a)

Veitsi tai sakset ja pinsetit näytteiden leikkaamista varten.

b)

Tarjottimia, joihin on merkitty 50 ruutua, joihin kuhunkin mahtuu noin 2 g:n lihanäyte, tai muita välineitä, jotka antavat samanlaiset takeet näytteiden jäljitettävyydestä.

c)

Sekoitin, jossa on terävä leikkausterä. Jos näytteen paino on yli 3 g, on käytettävä lihamyllyä, jonka reikälevyn aukkojen läpimitta on 2–4 mm, tai saksia. Jos kyseessä on jäädytetty liha tai kieli (josta on poistettu pintakerros, jota ei voi digestoida), tarvitaan lihamyllyä, ja näytteen kokoa on suurennettava huomattavasti.

d)

Magneettisekoittimia, joissa on termostaattiohjattu lämpölevy ja teflonpäällysteiset, noin 5 cm:n pituiset sekoitussauvat.

e)

Kartiomaisia lasisia erotussuppiloita, joiden vetoisuus on vähintään 2 l ja joissa on mieluiten teflontulpat.

f)

Renkailla ja kiinnittimillä varustettuja statiiveja.

g)

Siivilöitä, joiden silmäkoko on 180 μm, ulkohalkaisija 11 cm ja verkko ruostumatonta terästä.

h)

Suppiloita, joiden sisähalkaisija on vähintään 12 cm ja joihin siivilät sopivat.

i)

Lasimaljoja, joiden vetoisuus on 3 l.

j)

Mittalaseja, joiden vetoisuus on 50–100 ml, tai sentrifugiputkia.

k)

Trikinoskooppi, joka on varustettu vaakatasopöydällä, tai stereomikroskooppi, jonka näytetason alapuolella on säädettävätehoinen transmittoidun valon lähde.

l)

Petrimaljoja, joiden halkaisija on 9 cm ja joiden pohjaan on merkitty 10 × 10 mm:n tarkastusruudutus terävällä esineellä (stereomikroskooppia käytettäessä).

m)

Kammio toukkien laskemista varten (trikinoskooppia käytettäessä). Se valmistetaan 3 mm:n paksuista akryylilevyistä seuraavasti:

n)

Alumiinifoliota.

o)

25-prosenttista suolahappoa.

p)

Pepsiiniä, jonka vahvuus on 1:10 000 NF (US National Formulary) eli 1:12 500 BP (British Pharmacopoeia) eli 2 000 FIP (Fédération Internationale de Pharmacie).

q)

Vesijohtovettä, joka on lämmitetty 46–48 oC:n lämpötilaan.

r)

Vaaka, jonka tarkkuus on vähintään 0,1 g.

s)

Metallitarjottimia, joiden vetoisuus on 10–15 l, jäljelle jäävän digestionesteen keräämiseen.

t)

Erikokoisia pipettejä (1, 10, 25 ml) ja pipetinpidikkeitä.

u)

Lämpömittari, jonka tarkkuus on ±0,5 oC ja mittausalue 1–100 oC.

v)

Lappo vesijohtovedelle.

a)

Kotieläimenä pidettävien sikojen kokonaisista ruhoista otetaan vähintään yhden gramman painoinen näyte palleapilarin lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta. Erityisten trikiinipihtien käyttö on sallittu, jos voidaan taata 1,00–1,15 g:n tarkkuus.

Jalostusemakoista ja ‐karjuista on otettava suurempi vähintään 2 g:n painoinen näyte palleapilarin lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta.

Jos palleapilareita ei ole saatavilla, on otettava kooltaan kaksinkertainen eli 2 g:n (jalostusemakoista ja ‐karjuista 4 g:n) painoinen näyte kyljen tai rintalastan puoleisesta pallean osasta taikka kieli-, purema- tai vatsalihaksista.

b)

Lihapaloista otetaan vähintään 5 g:n painoinen näyte vähärasvaisesta poikkijuovaisesta lihaksesta mahdollisuuksien mukaan läheltä luita tai jänteitä. Samankokoinen näyte olisi otettava lihasta, jota ei ole tarkoitus kypsentää kauttaaltaan tai käsitellä muulla tavoin teurastuksen jälkeen.

c)

Jos kyse on jäädytetyistä näytteistä, otetaan analyysia varten vähintään 5 g:n painoinen näyte poikkijuovaisesta lihaskudoksesta.

