EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

28 päivänä kesäkuuta 2016

Andrea Lorenzet

vastaan

Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

”Henkilöstö — Väliaikaiset toimihenkilöt — Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan f kohta — Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus — Palkaton vapaa — Henkilökohtaisista syistä myönnettävä virkavapaus — Kieltäytyminen jatkamasta palkatonta vapaata yhdellä ylimääräisellä vuodella — Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 52 artikla”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa Andrea Lorenzet vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA tai jäljempänä virasto) päätöksen, jolla kieltäydyttiin uusimasta palkatonta vapaata, joka kantajalle oli myönnetty.

Ratkaisu:

Kanne hylätään. [Korjattu 13.7.2016 annetulla määräyksellä] Andrea Lorenzet vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan lentoturvallisuusviraston oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palkaton vapaa – Päättyminen – Jatkamatta jättäminen – Ristiriita yksikön edun kanssa – Hallinnolla ei ole velvollisuutta esittää näyttöä tosiasiallisesta ja kiireellisestä tarpeesta

   (Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 17 ja 52 artikla)

2. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palkaton vapaa – Pakottavat henkilökohtaiset syyt – Käsite

   (Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 17 ja 52 artikla)

1.  Kun tehdään päätös, jolla kieltäydytään jatkamasta palkatonta vapaata yhdellä ylimääräisellä vuodella, Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan neljännessä alakohdassa otetaan käyttöön mekanismi, jolla pyritään suojaamaan sekä työntekijän oikeutta palata tehtäviinsä virastossa, jonka kanssa hänellä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus että viraston intressiä hyötyä sen työntekijän palveluista, jolle se on tällaista työsopimusta tarjonnut tai, jos työntekijä kieltäytyy palaamasta viraston palvelukseen, ottaa hänen tilalleen toinen henkilö. Virastolle kuuluva velvollisuus tarjota asianomaiselle työntekijälle kohtuullisessa ajassa virkaa, joka vastaa hänen palkkaluokkaansa ja tehtäviään, merkitsee työntekijän samanaikaista velvollisuutta joko palata viraston palvelukseen vastaanottamalla tämän viran tai hyväksyä mahdollisen kieltäytymisen seuraukset.

   Tästä seuraa, että vaikka työntekijä kykenisi osoittamaan sellaisten pakottavien henkilökohtaisten syiden olemassaolon, joilla voidaan perustella palkattoman vapaan jatkamista samalla tavoin kuin palkattoman vapaan myöntämistä ensimmäisen kerran, voidaan tällainen jatko hyväksyä vain jos haettu vapaa on yhteensopiva yksikön edun kanssa. Jos asian laita ei ole näin, viraston on hylättävä palkatonta vapaata koskeva hakemus tai tällaisen vapaan jatkamista koskeva hakemus, koska palkaton vapaa voidaan edellä mainitun palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti myöntää vain poikkeuksellisesti ja, toisin kuin on säädetty virkamiehelle henkilökohtaisista syistä myönnettävän virkavapauden myöntämisestä ja jatkamisesta, pakottavista henkilökohtaisista syistä. Jotta jatkaminen voidaan evätä, viraston tehtävänä ei näin ollen ole osoittaa kiireellistä tarvetta, joka ilmenee siitä, että avointa tehtävää ei voida täyttää muuten kuin palauttamalla vapaalla oleva työntekijä tehtäviinsä.

   Samalla tavoin kaikkien palkattomien vapaiden keston rajoittaminen yhteen vuoteen osoittaa, että viraston tehtävänä on arvioida yksikön etua sinä ajankohtana, kun jokainen jatkamista koskeva hakemus käsiteltiin ja että, vaikka syyt, joiden vuoksi ensimmäinen palkaton vapaa myönnettiin, ovat pysyneet täysin samoina, saattaa yksikön etu olla tällä välin muuttunut suuntaan, joka joko puoltaa asianomaisen työntekijän palkattoman vapaan jatkamista tai on sitä vastaan.

   Lopuksi palkatonta vapaata koskeviin hakemuksiin on sovellettava oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kun toimielimille esitetään palkatonta vapaata koskeva hakemus, niillä on laajin mahdollinen harkintavalta sekä siltä osin, ovatko tällaista vapaata hakeneen virkamiehen esittämät syyt perusteltuja että siltä osin, soveltuuko vapaan myöntäminen yhteen yksikön edun kanssa.

   Tästä seuraa, että virasto voi halutessaan olla jatkamatta palkatonta vapaata ja perustella tätä päätöstä sisäisen organisoinnin vaatimuksilla ilman, että sillä on velvollisuutta esittää näyttöä tosiasiallisesta ja kiireellisestä tarpeesta.

   (ks. 51–55 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 16.12.1976, Mascetti v. komissio (2/76, EU:C:1976:187, 5 kohta)

2.  Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 17 artiklassa tarkoitettua pakottavien henkilökohtaisten syiden käsitettä ei pidä tulkita siten, että se on täysin sama tai vastaava käsite kuin henkilöstösääntöjen 40 artiklassa tarkoitettu henkilökohtaisten syiden käsite. Semanttiselta kannalta termien ”pakottavat henkilökohtaiset syyt” käyttäminen merkitsee, että työntekijän on tuotava esille erityisen tärkeitä henkilökohtaisia velvollisuuksia, jotka ovat hänen tahdostaan riippumattomia ja joiden vuoksi palkattoman vapaan poikkeuksellista myöntämistä voidaan perustella ja että hän ei toimi täysin oman tahtonsa mukaisesti. Henkilökohtaisten syiden käsite kattaa sitä vastoin puolestaan suuren määrän erilaisia niin henkilökohtaisia kuin ammatillisia syitä, joilla henkilökohtaisista syistä myönnettävää virkavapautta koskeva hakemus voidaan perustella ilman, että asianomaisen virkamiehen tulee osoittaa tehneensä hakemuksensa jonkinlaisten velvoitteiden vuoksi.

   Joka tapauksessa juridiselta kannalta lainsäätäjän tahto säätää erilaiset myöntämisedellytykset palkattomalle vapaalle ja henkilökohtaisista syistä myönnettävälle virkavapaalle käy ilmi siitä, että ensin mainitussa tapauksessa asianomaisen työntekijän on osoitettava pakottavien henkilökohtaisten syiden olemassaolo, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa pelkät henkilökohtaiset syyt ovat riittävät. Lisäksi edellä mainittujen palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta seuraa, että poikkeus, josta tässä artiklassa säädetään palvelussuhteen ehtojen 17 artiklan kolmannen alakohdan soveltamiseen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettuja niitä väliaikaisia toimihenkilöitä varten, joilla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, koskee vain vapaan kestoa.

   Seuraavaksi siitä, että palkatonta vapaata koskeva hakemus on perusteltava pakottavilla henkilökohtaisilla syillä, säädetään selkeästi palvelussuhteen ehtojen 17 artiklassa eikä palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan sanamuodossa mikään viittaa siihen, ettei tätä säännöstä voida soveltaa väliaikaisiin toimihenkilöihin, jotka työskentelevät virastojen palveluksessa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nojalla.

   Lisäksi kuten Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 52 artiklan sanamuodosta seuraa, näiden palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetuille väliaikaisille toimihenkilöille, joilla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ”voidaan” myöntää palkatonta vapaata. Asianomaisilla työntekijöillä ei ole näin ollen oikeutta tällaiseen vapaaseen.

   (ks. 65–68 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 16.12.1976, Mascetti v. komissio (2/76, EU:C:1976:187, 6 kohta)