1

Euroopan komissio vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-33/09, Portugali vastaan komissio, 29.3.2011 antaman tuomion (Kok., s. II-1429; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi 25.11.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 7419 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa esitetään maksuvaatimus uhkasakoista, jotka oli maksettava yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-70/06, komissio vastaan Portugali, 10.1.2008 antaman tuomion täytäntöön panemiseksi (Kok., s. I-1; jäljempänä vuoden 2008 tuomio).

2

Asiassa C-275/03, komissio vastaan Portugali, 14.10.2004 annetussa tuomiossa (jäljempänä vuoden 2004 tuomio) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”Portugalin tasavalta ei ole noudattanut julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY [(EYVL L 395, s. 33)] – – mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole kumonnut 21.11.1967 annettua asetusta nro 48051 [(jäljempänä asetus nro 48051)], jonka nojalla vahingonkorvauksen myöntäminen henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa julkisia hankintoja koskevan yhteisön oikeuden tai sen täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten sääntöjen rikkomisen vuoksi, edellyttää näyttöä tuottamuksellisuudesta tai tahallisuudesta”.

3

Katsottuaan, että Portugalin tasavalta ei ollut noudattanut kyseistä tuomiota, komissio päätti nostaa kanteen EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla sillä perusteella, ettei vuoden 2004 tuomiossa asetettuja velvoitteita ollut noudatettu.

4

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi vuoden 2008 tuomion 16 ja 17 kohdassa, että kun otetaan huomioon vuoden 2004 tuomion tuomiolauselman sanamuoto, on selvitettävä se, onko asetus nro 48051 kumottu, sen toteamiseksi, onko Portugalin tasavalta toteuttanut kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Se totesi tästä vuoden 2008 tuomion 19 kohdassa, että Portugalin tasavallalle 13.7.2005 osoitetussa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymispäivänä tämä ei vielä ollut kumonnut tätä asetusta. Yhteisöjen tuomioistuin totesi lisäksi saman tuomion 36 kohdassa, että – kuten tämän jäsenvaltion asiamies vahvisti 5.7.2007 pidetyssä istunnossa – kyseinen asetus oli tänä jälkimmäisenä päivänä edelleen voimassa.

5

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi näin ollen vuoden 2008 tuomion tuomiolauselman 1 kohdassa, että ”Portugalin tasavalta ei ole noudattanut EY 228 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole kumonnut – – asetusta nro 48051 – – ja koska se ei siten ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä [vuoden 2004] tuomion täytäntöön panemiseksi”.

6

Yhteisöjen tuomioistuin totesi vuoden 2008 tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa myös, että ”Portugalin tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle Euroopan yhteisön omien varojen tilille 19392 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä, jolla [vuoden 2004] tuomion noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden toteuttaminen viivästyy tämän tuomion julistamispäivästä siihen asti, kunnes [vuoden 2004] tuomio on pantu täytäntöön”.

7

Portugalin tasavalta sääti 31.12.2007 eli muutama päivä ennen vuoden 2008 tuomion julistamista lain nro 67/2007, jolla otettiin käyttöön valtion ja muiden julkisten elinten sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta koskeva järjestelmä (Diário da República, I-sarja, nro 251, 31.12.2007, s. 9117; jäljempänä laki nro 67/2007) ja joka koskee erityisesti lainsäädäntö-, lainkäyttö- tai hallintotoiminnassa aiheutettuja vahinkoja. Tämä laki, jonka 5 §:ssä kumotaan asetus nro 48051, tuli voimaan 30.1.2008.

8

Portugalin tasavallan edustajat väittivät komission asiamiesten kanssa 28.1.2008 pidetyn kokouksen aikana, että tämä jäsenvaltio oli toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet vuoden 2004 tuomion täytäntöön panemiseksi antamalla lain nro 67/2007, jolla kumottiin asetus nro 48051, ja että näin ollen Portugalin tasavallan oli maksettava ainoastaan summa ajanjaksolta, joka alkoi vuoden 2008 tuomion julistamisesta eli 10.1.2008 ja päättyi lain nro 67/2007 voimaantulopäivänä eli 30.1.2008. Komissio on puolestaan pääasiallisesti katsonut, että tämä laki ei ole asianmukainen ja täysimääräinen toimenpide vuoden 2004 tuomion täytäntöön panemiseksi.

