Pakolaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt – aseman määrittelyä koskevat yhteiset vaatimukset

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2011/95/EU – yhteiset vaatimukset pakolaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden aseman määrittelylle ja kansainväliselle suojelulle

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Direktiivin tarkoituksena on

• vahvistaa EU:n yhteiset vaatimukset kansainvälistä suojelua todella tarvitsevien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden yksilöimiseksi ja määrittämiseksi joko pakolaisiksi tai henkilöiksi, jotka voivat saada toissijaista suojelua*
• varmistaa, että nämä henkilöt saavat vähimmäistason mukaiset edut ja oikeudet kaikissa EU-maissa.

Direktiivillä pyritään näin vähentämään tällaisten henkilöiden liikkumista EU-maasta toiseen lainsäädäntöjen välisten eroavuuksien vuoksi.

Direktiivillä muutetaan direktiiviä 2004/83/EY ja korvataan se, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön* kanssa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Tarkoitus ja määritelmät

• Yhteiset vaatimukset vahvistetaan sen määrittämiseksi, kuka määritellään pakolaiseksi tai henkilöksi, jolle voidaan antaa toissijaista suojelua, sekä kansainvälisen suojelun sisällön määrittelemiseksi. EU-maat voivat kuitenkin vapaasti ottaa käyttöön tai pitää voimassa suojelua tarvitsevia henkilöitä koskevia suotuisampia sääntöjä.
• Direktiivissä määritellään ”pakolaiset” ja ”henkilöt, jotka voivat saada toissijaista suojelua”, sekä heidän perheenjäsenensä aina isään, äitiin tai muuhun sellaiseen aikuiseen asti, joka on vastuussa kansainvälistä suojelua saavasta henkilöstä, jos henkilö on alle 18-vuotias (alaikäinen) ja naimaton.

Hakemusten arviointi

• EU-mailla on yhteinen velvollisuus tehdä aktiivista yhteistyötä hakijan kanssa arvioidessaan hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.
• Direktiivissä esitetään ei-tyhjentävä luettelo tekijöistä, jotka on otettava arvioinnissa huomioon yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa tosiseikat, lausumat ja olosuhteet (esimerkiksi se, onko henkilö joutunut vainotuksi).
• Jos hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi ja hakemus on todettu yleisesti uskottavaksi, ratkaisu tulisi tehdä turvapaikanhakijan eduksi, vaikka hakemuksesta puuttuisi asiakirjoja tai muita todisteita.
• EU-maa voi katsoa, ettei hakija tarvitse kansainvälistä suojelua, jos hän saa suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaansa osassa, johon hän voi turvallisesti ja laillisesti päästä ja johon hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän.
• Direktiivin mukaan
  • suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan voivat tarjota ainoastaan valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina
  • näiden osapuolten tulisi olla halukkaita ja kykeneviä tarjoamaan tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua
  • hakijalla tulisi olla mahdollisuus saada tällaista suojelua.
• EU-maiden tulee käyttää täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja, jotka ovat peräisin asian kannalta merkityksellisistä lähteistä, kuten Yhdistyneiden kdsansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta tai Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta.

Pakolaisaseman myöntäminen

• Direktiivissä selvitetään, mitä ”vainoksi katsottava teko” tarkoittaa Geneven yleissopimuksen mukaan pakolaisaseman osalta ja millaisia tällaiset teot voivat olla.
• Vainolle on oltava syy, ja direktiivissä eritellään vainon syiden arvioinnissa huomioon otettavat seikat: rotu, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluminen ja poliittinen mielipide.
• Yllä mainituista syistä johtuvan vainon estävän suojelun puuttuminen on myös peruste pakolaisaseman myöntämiselle.

Toissijaisen suojeluaseman myöntäminen

”Vakava haitta”, jota EU:n ulkopuolisen maan kansalainen voi joutua kärsimään, jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, voi olla

• kuolemanrangaistus tai teloitus
• kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus
• siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman menettäminen tai myöntämättä jättäminen

Direktiivissä luetellaan

• olosuhteet, joissa henkilö lakkaa olemasta pakolaisasemassa tai toissijaisessa suojeluasemassa (henkilö saa esimerkiksi toisen valtion kansalaisuuden) tai tällainen asema jätetään myöntämättä (henkilö on tehnyt esimerkiksi sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan)
• perusteet, joiden johdosta nämä oikeudet voidaan peruuttaa, lakkauttaa tai jättää uusimatta: esimerkiksi olemassa oleva perusteltu syy katsoa henkilön olevan vaaraksi kyseisen EU-maan turvallisuudelle tai yhteiskunnalle.

Kansainvälisen suojelun sisältö

Toissijaisen suojeluaseman sisältöä on lähennetty pakolaisaseman sisällön kanssa, jotta EU-mailta voidaan suureksi osaksi poistaa mahdollisuus rajoittaa jotkin oikeudet vain pakolaisille.
EU-maan myöntämä kansainvälinen suojelu sisältää seuraavat oikeudet:

• suoja palauttamista* vastaan.
• pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden tiedonsaanti asemaan liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän kohtuullisesti voidaan olettaa ymmärtävän
• perheen yhtenäisyyden turvaaminen
• jollei kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvistä erittäin painavista syistä muuta johdu,
  • oleskelulupa, joka on voimassa pakolaisilla vähintään kolme vuotta ja toissijaisen suojeluaseman saaneilla henkilöllä vähintään yhden vuoden (uusittaessa kaksi vuotta)
  • matkustusasiakirjat maan alueen ulkopuolelle matkustamista varten; toissijaisen suojelun yhteydessä vain silloin, jos henkilö ei voi saada kansalaisuusvaltionsa passia
• mahdollisuus työntekoon sekä työllisyyskoulutukseen ja ammattikoulutukseen yhdenvertaisin työehdoin
• mahdollisuus koulutukseen – alaikäisillä samoin edellytyksin kuin maan omilla kansalaisilla ja aikuisilla samoin edellytyksin kuin maassa laillisesti asuvilla kolmannen maan kansalaisilla
• yhdenvertainen mahdollisuus päästä ulkomaisten tutkintojen ja pätevyyden tunnustamista koskevien menettelyjen piiriin
• sosiaalihuolto samoin edellytyksin kuin maan omilla kansalaisilla (toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden osalta tämä voidaan rajoittaa perusetuuksiin)
• ilman huoltajaa olevia alaikäisiä edustaa laillinen edunvalvoja tai tarvittaessa alaikäisten hyvinvoinnista vastaava järjestö tai maan oikeusjärjestelmän mukainen muu asianmukainen edustus
• majoituksen saanti samoin edellytyksin kuin muilla maan alueella laillisesti asuvilla kolmansien maiden kansalaisilla
• vapaa liikkuminen maan alueella samoin edellytyksin ja rajoituksin kuin maassa laillisesti asuvilla muiden kolmansien maiden kansalaisilla
• kotouttamispalvelut
• tarvittaessa paluumuuton tukeminen.

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät maat

Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta (1) jättäytyivät direktiivin soveltamisen ulkopuolelle Lissabonin sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 21 perusteella. Niitä sitoo siis edelleen direktiivi 2004/83/EY.
Tanskaa ei sido tämä eikä aiempi direktiivi Lissabonin sopimukseen liitetyn Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22 mukaisesti.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiivillä 2011/95/EU muutettiin direktiiviä 2004/83/EY ja korvattiin se. Suurinta osaa direktiivin 2011/95/EU artikloista, joiden sisältämät seikat eivät kuuluneet direktiivin 2004/83/EY soveltamisalaan, on sovellettu 22. joulukuuta 2013 alkaen. Direktiivin 2011/95/EU mukaiset uudet säännöt oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 21. joulukuuta 2013 mennessä.

TAUSTAA

Direktiivistä käytetään nimitystä ”aseman määrittelyä koskeva direktiivi”, ja se on yksi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän keskeisistä välineistä yhdessä turvapaikkamenettelydirektiivin, vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin, Dublin-asetuksen ja Eurodac-asetuksen kanssa. Tärkeää on myös lujittaa taloudellista yhteisvastuullisuutta asetuksella, jolla perustetaan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto. Vuonna 2016 Euroopan komissio antoi tiedonannon Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistusprosessin käynnistämiseksi.

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9–26)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen ja laillisten maahanpääsyväylien kehittäminen” (COM(2016) 197 final, 6.4.2016)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY ja neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 168–194)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60–95)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96–116)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31–59)

Asetukseen (EU) N:o 604/2013 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 603/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, ”Eurodac”-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 604/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 1–30)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 29.01.2018

---

(1) Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan unionista, ja siitä tulee 1.2.2020 alkaen kolmas maa (EU:n ulkopuolinen maa).