EUROOPAN KOMISSIO
Strasbourg 22.11.2016
SWD(2016) 388 final
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA
Vuonna 2005 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen arviointi ja oheisasiakirja aloitteeseen ”Ehdotus uudeksi kehityspolitiikka koskevaksi eurooppalaiseksi konsensukseksi”
Tiivistelmä
Oheisasiakirja
KOMISSION EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE ANTAMAAN TIEDONANTOON:
Ehdotus
uudeksi kehityspolitiikkaa koskevaksi eurooppalaiseksi konsensukseksi
Meidän maailmamme, meidän ihmsarvomme, meidän tulevaisuutemme
{COM(2016) 740 final}
{SWD(2016) 387 final}
{SWD(2016) 389 final}
Komission yksiköiden valmisteluasiakirja
Vuonna 2005 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen arviointi ja oheisasiakirja aloitteeseen ”Ehdotus uudeksi kehityspolitiikkaa koskevaksi eurooppalaiseksi konsensukseksi”
Tämä komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jäljempänä ’valmisteluasiakirja’, on oheisasiakirja Euroopan parlamentille ja neuvostolle osoitettavaan tiedonantoon, joka koskee ehdotusta uudeksi kehityspolitiikkaa koskevaksi eurooppalaiseksi konsensukseksi. Etenemissuunnitelman mukaisesti tässä valmisteluasiakirjassa esitetään yleiskatsaus saatavilla olevien arviointien tuloksista. Siinä analysoidaan sitä, miten hyvin EU ja sen jäsenvaltiot ovat sovittaneet politiikkansa ja strategiansa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen tavoitteisiin, arvoihin ja periaatteisiin. Lisäksi siinä tarkastellaan, missä määrin konsensus on ohjannut EU:lle uskottuja kehitysyhteistyötoimia ja niiden täytäntöönpanoa.
Analyysistä käy ilmi, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen vieneet eurooppalaisen konsensuksen tavoitteet, kuten köyhyyden poistamisen, kestävän kehityksen ja vuosituhattavoitteisiin pyrkimisen, osaksi kehityspolitiikkaansa. Myös konsensuksen yhteiset arvot – ihmisoikeudet, perusvapaudet, rauha, demokratia, hyvä hallintotapa, sukupuolten tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus – on pääpiirteissään omaksuttu. Konsensuksen periaatteiden (esim. omistajuus ja kumppanuus, poliittinen vuoropuhelu, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, sukupuolten tasa-arvo ja valtioiden vakauttaminen) ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden politiikkojen todettiin olevan pitkälti yhdenmukaisia, tosin joidenkin periaatteiden tueksi ei aina ole laadittu selkeästi määriteltyjä strategioita. Mitä tulee yhteistyön tehostamiseen, EU ja sen jäsenvaltiot osoittivat olevansa erittäin sitoutuneita lisäämään koordinointia ja täydentävyyttä ja parantamaan avun ja kehitystyön tuloksellisuutta. Tästä on osoituksena niiden johtoasema kansainvälisillä foorumeilla sekä konkreettiset toimet avoimuuden, osallistavien kumppanuuksien ja koordinoinnin lisäämiseksi. Koordinoinnissa on edistytty varsinkin yhteisen ohjelmasuunnittelun ansiosta.
On näyttöä siitä, että konsensus on tärkeä ja tuloksellinen ohjatessaan EU:n kehitysyhteistyötä ja edistäessään sen tavoitteita, varsinkin köyhyyden vähentämistä (tukemalla ruokaturvaa, koulutusta ja terveyttä) ja talouskasvua (tukemalla makrotalouden vakautta, kauppaa ja infrastruktuuria). Konsensus näkyy myös resurssien ohjautumisena niitä eniten tarvitseviin maihin, avun innovatiivisina toteutustapoina ja tiukempana sitoutumisena kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) laatimien vertaisarviointien mukaan konsensus on ollut strateginen menestystarina ja merkittävä virstanpylväs. Konsensuksen tuomasta lisäarvosta onkin näyttöä: se on edistänyt yhteistä visiota EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöstä ja uusien jäsenvaltioiden tapauksessa se on suoraan vaikuttanut niiden kehityspolitiikan muotoiluun. Konsensuksella on ollut keskeinen rooli EU:n kehitysyhteistyön ohjaamisessa, ja yhteistyötä onkin asteittain sovitettu konsensuksen painopisteisiin ja periaatteisiin. Konsensus on myös lisännyt EU:n lisäarvoa, koska sen ansiosta EU on voinut omaksua johtoroolin esimerkiksi yhteisen ohjelmasuunnittelun edistämisessä sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden näkemysten esiintuonnissa kansainvälisten sopimusten yhteydessä. Kaiken kaikkiaan konsensuksella on ollut avainrooli EU:n kehityspolitiikan edistämisessä ja tehostamisessa.