Tutkittavan näytteen paino on suhteessa otettuun lihanäytteeseen, jossa ei ole rasvaa eikä sidekudosta. Erityistä huolellisuutta on noudatettava otettaessa lihasnäytteitä kielestä, jotta kielen pintakerros, jota ei voi digestoida ja joka saattaa estää sakan tulkitsemisen, ei aiheuta kontaminaatiota.

a)

Kaadetaan 16 ± 0,5 ml suolahappoa 3 l:n vetoiseen lasimaljaan, jossa on 2,0 l 46–48 oC:n lämpötilaan lämmitettyä vesijohtovettä. Asetetaan sekoitussauva lasimaljaan, asetetaan lasimalja lämmitetylle levylle ja aloitetaan sekoittaminen.

b)

Lisätään 10 ± 0,2 g pepsiiniä.

c)

Hienonnetaan sekoittimessa 100 g näytteitä, jotka on otettu 2 kohdan mukaisesti.

d)

Pannaan hienonnettu liha 3 l:n lasimaljaan, joka sisältää vettä, pepsiiniä ja suolahappoa.

e)

Upotetaan sekoittimen teräkappale useita kertoja lasimaljassa olevaan digestionesteeseen ja huuhdellaan sekoittimen kulho pienellä määrällä digestionestettä mahdollisten lihajäämien poistamiseksi.

f)

Peitetään malja alumiinifoliolla.

g)

Magneettisekoitin on säädettävä siten, että se ylläpitää tasaisen 44–46 oC:n lämpötilan koko sekoituksen ajan. Sekoituksen aikana digestionesteen on pyörittävä sellaisella nopeudella, että seoksen keskelle syntyy syvä pyörre nesteen kuitenkaan roiskumatta.

h)

Sekoitetaan digestionestettä niin kauan, että lihahiukkaset häviävät (noin 30 minuuttia). Tämän jälkeen sammutetaan sekoitin ja kaadetaan digestioneste siivilän läpi sakkautussuppiloon. Tiettyjen lihatyyppien (kielen, riistalihan jne.) käsittely saattaa vaatia pitemmän digestioajan (joka ei saa ylittää 60:tä minuuttia).

i)

Digestion katsotaan onnistuneen, jos siivilään jää enintään 5 prosenttia näytteen lähtöpainosta.

j)

Annetaan digestionesteen seistä suppilossa 30 minuuttia.

k)

Kun 30 minuuttia on kulunut, lasketaan nopeasti 40 ml:n digestionestenäyte mittalasiin tai sentrifugiputkeen.

l)

Pidetään digestionesteet ja muu nestemäinen jäte tarjottimella, kunnes tulokset on saatu.

m)

Annetaan 40 ml:n näytteen seistä 10 minuuttia. Tämän jälkeen poistetaan varovasti näytteen ylemmät kerrokset imemällä sakan yläpuolista nestettä 30 ml, jolloin jäljelle jää enintään10 ml.

n)

Kaadetaan jäljelle jäänyt 10 ml:n sakkanäyte toukkienlaskukammioon tai petrimaljaan.

o)

Huuhdellaan mittalasi tai sentrifugiputki enintään 10 ml:lla vesijohtovettä, joka lisätään toukkienlaskukammiossa tai petrimaljassa olevaan näytteeseen. Tämän jälkeen tutkitaan näyte trikinoskoopilla tai stereomikroskoopilla, joka suurentaa 15–20-kertaisesti. Havainnoinnissa voidaan käyttää myös muita tekniikkoja, jos voidaan osoittaa, että niillä saadaan positiivisista kontrollinäytteistä sama tai parempi tulos kuin perinteisillä havainnointimenetelmillä. Kaikki epäselvät löydökset tai loismaiset muodot on suurennettava 60–100-kertaisesti.

p)

Näyteliuokset on tutkittava heti niiden valmistuttua. Tutkimusta ei missään tapauksessa saa jättää seuraavaan päivään.

Jos näyteliuoksia ei tutkita 30 minuutin kuluessa niiden valmistumisesta, ne on kirkastettava seuraavalla tavalla. Kaadetaan lopullinen noin 40 ml:n näyte mittalasiin ja annetaan sen seistä 10 minuuttia. Tämän jälkeen poistetaan sakan yläpuolista nestettä 30 ml, jolloin jäljelle jää 10 ml, johon lisätään vesijohtovettä, kunnes tilavuus on 40 ml. Annetaan seoksen seistä vielä 10 minuuttia, minkä jälkeen poistetaan sakan yläpuolista nestettä 30 ml imemällä, jolloin jäljelle jää 10 ml näytteen tutkimista varten petrimaljassa tai toukkienlaskukammiossa. Huuhdellaan mittalasi enintään 10 ml:lla vesijohtovettä ja lisätään huuhde petrimaljassa tai laskukammiossa olevaan näytteeseen tutkimusta varten.

