52003DC0016

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Tavoitteena oikeudellisesti sitova Yhdistyneiden Kansakuntien asiakirja vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämiseksi ja suojelemiseksi

TIIVISTELMÄ

Tämän tiedonannon tavoitteena on esittää Euroopan komission tuki oikeudellisesti sitovalle Yhdistyneiden Kansakuntien asiakirjalle vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämiseksi ja suojelemiseksi. Lisäksi tiedonannossa selitetään, miksi Euroopan yhteisön on välttämätöntä osallistua tällaisen asiakirjan kehittämiseen.

YK:n päätöslauselmalla 58/168 perustetussa tilapäiskomiteassa on käynnistetty keskustelut ehdotuksista, jotka koskevat kattavaa kansainvälistä yleissopimusta vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämisestä ja suojelemisesta.

Vaikka yleisiä ihmisoikeuksia sovelletaan epäilemättä myös vammaisiin, on saatu laajalti näyttöä siitä, että heillä on suuria vaikeuksia nauttia näistä oikeuksista. Tämä on nimenomaisesti myönnetty kansainvälisellä tasolla. Tasa-arvoperiaate on kaikkien ihmisoikeussopimusten perusperiaatteita, ja sen noudattaminen edellyttää sen tunnustamista, että vammaisilla on oikeus nauttia kaikista kansainvälisellä tasolla taatuista oikeuksista ja vapauksista ilman vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Tämä lisäarvo saadaan oikeudellisesti sitovasta YK:n asiakirjasta, joka täydentää nykyisiä ihmisoikeussopimuksia. Aihekohtaisilla yleissopimuksilla on osoittautunut olevan lisäarvoa tässä suhteessa, ja lisäksi ne täydentävät nykyisiä ihmisoikeussopimuksia.

Syrjinnän torjunnan korostaminen on täysin oikeuksiin perustuvan vammaisuutta koskevan yhteisön toimintamallin linjoilla. Tämän toimintamallin mukaan vammaisilla pitäisi olla tilaisuus nauttia oikeuksistaan samanarvoisesti muun väestön kanssa. Ajattelu vastaa myös EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla kehitettyä politiikkaa. Kyseisen artiklan mukaan yhteisö voi tehdä aloitteita vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Yhteisö on jo hyödyntänyt näitä uusia määräyksiä erityisesti työllisyyden ja ammatinharjoittamisen aloilla.

Yhteisön aktiivinen osallistuminen kansainvälisen tason toimiin, joilla pyritään kehittämään tehokkaita mekanismeja vammaisten syrjinnän torjumiseksi, täydentäisi luontevasti Euroopan vammaisten teemavuoden toimia. Lisäksi se viestittäisi kansainväliselle yhteisölle voimakkaasti siitä, miten tärkeänä yhteisö pitää vammaisten oikeuksien edistämistä.

Tämän vuoksi komissio suosittaa lähitulevaisuudessa neuvostolle, että komissio valtuutetaan neuvottelemaan YK:n tilapäiskomiteassa piakkoin käytävissä neuvotteluissa ja käymään näitä neuvotteluja Euroopan yhteisön puolesta.

1. JOHDANTO

YK:n päätöslauselmalla 58/168 perustetussa tilapäiskomiteassa on käynnistetty keskustelut ehdotuksista, jotka koskevat kattavaa ja yhtenäistä kansainvälistä yleissopimusta vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämisestä ja suojelemisesta. [1] Komissio pitää myönteisenä tätä kansainvälistä mielipiteiden vaihtoa. Siinä ollaan samoilla linjoilla kuin syrjinnän torjuntaa koskevassa yhteisön politiikassa, jota toteutetaan perustamissopimuksen 13 artiklan ja jäsenvaltioiden yhteisesti sopimien, Euroopan vammaisten teemavuotta 2003 koskevien keskeisten tavoitteiden mukaisesti.

[1] http://www.un.org/esa/socdev/enable/ disA56168e1.htm

Tämän tiedonannon tarkoituksena on määritellä Euroopan komission kanta mahdolliseen oikeudellisesti sitovaan kansainväliseen asiakirjaan.

Tiedonannossa selostetaan vammaisasioihin liittyvää YK:n tausta-aineistoa. Siinä käsitellään ihmisoikeuslähtöistä näkemystä vammaisuudesta ja selvitetään oikeudellisesti sitovan YK:n asiakirjan tuomaa lisäarvoa. Komissio katsoo, että oikeusvälineen päätarkoituksena on ilmaista selvästi vaatimukset soveltaa yleisiä ihmisoikeusnormeja vammaisuuden yhteydessä ja tehdä niiden soveltamisesta merkityksellisempää ja näkyvämpää. Tarkoituksena ei ole uusien lakien säätäminen vaan vammaisten erityisolosuhteiden huomioon ottaminen sovellettaessa nykyisiä ihmisoikeusnormeja siten, että vammaiset voisivat käyttää oikeuksiaan paremmin.

