31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 161/104

A.

ottaa huomioon, että uudistetussa Lissabonin strategiassa tutkimus ja innovointi asetetaan etusijalle, jotta ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän maailmanlaajuisen kilpailun tapaisiin haasteisiin voitaisiin vastata; katsoo, että talouskriisin jälkeisellä aikakaudella kasvun ja työpaikkojen luomisen edistäminen tutkimuksen ja innovoinnin avulla on entistä tärkeämpää, ja toteaa, että se onkin ehdotetun EU 2020 -strategian keskeinen päämäärä,

B.

ottaa huomioon, että kaikki väestönosat tarvitsevat tutkimusta ja innovointia ja että tutkimus ja innovointi on kohdistettava väestön sosiaalisten olojen ja taloudellisen tilanteen parantamiseen,

C.

ottaa huomioon, että EU:n tutkimukselle ja innovoinnille tarjoama tuki on enimmäkseen peräisin tutkimus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikoista, joiden pääasialliset välineet ovat rakennerahastot, tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma,

D.

katsoo, että koheesiopolitiikka on Euroopan yhdentymisen keskeinen tukipylväs ja EU:n tuloksellisimpia politiikkoja, jolla voidaan edistää yhä monimuotoisempien alueiden lähentymistä ja lisätä kasvua ja työllisyyttä,

E.

ottaa huomioon, että innovointiin voidaan panostaa tehokkaimmin alueellisella tasolla lähellä sellaisia toimijoita kuin yliopistot, julkista tutkimustoimintaa harjoittavat organisaatiot tai yritykset edistämällä tietämyksen siirtoon liittyvää kumppanuutta ja alueiden välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa,

F.

ottaa huomioon, että yhteisön koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa kaudelle 2007–2013 viitataan tiedon ja innovoinnin kehittämiseen kasvun turvaamiseksi ja 25 prosenttia kokonaisrahoituksesta on kohdistettu tämän mukaisesti,

G.

katsoo, että nykypäivän mutkikkaat haasteet edellyttävät näiden politiikkojen integroitua yhdistelmää; katsoo, että tietoperustainen yhteiskunta edellyttää muutakin kuin pelkkää eri alojen toimintojen yhdistelyä, minkä vuoksi eri toimijoiden ja välineiden välinen synergia on ensiarvoisen tärkeää, jotta ne lujittaisivat toisiaan ja tukisivat tutkimus- ja innovaatiohankkeiden kestävää toimeenpanoa ja jotta tutkimustuloksia voitaisiin hyödyntää paremmin konkreettisina tuoteideoina alueilla,

H.

katsoo, että vaikka eräät näiden välineiden rakenne-elementit mahdollistavat synergian, kuten Lissabonin strategian kanssa yhteneväinen aikataulu ja linjaukset, niissä on edelleen eroavaisuuksia, kuten eri oikeusperustat, joko temaattinen tai alueellinen painopiste sekä yhteistyöhön perustuva tai keskitetty hallinto,

1.

arvostaa sitä, että vuosina 2007–2013 yhteisön koheesiopolitiikan toisen strategisen suuntaviivan mukaisesti kaikki jäsenvaltiot ovat kohdistaneet huomattavan osuuden kokonaisrahoituksestaan tutkimukseen ja kehitykseen, innovointiin ja tietoperustaisen talouden kehittämiseen; ottaa huomioon, että näin on syntynyt 246 kansallista tai alueellista toimenpideohjelmaa, joissa tutkimuksen ja innovoinnin rahoitus on 86 miljardin euroa ja siitä on jo myönnetty 50 miljardia tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovoinnin ydintoimiin; toteaa, että koheesiopolitiikasta on tullut tärkeä väline, jonka kautta EU antaa tukea tälle alalle ja joka vetää vertoja sekä seitsemännen puiteohjelman talousarviolle (50,5 miljardia euroa) että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman talousarviolle (3,6 miljardia euroa); panee merkille tutkimukseen ja kehitykseen myönnettyjen määrärahojen tehokkuuden sekä mahdollisuuden määritellä niiden yhteydessä määrällisiä tavoitteita;

2.

suhtautuu myönteisesti uusiin rahoitusmenetelmiin ja painottaa, että JEREMIE-aloitteella sekä komission ja Euroopan investointipankkiryhmän riskinjakorahoitusvälineellä on hyvät mahdollisuudet vahvistaa innovatiivisten yritysten rahoitusta; suosittelee alueellisille toimijoille näiden uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä rakennerahastojen rahoituksen ohella; korostaa tässä yhteydessä julkisten ja yksityisten investointien tehokkaan koordinoinnin tarvetta;

3.

odottaa komission strategista kertomusta, johon viitataan yleisasetuksen 30 artiklan 2 kohdassa; katsoo, että tämä kertomus tarjoaa laajan katsauksen jäsenvaltioiden saavutuksiin kauden 2007–2009 tavoitteiden toteuttamisen osalta ja toimii pohjana keskustelulle koheesiopolitiikan tulevaisuudennäkymistä;

4.

toistaa, että EU:n tiettyihin toimintalinjoihin kaivataan integroituun monitasoiseen hallintoon perustuvaa tarkastelutapaa; korostaa, että toimiva monitasoinen hallinto on edellytys määrärahojen kohdentamistavoitteiden tehokkaalle asettamiselle ja toteuttamiselle; toteaa, että vastuu rakennerahastojen toteuttamisesta on kansallisilla ja alueviranomaisilla ja että komissio hallinnoi keskitetysti kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa sekä seitsemättä puiteohjelmaa; ottaa huomioon erot EU:n jäsenvaltioiden hallintojärjestelmissä ja katsoo, että on tärkeää yksilöidä kansalaisille kaikkein tehokkain päätöksentekotaso;

5.

pitää tärkeänä koordinoida niitä yhteisön politiikkoja, jotka ovat tärkeitä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisen kannalta; pitää tarpeellisena arvioida lähemmin niiden vaikutusta alueisiin ja koheesioon, jotta voidaan edistää todellisia synergiavaikutuksia ja tunnistaa ja edistää unionin tasolla sopivimpia keinoja innovaatioihin tehtävien paikallisten ja alueellisten investointien tukemiseksi; palauttaa mieliin, että on tärkeää ottaa huomioon kolmeen aluetyyppiin (lähentyminen, siirtyminen ja kilpailukyky) liittyvä erilainen sosioekonominen tilanne sekä luovuuden, innovointikyvyn ja yrittäjähengen erot; korostaa, että tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä innovointiin, koulutukseen ja resursseja tehokkaasti hyödyntäviin teknologioihin investoiminen hyödyttää sekä perinteisiä aloja ja maaseutualueita että korkealaatuisiin palveluihin perustuvia talouksia ja vahvistaa siten taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

6.

korostaa, että kaupungeilla on runsaasti mahdollisuuksia edistää tutkimusta ja innovointia; uskoo, että tekniikan kehitykseen perustuva entistä järkevämpi kaupunkipolitiikka ja sen huomioiminen, että Euroopan väestöstä 80 prosenttia asuu kaupungeissa, joissa myös sosiaaliset erot ovat suurimmat, edistäisi kestävää talouskasvua; kehottaa siksi sisällyttämään kaupunkiulottuvuuden tulevaan koheesiopolitiikkaan;

7.

tunnustaa, että kauden 2007–2013 määrärahojen kohdentamista koskevien määräysten ansiosta koheesiopolitiikalla on paremmat mahdollisuudet luoda synergioita tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen kanssa ja että samalla tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman alueellinen ulottuvuus on noussut yhä tärkeämmäksi; pyytää harkitsemaan tuloksiin perustuvaa määrärahojen kohdentamisjärjestelmää, jotta toimintalinjoissa voitaisiin vastata asianmukaisesti uusiin haasteisiin vahvempien temaattisten painotusten avulla;

8.

toteaa, että tällä hetkellä puiteohjelmassa jaetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaan käytettävät varat huippulaadun kriteerien perusteella, jolloin varoja saavat kilpailukykyisimmät osallistujat, mikä edellyttää hyviä teknisiä valmiuksia sekä hallinto- ja rahoitusmenettelyjen hyvää tuntemusta; korostaa, että tämä tilanne aiheuttaa voimakasta keskittymistä talousklustereihin ja EU:n houkuttelevimmille alueille, mikä rajoittaa sellaisten alueiden ja jäsenvaltioiden synergiaetuja, jotka ovat vasta pyrkimässä kohti kyseistä kriteeriä mutta eivät ole vielä saavuttaneet sitä; toteaa, että tutkimus- ja innovaatiopotentiaaliin liittyvät alueelliset erot ja varsinaisen politiikan johdonmukaisuuden varmistaminen muodostavat haasteen, johon on vastattava sekä koheesiopolitiikan että tutkimus- ja innovointipolitiikan avulla huolimatta siitä, että täytäntöönpanoelimet toimivat eri tasoilla (ylikansallisella, kansallisella ja alemmalla tasolla) ja niitä hallinnoidaan eri periaatteiden mukaisesti (esimerkiksi yhteenkuuluvuus vs. huippuosaaminen);

9.

korostaa, että innovaatiotehokkuus riippuu saavutettujen synergioiden voimakkuudesta, ja pahoittelee sitä, että nykyiset synergiamahdollisuudet rahoitusmuotojen välillä tunnetaan edelleen huonosti; kehottaa alueita, jotka ovat tietojen ja arviointivalmiuksien osalta tärkeimpiä toimijoita, sekä jäsenvaltioita lisäämään toimiaan viestinnän parantamiseksi; korostaa, että vaikuttavat synergiat edellyttävät erilaista osaamista tuottavien, levittävien, edistävien ja soveltavien toimijoiden välisiä monipuolisia suhteita; korostaa myös, että tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa ja rakennerahastoja hallinnoivien kansallisten, alueellisten ja paikallisten elinten on oltava tietoisia näiden rahoitusvälineiden tarjoamista mahdollisuuksista, ja vaatii parempaa koordinaatiota näiden toimijoiden ja politiikkojen kesken;

10.

korostaa, että tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvissa toimissa olisi hyödynnettävä alueellisia voimavaroja ja valmiuksia ja että nämä toimet olisi sisällytettävä alueelliseen innovaatiostrategiaan, joka perustuu järkevään innovointiin; katsoo, että tällaiset strategiat edellyttävät alueiden ja kaupunkien roolin vahvistamista EU:ssa sekä kansallista priorisointia ja prioriteettien täytäntöönpanoa; kehottaa sen vuoksi harkitsemaan mahdollisuutta ottaa rakennerahastojen puitteissa uudelleen käyttöön innovatiivisia toimia, joilla pyrittäisiin edistämään alueellisia innovaatiostrategioita;

11.

panee merkille nykyiset rahoitusmuotojen yhdistelymahdollisuudet; korostaa kuitenkin, että rakennerahastot ja puiteohjelmat eivät salli rahoitusmuotojen yhdistelemistä; korostaa, että rahoitusvälineiden yhdistelmiä voidaan käyttää kattamaan toisiaan täydentäviä mutta erillisiä toimintoja, kuten tutkimusinfrastruktuurin kohdalla, tai toisiinsa liittyvien hankkeiden perättäisiä osia, kuten uuden tutkimusidean kehittelyssä ja jatkokäsittelyssä sekä saman verkoston tai klusterin piirissä toteutettavissa hankkeissa;

12.

katsoo, että rakennerahastojen ja puiteohjelmien yhdistetyn rahoituksen kieltäminen estää alueita käyttämästä samanaikaisesti molempia välineitä ja että tehokkaat alueellisen ja kansallisen tason alhaalta ylöspäin suuntautuvat strategiset prosessit voisivat auttaa poistamaan rakennerahastojen, tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman aukkoja ja päällekkäisyyksiä;

13.

korostaa, että synergiavaikutukset ovat erityisen tehokkaita valmiuksien kehittämisessä; viittaa tässä yhteydessä hankkeiden rahoituksen hallinnointiin Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumilla (ESFRI:llä) ja siihen, että tutkimukseen kohdistuvan EU:n rahoituksen painopisteitä on koordinoitava alueellisesti ja kansallisesti;

14.

korostaa, että synergia ei rajoitu vain täydentävään hankerahoitukseen; katsoo, että valmiuksien luominen, verkostoituminen ja tietämyksen siirtäminen ovat merkittävä synergian muoto, ja panee merkille, että kaikki välineet tarjoavat mahdollisuuksia tämäntyyppiseen vaihtoon;

15.

toteaa, että rahoituksen suoran edunsaajan näkökulmasta varsinainen synergia riippuu edunsaajan organisatorisesta ja strategisesta kyvystä yhdistää EU:n eri välineistä saatavaa tukea; kehottaa alueellisia toimijoita kehittämään alueellisia strategioita, joilla voidaan helpottaa rahoituksen yhdistämistä;

16.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja komissio myöntävät riittävästi rakennerahastovaroja tutkimukseen ja innovointiin, erityisesti kestäviin innovaatioihin, ja parantavat tutkimusvalmiuksia; korostaa tarvetta edistää ja ottaa käyttöön onnistuneita malleja osaamiskolmioissa ja varmistaa alueellisen tutkimustoiminnan kestävä kehitys ja innovoinnin strategiset puitteet yhteistyössä yritysten, tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja viranomaisten kanssa; korostaa osaamisintensiivisten alueellisten innovatiivisten klustereiden potentiaalia alueen kilpailukyvyn vauhdittamisessa ja suhtautuu myönteisesti klusterien kehittämisen sisällyttämiseen sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan että tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan (seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman osaavat alueet -toiminta); tuo esiin Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) puitteissa perustetut osaamis- ja innovaatioyhteisöt, jotka yhdistävät Euroopan alueiden johtavat osaamisintensiiviset klusterit keskenään; toteaa, että myös rakennerahastot voivat tukea tiedonvaihtoa alueellisissa klustereissa; korostaa, että tällaiset klusterit merkitsevät etenkin epäsuotuisille alueille uusia mahdollisuuksia;

17.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään tehokkaammin rakennerahastoja tutkimuksen, tietämyksen ja innovointikyvyn kehittämisessä alueillaan esimerkiksi luomalla tutkimusinfrastruktuuria ja mahdollistamaan näin osallistumisensa EU:n tutkimus- ja innovointitoimintaan; kannustaa alueellisia toimijoita määrittelemään rakennerahastoja koskevat tutkimuksen ja kehittämisen painopistealueet siten, että ne ovat sopusoinnussa tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman painotusten kanssa, ja vaatii pitkän aikavälin alueellista suunnittelua aihekohtaisesta täydentävyydestä syntyvän synergian luomiseksi rahoitusvälineiden välille;

18.

korostaa tarvetta tarkastella, jakaa ja integroida parhaita synergiakäytäntöjä politiikan välineiden välillä; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission pyrkimyksiin parantaa osastojen välistä yhteistyötä ja kehottaa sitä vahvistamaan alueellisen tason analyysia tutkimuksen ja innovaation mahdollisuuksista ja tarpeista etenkin käytettävissä olevien laadullisten tietojen keruun osalta sekä sisällyttämään kunkin kolmen välineen arviointiselvityksiin analyysin suhteista muihin välineisiin, jotta asiassa voidaan antaa yhteistä ohjausta;

19.

panee tyytyväisenä merkille EU:n innovaatio- ja tutkimusrahoitusoppaan ”EU-rahoitusta tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin: käytännön opas”; suosittelee, että tulevaisuudessa vastaavia ohjeita tarjotaan välittömästi lainsäädännön tullessa voimaan; odottaa komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa, joka sisältäisi käytännön esimerkkejä synergioista; kehottaa komissiota toimimaan yhteistyön edistämiseksi, edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa ja arvioimaan mahdollisuutta järjestää lisää asiantuntijatukea yhteisön rahoitusmahdollisuuksien alalla laatimalla tutkimus- ja innovaatiohankkeiden ohjausta ja käytännön hallintaa koskevia ennakko-ohjeita ja käyttäjän oppaan odotettujen tulosten saavuttamiseksi;

20.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan tutkimuksen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman byrokratiaa rakennerahastojen kanssa muodostuvien synergiavaikutusten voimistamiseksi;

21.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten eri tukiohjelmiin liittyvien hakemusten esittämistä voitaisiin yksinkertaistaa käyttämällä tietokoneohjelmia ja yhtenäisiä käsikirjoja;

22.

kannustaa komissiota jatkamaan toimintaansa synergian edistämiseksi ja tiedottamaan Euroopan parlamentille alan kehityksestä, etenkin EU:n ja kansallisten ja alueellisten yksiköiden välisen vertikaalisen yhteistyön tilanteesta;

23.

tukee yhteistyön lisäämistä seitsemännen puiteohjelman kansallisten yhteyspisteiden, tutkimus- ja kehittämisohjelmien johtajien sekä innovointiyksikköjen välillä siten, että tutkimus- ja innovointihankkeiden eri osa-alueita tai vaiheita voidaan rahoittaa eri lähteistä;

24.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU 2020 -strategialuonnoksessa painotetaan toimintalinjojen keskinäistä riippuvuutta, niiden integroinnin merkitystä ja paremman synergian sekä vahvempien kumppanuuksien tarvetta julkisten toimintalinjojen suunnittelussa ja toteuttamisessa; pyytää harkitsemaan näillä kolmella politiikan alalla laajempia puitteita, joiden tarpeen kaupungit ja alueet ovat tuoneet julki ja joihin kuuluu esimerkiksi komission sisäinen tekninen, innovaatio-, tutkimus- ja kehittämisohjelmiin liittyviä synergioita seuraava ja koordinoiva yhteysrakenne ja jotka on nivottava yhteen EU:n rahoitusvälineiden ja valtiontukea koskevien säännösten suunnittelun ja täytäntöönpanon kanssa; kehottaa myös antamaan tässä yhteydessä alueelliselle yhteenkuuluvuudelle tärkeän roolin;

25.

katsoo, että tulevien tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnan ohjelmien on täydennettävä, ohjattava ja tehostettava kansallisia ponnisteluja, jotta ne toimisivat taas osaamisen, innovaatioiden, kehityksen ja kansallisten tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnan investointien moottorina ja levittäjänä;

26.

korostaa, että osaamisen ja innovoinnin vakiinnuttamiseksi tulevan talouskasvun edistäjiksi on parannettava koulutuksen laatua, jalostettava tutkimustuloksia edelleen, edistettävä innovointia ja tietotaidon siirtämistä koko unionissa, hyödynnettävä tieto- ja viestintäteknologiaa parhaalla mahdollisella tavalla, varmistettava, että innovatiiviset ideat siirtyvät uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi, jotka luovat kasvua ja korkealaatuisia työpaikkoja ja auttavat vastaamaan Euroopan ja koko maailman yhteiskunnallisen muutoksen haasteisiin, lisättävä yrittäjähenkeä, kiinnitettävä huomio ensisijaisesti käyttäjien tarpeisiin ja markkinoiden mahdollisuuksiin sekä varmistettava helposti saatavilla oleva ja riittävä rahoitus asiassa tärkeässä asemassa olevien rakennerahastojen avulla;

27.

kannattaa EU 2020 -strategiaan älykkään kasvun saavuttamiseksi sisältyvää kolmea tärkeää aloitetta (Innovaatiounioni, Nuoret liikkeellä ja Eurooppalainen digitaalistrategia), joiden käynnistämisessä rakennerahastoilla on erittäin tärkeä tehtävä;

28.

katsoo, että unionin kaikki alueet huomioiva vahva ja hyvin rahoitettu EU:n aluepolitiikka on edellytys EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiselle ja sellaisen älykkään, kestävän ja yhdentymistä edistävän kasvun turvaamiselle, johon liittyy korkea työllisyys ja tuottavuus, sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion saavuttamiselle; korostaa tässä yhteydessä EU 2020 -strategiassa tutkimukselle ja innovoinnille annettua merkitystä;

29.

korostaa tarvetta vahvistaa ja kehittää edelleen innovointia tukevien rakennerahastojen, maaseudun kehittämisrahaston, tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman ja Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman kaltaisten EU:n välineiden roolia pyrittäessä keventämään hallintomenettelyjä, helpottamaan erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia, luomaan älykästä, kestävää ja yhdentymistä edistävää kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä innovatiivisia kannustimia ja työskentelemään tiiviimmin EIP:n kanssa;

30.

pitää rakennerahastoja soveltuvana välineenä paikallisten ja alueellisten toimijoiden tukemiseksi luovuuden ja innovoinnin edistämistä varten; korostaa lisäjouston tarvetta, jotta tämä rahoitus saadaan ripeästi käyttöön innovatiivisten yritysaloitteiden edistämistä varten; painottaa tässä yhteydessä koheesiopolitiikan tarjoamaa lisäarvoa erityisesti pk-yrityksille, koska se tarjoaa matalan kynnyksen tukea ja parantaa niiden mahdollisuuksia hyödyntää soveltavaa tutkimusta, tekniikansiirtoa ja innovaatioita;

31.

suosittelee, että kaikki varat, joita ei ole käytetty jollakin alueella N+2- ja N+3-sääntöjen nojalla, ohjataan uudelleen alueellisiin hankkeisiin ja yhteisön aloitteisiin;

32.

muistuttaa, että alueellinen koheesio on luonteeltaan horisontaalista ja monialaista ja siksi unionin politiikkojen on edesautettava sen saavuttamista; toistaa, että tämä käsite ei rajoitu aluepolitiikan vaikutuksiin vaan sisältää myös koordinoinnin sen ja sellaisten unionin muiden politiikkojen välillä, joilla tavoitellaan kestävää kehitystä ja saadaan konkreettisia tuloksia aluetasolla, jotta alueellisten mahdollisuuksien eri muotoja voidaan kehittää ja käyttää kattavasti ja lisätä niiden vaikutusta kentällä, parantaa alueiden kilpailukykyä ja vetovoimaa ja saavuttaa alueellinen koheesio; katsoo, että ”keskittäminen, yhteistyö ja yhteydet” ovat alueellisen koheesion keskeisiä koordinaatteja, joiden avulla voidaan pyrkiä tasapainoisempaan aluekehitykseen Euroopan unionissa;

33.

korostaa paikkakuntakohtaisten politiikkojen tarvetta ja katsoo, että kaupunkien ja alueiden tulisi keskittyä älykkäisiin ja kestäviin erikoistumisaloihin määrittelemällä omat innovaatioiden painopisteensä EU:n tavoitteiden ja alueellisissa innovaatiostrategioissa määrittelemiensä omien tarpeiden pohjalta sekä keskittää tarkoitukseen kohdistettua EU:n rahoitusta näin yksilöityihin painopisteisiin; katsoo, että alueellisten päätöksentekijöiden ja yrittäjien valmiudet herättää kiinnostusta ja muuttaa osaaminen kestäväksi kilpailueduksi ovat ratkaisevan tärkeitä alueen talouskehitykselle ja tuovat lisäarvoa myös ympäröiville alueille sekä naapurijäsenvaltioiden alueille;

34.

korostaa, että tutkimus ja innovointi, etenkin vähähiilisten tai päästöttömien ratkaisujen ja energiansäästötapojen kehittämistä koskeva tutkimus ja innovointi, ovat ratkaisevia ilmastonmuutoksen ja energian toimitusvarmuuden kaltaisten globaalien haasteiden ratkaisemiseksi ja alue- ja paikallistason kilpailukyvyn kohentamiseksi;

35.

kannattaa alueiden komitean ehdotusta luoda kaikille (yrityksille, paikallisille ja alueellisille viranomaisille, keskushallinnon viranomaisille, yksityissektorille ja kansalaisille) avoin ”luovuuden virtuaalinen verkosto”, jonka avulla tarjottaisiin neuvontaa, tukea, riskipääoman hankkimista ja teknisiä palveluja; panee merkille, että virtuaalisen verkoston toteuttaminen toisi mukanaan lisäetuja, sillä se helpottaisi asiantuntija-avun, koulutuksen ja osaamisen, yritystuen ja rahoitusneuvonnan tarjoamista saarten, syrjäisimpien alueiden, maaseutualueiden, vuoristojen ja harvaan asuttujen alueiden asukkaille;

36.

huomauttaa, että rajat ylittävä yhteistyö on tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman ytimessä ja että alueellinen yhteistyö on otettu huomioon rakennerahastoissa (kansainvälisten, alueiden välisten ja rajat ylittävien ohjelmien välityksellä); kehottaa komissiota vahvistamaan tulevaisuudessa Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitetta jatkamalla sen sisällyttämistä muihin politiikkoihin; kehottaa komissiota arvioimaan alueellisen yhteistyön tehostamisen mahdollisuuksia innovoinnin alalla kussakin koheesiopolitiikan tavoitteessa; toteaa, että tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman tulosten parempi tunteminen aluetasolla helpottaisi EU:n aluepolitiikan ja näiden ohjelmien käytännön koordinointia; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tällaiseen koordinointiin; kannustaa jäsenvaltioita lisätoimiin tehokkaan kansainvälisen yhteistyön varmistamiseksi kehittämällä synergian luomiseen tähtääviä yhtenäisiä alueellisia tai kansallisia strategioita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös edesauttamaan tätä asiaa koskevien tietojen kehittämistä ja parantamaan niiden saatavuutta;

37.

korostaa, että seitsemännen puiteohjelman puitteissa myönnetään tukea rajat ylittävälle yhteistyölle eri muodoissa EU:n alueella ja sen ulkopuolella aihealueille, jotka ovat osaamisen ja teknologian ensisijaisia alueita ja joilla korkealaatuista tutkimusta on tuettava ja vahvistettava, jotta voidaan vastata Euroopan edessä oleviin sosiaalisiin, taloudellisiin, ekologisiin ja teollisuuteen liittyviin haasteisiin;

38.

kehottaa komissiota analysoimaan niiden yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutusta, jotka on jo toteutettu rakennerahastojen hallinnoinnissa tulevan lainsäädäntökehyksen laatimista varten;

39.

toteaa, että sekä yhteistyössä tapahtuva että keskitetty hallinto vaativat omat sääntönsä ja että ylhäältä alas -lähestymistapa, jota käytetään seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa, ja rakennerahastojen alhaalta ylös -lähestymistapa ovat yhtä lailla oikeutettuja; korostaa kuitenkin tarvetta yhdenmukaistaa eri välineiden hallintoa koskevia sääntöjä, menettelyjä ja käytäntöjä (tukikelpoisuussäännöt, yksikkökustannukset, kiinteät määrät jne.) ja koordinoida niitä tehokkaammin (ehdotuspyyntöjen aikataulun, aiheiden ja tyyppien jne. osalta); kehottaa komissiota tutkimaan asiaan liittyviä mahdollisuuksia rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ja alueiden toimivaltaa yhteistyössä tapahtuvassa hallinnossa ja tukemaan samalla hallintokulttuuria, jolla voidaan edistää monitieteellistä tarkastelutapaa yhteisten, eri aloilla toteutettavien monialaisten strategioiden ja eri poliittisten yhteisöjen välisen jatkuvan vuoropuhelun avulla, jotta voidaan vahvistaa politiikan johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan kyseessä olevien rahastojen hallintoa ja kehottaa tukemaan yhtä aikaa tuen kummankin osatekijän vahvuuksia käyttäen hyväksi synergiaa ja vahvistaen kummankin vaikutusta;

40.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tuleva tutkimus- ja innovointisuunnitelma laaditaan siten, että se lisää rakennerahastojen ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma) synergiaa;

41.

toistaa pyyntönsä, että komissio laatisi erityisesti innovointihankkeita koskevat arviointikriteerit ja harkitsisi tulevaisuudessa ehdotuksen antamista säätelykannustimista innovointitoimien toteuttamiseksi;

42.

toteaa, että rahoitushakemusten, hallinto- ja rahoitusmenettelyjen, varojen hallinnan ja rahoitusjärjestelyjen alalla tarvitaan parempaa alueellisen tason asiantuntemusta; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuutta tarjota lisää asiantuntijatukea ja tiivistää yhteistyötä Yrittäjyyden Eurooppa -verkoston ja rakennerahastojen hallinnasta vastaavien viranomaisten välillä ja luoda tiiviimpi yhteys edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen, teknologiafoorumien ja alueellisten teknologisten etenemissuunnitelmien välille;

43.

korostaa, että arvioitaessa hankkeiden soveltuvuutta ja rakennerahastojen ja muiden yhteisön välineiden rahoituksen saamista on tärkeää ottaa huomioon yhtäläiset mahdollisuudet;

44.

korostaa paremman avun tarjoamisen merkitystä synergiaa lisäävien politiikkojen ja ohjelmien täytäntöönpanon ketjussa, jonka muodostavat tutkimus- ja kehitysinfrastruktuurit, innovaatiot ja työpaikkojen luominen;

45.

uskoo, että rakennerahastoista osarahoitettaville laajoille tutkimusinfrastruktuureille olisi tehtävä entistä tarkempia kansainvälisen tarkastuslautakunnan toteuttamia vertaisarviointeja, mikä edistäisi määrättyyn käyttötarkoitukseen osoitettujen rakennerahastojen tehokasta käyttöä;

46.

uskoo, että poliittisen johdon tekemä sitoumus on sekä välttämätön edellytys tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johdonmukaisuudelle että keino kyseisen politiikan tehostamiseen; kehottaa tämän vuoksi luomaan tutkimusta ja innovointia koskevan strategisen poliittisen kehyksen, joka on mukautettu edistykseen, uusiin tietoihin ja muuttuviin olosuhteisiin ja joka vastaa talouden ja yhteiskunnan kehittämisen kansallisia tavoitteita ja painopistealoja;

47.

toistaa, että koheesiota ja aluesuunnittelua koskevat neuvoston epäviralliset mekanismit olisi korvattava muodollisemmilla rakenteilla; katsoo, että tällä kehittämisellä, johon liittyy integroitujen ja laaja-alaisten rakenteiden luominen, parannetaan politiikkojen koordinointia;

48.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.