52010DC0450

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 23.9.2010

KOM(2010) 450 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Yhdeksäs tiedonanto direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 97/36/EY ja 2007/65/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2007–2008(Eurooppalaisten ja riippumattomien audiovisuaalisten teosten edistäminen)

SEK(2010) 995

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Yhdeksäs tiedonanto direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 97/36/EY ja 2007/65/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2007–2008(Eurooppalaisten ja riippumattomien audiovisuaalisten teosten edistäminen)

JOHDANTO

Tämä tiedonanto on laadittu televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (”televisio ilman rajoja” -direktiivi)[1], sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY[2] ja 11 päivänä joulukuuta 2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/65/EY (” audiovisuaaliset mediapalvelut” -direktiivi )[3], jäljempänä ’direktiivi’[4], 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio raportoi tällä tiedonannolla nyt yhdeksännen kerran direktiivin voimaantulon jälkeen 4 ja 5 artiklan soveltamisesta. Tiedonanto kattaa vuodet 2007–2008. Se perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tilastotietoihin siitä, miten 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut osuudet ovat toteutuneet kunkin niiden lainkäyttövaltaan kuuluvan televisio-ohjelman osalta. Tiedonannossa esitetään komission näkemys kyseisten säännösten soveltamisesta sekä tärkeimmät jäsenvaltioiden raporttien perusteella tehdyt johtopäätökset.

Tällä joka toinen vuosi laadittavalla raportilla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin sillä tiedotetaan direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti muille jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle jäsenvaltioiden toimittamista tilastotiedoista. Toiseksi sillä pyritään selvittämään, sovelletaanko eurooppalaisten teosten ja riippumattoman tuotannon edistämiseen tähtääviä säännöksiä jäsenvaltioissa asianmukaisesti.

Tätä raportointijaksoa varten komissio toimitti kaikille jäsenvaltioille Euroopan audiovisuaalisen observatorion MAVISE-tietokannasta[5] peräisin olevan etukäteen määritellyn luettelon kanavista. Tarkoituksena oli mahdollistaa se, että jäsenvaltioiden toimittamat tilastotiedot olisivat yhtenäisempiä ja vertailukelpoisempia. Paikalliskanavat poistettiin luettelosta direktiivin säännösten mukaisesti, sillä ne on jätetty 4 ja 5 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle (9 artiklan nojalla), kuten myös kanavat, jotka eivät harjoita lähetystoimintaa EU:n jäsenvaltion kielellä (direktiivin 97/36/EY johdanto-osan 29 kappale), ja kanavat, joiden lähetykset on tarkoitettu vastaanotettaviksi yksinomaan EU:n ulkopuolella ja joiden lähetyksiä ei voida vastaanottaa EU:ssa (2 artiklan 6 kohta). Kuten meneteltiin jo edellisen tiedonannon tapauksessa, kaikkia tietyn jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvia kanavia oli tarkasteltava riippumatta niiden katsojaluvuista. Asiaa käsitellään yksityiskohtaisemmin tausta-asiakirjoissa, jotka sisältyvät tähän tiedonantoon liittyvään komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan.

Bulgaria ja Romania, jotka liittyivät EU:hun 1. tammikuuta 2007 ja toimittivat tilastotietoja raportointijaksolta 2005–2006 vapaaehtoisuuden pohjalta, täyttivät nyt ensimmäistä kertaa velvollisuutensa raportoida 4 ja 5 artiklan soveltamisesta toimittamalla tiedot jaksolta 2007–2008. Tämä tiedonanto sisältää nyt ensimmäistä kertaa EU:n kaikkien 27 jäsenvaltion pakolliset raportit.

KOMISSION LAUSUNTO 4 JA 5 ARTIKLAN SOVELTAMISESTA

Yleisiä huomioita

Direktiivin 4 ja 5 artiklan soveltaminen Euroopan audiovisuaalialalla

Euroopan audiovisuaaliala jatkoi tarkastelujakson aikana jo jaksolla 2005–2006 alkanutta kasvusuuntaustaan. Lähetysyhtiöiden ja kanavien lukumäärä kasvaa vuosi vuodelta. Tämä johtuu erityisesti digitaalitekniikkaan siirtymisestä, mikä suosii uusien lähetyskanavien ja lukuisien erikoistuneiden teemakanavien markkinoilletuloa. Tämä ilmiö on edistänyt katsojakunnan pirstaloitumista, jota painotettiin jo kahdeksannessa tiedonannossa[6]. Euroopan audiovisuaalisen observatorion antamien tietojen mukaan kanavien lukumäärä 27 jäsenvaltion EU:ssa oli 5 151 vuonna 2006 ja 6 067 vuonna 2008, eli kasvua oli 17,8 prosenttia. Valtakunnallisten kanavien lukumäärä oli 1 967 vuonna 2006 ja 2 702 vuonna 2008, eli kasvua oli 37,36 prosenttia.

Jäsenvaltioiden raporttien kattamien kanavien[7] kokonaismäärä kasvoi saman jakson aikana markkinoilla kirjattua kanavien lukumäärän kasvua nopeammin. Niiden lukumäärä oli 1 107 vuonna 2006 (EU-27[8]), 1 590 vuonna 2007 ja 1 679 vuonna 2008 eli kasvua oli 51,6 prosenttia vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana.

Markkinoilla kirjatun kasvuprosentin ja katettujen kanavien lukumäärän kasvuprosentin välinen ero johtunee etukäteen määritellyn kanavaluettelon käytöstä, sillä luettelo tarjoaa aiemmilla tarkastelujaksoilla käytettyä luetteloa kattavamman perustan raportoinnille.

Täytäntöönpano ja seuranta jäsenvaltioissa

Seurantamenetelmät eivät ole yhdenmukaisia, vaan niissä on huomattavaa vaihtelua jäsenvaltioiden välillä. Kuten meneteltiin jo aiempien tiedonantojen tapauksessa, useimmissa jäsenvaltiossa lähetysyhtiöt toimittavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille. Joissakin jäsenvaltioissa kansalliset viranomaiset tai yksityiset tutkimusyritykset analysoivat kootut tiedot. Yhdessä jäsenvaltiossa tiedot kootaan seuraamalla päivittäistä ohjelmistoa toimivaltaisen viranomaisen tietokannan kautta. Seurantamenetelmät saattavat vaihdella myös kyseessä olevan lähetysyhtiön tyypin mukaan (julkiset tai kaupalliset lähetysyhtiöt). Seuranta perustuu otantaan tai kokonaislähetysaikaan. Yhdessä maassa[9] tilastotietojen keruu on rajattu maanpäällisen verkon tekniikkaa käyttäviin kanaviin, koska kyseisen maan lainsäädännön mukaan kansalliset viranomaiset eivät voi pyytää tietoja muilta kanavaryhmiltä.

On huomionarvoista, että vuonna 2008 yksi kansallinen (Portugalin) viranomainen paransi seurantamenetelmäänsä luopumalla otoksista ja arvioimalla kanavien suoritustasoa ottamalla huomioon lähetysten kokonaismäärän vuoden aikana.

Etukäteen määritellyn luettelon käyttö tämän raportointijakson aikana aiheutti sen, että lähes kaikissa jäsenvaltioissa oli tehtävä tarkennuksia, koska kansalliset viranomaiset olivat poistaneet kanavia niille toimitetusta luettelosta. Eri kanavaryhmien käsittely määritettiin direktiivin 4 ja 5 artiklan täytäntöönpanon seurantaa koskevien ohjeiden[10] mukaisesti. Kahdessa tapauksessa[11] komissio toisti virallisesti, että direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaista raportointivelvollisuutta sovelletaan ”kunkin kyseessä olevan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan televisio-ohjelman osalta”, lukuun ottamatta tapauksia, jotka mainitaan erikseen 4 artiklan 1 kohdassa[12].

Niiden kansallisten raporttien lukumäärä, joissa on tietoja kaikista katetuista kanavista, on vähentynyt hieman. Vuonna 2007 annetuista 25 raportista[13] 12:ssa ja vuonna 2008 annetuista 25 raportista 11:ssa[14] annettiin eurooppalaisia teoksia koskevia tilastotietoja kaikista katetuista kanavista, kun kyseiset tilastotiedot annettiin 14:ssä edellisellä tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan annetuista 25 raportista. Niiden kanavien lukumäärä, joista ei toimitettu tilastotietoja jäsenvaltioissa, jotka eivät toimittaneet kaikkia vaadittuja tietoja, kasvoi voimakkaammin. Kahdeksannen tiedonannon mukaan Tšekki ei toimittanut eurooppalaisia teoksia koskevia tietoja 13 kanavasta vuonna 2005 ja Italia kymmenestä kanavasta vuonna 2006. Tarkastelujaksolla Italia ei toimittanut eurooppalaisia teoksia koskevia tietoja 97 kanavasta vuonna 2007 (83 vuonna 2008), Saksa 47 kanavasta vuosina 2007 ja 2008 sekä Ranska 34 kanavasta vuonna 2007 (35 vuonna 2008). Tämä kehityssuuntaus saattaa johtua siitä, että markkinoille on tullut lukuisia pieniä kanavia, mikä on vaikeuttanut tiedonkeruuta. Syynä voi kuitenkin olla myös etukäteen määritellyn kanavaluettelon käyttö.

Myös siinä, miten jäsenvaltiot soveltavat direktiivin 4 ja 5 artiklaa, on havaittu eroja. Kuten kahdeksannessa tiedonannossa korostettiin, direktiivin 5 artiklassa säädetty riippumattomien teosten vähimmäisosuus voi viitata joko kanavien lähetysaikaan tai niiden ohjelmabudjettiin[15]. Myös laskentaperuste voi vaihdella kanavan tyypin mukaan.[16] Lisäksi tietyt jäsenvaltiot ovat antaneet yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä (jotka koskevat joko kaikkia lähetysyhtiöitä tai vain julkisen palvelun lähetysyhtiöitä) ja käyttäneet siten hyväkseen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta.

Joustovara, joka direktiivissä on jätetty sen täytäntöönpanolle, vaikeuttaa kansallisten tietojen arviointia täysin vertailukelpoisella tavalla. Tässä tiedonannossa esiteltyjen tulosten perusteella komissio voi kuitenkin tehdä luotettavia päätelmiä kansallisista raporteista, jotka koskevat 4 ja 5 artiklan soveltamista EU:n tasolla.

Analyysi- ja arviointivälineet

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio huolehtii siitä, että 4 ja 5 artiklaa sovelletaan perussopimuksen määräysten mukaisesti. Jäsenvaltioille annetaan ohjeita seuranta- ja raportointivelvollisuuksien täyttämisestä erikseen laaditussa asiakirjassa[17]. Asiakirjassa määritellään tiettyjä termejä ja selvennetään tiettyjä käsitteitä. Lisäksi on määritelty indikaattoreita[18], joilla voidaan jäsenvaltioiden toimittamia tilastotietoja voidaan analysoida objektiivisesti.

Direktiivin 4 artiklan soveltaminen

Tässä jaksossa analysoidaan sitä, kuinka hyvin kanavat ovat noudattaneet direktiivin 4 artiklassa asetettua velvollisuutta varmistaa mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin, että eurooppalaisille teoksille varataan suurin osa lähetysajasta.

Eurooppalaisille teoksille varattu keskimääräinen lähetysaika EU:ssa oli kaikkien EU-27-jäsenvaltioiden kaikkien raportoitujen kanavien osalta 62,64 prosenttia vuonna 2007 ja 63,21 prosenttia vuonna 2008, mikä tarkoittaa 0,57 prosenttiyksikön kasvua tarkastelujakson aikana.[19] Eurooppalaisille teoksille varattu lähetysaika väheni vuonna 2008 vuotta 2005 vastaavalle tasolle eli keskimäärin 63,21 prosenttiin, kun suuntaus oli edellisellä raportointijaksolla vielä kasvava. Keskipitkän aikavälin kehityssuuntaus (vuodet 2004[20]–2008) näyttää suhteellisen vakaalta, sillä verrattaessa vuoden 2004 keskiarvoa (63,52 prosenttia) vuoden 2008 keskiarvoon (63,40 prosenttia) tulokseksi saadaan hienoinen 0,12 prosenttiyksikön aleneminen.

Tarkasteltaessa kolmea eri jäsenvaltioiden ryhmää[21] voidaan tehdä seuraavat havainnot: 15 jäsenvaltion raportoimien kokonaiskeskiarvojen kehityssuuntaus neljän vuoden jaksolla on ollut kasvava (64,19 prosenttia vuonna 2008 verrattuna 63,10 prosenttiin vuonna 2005, mikä tarkoittaa 1,09 prosenttiyksikön kasvua), kun taas EU-10:n keskiarvot alenivat 2,04 prosenttiyksikköä saman jakson aikana (62,11 prosenttia vuonna 2008 verrattuna 64,15 prosenttiin vuonna 2005). EU:hun vuonna 2007 liittyneiden kahden jäsenvaltion (Bulgarian ja Romanian) tapauksessa eurooppalaisten teosten keskimääräinen osuus kasvoi edelliseen jaksoon verrattuna 59,40 prosentista 61,40 prosenttiin vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana (kasvua 2 prosenttiyksikköä). Niiden tulos on kiitettävä, kun otetaan huomioon, että ne liittyivät EU:hun vasta äskettäin, ja vahvistaa sen, että niiden täysipainoinen integroituminen direktiivissä säädettyyn järjestelmään on sujunut ongelmitta eurooppalaisten teosten edistämisen osalta. Kokonaisluvut ovat pysyneet koko jakson 2005–2008 suhteellisen vakaina ja selvästi 4 artiklassa vaaditun 50 prosentin kynnysarvon yläpuolella.

Jäsenvaltioittain tarkasteluna eurooppalaisten teosten keskimääräinen osuus lähetysajasta vaihteli 27,90 prosentista (Kypros) 85,00 prosenttiin (Puola) vuonna 2007 ja 30,00 prosentista (Kypros) 83,11 prosenttiin (Puola) vuonna 2008. Keskimääräinen osuus lähetysajasta kasvoi kyseisen jakson aikana 14 jäsenvaltiossa, pieneni 11 jäsenvaltiossa ja pysyi ennallaan kahdessa jäsenvaltiossa. Keskipitkällä aikavälillä – kun vuoden 2008 tuloksia verrataan vuoden 2005 tuloksiin – keskimääräinen osuus kasvoi 16 jäsenvaltiossa, vaikka kasvu olikin useimmissa tapauksissa suhteellisen vähäistä (11 jäsenvaltiossa enintään 5 prosenttia). Toisaalta keskimääräinen osuus pieneni 11 jäsenvaltiossa (alle 10 prosenttia kahdeksassa jäsenvaltiossa). Eurooppalaisille teoksille varatun lähetysajan kehittyminen neljän vuoden aikana (2005–2008) esitellään jäsenvaltiokohtaisissa kaaviokuvissa[22].

Se, miten jäsenvaltioiden kaikki katetut kanavat noudattavat säännöksiä, vaihteli jäsenvaltioittain sekä vuonna 2007 että vuonna 2008 12,5 prosentista (Kypros) 100 prosenttiin (Viro). Tarkastelujakson aikana noudattamisaste nousi 12 jäsenvaltiossa, pysyi ennallaan yhdeksässä jäsenvaltiossa ja aleni kuudessa jäsenvaltiossa. On huomattava, että noudattamisasteet eivät kuvasta pelkästään sitä, kuinka hyvin tai huonosti kanavat ovat noudattaneet 4 artiklan mukaisia eurooppalaisten teosten osuuksia koskevia säännöksiä, vaan myös sitä kuinka paljon tietoja on toimitettu / jätetty toimittamatta[23].

Kolmella jäsenvaltiolla[24] oli koko tarkastelujakson ajan vaikeuksia saavuttaa eurooppalaisten teosten vaadittu osuus, vaikkakin kaikissa kolmessa tapauksessa tulokset olivat heikoimmat vuonna 2007 ja paranivat hieman vuonna 2008. Tosin parannus oli kahdessa tapauksessa erittäin vähäistä. Kyseisistä jäsenvaltioista kaksi[25] ei ollut yltänyt eurooppalaisten teosten vaadittuun osuuteen yhtenä edellisen tarkastelujakson kattamista kahdesta vuodesta. Komissio kannustaa kyseisiä jäsenvaltioita tukemaan niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien kanavien pyrkimyksiä parantaa tuloksiaan ja vakiinnuttaa ne korkealle tasolle tulevien vuosien aikana.

Kanavien tulokset ovat pysyneet kokonaisuutena tarkasteltuna suhteellisen vakaina tarkastelujakson aikana verrattuna aiempiin tarkastelujaksoihin, mikä on osoitus siitä, että 4 artiklaa sovelletaan yleisesti ottaen hyvin koko EU:ssa. Pitää paikkansa, että eurooppalaisten teosten osuus pieneni EU-10:n jäsenvaltioissa jaksolla 2007–2008. Tämä voi johtua osittain äskettäin perustettujen katsojaluvuiltaan pienten erikoiskanavien suuresta lukumäärästä, sillä kyseiset kanavat saattavat tarvita sopeutumisaikaa ennen kuin ne yltävät eurooppalaisten teosten vaadittuihin osuuksiin. Jäsenvaltioita kehotetaan kuitenkin seuraamaan tiiviisti kaikkien niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien kanavien tuloskehitystä ja kannustamaan niitä kaikkia pääsemään 4 artiklassa säädettyyn eurooppalaisten teosten osuuteen.

Direktiivin 5 artiklan soveltaminen

Tiedonannon toisessa osassa esitellään tuloksia, jotka Euroopassa on saavutettu direktiivin 5 artiklassa säädetyn riippumattomien tuottajien tuottamien eurooppalaisten teosten osuuden tasolla.

Riippumattomalle tuotannolle varattu keskimääräinen osuus kaikkien raportoitujen kanavien lähetysajasta EU:ssa oli kaikkien jäsenvaltioiden osalta 35,26 prosenttia vuonna 2007 ja 34,90 prosenttia vuonna 2008, eli se pieneni 0,36 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana. Riippumattoman tuotannon osuus kääntyi hienoiseen laskuun vuonna 2003 alkaneen kasvusuuntauksen jälkeen. Tarkasteltaessa neljän vuoden jaksoa (2005–2008)[26] havaitaan, että keskimääräiset osuudet pienenivät 0,83 prosenttiyksikköä vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi kannustettava lainkäyttövaltaansa kuuluvia lähetysyhtiöitä lisäämään riippumattomien tuotantojen osuutta lähetysajasta, jotta ne yltäisivät vähintään edellisellä tarkastelujaksolla saavutetulle tasolle.

Jaksolla 2007–2008 tulokset paranivat 13 jäsenvaltiossa ja huononivat 14 jäsenvaltiossa. Kaikki jäsenvaltiot saavuttivat tarkastelujakson aikana riippumattomien tuotantojen 10 prosentin kynnysarvon. Edellisellä tarkastelujaksolla yksi jäsenvaltio[27] ei saavuttanut kynnysarvoa. Vuosina 2005–2008 riippumattomien tuotantojen osuus kasvoi kahdeksassa jäsenvaltiossa. Kasvu vaihteli 1,40 prosenttiyksiköstä (Yhdistynyt kuningaskunta) 32,20 prosenttiyksikköön (Kypros). Riippumattomien tuotantojen osuus pieneni vuoteen 2005 verrattuna 19 jäsenvaltiossa 0,20 prosenttiyksiköstä (Portugali) 16,80 prosenttiyksikköön (Ruotsi). Riippumattomien tuotantojen osuus pieneni vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana 4,36 prosenttiyksikköä EU-15:ssä, kasvoi 4,56 prosenttiyksikköä EU-10:ssä ja pieneni 1,35 prosenttiyksikköä kahdessa uusimmassa jäsenvaltiossa. Riippumattomien tuotantojen keskimääräinen osuus EU-10:ssä vuonna 2008 (35,10 prosenttia) ei jää kauas EU-15:ssä samana vuonna saavutetusta tasosta (36,02 prosenttia).

Keskimääräinen noudattamisaste EU:ssa oli kaikkien jäsenvaltioiden kanavien osalta 70,39 prosenttia vuonna 2007 ja 72,35 prosenttia vuonna 2008. EU-25:n[28] noudattamisaste aleni 1,06 prosenttiyksikköä vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana. Alennusta oli 7,06 prosenttiyksikköä verrattuna vuoteen 2004. Alemmat luvut saattavat johtua osittain tarkastelujakson aikana katettujen kanavien lukumäärän kasvusta ja siitä, että riippumattomien tuotantojen lähettämistä koskevia tietoja ei ole toimitettu[29].

Keskimääräinen noudattamisaste vaihteli jäsenvaltioittain 35,13 prosentista (Bulgaria) 100 prosenttiin (Viro, Liettua, Luxemburg ja Malta) vuonna 2007 ja 35,12 prosentista (Italia) 100 prosenttiin (Viro, Liettua ja Malta) vuonna 2008. Tarkastelujakson aikana keskimääräiset noudattamisasteet nousivat kymmenessä jäsenvaltiossa, pysyivät muuttumattomina kahdeksassa jäsenvaltiossa ja alenivat yhdeksässä jäsenvaltiossa. EU-10, jonka keskimääräinen noudattamisaste oli 78,67 prosenttia vuonna 2007 ja 83,30 prosenttia vuonna 2008, ylsi parempiin tuloksiin kuin EU-15, jonka keskimääräinen noudattamisaste oli 68,92 prosenttia vuonna 2007 ja 69,24 prosenttia vuonna 2008. Tämä vahvistaa näkemyksen, jonka mukaan 5 artikla on pantu onnistuneesti täytäntöön EU-10-jäsenvaltioissa.

Riippumattomien tuottajien uudehkojen eurooppalaisten teosten (uudehkot teokset[30]) keskimääräinen osuus kaikista riippumattomien tuottajien eurooppalaista teoksista EU:ssa oli 62,99 prosenttia vuonna 2007 ja 63,88 prosenttia vuonna 2008 eli kasvoi hieman (0,89 prosenttiyksikköä) tarkastelujakson aikana. Kun kyseisten teosten keskimääräistä osuutta vuonna 2008 verrataan niiden keskimääräiseen osuuteen vuonna 2005[31] (68,75 prosenttia), laskua on 4,87 prosenttiyksikköä. Keskipitkän aikavälin luvut osoittavat, että kehityssuunta on ollut jatkuvasti laskeva, sillä EU-25:ssä[32] vuonna 2008 saavutettu 64,88 prosentin keskiarvo on 4,21 prosenttiyksikköä alempi kuin vuonna 2004 (69,09 prosenttia). Tätä laskusuuntausta on verrattava kahdeksannessa tiedonannossa raportoituun 4,97 prosenttiyksikön kasvuun jaksolla 2001–2006. Kun huomioon otetaan jakso 2005–2008, uudehkojen teosten keskimääräinen osuus EU-10-ryhmässä vuonna 2008 (65,39 prosenttia) on 6,90 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2005 (72,29 prosenttia). Uudehkojen teosten keskimääräinen osuus oli pienempi EU-15-ryhmässä kuin EU-10-ryhmässä sekä vuonna 2008 (64,53 prosenttia) että vuonna 2005 (66,23 prosenttia), mutta vuosina 2005–2008 kirjattu lasku (1,69 prosenttiyksikköä) oli myös tässä tapauksessa vähäisempää kuin EU-10-ryhmässä. EU-10-ryhmässä saavutetut tulokset vahvistavat jälleen, että ne ovat panneet 5 artiklan onnistuneesti täytäntöön. Havaittavissa oleva laskusuuntaus olisi kuitenkin pyrittävä kääntämään samoin kuin EU-15-ryhmässä.

Kahden uusimman jäsenvaltion suoritukset tarkastelujaksolla olivat erittäin hyviä (keskimääräinen osuus 56,7 prosenttia vuonna 2007 ja 51,35 prosenttia vuonna 2008), mikä vahvistaa, että niiden liittyminen 5 artiklassa säädettyyn järjestelmään on sujunut ongelmitta.

Tulokset osoittavat, että 5 artiklan vaatimukset täyttyvät EU:n tasolla ongelmitta riippumattomien tuotantojen lähettämisen osalta. Myös uudehkojen teosten osuus on riittävä, vaikkakin kehityssuunnan on havaittu kääntyneen laskuun verrattuna vuonna 2005 saavutettuun tasoon. Jäsenvaltioita kehotetaan sen vuoksi seuraamaan, kuinka hyvin niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetysyhtiöt soveltavat 5 artiklaa, ja kannustamaan lähetysyhtiöitä lisäämään eurooppalaisten riippumattomien tuottajien tuottamien teosten ja uudehkojen teosten osuutta lähetysajoista.

PÄÄTELMÄ

Jäsenvaltioiden toimittamien tilastotietojen mukaan eurooppalaisten teosten osuus lähetysajoista EU:ssa kasvoi hienokseltaan tämän tiedonannon kattaman jakson aikana. Kehitys pysyi vakaana jaksolla 2005–2008, mutta vaihteli hieman vuosien 2005 ja 2007 välisenä aikana (kasvusuuntaus kääntyi laskusuuntaukseksi vuonna 2007). Eurooppalaisten teosten osuus lähetysajoista oli kuitenkin vuonna 2008 yhtä suuri kuin vuonna 2005 (63,2 prosenttia EU-27:ssä). Tämä osoittaa, että kehitys on vakiintunut suhteellisen korkealle tasolle, ja 4 artiklassa säädetty vaadittu osuus ylittyy selkeästi. Tätä tulosta on lisäksi tulkittava sitä taustaa vasten, että kanavien lukumäärä markkinoilla kasvaa koko ajan ja markkinoille tulee pieniä erikoiskanavia, joilla voi olla vaikeuksia yltää vaadittuun eurooppalaisten teosten osuuteen toimintansa alusta alkaen. Tätä näkökohtaa painotettiin jo kahdeksannessa tiedonannossa. Se pitäisi ottaa huomioon myös arvioitaessa kokonaistuloksia, jotka EU:ssa on saavutettu eurooppalaisten teosten osuudessa lähetysajoista tämän tiedonannon kattamalla jaksolla.

Vaikka kokonaistilanne on tyydyttävä, parannettavaa riittää edelleen. Niiden kolmen jäsenvaltion, joissa eurooppalaisten teosten osuudet eivät yltäneet vaaditulle tasolle vuosina 2007 ja 2008, olisi tehostettava pyrkimyksiään tulostensa parantamiseksi ja lujitettava vuonna 2008 alkanutta kasvua (joka oli yhdessä tapauksessa erittäin vähäistä). Koska näistä alisuoriutujista kaksi kuuluu EU-10-jäsenvaltioihin, sillä, että ne onnistuisivat kasvattamaan eurooppalaisten teosten keskimääräisiä osuuksia, olisi myönteinen vaikutus EU-10:ssä vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana kirjattuun laskusuuntaukseen, joka olisi myös saatava taittumaan.

Lopuksi on syytä kiinnittää huomiota siihen, että eurooppalaisten teosten osuus lähetysajoista kahdessa uusimmassa jäsenvaltiossa tarkastelujakson aikana oli suuri ja kasvoi edelleen vuosina 2005–2008.

Direktiivin 5 artiklan täytäntöönpanon osalta tarkastelujakson aikana riippumattomien tuotantojen tasolla tapahtunut kokonaiskehitys heikkeni hieman. Jäsenvaltioiden toimittamien tilastotietojen mukaan 5 artiklassa tarkoitetun tuotannon osuus pieneni tämän tiedonannon kattaman jakson aikana samoin kuin jaksolla 2005–2008. Vaikka lasku ei ole merkittävä (0,83 prosenttiyksikköä vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana), se merkitsi edellisellä tarkastelujaksolla kirjatun myönteisen kehityksen kääntymistä. Riippumattomien tuotantojen tasolla on syytä panna merkille, että EU-10 paransi tuloksiaan.

Riippumattomien tuottajien uudehkojen teosten tapauksessa laskusuuntaus on hieman jyrkempi jaksolla 2005–2008. Jäsenvaltioita kehotetaan kannustamaan lainkäyttövaltaansa kuuluvia kanavia tehostamaan pyrkimyksiään riippumattomien tuotantojen ja uudehkojen teosten osuuden kasvattamiseksi.

Tarkastelujaksolla saavutetut tulokset ovat kuitenkin osoitus siitä, että 5 artiklan täytäntöönpano on ollut tyydyttävää ja että 5 artiklassa säädetyt osuudet ovat ylittyneet selvästi.

Kuten kahdeksannessa tiedonannossa todettiin, jäsenvaltioiden toimittamien raporttien analysoinnista saadut tulokset[33] osoittavat, että direktiivin 4 ja 5 artiklassa säädetyt vaatimukset on täytetty vaikeuksitta jaksolla 2007–2008, kuten jäljempänä olevat kaaviokuvat osoittavat.

Pääindikaattoreiden kehitys vuosina 2005–2008 (EU-27)

[pic]

[1] EYVL L 298, 17.10.1989.

[2] EYVL L 202, 30.7.1997.

[3] EUVL L 332, 11.12.2007.

[4] Kyseiset kolme direktiiviä kodifioitiin direktiivinä 2010/13/EU sen määräajan päätyttyä, johon mennessä direktiivi 2007/65/EY oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kodifioinnin yhteydessä direktiivin artiklat numeroitiin uudelleen. Aiemmat 4 ja 5 artiklat on korvattu 16 ja 17 artiklalla, mutta niiden sisältö ei ole muuttunut.

[5] http://mavise.obs.coe.int/.

[6] http://ec.europa.eu/avpolicy/reg/tvwf/implementation/promotion/index_en.htm.

[7] ”Katetut kanavat” määritellään valmisteluasiakirjan liitteessä 1 olevassa indikaattorissa 1 seuraavasti: tunnistettujen kanavien kokonaismäärä, josta vähennetään ei-operatiivisten kanavien lukumäärä ja (ohjelmistonsa luonteen vuoksi) poikkeuksen saaneiden kanavien tai (lakisääteisten poikkeuksien vuoksi) soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen kanavien lukumäärä.

[8] Vertailun vuoksi tiedot, jotka Bulgaria ja Romania toimittivat vapaaehtoisuuden pohjalta vuosilta 2005 ja 2006, on otettu huomioon kanavien kokonaismäärän laskennassa molempien vuosien osalta.

[9] Ks. liite 3, s. 120 (Kypros). Lainsäädäntöä ollaan muuttamassa lähikuukausina.

[10] Ks. http://ec.europa.eu/avpolicy/docs/reg/tvwf/eu_works/controle45_en.pdf.

Vain (pienalueilla näkyvät) paikalliskanavat jätettiin 4 ja 5 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, kuten myös kanavat, jotka eivät lähetä ohjelmaa minkään EU:n jäsenvaltion kielellä, ja kanavat, jotka lähettävät EU:n ulkopuolelle ja joita ei voida vastaanottaa EU:ssa.

[11] Komissio lähetti Saksalle kirjeen 4 ja 5 artiklan soveltamisesta alueellisiin kanaviin ja Portugalille kirjeen 4 ja 5 artiklan soveltamisesta elokuvakanaviin, sillä kansalliset viranomaiset olivat katsoneet, että kyseiset kanavat oli vapautettu 4 ja 5 artiklan soveltamisesta. Komission kirjeen jälkeen Portugali on toimittanut elokuvakanavia koskevia tietoja vuodelta 2008 ja Saksa on sitoutunut keräämään alueellisilta kanavilta tilastotietoja seuraavan raportointijakson osalta.

[12] Vain kanavat, jotka lähettävät yksinomaan uutisia, urheilutapahtumia, kilpailunomaisia viihdeohjelmia, mainoksia, teleostoslähetyksiä ja tekstitelevisiopalveluja, on vapautettu 4 ja 5 artiklan soveltamisvelvollisuudesta.

[13] Tässä tapauksessa on otettu huomioon EU-25:ttä koskevat tiedot jaksolta 2007–2008, jotta tietoja voidaan verrata edellisen tarkastelujakson tietoihin. EU-27:ää koskevat luvut jaksolta 2007–2008 ovat joka tapauksessa samat.

[14] Nämä ovat Viro, Irlanti, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Itävalta, Puola, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Yhdistynyt kuningaskunta on toimittanut tiedot kaikista 396:stä vuonna 2007 katetusta kanavasta ja kahta lukuun ottamatta kaikista vuonna 2008 katetuista kanavista.

[15] Ranska ja Italia ilmoittivat jo edellisellä tarkastelujaksolla, että ne olivat valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon. Ks. kahdeksas tiedonanto.

[16] Tilanne on tämä maanpäällisen verkon digitaalikanavien tapauksessa Ranskassa. Prosenttiosuus lasketaan edellisen vuoden liikevaihdon perusteella, jolloin arviointiperusteena käytettävä osuus on direktiivissä säädettyä perustetta korkeampi. Komissio kehotti jo kahdeksanteen tiedonantoon liittyvässä valmisteluasiakirjassa Ranskaa toimittamaan tiedot tavalla, joka antaa osuvamman kuvan siitä, noudattavatko ranskalaiset kanavat direktiivin 5 artiklaa.

[17] Ks. edellä alaviite 11.

[18] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liite 1.

[19] EU:n tasolla julkaistavat luvut on saatu jäsenvaltioiden toimittamien tilastotietojen perusteella laskettujen kansallisten keskiarvojen matemaattisesta keskiarvosta. Lukuja ei ole painotettu, sillä kaikista kanavista ei ole saatavilla kaikkia asianmukaisessa painotuksessa tarvittavia parametreja.

[20] Vuosi 2004 on ensimmäinen vuosi, jona (EU-25:ttä koskevia) tietoja voidaan verrata jaksoa 2007–2008 koskeviin tietoihin. Vertailun vuoksi vuotta 2008 koskeva keskiarvo lasketaan EU-25:n perusteella (ilman Bulgariaa ja Romaniaa).

[21] EU-15 (alkuperäiset jäsenvaltiot), EU-10 (jäsenvaltiot, jotka liittyivät EU:hun vuonna 2004) ja kaksi uusinta jäsenvaltiota (Bulgaria ja Romania), jotka liittyivät EU:hun vuonna 2007.

[22] Ks. valmisteluasiakirjan 2 kohdassa olevat kaaviokuvat. 4 ja 5 artiklan soveltaminen: yksityiskohtainen analyysi.

[23] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liite 1, indikaattori 3.

[24] Kypros (27,9 prosenttia lähetysajasta varattu eurooppalaisille teoksille vuonna 2007, 30 prosenttia vuonna 2008), Ruotsi (45,1 prosenttia lähetysajasta varattu eurooppalaisille teoksille vuonna 2007, 45,5 prosenttia vuonna 2008) ja Slovenia (34,1 prosenttia lähetysajasta varattu eurooppalaisille teoksille vuonna 2007, 44,6 prosenttia vuonna 2008).

[25] Slovenia vuonna 2005 ja Ruotsi vuonna 2006.

[26] Vertailun vuoksi vuosien 2005 ja 2006 keskiarvot sisältävät tiedot, jotka EU:hun 1. tammikuuta 2007 liittyneet Bulgaria ja Romania toimittivat vapaaehtoisuuden pohjalta.

[27] Kyproksella riippumattomien tuotantojen keskimääräinen osuus oli 9,7 prosenttia vuonna 2005 ja 6,5 prosenttia vuonna 2006. Tällä tarkastelujaksolla se oli 39,6 prosenttia vuonna 2007 ja 41,9 prosenttia vuonna 2008.

[28] Lähtökohdaksi on otettu EU-25, jotta tarkastelujaksoa voidaan verrata jaksoon 2004–2008.

[29] Tämän indikaattorin tapauksessa kanavat, joista ei toimitettu tietoja, katsotaan vaatimustenvastaisiksi, ks. liite 1: suoritusindikaattorit – indikaattori 5.

[30] Tällä tarkoitetaan teoksia, jotka lähetetään viiden vuoden kuluessa niiden tuotannosta.

[31] Vertailun vuoksi luvut on laskettu EU-27:n perusteella.

[32] EU-25 on otettu lähtökohdaksi, jotta lukuja voitaisiin verrata vuoden 2004 lukuihin.

[33] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirjan 2 kohta. 4 ja 5 artiklan soveltaminen: yksityiskohtainen analyysi.