23.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/43

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon kuudennesta taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä kertomuksesta, mutta tuo kuitenkin esiin joukon varaumia ja huolia tämän niin merkittävän aiheen osalta.

1.2

Koheesiopolitiikassa on jatkossakin tähdättävä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämistä koskevaan tavoitteeseen, joka oli koheesiopolitiikan lähtökohta ja joka vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, asettamalla yhteistyö ja yhteisvastuu palvelemaan sopusointuista kehitystä, joka luo hyvinvointia väestölle. Keskittyminen Eurooppa 2020 -strategiaan on tärkeää vaikkakin riittämätöntä nykyiset haasteet huomioon ottaen.

1.3

Kertomuksessa luodaan katsaus EU:n toimiin, joilla Euroopasta pyritään tekemään parempi paikka, mutta se on myös katsaus siinä yhteydessä esiin tulleisiin ongelmiin. Kriisi on kasvattanut taloudellisia ja sosiaalisia eroja ja johtanut jäsenvaltioiden välisten (ja niiden sisäisten) eroavuuksien kärjistymiseen sekä kasvun ja kehityksen keskittymiseen. Lähentymisessä aikaansaatu edistyminen on kriisin johdosta pysähtynyt, ja joissakin tapauksissa tilanne on jopa heikentynyt, ja taantuma on todellisuutta lähes koko euroalueella.

1.4

Nykyisenkaltaisen kriisin aikana valtaosa jäsenvaltioista, ja erityisesti euroalueen jäsenvaltiot, ei kykene edistämään investointeja, mikä kärjistää eroja syrjäseutujen ja keskusten välillä (sekä EU-maiden välillä että niiden sisällä). Tämä luo haitallisia vaikutuksia, kuten muuttoliikkeitä ja investointien keskittymistä muita kehittyneemmille alueille, mikä johtaa muiden alueiden taantumiseen ja autioitumiseen.

1.5

Toteutetuilla säästötoimilla ei yleisesti ottaen ole ollut toivottua vaikutusta. On pyrittävä julkistalouden tasapainoon muttei hinnalla millä hyvänsä, sillä muutoin sillä on haitallisia vaikutuksia, jotka kumoavat koheesiopolitiikan tulokset.

1.6

Koheesiopolitiikan – joka monissa tapauksissa on investointien ensisijainen lähde – on oltava nykyistä kunnianhimoisempaa tai sitä on jopa tarkistettava perusteellisesti, mikäli elpyminen ei ala kasvun ja työllisyyden muodossa. Tähän mennessä saaduista tuloksista voidaan päätellä, että sen resurssit ovat selkeästi riittämättömät todellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Lähentymistä varten onkin löydettävä vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, jotka nostavat koheesiopolitiikan uudelle tasolle ja jotka eivät perustu yksinomaan eurooppalaiseen yhteisvastuuseen – aihe, joka on näinä aikoina hyvin arkaluontoinen. EU:n ponnistelut yhteisvastuun vahvistamiseksi ovat merkittäviä, mutta käyttöön otetut resurssit eivät ole todellisia lähentymistarpeita ajatellen riittävät, kun otetaan huomioon taloudellisesti ja sosiaalisesti eniten jälkeen jääneiden alueiden tarpeiden mittavuus.

1.7

Globaalissa taloudessa maailmanlaajuistumisen vaikutukset ovat kohdistuneet alueisiin eri tavoin. Alueiden reaktio investointeihin vaihtelee, ja onkin aiheellista tutkia, miksi jotkut alueet lähentyvät, kun vastaavasti toiset eivät siihen kykene. On ehdottoman tärkeää luoda koheesiopolitiikan avulla uusia hallintomalleja, joiden avulla alueet kykenevät vastaamaan kohtaamiinsa haasteisiin. Valtion roolina tulee olla sen edistäminen, että hyödynnetään alueiden erityispiirteitä, turvataan älykkään sääntelyn periaatteet, varmistetaan yritystoiminnan dynaamisuus ja tuetaan erityisesti pk-yritysten kehittämistä sekä vahvistetaan innovointivalmiuksia niin, että edistetään hyvinvointia, elämänlaatua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävyysperiaatteiden mukaista ympäristöajattelua.

1.8

Koheesiopolitiikalla on pyrittävä jatkossakin edistämään talouskasvua ja kilpailukykyä unohtamatta älykkään ja osallistavan kasvun sosiaalisia tavoitteita. ETSK kannattaa tämän kuudennen koheesiokertomuksen mottoa ”investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun”.