Tiedonannossa hahmotellaan suunnitellun asiakirjan sisältöä koskevia suuntaviivoja niiden kokemusten perusteella, joita on saatu syrjinnän torjumisesta sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY ja siihen sisältyvien vammaisia koskevien erityissäännösten täytäntöönpanosta. Tiedonanto heijastelee lisäksi komission pyrkimystä osallistua aktiivisesti asiakirjan valmisteluun sen kokemuksen perusteella, joka sillä on syrjinnän torjunnasta.

2. TAUSTA

YK:ssa on aikaisemminkin keskusteltu vammaisten oikeuksia koskevasta aihekohtaisesta sopimuksesta. Vammaiskysymyksiä on käsitelty useaan otteeseen YK:n historiassa. Kaksi 1970-luvulla annettua julistusta, Kehitysvammaisten oikeuksien julistus (Declaration on the Rights of Mentally Retarded Persons, DRMRP) [2] ja Vammaisten oikeuksien julistus (Declaration on the Rights of Disabled Persons, RDP) [3], olivat ensimmäiset asiakirjat, joissa vammaisten ihmisoikeudet selvästi tunnustettiin. Vaikka nämä julistukset olivat tärkeä ensi vaihe kohti vammaisten oikeuksien tiedostamista, niitä arvosteltiin siksi, että niiden sanottiin perustuvan vanhanaikaisiin lääketieteen ja hyvinvointivaltion malleihin vammaisuudesta.

[2] Esitetty 20. joulukuuta 1971 annetussa yleiskokouksen päätöslauselmassa 2856 (XXVI), http://www.unhchr.ch/html/menu3/b/ m_mental.htm

[3] Esitetty 9. joulukuuta 1975 annetussa yleiskokouksen päätöslauselmassa 3447 (XXX), http://www.unhchr.ch/html/menu3/b/ 72.htm

Kahdessa 1980-luvun lopulla julkaistussa asiakirjassa - Mielenterveyspotilaiden suojelua ja mielenterveyshoidon parantamista koskevat periaatteet (Principles for the Protection of Persons With Mental Illnesses and the Improvement of Mental Health Care, PPPMI) [4] sekä Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet (Standard Rules on the Equalisation of Opportunities for Persons with Disabilities, StRE) [5] - painotettiin erityisesti yhtäläisiä mahdollisuuksia. Kaikki nämä asiakirjat ovat olleet hyödyksi, koska niissä on selvästi ilmaistu vammaisten oikeus elää itsenäisesti ja määrätä omista asioistaan ja koska niiden avulla on parannettu yleisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyvien vammaisnäkökohtien ymmärtämistä. Mikään näistä asiakirjoista ei kuitenkaan sido YK:n jäsenvaltioita, eikä niissä säädetä vammaisten oikeuksien seurannasta.

[4] Yleiskokouksen päätöslauselma 46/119, liite (nro 49), 189, YK:n asiakirja A/46/49 (1991).

[5] Hyväksytty 20. joulukuuta 1993 YK:n yleiskokouksen 48. istunnossa, päätöslauselma 48/96, liite, http://www.un.org/esa/socdev/enable/ dissre00.htm

Tähän liittyen Meksikon hallitus vetosi joulukuussa 2001 YK:n päätöslauselmaan 56/168, jossa kehotettiin ottamaan huomioon vammaisten ihmisoikeuksia koskeva sopimus ja muodostamaan välittömästi tilapäiskomitea. Komitean tehtävänä olisi harkita ehdotuksia kattavaksi ja yhtenäiseksi sopimukseksi, jolla suojellaan ja edistetään vammaisten oikeuksia ja ihmisarvoa. Kolmannen komitean (sosiaaliasiat) tukemana YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman äänestyksettä.

Seuraavaksi YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunta hyväksyi 21. helmikuuta 2002 päätöslauselman, jossa kannatetaan YK:n päätöslauselmaa 56/168 kattavasta ja yhtenäisestä kansainvälisestä sopimuksesta vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämiseksi ja suojelemiseksi. Päätöslauselmaa seurasi YK:n ihmisoikeustoimikunnan 26. huhtikuuta 2002 hyväksymä päätöslauselma 2002/61. [6]

[6] http://www.unhchr.ch/huridocda/ huridoca.nsf/(symbol)/E.CN.4.RES.2002.61.EN?opendocument

Tilapäiskomitea kokoontui ensimmäisen kerran 29.7.-9.8.2002. YK:n yleiskokoukselle antamassaan suosituksessa tilapäiskomitea kehotti mm. alueellisia toimikuntia ja hallitusten välisiä organisaatiota sekä kansalaisjärjestöjä toimittamaan sille ehdotuksia ja mahdollisia muita näkökohtia otettavaksi huomioon sopimusta laadittaessa.

