1

Euroopan komissio on unionin tuomioistuimen kirjaamoon 16.1.2014 jätetyssä valituksessaan vaatinut unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion T-512/09, Rusal Armenal v. neuvosto, (EU:T:2013:571, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla kumottiin lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 24.9.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 925/2009 (EUVL L 262, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin se koskee Rusal Armenal ZAO:ta (jäljempänä Rusal Armenal).

2

Tästä valituksesta, joka on tehty tuomiosta, jolla asetus on kumottu, on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan mukaan seurannut se, että valituksenalainen tuomio tulee voimaan vasta silloin, kun valitus mahdollisesti hylätään, tämän kuitenkaan rajoittamatta Rusal Armenalin oikeutta tehdä unionin tuomioistuimelle SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan mukainen hakemus kumotun asetuksen vaikutusten lykkäämisestä tai muista välitoimista.

3

Rusal Armenal on unionin tuomioistuimen kirjaamoon 2.4.2014 jättämällään hakemuksella pyytänyt lähinnä, että unionin tuomioistuin lykkäisi riidanalaisen asetuksen vaikutuksia.

4

Rusal Armenal on alumiinituotteita valmistava ja vievä yhtiö, joka on sijoittautunut Armeniaan vuodesta 2000 lähtien. Armenian tasavalta liittyi 5.2.2003 Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimukseen, joka on allekirjoitettu Marrakechissa 15.4.1994 (EYVL 1994, L 336, s. 3) ja hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1; jäljempänä WTO:n perustamissopimus).

5

Komissio aloitti 28.5.2008 tehdyn kantelun johdosta Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn. Ilmoitus tämän menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12.7.2008 (EUVL C 177, s. 13).

6

Komissio antoi 7.4.2009 asetuksen (EY) N:o 287/2009 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa (EUVL L 94, s. 17).

7

Euroopan unionin neuvosto antoi 24.9.2009 riidanalaisen asetuksen, jonka 1 artiklan 2 kohdassa se otti käyttöön muun muassa Rusal Armenalin valmistamien alumiinituotteiden tuonnista kannettavan polkumyyntitullin, jonka määräksi vahvistettiin 13,4 ja jota sovellettiin vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana nettohintaan.

8

Rusal Armenal nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2009 jätetyllä kannekirjelmällä kumoamiskanteen riidanalaisesta asetuksesta. Se vetosi viiteen kumoamisperusteeseen, joista ensimmäinen oli lainvastaisuusväite, joka perustui polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 21.12.2005 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, s. 17; jäljempänä perusasetus), 2 artiklan 1–6 kohdan sekä WTO:n perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL L 336, s. 103; jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus) 2 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomiseen. Perusasetus on korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51 ja oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22).

9

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi pääasiallisesti, että tukeutumalla perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan alaviitteeseen sisältyvään viittaukseen Armenian tasavaltaan ja soveltamalla kantajan saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla tekemän markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen hylkäämisen johdosta kolmannen maan, joka on markkinatalousmaa, menetelmää, riidanalaisessa asetuksessa on käytetty normaaliarvon laskentamenetelmää, joka ei ole yhteensoveltuva polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa ja WTO:n perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) (EYVL L 336, s. 11) VI artiklan 1 kohdan toisen täydentävän määräyksen kanssa, ja näin meneteltäessä rikottu perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohtaa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ensimmäinen kanneperuste oli perusteltu.

10

Valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”[Riidanalainen] asetus – – kumotaan siltä osin kuin se koskee Rusal Armenal[ia].”

11

Rusal Armenal vaatii, että unionin tuomioistuin

12

Komissio ja neuvosto vaativat pääasiallisesti, että unionin tuomioistuin

13

Aluksi on syytä muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon kohdistuvalla muutoksenhaulla ei lähtökohtaisesti ole lykkäävää vaikutusta. Perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään kuitenkin myös, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun muutoksenhakua koskevan määräajan kuluttua tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianosaisen mahdollisuutta pyytää SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan nojalla unionin tuomioistuinta lykkäämään kumotun asetuksen vaikutuksia tai päättämään muista välitoimista.

14

Välitoimihakemuksen tehdessään Rusal Armenal on käyttänyt tätä mahdollisuutta.