Jos näyte todetaan tutkimuksen yhteydessä sameaksi, se kaadetaan mittalasiin ja lisätään vesijohtovettä, kunnes tilavuus on 40 ml, minkä jälkeen toistetaan edellä esitetty menettely. Menettely voidaan toistaa 2–4 kertaa, kunnes neste on riittävän kirkasta luotettavan tuloksen saamiseksi.

a)

Veitsi tai sakset näytteiden leikkaamista varten.

b)

Tarjottimia, joihin on merkitty 50 ruutua, joihin kuhunkin mahtuu noin 2 g:n lihanäyte, tai muita välineitä, jotka antavat samanlaiset takeet näytteiden jäljitettävyydestä.

c)

Lihamylly tai sähköinen sekoitin.

d)

Stomacher 3 500 ‐sekoitin, lämpötilaohjattu malli.

e)

Stomacher-sekoittimeen sopivia muovipusseja.

f)

Kartiomaisia erotussuppiloita, joiden tilavuus on 2 l ja joissa on mieluiten teflontulpat.

g)

Renkailla ja kiinnittimillä varustettuja statiiveja.

h)

Siivilöitä, joiden silmäkoko on 180 μm, ulkohalkaisija 11 cm ja verkko ruostumatonta terästä tai messinkiä.

i)

Suppiloita, joiden sisähalkaisija on vähintään 12 cm ja joihin siivilät sopivat.

j)

Mittalaseja, joiden tilavuus on 100 ml.

k)

Lämpömittari, jonka tarkkuus on ±0,5 oC ja mittausalue 1–100 oC.

l)

Täristin, esim. sähköparranajokone, jonka pää on irrotettu.

m)

Rele, joka avautuu ja sulkeutuu yhden minuutin välein.

n)

Trikinoskooppi, joka on varustettu vaakatasopöydällä, tai stereomikroskooppi, jonka näytetason alapuolella on säädettävätehoinen transmittoidun valon lähde.

o)

Kammio toukkien laskemista varten ja petrimaljoja, joiden halkaisija on 9 cm, kuten edellä olevan I luvun 1 kohdan l ja m alakohdassa.

p)

17,5-prosenttista suolahappoa.

q)

Pepsiiniä, jonka vahvuus on 1:10 000 NF (US National Formulary) eli 1:12 500 BP (British Pharmacopoeia) eli 2 000 FIP (Fédération Internationale de Pharmacie).

r)

Useita 10 l:n jäteastioita, joita käytetään välineistön puhdistamiseen esimerkiksi formaliinilla ja jäljelle jääneen digestionesteen keräämiseen, jos näytteet ovat antaneet positiivisen tuloksen.

s)

Vaaka, jonka tarkkuus on 0,1 g.

a)

Täydet erät (100 näytettä kerrallaan)

b)

Pienemmät erät (alle 100 näytettä)

—

Lisätään digestionesteeseen jäätä (300–400 g jäälastuja tai murskaa), kunnes kokonaistilavuus on noin 2 l. Tämän jälkeen sekoitetaan digestionestettä, kunnes jää on sulanut. Kun on kyse pienemmistä eristä (ks. II kohdan b alakohta), jään määrää on vähennettävä vastaavasti.

—

Kaadetaan jäähtynyt digestioneste 2 l:n erotussuppiloon, joka on varustettu ylimääräisessä kiinnittimessä olevalla täristimellä.

—

Sakkauttamista varten täristetään erotussuppiloa jaksoittain 30 minuutin ajan siten, että yhden minuutin täristystä seuraa yhden minuutin tauko.

—

Kun 30 minuuttia on kulunut, lasketaan nopeasti 60 ml:a liuosta 100 ml:n mittalasiin. (Huuhdellaan suppilo pesuliuoksella käytön jälkeen.)

—

Annetaan 60 ml:n näytteen seistä vähintään 10 minuuttia, minkä jälkeen sakan yläpuolista nestettä poistetaan imemällä siten, että mittalasiin jää jäljelle 15 ml:n näyte, joka tutkitaan toukkien varalta.

—

Imemiseen voidaan käyttää muoviletkulla varustettua kertakäyttöruiskua. Letkun pituuden olisi oltava sellainen, että mittalasiin jää 15 ml, kun ruiskun pää lepää mittalasin reunalla.