3. VAMMAISTEN IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMINEN

Yhdistyneet Kansakunnat arvioi, että yli puoli miljardia henkilöä kuuluu vammaisiin henkisen, fyysisen tai aistivamman seurauksena, ja riippumatta siitä, missä päin maailmaa he elävät, fyysiset, tekniset tai sosiaaliset esteet rajoittavat usein heidän elämäänsä. Vammaisten enemmistö elää kehitysmaissa, joissa he lisäksi kärsivät köyhyydestä ja perussosiaalipalvelujen ja -koulutuksen puutteesta. Vammaiset eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan vammaisuuden tyypit ja vammaisuuteen liittyvät ongelmat vaihtelevat. Vamma voi olla näkyvä tai näkymätön, vaikea tai lievä. Kyse voi olla yksittäisestä vammasta tai monivammaisuudesta. Vamma voi myös olla krooninen tai ajoittainen. Vammaisuuden tyyppejä ovat muun muassa liikuntavammat, psyykkiset ja kognitiiviset vammat sekä kuulo-, puhe- ja näkövammat. Jos vammaisten ympäristö ei ota näitä rajoitteita huomioon, vammaiset kohtaavat esteitä, joiden vuoksi he eivät voi käyttää oikeuksiaan ja nauttia tasaveroisista mahdollisuuksista muiden kanssa.

Nykyinen lainsäädäntö

Keskeisissä ihmisoikeusasiakirjoissa - myös YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa - tehdään selväksi, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja että kaikilla on oikeus nauttia näistä oikeuksista ilman minkäänlaista syrjintää. Oikeus nauttia oikeuksista täysimääräisesti ilman syrjintää koskee myös vammaisia. Haasteena on nyt varmistaa, että tämä oikeus tunnustetaan ja toteutetaan täysimittaisesti.

Jokaisen ihmisoikeussäännöksen ytimenä olevan tasa-arvoperiaatteen kunnioitus edellyttää sen varmistamista, että vammaiset voivat käyttää oikeuksiaan tasaveroisesti muiden ihmisten kanssa. Vaikka viime vuosina on edistytty merkittävästi, jäljellä on vielä ongelmia, jotka estävät vammaisia osallistumasta yhteiskuntaan täysipainoisesti. Avainkysymys on, riittävätkö nykyiset kansainväliset ihmisoikeussäännökset takaamaan vammaisille asianmukaisen suojelun.

Poliittinen tahto turvata vammaisten oikeudet

Kansainvälinen yhteisö on tuonut korostetusti esiin sitoumuksensa periaatteeseen, että ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti myös vammaisille. Esimerkkinä voidaan mainita, että Wienissä järjestetyn ihmisoikeuksien maailmankonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman [7] 63 artiklassa todetaan seuraavaa:

[7] Ihmisoikeuksien maailmakonferenssi, Wien, 14.-25. kesäkuuta 1993 - http://www.unhchr.ch/huridocda/ huridoca.nsf/(Symbol)/A.CONF.157.23.En?OpenDocument

"Ihmisoikeuksien maailmankonferenssi vahvistaa, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat yleisiä ja siten koskevat varauksetta myös vammaisia. Kaikki ihmiset syntyvät tasavertaisina ja heillä on samat oikeudet elämään ja hyvinvointiin, koulutukseen ja työhön, itsenäiseen elämiseen ja aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnan kaikilla aloilla. Vammaisen suoranainen syrjintä tai muu kielteinen syrjivä kohtelu, tapahtuipa se miten tahansa, merkitsee siksi hänen oikeuksiensa loukkaamista. Ihmisoikeuksien maailmankonferenssi kehottaa hallituksia tarpeen vaatiessa hyväksymään tai muuttamaan lainsäädännön sellaiseksi, että se takaa vammaisille näiden ja kaikkien muiden oikeuksien käytön."

Syrjintää koskeva näyttö

Vaikka vammaisille kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaan kuuluvat samat ihmisoikeudet kuin muillekin, todellisuudessa he eivät kuitenkaan voi yhtä lailla nauttia oikeuksistaan. Ongelmaa käsitellään lukuisissa kansainvälisissä raporteissa.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun asettama [8] erityisselvittäjä totesi ihmisoikeuksia ja vammaisuutta koskevassa raportissaan seuraavaa:

[8] Ihmisoikeuksia ja vammaisuutta koskeva raportti, laatijana Leandro Despouy http://www.un.org/esa/socdev/enable/ dispaperdes0.htm

"Useimmissa maissa vammaisten oikeuksia loukataan syrjimällä heitä tiedostamattomasti, mihin kuuluu myös se, että ihmiset (sic) luovat ja ylläpitävät esteitä, joiden takia vammaiset eivät voi rajoituksitta osallistua yhteisönsä sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään. Useimmissa maissa hallitus mieltää vammaisten ihmisoikeudet ilmeisen ahtaasti ja on sitä mieltä, että riittää, kun vältetään toimenpiteet, joiden vaikutus vammaisiin on kielteinen. Tämän seurauksena vammaiset unohdetaan ihmisoikeuspolitiikassa ja lainsäädännössä."

YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnan vammaisasioiden päävaltuutetun toimisto on järjestänyt ihmisoikeuksia ja vammaisuutta käsittelevän seminaarin [9] tarkoituksena laatia ohjeet vammaisten ihmisoikeuksien loukkausten ja väärinkäytösten tehokkaampaa tunnistamista ja raportointia varten. Seminaarissa annettiin esimerkkejä vammaisten ihmisoikeuksiin kohdistuneista loukkauksista ja väärinkäytöstä.

[9] "Let the World Know" - Ihmisoikeuksia ja vammaisuutta käsittelevä seminaari, Tukholma, 5.-9.11.2000 - http://www.un.org/esa/socdev/enable/ stockholmnov2000.htm

Kansalaisjärjestö Inclusion International on antanut YK:N ihmisoikeustoimikunnalle kirjallisen lausunnon [10], jossa tähdennetään seuraavia seikkoja:

[10] Ihmisoikeustoimikunnan 57. istunto - http://www.unhchr.ch/Huridocda/ Huridoca.nsf/TestFrame/dbe1af0a89688693c12569eb00453f88? Opendocument

"Käytännössä vammaiset syrjäytyvät edelleen. Erityisesti kehitysvammaiset ovat todennäköisimmin vaarassa joutua epäinhimillisiin laitoksiin. Heiltä puuttuu yleensä mahdollisuus koulutukseen, tavallisiin sosiaalisiin suhteisiin ja mielekkääseen ansiotyöhön, he ajautuvat peruuttamattomasti köyhyyteen --, heidän kansalaisoikeuksiaan ja poliittisia oikeuksiaan käytetään usein väärin, niin kuin myös heitä itseään fyysisesti."

Näitä kansainvälisen tason kokemuksia heijastaa vastaava tilanne Euroopassa. Euroopan yhteisön sponsoroiman vuotuisen Euroopan vammaispäivän yhteydessä vammaisjärjestöt raportoivat tapauksista, joissa vammaisia ei ole kohdeltu tasa-arvoisesti heidän vammansa vuoksi. Erityisesti vuoden 1995 Euroopan vammaisten päivän yhteydessä julkaistussa Näkymättömät kansalaiset -raportissa tutkittiin vammaisten asemaa Euroopassa oikeudelliselta kannalta ja kuvattiin hyvin konkreettisesti vammaisten päivittäin kokemaa syrjintää. [11]

[11] Asiakirjassa selostettiin tapauksia, joissa jäsenvaltion oikeusistuin määräsi matkatoimiston maksamaan korvausta vammattomien turistien ryhmälle, koska ryhmän oli asuttava samassa lomahotellissa vammaisten turistien kanssa. Muita tyypillisiä esimerkkejä syrjinnästä on ravintoloihin pääsyn epääminen vammaisilta, koska "heidän imagonsa ei ole oikeanlainen".

Euroopan vammaisfoorumi, suurin vammaisorganisaatio Euroopassa, on julkaissut tulokset tutkimuksesta, joka tehtiin kaikkien foorumiin kuuluvien kansallisten jäsenjärjestöjen keskuudessa ja jonka aiheena oli vammaisiin kohdistuva väkivalta ja syrjintä [12] vuonna 1999. Raportissa viitataan tutkimuksiin, jotka paljastavat tällaisia tapauksia olevan paljon ja vammaisten kärsivän monenlaisesta väkivallasta ja syrjinnästä.

[12] Euroopan vammaisfoorumi, Kannanotto 99/5 - "Report on violence and discrimination against disabled people" (Raportti vammaisiin kohdistuneesta väkivallasta ja syrjinnästä) - http://www.edf-feph.org/en/publications/ publi/publi.htm

Euroopan parlamentti on useissa yhteyksissä viitannut vammaisten epäedulliseen asemaan ja syrjintään koko unionin alueella [13] ja korostanut voimakkaasti tarvetta kehittää toimintalinjoja esimerkiksi koulutuksen ja työllisyyden aloilla. Talous- ja sosiaalikomitea on käsitellyt vammaisten vaikeaa tilannetta. Alueiden komitea on myös viitannut vammaisten syrjäytymiseen ja syrjintään jäsenvaltioissa. Näitä ongelmia on havaittu myös ehdokasmaissa.

[13] Ks. erityisesti "Report on the rights of disabled people" (Mietintö vammaisten ihmisten oikeuksista), A40391-96, laatijana Mary Banotti.

Euroopan neuvosto on hiljattain julkaissut raportin "Safeguarding adults and children with disabilities against abuse" (Vammaisten aikuisten ja lasten suojeleminen väärinkäytöksiltä) [14]. Raportissa korostetaan, että edelleenkin saatetaan tinkiä vammaisten perusoikeuksista, myös perustarpeista kuten ravinnosta, lämmöstä, puhtaudesta ja yksityisyydestä.

[14] EUROOPAN NEUVOSTON JULKAISU - ISBN 92-871-4919-4 - EUROOPAN NEUVOSTO, HEINÄKUU 2002.