15

Komissio vaatii, että välitoimihakemus on jätettävä tutkimatta, koska Rusal Armenalin vaatima täytäntöönpanon lykkääminen olisi todellisuudessa lopullinen toimi ja sen vuoksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 39 artiklan neljännen kohdan vastainen. Tältä osin komissio vetoaa siihen, että tuomioistuin, jolle on tehty hakemus asetuksella käyttöön otettujen polkumyyntitullien väliaikaisesta lykkäämisestä, voi myöntää haetun lykkäyksen vain, jos hakija asettaa vakuuden niistä rahamääristä, joiden maksamiseen se on velvollinen kyseisen asetuksen mukaisesti. Koska hakija ei ole hakemuksessaan tarjonnut vakuutta, hakemus on jätettävä tutkimatta.

16

Tältä osin siitä seikasta, että toimenpiteet, joista välitoimista päättävä tuomari voi määrätä, ovat aina väliaikaisia, seuraa, että riidanalaisen asetuksen vaikutusten lykkääminen, jota Rusal Armenal on hakenut, voi ainoastaan väliaikaisesti vapauttaa sen maksamasta tämän asetuksen mukaisia tullimaksuja, ja nämä maksut on silloinkin maksettava sekä tulevalta ajalta että myös lykkäysajalta, jos asetus lopulta katsotaan lailliseksi.

17

On myös syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 162 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimista päättävän tuomarin antaman määräyksen täytäntöönpanon edellytyksenä voidaan vaatia, että hakija asettaa vakuuden, jonka suuruus ja muut ehdot vahvistetaan olosuhteet huomioon ottaen. Tämän toimivallan käyttäminen ei riipu siitä, onko hakija tarjonnut vakuutta. Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, välitoimista päättävä tuomari voi toteuttaa vaihtoehtoisia ratkaisuja, jos hän pitää niitä asianmukaisina, ja muun muassa asettaa myönnetylle täytäntöönpanon lykkäykselle ehtoja (ks. vastaavasti määräys Nederlandse Vereniging voor de Fruit- en Groentenimporthandel ja Nederlandse Bond van Grossiers in Zuidvruchten en ander Geïmporteerd Fruit v. komissio, 71/74 R ja RR, EU:C:1974:103, 5–8 kohta; määräys VBVB ja VBBB v. komissio, 43/82 R ja 63/82 R, EU:C:1982:119, 9–12 kohta sekä määräys C‑390/13 P(R), lääkevirasto v. InterMune UK ym., EU:C:2013:795, 55 kohta).

18

Se, ettei Rusal Armenal ole tarjonnut vakuutta, ei siten estä välitoimista päättävää tuomaria tarvittaessa myöntämästä haettua lykkäystä sillä ehdolla, että kyseinen yhtiö asettaa vakuuden, joka kattaa sen rahamäärän, jonka se on riidanalaisen asetuksen nojalla velvollinen maksamaan.

19

Tästä seuraa, että komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

20

Työjärjestyksen 160 artiklan 3 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava ”oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua”. Välitoimista päättävä tuomari voi siten myöntää täytäntöönpanon lykkäämisen tai muita välitoimia, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu (ks. vastaavasti määräys Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, C‑404/04 P‑R, EU:C:2005:267, 10 ja 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

On syytä korostaa, että näiden edellytysten on täytyttävä silloin, kun välitoimihakemuksen on tehnyt asian ensimmäisessä oikeusasteessa voittanut asianosainen muutoksenhakuasiassa, jossa toinen asianosainen on valittanut unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta, jolla asetus on kumottu. Tällaiseen unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon, jolla asia on ensimmäisessä oikeusasteessa ratkaistu kantajan hyväksi, tätä sääntöä sovelletaan, koska muuten muutoksenhaulla ei olisi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua lykkäävää vaikutusta. Soveltaessaan näitä edellytyksiä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä oikeuskäytännössään tulkinnut, sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu muutoksenhakuteitse, välitoimista päättävä tuomari ei voi jättää huomiotta sitä, että ensimmäinen oikeusaste on ratkaissut asian siellä kantajana olleen asianosaisen hyväksi. Kyseisen tuomarin on näin ollen välttämättä sovellettava näitä edellytyksiä tarvittavin mukautuksin.

22

Fumus boni juris -perusteen olemassaoloa koskevasta edellytyksestä on muistutettava, että tämä edellytys täyttyy, jos välitoimia koskevassa menettelyvaiheessa on kyseessä merkittävä oikeudellinen ongelma, jonka ratkaisu ei ole suoralta kädeltä selvä.