9

Komissio lähetti Portugalin tasavallalle 15.7.2008 kirjeen, jossa se katsoi, että tämä ei ollut vielä toteuttanut kaikkia tarpeellisia toimenpiteitä vuoden 2004 tuomion täytäntöön panemiseksi, ja vaati maksamaan 2753664 euron suuruisen uhkasakon, joka oli maksettava ajalta 10.1.–31.5.2008 vuoden 2008 tuomion täytäntöön panemiseksi.

10

Portugalin tasavalta vastasi kyseiseen komission kirjeeseen 4.8.2008. Se toisti kantansa, jonka mukaan laki nro 67/2007 oli vuoden 2004 tuomion mukainen, ja totesi, että se oli silti päättänyt antaa 17.7.2008 lain nro 67/2007 muuttamisesta lain nro 31/2008 (jäljempänä laki nro 31/2008), jotta vältetään lain nro 67/2007 oikeaa tulkintaa koskevan oikeusriidan pitkittyminen.

11

Riidanalaisella päätöksellä komissio katsoi pääasiallisesti yhtäältä, että lailla nro 67/2007 ei panna vuoden 2004 tuomiota täytäntöön riittävällä tavalla, ja toisaalta, että Portugalin tasavalta oli vihdoin pannut tämän tuomion täytäntöön 18.7.2008 eli lain nro 31/2008 voimaantulopäivänä. Komissio vahvisti näin ollen 15.7.2008 päivätyssä kirjeessään esittämänsä vaatimuksen uhkasakon maksamisesta ja vaati lisäksi maksamaan 911424 euron suuruisen lisäsumman, joka vastasi 1.6.2008 alkanutta ja 17.7.2008 päättynyttä ajanjaksoa.

12

Portugalin tasavalta nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen.

13

Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisessa tuomiossa ensiksi toimivaltansa käsitellä kyseisenlainen kanne.

14

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti tätä varten ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa, että komission tehtävänä on periä määrät, jotka on maksettava unionin talousarvioon sellaisen tuomion täytäntöön panemiseksi, jolla unionin tuomioistuin tuomitsee jäsenvaltion EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla.

15

Unionin yleinen tuomioistuin totesi sitten valituksenalaisen tuomion 63–65 kohdassa, että koska EY:n perustamissopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä jäsenvaltion ja komission välisten tällaista langettavaa tuomiota koskevien riitojen ratkaisemiseksi, EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä oikeussuojakeinoja sovelletaan. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan päätöksestä, jolla komissio määrittää jäsenvaltiolla unionin tuomioistuimen sille määräämän uhkasakon nojalla maksettavana olevan määrän, voidaan tästä syystä nostaa kumoamiskanne EY 230 artiklan nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen olevansa toimivaltainen ratkaisemaan tällaisen kanteen EY 225 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.

16

Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi lopuksi valituksenalaisen tuomion 66 ja 67 kohdassa, ettei se kuitenkaan voi tätä toimivaltaa käyttäessään puuttua unionin tuomioistuimelle EY 226 ja EY 228 artiklan nojalla määrättyyn yksinomaiseen toimivaltaan eikä täten voi lausua kysymyksestä, joka koskee jäsenvaltion EY:n perustamissopimuksen mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämistä ja jota unionin tuomioistuin ei vielä ole ratkaissut.

17

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näiden alustavien huomautusten perusteella ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 68 ja 69 kohdassa vuoden 2004 tuomion tuomiolauselman sanamuodon perusteella, luettuna yhdessä yhteisöjen tuomioistuimen vuoden 2008 tuomion 16–19 kohdassa esittämien perustelujen kanssa, että vuoden 2004 tuomion noudattamiseksi riittää, että Portugalin tasavalta kumoaa asetuksen nro 48051, ja että uhkasakkoa on maksettava kyseisen lain kumoamiseen asti.

