Asia C-638/16 PPU

X
ja
X

vastaan

Belgian valtio

(Conseil du contentieux des étrangers'n (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 810/2009 – 25 artiklan 1 kohdan a alakohta – Alueellisesti rajoitettu viisumi – Viisumin myöntäminen humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden vuoksi – Kansainvälisten velvoitteiden käsite – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi – Geneven yleissopimus – Ei velvollisuutta viisumin myöntämiseen tilanteessa, jossa perusoikeuskirjan 4 ja/tai 18 artiklan rikkomisen vaara on todellinen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 7.3.2017

1. Ennakkoratkaisukysymykset–Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely–Edellytykset–Todellinen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaara

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Kysymykset, jotka koskevat unionin oikeuden säädöstä, jonka sovellettavuus pääasiassa on kiistetty–Kuuluminen toimivaltaan–Edellytys–Kiistämisen erottamaton yhteys ennakkoratkaisukysymyksiin annettaviin vastauksiin

   (SEUT 267 artikla)

3. Perusoikeudet–Euroopan unionin perusoikeuskirja–Soveltamisala–Pääasiassa kyseessä oleva tilannetta ei ole säännelty unionin oikeudessa–Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta)

4. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto–Viisumipolitiikka–Yhteisön viisumisäännöstö–Asetus N:o 810/2009–Soveltamisala–Alueellisesti rajoitettua viisumia koskeva hakemus humanitäärisistä syistä–Kolmannen maan alueella tehty hakemus, jonka tarkoituksena on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekeminen kohdejäsenvaltiossa ja oleskelu tässä jäsenvaltiossa yli 90 päivää 180 päivän jakson aikana–Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 810/2009 1 ja 25 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29–34 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35–37 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 45 kohta)

4.  Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen N:o 810/2009 (viisumisäännöstö), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 610/2013, 1 artiklaa on tulkittava siten, että alueellisesti rajoitettua viisumia koskeva hakemus, jonka kolmannen maan kansalainen on tehnyt viisumisäännöstön 25 artiklan nojalla humanitaarisista syistä kohdejäsenvaltion edustustolle kolmannen maan alueella voidakseen tehdä heti kyseiseen jäsenvaltioon saavuttuaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja sitten oleskella tässä jäsenvaltiossa yli 90 päivää 180 päivän jakson aikana, ei kuulu viisumisäännöstön soveltamisalaan vaan unionin oikeuden nykytilassa yksinomaan kansallisen oikeuden soveltamisalaan.

   Lisäksi on syytä todeta, että viisumisäännöstö on laadittu koskemaan viisumien myöntämistä jäsenvaltioiden alueella oleskeluun enintään 90 päivän ajaksi minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana ja että päinvastainen johtopäätös merkitsisi sitä vastoin kolmansien maiden kansalaisten oikeuttamista tekemään viisumisäännöstön nojalla viisumihakemuksia, joiden tarkoituksena on kansainvälisen suojelun saaminen heidän itse valitsemassaan jäsenvaltiossa, mikä on vastoin asetuksella N:o 604/2013 perustetun järjestelmän yleistä rakennetta.

   On vielä huomautettava, että tällainen päinvastainen johtopäätös merkitsisi sitä, että jäsenvaltiot olisivat viisumisäännöstön nojalla velvollisia tosiasiallisesti sallimaan sen, että kolmansien maiden kansalaiset esittävät kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jäsenvaltioiden edustustoissa, jotka sijaitsevat kolmannen maan alueella. Viisumisäännöstön tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa kansainvälistä suojelua koskevia jäsenvaltioiden säännöstöjä, minkä lisäksi on todettava, että SEUT 78 artiklan nojalla annetuissa unionin säädöksissä, joilla säännellään kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin sovellettavia menettelyjä, ei säädetä tällaisesta velvollisuudesta vaan niissä päinvastoin jätetään niiden soveltamisalan ulkopuolelle jäsenvaltioiden edustustoissa tehdyt hakemukset. Direktiivin 2013/32 3 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee siten, että direktiiviä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden alueella, myös niiden rajoilla, aluevesillä tai kauttakulkualueilla, tehtyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin mutta ei jäsenvaltioiden edustustoille esitettyihin diplomaattista suojelua tai alueellista turvapaikkaa koskeviin pyyntöihin. Asetuksen N:o 604/2013 1 ja 3 artiklasta ilmenee samoin, että asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot ainoastaan käsittelemään jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tehdyt kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ja että kyseisessä asetuksessa säädettyjä menettelyjä sovelletaan ainoastaan tällaisiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin.

   (ks. 48, 49 ja 51 kohta sekä tuomiolauselma)