23

Silloin, kun välitoimihakemuksen on muutoksenhakumenettelyn yhteydessä tehnyt asian ensimmäisessä oikeusasteessa hävinnyt asianosainen, tämä merkitsee sitä, että välitoimista päättävän tuomarin on arvioitava perusteiden, joihin valituksen tueksi on vedottu, paikkansapitävyyttä vain ensi näkemältä tutkiakseen sen, ettei valitukselta puutu vakavasti otettavaa perustaa, eli toisin sanoen sen, onko valituksen menestyminen riittävän todennäköistä. Välitoimimenettelyn tarkoituksena on nimittäin taata lopullisen ratkaisun täysi tehokkuus, jotta vältetään aukko unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa (ks. vastaavasti määräys komissio v. ANKO, C-78/14 P-R, EU:C:2014:239, 15 kohta).

24

Kun välitoimihakemus sen sijaan on käsillä olevan tilanteen tavoin tehty sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, jolla on lykkäävä vaikutus, koska sillä vaaditaan unionin yleisen tuomioistuimen sellaisen tuomion kumoamista, jolla asetus on kumottu, asia tulee välitoimista päättävän tuomarin käsiteltäväksi asian ensimmäisessä oikeusasteessa voittaneen asianosaisen aloitteesta. Näin ollen sen arvioimiseksi, onko välitoimia koskevassa menettelyvaiheessa kyseessä ensi näkemältä merkittävä oikeudellinen ongelma, jonka ratkaisu ei ole suoralta kädeltä selvä, välitoimista päättävän tuomarin on tutkittava, ettei tämän asianosaisen esittämiltä perusteluilta valituksen hylkäämiseksi puutu perusta siinä mielessä, että niiden menestyminen on riittävän todennäköistä.

25

Tämä merkitsee sitä, että asian ensimmäisessä oikeusasteessa voittaneen asianosaisen on osoitettava, että sen omat vastaperustelut ovat vastapuolen esittämistä valitusperusteista huolimatta riittävän uskottavia siten, että niiden menestyminen on ensi näkemältä mahdollista eikä näin ollen ole selvää, että valituksenalainen tuomio olisi kumottava. Tässä tapauksessa Rusal Armenal osoittaa fumus boni juris -perusteen olemassaolon vasta kyetessään täyttämään tämän vaatimuksen jokaisen valitusperusteen osalta, sillä yksikin aiheellinen valitusperuste riittää valituksenalaisen tuomion kumoamisen perusteeksi.

26

Komissio on vedonnut valituksensa tueksi kolmeen perusteeseen, joista ensimmäinen koskee lähinnä sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on mennyt ratkaisussaan asianosaisten vaatimuksia pitemmälle hyväksyessään sellaisen kumoamisperusteen, josta Rusal Armenal on luopunut, toinen valitusperuste koskee väitettä tuomion C-69/89, Nakajima v. neuvosto (EU:C:1991:186), joka koskee polkumyynnin vastaisen sopimuksen vaikutusta unionin tuomioistuimen harjoittamaan valvontaan, virheellisestä soveltamisesta ja kolmas valitusperuste koskee toimielinten välisen tasapainon periaatteen tapahtuneeksi väitettyä loukkaamista.

27

On syytä todeta, että vedotessaan ensimmäiseen valitusperusteeseen, jossa unionin yleisen tuomioistuimen väitetään menetelleen virheellisesti lausuessaan ensimmäisestä kumoamisperusteesta, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan sekä polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen perustuvaa lainvastaisuusväitettä, vaikka komission mukaan Rusal Armenal oli ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässään kantajan vastauksessa luopunut vetoamasta tähän kumoamisperusteeseen, komissio väittää, että asian käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa on tapahtunut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa tarkoitettu oikeudenkäyntivirhe, joka on komission edun vastainen.

28

Rusal Armenal täsmentää, että kyseisen kumoamisperusteen tarkoituksena oli vain se, että unionin yleinen tuomioistuin toteaisi, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa ollut sovellettava Rusal Armenalin erityistapauksessa vaan komission ja neuvoston oli siten laskettava Rusal Armenalin tuotteiden normaaliarvo saman asetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti. Rusal Armenal katsoo, että viitatessaan kantajan vastauksessaan tähän seikkaan se ei ole luopunut kyseisestä kumoamisperusteesta eikä tehnyt sitä asiallisesti merkityksettömäksi. Komissio neuvoston tukemana katsoo sen sijaan, että Rusal Armenal on ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa aluksi nojautunut kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan lainvastaisuuteen WTO:n oikeussäännösten kannalta mutta sen jälkeen muuttanut perustelujaan vastauskirjelmässään, jossa se on selittänyt vaativansa ainoastaan sitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa neuvoston laiminlyöneen velvollisuutensa WTO:n oikeussääntöjen mukaisen tulkinnan noudattamiseen.

29

Tältä osin Rusal Armenalin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kantajan vastauksen sisällön tarkastelu osoittaa, että tämän yhtiön niiden väitteiden arvioimiseksi, joiden mukaan se on neuvoston perusteluihin vastatakseen ainoastaan täsmentänyt kumoamisperusteensa ulottuvuutta muttei luopunut siitä, on tarpeen tulkita sen vastauskirjelmää, joten kyseessä on tämän kumoamisperusteen sisällön ja ulottuvuuden tulkintaa koskeva merkittävä oikeudellinen ongelma.

30

Rusal Armenal on nimittäin vedonnut kantajan vastauksessaan erityisesti siihen, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa suljeta pois sitä mahdollisuutta, että armenialaista tuottajaa kohdellaan yksilöllisesti markkinataloudessa toimivana yrityksenä. Rusal Armenalin mukaan tämä säännös ei siten ole yhteensoveltumaton WTO:n oikeussääntöjen ja erityisesti polkumyynnin vastaisen sopimuksen kanssa sellaisenaan vaan ainoastaan siltä osin kuin neuvosto on tässä tapauksessa soveltanut tämän asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa sen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan sijasta ottamatta huomioon sitä, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 7 kohdan ja GATT-yleissopimuksen VI artiklan 1 kohdan toisen täydentävän määräyksen mukaan neuvosto on voinut soveltaa asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa Rusal Armenaliin vain kyseisessä toisessa täydentävässä määräyksessä vahvistettujen edellytysten täyttyessä.

31

Kun otetaan huomioon Rusal Armenalin ensimmäisessä oikeusasteessa kantajan vastauksessa esittämien näiden huomautusten erityinen sisältö, tämän oikeudenkäynnin välitoimia koskevassa vaiheessa ei ole mahdollista päätyä katsomaan jo ensi näkemältä, että Rusal Armenal olisi unionin yleisessä tuomioistuimessa luopunut ensimmäisestä kumoamisperusteestaan tai tehnyt tämän perusteen asiallisesti merkityksettömäksi. Näin ollen Rusal Armenalin perustelut ensimmäisen valitusperusteen hylkäämiseksi näyttävät riittävän uskottavilta siten, ettei tältä osin esiin tuodun oikeudellisen ongelman ratkaisu ole suoralta kädeltä selvä.

32

Toisesta valitusperusteesta, jossa unionin yleisen tuomioistuimen väitetään soveltaneen tuomiota Nakajima v. neuvosto (EU:C:1991:186) virheellisesti, Rusal Armenal katsoo, että – toisin kuin komissio on väittänyt – unionin tuomioistuin ei ole yksilöinyt siinä pelkästään kriteeriä ”tarkoitus panna täytäntöön erityisvelvoite, johon WTO:n puitteissa on sitouduttu” vaan kaksi vaihtoehtoista kriteeriä eli kyseinen tarkoitus ja ”nimenomainen viittaus WTO:n perustamissopimukseen”. Toinen valitusperuste on yhteensopimaton unionin tuomioistuimen kyseisen oikeuskäytännön kanssa ja erityisesti edellä mainitun jälkimmäisen vaihtoehtoisen kriteerin kanssa, joka seuraa perusasetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa olevasta nimenomaisesta viittauksesta polkumyynnin vastaisen sopimuksen yksityiskohtaisiin sääntöihin, jotka koskevat polkumyyntimarginaalin laskemista. Komissio ja neuvosto kiistävät tämän väittäen, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa panna täytäntöön GATT-sopimuksesta tai WTO:n oikeussäännöistä johtuvia velvoitteita, joten tämän säännöksen laillisuutta ei voida valvoa kyseisten velvoitteiden kannalta tuomion Nakajima v. neuvosto (EU:C:1991:186) mukaisesti. Niiden mielestä unionin yleinen tuomioistuin on siten tehnyt oikeudellisen virheen tarkastellessaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaan liittyvää alaviitettä, jossa mainitaan Armenian tasavalta, näiden velvoitteiden kannalta.

33

On syytä muistuttaa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 36 kohdassa seuraavaa:

”– – Tältä osin perusasetuksen johdanto-osasta, tarkemmin sen viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, että mainitulla asetuksella on erityisesti tarkoitus panna yhteisön oikeudessa täytäntöön polkumyynnin vastaiseen sopimukseen sisältyvät uudet ja yksityiskohtaiset säännöt, joihin kuuluvat erityisesti polkumyyntimarginaalin laskemista koskevat säännöt, kyseisten sääntöjen asianmukaisen ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi. On näin ollen selvää, että yhteisö on antanut perusasetuksen täyttääkseen polkumyynnin vastaiseen sopimukseen perustuvat kansainväliset velvoitteensa [ks. tuomio Petrotub ja Republica, C-76/00 P, EU:C:2003:4, 53–56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen], ja se on tehnyt näin mainitun sopimuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti [tuomio Chiquita Brands ym. v. komissio, T-19/01, EU:T:2005:31, 160 kohta]. Lisäksi tämän asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on 'Polkumyynnin määrittely', yhteisön on ollut tarkoitus panna täytäntöön tämän sopimuksen 2 artiklaan sisältyvät erityiset velvoitteet, jotka myös koskevat polkumyynnin olemassaolon määrittelyä.”

34

Näin ollen on todettava, että yhtäältä komission ja neuvoston ja toisaalta valituksenalaiseen tuomioon sisältyvää unionin yleisen tuomioistuimen kantaa puolustavan Rusal Armenalin välillä on olemassa erimielisyys siitä merkittävästä oikeudellisesta ongelmasta, täyttyvätkö unionin tuomioistuimen tuomiossa Nakajima v. neuvosto (EU:C:1991:186) osoittamat kriteerit nyt käsiteltävässä asiassa. Vaikka tämä ei vaikutakaan toisen valitusperusteen paikkansapitävyydestä annettavaan unionin tuomioistuimen ratkaisuun, Rusal Armenalin esittämät perustelut sen hylkäämiseksi, sellaisina kuin niitä on täydennetty unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa tekemällä päättelyllä, vaikuttavat uskottavilta sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kannalta että sen nimenomaisen viittauksen kannalta, joka perusasetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa tehdään asiaa koskeviin oikeussääntöihin, jotka johtuvat polkumyynnin vastaisesta sopimuksesta ja GATT-sopimuksen VI artiklasta. Näin ollen näiltä perusteluilta ei puutu perustaa siinä mielessä, että niiden menestyminen on riittävän todennäköistä nyt arvioitavana olevan fumus boni juris -edellytyksen kannalta.

35

Kolmannesta valitusperusteesta, joka koskee väitettä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi loukannut toimielinten välisen tasapainon periaatetta katsoessaan, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaan liittyvään alaviitteeseen sisältyvä viittaus Armenian tasavaltaan ole yhteensoveltuva polkumyynnin vastaisella sopimuksella perustetun järjestelmän kanssa, on nyt arvioitavana olevan fumus boni juris -edellytyksen kannalta riittävää todeta, että tämä peruste liittyy läheisesti toiseen valitusperusteeseen. Kuten nimittäin komissio välillisesti myöntää välitoimihakemuksen johdosta esittämissään huomautuksissa, tämä unionin yleisen tuomioistuimen suorittama loukkaaminen johtuu komission mielestä unionin tuomioistuimen tuomion Nakajima v. neuvosto (EU:C:1991:186) virheellisestä tulkinnasta. Näin ollen on ilmeistä, että se, onko periaatetta loukattu, riippuu tässä tapauksessa siitä, onko kyseisessä tuomiossa mainittujen kriteerien soveltamisessa tehty oikeudellinen virhe. Tämän määräyksen edellisessä kohdassa mainituista syistä on siten katsottava, että Rusal Armenal on osoittanut myös, että kolmannen valitusperusteen paikkansapitävyyteen liittyy merkittävä oikeudellinen ongelma.

36

Kaiken edellä todetun perusteella fumus boni juris -edellytys täyttyy tässä tapauksessa.

37

Kiireellisyysedellytyksen osalta välitoimia hakeneen asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. vastaavasti määräys Matra v. komissio, C-225/91 R, EU:C:1991:460, 19 kohta ja määräys SCK ja FNK v. komissio, C-68/96 P(R), EU:C:1996:381, 30 kohta). Tällaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon osoittamiseksi ei ole tarpeen vaatia, että vahingon aiheutuminen näytetään toteen ehdottoman varmasti, vaan riittää, että vahinkoa on odotettavissa riittävällä todennäköisyydellä (määräys komissio v. ANKO, EU:C:2014:239, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Rusal Armenal katsoo, että välitoimien myöntämisen edellytykset riippuvat toisistaan siten, että jos fumus boni juris -edellytys on erityisen varteenotettava, kiireellisyyttä koskevaa edellytystä voidaan arvioida vähemmän ankarasti, koska toimenpiteen ilmeinen lainvastaisuus on riittävä osoitus siitä, että välitoimihakemuksen tekijän oikeuksien väliaikainen turvaaminen on tarpeen. Esimerkiksi nyt käsiteltävässä asiassa tilanne on tällainen, koska unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut asian hakijan hyväksi kumoamalla riidanalaisen asetuksen.

