1)

Onko sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY (1) kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 3 artiklan 5 ja 7 kohtaa, joiden mukaan sähköasiakkaan (pienyrittäjän) oikeuksien on toteuduttava sähköntoimittajan vaihtuessa kunnioittaen periaatetta, joka varmistaa, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti helposti vaihtaa toimittajaa ja niin, että kyseinen vaihtaminen tapahtuu kustannusten, työmäärän ja ajan osalta syrjimättömästi tulkittava siten, että se on esteenä mahdollisuudelle veloittaa sopimussakko määräaikaisen sähköntoimitussopimuksen irtisanomisesta, jos asiakas haluaa vaihtaa sähköntoimittajaa riippumatta aiheutuneen vahingon määrästä (23.4.1964 annetun siviililain 483 §:n 1 momentti ja 484 §:n 1 ja 2 momentti) ja ilman, että energialaissa (10.4.1997 annetun energialain 4j §:n 3a momentti) on määritetty mitään perusteita kyseisten maksujen laskemiseksi ja niiden määrän määrittämiseksi?

2)

Onko sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 3 artiklan 5 ja 7 kohtaa, joiden mukaan sähköasiakkaan (pienyrittäjän) oikeuksien on toteuduttava sähköntoimittajan vaihtuessa niin, että kyseinen vaihtaminen tapahtuu kustannusten, työmäärän ja ajan osalta syrjimättömästi ja kunnioittaen periaatetta, joka varmistaa, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti helposti vaihtaa toimittajaa, tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle sopimusehtojen tulkinnalle, jonka mukaan silloin, kun määräaikainen sähköntoimitussopimus irtisanotaan ennenaikaisesti, sellaisten maksujen periminen asiakkailta (pienyrittäjiltä), jotka vastaavat de facto kustannuksia sähköstä, jota ei ole otettu sopimuksen voimassaolon päättymiseen saakka ota tai maksa -periaatteen mukaisesti, on mahdollista?