—

Kaadetaan loput 15 ml toukkienlaskukammioon trikinoskooppitutkimusta varten tai kahteen petrimaljaan stereomikroskooppitutkimusta varten.

—

Pestään mittalasi 5–10 ml:lla vesijohtovettä ja lisätään huuhde näytteeseen.

—

Näyteliuokset on tutkittava heti niiden valmistuttua. Tutkimusta ei missään tapauksessa saa jättää seuraavaan päivään.

—

Kaadetaan lopullinen 60 ml:n näyte mittalasiin ja annetaan sen seistä 10 minuuttia. Tämän jälkeen poistetaan sakan yläpuolista nestettä 45 ml imemällä ja lisätään 15 ml:n jäännökseen vesijohtovettä, kunnes tilavuus on 45 ml.

—

Annetaan seoksen seistä vielä 10 minuuttia, minkä jälkeen poistetaan sakan yläpuolista nestettä 30 ml imemällä ja kaadetaan loput 15 ml petrimaljaan tai toukkienlaskukammioon tutkimusta varten.

—

Huuhdellaan mittalasi 10 ml:lla vesijohtovettä ja lisätään huuhde petrimaljassa tai laskukammiossa olevaan näytteeseen tutkimusta varten.

a)

Gelman-suppilo, jonka vetoisuus on 1 l, suodatinpidikkeineen (pidikkeen halkaisija 45 mm).

b)

Suodatinlevyjä, joissa on pyöreä ruostumattomasta teräksestä valmistettu verkko, jonka silmäkoko on 35 μm (levyn halkaisija 45 mm) ja kaksi 1 mm:n paksuisesta kumista valmistettua rengasta (ulkohalkaisija 45 mm, sisähalkaisija 38 mm). Pyöreä verkko pannaan kahden kumirenkaan väliin ja kiinnitetään niihin näille kahdelle materiaalille sopivalla kaksikomponenttiliimalla.

c)

Erlenmeyerpullo, jonka vetoisuus on 3 l ja jossa on sivuputki imemistä varten.

d)

Suodatinpumppu.

e)

Muovipusseja, joiden tilavuus on vähintään 80 ml.

f)

Muovipussien saumausvälineet.

g)

Rennilaasia, jonka vahvuus on 1:150 000 Soxhlet-yksikköä/g.

a)

Täydet erät (100 näytettä kerrallaan).

Ks. II luvun A kohdan 3 alakohdan II alakohdan a alakohta.

b)

Pienemmät erät (alle 100 näytettä).

Ks. II luvun A kohdan 3 alakohdan II alakohdan b alakohta.

a)

Lisätään digestionesteeseen jäätä (300–400 g jäälastuja tai murskaa), kunnes kokonaistilavuus on noin 2 l. Pienempiä eriä varten jään määrää on vähennettävä vastaavasti.

b)

Sekoitetaan digestionestettä, kunnes jää on sulanut. Annetaan jäähtyneen nesteen seistä vähintään kolme minuuttia, jotta toukat ehtivät kiertyä.

c)

Asennetaan suodatinpidikkeellä ja suodatinlevyllä varustettu Gelman-suppilo suodatinpumppuun yhdistettyyn erlenmeyerpulloon.

d)

Kaadetaan digestioneste Gelman-suppiloon ja suodatetaan. Digestionesteen valumista suodattimen läpi voidaan suodatuksen lopulla avustaa suodatinpumpun imulla. Imu on lopetettava ennen suodattimen kuivumista eli kun suppilossa on jäljellä 2–5 ml nestettä.

e)

Kun koko digestioneste on suodatettu, irrotetaan suodatinlevy ja pannaan se 80 ml:n muovipussiin, johon lisätään 15–20 ml rennilaasiliuosta. Rennilaasiliuos valmistetaan lisäämällä 2 g rennilaasia 100 ml:aan vesijohtovettä.

f)

Saumataan muovipussi kahdesti ja pannaan se Stomacher-sekoittimeen sisä- ja ulkopussin väliin.

g)

Annetaan sekoittimen käydä kolme minuuttia sekä täyden että vajaan erän ollessa kyseessä.

h)

Kolmen minuutin kuluttua poistetaan muovipussi suodattimineen ja rennilaasiliuoksineen sekoittimesta ja avataan saksilla. Kaadetaan nestesisältö toukkienlaskukammioon tai petrimaljaan. Huuhdellaan pussi 5–10 ml:lla vettä ja lisätään huuhde sitten toukkienlaskukammioon trikinoskooppitutkimusta varten tai petrimaljaan stereomikroskooppitutkimusta varten.

i)

Näyteliuokset on tutkittava heti niiden valmistuttua. Tutkimusta ei missään tapauksessa saa jättää seuraavaan päivään.

a)

Veitsi tai sakset näytteiden leikkaamista varten.

b)

Tarjottimia, joihin on merkitty 50 ruutua, joihin kuhunkin mahtuu noin 2 g:n lihanäyte, tai muita välineitä, jotka antavat samanlaiset takeet näytteiden jäljitettävyydestä.

c)

Trichomatic 35® ‐sekoitin, jossa on suodatin.

d)

Suolahappoliuosta, jonka väkevyys on 8,5 ± 0,5 painoprosenttia.

e)

Läpinäkyviä polykarbonaattikalvosuodattimia, joiden läpimitta on 50 mm ja joiden huokosten koko on 14 mikronia.

f)

pepsiiniä, jonka vahvuus on 1:10 000 NF (US National Formulary) eli 1:12 500 BP (British Pharmacopoeia) eli 2 000 FIP (Fédération Internationale de Pharmacie).

g)

Vaaka, jonka tarkkuus on 0,1 g.

h)

Anatomiset atulat/pinsetit.

i)

Mikroskoopin objektilaseja, joiden leveys on vähintään 5 cm, tai petrimaljoja, joiden läpimitta on vähintään 6 cm ja joiden pohjiin on merkitty terävällä esineellä 10 × 10 mm:n ruudutus.

j)

Transmittoidulla valolla varustettu (stereo)mikroskooppi (joka suurentaa 15–60-kertaisesti) tai vaakatasopöydällä varustettu trikinoskooppi.

k)

Nestemäisen jätteen keräämisastia.

l)

Useita 10 litran jäteastioita, joita käytetään välineistön puhdistamiseen esimerkiksi formaliinilla ja jäljelle jääneen digestionesteen keräämiseen, jos näytteet ovat antaneet positiivisen tuloksen.

m)

Lämpömittari, jonka tarkkuus on ±0,5 oC ja mittausalue 1–100 oC.

a)

Asetetaan suodatin sekoittimeen, liitetään jäteletku paikoilleen ja johdetaan se jäteastiaan.

b)

Kun sekoitin käynnistetään, lämpeneminen alkaa.

c)

Ennen käynnistystä reaktiokammion alapuolella sijaitseva pohjaventtiili on avattava ja suljettava.

d)

Lisätään enintään 35 näytettä, joista kukin painaa noin 1 g (lämpötila 25–30 oC) ja jotka on otettu yksittäisistä näytteistä 2 kohdan mukaisesti. Varmistetaan, että suurimmat jännepalat on poistettu, sillä ne saattavat tarttua kalvosuodattimeen.

e)

Kaadetaan sekoittimeen yhdistettyyn nestekammioon vettä (noin 400 ml).

f)

Kaadetaan noin 30 ml (8,5-prosenttista) suolahappoliuosta pienempään yhdistettyyn nestekammioon.

g)

Asetetaan kalvosuodatin karkean suodattimen alle suodatinlaitteeseen.

h)

Lopuksi lisätään 7 g pepsiiniä. Tätä lisäämisjärjestystä on noudatettava tarkasti, jotta pepsiini ei hajoa.

i)

Suljetaan reaktio- ja nestekammioiden kannet.

j)

Valitaan digestioaika: lyhyt digestioaika (5 minuuttia) lihasioista saaduille näytteille ja pidennetty digestioaika (8 minuuttia) muille näytteille.

k)

Kun sekoitin käynnistetään, liukeneminen ja digestio alkavat automaattisesti, minkä jälkeen tapahtuu suodatus. Prosessi kestää 10–13 minuuttia ja päättyy automaattisesti.

l)

Avataan reaktiokammion kansi, kun kammio on todettu tyhjäksi. Jos kammiossa on vaahtoa tai digestionestejäämiä, toistetaan menettely V kohdan mukaisesti.

a)

Poistetaan suodatinpidike ja siirretään kalvosuodatin objektilasille tai petrimaljaan.

b)

Tutkitaan kalvosuodatin (stereo)mikroskoopilla tai trikinoskoopilla.

a)

Jos saatu tulos on positiivinen, täytetään kaksi kolmasosaa sekoittimen reaktiokammiosta kiehuvalla vedellä. Kaadetaan tavallista vesijohtovettä yhdistävään astiaan, kunnes alempi sensori peittyy. Sen jälkeen käynnistetään automaattinen puhdistusohjelma. Puhdistetaan suodatinpidike ja muu välineistö esimerkiksi formaliinilla.

b)

Työpäivän päätteeksi täytetään sekoittimen nestekammio vedellä ja käynnistetään tavallinen ohjelma.

a)

Suljetaan reaktiokammion alapuolella oleva pohjaventtiili.

b)

Poistetaan suodatinpidike ja siirretään kalvosuodatin objektilasille tai petrimaljaan.

c)

Asetetaan uusi kalvosuodatin suodatinpidikkeeseen, joka kiinnitetään paikoilleen.

d)

Täytetään sekoittimen nestekammio vedellä, kunnes alempi sensori peittyy.

e)

Käynnistetään automaattinen puhdistusohjelma.

f)

Puhdistusohjelman päätyttyä avataan reaktiokammion kansi ja tarkastetaan, onko kammiossa nestejäämiä.

g)

Jos kammio on tyhjä, irrotetaan suodatinpidike ja siirretään kalvosuodatin pinseteillä objektilasille tai petrimaljaan.

h)

Tutkitaan molemmat kalvosuodattimet C kohdan 3 alakohdan II alakohdan mukaisesti. Ellei suodattimia pystytä tutkimaan, toistetaan koko digestio pidennettynä C kohdan 3 alakohdan I alakohdan mukaisesti.

a)

Hehkulampputrikinoskooppi, joka suurentaa 30–40-kertaisesti ja 80–100-kertaisesti, tai stereomikroskooppi, jonka näytetason alapuolella on säädettävätehoinen transmittoidun valon lähde.

b)

Kahdesta toisiaan vasten painettavasta lasilevystä koostuva kompressio- eli puristuslasit (lasilevyistä toinen on jaettu yhtä suuriin ruutuihin).

c)

Pienet käyrät sakset.

d)

Pinsetit/atulat.

e)

Veitsi näytteiden leikkaamista varten.

f)

Pieniä numeroituja astioita näytteiden erillään säilyttämistä varten.

g)

Pipetti.

h)

Lasillinen etikkahappoa ja lasillinen kaliumhydroksidiliuosta kalkkeutumien poistoa ja kuivuneen lihan pehmentämistä varten.

a)

Kotieläimenä pidettävästä siasta niitä otetaan molempien palleapilareiden lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta.

b)

Villisiasta näytteitä otetaan molempien palleapilareiden lihas- ja jänneosan yhtymäkohdan lisäksi puremalihaksista, potkan lihaksista, kylkiluiden välisistä lihaksista ja kielilihaksista. Kustakin eläimestä otetaan yhteensä kuusi näytettä.

c)

Jos tiettyjä lihaksia ei ole saatavilla näytteenottoa varten, on saatavilla olevista lihaksista otettava yhteensä neljä näytettä.

d)

Kunkin lihapalan eri kohdista — mahdollisuuksien mukaan läheltä luita tai jänteitä — otetaan neljä hasselpähkinän kokoista näytettä poikkijuovaisesta lihaskudoksesta, mahdollisuuksien mukaan kohdasta, joka ei sisällä rasvaa.

a)

Yleensä puristuslasille laitetaan 1,0 ± 0,1 g lihaa, mikä vastaa tavallisesti 28:aa kauranjyvän kokoista palaa. Tarvittaessa täytetään kahdet puristuslasit 56 kauranjyvän kokoisen palan tutkimiseksi.

b)

Jos kotieläimenä pidettävän sian molemmat palleapilarit ovat tallella, trikiinitutkimuksen tekijän on leikattava kustakin edellä mainitusta näytteestä, joka on otettu koko ruhosta, 28 kauranjyvän kokoista palaa eli yhteensä 56 palaa.

c)

Jos ainoastaan toinen palleapilari on tallella, 56 palaa leikataan eri kohdista — mahdollisuuksien mukaan lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta.

d)

Villisian neljästä muusta lihaksesta otetuista näytteistä leikataan seitsemään kauranjyvän kokoista palaa, mikä tekee yhteensä 28 lisäpalaa.

e)

Tämän jälkeen trikiinitutkimuksen tekijä puristaa kyseiset 56 (tai 84) palaa lasilevyjen väliin siten, että normaalia painettua tekstiä voidaan selvästi lukea preparaatin läpi.

f)

Jos tutkittavan näytteen liha on kuivaa ja vanhaa, preparaatteja on ennen puristusta pehmennettävä 10–20 minuuttia seoksessa, jossa on yksi osa kaliumhydroksidiliuosta ja noin kaksi osaa vettä.

g)

Trikiinitutkijan on leikattava kustakin lihapalanäytteestä 14 kauranjyvän kokoista palaa eli yhteensä 56 palaa.

h)

Mikroskooppitutkimus on tehtävä siten, että jokainen preparaatti tutkitaan hitaasti ja huolellisesti 30–40-kertaisella suurennuksella.

i)

Jos trikinoskooppitutkimuksessa havaitaan epäilyttäviä seikkoja, ne on tutkittava trikinoskoopin voimakkaimmalla (80–100-kertaisella) suurennuksella.

j)

Jos tulos on epävarma, tutkimus on toistettava muita näytteitä ja preparaatteja käyttäen, kunnes saadaan varmuus tuloksesta. Trikinoskooppitutkimuksen on kestettävä vähintään kuusi minuuttia.

k)

Tutkimusta varten määrätty vähimmäisaika ei sisällä näytteenottoon ja preparaattien tekoon tarvittavaa aikaa.

l)

Trikonoskooppitutkimuksen tekevä henkilö saa pääsääntöisesti tarkastaa enintään 840 näytepalaa päivässä. Tämä määrä vastaa 15 kotieläimenä pidettävän sian tai 10 villisian tutkimista.

a)

Pakastettuna saapunut liha on säilytettävä niin, ettei se pääse sulamaan.

b)

Pakastustilan teknisillä laitteilla ja teholähteellä on voitava varmistaa, että vaadittu lämpötila saavutetaan hyvin nopeasti ja että se pysyy yllä kaikkialla pakastustilassa ja lihassa kauttaaltaan.

c)

Eristepakkaus on poistettava ennen pakastusta, paitsi jos kyseessä on liha, joka on jo pakastustilaan tuotaessa kauttaaltaan saavuttanut vaaditun lämpötilan, tai liha, joka on pakattu sellaiseen pakkaukseen, joka ei estä sitä saavuttamasta vaadittua lämpötilaa määritellyssä ajassa.

d)

Erät on säilytettävä erillään lukituissa pakastustiloissa.

e)

Jokaisen erän pakastustiloihin saapumisen päivämäärä ja kellonaika on kirjattava.

f)

Pakastustilan lämpötilan on oltava vähintään –25 oC. Lämpötila on mitattava kalibroiduilla lämpömittareilla, ja mittaustulosten kirjaamisen on oltava jatkuvaa. Lämpötilaa ei saa mitata suoraan kylmän ilman virrasta. Välineet on säilytettävä lukituissa tiloissa. Lämpötilataulukoiden on sisällettävä maahantuonnin yhteydessä laaditun lihantarkastusrekisterin oleelliset tiedot sekä pakastuksen alkamis- ja päättymispäivä ja vastaavat kellonajat, ja niitä on säilytettävä yhden vuoden ajan laatimisen jälkeen.

g)

Lihaa, jonka halkaisija tai paksuus on enintään 25 cm, on pakastettava vähintään 240 tuntia yhtäjaksoisesti, ja lihaa, jonka halkaisija tai paksuus on 25–50 cm, on pakastettava vähintään 480 tuntia yhtäjaksoisesti. Pakastuskäsittelyä ei saa tehdä lihalle, jonka halkaisija tai paksuus on mainittuja arvoja suurempi. Pakastusaika lasketaan hetkestä, jolloin jäähdytystilassa saavutetaan edellä f alakohdassa tarkoitettu lämpötila.

a)

Lihoja, joiden halkaisija tai paksuus on enintään 15 cm, on pakastettava jonkin seuraavassa mainitun aika–lämpötila-yhdistelmän mukaan:

b)

Lihoja, joiden halkaisija tai paksuus on 15–50 cm, on pakastettava jonkin seuraavassa mainitun aika–lämpötila-yhdistelmän mukaan:

Pakastustilojen lämpötila ei saa olla valittua inaktivointilämpötilaa korkeampi. Lämpötila on mitattava kalibroiduilla lämpömittarilla, ja mittaustulosten kirjaamisen on oltava jatkuvaa. Lämpötilaa ei saa mitata suoraan kylmän ilman virrasta. Välineet on säilytettävä lukituissa tiloissa. Lämpötilataulukoiden on sisällettävä maahantuonnin yhteydessä laaditun lihantarkastusrekisterin oleelliset tiedot sekä pakastuksen alkamis- ja päättymispäivä ja vastaavat kellonajat, ja niitä on säilytettävä yhden vuoden ajan laatimisen jälkeen.

Jos pakastustunnelia käytettäessä edellä mainittuja menettelyitä ei noudateta tiukasti, elintarvikealan toimijan on kyettävä osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että vaihtoehtoinen menetelmä on tarpeeksi tehokas tappamaan trikiiniloiset sianlihasta.

a)

Noudatetaan edellä a–e alakohdassa esitettyjä menetelmää 1 koskevia yleisiä määräyksiä ja sovelletaan seuraavia aika–lämpötila-yhdistelmiä:

b)

Lämpötila on mitattava kalibroiduilla lämpömittarilla ja mittaustulosten kirjaamisen on oltava jatkuvaa. Lämpömittarin anturin on oltava sijoitettu keskelle lihapalaa, joka ei saa olla pienempi kuin paksuin pakastettava lihapala. Lihapala on sijoitettava jäähdytystilan epäsuotuisimpaan paikkaan — ei jäähdytyslaitteiden välittömään läheisyyteen eikä suoran kylmän ilmavirran välittömään läheisyyteen. Välineet on säilytettävä lukituissa tiloissa. Lämpötilataulukoiden on sisällettävä maahantuonnin yhteydessä laaditun lihantarkastusrekisterin oleelliset tiedot sekä pakastuksen alkamis- ja päättymispäivä ja vastaavat kellonajat, ja niitä on säilytettävä yhden vuoden ajan laatimisen jälkeen.

a)

Vähintään 10 g painavat näytteet otetaan hevoselta kieli- tai puremalihaksesta, villisialta etujalasta, kielestä tai palleasta.

b)

Jos hevosesta ei ole saatavilla näitä lihaksia, otetaan kooltaan suurempi näyte palleapilarin lihas- ja jänneosan yhtymäkohdasta. Lihaksen on oltava puhdas sidekudoksesta ja rasvasta.

c)

Digestoidaan vähintään 5 g näytettä liitteessä I olevassa I luvussa esitetyn vertailumenetelmän tai II luvussa esitetyn vastaavan menetelmän mukaisesti. Kunkin digestion osalta tutkittavan lihaksen kokonaispaino saa olla enintään 100 g, kun käytetään I luvun mukaista menetelmää tai II luvun A ja B kohdan mukaisia menetelmiä, ja 35 g, kun käytetään II luvun C kohdan mukaista menetelmää.

d)

Jos tulos on positiivinen, otetaan 50 g:n painoinen lisänäyte myöhempää erillistä tutkimusta varten.

e)

Rajoittamatta eläinlajien säilyttämistä koskevia säännöksiä kaikkien muiden riistaeläinten kuin villisian liha, esimerkiksi karhun, lihansyöjänisäkkäiden (myös merinisäkkäiden) ja matelijoiden liha, on testattava ottamalla 10 g:n näyte loisten tyypillisistä esiintymispaikoista lihaksistossa tai suurempi näyte, jos kyseiset näytteenottokohdat eivät ole saatavilla. Loisten tyypilliset esiintymispaikat ovat

f)

Digestioajan on oltava riittävän pitkä, jotta näiden eläinten kudoksen asianmukainen digestio voidaan varmistaa, mutta se saa olla enintään 60 minuuttia.

A.

Jotta tilat voidaan tunnustaa virallisesti trikiineistä vapaiksi, elintarvikealan toimijoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

B.

Trikiineistä vapaiksi tunnustetuilla tiloilla toimivien elintarvikealan toimijoiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista A kohdan mukaisista vaatimuksista, jotka eivät enää täyty, ja kaikista muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa tilan asemaan trikiineistä vapaana tilana.

A.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa tilan trikiineistä vapaaksi niissä jäsenvaltioissa, joissa on 10 viime vuoden aikana todettu trikiinitartuntaa kotieläiminä pidetyissä sioissa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

B.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa tilan trikiineistä vapaaksi niissä jäsenvaltioissa, joissa ei ole 10 viime vuoden aikana todettu trikiinitartuntaa kotieläimenä pidetyissä sioissa, jos edellä A osan d kohdan vaatimusta on noudatettu.

C.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää tunnustaa tilaluokan trikiineistä vapaaksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

D.

Alustavan kertomuksen ja sitä seuraavien vuosikertomusten, jotka on toimitettava komissiolle, on täytettävä direktiivin 2003/99/EY liitteessä IV säädetyt vaatimukset ja sisällettävä seuraavat tiedot: