52002AE0355

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä"

(KOM(2001) 366 lopullinen)

(2002/C 125/11)

Komissio päätti 25. heinäkuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä".

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 19. joulukuuta 2001. Esittelijä oli Renate Hornung-Draus, ja apulaisesittelijöinä toimivat Ursula Engelen-Kefer ja Jean Hoffelt.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20. ja 21. maaliskuuta 2002 pitämässään 389. täysistunnossa (maaliskuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 117 ääntä puolesta, 4 vastaan, ja 14 pidättyi äänestämästä.

1. Yleistä

1.1. Yritysten sosiaalinen vastuunotto on kansalaisyhteiskunnan rakentamisen ja ylläpidon tärkeä pilari, ja se ulottuu voimassaolevia maakohtaisia, yhteisön ja kansainvälisiä säädöksiä pidemmälle. On lukuisia myönteisiä esimerkkejä siitä, että yritysten ja ammattijärjestöjen sekä paikallisten elinten ja järjestöjen yhteistoiminta leimaa kansalaisten osallistumista ruohonjuuritasolla.

Tämänhetkisenä haasteena on, että yritysten olisi luotava sosiaalisen vastuun kautta hyvät suhteet kaikkiin osapuoliin - osakkaisiin, työntekijöihin, ammattijärjestöihin, asiakkaisiin, hankkijoihin, alihankkijoihin, alue- ja paikallisyhteisöihin ja -järjestöihin - pääasiassa inhimillisissä, sosiaalisissa, taloudellisissa ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä vapaaehtoiselta ja/tai sopimuspohjalta. Unionin on löydettävä keinot tällaisen kehityksen edistämiseksi.

1.2. Globalisaatio aiheuttaa yritysten maailmanlaajuista verkottumista, sopimussuhteita ja uusia työnjaon muotoja. Näin ollen yritysten täytyy yhä useammin selvittää itselleen myös sosiaalisen vastuunsa kansainvälinen ulottuvuus. Kansainvälisesti toimivat yritykset parantavat taloudellisella läsnäolollaan usein huomattavasti kehitysmaiden elin- ja työoloja. Investoimalla tuotantopaikkoihin tai ostamalla paikallisilta yrityksiltä tavaroita ja raaka-aineita ne edistävät työpaikkojen luomista ja säilyttämistä, sosiaalipalvelujen rahoitusta, koulutustason nostamista ja rakennemuutosta ja vahvistavat siten näiden maiden taloutta. Toisaalta yritysten toimiessa vastuuttomasti syntyy myös huomattavia riskejä, joita aiheuttavat varsinkin paikallisten pienyritysrakenteiden vaarantuminen, ympäristön ja raaka-aineiden riisto, poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen, piittaamattomuus perustyönormeista ja ammattiyhdistysvapaudesta, lapsi- tai pakkotyövoiman käyttö sekä naisten ja vähemmistöjen syrjintä jne.

1.3. Yritysten sosiaalinen vastuu on ollut kansainvälisellä tasolla jo vuosia kansainvälisten organisaatioiden tärkeä työteema. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on asettanut keskeisillä työnormeilla tärkeitä standardeja, OECD on jatkanut tätä työtä monikansallisille yrityksille antamillaan toimintaohjeilla, ja Yhdistyneet kansakunnat on puuttunut asiaan maailmanlaajuistumisen yhteydessä Kofi Annanin Global Compact -aloitteella. Käsillä olevalla vihreällä kirjalla komissio nostaa esiin kysymyksen, tarvitaanko yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseksi myös eurooppalaisia puitteita.

1.4. Vaikka yritysten sosiaalinen vastuu ei ole uusi ilmiö, siitä tulee maailmanlaajuistumisen aikakautena erityisen ajankohtainen. Globalisaation vastustajien yhä massiivisemmat protestit osoittavat, että kansalaiset ovat huolissaan taloustoiminnan verkottuessa maailmanlaajuisesti ja muuttuessa yhä suuremmassa määrin virtuaaliseksi. TSK suhtautuu tähän protesteina ilmenevään huoleen vakavasti. Se pyrkii edistämään laajaa vuoropuhelua, jossa huolet ja pelot lausutaan ääneen ja jossa maailmantalouden noudattamat säännöt tehdään näkyvämmiksi ja ymmärrettävämmiksi. Vuoropuhelun tulisi ennen kaikkea edistää tarpeellisia muutoksia eräiden yritysten käyttäytymisessä ja siten myös sosiaalista vastuunottoa.

1.5. TSK toivoo, että käsillä olevalla vihreällä kirjalla käynnistetään monisyinen keskustelu yritysten sosiaalisesta vastuusta. Tämän on pohjauduttava kestävän kehityksen käsitteeseen. Viimeistään Göteborgin huippukokouksesta lähtien kestävän kehityksen käsite on tärkeä taloudellinen ja poliittinen viitekehys ympäristö-, sosiaali- ja talousalalla. Meidän on työskenneltävä sen puolesta, että osakkeenomistajien omistuksen arvon (shareholder value) ja toisaalta työntekijöiden ja heidän edustajiensa sekä muiden sidosryhmien - asiakkaiden, alihankkijoiden, kunnan, yhteiskunnan - etujen välille löydetään parempi tasapaino. Yritysten on tuotettava voittoa selvitäkseen kilpailussa, varmistaakseen olemassaolonsa ja luodakseen näin työpaikkoja. Yritysten on taloudellisten etujensa vuoksi käyttäydyttävä sosiaalisesti vastuullisella tavalla, jotta ne voivat pitkällä aikavälillä toteuttaa omat päämääränsä. Investoiva yritys tarvitsee suotuisan ja vakaan toimintakehyksen: oikeusvarmuutta ja rauhaa, oikeudenmukaista sisäistä yhteistoimintaa sekä investointeja suosivaa yhteiskunnallista ilmastoa. Yrityksen kannalta ei voi olla samantekevää, millaisessa yhteiskunnassa se toimii. Jokaisen yrityksen on taloudellisissa pohdinnoissaan ja ratkaisuissaan otettava huomioon yhteiskunnallinen ympäristö.

1.6. TSK tukee komissiota: yritysten sosiaalinen vastuu on tärkeä tekijä pyrittäessä Lissabonissa asetettuun strategiseen tavoitteeseen, jonka mukaan unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous - talousalue, joka pystyy luomaan kestävää talouskasvua, enemmän ja laadukkaampia työpaikkoja sekä lujemman yhteenkuuluvuuden.

1.7. Jos vertailukohtana kuitenkin pidetään Lissabonin tavoitteita, on otettava huomioon myös yritysten kilpailukyvyn kohentaminen, sillä kilpailukyky ja tuottavuus ovat yritysten kestävän olemassaolon perustana keskeinen edellytys sille, että ne kantavat sosiaalisen vastuunsa. Yritysten taloudellisen menestyksen ja sosiaalisen toiminnan välistä yhteyttä tulee tarkastella seuraavasti: taloudellinen menestys helpottaa yritysten sosiaalista vastuunkantoa, ja tämä puolestaan edistää yritysten kestävää menestystä. Siksi on tärkeää saada yritykset vakuuttumaan siitä, että sosiaalista vastuuta tulee tarkastella pidemmän aikavälin kehityksenä, strategisena investointina sellaisiin valintoihin kuin markkinointi, hallintavälineet ja toiminnot.

1.8. Yritysten sosiaalinen vastuu käsittää työpaikkojen luomisen ja turvaamisen lisäksi myös parempien työpaikkojen kehittämisen ja riittävästä työterveydestä ja -turvallisuudesta huolehtimisen, vammaisten tarpeiden huomioonottamisen(1) ja elinikäisen oppimisen kulttuurin edistämisen. Sosiaalisesti vastuullinen toiminta tarkoittaa, että yritykset soveltavat voimassa olevia sosiaalisäännöksiä vakuuttavasti ja pyrkivät luomaan kumppanuushenkeä. Se sisältää myös työsuhteiden kehittämisen sekä neuvottelujen ja työntekijöiden osallistumisen edistämisen.

1.9. Voitot, investoinnit, kulutus, työvoimakustannukset, sääntely, verotus, optimaaliset tavaratoimitukset, korkea työllisyysaste, kasvu, ihmisarvoinen elämä, hyvinvointi, yhteisvastuu, keskinäinen kunnioitus, itsekuri, työmoraali, vapaus ja oikeudenmukaisuus vaikuttavat erottamattomasti toisiinsa ja muodostavat arvo- ja talousyhteisömme kulmakivet. Tässä toimintaympäristössä yrityksiä on johdettava menestyksekkäästi, mikä tarkoittaa, että niiden toiminnan on oltava taloudellisesti tehokasta ja sosiaalisesti vastuullista.

1.10. Yritysten sosiaalinen vastuu on monitahoinen aihekokonaisuus, jota on käsiteltävä eritellen ja syvällisesti. Kulttuuriset erityispiirteet ja kulloisetkin paikalliset lainsäädännön asettamat puitteet vaikuttavat suorasti siihen, millaiseksi yritysten sosiaalinen vastuu muotoutuu. Komissio ei valitettavasti kiinnitä tähän monitahoisuuteen sitä huomiota, joka sille ehdottomasti kuuluu. On tehtävä ero eri maantieteellisten toimintatasojen (paikallis-, jäsenvaltio-, yhteisö- ja maailmanlaajuinen taso) välillä, kehitys- ja teollisuusmaiden välillä, monikansallisten suuryritysten, pk-yritysten ja mikroyritysten samoin kuin eri sektorien välillä. Komissio pitää lisäksi pohdinnoissaan lähtökohtana yritysten klassista hierarkkista sisäistä rakennetta, mutta myös uudet yritysrakenteen ja työn organisoinnin muodot (osa-aika- ja etätyö, virtuaaliset yritykset jne.) tulisi ottaa huomioon.

1.11. Vapaaehtoisuus on yksi yritysten sosiaalisen vastuun perusperiaatteista. Vapaaehtoiset ja neuvotellut toimet ja aloitteet tarjoavat yrityksille mahdollisuuden kehittää sopivia yritys- ja alakohtaisia toimintatapoja ja malleja. Yrityksissä ja eri aloilla kehitettävät toimintatavat hyväksytään selvästi paremmin kuin ulkopuolelta asetetut toimintaehdot. Tämän ymmärtäminen on nähtävissä myös ILO:n, OECD:n ja Yhdistyneiden kansakuntien nykyisissä aloitteissa esim. sosiaalisista käytännesäännöistä, jotka kaikki perustuvat yritysten sosiaalista vastuuta koskevien toimenpiteiden vapaaehtoisuuden periaatteeseen.

1.12. Yrityksen vapaaehtoiseen päätökseen toteuttaa sosiaalista vastuuta koskevia toimia - tapahtui tämä sitten käytännesääntöjen, peruskirjojen tai sosiaalisen vastuun merkkien muodossa - sisältyy ilman muuta myös valmius vapaaehtoiseen sitoutumiseen ja sitovuuteen. TSK on tyytyväinen yritysten sosiaalista vastuuta koskeviin työmarkkinaosapuolten yhteisiin toimiin ja vapaaehtoisiin sopimuksiin, jotka voivat sisältää myös sopivia seuranta- ja arviointimekanismeja.

1.13. Sosiaalisten käytännesääntöjen vapaaehtoisuusperiaate johtuu eräästä toisesta näkökohdasta. EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa yritysten tulee lainsäädännön ja vähimmäisnormien nojalla noudattaa tiettyjä määräyksiä, jotka ovat kaikille samat ja jotka edistävät vastuullista käyttäytymistä. Yritysten sosiaalinen vastuu koskee toimintaa, joka menee pelkkää voimassa olevien säännösten noudattamista pidemmälle. Ei ole sattumaa, että aloite sosiaalisten käytännesääntöjen kehittämiseksi ja soveltamiseksi tuli ennen kaikkea niistä maista ja kulttuureista, joissa on vain suppea sosiaalilainsäädäntö. On itsestään selvää, että yritysten on noudatettava voimassa olevia lakeja. Yritysten sosiaalista vastuuta vahvistavat aloitteet menevät kuitenkin jo määritelmällisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä pidemmälle, ja ne voivat olla luonteeltaan ainoastaan vapaaehtoisia.

1.14. TSK katsoo, että vihreässä kirjassa käsitellään liian vähän sitä erityistä asemaa, joka osuus- ja yhteisötalouden yrityksillä on sosiaalisen vastuun alalla. Tämä on valitettavaa, sillä juuri tällä alalla on hyviä esimerkkejä siitä, miten sosiaalinen vastuu voi muodostaa yritystoiminnan keskeisen tavoitteen. Monet osuus- ja yhteisötalouden yritykset julkaisevat säännöllisesti kertomuksia sosiaalista vastuuta toteuttavista toimistaan tai käyttävät sosiaalisen auditoinnin ja laskentatoimen kaltaisia erityisvälineitä toimintansa arviointiin. TSK katsoo, että tällaisia aloitteita tulisi tuoda korostetusti esiin.

1.15. Yleisesti ottaen komissio tarkastelee yritysten sosiaalista vastuuta liikaa monikansallisten suuryritysten näkökulmasta. Suurin osa Euroopan yrityksistä on kuitenkin pieniä tai keskisuuria yrityksiä tai mikroyrityksiä, jota tarvitsevat tilanteeseensa ja tarpeisiinsa sopivan sosiaalista vastuuta koskevan lähestymistavan. Tässä yhteydessä TSK huomauttaa, että yritysten vastuun sosiaalinen ulottuvuus tulee ehdottomasti erottaa ympäristö- ja yhteiskuntaulottuvuudesta. Juuri ympäristönsuojelu on monille pk-yrityksille uusi ala, jolla tarvitaan muita toteutuskeinoja ja -tapoja kuin sosiaalisen ulottuvuuden alalla.

2. Toiminnan tasot - maailmanlaajuinen taso

2.1. Hyvinvointikuilu teollisuus- ja kehitysmaiden välillä on edelleen suuri. Monissa kehitysmaissa työolot ovat - talouden heikomman suorituskyvyn ja osittain kehittymättömien demokraattisten rakenteiden ja muiden edustuselinten vuoksi - usein huonommat kuin teollisuusmaissa. Edelleen esiintyy valitettavasti täysin kohtuuttomia lapsityön muotoja, hyvin alhaisia palkkoja, ammattiliittojen toiminnan tukahduttamista ja terveyttä vahingoittavia työolosuhteita.

2.2. Monet yritykset ovat jo käynnistäneet toimenpiteitä kohentaakseen kehitysmaissa sijaitsevien toimipaikkojensa ja tytäryritystensä sekä liikekumppaniensa, alihankkijoidensa ja lisenssinsaajiensa työoloja lakisääteistä vähimmäistasoa paremmiksi. TSK on hyvin tyytyväinen tällaisiin yritysten aloitteisiin ja tukee niitä. Vaikka otetaan huomioon kehitysmaiden taloudellisen suorituskyvyn heikkous, eivät lapsityövoiman käytön äärimuodot tai pakkotyön käyttö silti ole hyväksyttäviä. Myös kaikkinainen ammattiliittojen syrjintä on estettävä ja järjestäytymisvapautta on kunnioitettava. Yrittämällä muuttaa asioita omalla vaikutusalueellaan parempaan suuntaan käytössään olevin keinoin kansainvälisesti toimivat yritykset antavat tärkeän sysäyksen kokonaiskehitykselle.

2.3. Jotta yritysten tarjoamia myönteisiä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan yritysten perustamiselle, investoinneille ja mahdollisimman vapaalle kansainväliselle kauppavaihdolle luotettavat oikeusvaltion puitteet, joissa noudatetaan ILO:n keskeisiä työnormeja. Tämä kuuluu jäsenvaltioiden hallituksille ja valtiollisille elimille. Niiden vastuualueeseen kuuluu myös luoda tehokas koulutusjärjestelmä ja toimintakykyiset sosiaaliturvan instituutiot, joiden rahoitusta yritykset maksamillaan veroilla tukevat.

2.4. Lainsäätäjien, jäsenvaltioiden hallitusten ja viranomaisten asia on myös luoda asianmukaiset sosiaali- ja työoikeudelliset säännökset ja valvoa niiden noudattamista. Varsinkin jälkimmäinen on kehitysmaissa usein puutteellista. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on monissa kehitysmaissa kielletty, mutta valtio ei valvo kiellon noudattamista. Lisäksi monissa maissa poljetaan ammattiliittojen oikeuksia. Siksi lähimpänä tavoitteena tulee olla, että toimivaltaiset valtiolliset viranomaiset panevat täytäntöön tarvittavat lait ja kansainväliset ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet. Tämä on Kansainväliselle työjärjestölle (ILO) tärkeä tehtävä, mutta myös Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja WTO:n tulee ottaa sosiaalinen vastuu huomioon kansainvälisten tehtäviensä hoidossa. Lisäksi kehitysmaissa toimivat eurooppalaiset yritykset voivat tukea kehitystä noudattamalla itse lakeja ja edistämällä työlainsäädännön noudattamista myös paikallisten sopimuskumppaneidensa keskuudessa ja näyttämällä näin esimerkkiä muille yrityksille. Isäntävaltion oikeusjärjestys muodostaa siis perustan ja sitovat vähimmäispuitteet kansainvälisesti toimivien yritysten sosiaalisesti vastuulliselle toiminnalle.

2.5. Myös kansainvälisten sosiaalipoliittisten organisaatioiden - varsinkin ILO:n - julistukset ja oikeusvälineet sisältävät tärkeitä peruslinjauksia. Vaikka tällaiset julistukset on ensisijaisesti suunnattu hallituksille, voivat yritykset edistää niiden päämääriä omalla vaikutusalueellaan. Kesäkuun 18. päivänä 1998 annettu työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskeva ILO:n julistus on hyvä esimerkki: siinä ilmaistaan ILO:n jäsenvaltioiden sitoutuminen panemaan toimeen seuraavat perustaviksi katsotut työelämän periaatteet ja oikeudet:

- järjestäytymisoikeus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tunnustaminen

- kaikkien pakkotyön muotojen poistaminen

- lapsityövoiman käytön pahimpien muotojen tosiasiallinen poistaminen

- työelämään liittyvän syrjinnän poistaminen.

2.6. Muita asiaa koskevia säännöksiä ovat vuonna 1977 annettu "ILO:n kolmikantajulistus monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevista periaatteista" ja "OECD:n suuntaviivat monikansallisille yrityksille" vuodelta 1976, etenkin niihin sisältyvä työllisyyttä ja työsuhteita koskeva luku.

2.7. Jotta yritysten sosiaalinen sitoutuminen onnistutaan muuttamaan käytännön teoiksi, on tärkeää, että yritykset voivat valita ne mahdollisuudet, jotka sopivat parhaiten niiden tilanteeseen ja toimintamahdollisuuksiin suhteessa niiden liikekumppaneihin kehitysmaissa. Suurella monikansallisella yrityksellä on jo kokonsa vuoksi aivan toiset vaikutusmahdollisuudet kuin keskisuurella yrityksellä. Monien alojen tilanteelle on tyypillistä käänteinen voimasuhde, eli teollisuusmaiden pk-yrityksillä on kehitysmaissa vastassaan hyvin suuria, markkinoita hallitsevia alihankkijayrityksiä, joihin ne eivät juuri kykene vaikuttamaan.

2.8. Yritysten sosiaalisen vastuun käsitteen puitteissa yrityksillä on mahdollisuus korostaa niitä aiheita, jotka ovat erityisen merkityksellisiä sille alalle ja niille markkinoille, joilla ne toimivat. Esim. tekstiiliteollisuus korostaa lapsityövoimakysymyksiä, kun taas öljyteollisuus on keskittynyt erityisesti ympäristötoimiin. Jotkin yritykset suosivat ulkoista valvontaa tai varmentamisjärjestelmiä, toisista taas sisäinen toteutus ja valvonta on parempi tapa. Tärkeää on viime kädessä toimeenpanon todellinen onnistuminen.

2.9. Jotkin yritykset ja alakohtaiset järjestöt laativat käytännesääntöjä, joilla ne lupaavat noudattaa ja edistää sosiaalipoliittisia ja eettisiä standardeja tai sitoutuvat tiettyyn yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämäntyyppiset käytännesäännöt ovat kunkin yksittäisen yrityskulttuurin ja -filosofian ilmaus ja heijastavat kunkin yksittäisen yrityksen tai alan pitkäaikaisia sosiaalisia päämääriä ja tavoitteita. Jos päätetään noudattaa tällaista menettelytapaa, on tärkeää, että kyseisen yrityksen tai alan toimintamahdollisuudet ilmaistaan realistisesti ja uskottavasti. Tässä onnistuvat esim. sellaiset käytännesäännöt, joiden mukaan tavoitellut sosiaalistandardit on määrä saavuttaa asteittain kehitysmaiden alihankkijoiden ja sopimuskumppanien kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

2.10. Komissio vaatii vihreässä kirjassaan, että yritysten tulisi vastata paitsi tytäryritystensä myös alihankkijoidensa lainkuuliaisuudesta ja sosiaalisesti vastuullisesta toiminnasta. TSK:n mielestä vaatimus on ymmärrettävä, mutta yleisluonteisuudessaan vaikeasti toteutettava. Mikään yritys ei voine sitoutua takaamaan, että sen alihankkijat tai sopimuskumppanit noudattavat tiettyjä työelämää koskevia säännöksiä. Koska hankintasuhteet muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja tuotantoketjut kattavat osittain jopa useita maanosia, tällainen takuu ylittäisi yritysten - etenkin pk-yritysten - oikeudelliset ja todelliset mahdollisuudet. Yritykset voivat kuitenkin ilmaista sosiaalisen vakaumuksensa tarjouskilpailujen yhteydessä ja sopimuksia tehdessään. TSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yritysten sosiaalisella vastuulla on sisäisen ulottuvuuden ohella myös ulkoinen ulottuvuus. Tämä koskee myös niiden suhteita alihankkijoihin kehitysmaissa.

2.11. TSK ei kuitenkaan unohda käytännön ongelmia: suuretkaan yritykset eivät usein voi vaatia sosiaalista vastuuta koskevien standardiensa noudattamista edes tärkeimmiltä tavarantoimittajiltaan, saati sitten alihankkijoilta. Useimpien kehitysmaiden talousrakenne koostuu epälukuisesta määrästä pieniä ja mikroyrityksiä. Esimerkiksi Euroopan johtavilla tekstiiliyrityksillä saattaa olla Intian kaltaisessa maassa helposti 12000-15000 päähankkijaa. Alihankkijoiden määrää voidaan vain arvailla. On ensisijaisesti valtioiden tehtävä huolehtia lakiensa noudattamisesta. Tämän lisäksi voidaan edistää yhteistyöllä ammattijärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa sellaisten tapausten tunnistamista, joissa sääntöjä ei ole noudatettu.

2.12. Yritysten käytännesäännöissä ja sosiaalisessa toiminnassa on otettava huomioon kunkin maan kulttuuri, perinteet ja taloudelliset puitteet. Esimerkiksi liian tiukkojen sosiaalistandardien joustamaton täytäntöönpano voitaisiin kehitysmaissa nähdä teollisuusmaiden yrityksenä lisätä kehitysmaiden työvoimakustannuksia ja viedä niiltä siten yksi niiden kilpailukyvyn osatekijä. Sukupuolten välisen syrjinnän ongelmia ja kansainvälisen yhteisön tunnustamien ihmisoikeuksien noudattamatta jättämistä ei voida luokitella kilpailueduiksi. Tämä vähentäisi huomattavasti kehitysmaiden kiinnostusta yhteistyöhön, joka on välttämätöntä sosiaalisten olojen parantamiseksi. Tästä huolimatta yritykset voivat ja niiden tulisi yrittää sosiaalisen vastuunsa puitteissa ratkaista näitä ongelmia yritystasolla.

2.13. Yritysten sosiaalisen vastuun periaatteet kirjataan kansainvälisellä tasolla usein ILO:n yleissopimuksiin. TSK korostaa ILO:n keskeisten työnormien merkitystä kansainoikeudellisesti sitovina vähimmäisstandardeina, joita on noudatettava koko maailmassa. Koska ILO:n yleissopimukset on kuitenkin suunnattu hallituksille, ne soveltuvat vain rajallisesti yritysten käytännön toiminnan suuntalinjoiksi ja perustaksi. Niistä olisi tehtävä "käännös" yritysten käytännön toteuttajia varten. TSK on hyvin tyytyväinen ILO:n tekemään työhön järjestön yleissopimusten toimeenpanemiseksi yritysten käytännön toiminnassa sekä sosiaalisten käytännesääntöjen käytännön toteutukseen yritysten toimitusketjussa.

2.14. Tässä yhteydessä TSK antaa komissiolle tunnustusta sen aloitteesta (tiedonanto aiheesta "Perustyönormien edistäminen ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittäminen maailmanlaajuistumisen yhteydessä", 18.7.2001) tukea ILO:ta sen pyrkimyksissä edistää perustyönormien noudattamista koko maailmassa.

2.15. TSK toteaa, että kansainvälisten instituutioiden - ennen muuta Maailmanpankin, IMF:n ja WTO:n - on otettava yritysten sosiaalinen vastuu huomioon. Tätä edistäisi suuresti, jos lainoja tai kauppaetuuksia myönnettäessä huolehdittaisiin siitä, että asianomaiset yritykset noudattaisivat aina vähintään ILO:n perustyönormeja. TSK toteaa myös, että kansainvälisesti toimivat yritykset näkevät jo nykyisin suurta vaivaa valistaakseen alihankkijoitaan ja sopimuskumppaneitaan koko maailmassa ja erityisesti kehitysmaissa hyvien työolojen eduista ja saavat kannustimien, oman esimerkkinsä, rohkaisun ja neuvojen avulla asiassa aikaan parannuksia(2). Nämä pitkän aikavälin ponnistelut ovat tehokkaimpia silloin, kun kyseisissä maissa luodaan suotuisat puitteet ja yrityksillä on riittävästi toimintavaraa hyödyntääkseen innovaatiokykyään.

2.16. Myös yritysten taloudellinen käyttäytyminen (esim. rahanpesu, korruptio, veroparatiisit) on sosiaalisesti vastuullisen toiminnan osa. TSK suosittaa, että etenkin sosiaalisesti vastuullisen sijoitustoiminnan arvioinnissa tai luokittelussa käytetään nykyistä tarkempia kriteerejä. Arvioinnin tulisi perustua vertailukelpoisiin tekijöihin (ei ole esimerkiksi järkevää verrata teräsyrityksen toiminnan ympäristöystävällisyyttä pankin toimintaan). Arvioinnin ei pidä myöskään johtaa siihen, että yrityksiä suljetaan sijoitusten ulkopuolelle pelkästään niiden tuotteiden tai toimialojen perusteella (esim. maaöljy, mikrosirut tai alumiinintuotanto). Kaiken kaikkiaan on parannettava yritysten sosiaalisesti vastuullisen sijoitustoiminnan puitteita, mihin sisältyy myös lainsäädännön ja tariffien harmonisointi maailmanlaajuisella ja eurooppalaisella tasolla.

3. Toiminnan tasot - unionin taso

3.1. Komissio esittää vihreässä kirjassaan kysymyksen yritysten sosiaalisen vastuun uusista eurooppalaisista puitteista. Yritykset ovat osa yhteiskunnallista kokonaisuutta ja toimivat yhteiskunnallisessa ympäristössä, jota leimaavat lait ja työehtosopimukset, joilla pidetään yllä järjestystä työmarkkinoilla, sovitetaan osapuolien etuja ja suojellaan työntekijöitä. Ne ovat alan toimijoiden hyväksymät ja muodostavat eurooppalaiset puitteet, joille yritysten sosiaalinen vastuu rakentuu, mutteivät haittaa lainsäädännöllisiä puitteita (sosiaali- ja ympäristöpolitiikka).

3.2. Työntekijöiden ja heidän yritystason luottamushenkilöidensä osallistuminen on varmistettu EU:n tasolla direktiivillä eurooppalaisista yritysneuvostoista sekä direktiivillä työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan. Yksittäisissä jäsenvaltioissa tämä on varmistettu eri tavoin, useimmiten laeilla. TSK kehottaa soveltamaan näitä voimassa olevia säännöksiä johdonmukaisesti, jotta teollisesta muutoksesta voidaan tehdä oikeudenmukaisen etujen tasapainottamisen avulla sosiaalisesti siedettävä.

3.3. Nykyiset sosiaaliset puitteet huomioon ottaen Euroopassa on ensisijaisesti luotava sellainen psykologinen ilmasto, jossa yritysten sosiaalisella vastuulla on kiinteä paikkansa. Unionin taso on sopiva foorumi kokemuksien vaihtoon yritysten sosiaalista vastuuta koskevista menestyksellisistä aloitteista ja yritysten valistamiseen sosiaalisen vastuun sisällyttämisestä yritysstrategioihin.

3.4. Yritysten sosiaalinen vastuu ei ole vain johdon ja työntekijöiden edustajien tehtävä. Valtion, kuntien, yksittäisten kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan on annettava oma panoksensa sosiaalisen vastuun hyväksi. TSK on tyytyväinen siihen, että komissio käsittelee tätä ongelmaa valkoisessa kirjassaan eurooppalaisesta hallintotavasta.

3.5. Yritykset ovat riippuvaisia siinä maassa vallitsevista puitteista, jossa ne harjoittavat liiketoimintaansa. Siksi ei ole pakollista noudattaa jotain ILO:n yleissopimusta maassa, joka ei ole sitä ratifioinut eikä saattanut sitä voimaan omassa lainsäädännössään. Mutta koska yrityksiä ei voi eikä saa vetää vastuuseen hallitusten laiminlyönneistä, niiden tulisi sosiaalisen vastuunsa vuoksi toimia vastuullisemmin kuin mitä pelkät lakisääteiset velvoitteet edellyttävät. ILO:n kolmikantajulistus monikansallisista yrityksistä on tässä tärkeä viitekehys. TSK muistuttaa lisäksi, että ILO:n perustyönormit ovat osana ihmisoikeuksia voimassa kaikissa ILO:n jäsenvaltioissa riippumatta siitä, onko ne ratifioitu vai ei. Jokainen jäsenvaltio on ILO-jäsenyytensä vuoksi velvollinen huolehtimaan siitä, että perustyönormeja - ammattiliittojen oikeudet, kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön ja lapsityövoiman käytön lopettaminen sekä syrjimättömyys - noudatetaan, ja ne vastaavat myös siitä, että yritykset noudattavat normeja. Euroopan valtioilla on erityinen tehtävä siirtää ILO:n työnormit omiin lainsäädäntöihinsä. Yleisesti ottaen Euroopan unioni voi toimia ennakolta pyrkimällä kansainvälisistä sopimuksista käytävissä neuvotteluissa siihen, että sopimuksista vallitsee laaja yksimielisyys ja että mahdollisimman monet valtiot allekirjoittavat ne.

3.6. TSK pitää vapaaehtoisuutta yritysten sosiaalista vastuuta koskevissa toimissa erityisen tärkeänä. Yksityiskohtisten sitovien yleiseurooppalaisten puitteiden luominen ei olisi asianmukaista. Yhdenmukaistetuissa yksityiskohtaisissa sosiaalisen vastuun standardeissa piilee vaara, että yritykset ja etenkin pk-yritykset ja osuus- ja yhteistötalouden yritykset ahdetaan "pakkopaitaan". Yrityksillä tulee olla mahdollisuus kehittää mittatilaustyönä räätälöityjä, alakohtaisia ja erityisen tehokkaita ratkaisuja, joissa otetaan kunkin yrityksen erityistilanne huomioon. Työmarkkinaosapuolten sopimat yleiset eurooppalaiset periaatteet voisivat osaltaan vaikuttaa siihen, että yrityksissä jo toteutettavat sosiaalista vastuuta koskevat toimet leviävät nykyistä laajemmalle. TSK onkin erittäin tyytyväinen, jos työmarkkinaosapuolet syventävät yritysten sosiaalisen vastuun yksittäisiä näkökohtia esim. työterveyden ja -turvallisuuden tai yhtäläisten mahdollisuuksien alalla. Yritysten sosiaalisen vastuun erityinen EU-ulottuvuus voitaisiin luoda yhteisten aloitteiden ja työmarkkinaosapuolten vapaaehtoisten sopimusten puitteissa, kuten tekstiilialalla on jo tapahtunut. Komissio voisi avoimuutta, yhdenmukaisuutta ja hyviä käytänteitä kyseisellä alalla edistämällä tukea yritysten sosiaalisen vastuun tärkeimpien toimijoiden kumppanuutta.

3.7. Yritysten sosiaalisesti vastuulliseen toimintaan liittyy sekä laadullisia että määrällisiä näkökohtia, jotka vaihtelevat alan ja yrityksen tilanteen mukaan, joten myös seuranta ja arviointi on toteutettava eri tavoin.

3.8. TSK on tyytyväinen toimenpiteisiin, joilla tuetaan ja edistetään sosiaalisesti vastuullisen toiminnan hyvien esimerkkien levittämistä. Jäsenvaltioissa on jo useita tämäntyyppisiä verkostoja (esim. ORSE - Ranskassa).

4. Toiminnan tasot - jäsenvaltio- ja paikallistaso

4.1. Vihreässä kirjassa korostetaan sosiaalisen vastuun toimien vaikutusta paikallistasolla. TSK muistuttaa, että osuus- ja yhteisötalouden yritykset ovat yleensä pk- tai mikroyrityksiä, jotka pitävät sosiaalisen vastuun paikallisulottuvuutta keskeisenä tehtävänään. Niiden paikallisen sosiaali- ja ympäristötoiminnan taustalla on pitkän aikavälin taloudellinen perspektiivi, jonka vuoksi ne toimivat yhteisön hyväksi (esim. naapuriapu, osallistamistoimet, ympäristöhankkeet jne.). Komission tulisi painottaa voimakkaammin tätä yritysten sosiaalisen vastuun jo olemassa olevaa paikallista ulottuvuutta.

4.2. TSK toteaa, että yritysten sosiaalinen vastuu merkitsee sekä viestintävalmiuden että jatkuvan oppimisvalmiuden lisäämistä. Ihmiset, jotka osaavat viestiä keskenään ja ovat avoimia uudelle tiedolle, pystyvät myös sosiaaliseen yhteiselämään, eikä suvaitsemattomuudella ja etniseen taustaan, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautuneisuuteen tai sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä ole enää sijaa. Joka tietää jotain muista kulttuureista ja elämän- ja ajattelutavoista, suhtautuu niihin avoimemmin. Tämä tehtävä kuuluu opetustoimelle, perhepolitiikalle ja taloudelle. Maailmanlaajuistuminen asettaa nykypäivän yhteiskunnalle tämän haasteen.

4.3. Tulevaisuuden menestyvät yritykset tarvitsevat päteviä työntekijöitä, jotka osaavat liikkua osaamis- ja tietoyhteiskunnassa vapaasti ja itsenäisesti. Osallisuuden ja uusien kehitysaskelien hyödyntämisen edellytyksenä on ihmisten ammattitaito sekä valmius ja kyky elinikäiseen oppimiseen. TSK katsoo, että tämä asia kuuluu yhtä lailla hallituksille, talouselämälle, työmarkkinaosapuolille ja yksittäisille kansalaisille. Kunkin tahon rooli tulee määrittää selvästi avoimessa keskustelussa.

4.4. Perhepolitiikkaa, koulutuspolitiikkaa ja talouspolitiikkaa ei saa enää tarkastella erikseen. Lapsien hankkiminen on tehtävä perheille helpommaksi, naisten on voitava työskennellä edelleen ammattitaitoa vaativissa ammateissaan ja lapsilla on oltava oppimismahdollisuuksia. Talouselämän on otettava huomioon työntekijöiden - jotka ovat isiä ja äitejä - tarpeet ja toteutettava perheystävällistä eli sosiaalisesti vastuullista yritysstrategiaa.

4.5. Yritysten sosiaalinen vastuu ei edellytä vain yritysjohdon valmiutta ja sosiaalisesti vastuullista yritysstrategiaa, vaan myös ihmisiä, työntekijöitä, jotka ovat valmiita ottamaan sosiaalisen vastuun huomioon henkilökohtaisessa vaikutuskentässään ja toimimaan sen mukaisesti. TSK pitää siksi erityisen tärkeänä, että kansalaishengen luomiseen investoidaan. Tämän voivat tehdä koulutusjärjestelmät välittämällä lastentarhasta asti solidaarisuuden ja henkilökohtaisen vastuun periaatteisiin perustuvaa yhteiselämän kulttuuria. Perheitä on rohkaistava toimimaan yhdessä lastensa kanssa yhteisön puolesta. Yritykset voivat parantaa kansalaistoiminnan edellytyksiä, antaa palkintoja sosiaalisesti vastuullisesta toiminnasta ja luoda kannustimia työntekijöiden sosiaaliselle toiminnalle.

4.6. TSK kannattaa paikallis- tai aluetason sosiaalisen vastuun verkostojen perustamista. Tällaisia verkostoja on jo monin paikoin toiminnassa. Niissä yritykset, työmarkkinaosapuolet ja julkissektori tekisivät yhteistyötä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan muiden kumppanien kanssa sosiaalisen vastuun yhteisten tavoitteiden laatimiseksi ja saavuttamiseksi. On kuitenkin vältettävä sitä, että paikallistason pk-yrityksille syntyy uusia byrokraattisia ja hallinnollisia rasitteita.

5. Loppupäätelmä

5.1. Yritysten sosiaalinen vastuu on TSK:lle keskeisen tärkeä kysymys, jonka kehitystä se tulee seuraamaan aktiivisesti. TSK toivoo, että komissio ottaa edellä esitetyt näkemykset huomioon aihetta syventävässä työssään. Vapaaehtoisuuden periaatteen sekä ympäristön, talouden ja sosiaaliselta kannalta kestävän kehityksen sekä kansainvälisten organisaatioiden voimassa olevien sopimusten huomioimisen on oltava viitekehyksenä komission tuleville toimille, jotta se voi tukea yritysten pyrkimyksiä toimia sosiaalisesti vastuullisella tavalla.

Bryssel 20. maaliskuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Vrt. TSK:n lausunto Euroopan vammaisten teemavuodesta, EYVL C 36, 8.2.2002.

(2) Konkreettisia esimerkkejä löytyy osoitteista

http://oracle02.ilo.org:6060/dyn/basi/vpisearch.first

http://www.csreurope.org/csr_europe/Databank/databankindex.htm

http://www.csrforum.com/csr/csrwebassist.nsf/content/a1c2a3.html

http://www.business-impact.org/bi2/case_studies_2k/

LIITE

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Hylätyt muutosehdotukset

Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin käsittelyssä.

Lisätään ennen "Yleistä"-jaksoa seuraavaa:

"1.1. Alustukseksi

Useimmat yritysten toimintaa seuranneet lienevät yhtä mieltä siitä, että yhtiöillä on suuret mahdollisuudet tuottaa taloudellista ja sosiaalista hyötyä sidosryhmille ja täyttää samalla velvollisuutensa osakkeenomistajiin nähden. Historiallisesti tarkastellen yritystoiminnan tarkoitus on luonteeltaan taloudellinen. Saavuttamalla taloudellisen päämääränsä yhtiö noudattaa myös juridisia ja sopimusvelvoitteitaan sidosryhmiä kohtaan. Niin yhtiöt kuin poliitikot ja tarkkailijat ovat viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana tulleet yhä vakuuttuneemmiksi, että tietyillä yhtiöillä on merkittävät mahdollisuudet tuottaa sidosryhmille hyötyä toteuttamalla yritystoiminnan sosiaalista vastuuta painottavia ohjelmia. Niiden on oltava sopusoinnussa yrityksen taloudellisen päämäärän kanssa; tavallisimmin mukana ovat keskipitkän tai pitkän aikajakson liiketoimintanäkymät, joissa keskeisiä seikkoja ovat yrityksen selviytyminen ja sen menestys. Taloudellisen päämäärän laiminlyönnistä seuraa paitsi se, ettei yritys pysty kantamaan sosiaalista vastuutaan, myös se, että sidosryhmät kärsivät suunnattomasti sosiaalista vahinkoa. Kun yritykset pääsevät taloudelliseen päämääräänsä, niillä on huomattavat mahdollisuudet tehdä maailmasta entistä parempi. TSK kehottaa komissiota ottamaan yritysten taloudellisen päämäärän paremmin huomioon valkoista kirjaa laatiessaan."

Perustelu

Vihreässä kirjassa ei todeta riittävällä tavalla, miten huomattavan sosiaalisen panoksen yritykset antavat saavuttamalla taloudellisen päämääränsä.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 45, ei-ääniä: 79, tyhjiä: 11.

Sijoitetaan ennen "Yleistä"-jaksoa seuraavaa:

"1.2. Yrityksen taloudellinen päämäärä

1.2.1. Yrityksen ensisijainen tarkoitus on taloudellinen ja sen tärkeimmät suhteet ja velvollisuudet ovat oikeudellisia ja perustuvat sopimuksiin, eivät vapaaehtoisuuteen. On tosiseikka, että vain silloin, kun yritykset saavuttavat taloudellisen päämääränsä, varmistetaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kaikki osatekijät: työllisyys, yhteisön koheesio, kansakuntien sosiaalinen koheesio sekä säästöjen ja investointien takaama vanhuudenturva.

1.2.2. Yrityksen suorituskyvyn ensisijainen mittari on sen kannattavuus. Tämän ansiosta sen on mahdollista toimia kilpailukykyisesti ja investoida tulevaisuuteen. Markkinavoimien haaste on yrityksen kannattavuuden jatkuva testi. Yritys täyttää tarkoituksensa, jos se selviää näistä haasteista ja kukoistaa. Jotta tähän päästään, pitää yrityksen noudattaman liiketalousmallin pysyä toteuttamiskelpoisena pitkään.

1.2.3. Suhteet sidosryhmiin ovat oikeudellisia ja sopimuspohjaisia, mutta vain selviytymällä ja menestymällä yritys voi pitää yllä työpaikkoja ja niiden laatua, jatkaa tilauksia tavarantoimittajille ja pitää yllä kumppanuussuhteita niiden kanssa sekä tyydyttää kuluttajien kysyntää ja taata näiden tyytyväisyys.

1.2.4. Siinä yhteisössä, jossa yrityksellä on kotipaikka, se pitää yllä työllisyyttä ja elättää työntekijänsä ja näiden perheet, jotka puolestaan käyttävät paikallisten tavaran- ja palveluntoimittajien palveluja. Menestyvä yritys on myös itsekin tärkeä asiakas paikallisille tavaran- ja palvelujentoimittajille ja siksi yhteisönsä taloudellinen sydän, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukipilari.

1.2.5. Menestyvä yritys maksaa veroja voitoistaan, kerää keskushallinnon puolesta verot työntekijöiltään ja rahoittaa työntekijöidensä kanssa sosiaaliturvajärjestelmää. Yritys myös maksaa ja kerää arvolisäveroa keskushallinnon puolesta. Yritys on keskeinen osatekijä maakohtaisessa verotusjärjestelmässä, joka tuottaa yhteiskuntamallin ylläpitämiseen tarvittavat varat.

1.2.6. Menestyvän yrityksen tuotosta maksetaan tietty osuus osinkoina osakkeenomistajille. Nämä ovat yhä useammin eläkerahastoja ja vakuutusyhtiöitä, jotka hallinnoivat yksityisten kansalaisten vanhuudenturvakseen keräämiä elinikäisiä säästöjä. Nämä järjestelmät perustuvat yritysten tuottoihin ja osinkoihin.

1.2.7. Tuotto on menestyvän yrityksen mitta. Tuoton väheneminen vaikuttaa haitallisesti paitsi yksityishenkilöiden pitkäaikaisiin säästöihin myös työllisyyteen, tavarantoimittajiin, asiakkaisiin ja valtion tuloihin. Niinpä yrityksen ei pidä uhrata lyhyen aikajakson tuottomahdollisuuksiaan, jos sillä ei ole toiveita tuotosta keskipitkällä tai pitkällä aikajänteellä."

Perustelu

Vihreässä kirjassa ei todeta, että yritysten taloudellisen päämäärän saavuttaminen on kansalaisyhteiskunnan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toteutumisedellytys.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 47, ei-ääniä: 86, tyhjiä: 17.

Sijoitetaan ennen "Yleistä"-jaksoa seuraavaa:

"1.3. Yrityksen sosiaalinen vastuu

1.3.1. Yrityksen sosiaalinen vastuu on jatkuvasti kehkeytyvä käsite. Siihen kuuluu kanssakäyminen välittömien sidosryhmien kanssa, yhteydet yhteiskuntaan ja ympäristöön. Tämän uskoisi olevan myös osakkeenomistajien intressissä, varsinkin jos se tukee liiketoimintamallin toteuttamiskelpoisuutta pitkällä aikavälillä.

1.3.2. Välittömiin sidosryhmiin kuuluvat asiakkaat, hankkijat sekä työntekijät. Perustavanlaatuiset suhteet sidosryhmien kanssa ovat juridisia ja sopimuspohjaisia. Suhteita voidaan vapaaehtoisesti laajentaa sosiaalista vastuuntunnetta ilmentävin järjestelyin. Asiakkaille voidaan esimerkiksi tarjota tuotteita jotka ovat sosiaalisen vastuunsa tuntevilta tavarantoimittajilta ja aliurakoitsijoilta peräisin, työsuhteen ehdot voivat olla monin tavoin 'myönteisiä' ja niihin voi sisältyä erityisiä investointeja henkilöresursseihin.

1.3.3. Laajentaessaan yhteyksiään välittömien sidosryhmien kanssa yritykset yleensä pyrkivät liiketoiminnallisin perustein vakuuttamaan osakkeenomistajat siitä, että varainkäyttö kyseiseen toimintaan on heidän etunsa mukaista. Asian tarkastelu voi vaatia pitkän aikaperspektiivin, ja joissain tapauksissa saattaa osakkeenomistajien 'sivistäminen' olla tarpeen.

1.3.4. Yhteisönäkökohta on yrityksen sosiaalisen vastuun kannalta monitahoisempi. Aihe kattaa sekä paikallisyhteisön, jossa yritys toimii, että yhteiskunnan koko kentän. Tässä yhteydessä saattavat liiketoiminnalliset argumentit olla vähemmän ilmeisiä ja tuottoa on usein odotettavissa vasta pitkähkön aikajakson kuluessa.

1.3.5. Kestävyys yleisenä ilmiönä näyttäytyy nimenomaan näissä laajoissa yhteiskunnallisissa puitteissa. On löydettävä tasapaino yrityksen kestävyyden - sen kyky selviytyä ja menestyä - ja kestävän kehityksen kolmen yleisen ulottuvuuden - taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän - välillä. Kestävän kehityksen oikeudellisia ja sääntelypuitteita saattaa hyvinkin olla tarpeen muokata täydentämään yritysten sosiaalista vastuuta koskevia aloitteita. On varsin mahdollista, että kyseiset aloitteet antavat aiheen ja suuntaa tämäntyyppisen lainsäädännön laadintaan.

1.3.6. Lähtökohta on, että yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyvät kysymykset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Asiassa on kuitenkin jo olemassa valmiita puitteita. Yritykset voivat kehittää käytännesääntöjä, joissa määritetään, mikä on eettistä ja vastuullista toimintaa sidosryhmiä ja yhteisöä kohtaan. Lisäksi yritykset hakeutuvat yhteistoimintaan yhdistääkseen voimansa. On paljon liiketoimintaa, jonka vaikutus yhteisössään on yleishyödyllinen.

1.3.7. Edellä esitetyn analyysin pohjalta TSK katsoo voivansa kannattaa tapaa, jolla vihreän kirjan tekstikohdassa 20 yritysten sosiaalinen vastuu määritellään 'käsitteeksi, jossa yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolenaiheensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseen sidosryhmiensä kanssa'."

Perustelu

Lausunnossa ei määritellä yritysten sosiaalista vastuuta. On hyödyllistä punnita ja vertailla keskenään yritysten sosiaalista vastuuta ja yrityksen taloudellista päämäärää.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 40, ei-ääniä: 95, tyhjiä: 19.

Kohta 1.3

Lisätään seuraava viimeisen virkkeen edelle: "Ammattijärjestöt ovat edistäneet ratkaisevalla tavalla näitä puitteita."

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 59, ei-ääniä: 76, tyhjiä: 11.

Kohta 1.4

Muutetaan viimeinen virke kuulumaan seuraavasti: "Työnantajien ja ammattijärjestöjen vuoropuhelun tulisi kuitenkin ennen kaikkea edistää tarpeellisia muutoksia eräiden yritysten käyttäytymisessä ja siten myös sosiaalista vastuunottoa."

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 56, ei-ääniä: 83, tyhjiä: 13.

Kohta 1.5

Korvataan viidennen virkkeen maininta "Yritysten on tuotettava voittoa" maininnalla "Yritysten tulee olla kilpailukykyisiä".

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 46, ei-ääniä: 81, tyhjiä: 9.

Kohta 1.5

Muutetaan viimeinen virke kuulumaan seuraavasti: "Jokaisen yrityksen on taloudellisissa pohdinnoissaan ja ratkaisuissaan otettava huomioon yhteiskunnallinen ympäristö, jotta se voi antaa jotain takaisin yhteisölle ja ympäristölle, joita se on hyödyntänyt toimintojensa aloittamisen yhteydessä (asunnot, terveydenhoidon perusrakenteet, perus- ja korkeamman asteen koulutus, liikenne jne.)."

Perustelu

Kaikkien - osakkaiden, työntekijöiden, työntekijöiden edustajien, asiakkaiden, hankkijoiden, kuntien, yhteiskunnan - intressit ovat samalla tasolla.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 39, ei-ääniä: 71, tyhjiä: 15.

Kohta 1.7

Täydennetään viimeistä virkettä seuraavasti: "- - liiketaloudellinen menestys on sosiaalisen vastuunkannon välttämätön ja ehdoton edellytys - -."

Perustelu

Itsestään selvä.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 61, ei-ääniä: 82, tyhjiä: 10.

Kohta 1.8

Muutetaan kohdan ensimmäinen virke kuulumaan seuraavasti: "Yritysten sosiaalinen vastuu käsittää työpaikkojen luomisen ja turvaamisen lisäksi myös parempien työpaikkojen kehittämisen ja riittävästä työterveydestä ja -turvallisuudesta huolehtimisen, vammaisten tarpeiden huomioonottamisen ja elinikäisen oppimisen kulttuurin edistämisen sekä koulutusmahdollisuuksien lisäämisen ja kaikille työntekijöille suunnattuun täydennyskoulutukseen sijoittaminen."

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 66, ei-ääniä: 67, tyhjiä: 6.

Kohta 1.9

Poistetaan ensimmäisestä virkkeestä sanat "itsekuri" ja "työmoraali".

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 54, ei-ääniä: 66, tyhjiä: 15.

Kohta 1.9

Poistetaan ensimmäisestä virkkeestä seuraava ilmaus: "- - muodostavat arvo- ja talousyhteisömme kulmakivet."

Perustelu

Ei voida asettaa samanarvoiseen asemaan voittoja ja vapautta, investointeja ja keskinäistä kunnioitusta, kulutusta ja ihmisarvoista elämää. Jotkut voivat nähdä niiden välillä tiiviitä yhteyksiä, mutta näitä arvoja ei voi luetella peräkkäin sekalaisessa järjestyksessä ilman hierarkkista järjestystä, sosiaalisen Euroopan kehityksen tässä vaiheessa. Muutoin annettaisiin ymmärtää, että olisimme muka jo poistaneet kaikki köyhyyden ja työmarkkinoilta syrjäytymisen syyt, eikä enää olisi kuin syytä iloita kaikki yhdessä.

Jo ilmaus "muodostavat talousyhteisömme kulmakivet" on varsin optimistinen.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 41, ei-ääniä: 55, tyhjiä: 10.

Kohta 1.11

Muutetaan kohdan kolmas virke kuulumaan seuraavasti: "Yritysjohtajat hyväksyvät yrityksissä kehitettävät toimintatavat selvästi paremmin kuin ulkopuolelta asetetut toimintaehdot."

Perustelu

Ajatusta, jonka mukaan työntekijät ja johtajat tai osakkaat ovat yrityksessä samalla tasolla, ei ole onnistuttu vielä näyttämään toteen. Lainsäätäjä (joka valmistelee lain) ja neuvottelija (joka tekee alakohtaiset tai yleissopimukset) on valittu tai nimitetty laillisesti yleisillä vaaleilla tai edustavuuteen perustuvan nimityksen kautta. Nämä demokratian elementit ovat perustana oikeusvaltioissa eli kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Tähän mennessä ei ole löydetty tekijöitä, jotka osoittaisivat, ettei niitä hyväksytä.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 34, ei-ääniä: 60, tyhjiä: 13.

Kohta 2.3

Lisätään kohdan loppuun seuraavaa: "Toisaalta komitea on sitä mieltä, että yritysten sosiaalisen vastuun yhteydessä tulee ottaa huomioon, että ammattitaidotonta työvoimaa vaativan tuotannon siirtäminen ja korkeasti koulutettujen työntekijöiden maahanmuuton edistäminen eurooppalaisten yritysten työvoimapulan ratkaisemiseksi heikentävät tässä kohdassa kyseessä olevien maiden inhimillisiä voimavaroja."

Perustelu

Ei ole aiheellista houkutella valtioita tekemään julkisia investointeja tulevan eliittinsä tai tulevien työntekijöidensä koulutukseen, jos sen avulla edistetään koulutetun työvoiman vientiä. Asia kuuluu yritysten sosiaalisen vastuun piiriin.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 37, ei-ääniä: 89, tyhjiä: 12.

Kohta 2.4

Lisätään kohdan loppuun seuraavaa: "Yritysten sosiaalinen vastuu ja sen vapaaehtoisuus antavat kuitenkin kyseisissä maissa toimiville eurooppalaisille yrityksille mahdollisuuden kieltäytyä käyttämästä lapsityövoimaa, vaikka paikallinen lainsäädäntö ei sitä kieltäisikään. Yritysten sosiaalinen vastuu voi kannustaa näissä maissa toimivia yrityksiä palkkaamaan aikuisia ja maksamaan heille parempaa palkkaa kuin lapsille maksettaisiin kuitenkin niin, että palkat jäävät huomattavasti eurooppalaisen palkkatason alle."

Perustelu

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että yritysten sosiaalisen ja yhteiskunnallisen vastuun välillä ei ole eroa ja että sosiaalisen vastuun vapaaehtoinen luonne antaa mahdollisuuden tiukempiin sääntöihin kuin kansallinen lainsäädäntö edellyttäisi.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 48, ei-ääniä: 71, tyhjiä: 11.