This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02013R1307-20220101
Regulation (EU) No 1307/2013 of the European Parliament and of the Council of 17 December 2013 establishing rules for direct payments to farmers under support schemes within the framework of the common agricultural policy and repealing Council Regulation (EC) No 637/2008 and Council Regulation (EC) No 73/2009
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta
02013R1307 — FI — 01.01.2022 — 010.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, (EUVL L 347 20.12.2013, s. 608) |
Muutettu:
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1307/2013,
annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,
yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta
I
OSASTO
SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Soveltamisala
Tässä asetuksessa vahvistetaan:
yhteiset säännöt, jotka koskevat viljelijöille liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä suoraan myönnettäviä tukia, jäljempänä 'suorat tuet';
erityiset säännöt, jotka koskevat:
perustukea viljelijöille, jäljempänä 'perustukijärjestelmä' ja siirtymäkauden yksinkertaistettua järjestelmää, jäljempänä 'yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä';
vapaaehtoista siirtymäkauden kansallista tukea viljelijöille;
vapaaehtoista uudelleenjakotukea;
tukea sellaisille viljelijöille, jotka soveltavat ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä;
vapaaehtoista tukea viljelijöille luonnonhaitta-alueilla;
tukea maataloustoiminnan aloittaville nuorille viljelijöille;
vapaaehtoista tuotantosidonnaisen tuen järjestelmää;
puuvillan lajikohtaista tukea;
vapaaehtoista yksinkertaistettua järjestelmää pienviljelijöille;
kehystä, jossa Bulgaria, Kroatia ja Romania voivat täydentää suoria tukia.
2 artikla
Liitteen I muuttaminen
Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti liitteessä I olevien tukijärjestelmien luettelon muuttamisesta siinä määrin kuin on tarpeen tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen mahdollisesti hyväksyttävien tukijärjestelmiä koskevien uusien säädösten huomioon ottamiseksi.
3 artikla
Soveltaminen syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla
Jäljempänä olevaa 11 artiklaa ei sovelleta SEUT 349 artiklassa tarkoitettuihin unionin alueisiin, jäljempänä 'syrjäisimmät alueet', eikä asetuksen (EU) N:o 229/2013 mukaisilla Egeanmeren pienillä saarilla myönnettäviin suoriin tukiin.
Syrjäisimpiin alueisiin ei sovelleta tämän asetuksen III, IV ja V osastoa.
4 artikla
Määritelmät ja niihin liittyvät säännökset
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
'viljelijällä' sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta siitä, millainen ryhmän ja sen jäsenten oikeudellinen asema on kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka tila sijaitsee perussopimusten alueellisella soveltamisalalla, siten kuin se määritellään SEU 52 artiklassa yhdessä SEUT 349 ja 355 artiklan kanssa, ja joka harjoittaa maataloustoimintaa;
'tilalla' kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä;
'maataloustoiminnalla'
maataloustuotteiden tuottamista, kasvatusta tai viljelyä sadonkorjuu, lypsäminen sekä tuotantoeläinten kasvatus ja pito maataloustarkoituksiin mukaan luettuina,
maatalousmaan säilyttämistä sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi valmistella muutoin kuin tavanomaisilla maatalousmenetelmillä ja -koneilla, jäsenvaltioiden komission vahvistamien puitteiden perusteella määrittämien vaatimusten mukaisesti, tai
jäsenvaltioiden määrittelemien vähimmäistoimien toteuttamista maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;
'maataloustuotteilla' perussopimusten liitteessä I lueteltuja tuotteita, kalastustuotteita lukuun ottamatta, sekä puuvillaa;
'maatalousmaalla' pellon, pysyvien nurmien ja pysyvien laidunten tai pysyvien viljelykasvien pinta-alaa;
'peltoalalla' kasvien tuotantoa varten viljeltyä maata tai viljelyyn käytettävissä olevaa kesantomaata, mukaan luettuina asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan mukaisesti kesannoidut alat, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla kasvihuoneita tai kiinteä tai irtonainen suoja;
'pysyvillä viljelykasveilla' viljelykiertoon kuulumattomia kasveja, jotka ovat muita kuin pysyvät nurmet ja pysyvät laitumet, joihin maata käytetään viiden vuoden ajan tai pidempään ja joista saadaan toistuvia satoja, mukaan luettuina taimitarhat ja lyhytkiertoinen energiapuu;
'pysyvällä nurmella ja pysyvällä laitumella', yhdessä jäljempänä 'pysyvä nurmi', maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luontaisella tavalla (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen ja, jos jäsenvaltio niin päättää, jota ei ole kynnetty vähintään viiteen vuoteen; se voi sisältää muitakin laidunnettavia lajeja, kuten pensaita ja/tai puita ja, jos jäsenvaltio niin päättää, muita lajeja, kuten pensaita ja/tai puita, joista voidaan tuottaa eläinten rehua, edellyttäen, että heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit ovat enemmistönä. Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että pysyvänä nurmena pidetään
maata, joka on laidunnettavaa ja joka on osa vakiintunutta paikallista käytäntöä, jossa heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla; ja/tai
maata, joka on laidunnettavaa ja jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät ole enemmistönä tai niitä ei ole laidunmailla;
'heinäkasveilla tai muilla nurmirehukasveilla' kaikkia nurmikasveja, joita jäsenvaltiossa esiintyy perinteisesti luonnonlaitumilla tai jotka tavallisesti sisältyvät laidun- tai niittysiemenseoksiin, riippumatta siitä käytetäänkö näitä alueita laiduntamiseen;
'taimitarhoilla' seuraavia aloja, joilla kasvatetaan avomaalla nuoria puumaisia (puuvartisia) kasveja myöhempää uudelleen istutusta varten:
'lyhytkiertoisella energiapuulla' aloja, joille on istutettu CN-koodiin 0602 90 41 kuuluvia jäsenvaltioiden määrittelemiä puulajeja, joita ovat puuvartiset monivuotiset kasvit, perusrungot tai korjuun jälkeen maahan jääneet kannot, joihin tulee seuraavalla kasvukaudella uusia versoja, ja joiden korjuukierron keston enimmäispituuden jäsenvaltio määrittää;
'myynnillä' maan tai tukioikeuksien myyntiä tai muuta lopullista omistusoikeuden siirtoa; se ei sisällä maan myyntiä silloin, kun maa siirretään viranomaisten hallintaan tai käytettäväksi yleisen edun mukaisesti ja kun siirto tapahtuu muuhun kuin maataloustarkoituksiin;
'vuokraamisella' vuokrasopimusta tai vastaavaa väliaikaista tointa;
'siirrolla' maan tai tukioikeuksien vuokraamista tai myyntiä tai perintöä tai ennakkoperintöä tai sen muuta lopullista siirtoa; se ei kata oikeuksien palauttamista vuokrasopimuksen voimassaolon päättyessä.
Sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan f ja h alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka ennen 1 päivää tammikuuta 2018 ovat hyväksyneet kesantolohkoja peltoalaksi, voivat edelleen hyväksyä ne sellaisiksi kyseisen päivämäärän jälkeen. Tammikuun 1 päivästä 2018 alkaen kesantolohkoja, jotka on hyväksytty tämän alakohdan nojalla peltoalaksi vuonna 2018, pidetään pysyvänä nurmena vuonna 2023 tai sen jälkeen, jos h alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Jäsenvaltioiden on
vahvistettava perusteet, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;
määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa, mikäli tätä sovelletaan jäsenvaltiossa;
määriteltävä 1 kohdan k alakohdassa tarkoitetuksi lyhytkiertoiseksi energiapuuksi luokiteltavat puulajit ja vahvistettava kyseisten puulajien korjuukierron enimmäispituus.
Jäsenvaltiot voivat päättää, että maa, joka on laidunnettavaa ja osa vakiintunutta paikallista käytäntöä alueella, jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla, katsotaan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetuksi pysyväksi nurmeksi.
Jäsenvaltiot voivat päättää, että
maata, jota ei ole kynnetty vähintään viiteen vuoteen, pidetään 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitettuna pysyvänä nurmena edellyttäen, että kyseistä maata käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen luonnollisesti (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvö) ja että se ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen;
pysyvä nurmi voi sisältää muitakin lajeja, kuten pensaita ja/tai puita, joista voidaan tuottaa eläinten rehua alueilla, joilla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit ovat enemmistönä; ja/tai
maata, joka on laidunnettavaa ja jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät ole enemmistönä tai niitä ei ole laidunmailla, pidetään 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitettuna pysyvänä nurmena.
Jäsenvaltiot voivat päättää puolueettomin ja syrjimättömin perustein soveltaa tämän kohdan kolmannen alakohdan b ja/tai c alakohdan mukaista päätöstään koko alueellaan tai osassa sitä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018 kaikki tämän kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti tehdyt päätökset.
Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti
puitteista, joissa jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;
puitteista, joissa jäsenvaltioiden on määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla maatalousmaalla, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;
perusteista, joiden mukaan määritellään heinäkasvien ja muiden nurmirehukasvien enemmistöosuus, ja perusteista, joiden mukaan määritetään 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetut vakiintuneet paikalliset käytännöt.
II
OSASTO
SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET
1
LUKU
Suoria tukia koskevat yhteiset säännöt
5 artikla
Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat yleiset säännökset
Asetusta (EU) N:o 1306/2013 ja sen nojalla annettuja säännöksiä on sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin järjestelmiin.
6 artikla
Kansalliset enimmäismäärät
Jos jäsenvaltio hyödyntää 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, tuolle jäsenvaltiolle kyseiseksi vuodeksi liitteessä II esitetty kansallinen enimmäismäärä voidaan ylittää kyseisen kohdan mukaisesti lasketulla määrällä.
Jos jäsenvaltio hyödyntää 36 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, tuolle jäsenvaltiolle kyseiseksi vuodeksi liitteessä II esitetty kansallinen enimmäismäärä voidaan ylittää kyseisen alakohdan mukaisesti lasketulla määrällä.
7 artikla
Nettoenimmäismäärät
Jos jäsenvaltiossa myönnettävien suorien tukien kokonaismäärä ylittäisi liitteessä III esitetyt enimmäismäärät, kyseisen jäsenvaltion on vähennettävä lineaarisesti kaikkien suorien tukien määriä asetuksen (EU) N:o 228/2013 ja asetuksen (EU) N:o 229/2013 mukaisesti myönnettyjä suoria tukia lukuun ottamatta.
8 artikla
Rahoituskuri
Jäljempänä olevassa 17 artiklassa säädetyn suorien tukien asteittaisen käyttöönoton seurauksena tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan Kroatiaan 1 päivästä tammikuuta 2022.
9 artikla
Aktiiviviljelijät
Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa objektiivisin ja syrjimättömin perustein päättää lisätä ensimmäisen alakohdan luetteloon muita vastaavia muuta kuin maataloutta koskevia liiketoimintoja ja myöhemmin vastaavasti poistaa sellaiset lisäykset.
Ensimmäisen ja toisen alakohdan soveltamisalan piiriin kuuluvaa henkilöä tai ryhmää on kuitenkin pidettävä aktiiviviljelijänä, jos tällä on jäsenvaltioiden edellyttämässä muodossa olevia todennettavia todisteita, jotka osoittavat jotain seuraavista:
suorien tukien vuotuinen määrä on vähintään 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna, jolta on saatavissa kyseisiä todisteita;
maataloustoiminta ei ole vähäistä;
pääliiketoimintaan tai pääasialliseen toimialaan kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen.
Edellä olevien 1 ja 2 kohdan lisäksi jäsenvaltiot voivat objektiivisin ja syrjimättömin perustein päättää, että suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ryhmälle,
jonka maataloustoiminta on vain vähäinen osa sen koko taloudellista toimintaa; ja/tai
jonka pääasialliseen toimintaan tai pääasialliseen toimialaan ei kuulu maataloustoiminnan harjoittaminen.
Viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti seuraavista:
perusteet niiden tapausten määrittämiseksi, joiden mukaan viljelijän maatalousmaata on pidettävä pääasiallisesti alana, joka luontaisesti pysyy laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;
perusteet maataloustoiminnasta ja muusta toiminnasta saatujen tulojen erottelemisen vahvistamiseksi;
perusteet 2 ja 4 kohdassa tarkoitetun suorien tukien määrän vahvistamiseksi, erityisesti suorien tukien osalta tukioikeuksien ensimmäisenä myöntämisvuonna silloin kun tukioikeuksien arvoa ei ole vielä lopullisesti vahvistettu, sekä uusien viljelijöiden suorien tukien osalta;
perusteet, jotka viljelijän on täytettävä todistaakseen 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi, että hänen maataloustoimintansa ei ole vähäistä ja että hänen pääliiketoimintaansa tai toimialaansa kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen.
10 artikla
Suorien tukien saamisen vähimmäisedellytykset
Jäsenvaltion on tehtävä päätös siitä, missä seuraavista tapauksista suoria tukia ei myönnetä viljelijälle:
suorien tukien, joita haetaan tai jotka aiotaan myöntää, kokonaismäärä ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista on tiettynä kalenterivuonna alle 100 euroa;
tilan tukikelpoinen pinta-ala, jolle haetaan tai jolle aiotaan myöntää suoria tukia, on ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista alle yhden hehtaarin suuruinen.
Kroatiassa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä, jota haetaan tai joka aiotaan myöntää, on laskettava vuosiksi 2015–2021 liitteessä VI olevassa A kohdassa esitetyn määrän perusteella.
11 artikla
Tukien alentaminen
Jos jäsenvaltio päättää myöntää viljelijöille uudelleenjakotukea III osaston 2 luvun nojalla ja 41 artiklan 4 kohdassa asetettujen ylärajojen soveltaminen estää sitä käyttämästä tähän tarkoitukseen yli 5 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tätä artiklaa.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyt päätökset ja mahdollinen alennuksista johtuva arvioitu tulo vuoteen 2019 saakka viimeistään kyseisten päätösten soveltamista edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta siten, että viimeinen mahdollinen ilmoittamispäivä on 1 päivä elokuuta 2018.
Vuoden 2020 osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyt päätökset ja mahdollinen alennuksista johtuva arvioitu tulo viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyt päätökset ja mahdollinen alennuksista johtuva arvioitu tulo vuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja vuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.
12 artikla
Monta hakemusta
Tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää vastaavasta pinta-alasta, josta viljelijä on jättänyt III osaston 1 luvun mukaisesti perustukea koskevan hakemuksen, voidaan tehdä muita suoria tukia ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä.
13 artikla
Valtiontuki
Poiketen siitä, mitä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ( 1 ) 211 artiklan 1 kohdassa säädetään, 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti maksamiin tukiin.
14 artikla
Pilareiden välinen joustavuus
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Tuossa päätöksessä on vahvistettava kyseisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus, joka voi vaihdella kalenterivuosittain.
Jäsenvaltio, joka ei tee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä kalenterivuoden 2014 osalta, voi tehdä tämän päätöksen kalenterivuosien 2015–2019 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014. Sen on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä viimeistään mainittuna päivänä.
Jäsenvaltio voi päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettua päätöstä, jolloin tarkistettu päätös tulee voimaan kalenterivuonna 2018. Tällaiseen tarkistukseen perustuvassa päätöksessä ei saa pienentää komissiolle ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ilmoitettua prosenttiosuutta. ►C2 Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaiseen tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2017. ◄
Jäsenvaltiot voivat päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä siten, että tarkistettua päätöstä noudatetaan kalenterivuodesta 2019 alkaen, ja niiden on ilmoitettava komissiolle tällaiseen tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2018. Tällaiseen tarkistukseen perustuvassa päätöksessä ei saa pienentää komissiolle ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti ilmoitettua prosenttiosuutta.
Jäsenvaltiot voivat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 päättää asettaa saataville enintään 15 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetyistä kalenterivuoden 2020 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi maaseuturahastosta varainhoitovuonna 2021 rahoitettavana lisätukena. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin. Kyseisestä päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019, ja siinä on vahvistettava valittu prosenttiosuus.
Jäsenvaltiot voivat päättää asettaa saataville enintään 15 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetyistä kalenterivuosien 2021 ja 2022 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi maaseuturahastosta varainhoitovuosina 2022 ja 2023 rahoitettavana lisätukena. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin. Kyseisestä päätöksestä on ilmoitettava komissiolle kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja kalenterivuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021, ja siinä on vahvistettava valittu prosenttiosuus.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Tuossa päätöksessä on vahvistettava kyseisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus, joka voi vaihdella kalenterivuosittain.
Jäsenvaltio, joka ei tee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä varainhoitovuoden 2015 osalta, voi tehdä tämän päätöksen varainhoitovuosien 2016–2020 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014. Sen on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä viimeistään mainittuna päivänä.
Jäsenvaltiot voivat päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettua päätöstä, jolloin tarkistettu päätös on voimassa varainhoitovuosina 2019 ja 2020. Tällaiseen tarkistukseen perustuvassa päätöksessä ei saa korottaa komissiolle ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ilmoitettua prosenttiosuutta. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaiseen tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2017.
Jäsenvaltiot voivat päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä siten, että tarkistettua päätöstä noudatetaan kalenterivuodesta 2019 alkaen, ja niiden on ilmoitettava komissiolle tällaiseen tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2018. Tällaiseen tarkistukseen perustuvassa päätöksessä ei saa korottaa komissiolle ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti ilmoitettua prosenttiosuutta.
Jäsenvaltiot voivat päättää viimeistään 8 päivänä helmikuuta 2020 asettaa saataville suorina tukina kalenterivuodeksi 2020 enintään liitteessä VI a vahvistetun määrän. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä maaseuturahastosta varainhoitovuodeksi 2021 rahoitettavaan tukeen. Kyseisestä päätöksestä on ilmoitettava komissiolle viimeistään 8 päivänä helmikuuta 2020, ja siinä on vahvistettava siirrettävä määrä.
Jäsenvaltiot, jotka eivät tee 1 kohdan seitsemännessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä varainhoitovuosien 2022 ja 2023 osalta, voivat päättää asettaa saataville suorina tukina enintään 15 prosenttia tai Bulgarian, Viron, Espanjan, Latvian, Liettuan, Puolan, Portugalin, Romanian, Slovakian, Suomen ja Ruotsin osalta enintään 25 prosenttia määrästä, joka on osoitettu maaseuturahastosta rahoitettavaan tukeen varainhoitovuonna 2022 asetuksella (EY) N:o 1305/2013 ja varainhoitovuonna 2023 neuvoston asetuksen (EU) 2020/2093 ( 2 ) [MRK] hyväksymisen jälkeen annetulla unionin lainsäädännöllä. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä maaseuturahastosta rahoitettaviin tukiin. Kyseisestä päätöksestä on ilmoitettava komissiolle varainhoitovuoden 2022 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja varainhoitovuoden 2023 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021, ja siinä on vahvistettava valittu prosenttiosuus.
15 artikla
Uudelleentarkastelu
Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista uudelleentarkastelua milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella. Uudelleentarkastelu voi johtaa säädösten, SEUT 290 artiklan mukaisten delegoitujen säädösten tai SEUT 291 artiklan mukaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen.
2
LUKU
Bulgariaan, Kroatiaan ja Romaniaan sovellettavat säännökset
16 artikla
Suorien tukien asteittainen käyttöönotto Bulgariassa ja Romaniassa
Bulgarian ja Romanian osalta 42, 47, 49, 51, 53 ja 65 artiklassa tarkoitetut enimmäismäärät vahvistetaan vuoden 2015 osalta liitteessä V olevassa A kohdassa esitetyn määrän perusteella.
17 artikla
Suorien tukien asteittainen käyttöönotto Kroatiassa
Kroatiassa otetaan suorat tuet käyttöön noudattaen seuraavaa aikataulua, jossa tukien lisäykset on ilmaistu prosenttiosuuksina vastaavasta suorien tukien vuodesta 2022 alkaen sovellettavasta tasosta:
18 artikla
Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet Bulgariassa ja Romaniassa
19 artikla
Täydentävät kansalliset suorat tuet Kroatiassa
Täydentävän kansallisen suoran määrän, joka voidaan tiettynä vuonna tietylle tukijärjestelmälle myöntää, on oltava erityisten kokonaismäärärahojen rajoissa. Näiksi määrärahoiksi vahvistetaan seuraavien erotus:
asianomaisen tukijärjestelmän osalta käytettävissä oleva suoran tuen määrä sen jälkeen, kun suorat tuet on otettu täysimääräisesti käyttöön 17 artiklan mukaisesti kalenterivuodeksi 2022; ja
asianomaisen tukijärjestelmän osalta käytettävissä oleva suoran tuen määrä sen jälkeen, kun asianomaisena kalenterivuonna on sovellettu 17 artiklan mukaisesti tukien lisäysten aikataulua.
Kun kyseessä ovat IV osaston 1 luvussa tarkoitettua vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea täydentämään tarkoitetut täydentävät kansalliset suorat tuet, täytäntöönpanosäädöksissä täsmennetään myös 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut maatalouden muodot tai alat, joihin täydentävät kansalliset suorat tuet voivat liittyä.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta.
Kroatian on esitettävä kertomus täydentävien kansallisten suorien tukien täytäntöön panemiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään niiden täytäntöönpanoa seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Kertomuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:
täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin vaikuttavat tilanteen muutokset;
jokaisen täydentävän kansallisen suoran tuen osalta tuensaajien lukumäärät ja täydentävän kansallisen suoran tuen myönnetty kokonaismäärä sekä täydentävää kansallista suoraa tukea saaneet hehtaarit ja eläinten tai muiden yksiköiden lukumäärät, joille tätä täydentävää kansallista suoraa tukea on myönnetty;
kertomus myönnettyihin täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin sovellettavista valvontatoimenpiteistä.
20 artikla
Kroatian erityinen kansallinen miinanraivaukseen liittyvä varanto
Kroatian on ilmoitettava komissiolle myös edellisen kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta viljelijöiden käytettävissä olevien tukioikeuksien määrä ja kyseisenä päivää erityisessä kansallisessa miinanraivaukseen liittyvässä varannossa käyttämättömänä oleva määrä.
Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyt tiedonannot on tehtävä tapauksen mukaan aluekohtaisesti tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Enimmäismäärä, joka lisätään ensimmäisen alakohdan mukaisesti kaikkien niiden alojen perusteella, jotka Kroatia on antanut tiedoksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vuoteen 2022 asti, on 9 600 000 euroa, ja siihen sovelletaan suorien tukien käyttöönottoaikataulua 17 artiklan mukaisesti. Asiasta johtuvat vuotuiset määrät esitetään liitteessä VII.
Kroatian on vuosina 2015–2022 käytettävä erityistä kansallista miinanraivaukseen liittyvää varantoa tukioikeuksien myöntämiseksi viljelijöille sen maa-alan perusteella, jonka nämä ovat ilmoittaneet miinoista raivatuksi asianomaisena vuonna, jos:
kyseessä oleva maa koostuu tukikelpoisista hehtaareista 32 artiklan 2–5 kohdan mukaisesti;
kyseessä oleva maa on otettu takaisin maatalouskäyttöön edellisenä kalenterivuonna; ja
maa on ilmoitettu komissiolle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.
III
OSASTO
PERUSTUKIJÄRJESTELMÄ, YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄ JA NIIHIN LIITYVÄT TUET
1
LUKU
Perustukijärjestelmä ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä
21 artikla
Tukioikeudet
Perustukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle,
joka tämän asetuksen mukaisia tukioikeuksia myönnettäessä saa niitä 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti, 24 artiklan tai 39 artiklan mukaisesti ensimmäisen kerran, 30 artiklan mukaisesti kansallisesta tai alueellisesta varannosta tai 34 artiklan mukaisesti siirron kautta, tai
joka on 9 artiklan mukainen ja jolla on omistamiaan tai vuokraamiaan tukioikeuksia jäsenvaltiossa, joka on päättänyt 3 kohdan mukaisesti pitää voimassa olevat tukioikeutensa.
22 artikla
Perustukijärjestelmään liittyvä enimmäismäärä
Jos komission tämän artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiolle vahvistama enimmäismäärä on eri kuin edellisvuonna liitteessä II vahvistetun määrän muutoksen johdosta tai sellaisen mahdollisen päätöksen johdosta, jonka kyseinen jäsenvaltio on tehnyt tämän artiklan, 14 artiklan 1 tai 2 kohdan, 42 artiklan 1 kohdan, 49 artiklan 1 kohdan, 51 artiklan 1 kohdan tai 53 artiklan mukaisesti, kyseisen jäsenvaltion on kalenterivuosien 2021 ja 2022 osalta vähennettävä tai korotettava lineaarisesti kaikkien tukioikeuksien arvoa ja/tai vähennettävä tai korotettava kansallista varantoa tai alueellisia varantoja tämän artiklan 4 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.
23 artikla
Kansallisen enimmäismäärän jakaminen alueellisesti
Jäljempänä olevaa 36 artiklaa soveltavat jäsenvaltiot voivat tehdä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen viimeistään perustukijärjestelmän ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.
Jäsenvaltion, joka ei sovella 30 artiklan 2 kohtaa, on tehtävä kyseinen jako 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen.
Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohdan toista alakohtaa, on ilmoitettava komissiolle mainitussa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä sekä 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään asianomaisen vuoden 1 päivänä elokuuta.
Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohtaa, on ilmoitettava komissiolle 5 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä kyseisen päätöksen ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.
Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, on ilmoitettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut päätökset komissiolle kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja kalenterivuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.
24 artikla
Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen
Viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti, myönnetään tukioikeuksia edellyttäen, että:
hän hakee niitä perustukijärjestelmässä viimeistään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti asetettavana hakemusten viimeisenä toimittamispäivänä vuonna 2015 ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, ja
hänellä oli oikeus saada tukia vuoden 2013 osalta ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia sellaisen tukihakemuksen perusteella, joka koskee suoria tukia tai siirtymäkauden kansallista tukea tai täydentäviä kansallisia suoria tukia asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioissa, jotka soveltavat tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohtaa.
Jäsenvaltiot voivat jakaa tukioikeuksia viljelijälle, jolle voidaan maksaa suoria tukia tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti, joka täyttää ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen ja:
jolle ei vuoden 2013 osalta maksettu tukea jonkin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukihakemuksen perusteella ja joka kyseisen jäsenvaltion komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 ( 3 ) 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä:
tilatukijärjestelmää soveltavissa jäsenvaltioissa
jolla oli yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavissa jäsenvaltioissa vain sellaista maatalousmaata, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 73/2009 124 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti hyvässä maatalouskunnossa;
joka saa vuonna 2014 tukioikeuksia asetuksen (EY) N:o 73/2009 41 tai 57 artiklan mukaisesta tilatukijärjestelmän kansallisesta varannosta; tai
jolla ei ole koskaan ollut asetuksen (EY) N:o 73/2009 tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 nojalla käyttöön otettuja tukioikeuksia ja joka esittää todennettavat todisteet siitä, että hän on jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä tuottanut, kasvattanut tai viljellyt maataloustuotteita, mukaan lukien sadonkorjuu, lypsäminen, tuotantoeläinten kasvatus ja pito. Jäsenvaltio voi vahvistaa tätä viljelijäryhmää varten omia puolueettomia ja syrjimättömiä tukikelpoisuutta koskevia lisäperusteitaan erityisesti asianmukaisten taitojen, kokemuksen tai koulutuksen osalta.
Tätä vaihtoehtoa käyttäessään jäsenvaltioiden on myönnettävä viljelijöille pienempi määrä tukioikeuksia. Kyseinen määrä lasketaan soveltamalla suhteellista vähennystä siihen lukumäärään, joka ylittää kunkin viljelijän vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän verrattuna siihen asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten hehtaarien määrään, jonka kyseinen viljelijä on ilmoittanut vuonna 2011, tai Kroatian osalta vuonna 2013, sanotun kuitenkaan rajoittamatta miinoista raivattuja hehtaareita, joiden osalta tukioikeudet on jaettava tämän asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
25 artikla
Tukioikeuksien arvo ja arvon yhdenmukaistaminen
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla vuoden 2015 osalta tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettava perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II esitetyllä vuoden 2015 kansallisella enimmäismäärällä. Tukioikeudet ilmaistaan hehtaarien lukumäärää vastaavana lukumääränä.
Jäsenvaltiot voivat päättää vahvistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden tasolle, joka on korkeampi kuin 90 prosenttia mutta kuitenkin enintään 100 prosenttia.
Lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä, että viimeistään hakuvuoden 2019 osalta yhdenkään tukioikeuden yksikköarvo ei saa olla alle 60 prosenttia kansallisesta tai alueellisesta yksikköarvosta vuonna 2019, ellei tämä johda 7 kohdassa tarkoitetun prosenttimääräisen kynnysarvon ylittävään suurimpaan sallittuun vähennykseen kyseistä rajaa soveltavissa jäsenvaltioissa. Tällöin vähimmäisyksikköarvo on asetettava kyseisen kynnysarvon noudattamisen edellyttämälle tasolle.
Jotta varmistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän kiinteän prosenttiosuuden noudattaminen kunkin vuoden osalta, niiden tukioikeuksien arvoa, joiden alkuperäinen yksikköarvo on korkeampi kuin kansallinen tai alueellinen yksikköarvo vuonna 2019, on mukautettava.
Jotta varmistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiinteän prosenttiosuuden noudattaminen kunkin vuoden osalta, kaikkien tukioikeuksien arvoa on mukautettava lineaarisesti.
Sovellettuaan 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua mukautusta jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet tämän artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta, voivat päättää, että viljelijöillä 31 päivänä joulukuuta 2019 olevien sellaisten tukioikeuksien yksikköarvoa, joiden arvo on pienempi kuin tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti laskettu vuoden 2020 kansallinen tai alueellinen yksikköarvo, korotetaan kohti vuoden 2020 kansallista tai alueellista yksikköarvoa. Arvon korotus on laskettava seuraavin edellytyksin:
asianomaisen jäsenvaltion päättämän korotuksen laskentamenetelmä perustuu objektiivisiin ja syrjimättömiin perusteisiin;
kaikkia niitä omistettuja tai vuokrattuja tukioikeuksia tai osaa niistä, jotka ovat viljelijöillä 31 päivänä joulukuuta 2019 ja joiden arvo on vuoden 2020 kansallista tai alueellista yksikköarvoa suurempi, sellaisena kuin se on laskettuna toisen alakohdan mukaisesti, vähennetään kyseisen korotuksen rahoittamiseksi; kyseistä vähennystä sovelletaan kyseisten tukioikeuksien arvon sekä vuoden 2020 kansallisen tai alueellisen yksikköarvon väliseen erotukseen; kyseisen vähennyksen soveltamisen on perustuttava objektiivisiin ja syrjimättömiin perusteisiin, joihin voi sisältyä vähennyksen enimmäismäärän vahvistaminen.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vuoden 2020 kansallinen tai alueellinen yksikköarvo lasketaan jakamalla 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen vuoden 2020 enimmäismäärä, lukuun ottamatta kansallisten tai alueellisten varantojen määrää, viljelijöillä 31 päivänä joulukuuta 2019 olevien omistettujen tai vuokrattujen tukioikeuksien lukumäärällä.
Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet tämän artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta, voivat päättää säilyttää kyseisen kohdan mukaisesti lasketun tukioikeuksien arvon, jollei 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta mukautuksesta muuta johdu.
Jäsenvaltioiden on hyvissä ajoin tiedotettava viljelijöille heidän tukioikeuksiensa tämän kohdan mukaisesti määritellystä arvosta.
26 artikla
Tukioikeuksien alkuperäisen yksikköarvon laskeminen
Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella myönnettyjen tukien määrällä, ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia.
Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä myönnettyjen kaikkien tukioikeuksien kokonaisarvolla erityistukioikeudet mukaan lukien.
Tämän kohdan soveltamiseksi viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia vuotta 2014 koskevan hakemuksensa toimittamispäivänä, jos tukioikeudet on myönnetty tai lopullisesti siirretty hänelle viimeistään kyseisenä päivämääränä;
Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä asetuksen EY) N:o 73/2009 mukaisesti ja mainitun asetuksen 132 ja 133 a artiklan mukaisesti myönnetyn tuen kokonaisarvolla ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia.
Jäsenvaltio, joka on päättänyt soveltaa tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea, voi ottaa huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetyn tuen tason ja tämän asetuksen IV osaston mukaisesti myönnettävän tuen tason väliset erot soveltaessaan tässä artiklassa säädettyä laskentamenetelmää edellyttäen, että
tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea myönnetään alalle, jolle on myönnetty kalenterivuonna 2014 tukea asetuksen (EY) N:o 73/2009 52 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, 68 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla ja, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneiden jäsenvaltioiden osalta, mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan c alakohdan sekä 126, 127 ja 129 artiklan nojalla; ja
vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen yksikkökohtainen määrä on alempi verrattuna kyseisen tuen yksikkökohtaiseen määrään vuonna 2014.
Tässä artiklassa säädettyjä laskentamenetelmiä varten jäsenvaltioiden on, edellyttäen, ettei 41 artiklan mukaista uudelleenjakotukea sovelleta, otettava kaikilta osiltaan huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetty tuki asetuksen (EY) N:o 73/2009 72 a ja 125 a artiklan mukaisesti.
27 artikla
Erityisen kansallisen miinanraivaukseen liittyvän varannon sisällyttäminen
Kroatian osalta kaikkien 25 ja 26 artiklassa olevien kansallista varantoa koskevien viittausten on katsottava sisältävän 20 artiklassa tarkoitetun erityisen kansallisen miinanraivaukseen liittyvän varannon.
Lisäksi erityisestä kansallisesta miinanraivaukseen liittyvästä varannosta aiheutuva määrä on vähennettävä 25 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, mainitun artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 26 artiklassa tarkoitetuista perustukijärjestelmän mukaisista enimmäismääristä.
28 artikla
Satunnaiset voitot
Edellä olevan 25 artiklan 4–7 kohdan ja 26 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein säätää, että silloin kun maatalousalojen vuokrasopimus myydään tai luovutetaan tai sen voimassaolo päättyy kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan tai 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen ja ennen tämän asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettua päivämäärää, tukioikeuksien, jotka olisi myönnetty asianomaiselle viljelijälle, arvonkorotus palautetaan kokonaan tai osittain kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin, jos arvonkorotus johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon.
Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:
vuokrasopimuksen vähimmäiskesto; ja
se osuus saadusta tuesta, joka palautetaan kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin.
29 artikla
Tukioikeuksien arvoa ja arvon yhdenmukaistamista koskevat ilmoitukset
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 25, 26 ja 28 tarkoitetuista päätöksistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.
Kalenterivuosien 2020 ja 2021 osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 25 artiklan 11 kohdassa ja 12 kohdassa tarkoitetuista päätöksistään viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021.
Kalenterivuoden 2022 osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 25 artiklan 12 kohdassa tarkoitetusta päätöksestään viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.
30 artikla
Kansallisen varannon tai alueellisten varantojen perustaminen ja käyttö
Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisia tai alueellisia varantojaan
myöntääkseen tukioikeuksia viljelijöille maan hylkäämisen estämiseksi, mukaan lukien alueet, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia,
myöntääkseen viljelijöille tukioikeuksia erityisten haittojen korvaamiseksi;
myöntääkseen tukioikeuksia viljelijöille, joille ei voitu myöntää tukioikeuksia tämän luvun mukaisesti ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi;
myöntääkseen, tapauksissa joissa ne soveltavat tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohtaa, tukioikeuksia viljelijöille, joiden asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, joka on heidän käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle, on suurempi kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti vahvistettujen omistettujen tai vuokrattujen tukioikeuksien lukumäärä, joka on heidän hallinnassaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettavana hakemusten viimeisenä toimittamispäivänä;
korottaakseen lineaarisesti ja pysyvästi kaikkien perustukijärjestelmään liittyvien tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla, jos asianomainen kansallinen tai alueellinen varanto ylittää 0,5 prosenttia perustukijärjestelmän mukaisesta vuotuisesta kansallisesta tai alueellisesta enimmäismäärästä, edellyttäen että käytettävissä on riittävästi määriä 6 kohdan, tämän kohdan a ja b alakohdan ja tämän artiklan 9 kohdan mukaisesti tehtäviin myöntämisiin;
kattaakseen tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan ja 65 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnettävien tukien vuosittaiset tarpeet.
Tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on päätettävä siinä tarkoitettujen eri käyttötarkoitusten välisestä etusijajärjestyksestä.
Kansallinen tai alueellinen keskiarvo lasketaan jakamalla 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti myöntämisvuoden osalta vahvistettu perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, lukuun ottamatta kansallisen tai alueellisen varannon määrää, ja Kroatian osalta erityistä kansalliseen miinanraivaukseen liittyvää varantoa, myönnettyjen tukioikeuksien lukumäärällä.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisesta tai alueellisesta varannosta myönnettyjen tukioikeuksien arvon vuosittaista asteittaista muuttamista koskevat menettelyt ottaen huomioon 22 artiklan 1 kohdassa ja 23 artiklan 2 kohdassa vahvistetut perustukijärjestelmän kansallisten ja alueellisten enimmäismäärien muutokset, jotka ovat seurausta liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien tason vaihteluista.
Kun kyseessä on jako kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista vuosina 2021 ja 2022, tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti poissuljettavaa kansallisen varannon tai alueellisten varantojen määrää mukautetaan 22 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Kun kyseessä on jako kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista vuosina 2021 ja 2022, tämän kohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.
Tässä artiklassa tarkoitetaan
'nuorella viljelijällä' 50 artiklan 2 kohdassa ja tarvittaessa 50 artiklan 3 ja 11 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävää viljelijää;
'maataloustoimintansa aloittavalla viljelijällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei maataloustoiminnan aloittamista edeltäneiden viiden vuoden aikana ole harjoittanut minkäänlaista maataloustoimintaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa tai ole vastannut maataloustoimintaa harjoittavan oikeushenkilön toiminnasta. Jos kyseessä on oikeushenkilö, luonnollinen henkilö tai henkilö, jonka määräysvallassa oikeushenkilö on, ei ole saanut harjoittaa minkäänlaista maataloustoimintaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa eikä hänen määräysvallassaan ole saanut olla maataloustuotantoa harjoittavaa oikeushenkilöä kyseessä olevan oikeushenkilön maataloustoiminnan aloittamista edeltäneiden viiden vuoden aikana. Jäsenvaltio voi vahvistaa tämän alakohdan soveltamisalaan kuuluvia viljelijöitä varten omia kansallisia puolueettomia ja syrjimättömiä tukikelpoisuusperusteitaan erityisesti asianmukaisten taitojen, kokemuksen tai koulutuksen osalta.
31 artikla
Kansallisen varannon tai alueellisten varantojen täydentäminen
Kansallista varantoa tai alueellisia varantoja on täydennettävä määrillä, jotka johtuvat
tukioikeuksista, jotka eivät oikeuta tukiin kahtena peräkkäisenä vuotena seuraavien soveltamisen vuoksi:
tämän asetuksen 9 artikla;
10 artiklan 1 kohta; tai
11 artiklan 4 kohta;
tukioikeuksien määrästä, joka vastaa niiden tukioikeuksien kokonaismäärää, joita viljelijä ei ole aktivoinut tämän asetuksen 32 artiklan mukaisesti kahteen peräkkäiseen vuoteen, paitsi jos niiden aktivoinnin on estänyt ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet; päätettäessä viljelijän hallinnassa olevien omistettujen tai vuokrattujen tukioikeuksien palauttamisesta kansalliseen tai alueelliseen varantoon otetaan ensisijaisesti huomioon tukioikeudet, joilla on alhaisin arvo;
viljelijöiden vapaaehtoisesti palauttamista tukioikeuksista;
tämän asetuksen 28 artiklan soveltamisesta;
perusteettomasti myönnetyistä tukioikeuksista asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan mukaisesti;
tukioikeuksien arvon lineaarisesta vähennyksestä perustukijärjestelmän mukaisesti kansallisella tai alueellisella tasolla, kun kansallinen varanto tai alueelliset varannot eivät ole riittäviä tämän asetuksen 30 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi;
jos jäsenvaltiot katsovat tarpeelliseksi, ne voivat tehdä lineaarisen vähennyksen kansallisen tai alueellisen perustukijärjestelmän tukioikeuksien arvosta tämän asetuksen 30 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi. Lisäksi jäsenvaltiot, jotka jo hyödyntävät tätä lineaarista vähennystä, voivat tehdä samana vuonna myös lineaarisen vähennyksen kansallisen tai alueellisen perustukijärjestelmän tukioikeuksien arvosta tämän asetuksen 30 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi;
tämän asetuksen 34 artiklan 4 kohdan soveltamisesta.
32 artikla
Tukioikeuksien aktivoiminen
Tässä osastossa 'tukikelpoisella hehtaarilla' tarkoitetaan
tilan maatalousmaata, mukaan lukien maa, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä maatalouskunnossa niissä unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa, jotka päättivät liittymisestä alkaen soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, jota käytetään maataloustoimintaan tai silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan; tai
mitä tahansa alaa, joka antoi vuonna 2008 oikeuden tukiin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osastossa säädetyssä tilatukijärjestelmässä tai IV A osastossa säädetyssä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ja joka
ei enää täytä a alakohdan mukaisen tukikelpoisen hehtaarin määritelmän vaatimuksia direktiivin 92/43/ETY, direktiivin 2000/60/EY ja direktiivin 2009/147/EY täytäntöönpanon vuoksi;
on metsitetty yksittäisen viljelijän sitoumuksen ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan mukaisesti tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 22 artiklan taikka sellaisen kansallisen järjestelmän nojalla, jonka ehdot ovat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 22 artiklan mukaiset;
on kesannoitu yksittäisen viljelijän sitoumuksen ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan mukaisesti.
Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi
silloin kun tilan maatalousmaata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä katsotaan käytettävän valtaosin maataloustoimintaan, jos maataloustoimintaa voidaan harjoittaa ilman, että muun kuin maataloustoiminnan voimakkuus, luonne, kesto ja ajankohta haittaa sitä merkittävästi;
jäsenvaltiot voivat laatia luettelon maasta, jota käytetään valtaosin muuhun kuin maataloustoimintaan.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet tämän kohdan täytäntöön panemiseksi alueellaan.
33 artikla
Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen
34 artikla
Tukioikeuksien siirtäminen
Tukioikeuksia voidaan, myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa, aktivoida ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne myönnettiin.
Tukioikeuksia voidaan, myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa, aktivoida ainoastaan sillä alueella, jolla ne myönnettiin.
Tällaiset alueet on määriteltävä asiaan kuuluvalla maantieteellisellä tasolla objektiivisin perustein ja tavalla, jolla voidaan varmistaa viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja välttää markkinoiden ja kilpailun vääristymiset.
35 artikla
Siirretty säädösvalta
Oikeusvarmuuden varmistamiseksi ja perustukijärjestelmän soveltamisesta mahdollisesti johtuvien erityistilanteiden selvittämiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti seuraavista:
säännöt, jotka koskevat viljelijöiden tukikelpoisuutta ja pääsyä perustukijärjestelmään, kun kyse on perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, vuokrasopimuksen alaisesta perinnöstä, oikeudellisen aseman tai nimityksen muutoksesta, tukioikeuksien siirtämisestä ja tilan sulautumisesta tai jakamisesta sekä 24 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun sopimuslausekkeen soveltamisesta;
säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien arvon ja lukumäärän laskentaa tai tukioikeuksien arvon korottamista tai vähentämistä tämän osaston säännösten mukaisten tukioikeuksien myöntämisen yhteydessä, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat
mahdollisuutta vahvistaa viljelijän hakemuksen perusteella myönnetyille tukioikeuksille alustava arvo ja lukumäärä tai korottaa alustavasti niiden arvoa;
tukioikeuksien alustavan ja lopullisen arvon sekä lukumäärän vahvistamista koskevia edellytyksiä;
tapauksia, joissa myynti tai vuokrasopimus voi vaikuttaa tukioikeuksien myöntämiseen;
säännöt, jotka koskevat kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista saatujen tukioikeuksien arvon ja lukumäärän vahvistamista ja laskemista;
säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien yksikköarvon muuttamista, kun kyseessä on tukioikeuksien murto-osa ja kun kyseessä on 34 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien siirtäminen;
perusteet 24 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan a, b ja c alakohdan mukaisten vaihtoehtojen soveltamiselle;
perusteet soveltaa rajoituksia 24 artiklan 4–7 kohdan mukaisesti jaettavien tukioikeuksien lukumäärään;
perusteet tukioikeuksien myöntämiselle 30 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti;
perusteet 32 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vähennyskertoimen asettamiselle.
36 artikla
Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä
Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisaikana näihin jäsenvaltioihin ei sovelleta tämän luvun 1, 2 ja 3 jaksoa lukuun ottamatta 23 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, 23 artiklan 6 kohtaa sekä 32 artiklan 2–6 kohtaa.
Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat vuonna 2020 yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, on jatkettava järjestelmän soveltamista 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen.
Näin menetellessään niiden on otettava huomioon kalenterivuoden 2014 osalta asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan sekä 126, 127 ja 129 artiklan nojalla yhdessä tai useammassa järjestelmässä myönnetyt tuet.
Kypros voi eriyttää tuen ottamalla huomioon asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä XVII a esitetyt alakohtaiset kokonaismäärärahat, joista vähennetään samalle alalle tämän asetuksen 37 artiklan nojalla mahdollisesti myönnetty tuki.
Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän eriyttämiseksi ja edellyttäen, ettei 41 artiklan mukaista uudelleenjakotukea sovelleta, jäsenvaltioiden on otettava kaikilta osiltaan huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetty tuki asetuksen (EY) N:o 73/2009 125 a artiklan mukaisesti.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettua määrää voidaan kunkin jäsenvaltion osalta korottaa enintään 3 prosentilla liitteessä II määritetystä asiaankuuluvasta vuosittaisesta kansallisesta enimmäismäärästä sen jälkeen, kun on vähennetty määrä, joka saadaan soveltamalla 47 artiklan 1 kohtaa asiaankuuluvan vuoden osalta. Kun jäsenvaltio soveltaa tällaista korotusta, komissio ottaa kyseisen korotuksen huomioon tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vuotuista kansallista enimmäismäärää vahvistaessaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2018 vuosittaiset prosenttiosuudet, joilla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettua määrää on korotettava kunakin kalenterivuonna vuodesta 2018. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 vuotuisesta prosenttiosuudesta, jolla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettua määrää on korotettava kalenterivuosien 2021 ja 2022 osalta.
Jäsenvaltiot voivat tarkistaa tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstään vuosittain ja niiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisesta tarkistukseen perustuvasta päätöksestä viimeistään sen soveltamista edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta.
37 artikla
Siirtymäkauden kansallinen tuki
Jäsenvaltiot, jotka myöntävät siirtymäkauden kansallista tukea kaudella 2015–2020, voivat päättää myöntää siirtymäkauden kansallista tukea vuosina 2021 ja 2022.
Viljelijöille edellä 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla myönnettävän siirtymäkauden tuen kokonaismäärää rajoitetaan seuraavilla prosenttiosuuksilla niistä alakohtaisista kokonaismäärärahoista, jotka komissio sallii asetuksen (EY) N:o 73/2009 132 artiklan 7 kohdan tai 133 a artiklan 5 kohdan mukaisesti vuonna 2013:
Kyproksen osalta prosenttiosuus lasketaan asetuksen (EY) 73/2009 liitteessä XVII a esitettyjen alakohtaisten kokonaismäärärahojen pohjalta.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä marraskuuta. Ilmoitukseen on sisällyttävä seuraavat tiedot:
kokonaismäärärahat kutakin alaa kohden;
tarvittaessa siirtymäkauden kansallisen tuen enimmäismäärä.
38 artikla
Perustukijärjestelmän käyttöönotto yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa
Jollei tässä jaksossa toisin säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioihin, jotka ovat soveltaneet tämän luvun 4 jaksossa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.
Tämän asetuksen 24–29 artiklaa ei sovelleta näihin jäsenvaltioihin.
39 artikla
Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen
Tukioikeuksia myönnetään viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti edellyttäen, että:
hän hakee niitä perustukijärjestelmässä viimeistään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti asetettavana hakemusten viimeisenä toimittamispäivänä perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta; ja
niitä myönnetään viljelijöille, joilla oli oikeus saada tukia vuoden 2013 osalta, ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä tai poissulkemisia, sellaisen tukihakemuksen perusteella, joka koski suoria tukia tai siirtymäkauden kansallista tukea tai täydentäviä kansallisia suoria tukia asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat myöntää tukioikeuksia viljelijöille, joille voidaan myöntää suoria tukia tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti, jotka täyttävät ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyn edellytyksen ja joille ei vuoden 2013 osalta maksettu tukea tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tukihakemuksen perusteella ja joilla oli kyseisen jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä vain sellaista maatalousmaata, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 73/2009 124 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti hyvässä maatalouskunnossa.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
40 artikla
Tukioikeuksien arvo
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla perustukijärjestelmän ensimmäisen täytäntöönpanovuoden osalta tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu perustukijärjestelmän kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 30 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II vahvistetulla, perustukijärjestelmän ensimmäistä täytäntöönpanovuotta koskevalla kansallisella enimmäismäärällä. Tukioikeuksien lukumäärän on vastattava hehtaarien lukumäärää.
Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustukijärjestelmän ensimmäiselle täytäntöönpanovuodelle vahvistettava perustukijärjestelmän mukainen kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 30 artiklan 1 kohdassa tai tarvittaessa 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen asianomaiselle jäsenvaltiolle tai alueelle myönnettyjen tukien kokonaisarvolla, lukuun ottamatta 41, 43, 48 ja 50 artiklan sekä IV osaston mukaisia tukia, välittömästi perustukijärjestelmään siirtymistä edeltävänä kalenterivuotena ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena viljelijöille heidän tämän artiklan mukaisesti laskettu tukioikeuksiensa arvo kullekin tämän asetuksen kattaman jakson vuodelle.
Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:
vuokrasopimuksen vähimmäiskesto;
se osuus saadusta tuesta, joka palautetaan kansalliseen tai alueelliseen varantoon.
2
LUKU
Uudelleenjakotuki
41 artikla
Yleiset säännöt
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestään viimeistään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna asiaankuuluvana päivänä.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hehtaarikohtaisen tuen alueellinen keskiarvo käyttäen liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän osuutta ja 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseessä olevalla alueella ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää. ►C2 Tämä osuus lasketaan jokaisen alueen osalta jakamalla 23 artiklan 2 kohdan mukainen vastaava alueellinen enimmäismäärä 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyllä kansallisella enimmäismäärällä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, jos 30 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta. ◄
42 artikla
Rahoitussäännökset
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta prosenttiosuudesta kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja kalenterivuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.
3
LUKU
Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin
43 artikla
Yleiset säännöt
Ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt ovat seuraavat:
viljelyn monipuolistaminen;
olemassa olevan pysyvän nurmen säilyttäminen; ja
ekologinen ala on maatalousmaalla.
Vastaavat käytännöt ovat samankaltaisia menettelyjä sisältäviä käytäntöjä, joista on ilmaston ja ympäristön kannalta vastaavaa tai suurempaa hyötyä kuin yhdestä tai useammasta 2 kohdassa tarkoitetusta käytännöstä. Nämä vastaavat käytännöt ja 2 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi käytäntö, jota ne vastaavat, luetellaan liitteessä IX, ja niihin sovelletaan mitä hyvänsä seuraavista:
sitoumuksia, jotka on tehty joko asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
sellaisia kansallisia tai alueellisia ympäristösertifiointijärjestelmiä, mukaan lukien vaatimustenmukaisuutta kansalliseen ympäristölainsäädäntöön nähden osoittava sertifiointijärjestelmä, jotka ylittävät asiaa koskevat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun nojalla vahvistetut pakolliset vaatimukset ja joiden tarkoituksena on täyttää maaperän ja veden laatua, biologista monimuotoisuutta, maiseman säilyttämistä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat tavoitteet. Näihin sertifiointijärjestelmiin voivat kuulua tämän asetuksen liitteessä IX luetellut käytännöt, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut käytännöt tai näiden käytäntöjen yhdistelmä.
Komissio arvioi, kattaako liitteessä IX oleva luettelo erityissitoumuksiin tai sertifiointijärjestelmiin sisältyvät käytännöt, ja jos se katsoo, ettei asia ole näin, se ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille täytäntöönpanosäädöksellä, joka on annettu soveltamatta 71 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Jos komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle, että kyseiset käytännöt eivät kuulu liitteessä IX olevan luettelon soveltamisalaan, kyseinen jäsenvaltio ei saa pitää komission ilmoituksessa tarkoitettuja erityissitoumuksia tai sertifiointijärjestelmiä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina vastaavina käytäntöinä.
Tuki on myönnettävä vuotuisena tukena 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden, ja sen määrä lasketaan vuosittain jakamalla 47 artiklan soveltamisesta johtuva määrä asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä.
Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka päättävät soveltaa 25 artiklan 2 kohtaa, voivat päättää myöntää tässä kohdassa tarkoitetun tuen prosenttiosuutena niiden tukioikeuksien kokonaisarvosta, jotka viljelijä on aktivoinut 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti kunakin asiaankuuluvana vuonna.
Kyseinen prosenttiosuus lasketaan kunkin vuoden ja kunkin jäsenvaltion tai alueen osalta jakamalla 47 artiklan soveltamisesta johtuva määrä kaikkien niiden tukioikeuksien kokonaisarvolla, jotka on aktivoitu 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan niihin tilan yksiköihin, joita käytetään luonnonmukaiseen tuotantoon asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti:
vastaavien käytäntöjen lisäämiseksi liitteessä IX esitettyyn luetteloon;
sellaisten asianmukaisten vaatimusten vahvistamiseksi, joita on sovellettava tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kansallisiin tai alueellisiin ympäristösertifiointijärjestelmiin, mukaan lukien se, minkä tasoista varmuutta näiltä järjestelmiltä edellytetään;
asetuksen (EU) 1305/2013 28 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun määrän laskelmaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi tämän asetuksen liitteessä IX olevan I jakson 3 ja 4 kohdassa ja III jakson 7 kohdassa tarkoitettujen käytäntöjen ja tämän kohdan a alakohdan nojalla kyseiseen liitteeseen lisättyjen muiden vastaavien käytäntöjen osalta, jotka edellyttävät erityistä laskelmaa päällekkäisen rahoituksen välttämiseksi.
44 artikla
Viljelyn monipuolistaminen
Jos viljelijällä on yli 30 hehtaaria peltoalaa, eikä se ole merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla, tällä peltoalalla on viljeltävä vähintään kolmea eri viljelykasvia. ►C2 Pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä peltoalasta, ja kahden pääkasvin yhteenlaskettu osuus saa olla enintään 95 prosenttia kyseisestä peltoalasta. ◄
Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tilaan,
jolla yli 75 prosenttia peltoalasta on heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotannossa tai palkokasvien viljelyssä tai kesantona tai sitä käytetään kyseisten käyttötapojen yhdistelmään;
jolla yli 75 prosenttia tukikelpoisesta maatalousmaasta on pysyvää nurmea tai sitä käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon taikka merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta veden alla kasvavien kasvien viljelyyn tai kyseisten käyttötapojen yhdistelmään;
jolla yli 50 prosenttia peltoalaksi ilmoitetuista aloista ei ollut viljelijän ilmoittamana edellisvuoden tukihakemuksessa ja jonka koko peltoalalla viljellään paikkatietoanalyysiin pohjautuvien tukihakemusten vertailun perusteella eri viljelykasvia kuin edellisenä kalenterivuonna;
joka sijaitsee 62. leveyspiirin pohjoispuolisilla alueilla tai eräillä niihin välittömästi liittyvillä alueilla. Jos tällaisella tilalla on yli 10 hehtaaria peltoalaa, peltoalalla on viljeltävä vähintään kahta viljelykasvia, eikä yhdenkään viljelykasvin osuus saa olla yli 75 prosenttia peltoalasta, paitsi jos pääkasvina on heinäkasvi tai jokin muu nurmirehukasvi tai jos se on kesannolla.
Tässä artiklassa tarkoitetaan 'viljelykasvilla' mitä tahansa seuraavista:
minkä tahansa viljelykasvien nimistössä mainitun suvun viljelyä;
minkä tahansa ristikukkaiskasveihin, koisokasveihin ja kurkkukasveihin kuuluvan lajin viljelyä;
kesantomaata;
heinäkasveja tai muita nurmirehukasveja.
Talvehtivia viljelykasveja ja kevätviljelykasveja pidetään eri viljelykasveina, vaikka kyseessä ovatkin samansukuiset kasvit. Spelttivehnä (Triticum spelta) katsotaan eri viljelykasviksi kuin samansukuiset viljelykasvit.
Siirretään komissiolle valta 70 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä:
muiden suku- ja lajityyppien lisäämiseksi tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin suku- ja lajityyppeihin; ja
eri viljelykasvien osuuksien tarkkaa laskentamenetelmää koskevien sääntöjen vahvistamiseksi.
45 artikla
Pysyvä nurmi
Ympäristön kannalta arvokkaiden pysyvien nurmien suojelun varmistaakseen jäsenvaltiot voivat päättää nimetä muita, direktiivien 92/43/ETY tai 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien alueiden ulkopuolella sijaitsevia herkkiä alueita, mukaan lukien paljon hiiltä sisältävillä mailla sijaitsevat pysyvät nurmet.
Viljelijät eivät saa ottaa muuhun käyttötarkoitukseen tai kyntää pysyviä nurmia, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden ensimmäisen alakohdan ja tapauksen mukaan toisen alakohdan mukaisesti nimeämillä alueilla.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viiteosuuden vahvistamiseksi:
pysyvän nurmen ala tarkoittaa viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, vuonna 2012 tai Kroatian tapauksessa vuonna 2013 asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti ilmoittaman pysyvänä laitumena olevan maan ja viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, vuonna 2015 asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittaman sellaisen pysyvän nurmen alan, jota ei ole ilmoitettu pysyvänä laitumena olevaksi maaksi vuonna 2012 tai Kroatian tapauksessa vuonna 2013, summaa;
maatalousmaan kokonaisala tarkoittaa viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, vuonna 2015 asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittama maatalousmaata.
Pysyvän nurmen viiteosuus lasketaan uudelleen tapauksissa, joissa viljelijöillä, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 93 artiklan mukaisesti velvollisuus muuttaa ala takaisin pysyväksi nurmeksi vuonna 2015 tai vuonna 2016. Sellaisessa tapauksessa nämä alat lisätään tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun pysyvän nurmen alaan.
Pysyvän nurmen osuus on laskettava vuosittain viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, kyseisen vuoden osalta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittamien alojen perusteella.
Tämän kohdan mukaista velvollisuutta sovelletaan kansallisella, alueellisella tai asianmukaisella aluetta alemmalla tasolla. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa velvollisuutta pysyvän nurmen säilyttämisestä tilan tasolla varmistaakseen, että pysyvän nurmen osuus ei vähene yli 5 prosenttia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaikista tällaisista päätöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viiteosuus ja tässä kohdassa tarkoitettu osuus komissiolle.
Jos 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti pysyväksi nurmeksi vahvistettu maa-alan absoluuttinen määrä pysyy kuitenkin absoluuttisesti samansuuruisena tietyissä rajoissa, 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun velvollisuuden katsotaan täyttyvän.
Siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä,
tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen muiden herkkien alueiden nimeämistä koskevien puitteiden vahvistamiseksi;
pysyvän nurmen ja maatalousmaan kokonaisalan välisen, tämän artiklan 2 kohdan nojalla ylläpidettävän suhteen määrittämistä koskevien yksityiskohtaisten menetelmien vahvistamiseksi;
tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun aiemman ajanjakson määrittelemiseksi.
46 artikla
Ekologinen ala
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua prosenttimäärää nostetaan 5 prosentista 7 prosenttiin edellyttäen, että asiasta annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston säädös SEUT 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Komissio esittää viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017 tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista koskevan arviointikertomuksen, johon liitetään tarvittaessa ehdotus toisessa alakohdassa tarkoitetuksi säädökseksi.
Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 päätettävä, että yhtä tai useampaa seuraavista pidetään ekologisena alana:
kesantoalat;
terassiviljelmät;
maisemapiirteet, mukaan lukien ne, jotka sijaitsevat tilan peltoalan viereisellä alalla; poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 43 artiklan 1 kohdassa säädetään, niihin voi kuulua maisemapiirteitä, jotka eivät sisälly tukikelpoiseen alaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 76 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti;
suojakaistat, mukaan lukien pysyvänä nurmena olevat suojakaistat, edellyttäen, että ne ovat erillään niiden viereisestä tukikelpoisesta maatalousmaasta;
peltometsätalouden hehtaarit, joista myönnetään tai on myönnetty tukea asetuksen (EY) N:o 1698/2005 44 artiklan ja/tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 23 artiklan mukaisesti;
tukikelpoisten hehtaarien kaistaleet metsien reunassa;
lyhytkiertoisen energiapuun alat kivennäislannoitteita ja/tai kasvinsuojeluaineita käyttämättä;
tämän asetuksen 32 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat;
alat, joilla kasvaa kerääjäkasveja tai istuttamalla ja siemeniä idättämällä perustettua kasvipeitettä ja joihin sovelletaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja painokertoimia;
typpeä sitovien kasvien alat;
alat, joilla kasvaa elefanttiheinää (Miscanthus);
alat, joilla kasvaa leveäkompassikukkaa (Silphium perfoliatum);
mesikasveille (runsaasti siitepölyä ja mettä sisältävät kasvit) kylvetyt kesantoalat.
Lukuun ottamatta tämän kohdan ensimmäisen alakohdan g, h, k ja l alakohdassa tarkoitettuja tilan aloja, ekologisen alan on sijaittava tilan peltoalalla. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen alojen tapauksessa ekologinen ala voi myös sijaita viljelijän asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittaman tilan peltoalan vieressä.
Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tilaan,
jolla yli 75 prosenttia peltoalasta on heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotannossa tai kesantona tai palkokasvien viljelyssä tai sitä käytetään näiden käyttötapojen yhdistelmään;
jolla yli 75 prosenttia tukikelpoisesta maatalousmaasta on pysyvää nurmea tai sitä käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon taikka merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta veden alla kasvavien kasvien viljelyyn tai näiden käyttötapojen yhdistelmään.
Kunkin kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuvan viljelijän on varmistettava, että vähintään 50 prosenttia alasta, johon sovelletaan 1 kohdan mukaista velvoitetta, sijaitsee hänen tilansa maalla 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Kollektiiviseen täytäntöönpanoon saa osallistua enintään kymmenen viljelijää.
Metsäalaa sekä metsän ja maatalousmaan suhdetta arvioidaan LAU 2 tasoa vastaavalla aluetasolla tai sellaisen muun selvästi rajatun yksikön tasolla, joka kattaa muun yksittäisen selkeän jatkuvan maantieteellisen alueen, jossa on samanlaiset maataloutta koskevat olosuhteet.
Siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat
lisäperusteita tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen alatyyppien määrittämiseksi ekologiseksi alaksi;
muiden alatyyppien lisäämistä 2 kohdassa tarkoitettuihin ekologisen alan tyyppeihin, jotka voidaan ottaa huomioon kohdassa 1 tarkoitetun prosenttiosuuden noudattamiseksi;
liitteen X mukauttamista 3 kohdassa tarkoitettujen muunto- ja painokertoimien vahvistamiseksi ja komission tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määrittelemien perusteiden ja/tai aluetyyppien huomioon ottamiseksi;
5 ja 6 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen vahvistamista, mukaan lukien täytäntöönpanolle asetettavat vähimmäisvaatimukset;
sellaisten puitteiden vahvistamista, joiden perusteella jäsenvaltiot määrittelevät perusteet, jotka tilojen on täytettävä, jotta niiden voidaan katsoa olevan lähellä toisiaan 6 kohdan soveltamiseksi;
niiden menetelmien vahvistamista, joilla määritetään 7 kohdassa tarkoitettu metsän osuus kokonaismaapinta-alasta sekä metsän ja maatalousmaan välinen suhde.
47 artikla
Rahoitussäännökset
►C2 Jäsenvaltio, joka soveltaa 23 artiklaa, voi päättää soveltaa tukea alueellisella tasolla. Tällaisessa ◄ tapauksessa sen on käytettävä jokaisella alueella tietty osuus tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta enimmäismäärästä. Tämä osuus lasketaan jokaisen alueen osalta jakamalla 23 artiklan 2 kohdan mukainen vastaava alueellinen enimmäismäärä 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyllä kansallisella enimmäismäärällä 30 artiklan 1 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen jälkeen, jos mainitun artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.
4
LUKU
Tuki luonnonhaitta-alueille
48 artikla
Yleiset säännöt
Jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein myös määrittää tilakohtaisen hehtaarien enimmäismäärän, joille voidaan myöntää tämän luvun mukaista tukea.
Jäsenvaltion on jaettava 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.
Alueellinen tuki luonnonhaitta-alueille lasketaan jakamalla tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti laskettu alueellinen enimmäismäärä 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, kyseisellä alueella sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.
49 artikla
Rahoitussäännökset
Jäsenvaltio voi viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016 tarkistaa päätöstään, siten että tarkistettu päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Sen on ilmoitettava tällaisesta päätöksestä komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016.
Jäsenvaltioiden, jotka myöntävät tukea 48 artiklan mukaisesti kalenterivuonna 2020, on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta prosenttiosuudesta kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja kalenterivuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.
5
LUKU
Nuorten viljelijöiden tuki
50 artikla
Yleiset säännöt
Tässä luvussa 'nuorella viljelijällä' tarkoitetaan luonnollista henkilöä,
joka on perustamassa ensimmäistä kertaa tilan sen tilanpidosta vastaavana yrittäjänä tai on perustanut sellaisen tilan perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä jätettyä ensimmäistä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hakemusta edeltävien viiden vuoden aikana; ja
joka on a alakohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotias.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että niiden nuorten viljelijöiden osalta, jotka perustivat tilan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti vuosina 2010–2013, viiden vuoden ajanjaksoa lyhennetään niiden vuosien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tilan perustamisen ja ensimmäisen nuorten viljelijöiden tukea koskevan hakemuksen jättämisen välillä.
Jäsenvaltion, joka ei sovella 36 artiklaa, on laskettava nuorten viljelijöiden tuen määrä vuosittain kertomalla viljelijän 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärä luvulla, joka vastaa
arvoa, joka on 25–50 prosenttia viljelijällä olevien omistettujen tai vuokrattujen tukioikeuksien keskiarvosta; tai
arvoa, joka on 25–50 prosenttia määrästä, joka lasketaan jakamalla liitteessä II esitetyn kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus kaikkien 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä. Kiinteän prosenttiosuuden on oltava samansuuruinen kuin osuus kansallisesta enimmäismäärästä, joka on jäljellä perustukijärjestelmälle 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015.
Hehtaarikohtaisen tuen kansallinen keskiarvo lasketaan jakamalla liitteessä II esitetty kalenterivuodelle 2019 vahvistettu kansallinen enimmäismäärä vuonna 2015 asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai vastaavasti 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä hehtaarimäärä lasketaan jakamalla nuorten viljelijöiden tukea hakevien nuorten viljelijöiden 33 artiklan 1 kohdan tai vastaavasti 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärä kyseistä tukea vuonna 2015 hakevien nuorten viljelijöiden kokonaismäärällä.
Jäsenvaltio voi laskea kiinteän hehtaarimäärän uudelleen minä tahansa vuoden 2015 jälkeisenä vuonna, jos kyseistä tukea hakevien nuorten viljelijöiden lukumäärä tai nuorten viljelijöiden tilojen koko tai molemmat muuttuvat merkittävästi.
Kiinteämääräinen vuosittainen tukisumma, joka viljelijälle voidaan myöntää, ei saa olla suurempi kuin hänen perustukensa kokonaismäärä tiettynä vuonna ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 63 artiklan soveltamista.
51 artikla
Rahoitussäännökset
Jäsenvaltio voi tarkistaa arvioitua prosenttiosuuttaan viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta siten, että tarkistettu prosenttiosuus tulee voimaan seuraavana vuonna. Niiden on ilmoitettava tarkistettu prosenttiosuus komissiolle viimeistään sen soveltamisvuotta edeltävän vuoden elokuun 1 päivänä.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
IV
OSASTO
TUOTANTOSIDONNAINEN TUKI
1
LUKU
Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki
52 artikla
Yleiset säännöt
Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää myös sellaisille viljelijöille,
joilla on 31 päivänä joulukuuta 2014 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun 2 jakson ja 71 m artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 73/2009 60 artiklan ja 65 artiklan neljännen kohdan mukaisesti myönnettyjä tukioikeuksia ja
joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi tämän asetuksen III osaston 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä.
▼M9 —————
Jotta varmistetaan unionin varojen tehokas ja kohdennettu käyttö ja estetään samanaikainen rahoitus muista vastaavista tukivälineistä, siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan:
tuotantosidonnaisen tuen myöntämisedellytykset;
säännöt, jotka koskevat johdonmukaisuutta muiden unionin toimenpiteiden kanssa ja tuen kumuloitumista.
53 artikla
Rahoitussäännökset
Jäsenvaltiot, jotka eivät ole myöntäneet vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea ennen hakuvuotta 2020, voivat tehdä päätöksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää käyttää enintään 13 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään, jos
se soveltaa 31 päivään joulukuuta 2014 saakka
asetuksen (EY) N:o 73/2009 V osastossa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää tai
rahoittaa toimenpiteitä mainitun asetuksen 111 artiklan mukaisesti, tai
jos siihen sovelletaan kyseisen asetuksen 69 artiklan 5 kohdassa tai Maltan tapauksessa 69 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta; ja/tai
se myöntää ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2014 aikana yli 5 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – ja V osastossa säädettyjen suorien tukien osalta käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen:
asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 2 luvun 2 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä,
mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa ja b ja e alakohdassa säädettyä tukea tai
mainitun asetuksen IV osaston 1 luvun – IV osaston 6 jaksoa lukuun ottamatta – mukaisia toimenpiteitä.
Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka myöntää ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2014 aikana yli 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – ja V osastossa säädettyjen suorien tukien myöntämiseen käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen:
asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 2 luvun 2 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä;
mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa ja b ja e alakohdassa säädettyä tukea; tai
mainitun asetuksen IV osaston 1 luvun – 6 jaksoa lukuun ottamatta – mukaisia toimenpiteitä,
voi päättää käyttää yli 13 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetystä vuotuisesta enimmäismäärästä, jos komissio hyväksyy sen tämän asetuksen 55 artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat myös viimeistään 8 päivänä helmikuuta 2020 tarkistaa tämän luvun mukaisesti tekemäänsä päätöstä siinä määrin kuin se on tarpeen päätöksen mukauttamiseksi päätökseen, joka on tehty pilareiden välisestä joustosta 14 artiklan mukaisesti kalenterivuodeksi 2020.
Jäsenvaltioiden on päätettävä kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja kalenterivuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021, jatkaako vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen myöntämistä vai lopettaako sen kyseisen hakuvuoden osalta.
Tämän kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisella tarkistuksella tai tämän kohdan kolmannen alakohdan mukaisella ilmoituksella jäsenvaltiot voivat päättää seuraavasta vuodesta alkaen ja kalenterivuosien 2020 ja 2021 osalta samasta kalenterivuodesta alkaen
jättää 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti vahvistetun prosenttiosuuden ennalleen tai tapauksen mukaan korottaa tai alentaa sitä mainituissa kohdissa säädetyissä rajoissa taikka jättää 4 kohdan mukaisesti vahvistetun prosenttiosuuden ennalleen tai alentaa sitä;
muuttaa tuen myöntämisehtoja;
lopettaa tämän luvun mukaisen tuen myöntämisen.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tämän kohdan ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen alakohtaan liittyvistä päätöksistä viimeistään kyseisissä alakohdissa tarkoitettuina määräpäivinä. Ilmoitettaessa tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesta tarkistamispäätöksestä on selitettävä kyseisen tarkistuksen sekä kalenterivuodeksi 2020 pilareiden välisestä joustosta 14 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen välinen yhteys.
54 artikla
Tiedonannot
55 artikla
Komission hyväksyntä
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään, soveltamatta 71 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, 53 artiklan 4 kohdassa tai tarvittaessa 53 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu päätös, jos asianomaisella alueella tai alalla todetaan esiintyvän jonkin seuraavista tarpeista:
tarve pitää tietty tuotanto tietyllä tasolla vaihtoehtojen puutteen vuoksi sekä tuotannon lopettamisriskin ja siitä johtuvien yhteiskunnallisten ongelmien ja/tai ympäristöongelmien vähentämiseksi;
tarve varmistaa vakaa tarjonta paikalliselle jalostusteollisuudelle ja siten estää mahdollisen rakennemuutoksen aiheuttamat kielteiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset;
tarve kompensoida haittoja, joita tietyn alan viljelijöille aiheutuu asianomaisten markkinoiden pysyvien häiriöiden vuoksi;
tarve toteuttaa toimia silloin kun tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1305/2013 tai hyväksytyn valtiontukijärjestelmän mukaisesti saatavilla olevaa muuta tukea pidetään riittämättömänä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa säädettyihin tarpeisiin vastaamiseksi.
2
LUKU
Puuvillan lajikohtainen tuki
56 artikla
Soveltamisala
CN-koodin 5201 00 puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä 'puuvillan lajikohtainen tuki'.
57 artikla
Tukikelpoisuus
Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, aidosta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.
58 artikla
Perusalat, vahvistetut satotasot ja viitemäärät
Kansalliset perusalat ovat seuraavat:
Vahvistetut satotasot viitekautena ovat seuraavat:
Puuvillan lajikohtaisen tuen määrä tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden lasketaan vuodeksi 2020 kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:
Puuvillan lajikohtaisen tuen määrä tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden lasketaan vuosiksi 2021 ja 2022 kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:
59 artikla
Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot
Tässä luvussa 'hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla' tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka muun muassa
auttaa parantamaan puuvillan markkinoille saattamisen koordinointia erityisesti selvitysten ja markkinatutkimusten avulla;
laatii unionin sääntöjen mukaisia vakiosopimuksia;
huolehtii tuotannon suuntaamisesta tuotteisiin, jotka vastaavat paremmin markkinoiden tarpeita ja kuluttajien kysyntää erityisesti laadun ja kuluttajansuojan suhteen;
uudistaa tuotteen laadun parantamiseen tähtääviä menetelmiä ja keinoja;
kehittää markkinointistrategioita puuvillan myynnin edistämiseksi laatusertifiointijärjestelmillä.
Puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 70 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan seuraavat:
toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisperusteet;
tuottajien velvollisuudet;
säännöt sellaista tilannetta varten, jossa hyväksytty toimialakohtainen organisaatio ei täytä a alakohdassa tarkoitettuja perusteita.
60 artikla
Tuen myöntäminen
V
OSASTO
PIENVILJELIJÄJÄRJESTELMÄ
61 artikla
Yleiset säännöt
Viljelijät, joilla vuonna 2015 on omistettuja tai vuokrattuja tukioikeuksia, tai 36 artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa viljelijät, jotka hakevat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään, ja jotka täyttävät 10 artiklan 1 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset, voivat hakea pienviljelijäjärjestelmään.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio valitsee 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen tukimenetelmän. Siinä tapauksessa tuki edellyttää III ja IV osastossa säädettyjen ehtojen täyttämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.
62 artikla
Osallistuminen
Jos viljelijä ei ole hakenut pienviljelijäjärjestelmään viimeistään jäsenvaltion vahvistamana päivänä tai jos viljelijä päättää poistua siitä kyseisen päivämäärän jälkeen tai jos viljelijä on valinnut asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen tuen, hänellä ei ole enää oikeutta osallistua järjestelmään.
63 artikla
Tuen määrä
Jäsenvaltion on vahvistettava kunkin pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän vuotuisen tuen määrä jollekin seuraavista tasoista:
määrä, joka ei ylitä 25:tä prosenttia tuensaajakohtaisesta kansallisesta keskituesta, joka jäsenvaltion on vahvistettava liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti tukikelpoisia hehtaareita vuonna 2015 ilmoittaneiden viljelijöiden lukumäärän perusteella;
määrä, joka vastaa hehtaarikohtaista kansallista keskitukea kerrottuna hehtaarien lukumäärää vastaavalla jäsenvaltioiden vahvistamalla luvulla, joka voi olla enintään viisi. Jäsenvaltioiden on vahvistettava hehtaarikohtainen kansallinen keskituki liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 33 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän perusteella.
Ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu määrä ei saa olla pienempi kuin 500 euroa eikä suurempi kuin 1 250 euroa.
Jos ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan soveltamisesta johtuva määrä on pienempi kuin 500 euroa tai suurempi kuin 1 250 euroa, se on pyöristettävä ylös- tai alaspäin kyseiseen vähimmäis- tai enimmäismäärään.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää myöntää järjestelmään osallistuville viljelijöille
määrän, joka on yhtä suuri kuin viljelijälle myönnettävien suorien tukien arvo yhteensä, tai
määrän, joka on yhtä suuri kuin viljelijälle III ja IV osaston mukaisesti vuonna 2015 myönnettävien suorien tukien arvo yhteensä ja ◄ jota jäsenvaltiot voivat myöhempinä vuosina mukauttaa ottaakseen samassa suhteessa huomioon liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän muutokset.
Ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu määrä ei saa olla suurempi kuin jäsenvaltion vahvistama määrä, jonka on oltava 500–1 250 euroa.
Jos ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan soveltamisen johdosta tuen määrä on pienempi kuin 500 euroa, kyseinen jäsenvaltio voi päättää pyöristää tämän määrän 500 euroon,.
64 artikla
Erityisedellytykset
Viljelijän on pienviljelijäjärjestelmään osallistumisaikanaan
säilytettävä vähintään se tukikelpoinen hehtaarimäärä, joka vastaa omistettujen tai vuokrattujen tukioikeuksien lukumäärää tai 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää vuonna 2015;
täytettävä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty vähimmäisvaatimus.
Omistettuja tai vuokrattuja tukioikeuksia, jotka viljelijällä on järjestelmään osallistumisaikana, ei pidetä kansalliseen varantoon tai alueellisiin varantoihin 31 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti palautettavina käyttämättöminä tukioikeuksina.
Jäsenvaltioissa, jotka soveltavat 36 artiklaa, pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamia tukikelpoisia hehtaareja vuonna 2015 pidetään ilmoitettuina koko sen ajan, kun viljelijä osallistuu tähän järjestelmään.
Viljelijä, joka saa tukioikeuksia perintönä tai ennakkoperintönä pienviljelijäjärjestelmään osallistuvalta viljelijältä, voi osallistua pienviljelijäjärjestelmään, jos hän täyttää perustukijärjestelmää koskevat edellytykset ja perii hänelle tukioikeudet perinnöksi jättävältä viljelijältä tämän kaikki tukioikeudet.
65 artikla
Rahoitussäännökset
Jäsenvaltion on tässä osastossa tarkoitetun tuen rahoittamiseksi vähennettävä saatavilla olevien vastaavien tukien kokonaismääristä määrät, jotka vastaavat määriä, joihin pienviljelijä olisi oikeutettu
III osaston 1 luvussa tarkoitetun perustuen tai yhtenäisen pinta-alatuen mukaisesti;
III osaston 2 luvussa tarkoitetun uudelleenjakotuen osalta;
III osaston 3 luvussa tarkoitetun ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin myönnettävän tuen osalta,
III osaston 4 luvussa tarkoitetun luonnonhaittatuen osalta
III osaston 5 luvussa tarkoitetun nuorten viljelijöiden tuen ja
IV osastossa tarkoitetun tuotantosidonnaisen tuen osalta.
Jos yksittäiselle viljelijälle myönnettävien tukien määrän summa jäsenvaltioissa, jotka ovat päättäneet laskea tuen määrän 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti, ylittää niiden vahvistaman enimmäismäärän, kutakin määrää vähennetään suhteellisesti.
Kaikkien pienviljelijäjärjestelmästä johtuvien tukien summan ja 1 kohdan mukaisesti rahoitettavan kokonaismäärän välinen erotus rahoitetaan yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:
sovelletaan 30 artiklan 7 kohtaa asianomaisena vuonna;
käytetään asianomaisena vuonna käyttämättä jääneitä varoja III osaston 5 luvussa vahvistetun nuorten viljelijöiden tuen rahoittamiseksi;
sovelletaan lineaarista vähennystä kaikkiin 32 tai 36 artiklan mukaisesti myönnettäviin tukiin.
Samaa poikkeusta sovelletaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat vahvistaneet tuen määrän 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti soveltamatta 63 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa, joiden liitteessä II vahvistettu kansallinen enimmäismäärä on vuoden 2019 osalta korkeampi kuin vuoden 2015 osalta ►C2 ja jotka soveltavat 25 artiklan 1 kohdan tai 36 artiklan 2 kohdan mukaista laskentamenetelmää. ◄
VI
OSASTO
PUUVILLA-ALAN KANSALLISET RAKENNEUUDISTUSOHJELMAT
66 artikla
Vuotuisten määrärahojen käyttö rakenneuudistusohjelmiin
VII
OSASTO
LOPPUSÄÄNNÖKSET
1
LUKU
Ilmoitukset ja kiireelliset tapaukset
67 artikla
Ilmoitusvelvollisuudet
Saatuja tietoja voidaan tarvittaessa toimittaa kansainvälisille organisaatioille ja kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai asettaa näiden saataville tai julkaista, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.
Jotta 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset olisivat nopeita, tehokkaita, täsmällisiä ja kustannustehokkaita, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat seuraavaa:
ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi;
käsiteltävien tietojen ryhmät ja enimmäissäilytysajat;
oikeus päästä tietoihin tai saataville asetettavia tietojärjestelmiä;
tietojen julkaisemisedellytykset.
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan:
ilmoitusmenetelmät;
säännöt, jotka koskevat tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista;
järjestelyt toimitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä säännöt, jotka koskevat tiedonantojen sisältöä, muotoa, aikataulua, toimittamistiheyttä ja määräaikoja;
järjestelyt tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi jäsenvaltioille, kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, tai julkaisemiseksi, jollei henkilötietojen suojasta ja viljelijöiden ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
68 artikla
Henkilötietojen käsittely ja suoja
69 artikla
Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi
2
LUKU
Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset
70 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
71 artikla
Komiteamenettely
Jos komitea ei anna 24 artiklan 11 kohdassa, 31 artiklan 2 kohdassa ja 67 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädösten osalta lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
3
LUKU
Siirtymä- ja loppusäännökset
72 artikla
Kumoamiset
Sitä sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2017 asti sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka ovat käyttäneet kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa.
Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen tukihakemuksiin, jotka liittyvät ennen 1 päivää tammikuuta 2015 alkaviin maksatusvuosiin.
Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista, viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen tai asetukseen (EU) N:o 1306/2013 tämän asetuksen liitteessä XI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
73 artikla
Siirtymäsäännökset
Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 70 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä viljelijöiden saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.
74 artikla
Voimaantulo ja soveltaminen
Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.
Asetuksen 8 artiklaa, 9 artiklan 6 kohtaa, 11 artiklan 6 kohtaa, 14 ja 16 artiklaa, 21 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 22 artiklan 2 kohtaa, 23 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 23 artiklan 6 kohtaa, 24 artiklan 10 kohtaa, 29 artiklaa, 36 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 41 artiklan 1 kohtaa, 42 artiklan 1 kohtaa,43 artiklan 2 ja 13 kohtaa, 45 artiklan 2 kohdan neljättä alakohtaa, 46 artiklan 2 ja 8 kohtaa, 49 artiklan 1 kohtaa, 51 artiklan 1 kohtaa, 53 ja 54 artiklaa, 66 artiklan 1 kohtaa sekä 67 ja 70 artiklaa ja 72 artiklan 1 kohtaa sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Tukijärjestelmien luettelo
|
Ala |
Oikeusperusta |
Huomautuksia |
|
Perustukijärjestelmä |
Tämän asetuksen III osaston 1 luvun 1–3 ja 5 jakso |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä |
Tämän asetuksen 36 artikla |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Uudelleenjakotuki |
Tämän asetuksen III osaston 2 luku |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille |
Tämän asetuksen III osaston 3 luku |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Luonnonhaitta-alueiden tuki |
Tämän asetuksen III osaston 4 luku |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Nuorten viljelijöiden tuki |
Tämän asetuksen III osaston 5 luku |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki |
Tämän asetuksen IV osaston 1 luku |
|
|
Puuvillan lajikohtainen tuki |
Tämän asetuksen IV osaston 2 luku |
Pinta-alatuki |
|
Pienviljelijöiden tuki |
Tämän asetuksen V osasto |
Tuotannosta irrotettu tuki |
|
Posei |
Asetuksen (EU) N:o 228/2013 IV luku |
Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin |
|
Egeanmeren saaret |
Asetuksen (EU) N:o 229/2013 IV luku |
Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin |
LIITE II
Asetuksen 6 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät
|
(tuhatta euroa) |
||||||||
|
Kalenterivuosi |
2015 |
2016 |
2017 |
2018 |
2019 |
2020 |
►M17 2021 ◄ |
►M18 2022 ◄ |
|
Belgia |
523 658 |
509 773 |
502 095 |
488 964 |
481 857 |
►M15 505 266 ◄ |
►M17 494 926 ◄ |
►M18 471 996 ◄ |
|
Bulgaria |
721 251 |
792 449 |
793 226 |
794 759 |
796 292 |
►M15 866 720 ◄ |
►M17 788 626 ◄ |
►M18 797 255 ◄ |
|
Tšekki |
844 854 |
844 041 |
843 200 |
861 708 |
861 698 |
►M14 872 809 ◄ |
►M17 848 107 ◄ |
►M18 848 107 ◄ |
|
Tanska |
870 751 |
852 682 |
834 791 |
826 774 |
818 757 |
►M14 818 757 ◄ |
►M17 802 001 ◄ |
►M18 783 029 ◄ |
|
Saksa |
4 912 772 |
4 880 476 |
4 848 079 |
4 820 322 |
4 792 567 |
►M14 4 717 291 ◄ |
►M17 4 620 753 ◄ |
►M18 4 522 439 ◄ |
|
Viro |
114 378 |
114 562 |
123 704 |
133 935 |
143 966 |
►M14 169 366 ◄ |
►M17 190 715 ◄ |
►M18 193 576 ◄ |
|
Irlanti |
1 215 003 |
1 213 470 |
1 211 899 |
1 211 482 |
1 211 066 |
►M14 1 211 066 ◄ |
►M17 1 186 282 ◄ |
►M18 1 186 282 ◄ |
|
Kreikka |
1 921 966 |
1 899 160 |
1 876 329 |
1 855 473 |
1 834 618 |
►M14 1 834 618 ◄ |
►M17 1 797 077 ◄ |
►M18 1 796 193 ◄ |
|
Espanja |
4 842 658 |
4 851 682 |
4 866 665 |
4 880 049 |
4 893 433 |
►M14 4 893 433 ◄ |
►M17 4 800 590 ◄ |
►M18 4 797 439 ◄ |
|
Ranska |
7 302 140 |
7 270 670 |
7 239 017 |
6 900 842 |
6 877 179 |
►M14 6 877 179 ◄ |
►M17 6 736 440 ◄ |
►M18 6 726 426 ◄ |
|
Kroatia (*1) |
183 735 |
202 865 |
241 125 |
279 385 |
317 645 |
►M15 348 281 ◄ |
►M17 364 968 ◄ |
►M18 403 228 ◄ |
|
Italia |
3 902 039 |
3 850 805 |
3 799 540 |
3 751 937 |
3 704 337 |
►M14 3 704 337 ◄ |
►M17 3 628 529 ◄ |
►M18 3 628 529 ◄ |
|
Kypros |
50 784 |
50 225 |
49 666 |
49 155 |
48 643 |
►M14 48 643 ◄ |
►M17 47 648 ◄ |
►M18 47 648 ◄ |
|
Latvia |
181 044 |
205 764 |
230 431 |
255 292 |
280 154 |
►M14 302 754 ◄ |
►M17 314 055 ◄ |
►M18 319 140 ◄ |
|
Liettua |
417 890 |
442 510 |
467 070 |
475 319 |
483 680 |
►M14 517 028 ◄ |
►M17 569 965 ◄ |
►M18 578 515 ◄ |
|
Luxemburg |
33 604 |
33 546 |
33 487 |
33 460 |
33 432 |
►M15 35 276 ◄ |
►M17 33 432 ◄ |
►M18 33 432 ◄ |
|
Unkari |
1 345 746 |
1 344 461 |
1 343 134 |
1 343 010 |
1 342 867 |
►M14 1 331 588 ◄ |
►M17 1 305 715 ◄ |
►M18 1 305 715 ◄ |
|
Malta |
5 241 |
5 241 |
5 242 |
5 243 |
5 244 |
►M14 5 244 ◄ |
►M17 5 244 ◄ |
►M18 5 244 ◄ |
|
Alankomaat |
749 315 |
736 840 |
724 362 |
682 616 |
670 870 |
►M14 660 870 ◄ |
►M17 661 382 ◄ |
►M18 609 775 ◄ |
|
Itävalta |
693 065 |
692 421 |
691 754 |
691 746 |
691 738 |
►M14 691 738 ◄ |
►M17 677 582 ◄ |
►M18 677 582 ◄ |
|
Puola |
3 378 604 |
3 395 300 |
3 411 854 |
3 431 236 |
3 450 512 |
►M14 3 390 991 ◄ |
►M17 3 360 049 ◄ |
►M18 3 391 233 ◄ |
|
Portugali |
565 816 |
573 954 |
582 057 |
590 706 |
599 355 |
►M15 684 355 ◄ |
►M17 680 873 ◄ |
►M18 685 528 ◄ |
|
Romania |
1 599 993 |
1 772 469 |
1 801 335 |
1 872 821 |
1 903 195 |
►M14 1 903 195 ◄ |
►M17 1 891 805 ◄ |
►M18 1 919 363 ◄ |
|
Slovenia |
137 987 |
136 997 |
136 003 |
135 141 |
134 278 |
►M14 134 278 ◄ |
►M17 131 530 ◄ |
►M18 131 530 ◄ |
|
Slovakia |
438 299 |
441 478 |
444 636 |
448 155 |
451 659 |
►M14 394 385 ◄ |
►M17 417 082 ◄ |
►M18 396 034 ◄ |
|
Suomi |
523 333 |
523 422 |
523 493 |
524 062 |
524 631 |
►M14 524 631 ◄ |
►M17 515 713 ◄ |
►M18 517 532 ◄ |
|
Ruotsi |
696 890 |
697 295 |
697 678 |
698 723 |
699 768 |
►M14 699 768 ◄ |
►M17 685 676 ◄ |
►M18 685 904 ◄ |
|
Yhdistynyt kuningaskunta |
3 173 324 |
3 179 880 |
3 186 319 |
3 195 781 |
3 205 243 |
►M14 — ◄ |
|
|
|
(*1)
Kansallinen enimmäismäärä Kroatiassa on 344 340 000 euroa kalenterivuonna 2021 ja 382 600 000 euroa kalenterivuonna 2022. |
||||||||
LIITE III
Asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut nettoenimmäismäärät
|
(miljoonaa euroa) |
||||||||
|
Kalenterivuosi |
2015 |
2016 |
2017 |
2018 |
2019 |
2020 |
►M17 2021 ◄ |
►M18 2022 ◄ |
|
Belgia |
523,7 |
509,8 |
502,1 |
489,0 |
481,9 |
►M15 505,3 ◄ |
►M17 494,9 ◄ |
►M18 472,0 ◄ |
|
Bulgaria |
720,9 |
788,8 |
789,6 |
791,0 |
792,5 |
►M15 867,1 ◄ |
►M17 789,3 ◄ |
►M18 799,0 ◄ |
|
Tšekki |
840,1 |
839,3 |
838,5 |
856,7 |
856,7 |
►M14 871,8 ◄ |
►M17 847,1 ◄ |
►M18 847,1 ◄ |
|
Tanska |
870,2 |
852,2 |
834,3 |
826,3 |
818,3 |
►M14 818,1 ◄ |
►M17 801,3 ◄ |
►M18 782,3 ◄ |
|
Saksa |
4 912,8 |
4 880,5 |
4 848,1 |
4 820,3 |
4 792,6 |
►M14 4 717,3 ◄ |
►M17 4 620,8 ◄ |
►M18 4 522,4 ◄ |
|
Viro |
114,4 |
114,5 |
123,7 |
133,9 |
143,9 |
►M14 169,4 ◄ |
►M17 190,7 ◄ |
►M18 193,6 ◄ |
|
Irlanti |
1 214,8 |
1 213,3 |
1 211,8 |
1 211,4 |
1 211,0 |
►M14 1 211,1 ◄ |
►M17 1 186,3 ◄ |
►M18 1 186,3 ◄ |
|
Kreikka |
2 109,8 |
2 087,0 |
2 064,1 |
2 043,3 |
2 022,4 |
►M14 2 022,5 ◄ |
►M17 1 981,1 ◄ |
►M18 1 980,2 ◄ |
|
Espanja |
4 902,3 |
4 911,3 |
4 926,3 |
4 939,7 |
4 953,1 |
►M14 4 953,8 ◄ |
►M17 4 859,1 ◄ |
►M18 4 856,0 ◄ |
|
Ranska |
7 302,1 |
7 270,7 |
7 239,0 |
6 900,8 |
6 877,2 |
►M14 6 877,2 ◄ |
►M17 6 736,4 ◄ |
►M18 6 726,4 ◄ |
|
Kroatia (*1) |
183,7 |
202,9 |
241,1 |
279,4 |
317,6 |
►M15 348,3 ◄ |
►M17 365,0 ◄ |
►M18 403,2 ◄ |
|
Italia |
3 897,1 |
3 847,3 |
3 797,2 |
3 750,0 |
3 702,4 |
►M14 3 698,3 ◄ |
►M17 3 622,5 ◄ |
►M18 3 623,1 ◄ |
|
Kypros |
50,8 |
50,2 |
49,7 |
49,1 |
48,6 |
►M14 48,6 ◄ |
►M17 47,6 ◄ |
►M18 47,6 ◄ |
|
Latvia |
181,0 |
205,7 |
230,3 |
255,0 |
279,8 |
►M14 302,5 ◄ |
►M17 313,8 ◄ |
►M18 318,9 ◄ |
|
Liettua |
417,9 |
442,5 |
467,1 |
475,3 |
483,3 |
►M14 517,0 ◄ |
►M17 570,0 ◄ |
►M18 578,5 ◄ |
|
Luxemburg |
33,6 |
33,5 |
33,5 |
33,5 |
33,4 |
►M15 35,3 ◄ |
►M17 33,4 ◄ |
►M18 33,4 ◄ |
|
Unkari |
1 276,7 |
1 275,5 |
1 274,1 |
1 274,0 |
1 273,9 |
►M14 1 301,4 ◄ |
►M17 1 275,5 ◄ |
►M18 1 275,5 ◄ |
|
Malta |
5,2 |
5,2 |
5,2 |
5,2 |
5,2 |
►M14 5,2 ◄ |
►M17 5,2 ◄ |
►M18 5,2 ◄ |
|
Alankomaat |
749,2 |
736,8 |
724,3 |
682,5 |
670,8 |
►M14 660,8 ◄ |
►M17 661,3 ◄ |
►M18 609,7 ◄ |
|
Itävalta |
693,1 |
692,4 |
691,8 |
691,7 |
691,7 |
►M14 691,7 ◄ |
►M17 677,6 ◄ |
►M18 677,6 ◄ |
|
Puola |
3 359,2 |
3 375,7 |
3 392,0 |
3 411,2 |
3 430,2 |
►M14 3 375,7 ◄ |
►M17 3 345,3 ◄ |
►M18 3 376,7 ◄ |
|
Portugali |
565,9 |
574,0 |
582,1 |
590,8 |
599,4 |
►M15 684,5 ◄ |
►M17 681,0 ◄ |
►M18 685,6 ◄ |
|
Romania |
1 600,0 |
1 772,5 |
1 801,3 |
1 872,8 |
1 903,2 |
►M14 1 903,2 ◄ |
►M17 1 891,8 ◄ |
►M18 1 919,4 ◄ |
|
Slovenia |
138,0 |
137,0 |
136,0 |
135,1 |
134,3 |
►M14 134,3 ◄ |
►M17 131,5 ◄ |
►M18 131,5 ◄ |
|
Slovakia |
435,5 |
438,6 |
441,8 |
445,2 |
448,7 |
►M14 392,6 ◄ |
►M17 415,3 ◄ |
►M18 394,5 ◄ |
|
Suomi |
523,3 |
523,4 |
523,5 |
524,1 |
524,6 |
►M14 524,6 ◄ |
►M17 515,7 ◄ |
►M18 517,5 ◄ |
|
Ruotsi |
696,8 |
697,2 |
697,6 |
698,7 |
699,7 |
►M14 699,8 ◄ |
►M17 685,7 ◄ |
►M18 685,9 ◄ |
|
Yhdistynyt kuningaskunta |
3 170,7 |
3 177,3 |
3 183,6 |
3 192,2 |
3 201,4 |
►M14 — ◄ |
|
|
|
(*1)
Kansallinen enimmäismäärä Kroatiassa on 344 340 000 euroa kalenterivuonna 2021 ja 382 600 000 euroa kalenterivuonna 2022. |
||||||||
LIITE IV
Kynnysten mukautusten rajat, 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu
|
Jäsenvaltio |
Euromääräinen yläraja (10 artiklan 1 kohdan a alakohta) |
Hehtaarimääräinen yläraja (10 artiklan 1 kohdan b alakohta) |
|
Belgia |
400 |
2 |
|
Bulgaria |
200 |
0,5 |
|
Tšekki |
200 |
5 |
|
Tanska |
300 |
5 |
|
Saksa |
300 |
4 |
|
Viro |
100 |
3 |
|
Irlanti |
200 |
3 |
|
Kreikka |
400 |
0,4 |
|
Espanja |
300 |
2 |
|
Ranska |
300 |
4 |
|
Kroatia |
100 |
1 |
|
Italia |
400 |
0,5 |
|
Kypros |
300 |
0,3 |
|
Latvia |
100 |
1 |
|
Liettua |
100 |
1 |
|
Luxemburg |
300 |
4 |
|
Unkari |
200 |
0,3 |
|
Malta |
500 |
0,1 |
|
Alankomaat |
500 |
2 |
|
Itävalta |
200 |
2 |
|
Puola |
200 |
0,5 |
|
Portugali |
200 |
0,3 |
|
Romania |
200 |
0,3 |
|
Slovenia |
300 |
0,3 |
|
Slovakia |
200 |
2 |
|
Suomi |
200 |
3 |
|
Ruotsi |
200 |
4 |
|
Yhdistynyt kuningaskunta |
200 |
5 |
LIITE V
10, 16 ja 18 artiklassa tarkoitetut Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat rahoitussäännökset
A. Määrät 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi ja 16 artiklassa tarkoitettujen tukien kansallisten enimmäismäärien laskentaa varten vuonna 2015:
|
Bulgaria |
: |
790 909 000 euroa |
|
Romania |
: |
1 783 426 000 euroa |
B. 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perustukijärjestelmää täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä vuonna 2015:
|
Bulgaria |
: |
69 657 000 euroa |
|
Romania |
: |
153 536 000 euroa |
C. 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu puuvillan lajikohtaista tukea täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä vuonna 2015:
|
Bulgaria |
: |
258 952 euroa |
LIITE VI
10 ja 19 artiklassa tarkoitetut Kroatiaan sovellettavat rahoitussäännökset
Määrä 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista varten:
382 600 000 euroa
19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärät:
|
(tuhatta euroa) |
||||||
|
2015 |
2016 |
2017 |
2018 |
2019 |
2020 |
2021 |
|
248 690 |
229 560 |
191 300 |
153 040 |
114 780 |
76 520 |
38 260 |
LIITE VI a
14 artiklaN 2 KOHDASSA TARKOITETUT ENIMMÄISMÄÄRÄT
|
(EUROA) |
|
|
Belgia |
10 076 707 |
|
Bulgaria |
70 427 849 |
|
Tšekki |
38 815 980 |
|
Tanska |
11 371 893 |
|
Saksa |
148 488 749 |
|
Viro |
21 968 972 |
|
Irlanti |
39 700 643 |
|
Kreikka |
76 438 741 |
|
Espanja |
250 300 720 |
|
Ranska |
181 388 880 |
|
Kroatia |
42 201 225 |
|
Italia |
190 546 556 |
|
Kypros |
2 398 093 |
|
Latvia |
29 326 817 |
|
Liettua |
48 795 629 |
|
Luxemburg |
1 843 643 |
|
Unkari |
62 430 371 |
|
Malta |
1 831 098 |
|
Alankomaat |
10 972 679 |
|
Itävalta |
72 070 055 |
|
Puola |
329 472 633 |
|
Portugali |
123 303 715 |
|
Romania |
241 375 835 |
|
Slovenia |
15 337 318 |
|
Slovakia |
56 920 680 |
|
Suomi |
73 005 307 |
|
Ruotsi |
52 887 719 |
LIITE VII
Liitteessä II vahvistettuihin määriin 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti lisättävä enimmäismäärä
|
(tuhatta euroa) |
|||||||
|
2015 |
2016 |
2017 |
2018 |
2019 |
2020 |
2021 |
2022 |
|
3 360 |
3 840 |
4 800 |
5 760 |
6 720 |
7 680 |
8 640 |
9 600 |
LIITE VIII
41 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu maatilan keskimääräinen koko
|
Jäsenvaltio |
Maatilan keskimääräinen koko (hehtaaria) |
|
Belgia |
29 |
|
Bulgaria |
6 |
|
Tšekki |
89 |
|
Tanska |
60 |
|
Saksa |
46 |
|
Viro |
39 |
|
Irlanti |
32 |
|
Kreikka |
5 |
|
Espanja |
24 |
|
Ranska |
52 |
|
Kroatia |
5,9 |
|
Italia |
8 |
|
Kypros |
4 |
|
Latvia |
16 |
|
Liettua |
12 |
|
Luxemburg |
57 |
|
Unkari |
7 |
|
Malta |
1 |
|
Alankomaat |
25 |
|
Itävalta |
19 |
|
Puola |
6 |
|
Portugali |
13 |
|
Romania |
3 |
|
Slovenia |
6 |
|
Slovakia |
28 |
|
Suomi |
34 |
|
Ruotsi |
43 |
|
Yhdistynyt kuningaskunta |
54 |
LIITE IX
Luettelo 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vastaavista käytännöistä
Viljelyn monipuolistamista vastaavat käytännöt:
Viljelyn monipuolistaminen
Vaatimus: vähintään kolme viljelykasvia, enintään 75 prosenttia pääviljelykasvin osalta, ja yksi tai useampi seuraavista:
Viljelykierto
Vaatimus: vähintään kolme viljelykasvia, enintään 75 prosenttia pääviljelykasvin osalta, ja yksi tai useampi seuraavista:
Talviaikainen kasvipeite ( 4 )
Kerääjäkasvit (4)
Pysyvän nurmen säilyttämistä vastaavat käytännöt:
Niittyjen tai laidunten hoito
Vaatimus: pysyvän nurmen säilyttäminen ja yksi tai useampi seuraavista:
Laajaperäiset laiduntamisjärjestelmät
Vaatimus: pysyvän nurmen säilyttäminen ja yksi tai useampi seuraavista:
Ekologista alaa vastaavat käytännöt:
Vaatimus: sovelletaan mitä tahansa seuraavista käytännöistä vähintään 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetulla osuudella peltoalasta:
Ekologinen kesanto
"Suojavyöhykkeiden" luominen luonnonarvoltaan merkittäville alueille, Natura 2000 alueille tai muille biologisen monimuotoisuuden suojelualueille, myös pensasaitarivien ja vesistöjen varrelle
Viljelemättömien suojakaistojen ja piennarten hoito (leikkaamista koskeva järjestely, paikalliset/määritetyt nurmikasvilajikkeet ja/tai kylvöjärjestely, uudelleenkylvö alueellisilla lajikkeilla, kasvinsuojeluaineiden käyttökielto sekä lannan ja/tai kivennäislannoitteiden käyttökielto, kastelukielto ja maaperän sulkemisen kielto
Peltojen reunojen, peltokaistojen ja palstojen hoito luonnonvaraisten tai määrättyjen eläinten kannalta (ruohokasveja kasvavat peltojen reunat, pesien suojelu, luonnonkukkakaistaleet, paikalliset siemenseokset, korjaamatta jätettävät viljelykasvit)
Maisemapiirteiden (puut, pensasaitarivit, rantojen puukasvusto, kivimuurit (terassiviljelmät), ojat, lammikot) hoito (leikkaaminen, karsiminen, päivämäärät, menetelmät, ennallistaminen)
Viljelyalueilla olevien soiden tai kosteikkojen pitäminen nurmena (käyttämättä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita)
Ilman lannoitteiden (kivennäislannoitteet ja lanta) ja/tai kasvinsuojeluaineiden käyttöä harjoitettava tuotanto peltoalalla, jota ei kastella, jolle ei kylvetä samaa viljelykasvia kahtena perättäisenä vuonna ja joka sijaitsee tietyssä paikassa (4)
Peltoalan muuntaminen laajaperäisesti käytetyksi pysyväksi nurmeksi
LIITE X
Asetuksen 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut muunto- ja painokertoimet
|
Piirteet |
Muuntokerroin (m/puu m2:ä kohden) |
Painokerroin |
Ekologinen ala (jos molempia kertoimia sovelletaan) |
||
|
Kesantoala (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
||
|
Terassiviljelmät (1 m:ä kohden) |
2 |
1 |
2 m2 |
||
|
Maisemapiirteet: |
|
|
|
||
|
|
Pensasaidat / puustoiset kaistat / rivissä olevat puut (1 m:ä kohden) |
5 |
2 |
10 m2 |
|
|
|
Yksinään oleva puu (puuta kohden) |
20 |
1,5 |
30 m2 |
|
|
|
Metsäsaarekkeet (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1,5 |
1,5 m2 |
|
|
|
Lammikot (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1,5 |
1,5 m2 |
|
|
|
Ojat (1 m:ä kohden) |
5 |
2 |
10 m2 |
|
|
|
Perinteiset kiviaidat (1 m:ä kohden) |
1 |
1 |
1 m2 |
|
|
|
Muut piirteet, joita ei ole lueteltu edellä mutta jotka on suojeltu maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevan toimenpidevaatimuksen 7, lakisääteisen hoitovaatimuksen 2 tai lakisääteisen hoitovaatimuksen 3 nojalla (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
|
|
Suojakaistat ja pellonpientareet (1 m:ä kohden) |
6 |
1,5 |
9 m2 |
||
|
Peltometsätalouden hehtaarit (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
||
|
Tukikelpoisten hehtaarien kaistaleet metsien reunassa (1 m:ä kohden) |
|
|
|
||
|
|
Tuotantoa ei harjoiteta |
6 |
1,5 |
9 m2 |
|
|
Tuotantoa harjoitetaan |
6 |
0,3 |
1,8 m2 |
||
|
Lyhytkiertoisen energiapuun alat (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
0,5 |
0,5 m2 |
||
|
32 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
||
|
Alat, joilla on kerääjäkasveja tai kasvipeitettä (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
0,3 |
0,3 m2 |
||
|
Alat, joilla on typpeä sitovia kasveja (1 m2:ä kohden) |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
||
|
Elefanttiheinän (Miscanthus) alat |
ei sovelleta |
0,7 |
0,7 m2 |
||
|
Leveäkompassikukan (Silphium perfoliatum) alat |
ei sovelleta |
0,7 |
0,7 m2 |
||
|
Mesikasveille (runsaasti siitepölyä ja mettä sisältävät kasvit) kylvetyt kesannot |
ei sovelleta |
1,5 |
1,5 m2 |
||
Asetuksen 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut muunto- ja painokertoimet, joita sovelletaan liitteessä IX olevassa III jaksossa lueteltuihin vastaaviin käytäntöihin sisältyviin piirteisiin
|
Vastaava ekologinen ala |
Samanlainen vakiomuotoinen ekologinen ala |
Muuntokerroin |
Painokerroin |
Ekologinen ala (jos molempia kertoimia sovelletaan) |
|
1) Ekologinen kesantoala (1 m2:ä kohden) |
Kesantoala |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
|
2) Suojavyöhykkeiden luominen (1 m:ä kohden) |
Suojakaistat ja pellonpientareet |
6 |
1,5 |
9 m2 |
|
3) Viljelemättömien suojakaistojen ja pellonpientareiden hoito (1 m:ä kohden) |
Suojakaistat ja pellonpientareet |
6 |
1,5 |
9 m2 |
|
4) Peltojen reunat, peltokaistat ja palstat: |
|
|
|
|
|
Peltojen reunat, peltokaistat (1 m:ä kohden) |
Suojakaistat ja pellonpientareet |
6 |
1,5 |
9 m2 |
|
Palstat (1 m2:ä kohden) |
Metsäsaarekkeet |
ei sovelleta |
1,5 |
1,5 m2 |
|
5) Maisemapiirteiden hoito: |
|
|
|
|
|
Yksinään oleva puu (puuta kohden) |
Yksinään oleva puu |
20 |
1,5 |
30 m2 |
|
Rivissä olevat puut (1 m:ä kohden) |
Pensasaidat / puustoiset kaistat / rivissä olevat puut |
5 |
2 |
10 m2 |
|
Ryhmässä olevat puut / metsäsaarekkeet (1 m2:ä kohden) |
Metsäsaarekkeet |
ei sovelleta |
1,5 |
1,5 m2 |
|
Pensasaitarivit (1 m:ä kohden) |
Pensasaidat / puustoiset kaistat / rivissä olevat puut |
5 |
2 |
10 m2 |
|
Rantojen puukasvusto (1 m:ä kohden) |
Pensasaidat / puustoiset kaistat / rivissä olevat puut |
5 |
2 |
10 m2 |
|
Terassiviljelmät (1 m:ä kohden) |
Terassiviljelmät |
2 |
1 |
2 m2 |
|
Kiviaidat (1 m:ä kohden) |
Perinteiset kiviaidat |
1 |
1 |
1 m2 |
|
Ojat (1 m:ä kohden) |
Ojat |
5 |
2 |
10 m2 |
|
Lammikot (1 m2:ä kohden) |
Lammikot |
ei sovelleta |
1,5 |
1,5 m2 |
|
6) Viljelyalueilla olevien soiden tai kosteikkojen pitäminen nurmena (käyttämättä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita) (1 m2:ä kohden) |
Kesantoala |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
|
7) Ilman lannoitteiden ja/tai kasvinsuojeluaineiden käyttöä harjoitettava tuotanto peltoalalla, jota ei kastella ja jolle ei kylvetä samaa viljelykasvia kahtena perättäisenä vuonna (1 m2:ä kohden) |
Lyhytkiertoisen energiapuun alat; tuotannossa olevat metsän reunan kaistaleet; typpeä sitovien kasvien alat |
ei sovelleta |
0,3 0,7 typpeä sitovien kasvien osalta |
0,3 m2 0,7 m2 |
|
8) Peltoalan muuntaminen pysyväksi nurmeksi (1 m2:ä kohden) |
Kesantoala |
ei sovelleta |
1 |
1 m2 |
LIITE XI
Vastaavuustaulukko
72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu
|
Asetus (EY) N:o 73/2009 |
Tämä asetus |
Asetus (EU) N:o 1306/2013 |
|
1 artikla |
1 artikla |
— |
|
2 artikla |
4 artikla |
— |
|
3 artikla |
5 artikla |
— |
|
4 artiklan 1 kohta |
— |
91 artikla |
|
4 artiklan 2 kohta |
— |
95 artikla |
|
5 artikla |
— |
93 artikla |
|
6 artiklan 1 kohta |
— |
94 artikla |
|
6 artiklan 2 kohta |
— |
— |
|
7 artikla |
— |
— |
|
8 artikla |
7 artikla |
— |
|
9 artikla |
— |
— |
|
10 artikla |
— |
— |
|
10 a artikla |
— |
— |
|
10 b artikla |
— |
— |
|
10 c artikla |
— |
— |
|
10 d artikla |
— |
— |
|
11 artikla |
8 artikla |
26 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
11 artiklan 3 kohta |
8 artiklan 2 kohta |
— |
|
11 a artikla |
8 artiklan 3 kohta |
— |
|
12 artiklan 1 ja 2 kohta |
— |
12 artikla |
|
12 artiklan 3 kohta |
— |
14 artikla |
|
12 artiklan 4 kohta |
— |
— |
|
13 artikla |
— |
13 artiklan 2 kohta |
|
14 artikla |
— |
67 artikla |
|
15 artikla |
— |
68 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
16 artikla |
— |
69 artikla |
|
17 artikla |
— |
70 artikla |
|
18 artikla |
— |
71 artikla |
|
19 artikla |
— |
72 artikla |
|
20 artikla |
— |
74 artiklan 1–3 kohta |
|
21 artikla |
— |
74 artiklan 4 kohta |
|
22 artikla |
— |
96 artikla |
|
23 artikla |
— |
97 artikla |
|
24 artikla |
— |
99 artikla |
|
25 artikla |
— |
100 artikla |
|
26 artikla |
— |
61 artikla |
|
27 artiklan 1 kohta |
— |
102 artiklan 3 kohta |
|
27 artiklan 2 kohta |
— |
47 artikla |
|
27 artiklan 3 kohta |
— |
68 artiklan 3 kohta |
|
28 artiklan 1 kohta |
10 artikla |
— |
|
28 artiklan 2 kohta |
9 artiklan 3 kohta |
— |
|
28 artiklan 3 kohta |
31 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohta |
— |
|
29 artikla |
— |
75 artikla |
|
30 artikla |
— |
60 artikla |
|
31 artikla |
— |
2 artiklan 2 kohta |
|
32 artikla |
15 artikla |
— |
|
33 artikla |
— |
— |
|
34 artiklan 2 kohta |
32 artiklan 2 ja 4 kohta |
— |
|
35 artikla |
33 artikla |
— |
|
36 artikla |
— |
— |
|
37 artikla |
12 artikla |
— |
|
38 artikla |
— |
— |
|
39 artiklan 1 kohta |
32 artiklan 6 kohta |
— |
|
39 artiklan 2 kohta |
35 artiklan 3 kohta |
— |
|
40 artiklan 1 kohta |
6 artiklan 1 kohta |
— |
|
41 artiklan 1 kohta |
30 artiklan 1 kohta |
— |
|
41 artiklan 2 kohta |
30 artiklan 3 ja 6 kohta |
— |
|
41 artiklan 3 kohta |
30 artiklan 3 kohta ja 7 kohdan a alakohta |
— |
|
41 artiklan 4 kohta |
— |
— |
|
41 artiklan 5 kohta |
30 artiklan 10 kohta |
— |
|
41 artiklan 6 kohta |
— |
— |
|
42 artikla |
31 artiklan 1 kohdan b alakohta |
— |
|
43 artiklan 1 kohta |
34 artiklan 1–3 kohta |
— |
|
43 artiklan 2 kohta |
— |
|
|
43 artiklan 3 kohta |
34 artiklan 4 kohta |
— |
|
44 artikla |
— |
— |
|
45 artikla |
— |
— |
|
46 artikla |
— |
— |
|
47 artikla |
— |
— |
|
48 artikla |
— |
— |
|
49 artikla |
— |
— |
|
50 artikla |
— |
— |
|
51 artikla |
— |
— |
|
52 artikla |
— |
— |
|
53 artikla |
— |
— |
|
54 artikla |
— |
— |
|
55 artikla |
— |
— |
|
56 artikla |
— |
— |
|
57 artikla |
— |
— |
|
57 a artikla |
20 artikla ja liite VII |
— |
|
58 artikla |
— |
— |
|
59 artikla |
— |
— |
|
60 artikla |
— |
— |
|
61 artikla |
— |
— |
|
62 artikla |
— |
— |
|
63 artikla |
— |
— |
|
64 artikla |
— |
— |
|
65 artikla |
— |
— |
|
66 artikla |
— |
— |
|
67 artikla |
— |
— |
|
68 artikla |
— |
— |
|
69 artikla |
— |
— |
|
70 artikla |
— |
— |
|
71 artikla |
— |
— |
|
72 artikla |
— |
— |
|
73 artikla |
— |
— |
|
74 artikla |
— |
— |
|
75 artikla |
— |
— |
|
76 artikla |
— |
— |
|
77 artikla |
— |
— |
|
78 artikla |
— |
— |
|
79 artikla |
— |
— |
|
80 artikla |
— |
— |
|
81 artikla |
— |
— |
|
82 artikla |
— |
— |
|
83 artikla |
— |
— |
|
84 artikla |
— |
— |
|
85 artikla |
— |
— |
|
86 artikla |
— |
— |
|
87 artikla |
— |
— |
|
88 artikla |
56 artikla |
— |
|
89 artikla |
57 artikla |
— |
|
90 artikla |
58 artikla |
— |
|
91 artikla |
59 artikla |
— |
|
92 artikla |
60 artikla |
— |
|
93 artikla |
— |
— |
|
94 artikla |
— |
— |
|
95 artikla |
— |
— |
|
96 artikla |
— |
— |
|
97 artikla |
— |
— |
|
98 artikla |
— |
— |
|
99 artikla |
— |
— |
|
100 artikla |
— |
— |
|
101 artikla |
— |
— |
|
102 artikla |
— |
— |
|
103 artikla |
— |
— |
|
104 artikla |
— |
— |
|
105 artikla |
— |
— |
|
106 artikla |
— |
— |
|
107 artikla |
— |
— |
|
108 artikla |
— |
— |
|
109 artikla |
— |
— |
|
110 artikla |
— |
— |
|
111 artikla |
— |
— |
|
112 artikla |
— |
— |
|
113 artikla |
— |
— |
|
114 artikla |
— |
— |
|
115 artikla |
— |
— |
|
116 artikla |
— |
— |
|
117 artikla |
— |
— |
|
118 artikla |
— |
— |
|
119 artikla |
— |
— |
|
120 artikla |
— |
— |
|
121 artikla |
16 ja 17 artikla |
— |
|
121 a artikla |
— |
98 artikla, toinen alakohta |
|
122 artikla |
— |
— |
|
123 artikla |
— |
— |
|
124 artiklan 1–5, 7 ja 8 kohta |
— |
— |
|
124 artiklan 6 kohta |
— |
98 artikla, ensimmäinen alakohta |
|
125 artikla |
— |
— |
|
126 artikla |
— |
— |
|
127 artikla |
— |
— |
|
128 artikla |
— |
— |
|
129 artikla |
— |
— |
|
130 artikla |
— |
— |
|
131 artikla |
— |
— |
|
132 artikla |
18 ja 19 artikla |
— |
|
133 artikla |
— |
— |
|
133 a artikla |
37 artikla |
— |
|
134 artikla (poistettu) |
— |
— |
|
135 artikla (poistettu) |
— |
— |
|
136 artikla |
— |
— |
|
137 artikla |
— |
— |
|
138 artikla |
3 artikla |
— |
|
139 artikla |
13 artikla |
— |
|
140 artikla |
67 artikla |
— |
|
141 artikla |
71 artikla |
— |
|
142 artiklan a–q ja s kohta |
70 artikla |
— |
|
142 artiklan r kohta |
69 artikla |
— |
|
143 artikla |
— |
— |
|
144 artikla |
— |
— |
|
145 artikla |
— |
— |
|
146 artikla |
72 artikla |
— |
|
146 a artikla |
— |
— |
|
147 artikla |
73 artikla |
— |
|
148 artikla |
— |
— |
|
149 artikla |
74 artikla |
— |
|
Liite I |
Liite I |
— |
|
Liite II |
— |
Liite II |
|
Liite III |
— |
Liite II |
|
Liite IV |
Liite III |
— |
|
Liite V |
— |
— |
|
Liite VI |
— |
— |
|
Liite VII |
Liite IV |
— |
|
Liite VIII |
Liite II |
— |
|
Liite IX |
— |
— |
|
Liite X |
— |
— |
|
Liite XI |
— |
— |
|
Liite XII |
— |
— |
|
Liite XIII |
— |
— |
|
Liite XIV |
— |
— |
|
Liite XV |
— |
— |
|
Liite XVI |
— |
— |
|
Liite XVII |
— |
— |
|
Liite XVII a |
— |
— |
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1601/96, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 671).
( 2 ) Neuvoston asetus (EU) 2020/2093, annettu 17 päivänä joulukuuta 2020, vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 433, 22.12.2020, s. 11).
( 3 ) Komission asetus (EY) N:o 1122/2009, annettu 30. marraskuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 316, 2.12.2009, s. 65).
( 4 ) Käytännöt, joihin sovelletaan 43 artiklan 12 kohdan c alakohdassa tarkoitettua laskentaa.