18

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 71 ja 72 kohdassa, että komissio on toiminut vastoin vuoden 2008 tuomion tuomiolauselmaa, kun se on katsonut yhtäältä, että lain nro 67/2007, jolla kumottiin kyseinen asetus, antamisella ei pantu riittävällä tavalla täytäntöön vuoden 2004 tuomiota, ja toisaalta, että Portugalin tasavalta noudatti tätä tuomiota vasta 18.7.2008 eli lain nro 31/2008 voimaantulopäivästä lukien. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että riidanalainen päätös oli tästä syystä kumottava.

19

Unionin yleinen tuomioistuin tutki toiseksi valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa komission väitteen, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuin ei vuoden 2004 tuomiossa ja vuoden 2008 tuomiossa vaatinut Portugalin tasavaltaa ainoastaan kumoamaan asetuksen nro 48051 vaan laajemmin saattamaan kansallisen lainsäädännön yhteensopivaksi direktiivin 89/665 vaatimusten kanssa vuoden 2004 tuomiossa todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen päättämiseksi. Komission mukaan kyseinen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkui täten niin kauan kuin Portugalin kansallisessa oikeudessa säädettiin siitä, että vahingonkorvauksen myöntäminen henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa unionin oikeuden rikkomisen vuoksi, edellyttää näyttöä tuottamuksesta tai tahallisuudesta.

20

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tässä yhteydessä valituksenalaisen tuomion 81 ja 82 kohdassa, että komissio ei saa sen harkintavaltansa käytöllä, joka liittyy jäsenvaltion unionin tuomioistuimen antaman uhkasakkotuomion täytäntöön panemiseksi toteuttamiin toimenpiteisiin, loukata jäsenvaltioiden menettelyllisiä oikeuksia, sellaisina kuin nämä oikeudet ilmenevät EY 226 artiklassa määrätystä menettelystä, eikä unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa.

21

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi erityisesti valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa, että jäsenvaltioiden oikeuksien ja velvollisuuksien määrittäminen ja ratkaisun antaminen jäsenvaltioiden toiminnasta voidaan toteuttaa vain unionin tuomioistuimen EY 226–EY 228 artiklan nojalla antamalla tuomiolla.

22

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa, että komissio ei näin ollen voinut päättää tutkiessaan vuoden 2008 tuomion täytäntöönpanoa, ettei laki nro 67/2007 ollut unionin oikeuden mukainen, eikä tehdä tästä päätelmiä yhteisöjen tuomioistuimen asettaman uhkasakon laskemiseksi. Se lisäsi samassa tuomion kohdassa, että sikäli kuin komissio katsoi, ettei uudella lailla käyttöön otetulla järjestelmällä pantu asianmukaisesti täytäntöön direktiiviä 89/665, komission olisi tullut aloittaa EY 226 artiklassa määrätty menettely.

23

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kolmanneksi valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että se, että komissiolle myönnettäisiin tavanomaista laajempi harkintavalta EY 228 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen tuomioiden täytäntöönpanotoimenpiteiden arvioinnissa, merkitsisi sitä, että kun jäsenvaltio riitauttaa komission arvioinnin, joka ylittää unionin tuomioistuimen tuomion tuomiolauselman sanamuodon, unionin yleisen tuomioistuimen olisi väistämättä lausuttava kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa. Tällainen arviointi kuuluu kuitenkin unionin tuomioistuimen yksinomaisen toimivallan piiriin eikä unionin yleiselle tuomioistuimelle.

24

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi näiden seikkojen perusteella Portugalin tasavallan kanteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen.

25

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

26

Portugalin tasavalta vaatii, että valitus hylätään ja että komissio velvoitetaan korvaamaan sekä menettelystä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

27

Unionin tuomioistuimen presidentin 27.10.2011 antamalla määräyksellä Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan Portugalin tasavallan vaatimuksia.

28

Komissio kiistää pääasiallisesti unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 82–89 kohdassa tekemän tulkinnan, jonka mukaan jäsenvaltion unionin tuomioistuimen SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla antaman tuomion täytäntöön panemiseksi antaman uuden lainsäädännön sisällön arviointi kuuluu kaikissa tilanteissa unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan ja sen tulisi silloin, kun komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä on erimielisyyttä, olla uuden SEUT 258 artiklaan perustuvan menettelyn kohteena.

29

Tulkitessaan asiaa näin unionin yleinen tuomioistuin rajoitti komission mukaan virheellisesti sekä komission toimivaltaa periä SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla määrätyt uhkasakot että omaa komission tointen tuomioistuinvalvontaan liittyvää toimivaltaansa.

30

Ensinnäkin sulkemalla valituksenalaisen tuomion 87–89 kohdassa pois komission mahdollisuuden arvioida lain nro 67/2007 sisältöä sen tutkimiseksi, onko Portugalin tasavalta pannut vuoden 2004 tuomion täytäntöön oikein ja näin ollen päättänyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, unionin yleinen tuomioistuin rajoitti komission mukaan tarpeettomasti komission toimivallan, jonka tarkoituksena on unionin talousarvion toteuttaminen ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn tehokkaan vaikutuksen varmistaminen, pelkkään ”puhtaasti menettelylliseen arviointiin”, jolla pyritään selvittämään, onko asetus nro 48051 kumottu vai ei. Tämän lähestymistavan mukaan nimittäin, silloin kun komissio tutkii, noudattaako jäsenvaltio toteuttamiensa toimenpiteiden perusteella unionin tuomioistuimen tuomiota, sen pitäisi tyytyä toteamaan, onko kyseinen jäsenvaltio toteuttanut uusia toimenpiteitä, ja pidättäytyä tutkimuksesta, jolla pyritään selvittämään käytännössä, soveltuvatko nämä toimenpiteet kyseisen tuomion täytäntöön panemiseen.

31

Lisäksi silloin, kun komission ja jäsenvaltion välillä on erimielisyyksiä siitä, noudattaako jälkimmäinen antamansa lainsäädännön perusteella SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla annettua tuomiota, on komission mukaan niin, että jos komissio ei voi tutkia tätä lainsäädäntöä varmistuakseen siitä, että se vastaa unionin tuomioistuimen määräyksiä, ja jos sen olisi tämän vuoksi, kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa, nostettava unionin tuomioistuimessa uusi kanne SEUT 258 artiklan nojalla uusien säännösten saattamiseksi tämän tuomioistuinvalvonnan piiriin, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen, erityisesti uhkasakkojen, tehokkuus vaarantuisi.

32

Komissio väittää toiseksi, että unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa valvoa komissiota tutkimalla riidanalaisen päätöksen lainmukaisuus rajoitettiin virheellisesti.

33

Unionin yleisen tuomioistuimen olisi erityisesti pitänyt tutkia komission arviointi Portugalin tasavallan antamasta uudesta lainsäädännöstä, jotta se olisi voinut todeta konkreettisesti, pysyikö tämä toimielin riidanalaisessa päätöksessä tosiasiassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kohteen rajoissa siten, ettei se tehnyt virheitä arvioidessaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen jatkumista.

34

Unionin yleinen tuomioistuin tyytyi komission mukaan sen sijaan ”puhtaan muodolliseen” valvontaan ja rajoitti toteamuksensa valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa siihen, että kyseisen jäsenvaltion oikeudellinen tilanne, jonka unionin tuomioistuin oli katsonut olevan yhteensopimaton direktiivin 89/665 kanssa, oli muuttunut pelkän uuden lain antamisen seurauksena eli lailla nro 67/2007, johon sisältyy ”huomattavia muutoksia” asetukseen nro 48051 perustuvaan aiempaan järjestelmään verrattuna, riippumatta siitä, oliko tämä toimenpide sellainen, että sillä olisi lopetettu tehokkaasti unionin tuomioistuimen toteama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen.

35

Jos unionin yleisen tuomioistuimen sallittaisiin rajoittaa valvontavaltaansa näin, siitä seuraisi komission mukaan, että hyväksyttäisiin se, että jokainen jäsenvaltion unionin tuomioistuimen SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla antaman tuomion seurauksena toteuttama uusi toimenpide edellyttää aina uuden SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn vireillepanoa. Tällainen ratkaisu olisi omiaan vaarantamaan kyseisten määräysten tehokkuuden, minkä lisäksi se olisi joka tapauksessa ristiriidassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamisen laiminlyöntiä koskevien menettelyjen logiikankin kanssa.

36

Portugalin tasavalta kiistää nämä komission väitteet.

37

SEUT 260 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, tämän valtion on toteutettava tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

38

Jos komissio katsoo, ettei asianomainen jäsenvaltio ole toteuttanut tällaisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavia toimenpiteitä, komissio voi SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä määräisi jäsenvaltion suorittamaan kiinteämääräisen hyvityksen ja/tai uhkasakon.

39

Toisin kuin SEUT 258 artiklalla käyttöön otetun menettelyn, jonka tarkoituksena on todeta ja saada loppumaan jäsenvaltion menettely, jolla se rikkoo unionin oikeutta (ks. yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, Ranska v. komissio, tuomio 7.2.1979, Kok., s. 321, Kok. Ep. IV, s. 311, 27 kohta ja asia C-456/05, komissio v. Saksa, tuomio 6.12.2007, Kok., s. I-10517, 25 kohta), SEUT 260 artiklassa määrätyn menettelyn kohde on paljon rajatumpi siltä osin kuin sen tarkoituksena on vain kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva tuomio (asia C-304/02, komissio v. Ranska, tuomio 12.7.2005, Kok., s. I-6263, 80 kohta ja yhdistetyt asiat C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P, Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomio 21.9.2010, Kok., s. I-8533, 119 kohta).

40

SEUT 260 artiklassa määrätty menettely on näin ollen katsottava unionin tuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanoa koskevaksi erityiseksi oikeudenkäyntimenettelyksi, toisin sanoen täytäntöönpanokeinoksi (em. asia komissio v. Ranska, tuomion 92 kohta). Tällaisen menettelyn yhteydessä voidaan siten käsitellä vain jäsenvaltion EUT-sopimukseen perustuvien jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönnit, jotka unionin tuomioistuin on SEUT 258 artiklan perusteella todennut (asia C-457/07, komissio v. Portugali, tuomio 10.9.2009, Kok., s. I-8091, 47 kohta).

41

Kun unionin tuomioistuin velvoittaa asianomaisen jäsenvaltion maksamaan uhkasakon, komission on sitäkin suuremmalla syyllä arvioitava jäsenvaltion tällaisen tuomion noudattamiseksi toteuttamia toimenpiteitä ja perittävä määrättyjen seuraamusten soveltamiseksi maksettavat summat ottaen huomioon unionin tuomioistuimen SEUT 258 ja SEUT 260 artiklan perusteella antamissa tuomioissa rajattu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen.

42

Käsiteltävässä asiassa sekä vuoden 2004 että vuoden 2008 tuomion tuomiolauselmasta ilmenee, että unionin tuomioistuimen toteama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen liittyy asetuksen nro 48051, jonka nojalla rahallisen korvauksen myöntäminen henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden rikkomisen vuoksi, edellyttää näyttöä tuottamuksellisuudesta tai tahallisuudesta, kumoamatta jättämiseen.

43

Portugalin tasavalta on antanut vuoden 2004 tuomion täytäntöön panemiseksi lain nro 67/2007. Tällä lailla, joka tuli voimaan muutama päivä vuoden 2008 tuomion julistamisen jälkeen, kumottiin asetus nro 48051.

44

Tutkittuaan kyseisen lain komissio katsoi kuitenkin, ettei se ollut yhteensopiva unionin oikeuden kanssa eikä sillä tämän vuoksi varmistettu riittävällä tavalla vuoden 2004 tuomion täytäntöönpanoa.

45

Tästä on seurannut kyseisen toimielimen ja Portugalin tasavallan välinen erimielisyys, joka koskee lain nro 67/2007 oikeudellista ulottuvuutta ja tulkintaa; kyseinen laki johti sen riidanalaisen päätöksen tekemiseen, jossa komissio laski unionin tuomioistuimen asettaman uhkasakon määrän juuri tämän lain vaikutuksista tekemänsä tulkinnan perusteella.

46

Komissio lausui tällöin lain nro 67/2007 yhteensopivuudesta direktiivin 89/665 kanssa, vaikka, kuten unionin yleinen tuomioistuin on oikein todennut valituksenalaisen tuomion 83–85 kohdassa, tällä lailla luotiin korvausvastuujärjestelmä, joka oli erilainen kuin kumotun asetuksen nro 48051 järjestelmä ja jota unionin tuomioistuin ei ollut voinut tutkia aiemmin.

47

On tosin totta, kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut pääasiallisesti valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että komission on voitava arvioida jäsenvaltion langettavan tuomion noudattamiseksi toteuttamia toimenpiteitä sellaisen unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä, jolla jäsenvaltio on määrätty maksamaan uhkasakko.

48

Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti katsoi valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa, tätä harkintavaltaa ei kuitenkaan voida käyttää niin, että sillä loukataan unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa.

49

SEUT 258–SEUT 260 artiklan mukaisessa järjestelmässä jäsenvaltioiden oikeudet ja velvollisuudet voidaan nimittäin määrittää ja niiden toiminnasta antaa ratkaisu ainoastaan unionin tuomioistuimen tuomiossa (asia C-191/95, komissio v. Saksa, tuomio 29.9.1998, Kok., s. I-5449, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Unionin tuomioistuimella on siis tältä osin yksinomainen toimivalta, joka on annettu sille välittömästi ja nimenomaisesti perussopimuksessa ja johon komissio ei voi puuttua tutkiessaan unionin tuomioistuimen SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla antaman tuomion täytäntöönpanoa.

51

Kuten valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa on perustellusti katsottu, myöskään unionin yleinen tuomioistuin ei vastaavasti voi lausua komission jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion täytäntöönpanon varmistamiseksi tekemästä arvioinnista, joka koskee sellaisen kansallisen käytännön tai sääntelyn soveltuvuutta, jota unionin tuomioistuin ei ole tutkinut aiemmin. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi nimittäin näin tehdessään väistämättä lausuttava tällaisen käytännön tai lainsäädännön yhteensoveltuvuudesta yhteisön oikeuden kanssa, ja se puuttuisi siten unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan asiassa.

52

Tästä seuraa, että kun unionin tuomioistuimen SEUT 260 artiklan nojalla antaman tuomion täytäntöönpanon tutkimisen yhteydessä komission ja asianomaisen jäsenvaltion välillä on erimielisyyttä siitä, soveltuuko kansallinen käytäntö tai sääntely, jota unionin tuomioistuin ei ole tutkinut aiemmin, tällaisen tuomion täytäntöönpanoon, komissio ei voi päätöksen tehdessään ratkaista itse tällaista erimielisyyttä ja tehdä siitä päätelmiä, jotka ovat sitovia uhkasakkoa laskettaessa.

53

Unionin yleisessä tuomioistuimessa voidaan tosin, kuten käsiteltävässä asiassa, nostaa tällaisesta päätöksestä kumoamiskanne, ja sen antamasta tuomiosta voidaan valittaa unionin tuomioistuimeen.

54

Unionin yleisen tuomioistuimen tällaisessa menettelyssä tekemä analyysi komission arvioinnista, joka koskee sellaisen kansallisen käytännön tai sääntelyn, jota unionin tuomioistuin ei ole vielä tutkinut, soveltuvuutta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion oikean täytäntöönpanon varmistamiseen, johtaisi kuitenkin siihen, että paitsi loukattaisiin perussopimuksessa unionin tuomioistuimelle jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä annettua yksinomaista toimivaltaa tämän tuomion 50 ja 51 kohdassa todetuista syistä myös rajoitettaisiin tarpeettomasti unionin tuomioistuimen mahdollisuutta käsitellä uudelleen tosiseikkoja koskevia toteamuksia, joihin unionin yleinen tuomioistuin on perustanut analyysinsä, koska unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole valvoa niitä valitusasiassa.

55

Se, että komissiolle myönnettäisiin tavanomaista laajempi harkintavalta SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen tuomioiden täytäntöönpanotoimenpiteiden arvioinnissa, johtaisi lisäksi niiden menettelyllisten puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, jotka jäsenvaltioilla on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa menettelyissä.

56

SEUT 258–SEUT 260 artiklan mukaan nimittäin on niin, että jäsenvaltiot, joiden komissio väittää jättäneen noudattamatta unionin oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, voivat muun muassa täsmentää kantaansa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Tämän oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on juuri antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuus täyttää velvoitteensa tai puolustautua asianmukaisesti komission väitteitä vastaan (ks. vastaavasti mm. em. asia komissio v. Portugali, tuomion 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei rajoittanut valituksenalaisessa tuomiossa tarpeettomasti komission toimivaltaa selvittää, onko Portugalin tasavalta pannut vuoden 2008 tuomion täytäntöön, eikä näin ollen omaa komission tässä yhteydessä tekemän arvioinnin valvontaan liittyvää toimivaltaansa.

58

Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.

59

Komissio väittää ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen osittaisella ja formalistisella tulkinnallaan vuoden 2008 tuomion tuomiolauselmasta ja rajoitti näin tarpeettomasti yhteisöjen tuomioistuimen sekä vuoden 2004 tuomiossa että vuoden 2008 tuomiossa toteaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen kohteen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi nimittäin valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa virheellisesti, että kyseisen tuomiolauselman mukaan vuoden 2004 tuomion noudattamiseksi oli riittävää, että Portugalin tasavalta kumosi asetuksen nro 48051, ja että uhkasakkoa oli siten maksettava vain kyseiseen kumoamiseen asti.

60

Komission mukaan vuoden 2004 tuomion tuomiolauselmassa vaaditaan sen sijaan selvästi, että Portugalin tasavalta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tuomion noudattamiseksi, mikä unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia konkreettisesti eikä rajoittua toteamaan, että kyseinen laki on ainoastaan kumottava, minkä seurauksena olisi lisäksi ollut lainaukko Portugalin kansallisessa oikeudessa.

61

Oli siis perusteltua, että komissio arvioi lain nro 67/2007 yhteensopivuutta direktiivin 89/665 kanssa sen tutkimiseksi, onko Portugalin tasavalta noudattanut vuoden 2004 tuomiota, joka on vahvistettu vuoden 2008 tuomiolla, ja että se päätteli jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen jatkuneen todettuaan, että Portugalin lainsäädännössä vahingonkorvauksen myöntäminen edellytti edelleen näyttöä tuottamuksesta tai tahallisuudesta.

62

Portugalin tasavalta kiistää nämä komission väitteet.

63

Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa perustuu virheelliseen oletukseen, jonka mukaan komissio on tehnyt oikein lausuessaan lain nro 67/2007 yhteensopivuudesta direktiivin 89/665 kanssa sen tutkimiseksi, onko Portugalin tasavalta noudattanut vuoden 2004 tuomiota, joka on vahvistettu vuoden 2008 tuomiolla.

64

Myös unionin yleisen tuomioistuimen olisi siten komission riidanalaisessa päätöksessä olevaa arviointia valvoessaan pitänyt tutkia konkreettisesti, oliko kyseinen laki yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.

65

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan tutkinnasta ilmenee kuitenkin, etteivät komissio ja unionin yleinen tuomioistuin voi käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa puuttua unionin tuomioistuimen SEUT 258–SEUT 260 artiklassa määrättyyn yksinomaiseen toimivaltaan todeta, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta unionin oikeudesta johtuvia velvoitteitaan.

66

Unionin yleistä tuomioistuinta ei näin ollen voida moittia siitä, että se olisi tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole tutkinut lain nro 67/2007 konkreettista oikeudellista ulottuvuutta.

67

Tässä tilanteessa komission ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä, ja näin ollen kyseinen valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.

68

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisessa tuomiossa riidanalaisen päätöksen riittämättömillä ja ristiriitaisilla perusteilla.

69

Komissio väittää perustelujen riittämättömyydestä, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi ainoastaan siihen valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa mainittuun seikkaan, että komissio itsekin myöntää tässä päätöksessään, että lailla nro 67/2007 mahdollisesti tehdään vahingonkorvauksen saaminen helpommaksi hankintaviranomaisen lainvastaisen toiminnan vuoksi vahinkoa kärsineille tarjouksentekijöille, ja kirjelmissään, että Portugalin lainsäätäjä ei ole pelkästään kumonnut asetusta nro 48051 vaan se on edellä mainitulla lailla korvannut kyseisen asetuksen uudella oikeudellisella järjestelmällä.