39

Tältä osin on syytä katsoa, että tämä seikka, johon Rusal Armenal on vedonnut pyytäessään ensisijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen kumoaman asetuksen vaikutusten lykkäämistä, ei ole omiaan lieventämään kiireellisyyttä koskevalle edellytykselle asetettuja erityisiä vaatimuksia. Riidanalaisen asetuksen soveltaminen siitä huolimatta, että se on kumottu valituksenalaisella tuomiolla, ei nimittäin sellaisenaan aiheuta Rusal Armenalille vahinkoa, josta voitaisiin nostaa vahingonkorvauskanne. Kun nimittäin unionin lainsäätäjä on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan hyväksyessään päättänyt, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon, jolla asetus on kumottu, kohdistuvalla muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus, välitoimista päättävän tuomarin, jonka puoleen on käännytty muutoksenhaun yhteydessä ei ole tehtävänä poistaa tältä artiklalta osaa sen tehokkaasta vaikutuksesta kiireellisyyttä koskevan edellytyksen järjestelmällisellä lieventämisellä tällaisessa tilanteessa.

40

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että myös fumus boni juris -edellytyksen varteenotettavuuden aste vaikuttaa osaltaan kiireellisyyden arviointiin (ks. määräys komissio v. Éditions Odile Jacob, C-404/10 P-R, EU:C:2011:37, 27 kohta). Välitoimista päättävän tuomarin on sitäkin suuremmalla syyllä otettava huomioon kiireellisyys, johon hakija voi vedota, kun fumus boni juris -edellytyksen täyttyminen perusteissa ja perusteluissa, joihin kyseinen tuomari tukeutuu, vaikuttaa erityisen varteenotettavalta (ks. vastaavasti määräys Itävalta v. neuvosto, C-445/00 R, EU:C:2001:123, 110 kohta). Vaikkei tämä vaikuta valituksen paikkansapitävyydestä annettavaan unionin tuomioistuimen ratkaisuun, tämän määräyksen 26–36 kohdasta ilmenee, että fumus boni juris ‑edellytyksen täyttyminen Rusal Armenalin valitusperusteissa ja perusteluissa vaikuttaa riittävän varteenotettavalta tämän edellytyksen täyttymiseksi, mikä on otettava huomioon tarkastelun seuraavissa vaiheissa ja erityisesti asiaan liittyvien intressien mahdollisessa vertailussa.

41

Työjärjestyksen 160 artiklan 3 kohdan määräysten mukaan fumus boni juris ‑edellytys ja kiireellisyyttä koskeva edellytys ovat tästä huolimatta erillisiä ja kumulatiivisia, joten Rusal Armenalin on edelleen osoitettava vakavan ja korjaamattoman vahingon uhka (ks. vastaavasti määräys Akhras v. neuvosto, C-110/12 P(R), EU:C:2012:507, 26 kohta ja määräys komissio v. ANKO, EU:C:2014:239, 14 kohta).

42

Kuten komissio ja neuvosto huomauttavat, riidanalainen asetus on lisäksi tullut voimaan syyskuussa 2009 ja siten tuottanut oikeusvaikutuksia jo yli neljän vuoden ajan, eikä Rusal Armenal tästä huolimatta ole tänä aikana pyytänyt välitoimista unionin yleisessä tuomioistuimessa päättävältä tuomarilta tämän toimenpiteen täytäntöönpanon lykkäämistä. Näin ollen Rusal Armenalin on osoitettava tässä välitoimimenettelyssä, että vaikka sen eräiden tuotteiden tuonnista unioniin on kannettu 13,4 prosentin polkumyyntitullia vuodesta 2009 lähtien, välitoimista määrääminen on kiireellistä sen suojaamiseksi vakavalta ja korjaamattomalta vahingolta, joka sille voi aiheutua, jollei välitoimia myönnetä. Tästä seuraa, että Rusal Armenalin on osoitettava joko sellainen vahinko, joka johtuu riidanalaisesta asetuksesta mutta jota sille ei kuitenkaan ole aiheutunut neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana, tai sellainen vahinko, joka on nyttemmin vakava ja korjaamaton siten, että välitoimien myöntäminen on kiireellistä, vaikka Rusal Armenalille on aiheutunut tätä vahinkoa jo niiden neljän vuoden ajan, jotka valituksenalaisella tuomiolla ratkaistun asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa on kestänyt.

43

Sitä vastoin on syytä välittömästi hylätä komission ja neuvoston perustelut, jotka nojautuvat siihen, että kyseessä olevalla asetuksella käyttöön otettu polkumyynnin vastainen toimenpide päättyy syyskuussa 2014 eli viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen ja että mahdollisista välitoimista päättämiseen vain muutaman kuukauden ajaksi ei sen vuoksi ole perusteita. Tässä tapauksessa on nimittäin kyse lopullisesta polkumyyntitullista, joten ei voida sulkea pois kyseisen toimenpiteen uudelleentarkastelua koskevan menettelyn aloittamista joko komission aloitteesta tai unionin tuottajien pyynnöstä, jolloin toimenpide, jolla kyseinen tulli on otettu käyttöön, on perusasetuksen tilalle sittemmin tulleen asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaan voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

44

Tässä tapauksessa Rusal Armenal yksilöi kolme korjaamatonta vahinkoa, jotka sen väitteiden mukaan aiheutuvat riidanalaisen asetuksen soveltamisesta, jollei sen vaikutuksia lykätä: ensinnäkin sen emoyhtiön todennäköinen päätös sen purkamisesta, toiseksi useiden sen työntekijöiden lopullinen irtisanominen sen tehtaan todennäköisen sulkemisen johdosta ja kolmanneksi seuraukset, jotka aiheutuvat Armenian tasavallan taloudelle ja Armenian tasavallan viennille Euroopan unioniin. Lisäksi se esittää väitteen markkinaosuutensa huomattavasta pienentymisestä.

45

Ensinnäkin Rusal Armenal vetoaa sen mahdollisen purkamisen osalta siihen, että sille on riidanalaisen asetuksen voimaantulosta lähtien aiheutunut huomattavia tappioita pääasiallisesti sen vuoksi, että sen on tämän asetuksen vuoksi mahdotonta viedä tuotteitaan Euroopan unioniin. Sen emoyhtiö UC Rusal ei enää kykene kattamaan tappiollisten tytäryhtiöidensä tappioita, koska se on itse taloudellisissa vaikeuksissa alumiinin maailmanlaajuisesti alhaisen hinnan vuoksi. Siten on hyvin todennäköistä, että se päättää sulkea Rusal Armenalin lähitulevaisuudessa, jollei sen kannattavuus parane.

46

On syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos vahinko, johon asiassa vedotaan, on taloudellinen, haetut välitoimet ovat perusteltuja, jos on ilmeistä, että hakija olisi ilman näitä toimia tilanteessa, joka vaarantaisi sen taloudellisen elinkelpoisuuden ennen ratkaisun tekemistä pääasiassa, tai että sen markkinaosuudet muuttuisivat merkittävällä tavalla, kun otetaan huomioon muun muassa hakijan yrityksen koko ja liikevaihto sekä konsernin, johon se kuuluu, ominaispiirteet (määräys EDF v. komissio, C-551/12 P(R), EU:C:2013:157, 54 kohta).

47

Rusal Armenal ei väitä, että taloudellinen vahinko, joka sille aiheutuu riidanalaisesta asetuksesta johtuviksi väitetyistä tappioista, vaarantaisi konsernin, johon se kuuluu, elinkelpoisuuden siten, että konserni sen emoyhtiö mukaan lukien saattaisi hävitä. Näin ollen on katsottava, ettei Rusal Armenalin mahdollisen purkamisen välittömänä syynä ole kyseinen asetus vaan sen emoyhtiön tekemä kaupallinen päätös. Jos tällainen päätös tehtäisiin, se tapahtuisi ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat kaupalliset näkökohdat, mukaan lukien samaan asetukseen perustuvien polkumyyntitullien vaikutukset Rusal Armenalin kannattavuuteen. Tähän päätökseen merkittävästi vaikuttavia seikkoja olisi muitakin, kuten alumiinin kansainvälisten markkinoiden vaikea tilanne, johon Rusal Armenal on vedonnut.

48

On kuitenkin syytä muistuttaa, että kun on kyse unionin toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tehdystä hakemuksesta, haetun välitoimen määrääminen on perusteltua vain, jos ensiksi mainittu toimi on väitetyn vakavan ja korjaamattoman vahingon määräävä syy (määräys EDF v. komissio, EU:C:2013:157, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Nyt käsiteltävän asian, johon kyseistä oikeuskäytäntöä on sovellettava analogisesti, koska kyseessä on unionin yleisen tuomioistuimen kumoaman asetuksen vaikutusten lykkäämisestä tehty hakemus, olosuhteissa Rusal Armenal ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalainen asetus, joka on ollut voimassa jo yli neljä vuotta, olisi määräävä syy sille, että sen emoyhtiö purkaa sen tulevaisuudessa olettaen, että purkaminen todella tapahtuisi.

49

Viimeksi mainitun seikan osalta on syytä todeta kaiken varalta myös, että se seikka, että unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut kyseisen asetuksen, on tuonut näköpiiriin sen mahdollisuuden, että kyseinen polkumyyntitulli mahdollisesti poistetaan lähiaikoina Rusal Armenalin osalta, ja tämä seikka mahdollisesti parantaa Rusal Armenalin keskipitkän aikavälin kannattavuusennustetta myös niiden kaupallisten laskelmien kannalta, joita sen emoyhtiö tekee sen mahdollista purkamista varten.

50

Rusal Armenalin väitteestä, joka koskee taloudellista vahinkoa sen johdosta, että sen työntekijöistä 677 irtisanotaan lopullisesti, jos sen tehdas suljetaan, komissio ja neuvosto huomauttavat, että yritys voi kiireellisyyden toteennäyttämiseksi vedota vain sille itselleen muttei kolmansille osapuolille aiheutuvaan vahinkoon.

51

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin johtuu, että asianosaisen, joka hakee välitoimien myöntämistä, on esitettävä näyttö siitä, ettei se voi odottaa pääasian ratkaisua kärsimättä henkilökohtaisesti vahinkoa, jolla on sille vakavia ja korjaamattomia seurauksia (määräys Cheminova ym. v. komissio, C‑60/08 P(R), EU:C:2009:181, 35 kohta). Rusal Armenal ei siten voi vedota sen työntekijöille näiden työpaikkojen mahdollisen vähentämisen vuoksi aiheutuvaan vahinkoon sellaisenaan.

52

On kuitenkin todettava, että se seikka, että yritys joutuu vähentämään työpaikkoja ja siten luopumaan koulutetusta ja toimintavalmiudessa olevasta työvoimasta, voi aiheuttaa sille itselleen välitöntä vahinkoa riippumatta sen työntekijöille erikseen aiheutuvasta vahingosta, koska yrityksen on sen jälkeen vaikeampi käynnistää toimintansa uudelleen, jos taloudellinen tilanne muuttuu.

53

Tämän asian yhteydessä Rusal Armenal ei kuitenkaan ole osoittanut, että sen tehtaan tulevan mahdollisen sulkemisen – siitä riippumatta, johtuisiko se Rusal Armenalin purkamisesta vai sen toiminnan rakennemuutoksesta sen kustannusten pienentämiseksi – tämän määräyksen 48 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla määräävänä syynä olisi riidanalaisella asetuksella yli neljä vuotta sitten käyttöön otettu polkumyyntitulli.

54

Lopuksi on syytä todeta, että kyseisellä asetuksella käyttöön otetusta polkumyyntitullista Armenian tasavallan taloudelle ja sen viennille unioniin aiheutuvat haitalliset vaikutukset eivät – siinäkään tapauksessa, että ne näytettäisiin toteen – olisi Rusal Armenalille itselleen vaan Armenian asukkaille yleisesti aiheutuvaa vahinkoa. Tämän määräyksen 51 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Rusal Armenal ei siten voi tehokkaasti vedota tähän vahinkoon perustellakseen kiireellisyyttä, johon se vetoaa.

55

Rusal Armenal ei sitä paitsi esitä mitään konkreettista ja yksilöityä todistetta väitteelleen sen markkinaosuuden huomattavasta pienentymisestä sen vuoksi, että sen tuotteet on suljettu unionin markkinoiden ulkopuolelle. Koska samalla asetuksella käyttöön otetun polkumyyntitullin väitetystä estevaikutuksesta Rusal Armenalin tuotteiden viennille unioniin ja kyseisten markkinoiden ominaispiirteistä ei ole esitetty täsmällisiä tietoja, välitoimista päättävällä tuomarilla ei ole mahdollisuutta todeta sellaisen vahingon olemassaoloa, joka johtuisi kyseisen markkinaosuuden väitetystä pienentymisestä, eikä mahdollisuutta arvioida tämän vahingon vakavuutta ja korjaamattomuutta.

56

Kaikesta edellä todetusta seuraa, ettei Rusal Armenal ole osoittanut, että sille aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos vuodesta 2009 lähtien voimassa olleen riidanalaisen asetuksen vaikutuksia ei lykätä. Tästä seuraa, ettei kiireellisyyttä koskeva edellytys täyty, joten välitoimihakemus on hylättävä, eikä asiassa ole tarpeen vertailla kyseessä olevia intressejä eikä myöskään käsitellä kysymystä Rusal Armenalin toissijaisesti esittämän välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa: