Helsingin yleissopimus: kansainvälisten jokien ja järvien saastumisen estäminen

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Neuvoston päätös 95/308/EY yleissopimuksen tekemisestä valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä

Yleissopimus valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä

PÄÄTÖKSEN JA YLEISSOPIMUKSEN TARKOITUS

Päätöksellä 95/308/EY Euroopan yhteisö (nykyinen EU) liittyy valtioiden rajat ylittävien jokien* ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä (Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio — UNECE:n vesivaroja koskeva yleissopimus)

Yleissopimus tunnetaan Helsingin yleissopimuksena, sillä se allekirjoitettiin Helsingissä vuonna 1992.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Yleissopimuksella luodaan oikeudellinen kehys, jonka puitteissa vähintään kaksi osapuolta voivat tehdä yhteistyötä
  • ehkäistäkseen ja rajoittaakseen vesien saastumista yli kansallisten rajojen
  • varmistaakseen, että valtioiden rajat ylittäviä vesistöjä käytetään järkevästi ja tasapuolisesti.
• Osapuolten on toteutettava kaikki asianmukaiset valtioiden rajat ylittäviin vesistöihin liittyvät toimenpiteet
  • ehkäistäkseen, rajoittaakseen tai vähentääkseen todellista tai mahdollista saastumista
  • varmistaakseen vesistöjen luontoa säästävän ja järkevän käytön, vesivarojen säilyttämisen ja ympäristön suojelun sekä tarvittaessa ekosysteemien tilan palauttamisen ennalleen
  • varmistaakseen, että resursseja käytetään järkevästi ja tasapuolisesti.
• Osapuolten on
  • noudatettava varovaisuusperiaatetta, toisin sanoen ne eivät saa lykätä toimenpiteiden toteuttamista sillä perusteella, ettei tieteellisissä tutkimuksissa ole täysin osoitettu syysuhdetta tiettyjen aineiden ja saastumisen välillä
  • noudatettava saastuttaja maksaa -periaatetta, toisin sanoen saastuttaja vastaa saastumisen ehkäisemisen, rajoittamisen ja vähentämisen aiheuttamista kustannuksista
  • käytettävä vesivaroja vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa
  • otettava käyttöön ohjelmia rajat ylittävien vesistöjen valvomiseksi
  • tehtävä yhdessä tiedonvaihtoon ja tutkimukseen liittyvää työtä tehokkaiden tekniikoiden kehittämiseksi rajat ylittävän vaikutuksen ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi
  • tuettava asianmukaisia kansainvälisiä pyrkimyksiä saastuttamiseen liittyviä vastuukysymyksiä koskevien sääntöjen, arviointiperiaatteiden ja menetelmien laatimiseksi.
• Toimenpiteet
  • on kohdistettava mahdollisuuksien mukaan saastumisen lähteeseen
  • eivät saa siirtää saastumista suoraan tai epäsuorasti ympäristön muille alueille.
• Kahden- ja monenkeskiset sopimukset voivat kattaa muun muassa seuraavavia aihealueita:
  • tietojen kokoaminen ja inventaariot
  • yhteisten valvontaohjelmien luominen
  • päästörajojen asettaminen jätevesille ja yhteiset vedenlaatutavoitteet
  • varoitus- ja hälytysjärjestelmien perustaminen
  • ympäristövaikutusten arviointien käyttö.
• Sopimuksen osapuolien on
  • autettava toisiaan pyynnöstä
  • huolehdittava, että valtioiden rajat ylittävien vesistöjen tilaa ja toteutettavia toimenpiteitä koskevat tiedot ovat yleisön saatavilla.
• Vuonna 2003 yleissopimusta muutettiin niin, että siihen voivat liittyä myös Euroopan unionin ulkopuoliset maat. Muutos tuli voimaan 6. helmikuuta 2013 ja päätös 2013/790/EU merkitsi sen hyväksymistä. Maaliskuusta 2016 lähtien kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat voineet liittyä siihen.

VOIMAANTULO

Yleissopimus tuli voimaan 6. lokakuuta 1996.

TAUSTAA

Suurin osa ympäristöongelmista ylittää kansalliset rajat, ja ne voivat olla luonteeltaan jopa maailmanlaajuisia. Tästä syystä Lissabonin sopimuksessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artikla) annetaan EU:lle tehtäväksi kansainvälisten toimenpiteiden edistäminen alueellisten tai maailmanlaajuisten ympäristöongelmien torjumiseksi.

EU on toimivaltainen neuvottelemaan ja allekirjoittamaan kansainvälisiä ympäristösopimuksia. Se on tehnyt niin monilla aloilla joko Yhdistyneiden kansakuntien johdolla tai alueellisella tai paikallisella tasolla. Se on ratifioinut kuusi vesistöä koskevaa yleissopimusta.

Lisätietoa:

• Monenväliset ympäristösopimukset (Euroopan komissio)
• Tietoa UNECE:n vesivaroja koskeva yleissopimus (YK:n Euroopan talouskomissio, UNECE)
• Tietoa UNECE:n vesivaroja koskevasta yleissopimuksesta (YK:n Euroopan talouskomissio, UNECE)

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 95/308/EY, tehty 24 päivänä heinäkuuta 1995, yleissopimuksen tekemisestä yhteisön puolesta valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä (EUVL L 186, 5.8.1995, s. 42–58)

Yleissopimus valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelusta ja käytöstä (EUVL L 186, 5.8.1995, s. 44–58)

Yleissopimukseen tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 10.07.2020