2.1

Koheesiopolitiikassa sille osoitetut määrärahat on kanavoitava ja investoitava niin, että perusluonteisena tavoitteena on kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän erityisen investointisuunnitelman edistäminen. Siinä on rahoitettava, täydentävästi jo hyväksytyn Jean-Claude Junckerin ohjelman rinnalla, ensisijaisesti eurooppalaisia hankkeita, jotka ovat luonteeltaan valtioiden välisiä ja rakenteellisia (kuten erilaiset liikenneverkot ja laajakaistaverkot), ja suoraan yrityksiä (erityisesti pk-yrityksiä) paikalliskehityksen kannalta elintärkeillä aloilla sekä sosiaalisen talouden toimia.

2.2

Äskettäin hyväksytyn Junckerin ohjelman puitteissa luodaan strategisia investointeja varten uusi eurooppalainen rahasto, jonka rahoituksesta vastaavat nykyiset EU-rahastot ja Euroopan investointipankki (EIP). Hyvin kunnianhimoisena tavoitteena on, että yksityisiä ja julkisia sijoitusvaroja onnistutaan hyödyntämään maksimaalisesti valitsemalla nopeasti toteuttavissa olevia hankkeita. Ohjelman lähtökohtana on oletus siitä, että tämäntyyppisistä investoinneista on valtava kysyntä, jota ei ole vielä hyödynnetty. Vain aika näyttää, onko ohjelma menestyksekäs.

2.3

Kun otetaan huomioon laajennetut tavoitteet, koheesiopolitiikassa voidaan käytettävissä olevien rahastojen ohella löytää itsenäisiä rahoitusmuotoja, joista esimerkkeinä mainittakoon Euroopan investointipankin osallistuminen tai euroalueen yhteiset joukkolainat, joilla ei ole vaikutusta julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviin toimiin eikä vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

2.4

Investointien kerrannaisvaikutuksen varmistamiseksi merkittävä osa edelliseltä kaudelta (2007–2013) jääneistä rakennerahastovaroista sekä varoja uudelta kaudelta on osoitettava EIP:lle pääomapohjan vahvistamisen mahdollistamiseksi, jotta kyetään houkuttelemaan markkinoilla olevaa riskipääomaa, joka vahvistaa koheesiopolitiikan vaikutusta (1).

2.5

Koheesiopolitiikka on sovitettava tiiviisti yhteen EU:n muiden aloitteiden kanssa, erityisesti talous- ja rahaliiton edistämisen kanssa, jotta kaikki yksitoista asetettua tavoitetta voidaan saavuttaa ja jotta todella tapahtuu investoimista työpaikkoihin ja kasvuun.

2.6

Koheesiopolitiikka ei voi vaarantaa julkisen talouden vakauttamista koskevia tavoitteita. Köyhimmillä jäsenvaltioilla ei ole nykyisin varoja edistää julkisia investointeja, ja siksi ne eivät tarjoa houkuttelevia edellytyksiä yksityisille investoijille. Täydentävyyden periaatetta on sovellettava varovaisesti ja mukautetusti jäsenvaltioissa, jotka ovat sitoutuneet toteuttamaan toimia tällä alalla, sillä tämän periaatteen noudattamatta jättäminen vaikuttaa määrärahojen – jotka joissakin tapauksissa voivat olla investoinnin ainoa rahoituslähde – myöntämiseen. ETSK kannattaa kultaisten sääntöjen soveltamista, jotta finanssipoliittisen sopimuksen (ja/tai vakaussopimuksen) ulkopuolelle suljetaan väliaikaisesti rakennerahastojen osarahoitus alueilla tai jäsenvaltioissa, jotka kärsivät eniten taantumasta (2).

2.7

Saavutettujen tulosten seuraaminen on olennaisen tärkeää. ETSK toteaa jälleen olevansa vakuuttunut siitä, että välivaiheen ja lopullisten tulosten seuranta on annettava sellaisten dynaamisten työryhmien tehtäväksi, jotka voivat esitellä päätelmänsä vuotuisessa EU-tason huippukokouksessa (3). Näin voidaan edistää keskustelua ja päättää aiheellisiksi osoittautuneista oikaisutoimenpiteistä.

2.8

Koheesiopolitiikan toteuttaminen edellyttää työmarkkinaosapuolten tiivistä osallistumista prosessiin. Koheesiopolitiikan ohjelmien hallintomallissa on harkittava kattavien tukien myöntämistä järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle, jotta voidaan tarjota tukea, joka on yhteisöjä lähellä ja joka suunnataan suoraan erityisten ongelmien ratkaisemiseen. Kyseessä on tavoite, jota ETSK on ehdottanut jo pitkään, mutta valitettavasti EU:n viranomaiset eivät ole ryhtyneet minkäänlaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin asiassa.

2.9

Työmarkkinaosapuolten toteuttaman seurannan mahdollistamiseksi on luotava todellisia seurantamekanismeja, jotta varmistetaan, etteivät työmarkkinaosapuolet ole (kuten usein tapahtuu) pelkkiä sivustakatsojia vaan että ne kykenevät todella puuttumaan asioihin. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien panoksella on ratkaiseva merkitys sekä toimenpideohjelmia suunniteltaessa että tulosten seurannassa ja arvioinnissa. Ottamalla osapuolet mukaan prosessiin edistetään keskustelua koetuista ongelmista sekä parannus- ja yksinkertaistamisehdotuksista, joilla pyritään parantamaan EU:n rahoituksen saatavuutta ja varojen käytön tehokkuutta.

2.10

Tulosten tehostamiseksi on ensiarvoisen tärkeää yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa ohjelmiin sovellettavia sääntöjä sekä yhtenäistää menettelyjä ja lomakkeita. Komissio voi yksinkertaistaa tiettyjä menettelyitä, mutta päärooli kuuluu jäsenvaltioille, sillä EU:n asetuksissa säädetään mahdollisuuksista eikä velvollisuuksista. Jäsenvaltioita on tuettava ja kannustettava siinä, että menettelyitä yksinkertaistetaan perusteellisesti ja ettei tarpeettomia yksityiskohtia lisätä. Komissio voi huolehtia näiden toimien seurannasta niin, että etusijalle asetetaan mahdollisuuksien mukaan tulosten tiukka valvonta pelkän hallinnollisen valvonnan sijaan. Yksinkertaistaminen voi olla neuvoston erityisen määräyksen (uusi asetus) kohteena (4).

2.11

On useita tilanteita, joissa voidaan soveltaa periaatetta investoinneille annettavasta tuesta ja menojen tukikelpoisuuden arvioinnista sekä yksinkertaistettuihin kustannuksiin perustuvan takaisinmaksun mahdollistamisesta (kiinteämääräisen summan periaate). Esimerkkinä mainittakoon yleiset toimintakustannukset. Tällöin tukikelpoiset kustannukset riippuvat tuloksesta eivätkä jakoperusteisiin perustuvista kirjanpidollisista laskelmista. Jäsenvaltioita on kannustettava periaatteen soveltamiseen aina, kun se osoittautuu mahdolliseksi, mikä yksinkertaistaa menettelyjä.

2.12

Sellaisten hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista, jotka eivät paranna tuloksia millään tavoin, on täydennettävä yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, niiden työntekijöille sekä julkishallinnon henkilöstölle suunnattavalla koulutuksella. Koulutus on ensiarvoisen tärkeä väline rahoitusmekanismien ymmärtämisen ja käytettävissä olevien varojen asianmukaisen käytön kannalta. Erityisesti julkishallinnon henkilöstölle annettava koulutus on olennaisen tärkeää julkishallinnon parantamista koskevan temaattisen tavoitteen saavuttamiseksi.

2.13

Byrokratian vähentämisen avulla säästetyt resurssit voidaan käyttää niin, että komission yhteyteen perustetaan työryhmä, jonka tavoitteena on tukea ja auttaa jäsenvaltioita ja alueita koheesiopolitiikan alan hankkeiden laadinnassa ja toteuttamisessa. Tämä jäsenmaita ja alueita tukeva ryhmä voisi viime kädessä sääntöjenvastaisuustapauksissa korvata EU:n varoja hallinnoivat kansalliset elimet, on kyse sitten suunnittelusta tai suunnitelmien toteuttamisesta ja aikataulujen noudattamisesta.

2.14

Koheesiopolitiikan tavoitteita ei voida mitata pelkästään määrällisin indikaattorein. Sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen – koheesiopolitiikan ydin – käsittää tavoitteita, joiden tulee olla mitattavissa laadullisin indikaattorein. Tulisi luoda tällaisia indikaattoreita kehityksen eikä ainoastaan kasvun mittaamisen mahdollistamiseksi. Ei esimerkiksi riitä, että mittauksen kohteena on koulutusta saaneiden ja työllistettyjen henkilöiden lukumäärä, vaan on myös mitattava, miten koulutus vaikuttaa elinolojen parantumiseen.

2.15

Ennakkoehtoa, jonka mukaan tiettyjen edellytysten on täytyttävä ennen varojen luovuttamista, ei voida soveltaa eräiden sellaisten velkaantuneempien alueiden pois sulkemiseksi, jotka taloudellisen tilanteensa vuoksi eivät kykene investoimaan tai hankkimaan investointeja kyseisenlaisten edellytysten luomiseksi. Ennakkoehtoa on sovellettava varovaisesti tai sen soveltamisesta on jopa luovuttava tietyksi ajaksi, kun on olemassa kriisin ja deflaation vaara, sillä muutoin tiettyjen alueiden herkässä tilanteessa voi tapahtua heikentymistä, kun alueilta evätään kaikki mahdollisuudet saada rahoitusta kasvun edistämiseksi, mikä pahentaa niiden ongelmia entisestään.

2.16

Makrotaloudellista ehdollisuutta ei pidä soveltaa, koska muuten alueita ja niiden asukkaita rangaistaan jäsenvaltio- tai unionitasolla tehdyistä huonoista makrotaloudellisista päätöksistä (5).

3.1

Koheesiopolitiikkaan tehtyjä uudistuksia tarkasteltiin jo taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä viidennessä kertomuksessa, jonka yleisestä lähestymistavasta ETSK:lla oli jo tilaisuus ilmaista myönteinen kantansa.

3.2

Koheesiopolitiikan todetaan olevan kasvun tärkein vauhdittaja. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että sillä voi olla tämä rooli vain, jos se nivelletään EU:n muihin politiikkoihin. On tärkeää, että koheesiopolitiikassa keskitytään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, mutta se ei riitä: on laadittava yhteisiä täytäntöönpanostrategioita muiden yhteisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten toimintalinjojen ja välineiden kanssa.

3.3

Erityistä huomiota tulee kiinnittää koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon kriisin eniten koettelemissa maissa, jotka joutuvat toteuttamaan julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviä toimia, jotka vaikuttavat julkisiin investointeihin. Tasapaino täydentävyyden periaatteen soveltamisen ja julkisen talouden vakauttamistarpeen välillä on herkkä, ja tavoitteiden puutteellinen koordinointi ja valittu toimintatapa tavoitteiden saavuttamiseksi voivat vaarantaa julkisen talouden vakauttamisen ja/tai kumota koheesiopolitiikan mahdolliset vaikutukset.

3.4

Koheesiopolitiikan merkitys epäsuotuisimmassa asemassa olevien alueiden kehittymiselle tunnustetaan, mutta tietyillä alueilla kasvua olisi voitu vahvistaa, mikäli kehityksen edellytykset olisivat olleet paremmat. ETSK kannattaa sitä, että huomiota kiinnitetään hyvään hallintotapaan, jonka avulla pyritään luomaan kehityksen kannalta suotuisampi ympäristö OECD:n esittämien suuntaviivojen mukaisesti.

4.1

On kuljettava vielä pitkä matka, ennen kuin EU saavuttaa uudelleen kriisiä edeltäneen kehitys-, työllisyys- ja hyvinvointitason. Koheesiopolitiikan uudelleenlinjauksella tuetaan nyt älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, joka on Eurooppa 2020 -strategian ensisijainen tavoite.

4.2

Kuudennessa koheesiokertomuksessa ei arvioida vielä koheesiopolitiikan vaikutusta kaudella 2007–2013, sillä jälkiarviointi aloitetaan vasta vuonna 2015. Esitettyjen tietojen pohjalta on kuitenkin mahdollista todeta, että kriisin vaikutus on ollut merkittävä ja että koheesiopolitiikalla ei ole kyetty torjumaan kriisin vaikutuksia, vaan erot ovat säilyneet ja eräissä tapauksissa jopa kasvaneet.

4.3

On olennaisen tärkeää tiedonannossa esitetyn suosituksen mukaisesti määritellä selkeästi kutakin investointialaa koskevat strategiat, joissa otetaan huomioon kunkin alueen erityispiirteet. Kuten tiedonannossa todetaan, ”[h]ankkeiden täytyy [– –] perustua strategioihin eikä päinvastoin”. Strategioiden määritteleminen ei kuitenkaan riitä. On luotava asianmukainen sääntely-ympäristö, jolle on ominaista täsmällisyys mutta joka ei johda tarpeettomiin ja lannistaviin byrokraattisiin menettelyihin. On olennaisen tärkeää, että voidaan toimia suotuisassa ympäristössä, kuten tiedonannossa todetaan. Komission on suhtauduttava tiukasti jäsenvaltioihin, jotka eivät täytä sitoumuksiaan, ja estettävä määrärahojen tuhlaaminen, jota nettomaksajajäsenvaltiot eivät hyväksy.

4.4

Koheesiopolitiikkaan on sisällytetty uusi suuntaus, jossa keskitytään niihin etuihin, joita syntyy tuettaessa rajallista määrää painopisteitä, sillä resurssien niukkuuden johdosta ei ole mahdollista vastata vähemmän kehittyneiden alueiden kaikkiin tarpeisiin. Vaikka resurssien keskittämisestä sellaisten hankkeiden tukemiseen, joiden vaikutukset ovat merkittäviä ja taloudellisesti ja sosiaalisesti pitkäkestoisia, on yhtäältä etua erityisten ongelmien ratkaisemisessa, tämäntyyppisen lähestymistavan vaikutus voi olla myös haitallinen tietyissä tapauksissa. Maissa, joissa alueiden kehitystasot ovat epäyhtenäiset ja joissa on pula yksityisistä investoinneista, resurssien liiallinen keskittäminen johtaa siihen, että kasvusta ja kehityksestä eivät pääse osallisiksi alueet ja alat, jotka muussa tapauksessa voisivat hyötyä koheesiopolitiikan varoista, joilla edistettäisiin niiden lähentymistä ja vaikutettaisiin myönteisesti yhdennettyyn kehitykseen.

4.5

Vaikka koheesiopolitiikan vaikutuksesta on esitetty monenlaisia eri lukuja, jälleen kerran voidaan todeta, että investointien todellisia vaikutuksia on edelleen vaikea ilmaista määrällisesti, mikä osoittaa, ettei indikaattoreiden valintaa ole tehty tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että tältä osin tilanne näyttää olevan muuttumassa, sillä pyrkimyksenä on määritellä selkeitä ja mitattavissa olevia tavoitteita ja tuloksia. Kumppanuussopimuksissa vahvistettuja painopisteitä, indikaattoreita ja tavoitteita on seurattava pitkäjänteisesti, jotta mahdollistetaan korjaavat toimenpiteet tarvittaessa. Näin varmistetaan jäsenvaltioiden todellinen vastuullistaminen tuloksista sekä toimenpiteiden luotettava seuranta.

4.6

Indikaattoreiden valinnan ei kuitenkaan tule rajoittua yksinomaan määrällisiin indikaattoreihin. Vaikka määrällinen ulottuvuus on ihanteellinen kasvua mitattaessa, kehitystä arvioitaessa tarvitaan laadullisia indikaattoreita, joita ei voida jättää huomiotta.

4.7

Kaupungit mainitaan tiedonannossa kasvun moottoreina. Niille osoitetaan noin puolet EAKR:n käyttöön asettamista varoista. Investoiminen kaupunkeihin ja niiden mahdollisesti aikaansaamaan kerrannaisvaikutukseen on kannatettavaa, mutta tietyin varauksin. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että kyseisenlaiset investoinnit on toteutettava harkiten, jotta ne eivät edistä keskittymiskehitystä, jolla on haitallisia vaikutuksia. Vaikka onkin totta, että kaupunkien vetovoima väestön keskuudessa voi edistää kehitystä, yhtä lailla on totta, että liikakansoitus pahentaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Toisaalta investointien puute alueilla, joiden sijainti ei ole niin keskeinen, vaarantaa väestön elämänlaadun ja aiheuttaa yhä suurempaa autioitumista ja suuriin kaupunkeihin suuntautuvaa maaltapakoa, mikä johtaa luopumiseen maatalous-, kalastus- ja teollisuustoiminnasta, jotka ovat EU:n kehittymisen kannalta olennaisia aloja.

4.8

Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden entistä tiiviimpi osallistuminen toimintaan tuodaan esiin yhtenä koheesiopolitiikan perusperiaatteista. Komissio antoi tammikuussa 2014 delegoidun asetuksen Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä (6). Analysoinnin pohjalta päätelmänä on, ettei asiakirja sisällä merkittäviä uudistuksia nykyiseen käytäntöön verrattuna ja että siinä luetellaan kumppanien valintaa ja osallistumista koskevat keskeiset periaatteet sekä useita varteenotettavia käytänteitä kuvailematta kuitenkaan työmarkkinaosapuolten osalta sitovia seurantamekanismeja. Tosiasia on, että monissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolilla on edelleen sivurooli päätöksenteossa, sillä vaikka kuulemismenettelyitä järjestetään, huomioon ei kuitenkaan oteta ruohonjuuritason todellisuutta lähimpänä olevien ja ongelmat parhaiten tuntevien tahojen mielipidettä. Näistä ongelmista huolimatta ETSK vahvistaa tukensa eurooppalaisten käytännesääntöjen laajalle täytäntöönpanolle.

4.9

ETSK:lla on jo ollut tilaisuus ilmaista vakaa käsityksensä siitä, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kaikkien kumppanien ja sidosryhmien osallistuminen ohjelmien ja hankkeiden valmisteluun, toteuttamiseen ja jälkiarviointiin auttaa parantamaan ohjelmien ja hankkeiden laatua ja täytäntöönpanoa (7).

4.10

Byrokratiaa on vähennettävä. Ohjelmissa tulee tarkastusten yhteydessä annettuja suosituksia hyödyntäen keskittyä saavutettujen tulosten valvontaan eikä niinkään siihen, millä tavoin ne saavutetaan, sillä se on yhteydessä mutkikkaisiin hallinnollisiin menettelyihin, jotka edellyttävät jättiläismäisiä ja kalliita julkisia ja yksityisiä rakenteita. Byrokratia on todellinen este monien yrittäjien osallistumiselle ja julkishallinnon tehokkuudelle. Menettelyiden, sääntöjen ja lomakkeiden yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen on sekä mahdollista että toivottavaa.

5.1

Vaikka hyvän hallintotavan merkityksestä ja vaikutuksesta talouskasvun kannalta on kaksi erilaista näkemystä, yhä enemmän kannattajia saa näkemys, jonka mukaan hyvä hallintotapa ja tehokkaat julkiset elimet ovat vahvan talouskehityksen välttämätön edellytys. Myös ETSK yhtyy tähän käsitykseen.

5.2

Varmistamalla oikeusvarmuus ja riippumaton oikeusjärjestelmä sekä sääntelemällä asianmukaisella ja vakaalla tavalla vähennetään hallinnollista tuhlausta ja luodaan tunne vakaudesta, joka vaikuttaa suotuisasti investointeihin, millä on välitön vaikutus koheesiopolitiikkaan.

5.3

ETSK kannattaa sitä, että koheesiopolitiikan yhteydessä otetaan esille kysymys hyvästä hallintotavasta OECD:n laatimien tehokkaiden julkisten investointien periaatteiden mukaisesti, sillä tämä on välttämätöntä kaikilla osa-alueilla. Hankkeiden toteuttaminen ja uuden liiketoiminnan käynnistäminen on joissakin jäsenvaltioissa helpompaa kuin toisissa. Nämä erot on poistettava, sillä heikko hallinto vaikuttaa kielteisesti paitsi kotimarkkinoihin myös unionin yhtenäismarkkinoihin luomalla esteitä muista jäsenvaltioista peräisin olevien toimijoiden pääsylle.

5.4

Eräissä jäsenvaltioissa on havaittavissa, että on tarpeen parantaa koordinointia aluetasolla tai perustaa keskus- ja paikallishallinnon väliseksi yhdyssiteeksi tehokas aluehallinto, joka kykenee laatimaan alueiden kehittämisen ja lähentymisen kannalta todella merkittäviä aluetason strategioita. Vaikka keskushallinto ei useinkaan kykene tulkitsemaan alueiden tarpeita ja ensisijaisia tavoitteita, se ei joissakin tapauksissa myönnä asianmukaisia valtuuksia alueviranomaisille, joiden rooliksi jää kansallisten poliittisten päättäjien myötäily, mistä ei synny minkäänlaista lisäarvoa alueelle.

5.5

Hyvään hallintotapaan liittyvien kysymysten yhteydessä ei pidä unohtaa, että entistä tehokkaampi julkinen hallinto voidaan saavuttaa vain yhdistämällä julkishallinnon henkilöstön koulutus ja poliittinen tahto ryhtyä tarvittaviin lainsäädännöllisiin muutoksiin.