4. OIKEUKSIIN PERUSTUVA VAMMAISUUTTA KOSKEVA EU:N TOIMINTAMALLI

Euroopan unioni on edistynyt huomattavasti siinä, että on tunnustettu tarve varmistaa vammaisten mahdollisuudet nauttia täysipainoisesti kaikista ihmisoikeuksista. Vuonna 1996 antamassaan tiedonannossa vammaisten yhtäläisistä mahdollisuuksista [15] komissio toteaa selvästi, että "entisen lähestymistavan sijaan painotetaan nyt entistä voimakkaammin tarvetta tunnistaa ja poistaa yhtäläisten mahdollisuuksien sekä täysipainoisen elämän ja osallistumisen tiellä olevat esteet".

[15] KOM(96) 406 lopullinen, 30. heinäkuuta 1996.

Tässä vammaisuutta koskevassa sosiaalisessa toimintamallissa pyritään saamaan vammaiset osallistumaan yhteiskuntaan täysipainoisesti poistamalla esteet, joita on yhtäläisten mahdollisuuksien, täyden osallistumisen ja erilaisuuden kunnioittamisen tiellä. Muutokset yhteiskunnan organisoinnissa voivat merkittävästi vähentää tai jopa poistaa vammaisten kohtaamia esteitä. Tiedonannossa todetaan, että "Euroopan yhteisön on olennaisen tärkeää selkiinnyttää ja vahvistaa yleistä vammaispolitiikkaansa, jonka tulisi perustua jäsenvaltioiden yhteiseen sitoutumiseen puolustaa yhtäläisiä mahdollisuuksia, poistaa vammaisiin kohdistuva syrjintä ja tunnustaa vammaisten oikeudet".

Tässä analyysissä tunnustetaan, että vammaisten olosuhteet ja syrjintä ovat sosiaalisesti luotuja ilmiöitä, jotka eivät suoranaisesti sinänsä liity vammoihin. Lääketieteellisesti vamman aiheuttama ongelma liitetään usein asianomaiseen henkilöön, kun taas sosiaalisesti ongelmana on ympäristö, joka ei sopeudu vammaisiin. Sosiaalisesti asiaa tarkasteltaessa olisi pääteltävä esimerkiksi, että syynä siihen, miksi kuuro ei voi katsoa televisio-ohjelmia eikä osallistua konferensseihin, on tekstityksen tai viittomakielisen tulkkauksen puuttuminen. [16]

[16] Tekniikan kehitys voi edesauttaa vammaisten integroitumista yhteiskuntaan. On olennaisen tärkeää varmistaa, ettei tekniikalla luoda ylimääräisiä esteitä tältä osin.

Tämä on merkittävä näkökulman muutos, joka vaikuttaa ratkaisevasti vammaispolitiikan ja -lainsäädännön kehittämiseen ja soveltamiseen sekä huomattavaan osaan sen sisältöä. Siinä keskitytään sosiaaliseen ympäristöön liittyviin vammaisten kohtaamiin lukuisiin esteisiin heidän pyrkiessään hoitamaan tavanomaisia päivittäisiä tehtäviään ja osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Ongelmana ei siis ole vamma itsessään, vaan ongelman luovat rakenteet, käytännöt ja asenteet, jotka estävät ihmistä käyttämästä kykyjään.

Vuoden 1996 tiedonannon jälkeen neuvosto ja jäsenvaltiot ovat vahvistaneet sitoutuvansa yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteeseen laatiessaan vammaispolitiikan yleisiä toimintalinjauksia. [17] Lisäksi ne ovat sitoutuneet periaatteeseen torjua tai poistaa kaikenlainen kielteinen pelkästään vammaisuuteen perustuva syrjintä.

[17] Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma vammaisten yhtäläisistä mahdollisuuksista - 20. joulukuuta 1996.

Kasvava huomio syrjintään vammaisuuden ja useiden muiden syiden perusteella heijastui Amsterdamin sopimuksen valmistelutyöhön. Tämän seurauksena EY:n perustamissopimukseen lisättiin yleinen syrjinnän kieltävä artikla [18], joka antaa yhteisölle mahdollisuudet torjua muun muassa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Ensimmäisen kerran vammaisuus mainitaan erikseen eurooppalaisessa sopimuksessa ja tarve torjua siihen perustuvaa syrjintää tunnustetaan julkisesti.

[18] 13 artikla: Neuvosto voi tässä sopimuksessa yhteisölle uskotun toimivallan rajoissa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen muiden määräysten soveltamista.

Tämän perustamissopimuksen artiklan perusteella neuvosto antoi 27. marraskuuta 2000 direktiivin 2000/78/EY [19] yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista. Direktiivissä kielletään kaikenlainen uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva välitön tai välillinen syrjintä. [20] Vammaisuuteen liittyen direktiivissä todetaan, että kohtuullisten mukautuksien puuttuminen työpaikalla voi merkitä syrjintää. Käytännössä tällä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla työolosuhteet mukautetaan vammaisten tarpeisiin, esimerkiksi tekemällä muutoksia toimitiloihin ja laitteisiin, työn jaksotukseen jne. vammaisten työllistymisen helpottamiseksi.

[19] EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

[20] Sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää käsitellään muissa direktiiveissä.

Työpaikan mukautuksia koskevan velvoitteen tavoitteena on poistaa esteitä vammaisten työllistymiseltä. Tämä tarkoittaa, että työnantajien on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, jotta vammaiset pääsisivät työelämään, voisivat harjoittaa ammattiaan ja edetä urallaan tai saada koulutusta, ellei toimenpiteestä aiheudu suhteetonta rasitetta työnantajalle. Tavoitteena ei niinkään ole, että vammaiset pääsisivät samanlaisiin tuloksiin kuin muut vaan että heille varmistettaisiin samanlaiset mahdollisuudet päästä tuloksiin. [21]

[21] Richard Whittle: "The Framework Directive for equal treatment in employment and occupation: an analysis from a disability rights perspective", European Law Review, kesäkuu 2002.

Neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies ja komission puheenjohtaja antoivat Nizzan Eurooppa-neuvoston yhteydessä 7. joulukuuta 2000 yhteisen julistuksen Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, jossa kielletään vammaisuuteen perustuva syrjintä (21 artikla). Siinä tunnustetaan myös vammaisten perusoikeudet "päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään" (26 artikla).

Toimintamallia vammaisten täysipainoisesta ja tasaveroisesta oikeuksien käytöstä on vahvistettu neuvoston päätöksellä Euroopan vammaisten teemavuodesta 2003. [22] Teemavuosi antaa Euroopan unionille ainutlaatuisen tilaisuuden edistää vammaisten yhdenvertaisia oikeuksia ja täyttä osallistumista yhteiskunnan toimintaan. Sillä lisätään tietämystä vammaisasioista ja tuodaan niitä paremmin esille. [23] Sen odotetaan lisäksi vauhdittavan politiikkaa, jossa pyritään vammaisten yhtäläisten oikeuksien toteutumiseen sekä Euroopassa että kansainvälisesti ja jota jatketaan pitkään teemavuoden päätyttyä.

[22] Neuvoston päätös 2001/903/EY, tehty 3 päivänä joulukuuta 2001.

[23] Tämän toimen tueksi Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto julkaisee vuoden 2003 loppuun mennessä Euroopan unionin työvoimatutkimuksesta vuodelta 2002 vammaisten työllisyyttä koskevien lisäkysymysten tulokset.

Komissio uskoo, että oikeuksiin perustuvan vammaispolitiikan pitäisi heijastua myös erityisesti vammaisia koskevien kansainvälisten ihmisoikeusnormien kehittämiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen kansainvälisellä tasolla vahvistaisi puolestaan yhteisön sisäisten ja kansainvälisten toimien yhtenäisyyttä.

Tässä suhteessa komissio panee merkille puheenjohtajamaana toimivan Tanskan Euroopan unionin nimissä YK:n kolmannen komitean kokouksessa 3. lokakuuta 2002 [24] tekemän ehdotuksen, jossa se piti myönteisenä painopisteen kohdistamista vammaisten oikeuksiin ja tunnusti oikeudellisesti sitovan kansainvälisen asiakirjan hyödyllisyyden vammaisten oikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi.

[24] HTTP://WWW.EU2002.DK/NEWS/ NEWS_READ.ASP?IINFORMATIONID=23164

5. OIKEUDELLISESTI SITOVASTA UUDESTA YK:N ASIAKIRJASTA SAATAVA LISÄARVO

Seuraavat kuusi ihmisoikeuksiin liittyvää erityissopimusta on laadittu ja niitä sovelletaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan puitteissa:

* Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (International Covenant on Civil and Political Rights, CCPR)

* Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, CESCR)

* Kidutuksen [ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen] vastainen yleissopimus (Convention against Torture, CAT)

* Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women, CEDAW)

* Yleissopimus lapsen oikeuksista (Convention on the Rights of the Child, CRC), ja

* Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination, CERD).

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeustoimikunnan teettämässä tutkimuksessa kaksi tunnettua vammaisasioihin ja ihmisoikeuksiin perehtynyttä asiantuntijaa [25] pyrki selvittämään, miten nämä kuusi YK:n ihmisoikeussopimusta vastaavat vammaisten tarpeita. He tutkivat myös järjestelmän toimimista käytännössä vammaisten kannalta tarkastelemalla, miten sopijavaltiot raportoivat sopimuksen seurantaelimille ihmisoikeuksista ja vammaisuudesta ja miten nykyiset sopimuksen seurantaelimet reagoivat. Vaikka tutkimuksessa todetaan myönteinen suuntaus, jossa vammaisuutta pidetään ihmisoikeuskysymyksenä, katsotaan tarpeelliseksi saada aikaan aiheeseen liittyvä sopimus, jotta vammaisuus otetaan huomioon YK:n ihmisoikeussäädöksissä.

[25] Gerard Quinn ja Theresa Degener, "Human Rights and Disability- the current use and future potential of United Nations human rights instruments in the context of disability" - helmikuu 2002 - YK:n ihmisoikeustoimikunta, http://www.unhchr.ch/html/menu6/2/ disability.doc

1970- ja 1980-luvulla YK:n piirissä ruvettiin kiinnittämään huomiota tiettyihin väestöryhmiin, jotka olivat erityisen alttiita ihmisoikeusloukkauksille. Jotta heidän suojelunsa kansainvälisissä säädöksissä pystyttiin varmistamaan, YK julkaisi aiheeseen liittyviä oikeudellisesti sitovia sopimuksia, esimerkkeinä Kaikkinainen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW), Yleissopimus lapsen oikeuksista (CRC) ja Kaikkinainen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (CERD). Nämä sopimukset tarjosivat oikeudellista suojaa, joka koski näiden väestöryhmien sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia olosuhteita. Ne ovat merkinneet lisäarvoa ja täydentäneet nykyisiä ihmisoikeussopimuksia, ja epäilemättä vammaisia koskeva oikeudellisesti sitova asiakirja toimisi samansuuntaisesti.

Kansainvälisellä tasolla olisi selvästi tunnustettava ja tiedostettava, että vammaisilla on oikeus täysipainoisesti nauttia kansainvälisesti taatuista oikeuksista ja vapauksista ilman vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Tämä korostaisi ihmisoikeuksien todellista universaalia luonnetta ja vammaisten täysivaltaista ja tasa-arvoista jäsenyyttä yhteisössä, jossa heillä on oikeus ilman syrjintää nauttia samoista ihmisoikeuksista ja vapauksista kuin muutkin.

Keskeinen väline tasa-arvoon pyrittäessä on syrjimättömyysperiaate. Yhtäläiset ihmisoikeudet voidaan taata varmistamalla, että vammaisia ei syrjitä vamman perusteella. Oikeudellisesti sitovalla sopimuksella on tarkoitus suojella vammaisia syrjinnältä, joka estää heitä käyttämästä ihmisoikeuksiaan.

Syrjimättömyys ja vammaisten yhtäläiset ja täysimääräiset ihmisoikeudet ovat ratkaisevassa ja keskeisessä asemassa muutettaessa tapaa, jolla vammaisuuteen ja vammaisiin suhtaudutaan maailmassa. Syrjimättömyys on olennaista tasa-arvoperiaatteelle. Se koskee sekä välitöntä että välillistä syrjintää.

Välillisen syrjinnän käsite on erityisen tärkeä tässä yhteydessä. Välillinen syrjintä on kyseessä, jos jokin puolueettomalta vaikuttava säännös, peruste tai käytäntö saattaa jotkin henkilöt muihin verrattuna erityisen epäedulliseen asemaan. Välillisen syrjinnän tunnustaminen yhdeksi syrjinnän muodoksi heijastaa realistisempaa tasa-arvokäsitteen tulkintaa. Todellisen tasa-arvon käsitteen tavoin välillisen syrjinnän käsitteessä kyse on ensisijaisesti tietyn kohtelutavan avulla saatavasta lopputuloksesta. Jos vammaisuuten perustuva välillinen syrjintä kielletään, otetaan huomioon yksilö- ja ympäristöerot, jotka erityistilanteessa epäisivät yhdenvertaiset mahdollisuudet tiettyyn suojattuun ryhmään kuuluvilta yksilöiltä. [26]

[26] Lisa Waddington & Aart Hendriks, "The Expanding Concept of Employment Discrimination in Europe: From Direct and Indirect Discrimination to Reasonable Accommodation Discrimination", International Journal of Comparative Labour Law and Industrial Relations.

YK:n oikeudellisesti sitovalla sopimuksella taattaisiin ihmisoikeuksien soveltaminen vammaisiin. Sopimuksella ei niinkään luotaisi uusia oikeuksia, vaan sillä selkiytettäisiin voimassa olevia ihmisoikeuksia ja tuotaisiin niitä paremmin esille. Se auttaisi hallituksia selventämällä niiden velvoitteet vammaisiin nähden. Se voisi antaa uudistukseen pontta, jota vielä puuttuu, ja vahvistaa edelleen muita myönteisiä suuntauksia. Sen avulla voitaisiin kehittää osaamista ja oivalluksia, joita tarvitaan vammaisasioiden niveltämiseksi kaikkeen politiikkaan. Sopimus voisi olla kiinnekohtana vammaisasialiikkeelle ja auttaa sitä vaikuttamaan politiikkaan ja lainsäädännön muuttamiseen. Sopimuksen avulla pitäisi myös saada aikaan toimielinten yhteinen toimintakehys vammaisten ihmisoikeustilanteen seurantaan maailmanlaajuisesti. Kaiken kaikkiaan sopimuksella tulisi asettaa hallitusten päätöksenteolle konkreettiset normit, joiden mukaan valtiot takaavat vammaisille tasavertaiset mahdollisuudet nauttia ihmisoikeuksista ja mukauttavat sisäisen lainsäädäntönsä ja politiikkansa sovellettaviin ihmisoikeusnormeihin.

Näin ollen on tärkeää ja hyödyllistä laatia uusi oikeudellisesti sitova YK:n sopimus, jossa selvitetään yleisten ihmisoikeusnormien merkitys vammaisille ja normien soveltaminen. Se olisi selvä viesti, jonka kansainvälinen yhteisö antaa ja saa, ja toimisi poliittisena vauhdittajana ja kasvatuksellisena välineenä muutettaessa tapaa, jolla vammaiset käyttävät oikeuksiaan.

6. TULEVAN OIKEUDELLISESTI SITOVAN ASIAKIRJAN SUUNTAVIIVAT

Komissio katsoo tarvittavan tehokasta ja realistista oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämiseksi ja turvaamiseksi. Sen tulisi perustua seuraaviin yleisperiaatteisiin:

* lainsäädännössä on vahvistettava periaate, jonka mukaan vammaisilla on samat perusoikeudet kuin muilla ihmisillä

* lainsäädännössä on vahvistettava keskeiset arvot: tasa-arvo, ihmisarvo, vapaus ja yhteisvastuu

* on varmistettava vammaisten tasaveroiset ja täydet mahdollisuudet käyttää kaikkia ihmisoikeuksia torjumalla kaikenlaista vammaisuuteen perustuvaa syrjintää ja edistämällä yhtäläistä kohtelua ja erilaisuuden hyväksymistä.

Sopimuksen olisi katettava ja siinä olisi yksilöitävä ihmisoikeudet kokonaisuudessaan, myös poliittiset sekä kansalais- ja perusoikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet. Edellä mainitun ihmisoikeuslähtöisen näkemyksen mukaisesti sopimuksessa olisi tähdennettävä, että valtioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan vammaisten mahdollisuus käyttää oikeuksiaan. On huolehdittava tehokkaasta seurantajärjestelmästä ja täsmällisistä täytäntöönpanosäännöksistä, jotta uuden kansainvälisen sopimuksen soveltaminen onnistuisi.

Komissio uskoo, että hyödyllistä osviittaa kysymyksen käsittelystä vammaisiin liittyvän sopimuksen yhteydessä voidaan saada nykyisistä järjestelmistä, jotka on toteutettu Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella, Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella ja Yleissopimuksella lapsen oikeuksista.

Syrjintää käsiteltäessä on otettava huomioon vammaisuuden eri muodot ja vammaisten yhteisesti kokema syrjintä. Lisäksi on syytä huomata, että vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kokeminen muistuttaa eräiltä piirteiltään muista syistä johtuvaa syrjintää; itse asiassa vammaisten syrjintä voi perustua useisiin eri syihin (sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen).

Vammaisten osallistuminen heitä koskevien päätösten tekoon on perusperiaate, jonka tulee heijastua myös kansainväliseen lainsäädäntöön ja politiikkaan. Kaikkien osapuolten, ennen kaikkea vammais- ja ihmisoikeusjärjestöjen edustajineen, olisi osallistuttava YK:n oikeudellisesti sitovan sopimuksen valmisteluun. Komissio pitää myönteisenä kansalaisjärjestöjen valtuutusta ja osallistumista koskevaa päätöslauselmaa, jonka puheenjohtajavaltiona toiminut Tanska esitti komitean ensimmäisessä kokouksessa, ja suosittelee tulevissa kokouksissa käytettäviksi samoja työskentelytapoja. Komissio katsoo, että kansalaisjärjestöjen ja myös vammaisten itsensä on osallistuttava prosessiin täysipainoisesti.

7. PÄÄTELMÄT

Edellä olevan perusteella ja ennakoimatta asiasta käytävää perinpohjaisempaa keskustelua parhaillaan käytävissä neuvotteluissa on tärkeää selvittää, miten varmistetaan, että vammaiset voivat ilman syrjintää käyttää ihmisoikeuksiaan.

EY:n perustamissopimuksen 13 artikla antaa yhteisölle mahdollisuudet torjua sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla, ja yhteisö on jo soveltanut näitä uusia määräyksiä erityisesti työllisyyden ja ammatinharjoittamisen aloilla. Komissio pitää tärkeänä, että Euroopan yhteisö lujittaa kansainvälisellä tasolla yleistä vammaisstrategiaansa, jonka ytimenä on kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen sitoutuminen syrjinnän torjuntaan.

Siksi komissio aikoo toimia aktiivisesti Euroopan yhteisön puolesta valmisteltaessa tulevaa YK:n oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jonka avulla edistetään ja suojellaan vammaisten oikeuksia ja ihmisarvoa. Komissio pyrkii myös varmistamaan, että vammaisia koskevat Euroopan sisäiset ja kansainväliset toimet ovat yhdenmukaisia.

Tämän vuoksi komissio suosittaa neuvostolle lähitulevaisuudessa, että komissio valtuutetaan YK:n tilapäisryhmän tulevien kokousten yhteydessä neuvottelemaan ehdotuksista, jotka koskevat kattavaa kansainvälistä yleissopimusta vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon edistämisestä ja suojelemisesta. Komissio toivoo valtuutusta neuvotteluihin Euroopan yhteisön puolesta siten, että neuvosto asettaa erityiskomitean avustamaan sitä tehtävässä.