70

Komissio väittää perustelujen ristiriitaisuudesta, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että komission on voitava arvioida toimenpiteitä, jotka jäsenvaltio on toteuttanut unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi, jotta vältetään se, että jäsenvaltio tyytyy pelkästään toteuttamaan toimenpiteitä, joilla on sama sisältö kuin unionin tuomioistuimen antaman tuomion kohteena olleilla toimenpiteillä, mutta rajoitti tuomion 87 kohdassa komission toimivallan puhtaasti menettelylliseen arviointiin, jolla pyritään vain selvittämään, onko asetus nro 48051 kumottu vai ei.

71

Portugalin tasavalta kiistää nämä komission väitteet.

72

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät päätöksen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden (ks. mm. asia C-202/07 P, France Télécom v. komissio, tuomio 2.4.2009, Kok., s. I-2369, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen tuomion 68–91 kohtaan sisältyvässä unionin yleisen tuomioistuimen päättelyssä esitetään yksityiskohtaiset perustelut riidanalaisen päätöksen kumoamiselle, ja päättely täyttää siis edellisessä kohdassa mieleen palautetut edellytykset.

74

Tällaiset perustelut perustuvat nimittäin käsiteltävän asian olosuhteiden loogiseen, johdonmukaiseen ja kattavaan tarkasteluun, joka alkaa valituksenalaisen tuomion 68 kohdasta, jossa analysoidaan vuoden 2008 tuomion ulottuvuutta ottaen huomioon sen perustelut ja tuomiolauselma, jatkuu valituksenalaisen tuomion 73–90 kohdassa niiden syiden erittelyllä, jotka saivat unionin yleisen tuomioistuimen hylkäämään komission tulkinnan, jonka mukaan tämä voisi tutkia lain nro 67/2007 yhteensopivuuden direktiivin 89/665 kanssa, ja loppuu kyseisen tuomion 91 kohtaan, jossa kumotaan riidanalainen päätös.

75

On siis todettava, että komissio on virheellisesti väittänyt, että ainoa unionin yleisen tuomioistuimen perustelu riidanalaisen päätöksen kumoamiselle olisi ollut valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa esitetty perustelu.

76

Komission väitettä siitä, että valituksenalainen tuomio perustuu ristiriitaisiin perusteluihin, ei vastaavasti myöskään voida hyväksyä.

77

Tässä yhteydessä on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa todennut yleisesti komission olevan toimivaltainen arvioimaan toimenpiteitä, jotka jäsenvaltio on toteuttanut unionin tuomioistuimen SEUT 260 artiklan nojalla antaman tuomion noudattamiseksi.

78

On kuitenkin todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa katsonut, että tätä toimivaltaa voidaan käyttää vain tarkoin rajoituksin, kun otetaan huomioon erityisesti unionin tuomioistuimen yksinomainen toimivalta ratkaista kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa.

79

Unionin tuomioistuin on ottanut juuri tämän premissin lähtökohdakseen, kun se on katsonut valituksenalaisen tuomion 83–88 kohdassa, että kun otetaan huomioon se, ettei unionin tuomioistuin ollut lausunut lain nro 67/2007 yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa vuoden 2004 ja vuoden 2008 tuomioissa, komissio ei ollut käsiteltävässä asiassa toimivaltainen tekemään tällaista arviota itse eikä tekemään tästä päätelmiä uhkasakon laskemiseksi.

80

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn perustelut eivät ole mitenkään riittämättömiä eivätkä ristiriitaisia ja että komission toinen valitusperuste on siten hylättävä.

81

Edellä esitetystä seuraa, että kumpaakaan komission kahdesta valitusperusteesta ei voida hyväksyä ja valitus on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

82

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Portugalin tasavalta on vaatinut, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut käsiteltävässä asiassa. Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan, jota samoin sovelletaan valituksen käsittelyyn, jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: