(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/48/EY (3) vahvistetaan kuluttajaluottosopimuksia koskevat unionin tason säännöt.

(2)

Komissio julkaisi vuonna 2014 kertomuksen direktiivin 2008/48/EY täytäntöönpanosta. Komissio julkaisi vuonna 2020 toisen kertomuksen kyseisen direktiivin täytäntöönpanosta sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa esitetään direktiivin sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan arvioinnin tulokset; arviointiin sisältyi asiaankuuluvien sidosryhmien laaja kuuleminen.

(3)

Kertomuksista ja kuulemisista kävi ilmi, että direktiivillä 2008/48/EY on osittain varmistettu kuluttajansuojan korkea taso ja edistetty luottojen sisämarkkinoiden kehittämistä ja että tällaiset tavoitteet ovat edelleen merkityksellisiä. Syyt siihen, miksi direktiivi on ollut vain osittain tuloksellinen, liittyvät sekä itse direktiiviin, kuten tiettyjen artiklojen epätarkkaan sanamuotoon, että ulkoisiin seikkoihin, kuten digitalisaatioon liittyvään kehitykseen ja käytännön soveltamiseen ja täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa, ja myös siihen, että tietyt kuluttajaluottomarkkinoiden näkökohdat eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.

(4)

Digitalisaatio on edistänyt markkinoiden kehitystä, jota ei osattu ennakoida direktiivin 2008/48/EY antamisajankohtana. Kyseisen direktiivin hyväksymisen jälkeen tapahtunut nopea teknologinen kehitys on aiheuttanut merkittäviä muutoksia kuluttajaluottomarkkinoihin sekä tarjonta- että kysyntäpuolella, kuten uusien tuotteiden syntymistä ja kuluttajien käyttäytymisen ja mieltymysten muutoksia.

(5)

Direktiivin 2008/48/EY tiettyjen säännösten sanamuodon epätarkkuus, jonka vuoksi jäsenvaltiot voivat hyväksyä direktiivissä säädettyjä pidemmälle meneviä säännöksiä, johti hajanaiseen sääntelykehykseen eri puolilla unionia useiden kuluttajaluottosopimuksia koskevien näkökohtien osalta.

(6)

Kyseisistä kansallisista eroista johtuva tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne vääristää eräissä tapauksissa luotonantajien kilpailua unionissa ja muodostaa esteitä sisämarkkinoille. Tilanne rajoittaa kuluttajien mahdollisuuksia hyötyä vähitellen lisääntyvästä rajatylittävien luottojen tarjonnasta, jonka odotetaan kasvavan edelleen digitalisaation seurauksena. Kyseisillä vääristymillä ja rajoituksilla voi puolestaan olla tavaroiden ja palvelujen kysyntää vähentäviä vaikutuksia. Tilanne johtaa myös siihen, että kuluttajansuojan taso on riittämätön ja epäjohdonmukainen eri puolilla unionia.

(7)

Kuluttajille tarjottavat luotot ovat viime vuosina kehittyneet ja monipuolistuneet huomattavasti. Erityisesti verkkoympäristössä on syntynyt uusia luottotuotteita, ja niiden käyttö kehittyy edelleen. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta direktiivin 2008/48/EY soveltamisesta tällaisiin uusiin tuotteisiin.

(8)

Tällä direktiivillä täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/65/EY (4) vahvistettuja sääntöjä. Oikeusvarmuuden varmistamiseksi olisi selvennettävä, että jos tämän direktiivin ja kyseisen direktiivin säännökset ovat keskenään ristiriitaisia, olisi sovellettava tämän direktiivin säännöksiä, koska ne ovat erityissäännöksiä.

(9)

Sisämarkkinat käsittävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan mukaan alueen, jolla taataan tavaroiden, henkilöiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Kuluttajaluottoja koskevan avoimemman ja tehokkaamman oikeudellisen kehyksen laatiminen lisännee kuluttajien luottamusta ja kuluttajansuojaa ja helpottanee rajatylittävän toiminnan kehittämistä.

(10)

Kuluttajaluottoja koskevien sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi on tarpeen säätää yhdenmukaistetut unionin puitteet useilla keskeisillä aloilla. Koska kuluttajaluottojen markkinat kehittyvät jatkuvasti erityisesti verkkoympäristössä ja unionin kansalaisten liikkuvuus lisääntyy, kuluttajaluottoja koskeva ennakoiva unionin lainsäädäntö, joka kykenee mukautumaan tuleviin luottomuotoihin ja antaa jäsenvaltioille asianmukaisen joustovaran sen täytäntöönpanossa, auttaa luomaan yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset.

(11)

SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se hyväksyy SEUT 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 38 artiklan mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.

(12)

On tärkeää, että kuluttajat nauttivat korkeatasoista suojaa. Näin ollen luottotarjousten vapaa liikkuvuus olisi voitava toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla sekä luoton tarjoajien että kysyjien kannalta, ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet.

(13)

Täysi yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että unionin kaikki kuluttajat voivat käyttää hyväkseen etujensa korkeatasoista ja yhtäläistä suojaa ja jotta voidaan luoda toimivat sisämarkkinat. Jäsenvaltioille ei tämän vuoksi saisi antaa mahdollisuutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä säädetyistä säännöksistä, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä. Tällaista rajoitusta olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan silloin, kun kyse on tässä direktiivissä yhdenmukaistetuista säännöksistä. Jos tällaisia yhdenmukaistettuja säännöksiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi vapaasti voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön tavaroiden toimittajan tai palvelujen suorittajan ja luotonantajan yhteisvastuuta koskevia kansallisia säännöksiä. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä tavaran myyntiä tai palvelun suorittamista koskevan sopimuksen peruuttamisesta, jos kuluttaja käyttää oikeuttaan peruuttaa luottosopimus. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää toistaiseksi voimassa olevien luottosopimusten osalta vähimmäisaika, jonka on kuluttava siitä, kun luotonantaja pyytää takaisinmaksua, siihen päivään, jolloin luotto on maksettava takaisin.

(14)

Yhdenmukaistamisen soveltamisala määräytyy tässä direktiivissä vahvistettujen määritelmien perusteella. Jäsenvaltioiden velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi näin ollen rajoitettava kyseisten määritelmien mukaisesti määräytyvään soveltamisalaan. Tällä direktiivillä ei saisi kuitenkaan rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa tämän direktiivin säännöksiä unionin oikeuden mukaisesti aloihin, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltio voisi näin ollen pitää voimassa tai ottaa käyttöön tämän direktiivin säännöksiä tai sen tiettyjä säännöksiä vastaavaa kansallista lainsäädäntöä, joka koskee muita kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia luottosopimuksia, esimerkiksi luottosopimuksia, joita tehtäessä kuluttajan on vakuutena annettava luotonantajan haltuun jokin tavara ja joissa kuluttajan vastuu rajoitetaan tarkasti kyseiseen vakuudeksi annettuun tavaraan, tai luottosopimuksia, joiden luoton kokonaismäärä on yli 100 000 euroa. Lisäksi jäsenvaltiot voisivat soveltaa tätä direktiiviä myös sellaiseen liitännäiseen luottoon, jota tässä direktiivissä vahvistettu määritelmä liitännäisestä luottosopimuksesta ei koske. Näin ollen liitännäisiä luottosopimuksia koskevia tämän direktiivin säännöksiä voitaisiin soveltaa luottosopimuksiin, joita käytetään vain osittain tavaroiden toimittamista tai palveluiden suorittamista koskevien sopimusten rahoittamiseen.

(15)

Useat jäsenvaltiot ovat kuluttajansuojan tason parantamiseksi soveltaneet direktiiviä 2008/48/EY sen soveltamisalaan kuulumattomiin aloihin, kun taas toisilla jäsenvaltioilla on markkinoiden erityispiirteistä johtuen erilaisia kyseisiä aloja säänteleviä kansallisia sääntöjä, mikä on aiheuttanut sen, että eri jäsenvaltioiden tämäntyyppisiä luottoja koskevien kansallisten lainsäädäntöjen välillä on edelleen tiettyjä eroja. Monet direktiivin 2008/48/EY soveltamisalaan kuulumattomat luottosopimukset, mukaan lukien lyhytaikaiset korkeakorkoiset luottosopimukset, joiden määrä alittaa tavallisesti kyseisessä direktiivissä vahvistetun 200 euron vähimmäismäärän, voivat itse asiassa olla kuluttajien kannalta haitallisia. Kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi ja rajatylittävien kuluttajaluottomarkkinoiden helpottamiseksi tämän direktiivin soveltamisalan olisi tässä yhteydessä katettava tietyt sopimukset, jotka jätettiin direktiivin 2008/48/EY soveltamisalan ulkopuolelle, kuten kuluttajaluottosopimukset, joissa luoton kokonaismäärä on alle 200 euroa. Vastaavasti tämän direktiivin olisi katettava muut tuotteet, jotka saattavat olla haitallisia, koska niistä aiheutuu suuria kustannuksia tai niihin liittyy korkeita maksuja suorittamatta jääneistä maksuista, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa kuluttajansuojaa ja kasvattaa näin kuluttajien luottamusta. Vuokra- tai leasingsopimuksia, joihin liittyy osto-optio, luottosopimuksia, jotka myönnetään tilinylitysmahdollisuutena ja joiden mukaan luotto on maksettava takaisin kuukauden kuluessa, luottosopimuksia, joiden mukaan luotto myönnetään ilman korkoa ja muita maksuja, sekä luottosopimuksia, joiden nojalla luotto on maksettava takaisin kolmen kuukauden kuluessa ja joissa edellytetään vain vähäisten maksujen suorittamista, ei tältä osin olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Kuitenkin joidenkin sellaisten luottosopimusten osalta, jotka eivät kuuluneet direktiivin 2008/48/EY soveltamisalaan ja jotka tämän direktiivin olisi katettava, eli luottosopimukset, joissa luoton kokonaismäärä on alle 200 euroa, luotto, joka myönnetään ilman korkoa ja muita maksuja ja joka sisältää ainoastaan maksuviivästysten vuoksi kuluttajan maksettavaksi tulevia rajoitettuja maksuja, ja luotto, joka on maksettava takaisin kolmen kuukauden kuluessa vain vähäisin kustannuksin, jäsenvaltioiden olisi voitava jättää soveltamatta tämän direktiivin muutamia määrättyjä säännöksiä, jotka liittyvät mainontaan, ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin ja sopimustietoihin, jotta vältetään luotonantajille aiheutuva tarpeeton rasite, ottaen huomioon markkinoiden erityispiirteet ja kyseisten luottosopimusten erityiset ominaisuudet, kuten niiden lyhyempi kesto, samalla kun varmistetaan korkeampi kuluttajansuojan taso.

(16)

”Osta nyt, maksa myöhemmin” -järjestelyt, joissa luotonantaja myöntää kuluttajalle luottoa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on hankkia tavaroiden toimittajan tai palvelujen suorittajan tarjoamia tavaroita tai palveluja, ovat uusia digitaalisia rahoitusvälineitä, joiden avulla kuluttajat voivat tehdä ostoksia ja maksaa ne myöhemmin; kyseiset luotot myönnetään usein ilman korkoa ja muita maksuja, joten ne olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.

(17)

Tietyt maksunlykkäykset, joissa tavaroiden toimittaja tai palvelujen suorittaja antaa kuluttajalle aikaa maksaa tavarasta tai palvelusta ilman korkoa ja ilman muita maksuja, lukuun ottamatta kansallisen lainsäädännön mukaisia rajoitettuja maksuja maksuviivästysten vuoksi, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle edellyttäen, että ei ole olemassa – toisin kuin ”osta nyt, maksa myöhemmin” -järjestelyssä – kolmatta osapuolta, joka tarjoaisi tavaran tai palvelun hankkimiseen luottoa, ja että maksu on suoritettava kokonaisuudessaan 50 päivän kuluessa tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta. Tällaiset maksunlykkäykset ovat yleisesti käytettyjä liiketoimintakäytäntöjä, joiden avulla kuluttajat voivat maksaa vasta tavaroiden tai palvelujen vastaanottamisen jälkeen, mikä hyödyttää kuluttajia esimerkiksi silloin, kun hoitolaskujen maksua lykätään, jolloin sairaalat antavat kuluttajille aikaa sairauskulujen maksamiseen. Kyseinen soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen olisi rajoitettava tiettyihin suuriin verkossa toimiviin tavaroiden toimittajiin tai palvelujen suorittajiin, joilla on laaja asiakaskunta, kun kolmas osapuoli ei tarjoa eikä hanki luottoa ja kun maksu on suoritettava kokonaisuudessaan 14 päivän kuluessa tavaroiden toimittamisesta tai palvelujen suorittamisesta ilman korkoja ja muita maksuja ja se sisältää ainoastaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksuviivästysten vuoksi kuluttajan maksettavaksi tulevia rajoitettuja maksuja. Tällaiset suuret verkossa toimivat tavaroiden toimittajat tai palvelujen suorittajat, ottaen huomioon niiden taloudelliset valmiudet ja kyky yllyttää kuluttajia impulsiivisiin ostoihin ja mahdollisesti ylikulutukseen, pystyisivät muutoin tarjoamaan maksunlykkäystä hyvin laajasti ilman minkäänlaisia suojatoimenpiteitä kuluttajia varten ja heikentämään reilua kilpailua muiden tavaroiden toimittajien tai palvelujen suorittajien kanssa. Tällaisella rajoittamisella annettaisiin kuluttajille aina mahdollisuus suorittaa maksut sopivalla tavalla kahden viikon kuluessa, ja samalla varmistettaisiin, että tätä direktiiviä sovelletaan suuriin verkossa toimiviin tavaroiden toimittajiin tai palvelujen suorittajiin, jos ne haluavat tarjota pidemmän aikavälin luottoja laajassa mittakaavassa.

(18)

Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/751 (5) johdanto-osan 17 kappaleessa todetaan, maksuaikakortit ovat markkinoilla yleisesti saatavilla olevia luottokortteja, joissa maksutapahtumien kokonaismäärä veloitetaan kortinhaltijan tililtä ennalta sovittuna ajankohtana, yleensä kerran kuukaudessa, ilman korkoa. Jäsenvaltioiden olisi voitava olla soveltamatta tätä direktiiviä tiettyihin maksuaikakorttien muodossa oleviin luottosopimuksiin, koska tällaiset luottosopimukset voivat auttaa kotitalouksia mukauttamaan menonsa paremmin kuukausituloihin, kun luotto on maksettava takaisin 40 päivän kuluessa, se on koroton eikä siitä veloiteta muita maksuja ja siitä veloitetaan ainoastaan rajallisia maksupalvelun tarjoamiseen liittyviä maksuja ja sen tarjoaa luottolaitos tai maksulaitos. Kyseinen vapautus ei saisi vaikuttaa asiaankuuluvien tilinylitysmahdollisuuksia tai tili- tai luottorajan ylityksiä koskevien säännösten soveltamiseen, joita olisi sovellettava, jos takaisinmaksu ylittää käyttötilin positiivisen saldon.

(19)

Jos vuokra- tai leasingsopimuksessa tai siihen liittyvässä erillisessä sopimuksessa, kuten pelkässä vuokrasopimuksessa, ei ole määräystä kuluttajan velvoitteesta tai optiosta lunastaa sopimuksen kohdetta, tällaista vuokra- tai leasingsopimusta ei olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan, koska tällöin sopimukseen ei liity mahdollista omaisuuden siirtoa sopimuksen päättymiseen mennessä.

(20)

Lisäksi kaikki luottosopimukset 100 000 euron määrään asti olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan. Tässä direktiivissä säädetyn luottosopimusten ylärajan olisi oltava korkeampi kuin direktiivissä 2008/48/EY säädetty yläraja, jotta voidaan soveltaa indeksointia inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi vuodesta 2008 ja tulevina vuosina.

(21)

Kun on kyse luottosopimuksista, joissa määrätään luotonantajan ja kuluttajan välisistä maksunlykkäystä tai takaisinmaksumenetelmiä koskevista järjestelyistä ja joissa kuluttaja ei ole noudattanut tai ei todennäköisesti noudata alkuperäistä luottosopimusta, silloin kun tällaisten järjestelyjen avulla vältetään todennäköisesti sopimuksen noudattamatta jättämistä koskeva tuomioistuinmenettely ja niiden ehdot eivät ole epäedullisemmat kuin ne, joista on määrätty alkuperäisessä luottosopimuksessa, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää soveltaa vain joitakin tämän direktiivin säännöksiä, muun muassa vapauttamalla luotonantajat velvollisuudesta suorittaa luottokelpoisuuden arviointi. Tällä ei ole tarkoitus estää maksuvaikeuksissa olevia kuluttajia saamasta uutta luottosopimusta, joka helpottaisi alkuperäisen luoton takaisinmaksua. Kuluttajien katsotaan jättävän todennäköisesti noudattamatta sopimusta esimerkiksi tilanteissa, joissa he menettävät työpaikkansa.

(22)

Joukkorahoitus on vuodesta 2008 kehittynyt kuluttajien saatavilla olevaksi rahoitusmuodoksi, jota käytetään tavallisesti pieniin menoihin tai investointeihin. Joukkorahoitusluottopalvelujen tarjoaja ylläpitää yleisölle avointa digitaalista alustaa saattaakseen yhteen mahdolliset lainanantajat, jotka voivat toimia tai olla toimimatta elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa, ja rahoitusta etsivät kuluttajat tai helpottaakseen niiden yhteen saattamista. Tällainen rahoitus voidaan myöntää kuluttajaluottona. Jos joukkorahoitusluottopalvelujen tarjoajat tarjoavat luottoja suoraan kuluttajille, niihin olisi sovellettava tämän direktiivin luotonantajia koskevia säännöksiä. Jos joukkorahoitusluottopalvelujen tarjoajat helpottavat luoton myöntämistä elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa toimivien luotonantajien ja kuluttajien välillä, tämän direktiivin luotonantajia koskevia velvoitteita olisi sovellettava kyseisiin luotonantajiin. Tällaisessa tilanteessa joukkorahoitusluottopalvelujen tarjoajat toimivat luotonvälittäjinä, joten niihin olisi sovellettava luotonvälittäjiä koskevia tämän direktiivin mukaisia velvoitteita.

(23)

Kun on kyse erityisistä luottosopimustyypeistä, joihin sovelletaan vain joitakin tämän direktiivin säännöksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava säännellä kansallisessa lainsäädännössään tällaisia luottosopimustyyppejä muiden sellaisten näkökohtien osalta, joita ei ole yhdenmukaistettu tällä direktiivillä.

(24)

Palvelujen jatkuvaa suorittamista tai samantyyppisten tavaroiden toimittamista koskevat sopimukset, joiden mukaan kuluttaja maksaa palvelujen suorittamisesta tai tavaroiden toimittamisesta niiden suorittamisen tai toimittamisen ajan maksuerissä, voivat erota huomattavasti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista luottosopimuksista sopimuspuolten etujen sekä toimitusehtojen ja suoritusten osalta. Sen vuoksi tällaisia sopimuksia ei olisi pidettävä luottosopimuksina tätä direktiiviä sovellettaessa. Tällaisia sopimuksia ovat esimerkiksi vakuutussopimukset, joissa vakuutusmaksut maksetaan kuukausierinä.

(25)

Sellaisten luottojen, joiden vakuutena on kiinteä omaisuus, myöntämistä koskevat luottosopimukset sekä luottosopimukset, joiden tarkoituksena on rahoittaa maa-alueen tai olemassa olevan tai suunnitellun rakennuksen, mukaan lukien elinkeino-, liike- tai ammattitoiminnassa käytetyt liiketilat, omistusoikeuden hankkiminen tai säilyttäminen, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sillä tällaisia sopimuksia säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/17/EU (6). Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ei kuitenkaan olisi jätettävä sellaisia luottoja, joiden tarkoituksena on asuinkiinteistöjen kunnostaminen, joiden kokonaismäärä on yli 100 000 euroa ja joiden vakuutena ei ole kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai jäsenvaltiossa yleisesti käytetty muu vastaava vakuus, joka kohdistuu kiinteään omaisuuteen, tai kiinteään omaisuuteen liittyvä oikeus.

(26)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko luotonantaja oikeushenkilö vai luonnollinen henkilö. Tämä direktiivi ei kuitenkaan saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa kuluttajaluottojen tarjoamista ainoastaan oikeushenkilöiden tai tiettyjen oikeushenkilöiden toimesta.

(27)

Tämän direktiivin tiettyjä säännöksiä olisi sovellettava luotonvälittäjiin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka elinkeino-, liike- tai ammattitoiminnassaan esittelevät tai tarjoavat vastiketta vastaan luottosopimuksia kuluttajille, avustavat kuluttajia valmistelemalla luottosopimuksia tai tekevät luottosopimuksia kuluttajien kanssa luotonantajan puolesta.

(28)

Kuluttajille annettavat tiedot, kuten riittävät selvitykset, ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot ja yleiset tiedot sekä tiedot tietokantoihin tehtävistä hauista, olisi annettava maksutta. Vammaisten henkilöiden tarpeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

(29)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tässä direktiivissä kunnioitetaan kaikilta osin etenkin perusoikeuskirjan mukaisia henkilötietojen suojaa, omistusoikeutta, syrjintäkieltoa, perhe- ja työelämän suojaa ja kuluttajansuojaa koskevia oikeuksia.

(30)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (7) soveltamista, sillä sitä sovelletaan kaikkeen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan luotonantajien ja luotonvälittäjien suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn, ja etenkään tämä direktiivi ei saisi rajoittaa mainitun asetuksen 5 artiklassa vahvistettujen henkilötietojen käsittelyä koskevien periaatteiden soveltamista, mukaan lukien tietojen minimointia, täsmällisyyttä ja käyttötarkoituksen rajoittamista koskevat periaatteet.

(31)

Unionissa laillisesti asuvia kuluttajia ei saisi syrjiä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa perusteella tai millään perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetulla perusteella, kun he pyytävät tai tekevät luottosopimuksia tai kun heillä on voimassa olevia luottosopimuksia unionissa. Tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta tarjota erilaisia luotonsaannin edellytyksiä, jos kyseiset erilaiset edellytykset perustellaan asianmukaisesti objektiivisilla kriteereillä. Tämän ei myöskään saisi katsoa luovan luotonantajille tai luotonvälittäjille velvoitetta tarjota palveluja aloilla, joilla ne eivät harjoita liiketoimintaa.

(32)

Kuluttajia olisi suojeltava sopimattomilta tai harhaanjohtavilta menettelyiltä erityisesti luotonantajan tai luotonvälittäjän toimittamien tietojen suhteen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (8) mukaisesti. Kyseistä direktiiviä sovelletaan edelleen luottosopimuksiin, ja se toimii ”turvaverkkona”, jolla varmistetaan, että kaikilla sektoreilla voidaan ylläpitää yhteistä korkeatasoista kuluttajansuojaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan, muun muassa täydentämällä muuta unionin oikeutta.

(33)

Olisi annettava erityisiä säännöksiä luottosopimuksia koskevasta mainonnasta sekä tietyistä vakiotiedoista, jotka on annettava kuluttajille, jotta nämä voivat erityisesti vertailla eri tarjouksia. Tällaiset vakiotiedot olisi annettava selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi käyttäen edustavaa esimerkkiä. Luoton kokonaismäärän ja takaisinmaksuajan, jotka luotonantaja on valinnut tällaiseksi edustavaksi esimerkiksi, olisi vastattava mahdollisimman tarkoin luotonantajan mainostaman luottosopimuksen ominaisuuksia. Vakiotiedot olisi esitettävä etukäteen näkyvällä ja selkeällä tavalla ja kiinnostavassa muodossa. Niiden olisi oltava selvästi luettavissa, ja ne olisi mukautettava siten, että otetaan huomioon tiettyjen välineiden, kuten matkapuhelinnäyttöjen, tekniset rajoitukset. Digitaalisilla kanavilla osa edustavan esimerkin vakiotiedoista voitaisiin tarjota näkyville napauttamalla, vierittämällä tai pyyhkäisemällä. Ennen luottotarjousten saamista kuluttajille olisi kuitenkin esitettävä kaikki vakiotiedot, jotka on sisällytettävä luottosopimuksia koskevaan mainontaan, myös silloin, kun tiedot saadaan napauttamalla, vierittämällä tai pyyhkäisemällä. Vakiotiedot olisi myös erotettava selvästi muista luottosopimusta koskevista lisätiedoista. Tilapäiset tarjousehdot, kuten houkutinkorot, joissa lainakorko on alempi luottosopimuksen ensimmäisinä kuukausina, olisi yksilöitävä selkeästi tällaisiksi ehdoiksi. Kuluttajien olisi voitava nähdä kaikki olennaiset tiedot yhdellä silmäyksellä, vaikka he katsoisivat niitä matkapuhelimen näytöltä. Myös luotonantajan ja tapauksen mukaan luotonvälittäjän puhelinnumero ja sähköpostiosoite olisi ilmoitettava kuluttajalle, jotta tämä voi ottaa nopeasti ja tehokkaasti yhteyttä luotonantajaan tai luotonvälittäjään.

Kuluttajalle olisi ilmoitettava luoton enimmäismäärä, jos luoton kokonaismäärän ilmoittaminen saataville asetettavien varojen kokonaismääränä ei ole mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, että kuluttajalla on luottosopimuksen mukaan oikeus vapaasti päättää luoton käyttämisestä sen määrää koskevissa rajoissa. Enimmäismäärä ilmaisisi kuluttajan saataville asetettavan luoton ylärajan. Jotta kuluttajat ymmärtäisivät paremmin luottosopimusten mainonnassa annetut tiedot silloin, kun kyseisten tietojen esittäminen visuaalisesti ei käytetyn välineen vuoksi ole mahdollista, kuten radiomainonnassa, annettavan tiedon määrää olisi tietyissä erityisissä ja perustelluissa tapauksissa vähennettävä. Lisäksi jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus säätää kansallisessa lainsäädännössään sellaisessa luottosopimuksia koskevassa mainonnassa annettavia tietoja koskevista vaatimuksista, jossa ei ole tietoja luoton kustannuksista. Jotta voidaan vähentää tapauksia, joissa luottoa myydään harhaanjohtavasti kuluttajille, joilla ei ole siihen varaa, ja edistää kestävää luotonantoa, luottosopimusten mainontaan olisi kaikissa tapauksissa liitettävä selkeä ja näkyvä varoitus, jolla kuluttajat tehdään tietoisiksi siitä, että lainan ottaminen maksaa. Kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi tietyt mainokset, kuten mainokset, joilla kuluttajia kannustetaan hakemaan luottoa antamalla ymmärtää, että luotto parantaisi heidän taloudellista tilannettaan, tai täsmentämällä, että tietokantoihin rekisteröidyillä luotoilla on vain vähän vaikutusta tai niillä ei ole ollenkaan vaikutusta luottohakemuksen arviointiin, olisi kiellettävä. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava kieltää mainokset, joiden ne katsovat aiheuttavan riskin kuluttajille, kuten mainokset, joissa korostetaan luotonsaannin helppoutta tai nopeutta.

(34)

Pysyvän välineen, mukaan lukien asiakirjojen paperiversiot sekä yhteentoimivat, siirrettävät ja koneellisesti luettavat digitaaliset versiot, olisi mahdollistettava tietojen henkilökohtainen osoittaminen kuluttajalle, kuluttajan olisi sen avulla voitava tallentaa tiedot siten, että ne ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten ja tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, sen olisi mahdollistettava tallennettujen tietojen tulostaminen muuttumattomina ja varmistettava tietojen luettavuus, jotta tiedot voidaan lukea ja niihin voidaan viitata. Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus valita, minkä tyyppisellä pysyvällä välineellä tietoja saadaan ennen sopimuksen tekoa ja sopimuksen tekemisen jälkeen ja millä ilmoittaa peruuttamisensa. Kuluttajien ei kuitenkaan olisi voitava ilmoittaa peruuttamisensa ja vaatia luotonantajia tai tapauksen mukaan luotonvälittäjiä antamaan tietoja sen tyyppisillä pysyvillä välineillä, joita ei käytetä yleisesti.

(35)

Mainonnassa keskitytään usein erityisesti yhteen tai useampaan tuotteeseen, mutta kuluttajien olisi voitava tehdä päätöksensä täysin tietoisina erilaisista tarjolla olevista luottotuotteista. Yleisillä tiedoilla on tässä yhteydessä tärkeä merkitys, sillä niiden perusteella kuluttajat voivat perehtyä erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä niiden keskeisiin ominaisuuksiin. Sen vuoksi kuluttajilla olisi aina oltava mahdollisuus tutustua tarjolla olevia luottotuotteita koskeviin yleisiin tietoihin. Tämä ei saisi rajoittaa velvollisuutta antaa kuluttajille yksilöllisiä tietoja ennen sopimuksen tekemistä.

(36)

Jotta kuluttajat voivat tehdä päätöksensä täysin tietoisina kaikista tosiseikoista, heidän olisi saatava hyvissä ajoin ennen kuin luottosopimus tehdään ja eri aikaan kuin luottosopimus tehdään riittävät ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, joita he voivat tarkastella heille sopivana ajankohtana rauhassa ja jotka koskevat muun muassa luottoehtoja, luoton kustannuksia ja heidän velvollisuuksiaan sekä näitä koskevia riittäviä selvityksiä. Näin varmistetaan, että kuluttajilla on riittävästi aikaa lukea ja ymmärtää ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, vertailla tarjouksia ja tehdä tietoon perustuva päätös. Tällaisella vaatimuksella ei olisi rajoitettava neuvoston direktiivin 93/13/ETY (9) soveltamista.

(37)

Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot olisi annettava tämän direktiivin liitteessä I olevalla ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomakkeella. Jotta kuluttajia voidaan auttaa ymmärtämään ja vertailemaan eri tarjouksia, luoton keskeiset tiedot olisi esitettävä näkyvästi kyseisen lomakkeen ensimmäisellä sivulla, josta kuluttajan olisi voitava nähdä kaikki olennaiset tiedot yhdellä silmäyksellä, myös matkapuhelimen näytöltä. Jos kaikkia keskeisiä tietoja ei voida esittää näkyvästi yhdellä sivulla, ne olisi esitettävä kyseisen lomakkeen ensimmäisessä osassa enintään kahdella sivulla. ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomakkeen tietojen olisi oltava selkeitä, helposti luettavissa ja mukautettuja tiettyjen välineiden, kuten matkapuhelinnäyttöjen, teknisiin rajoitteisiin. Ne olisi esitettävä eri kanavissa asianmukaisella ja sopivalla tavalla, jotta voidaan varmistaa, että kaikki kuluttajat voivat saada tietoja yhdenvertaisesti ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (10) mukaisesti.

(38)

Jotta voidaan varmistaa, että tarjoukset ovat mahdollisimman avoimia ja vertailtavia, ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin olisi sisällyttävä erityisesti luoton todellinen vuosikorko, joka määritellään samalla tavalla kaikkialla unionissa. Koska todellinen vuosikorko voidaan tuossa vaiheessa ilmoittaa ainoastaan esimerkin avulla, esimerkin olisi oltava edustava. Sen olisi tämän vuoksi vastattava esimerkiksi tarkasteltavana olevan luottosopimuksen tyypin mukaisesti myönnettävän luoton keskimääräistä kestoa ja kokonaismäärää tai, tapauksen mukaan, ostettavia tavaroita. Edustavaa esimerkkiä määritettäessä olisi otettava huomioon myös tietyntyyppisten luottosopimusten esiintymistiheys tietyillä markkinoilla. Lainakoron, takaisinmaksuerien maksuvälin ja korkojen pääomittamisen osalta luotonantajien olisi kyseisenlaisen kuluttajaluoton osalta käytettävä tavanomaista laskentamenetelmäänsä. Jos ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot annetaan myöhemmin kuin yhtä päivää ennen kuin luottosopimus tai -tarjous sitoo kuluttajaa, luotonantajan ja tapauksen mukaan luotonvälittäjän olisi muistutettava kuluttajaa yhdestä seitsemään päivän kuluttua sopimuksen tekemisestä tai tapauksen mukaan, kun kuluttaja on tehnyt sitovan luottotarjouksen, mahdollisuudesta peruuttaa luottosopimus.

(39)

Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten olisi sisällettävä kaikki kustannukset, mukaan lukien korko, palkkiot, verot, maksut luotonvälittäjille ja kaikenlaiset muut maksut, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä, notaarikuluja lukuun ottamatta. Luotonantajan todellista tietoa kustannuksista olisi arvioitava objektiivisesti ottaen huomioon tässä direktiivissä säädetyt ammattimaisuuden vaatimukset.

(40)

Luottosopimuksia, joissa lainakorkoa tarkistetaan määräajoin luottosopimuksessa mainitussa viitekorossa tapahtuvien muutosten perusteella, ei olisi pidettävä kiinteäkorkoisina luottosopimuksina.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, joilla luotonantajaa kielletään vaatimasta kuluttajaa luottosopimuksen yhteydessä avaamaan pankkitili tai tekemään jotakin muuta lisäpalvelua koskeva sopimus taikka maksamaan tällaisista pankkitileistä tai muista lisäpalveluista johtuvat kulut tai maksut. Niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaiset yhdistetyt tarjoukset ovat sallittuja, kuluttajille olisi tiedotettava ennen luottosopimuksen tekemistä kaikista lisäpalveluista, jotka ovat pakollisia luoton saamiseksi joko yleensä tai markkinoiduin ehdoin. Kyseisistä lisäpalveluista aiheutuvat kustannukset, erityisesti vakuutusmaksut, olisi sisällytettävä luoton kokonaiskustannuksiin. Vaihtoehtoisesti, jos tällaisten kustannusten määrää ei voida määrittää etukäteen, kuluttajien olisi saatava riittävät tiedot kustannusten olemassaolosta ennen sopimuksen tekemistä. Luotonantajien olisi oletettava tuntevan kuluttajille itse tai kolmannen osapuolen puolesta tarjoamiensa lisäpalvelujen kustannukset, jollei niiden hinta määräydy kuluttajien erityisominaisuuksien tai -tilanteen perusteella.

(42)

Jotta varmistetaan riittävä kuluttajansuojan taso aiheuttamatta kohtuutonta rasitetta luotonantajille tai tapauksen mukaan luotonvälittäjille, on kuitenkin aiheellista, että ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevia vaatimuksia rajoitetaan tietyntyyppisten luottosopimusten osalta ottaen huomioon tämäntyyppisten luottosopimusten erityisluonne.

(43)

Kuluttajien olisi saatava kattavat tiedot ennen luottosopimuksen tekemistä riippumatta siitä, onko luoton markkinoinnissa mukana luotonvälittäjä. Ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevia vaatimuksia olisi sen vuoksi yleensä sovellettava myös luotonvälittäjiin. Jos tavaroiden toimittajat tai palvelujen suorittajat toimivat luotonvälittäjinä sivutoimisesti, ei ole kuitenkaan aiheellista asettaa heille oikeudellista velvoitetta antaa ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja tämän direktiivin mukaisesti. Tavaroiden toimittajia tai palvelujen suorittajia voidaan pitää sivutoimisina luotonvälittäjinä esimerkiksi silloin, kun toiminta luotonvälittäjänä ei ole heidän elinkeino-, liike- tai ammattitoimintansa päätarkoitus. Tällöinkin saavutetaan riittäväntasoinen kuluttajansuoja, sillä luotonantajan olisi oltava velvollinen varmistamaan, että kuluttaja saa ennen sopimuksen tekoa annettavat täydet tiedot joko luotonvälittäjältä, jos luotonantaja ja luotonvälittäjä niin sopivat, tai jollakin muulla asianmukaisella tavalla.

(44)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säännellä tietojen, jotka luotonantajan tai tapauksen mukaan luotonvälittäjän on annettava kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekoa, mahdollista sitovuutta ja ajanjaksoa, jonka ajan tiedot sitovat luotonantajaa.

(45)

Ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista huolimatta kuluttaja voi tarvita lisäapua päättääkseen, mikä luottosopimus tarjottujen tuotteiden joukosta soveltuu parhaiten hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät antavat ennen luottosopimuksen tekoa tällaista apua sellaisten luottotuotteiden osalta, joita ne tarjoavat kuluttajalle, antamalla riittävästi asiaankuuluvaa tietoa maksutta, erityisesti kuluttajalle tarjottujen tuotteiden olennaisista ominaisuuksista yksilöllisesti siten, että kuluttaja voi ymmärtää niiden mahdolliset vaikutukset taloudelliseen tilanteeseensa, mukaan lukien oikeudelliset ja taloudelliset seuraamukset, joita voi aiheutua sopimusvelvoitteiden epäasianmukaisesta täyttämisestä. Luotonantajien ja tapauksen mukaan luotonvälittäjien olisi mukautettava tällaisten selvitysten antamistapaa sen mukaan, millaisissa olosuhteissa luottoa tarjotaan ja millainen on kuluttajan avuntarve, ottaen huomioon kuluttajan tietämys ja kokemus luotoista ja yksittäisten luottotuotteiden luonne. Tällaiset selvitykset eivät saisi itsessään muodostaa henkilökohtaista suositusta. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia luotonantajia ja tapauksen mukaan luotonvälittäjiä dokumentoimaan, missä muodossa ja milloin tällaiset selvitykset on annettu kuluttajalle.

(46)

Kuten 21 päivänä huhtikuuta 2021 julkaistussa komission ehdotuksessa asetukseksi tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (tekoälysäädös) korostetaan, tekoälyjärjestelmiä voidaan ottaa helposti käyttöön useilla talouden ja yhteiskunnan aloilla, myös rajojen yli, ja ne voivat liikkua kaikkialla unionissa. Tässä yhteydessä, kun luotonantajat ja luotonvälittäjät tekevät tietyille kuluttajille tai kuluttajaryhmille tarjouksia niille räätälöityyn hintaan hyödyntäen automaattista päätöksentekoa, niiden olisi ilmoitettava kuluttajille selkeästi, että heille esitetty hinta on räätälöity henkilötietojen, myös pääteltyjen tietojen, automaattisen käsittelyn perusteella, jotta he voivat ottaa mahdolliset riskit huomioon ostopäätöstä tehdessään. Asetuksen (EU) 2016/679 14 artiklan 2 kohdan f alakohdan nojalla luotonantajien ja luotonvälittäjien on myös ilmoitettava kuluttajalle, jolle tarjous esitetään, tarjouksen yksilöintiin käytetyt tietolähteet.

(47)

On tärkeää ehkäistä tiettyjen tuotteiden kytkykaupan kaltaisia käytäntöjä, jotka voivat saada kuluttajat tekemään omien etujensa vastaisia luottosopimuksia, rajoittamatta kuitenkaan yhdistettyjen tarjousten tekemistä, josta voi olla hyötyä kuluttajalle. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin jatkettava finanssipalvelujen vähittäismarkkinoiden tiivistä seuraamista sen varmistamiseksi, että yhdistetyt tarjoukset eivät vääristä kuluttajien valintoja tai kilpailua. Yleensä kytkykauppaa ei olisi sallittava, paitsi jos yhdessä luottosopimuksen kanssa tarjottua rahoituspalvelua tai -tuotetta ei voida tarjota erillisenä, koska se on erottamaton osa luottoa, kuten tilinylitysmahdollisuutena myönnettävän luoton tapauksessa. Vaikka oikeasuhteisuutta koskevat näkökohdat huomioon ottaen luotonantajan olisi voitava edellyttää, että kuluttajalla on asiaankuuluva vakuutus luoton takaisinmaksun takaamiseksi tai vakuuden arvon vakuuttamiseksi, kuluttajalla olisi oltava mahdollisuus itse valita vakuutuksentarjoaja. Tämä ei saisi vaikuttaa luotonantajan asettamiin luottoehtoihin, mikäli kyseisen vakuutuksentarjoajan vakuutuksen sisältämä vakuutusturva on tasoltaan vastaava kuin luotonantajan ehdottamassa tai tarjoamassa vakuutuksessa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava standardoida kokonaan tai osittain vakuutussopimusten antama suoja, jotta kuluttajat voivat halutessaan helpommin vertailla eri tarjouksia. Jotta kuluttajalla olisi enemmän aikaa vertailla vakuutustarjouksia ennen vakuutussopimuksen hankkimista, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että kuluttajalle annetaan vähintään kolme päivää aikaa vertailla luottosopimukseen liittyviä vakuutustarjouksia ilman, että niitä sinä aikana muutetaan, ja että kuluttajalle ilmoitetaan tästä. Kuluttajien olisi voitava tehdä vakuutussopimus ennen kyseisen kolmen päivän määräajan päättymistä, jos he sitä nimenomaisesti pyytävät.

(48)

Pitkäaikaisessa remissiossa olevat syöpäselviytyjät saavat sairaushistoriansa vuoksi usein epäreilua kohtelua rahoituspalvelujen saannissa. Heiltä peritään usein kohtuuttoman korkeita maksuja, vaikka he ovat parantuneet jo useita vuosia, jopa vuosikymmeniä sitten. Jotta syövästä selviytyneillä kuluttajilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saada luottosopimuksiin liittyvä vakuutus, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että vakuutussopimukset eivät perustu henkilötietoihin, jotka koskevat kyseisten kuluttajien syöpäsairauksien diagnosointia tietyn ajan kuluttua heidän lääketieteellisen hoitonsa päättymisestä. Tällainen jäsenvaltioiden määrittämä ajanjakso ei saisi olla yli 15 vuotta kuluttajan lääketieteellisen hoidon päättymisestä.

(49)

Luottosopimukset ja lisäpalvelut olisi esitettävä selkeästi ja avoimesti. Kuluttajan suostumusta luottosopimuksen tekemiseen tai lisäpalvelujen ostamiseen ei olisi voitava päätellä. Tällainen kuluttajan suostumus olisi annettava selkeästi suostumusta ilmaisevalla toimella, josta käy ilmi kuluttajan vapaaehtoinen, yksilöity, tietoinen ja yksiselitteinen suostumus. Tässä yhteydessä vaikenemista, jonkin toimen toteuttamatta jättämistä tai oletusvalintaa, kuten valmiiksi rastitetut ruudut, ei olisi katsottava kuluttajan suostumuksen antamiseksi.

(50)

Neuvojen tarjoaminen yksilöllisen suosituksen muodossa eli neuvontapalvelut on toiminto, johon voi liittyä muita luoton myöntämisen tai välittämisen näkökohtia. Näin ollen tarjottavien palvelujen luonteen ymmärtämiseksi kuluttajille olisi ilmoitettava, mistä neuvontapalvelut koostuvat ja tarjotaanko heille tai voidaanko heille tarjota niitä vai ei. Koska kuluttajille ilmausten ’neuvonta’ ja ’neuvoja’ käytöllä on suuri merkitys, jäsenvaltioiden olisi voitava kieltää niiden tai samantapaisten ilmausten käyttö, kun luotonantajat tai luotonvälittäjät tarjoavat tällaisia neuvontapalveluja kuluttajille. On asianmukaista varmistaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön suojatoimenpiteitä, jos neuvontaa kuvaillaan riippumattomaksi, jotta varmistetaan, että tarkasteltu tuotejoukko ja palkkiojärjestelyt vastaavat kuluttajan odotuksia tällaisen neuvonnan suhteen. Luotonantajien tai luotonvälittäjien olisi neuvontapalveluja tarjotessaan annettava selvitys siitä, perustuuko suositus vain niiden omaan tuotevalikoimaan vai markkinoilla tarjolla olevaan laajaan tuotevalikoimaan, jotta kuluttaja voi ymmärtää, mihin suositus perustuu. Lisäksi luotonantajan ja luotonvälittäjän olisi ilmoitettava maksu, joka kuluttajan on maksettava neuvontapalvelusta, tai, jos maksun määrää ei voida määrittää tietojen antamishetkellä, maksun laskentamenetelmä. Neuvontaa olisi aina annettava kuluttajan edun mukaisesti siten, että neuvojat ottavat selvää kuluttajan tarpeista ja olosuhteista ja suosittelevat kuluttajan tarpeisiin, taloudelliseen tilanteeseen ja henkilökohtaisiin olosuhteisiin sopivia luottosopimuksia, ottaen huomioon myös tavoite minimoida maksulaiminlyönnit ja maksuviivästykset. Lisäksi neuvontaa tarjottaessa olisi otettava huomioon riittävän suuri määrä neuvonantajan tuotevalikoimaan kuuluvia luottosopimuksia.

(51)

Sellaisten luottojen myöntämiseen, joita kuluttaja ei ole pyytänyt, voi joissakin tapauksissa liittyä kuluttajalle haitallisia käytäntöjä. Tältä osin olisi kiellettävä luottojen ei-pyydetty myöntäminen, mukaan lukien kuluttajille tilaamatta lähetetyt etukäteen hyväksytyt luottokortit, uuden tilinylitysmahdollisuuden tai tili- tai luottorajan ylitysmahdollisuuden yksipuolinen käyttöönotto taikka kuluttajan tilinylitysmahdollisuuden, tili- tai luottorajan ylitysmahdollisuuden tai luottokortin rajojen yksipuolinen korottaminen. Luottojen ei-pyydetty myöntäminen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (11) 2 artiklan 8 alakohdassa määriteltyjen etäsopimusten muodossa olisi myös kiellettävä. Luottojen ei-pyydettyä myöntämistä koskeva kielto ei saisi estää luotonantajia ja luotonvälittäjiä mainostamasta tai tarjoamasta luottoa kaupallisen suhteen kuluessa kuluttajansuojaa koskevan unionin oikeuden sekä unionin oikeuden mukaisten kansallisten toimenpiteiden mukaisesti, eikä myöskään mainostamasta ja tarjoamasta luottoa myyntipisteessä tavaran tai palvelun oston rahoittamiseksi.

(52)

Jäsenvaltiot voivat tarjota kuluttajille mahdollisuuden käyttää oikeasuhteisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja luotonantajia tai luotonvälittäjiä vastaan, jos tätä direktiiviä ei noudateta kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseiset oikeussuojakeinot voivat johtaa vahingonkorvaukseen ja kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten pienenemiseen tai luottosopimuksen irtisanomiseen.

(53)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet vastuullisten käytäntöjen edistämiseksi kaikissa luottosuhteen vaiheissa ottaen huomioon luottomarkkinoidensa erityispiirteet. Kyseisiin toimenpiteisiin voivat kuulua esimerkiksi kuluttajatiedotus ja -valistus, mukaan lukien maksujen laiminlyömiseen ja ylivelkaantumiseen liittyvistä riskeistä varoittaminen. Etenkin kasvavilla luottomarkkinoilla on tärkeää, että luotonantajat eivät harjoita vastuutonta lainanantoa tai myönnä luottoja arvioimatta ennakolta luottokelpoisuutta. Jäsenvaltioiden olisi toteuttava tällaisen luotonantajien menettelyn estämiseksi tarvittava valvonta ja määritettävä tarvittavat keinot seuraamusten langettamiseksi tällaisesta menettelystä. Vastuun kuluttajan luottokelpoisuuden tarkistamisesta olisi kuuluttava luotonantajille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (12) luottoriskiä koskevien säännösten soveltamista. Tätä varten luotonantajien olisi voitava käyttää tietoja, joita kuluttaja on toimittanut paitsi asianomaisen luottosopimuksen valmistelun yhteydessä, myös pitkäaikaisen kaupallisen suhteen kuluessa. Myös kuluttajien olisi noudatettava varovaisuutta ja täytettävä sopimusvelvoitteensa.

(54)

On olennaisen tärkeää, että kuluttajan kyky ja edellytykset maksaa luotto takaisin arvioidaan ja todennetaan ennen luottosopimuksen tekemistä. Luottokelpoisuuden arvioinnin olisi oltava oikeasuhteista, ja se olisi tehtävä kuluttajan edun mukaisesti, jotta estetään vastuuton lainananto ja ylivelkaantuminen, ja siinä olisi otettava huomioon kaikki tarpeelliset ja merkitykselliset seikat, jotka voivat vaikuttaa kuluttajan kykyyn maksaa luotto takaisin. Takaisinmaksuaikataulu olisi räätälöitävä kuluttajan erityistarpeiden ja takaisinmaksukyvyn mukaan. Jos luottohakemuksen jättää yhdessä useampi kuin yksi kuluttaja, luottokelpoisuus voitaisiin arvioida yhteisen takaisinmaksukyvyn perusteella. Myönteinen arvio ei saisi rajoittaa luotonantajan sopimusvapautta luoton myöntämisen osalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa lisäohjeita muista perusteista ja menetelmistä, joilla kuluttajan luottokelpoisuutta arvioidaan, esimerkiksi asettamalla rajoituksia luototusasteelle tai lainan ja tulojen suhteelle.

(55)

Luottokelpoisuuden arvioinnin olisi perustuttava tietoihin kuluttajan rahoitus- ja taloudellisesta tilanteesta. Tällaisten tietojen olisi oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia kuluttajalle myönnettävän luoton luonteeseen, kestoon, arvoon ja riskeihin nähden asetuksessa (EU) 2016/679 vahvistetun tietojen minimointia koskevan periaatteen mukaisesti, ja niiden olisi oltava merkityksellisiä, täydellisiä ja täsmällisiä. Kyseisiin tietoihin olisi sisällyttävä ainakin kuluttajan tulot ja menot, ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kuluttajan voimassa olevat velvoitteet, muun muassa kuluttajan ja hänen kotitaloutensa elinkustannukset sekä kuluttajan rahoitusvelat. Kyseisiin tietoihin ei pitäisi sisältyä asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä, kuten terveystietoja, mukaan lukien syöpätiedot, tai sosiaalisista verkostoista saatuja tietoja. Lainojen alkuperää ja seurantaa koskevissa 29 päivänä toukokuuta 2020 annetuissa Euroopan pankkiviranomaisen ohjeissa annetaan ohjeet siitä, mitä tietoryhmiä voidaan käyttää käsiteltäessä henkilötietoja luottokelpoisuuden arviointitarkoituksiin; tällaisia tietoja ovat muun muassa näyttö tuloista tai muista takaisinmaksuun käytettävien varojen lähteistä ja tiedot rahoitusvaroista ja -veloista tai muista taloudellisista sitoumuksista. Kuluttajien olisi annettava tietoja rahoitus- ja taloudellisesta tilanteestaan luottokelpoisuuden arvioinnin helpottamiseksi. Luottoa olisi myönnettävä kuluttajalle ainoastaan, jos luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täyttyvät kyseisessä sopimuksessa vaaditulla tavalla. Arvioidessaan kuluttajan kykyä täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa luotonantajan olisi otettava huomioon merkitykselliset seikat ja erityisolosuhteet, esimerkiksi, mutta ei ainoastaan, kun on kyse tämän direktiivin mukaisesti myönnetyistä luotoista, joilla rahoitetaan opintoja tai katetaan poikkeuksellisia terveydenhoitokuluja, onko olemassa riittävästi näyttöä siitä, että tällaiset luotot tuovat kuluttajalle tuloja tulevaisuudessa, tai onko olemassa vakuuksia tai muita takuita, jotka kuluttaja voisi antaa lainan vakuudeksi.

(56)

Komission ehdotuksessa asetukseksi tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä (tekoälysäädös) todetaan, että tekoälyjärjestelmät, joita käytetään arvioitaessa luonnollisten henkilöiden luottopisteytystä tai luottokelpoisuutta, olisi luokiteltava suuririskisiksi tekoälyjärjestelmiksi, koska ne määrittävät kyseisten henkilöiden mahdollisuuden saada taloudellisia resursseja tai olennaisia palveluja, kuten asumis-, sähkö- ja televiestintäpalveluja. Koska kyse on näin tärkeistä asioista, kuluttajalla olisi oltava aina, kun luottokelpoisuuden arviointiin sisältyy automaattista tietojenkäsittelyä, oikeus vaatia, että käsittelyyn osallistuu luotonantajan puolesta luonnollinen henkilö. Rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 soveltamista kuluttajalla olisi oltava oikeus saada merkityksellinen ja ymmärrettävä selvitys tehdystä arvioinnista ja käytetyn automatisoidun käsittelyn toiminnasta, mukaan lukien tärkeimmät muuttujat, logiikka ja siihen liittyvät riskit, sekä oikeus ilmaista näkökantansa ja pyytää luottokelpoisuuden arvioinnin uudelleentarkastelua ja luoton myöntämistä koskevan päätöksen uudelleentarkastelua. Kuluttajalla olisi oltava oikeus saada tietoa kyseisistä oikeuksista sen jälkeen, kun hän on saanut asianmukaisesti tietoa noudatettavasta menettelystä. Mahdollisuus pyytää alkuperäisen arvioinnin ja päätöksen uudelleentarkastelua ei välttämättä saisi johtaa luoton myöntämiseen kuluttajalle.

(57)

Luotonantajan olisi kuluttajan luottotilanteen arvioimiseksi haettava tietoa myös luottotietokannoista. Oikeudellinen ja todellinen tilanne voivat edellyttää eri laajuisia hakuja. Jotta voitaisiin välttää kilpailun vääristyminen luotonantajien välillä, niillä luotonantajilla, joita valvotaan ja jotka noudattavat täysimääräisesti asetusta (EU) 2016/679, olisi oltava pääsy kuluttajia koskeviin yksityisiin tai julkisiin luottotietokantoihin jäsenvaltiossa, johon ne eivät ole sijoittautuneet, kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin luotonantajiin nähden syrjimättömin ehdoin. Jäsenvaltioiden olisi helpotettava rajatylittävää pääsyä yksityisiin tai julkisiin tietokantoihin asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti. Vastavuoroisuuden lisäämiseksi luottotietokannoissa olisi oltava vähintään tiedot kuluttajien maksuviivästyksistä luoton takaisinmaksussa, luottotyypistä ja luotonantajan henkilöllisyydestä unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Luotonantajat ja luotonvälittäjät eivät saisi käsitellä asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä tietoryhmiä, kuten terveystietoja, eivätkä sosiaalisista verkostoista saatuja tietoja, koska kyseisiä tietoryhmiä tai tällaisia tietoja ei saisi käyttää kuluttajien luottokelpoisuuden arviointiin. Luottotietokantojen pitäjillä olisi oltava käytössään prosessit, joilla varmistetaan, että niiden tietokantoihin sisältyvät tiedot ovat ajantasaisia ja paikkansapitäviä. Jos luottohakemus hylätään tietokantaan tehdyn haun perusteella, luotonantajien olisi ilmoitettava kuluttajille ilman aiheetonta viivytystä ja maksutta tällaisen haun tulos sekä tarkemmat tiedot käytetystä tietokannasta sekä huomioon otetut tietoryhmät. Kuluttajien tietoisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi huolehdittava siitä, että kuluttajille tiedotetaan mahdollisten luoton takaisinmaksuviivästysten kirjaamisesta tietokantaan hyvissä ajoin ja 30 päivän kuluessa kirjaamisesta, esimerkiksi lähettämällä heille sähköpostilla varoitus, jossa heitä pyydetään tutustumaan tietokantaan, jotta he voivat tarkastella omia tietojaan luoton takaisinmaksuviivästyksistä.

(58)

Tällä direktiivillä ei olisi säänneltävä sopimusoikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät luottosopimusten pätevyyteen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava tällä alalla pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, jotka ovat unionin oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi voitava säännellä luottosopimuksen tekemistä koskevaan tarjoukseen sovellettavia oikeudellisia säännöksiä, erityisesti niitä, joissa säädetään tarjouksen antamisajankohdasta ja siitä, minkä ajan tällainen tarjous on luotonantajaa sitova. Jos tällainen tarjous tehdään samanaikaisesti, kun annetaan tässä direktiivissä säädetyt ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot, tällainen tarjous – kuten kaikki lisätiedot, jotka luotonantaja haluaa antaa kuluttajalle – olisi annettava erillisessä asiakirjassa. Kyseinen erillinen asiakirja voitaisiin liittää ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomakkeeseen.

(59)

Luottosopimuksessa olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot selkeästi ja tiiviisti, jotta kuluttaja voi tietää kyseisen sopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa.

(60)

Rajoittamatta direktiivin 93/13/ETY säännösten ja tämän direktiivin mukaisten sopimuksen tekemistä edeltävien velvoitteiden soveltamista kuluttajalle olisi kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi esitettävä oikea-aikaisesti ja ennen luottosopimuksen ehtojen muutoksia kuvaus ehdotetuista muutoksista ja tarvittaessa kuluttajan suostumuksen tarpeellisuudesta, tai selvitys siitä, perustuvatko tehdyt muutokset lakiin; sekä kyseisten muutosten toteuttamisaikataulu; ja kuluttajan käytettävissä olevat valituskeinot sekä määräaika, jonka kuluessa kuluttaja voi tehdä valituksen, samoin kuin sen toimivaltaisen viranomaisen nimi ja osoite, jolle kuluttaja voi tehdä valituksen. Luottosopimuksen muuttaminen ei saisi vaikuttaa kuluttajien oikeuksiin, tämän direktiivin mukaiset tiedonsaantioikeudet mukaan luettuina. Tämä ei kuitenkaan saisi rajoittaa sopimusmuutosten hyväksyttävyyttä, ehtoja ja pätevyyttä koskevien unionin oikeuden tai kansallisten säännösten soveltamista.

(61)

Täydellisen avoimuuden varmistamiseksi kuluttajalle olisi annettava lainakorkoa koskevat tiedot sekä ennen sopimuksen tekoa että luottosopimuksen tekohetkellä. Sopimussuhteen aikana kuluttajalle olisi lisäksi tiedotettava vaihtuvan lainakoron muutoksista ja niiden maksuihin aiheuttamista muutoksista. Tämä ei saisi rajoittaa sellaisten kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista, jotka eivät liity kuluttajalle annettaviin tietoihin ja joissa säädetään muita kuin maksuja koskevista muutoksiin sovellettavista edellytyksistä tai seurauksista, lainakoroista ja muista luoton taloudellisista ehdoista, kuten säännöistä, joiden mukaan luotonantaja voi muuttaa lainakorkoa vain, jos tällaiselle muutokselle on perusteltu syy, tai että kuluttaja voi päättää luottosopimuksen lainakoron tai muun luottoa koskevan erityisen taloudellisen ehdon muuttuessa.

(62)

Kuluttajaluottoja myönnetään yhä yleisemmin tilinylitysmahdollisuuden ja tili- tai luottorajan ylityksen muodossa. Kyseisiä rahoitustuotteita on siksi tarpeen säännellä, jotta voidaan parantaa kuluttajansuojan tasoa ja välttää ylivelkaantuminen. Vaarana on, että kuluttajat eivät pysty maksamaan, jos luotonantajat päättävät vaatia välitöntä takaisinmaksua. Sen vuoksi tässä direktiivissä olisi säädettävä tilinylitysmahdollisuuksiin ja tili- tai luottorajan ylityksiin liittyvistä kuluttajien oikeuksista.

(63)

Jos merkittävä tili- tai luottorajan ylitys kestää kauemmin kuin yhden kuukauden, luotonantajan olisi viipymättä esitettävä kuluttajalle ylitystä koskevat tiedot, mukaan lukien sen määrä, lainakorko ja sovellettavat seuraamukset, maksut tai viivästyskorot. Jos tili- tai luottorajan ylityksiä tapahtuu säännöllisesti, luotonantajan olisi tarjottava kuluttajalle neuvontapalveluja, jos niitä on saatavilla, auttaakseen kuluttajaa tunnistamaan edullisempia vaihtoehtoja, ja ohjattava kuluttaja velkaneuvontapalveluihin.

(64)

Kuluttajilla olisi oltava oikeus peruuttaa luottosopimus ilman seuraamuksia ja ilman perusteluvelvollisuutta. Oikeusvarmuuden parantamiseksi peruuttamisajan olisi kuitenkin joka tapauksessa päätyttävä 12 kuukautta ja 14 päivää luottosopimuksen tekemisen jälkeen, jos kuluttaja ei ole saanut sopimusehtoja ja tietoja tämän direktiivin mukaisesti. Peruuttamisajan ei olisi päätyttävä, jos kuluttajalle ei ole ilmoitettu hänen peruuttamisoikeudestaan.

(65)

Jos kuluttaja peruuttaa luottosopimuksen, jonka yhteydessä hän on saanut tavaroita, etenkin jos kyseessä on osamaksu- taikka vuokra- tai leasingsopimus, johon sisältyy lunastusvelvollisuus, tämä direktiivi ei saisi rajoittaa tavaran palauttamista tai muita vastaavia kysymyksiä koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä.

(66)

Joissakin tapauksissa kansallisissa lainsäädännöissä säädetään jo nykyisin, ettei varoja saa asettaa kuluttajien saataville ennen tietyn määräajan päättymistä. Kyseisissä tapauksissa kuluttajat saattavat haluta varmistautua siitä, että he saavat ostamansa tavaran tai palvelun pikaisesti toimitetuksi tai suoritetuksi. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava poikkeuksellisesti säätää liitännäisten luottosopimusten osalta, että jos kuluttajat nimenomaisesti pyytävät ostamiensa tavaroiden tai palvelujen pikaista toimittamista tai suorittamista, peruuttamisoikeuden käyttämisen määräaika voidaan lyhentää samaksi kuin määräaika, jota ennen varoja ei saa asettaa saataville.

(67)

Liitännäisissä luottosopimuksissa tavaran tai palvelun hankkiminen ja kyseistä tarkoitusta varten tehty luottosopimus ovat toisistaan riippuvaisia. Mikäli kuluttaja käyttää unionin oikeuteen perustuvaa peruuttamisoikeutta hankintasopimuksen osalta, liitännäisen luottosopimuksen ei näin ollen olisi enää oltava kuluttajaa sitova. Tämä ei saisi vaikuttaa liitännäisiin luottosopimuksiin sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön, jos hankintasopimus on rauennut tai jos kuluttaja on käyttänyt kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa peruuttamisoikeuttaan. Se ei saisi myöskään vaikuttaa kansallisessa lainsäädännössä kuluttajille annettuihin oikeuksiin, joiden mukaan kuluttajan ja tavaroiden toimittajan tai palvelujen suorittajan välillä ei voida tehdä sitoumusta tai suorittaa maksua tavaroiden tai palvelujen hankinnan rahoittamiseksi, ennen kuin kuluttaja on allekirjoittanut luottosopimuksen.

(68)

Sopimuspuolilla olisi oltava oikeus irtisanoa toistaiseksi tehty luottosopimus. Lisäksi luotonantajalla olisi oltava oikeus, jos luottosopimuksessa on niin sovittu, objektiivisesti perustelluista syistä keskeyttää kuluttajan oikeus tehdä nostoja toistaiseksi voimassa olevan luottosopimuksen perusteella. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi epäily luoton luvattomasta tai petollisesta käytöstä tai huomattavasti kasvanut riski siitä, että kuluttaja ei kykene täyttämään velvoitettaan maksaa luotto takaisin. Tämän direktiivin ei ole tarkoitus vaikuttaa kansalliseen sopimusoikeuteen, jolla säännellään sopimuspuolten oikeuksia päättää luottosopimus sopimusrikkomuksen perusteella.

(69)

Kuluttajalla olisi tietyin edellytyksin oltava mahdollisuus vaatia oikeuksiensa täyttämistä luotonantajalta, mikäli syntyy hankintasopimusta koskevia ongelmia. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin määritettävä, missä määrin ja millä edellytyksin kuluttajan on vaadittava tavaroiden toimittajalta tai palvelujen suorittajalta oikeuksiensa täyttämistä, erityisesti panemalla vireille kanne tavaroiden toimittajaa tai palvelujen suorittajaa vastaan, ennen kuin hän voi vaatia niitä luotonantajalta. Kuluttajilta ei saisi poistaa oikeuksia, jotka perustuvat tavaroiden toimittajan tai palvelujen suorittajan ja luotonantajan yhteisvastuuta koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön.

(70)

Kuluttajalla olisi oltava oikeus täyttää velvoitteensa ennen luottosopimuksessa sovittua määräpäivää. Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa Lexitor (13) antaman tuomion tulkinnan mukaisesti kuluttajan oikeus vähennykseen kuluttajalle aiheutuvista luoton kokonaiskustannuksista luoton ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä kattaa kaikki kuluttajalle asetetut kustannukset. Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten vähennyksen olisi oltava oikeassa suhteessa luottosopimuksen jäljellä olevaan kestoon, ja siihen olisi sisällyttävä myös kustannuksia, jotka eivät ole riippuvaisia kyseisen luottosopimuksen kestosta, mukaan lukien kustannukset, jotka on luoton myöntämishetkellä kokonaan maksettu. Kuitenkaan kolmannen osapuolen soveltamia ja sille suoraan maksettuja veroja ja maksuja, jotka eivät ole riippuvaisia luottosopimuksen kestosta, ei olisi otettava huomioon vähennystä laskettaessa, koska luotonantaja ei määrää kyseisiä kustannuksia eikä luotonantaja siten voi yksipuolisesti muuttaa niitä. Luotonantajan kolmannen osapuolen hyväksi perimät maksut olisi kuitenkin otettava huomioon vähennystä laskettaessa. Jos luotto maksetaan takaisin ennenaikaisesti, luotonantajalla olisi oltava oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus ennenaikaiseen takaisinmaksuun suoraan liittyvistä kustannuksista ottaen huomioon myös luotonantajalle aiheutuvat mahdolliset säästöt. Korvauksen laskentamenetelmän määrittelyssä on kuitenkin noudatettava useita periaatteita. Luotonantajalle maksettavan korvauksen laskemisen olisi oltava avoin ja kuluttajan kannalta ymmärrettävä jo ennen sopimuksen tekoa ja joka tapauksessa luottosopimuksen täyttämisaikana. Lisäksi laskentamenetelmän olisi oltava luotonantajan kannalta helppokäyttöinen ja toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa korvauksen valvontaa olisi helpotettava. Näin ollen ja koska kuluttajaluottoa ei sen keston ja suuruuden vuoksi rahoiteta pitkäaikaisilla rahoitusmekanismeilla, enimmäiskorvauksen määrä olisi vahvistettava kiinteämääräisenä. Tällainen toimintatapa vastaa kuluttajaluottojen erityisluonnetta, eikä se saisi vaikuttaa toimintatapaan muiden, pitkäaikaisten rahoitusmekanismien avulla rahoitettavien tuotteiden, esimerkiksi kiinteäkorkoisten kiinnitysluottojen kohdalla.

(71)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää, että luotonantaja voi vaatia korvausta ennenaikaisesta takaisinmaksusta vain, jos 12 kuukauden aikana takaisin maksettu määrä ylittää jäsenvaltioiden määrittelemän kynnysarvon. Vahvistaessaan kyseisen kynnysarvon, joka ei saisi olla suurempi kuin 10 000 euroa, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kuluttajaluottojen keskimääräinen määrä markkinoillaan.

(72)

Sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan edistämiseksi sekä kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi koko unionin alueella on tarpeen varmistaa todellista vuosikorkoa koskevien tietojen vertailukelpoisuus kaikkialla unionissa.

(73)

Lainakorkojen, todellisten vuosikorkojen tai kuluttajalle aiheutuvien luottojen kokonaiskustannusten ylärajojen vahvistaminen on yleinen käytäntö useissa jäsenvaltioissa. Tällainen ylärajajärjestelmä on osoittautunut hyödylliseksi kuluttajien suojelemisessa liian korkeilta lainakoroilta, todellisilta vuosikoroilta tai kuluttajalle aiheutuvilta luoton kokonaiskustannuksilta. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi voitava säilyttää nykyiset oikeudelliset säännöksensä. Kuluttajansuojan tehostamiseksi ilman, että jäsenvaltioille asetetaan tarpeettomia rajoituksia, käytössä olisi oltava asianmukaiset toimenpiteet, kuten ylärajat tai kiskontakorkojen rajoitukset, joilla estetään tehokkaasti väärinkäytökset ja varmistetaan, että kuluttajilta ei peritä kohtuuttoman korkeita lainakorkoja, todellisia vuosikorkoja tai kuluttajalle aiheutuvia kohtuuttoman korkeita luoton kokonaiskustannuksia.

(74)

Avoimuuden varmistamiseksi komission olisi asetettava tällaiset jäsenvaltioiden käyttöön ottamat toimenpiteet julkisesti saataville tiiviissä ja selkeässä muodossa.

(75)

Eri jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on merkittäviä eroja sen suhteen, millaisia menettelytapoja sovelletaan luottosopimusten myöntämiseen. Vaikka luotonvälitykseen osallistuu tunnetusti monentyyppisiä toimijoita, unionin tasolla tarvitaan kuitenkin tiettyjä standardeja varmistamaan korkeatasoinen ammattimaisuus ja palvelu.

(76)

Sovellettavan unionin kehyksen ansiosta kuluttajien olisi voitava luottaa siihen, että luotonantajat ja luotonvälittäjät ottavat huomioon kuluttajan edut, mukaan lukien heidän mahdollisesti haavoittuva asemansa ja vaikeutensa tuotteen ymmärtämisessä, luotonantajan tai luotonvälittäjän asiaankuuluvana ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella sekä kohtuulliset oletukset kuluttajan tilanteeseen liittyvistä riskeistä ehdotetun luottosopimuksen voimassaoloaikana. Keskeinen tekijä tällaisen kuluttajien luottamuksen varmistamisessa on se, että alalta vaaditaan suurta tasapuolisuutta, rehellisyyttä ja ammattimaisuutta, mihin sisältyy myös vastuullinen toiminta sellaisten käytäntöjen välttämiseksi, joilla on kielteinen vaikutus kuluttajiin, ja asianmukaista muun muassa palkkioista aiheutuvien eturistiriitojen hallintaa ja kuluttajien edun mukaisen neuvonnan antamista.

(77)

On asianmukaista varmistaa, että asiaankuuluvalla luotonantajien ja luotonvälittäjien henkilöstöllä on riittävä tietämys ja pätevyys ammattimaisuuden korkean tason saavuttamiseksi. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että luotonantajien ja luotonvälittäjien asiaankuuluva tietämys ja pätevyys osoitetaan yrityksen tasolla tietämystä ja pätevyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten perusteella. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti ottaa käyttöön tai pitää yllä vastaavia yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin sovellettavia vaatimuksia ja mukauttaa tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset erityyppisiin luotonantajiin ja luotonvälittäjiin erityisesti silloin, kun ne toimivat sivutoimisesti. Tätä direktiiviä sovellettaessa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa harjoittavaan henkilöstöön olisi kuuluttava sekä kaupankäyntiä hoitava henkilöstö että kauppojen toteutustoimintaa hoitava henkilöstö – mukaan lukien johtohenkilöstö sekä tapauksen mukaan luotonantajien ja johtokunnan jäsenet – jolla on merkittävä tehtävä luottosopimukseen liittyvässä prosessissa. Henkilöitä, jotka hoitavat luottosopimukseen liittyvään prosessiin kuulumattomia tukitoimia, henkilöstöasioita hoitava ja tieto- ja viestintäteknologian tukihenkilöstö mukaan lukien, ei olisi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna henkilöstönä. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, kuten tiedotuskampanjoita, käyttöoppaita ja työntekijöiden koulutusohjelmia, joilla tuetaan tietoisuuden lisäämistä tämän direktiivin vaatimuksista luotonantajina tai luotonvälittäjinä toimivien pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa ja helpotetaan niiden noudattamista.

(78)

Jotta voitaisiin parantaa kuluttajien kykyä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä lainanotosta ja lainojen vastuullisesta hoidosta, jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja edistettävä vastuullista lainanottoa ja -hoitoa koskevaa kuluttajavalistusta tukevia toimenpiteitä erityisesti kuluttajaluottosopimusten alalla sekä kuluttajien yleistä tietämystä taloudenhoidosta. Tällainen velvoite voitaisiin täyttää ottaen huomioon unionin yhdessä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kanssa laatima talousasioiden tuntemusta koskeva kehys. On erityisen tärkeää antaa kuluttajille ohjeita kuluttajaluottojen ottamisesta ensimmäistä kertaa erityisesti digitaalisten välineiden avulla. Tässä yhteydessä komission olisi määriteltävä esimerkkejä parhaista käytännöistä, joiden avulla kehitettäisiin lisää toimenpiteitä kuluttajien taloustietoisuuden parantamiseksi. Komissio voisi julkaista tällaisia esimerkkejä parhaista käytännöistä koordinoidusti muiden unionin säädösten yhteydessä laadittujen vastaavien kertomusten kanssa. Jäsenvaltioiden olisi kyseisiä toimenpiteitä luodessaan ja edistäessään kuultava asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös kuluttajajärjestöjä. Tällaisen velvoitteen ei olisi estettävä jäsenvaltioita antamasta enemmän talousvalistusta.

(79)

Koska täytäntöönpanomenettelyillä on merkittävät seuraukset luotonantajille ja kuluttajille sekä mahdollisesti finanssivakaudelle, luotonantajien on tarpeellista käsitellä ilmeneviä luottoriskejä ennakoivasti varhaisessa vaiheessa ja ottaa käyttöön tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että ne noudattavat tapauksen mukaan riittävää lainanhoitojoustoa ennen täytäntöönpanomenettelyn aloittamista. Päättäessään, onko lainanhoitojoustotoimenpiteiden noudattaminen tarkoituksenmukaista vai onko perusteltua tarjota niitä toistuvasti, luotonantajan olisi otettava huomioon muun muassa kuluttajan yksilöllinen tilanne, kuten kuluttajan edut ja oikeudet, hänen kykynsä maksaa luotto takaisin ja hänen kohtuulliset elinkustannustarpeensa, ja luotonantajan olisi rajoitettava kuluttajalle maksulaiminlyönnistä aiheutuvia kustannuksia. Erityisesti silloin, kun kuluttaja ei vastaa luotonantajan tarjoukseen kohtuullisen ajan kuluessa, luotonantajaa ei pitäisi vaatia tarjoamaan lainanhoitojoustotoimenpiteitä toistuvasti. Jäsenvaltiot eivät saisi estää luottosopimuksen osapuolia sopimasta nimenomaisesti, että liitännäisen luottosopimuksen tarkoittamien tavaroiden tai tällaisten tavaroiden myymisestä saatavan tulon siirtäminen luotonantajalle riittää luoton takaisinmaksuksi.

(80)

Jos lainanhoitojoustotoimenpiteet katsotaan asianmukaisiksi, niihin olisi sisällyttävä alkuperäisen luottosopimuksen ehtojen muuttaminen ja niihin voisi sisältyä muun muassa luottosopimuksen täydellinen tai osittainen jälleenrahoitus. Kyseisten ehtojen muuttamiseen voisi sisältyä muun muassa: luottosopimuksen voimassaoloajan jatkaminen; luottosopimuksen tyypin muuttaminen; maksuerän maksamisen lykkääminen kokonaan tai osittain tietyltä ajanjaksolta; lainakoron alentaminen; maksuvapaan kauden tarjoaminen; osittainen takaisinmaksu; valuutan muuntaminen; ja velan osittainen anteeksianto ja velan vakautus. Kun lainanhoitojoustotoimenpiteet katsotaan asianmukaisiksi, luotonantajia ei saisi vaatia suorittamaan luottokelpoisuuden arviointia, kun ne muuttavat luottosopimuksen ehtoja, paitsi jos kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä kasvaa merkittävästi kyseisiä ehtoja muutettaessa. Vaikka velvoite noudattaa lainanhoitojoustotoimenpiteitä ei saisi rajoittaa täytäntöönpanomenettelyjä koskevien kansallisten sääntöjen soveltamista, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tässä direktiivissä säädettyjä lainanhoitojoustotoimenpiteitä sovelletaan asianmukaisesti.

(81)

Kuluttajat, joilla on vaikeuksia täyttää taloudelliset sitoumuksensa, hyötyvät erityisavusta velkojen hallinnassa. Taloudelliset vaikeudet liittyvät moniin erilaisiin tilanteisiin, kuten muun muassa tilanteisiin, joissa velan takaisinmaksu on viivästynyt yli 90 päivällä. Velkaneuvonnan tavoitteena on auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuluttajia ja opastaa heitä siten, että he voivat mahdollisuuksien mukaan maksaa takaisin maksamattomat velkansa sekä säilyttää kohtuullisen elintason ja ihmisarvonsa. Kyseinen yksilöllinen ja riippumaton apu voi sisältää oikeudellista neuvontaa, varojen hallintaa ja velanhoitoa sekä sosiaalista ja psykologista apua. Avun antajien olisi oltava ammattimaisia toimijoita, jotka eivät ole luotonantajia, luotonvälittäjiä, joukkorahoitusluottopalvelujen tarjoajia, luotonostajia tai luotonhallinnoijia ja jotka ovat niistä riippumattomia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että riippumattomien ammattimaisten toimijoiden tarjoamat velkaneuvontapalvelut asetetaan suoraan tai välillisesti kuluttajien saataville ja vain vähäisin maksuin. Kyseisten maksujen olisi periaatteessa katettava ainoastaan toimintakulut, eivätkä ne saisi aiheuttaa tarpeetonta rasitetta kuluttajille, joilla on tai saattaa olla vaikeuksia täyttää taloudelliset sitoumuksensa. Kuluttajat, joilla on vaikeuksia maksaa velkansa takaisin, ohjataan mahdollisuuksien mukaan velkaneuvontapalveluihin ennen täytäntöönpanomenettelyjen aloittamista. Velkaneuvontapalvelujen olisi oltava helposti kuluttajien saatavilla ottaen huomioon esimerkiksi heidän asuinpaikkansa ja myös heidän kielensä. Jäsenvaltiot voivat edelleen vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön velkaneuvontapalveluja koskevia erityisiä vaatimuksia. Luotonantajilla on oma osansa ylivelkaantumisen ehkäisemisessä, sillä ne voivat havaita kuluttajien taloudelliset vaikeudet varhaisessa vaiheessa ja tukea heitä. Tästä syystä luotonantajilla olisi oltava käytössään menettelyt ja toimintatavat tällaisten kuluttajien havaitsemiseksi, varmistaakseen että ne voivat tehokkaasti ohjata heidät helposti saatavilla oleviin velkaneuvontapalveluihin.

(82)

Markkinoiden avoimuuden ja vakauden varmistamiseksi ja kunnes yhdenmukaistamisessa on edetty pidemmälle, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että on toteutettu aiheelliset toimenpiteet luotonantajien sääntelemiseksi tai valvomiseksi.

(83)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luotonantajiin ja luotonvälittäjiin, mukaan lukien muihin luotonantajiin kuin luottolaitoksiin, sovelletaan asianmukaista hyväksyntämenettelyä, johon kuuluu lupamenettely tai muiden luotonantajien kuin luottolaitosten merkitseminen rekisteriin, ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamia valvontajärjestelyjä. Asianmukaista hyväksyntämenettelyä ja rekisteröintiä koskevaa vaatimusta ei olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (14) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyihin luottolaitoksiin, joihin sovelletaan jo direktiivin 2013/36/EU mukaista toimilupamenettelyä, eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (15) 4 artiklan 4 alakohdassa määriteltyihin maksulaitoksiin kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta, eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY (16) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyihin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen luottojen myöntämistä varten. Tämä ei saisi vaikuttaa kansallisiin hyväksyntämenettelyihin eikä rekisteröinti- tai valvontajärjestelyihin, joita maksulaitoksille ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksille asetetaan luottojen myöntämiseksi kuluttajille ja joita luottolaitoksille asetetaan luotonvälittäjän toiminnan harjoittamiseksi unionin oikeuden mukaisesti.

(84)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa hyväksyntä- ja rekisteröintivaatimusten noudattamisesta tavaroiden toimittajat tai palvelujen suorittajat, jotka katsotaan komission suosituksessa 2003/361/EY (17) määritellyiksi mikroyrityksiksi sekä pieniksi ja keskisuuriksi yrityksiksi ja jotka toimivat luotonvälittäjinä sivutoimisesti tai jotka myöntävät luottoa maksun lykkäyksen muodossa niiden tarjoamien tavaroiden ja palvelujen ostamiseksi ilman, että kolmas osapuoli tarjoaa luottoa, jos luotto annetaan ilman korkoa ja maksuja, lukuun ottamatta kansallisen lainsäädännön mukaisia rajoitettuja seuraamusmaksuja maksuviivästysten vuoksi. Suuret yritykset eivät saisi käyttää kyseistä mahdollista vapautusta välttääkseen tässä direktiivissä säädetyt hyväksyntä- ja rekisteröintivaatimukset.

(85)

Tällä direktiivillä säännellään ainoastaan eräitä velvoitteita, joita luotonvälittäjillä on kuluttajia kohtaan. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi voitava vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön luotonvälittäjiä koskevia muita velvoitteita, mukaan lukien edellytykset, joilla luotonvälittäjä voi periä maksuja kuluttajalta, joka on pyytänyt kyseisen luotonvälittäjän palveluja.

(86)

Luottosopimuksen mukaisten luotonantajan oikeuksien siirto ei saisi heikentää kuluttajan asemaa. Kuluttajalle olisi myös tiedotettava asianmukaisesti luottosopimuksen siirtämisestä kolmannelle osapuolelle. Jos alkuperäinen luotonantaja siirronsaajan suostumuksella jatkaa edelleen toimintaansa luotonantajana suhteessa kuluttajaan, siirrosta tiedottaminen ei kuitenkaan ole kuluttajan kannalta tärkeää. Sen vuoksi olisi liiallista vaatia unionin tasolla, että kuluttajalle on tällaisissa tapauksissa tiedotettava luottosopimuksen siirrosta.

(87)

Jäsenvaltioille olisi jätettävä vapaus pitää voimassa tai ottaa käyttöön kollektiivisia tiedottamismuotoja koskevia kansallisia sääntöjä, jos tämä on tarpeen syistä, jotka liittyvät monimutkaisten liiketoimien tehokkuuteen; näitä voivat olla esimerkiksi varojen arvopaperistaminen tai likvidaatio, jotka tapahtuvat pankkien joutuessa hallinnolliseen pakkoselvitystilaan.

(88)

Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää riittäviä, nopeita ja tehokkaita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka koskevat luottosopimuksiin liittyviä oikeuksia ja velvoitteita, tarvittaessa nykyisiä elimiä hyödyntäen. Tämä varmistetaan jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/11/EU (18), siltä osin kuin on kyse asiaankuuluvista sopimusriidoista. Kuluttajilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä myös tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa sopimuksen tekoa edeltävissä riidoissa, jotka liittyvät esimerkiksi ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskeviin vaatimuksiin, neuvontapalveluihin ja luottokelpoisuuden arviointiin sekä myös sellaisten luotonvälittäjien antamiin tietoihin, joille luotonantajat maksavat korvauksen ja joilla ei näin ollen ole suoraa sopimussuhdetta kuluttajiin. Tällaisten vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenettelyjen ja niitä tarjoavien elimien olisi noudatettava direktiivissä 2013/11/EU vahvistettuja laatuvaatimuksia.

(89)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin täytäntöönpanosta, ja varmistettava, että kyseisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan kaikki niiden tehtävien hoitamiseen tarvittavat tutkintaa ja täytäntöönpanoa koskevat valtuudet ja että niillä on tätä varten riittävät resurssit. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava myöntää kansallisille viranomaisille valtuudet toteuttaa tuotteita koskevia interventiotoimia, jos luottotuotteet ovat kuluttajille haitallisia ja ne on poistettava markkinoilta. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava tämän direktiivin soveltamisalan kannalta merkityksellisiin erityyppisiin kuluttajaluottotuotteisiin liittyviä tietoja kuukausittaisista maksukyvyttömyysasteista. Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tämän direktiivin mukaisten tehtäviensä suorittamisen kannalta tarpeellista keskinäistä yhteistyötä.

(90)

Jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Vaikka seuraamusten valinta on jäsenvaltioiden harkinnassa, säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kyseisistä säännöistä ja toimenpiteistä komissiolle ja ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

(91)

Nykyiset seuraamuksia koskevat kansalliset säännöt vaihtelevat merkittävästi unionissa. Kaikki jäsenvaltiot eivät etenkään varmista, että laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa oleville elinkeinonharjoittajille voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja. Tietyissä tapauksissa kyseiset elinkeinonharjoittajat voivat olla myös yritysryhmä. Jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (19) mukaisten koordinoitujen tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien kohteena olevista laajalle levinneistä rikkomuksista ja laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, olisi otettava käyttöön sakkoja tällaisista rikkomuksista määrättävien seuraamusten yhtenä osana.

(92)

Avoimuuden ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava julkistaa hallinnolliset seuraamukset, jotka määrätään tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden rikkomisen johdosta, jollei tällainen julkistaminen vakavasti vaaranna finanssimarkkinoita tai aiheuta suhteetonta vahinkoa osapuolille.

(93)

Tämän direktiivin tehokasta toimintaa sekä edistymistä luottosopimusten kuluttajansuojan korkean tason takaavien sisämarkkinoiden luomisessa on tarkasteltava uudelleen. Komission olisi joka neljäs vuosi tarkasteltava tätä direktiiviä arvioidakseen tässä direktiivissä säädettyä 100 000 euron ylärajaa ja ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä maksettavan korvauksen laskennassa käytettäviä prosenttiosuuksia sekä sitä, onko tämän direktiivin soveltamisala edelleen asianmukainen sellaisten luottosopimusten osalta, joiden vakuutena on muu kuin asuinkiinteistö. Kyseiseen arviointiin olisi sisällyttävä myös analyysi vihreää siirtymää tukevien kuluttajaluottojen markkinoiden kehityksestä ja arvio lisätoimenpiteiden tarpeesta tällaisten luottojen käytön parantamiseksi sekä arvio tämän direktiivin mukaisesti määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanosta ja erityisesti niiden tehokkuudesta ja varoittavasta vaikutuksesta. Tätä direktiiviä arvioidessaan komission olisi analysoitava unionin talouden suuntauksia ja tilannetta asianomaisilla markkinoilla, kuten uusien rahoituspalvelujen muotojen ilmaantumista, digitaalisia suuntauksia sekä luottojen rajatylittävän tarjonnan määrää ja suuntauksia. Sen olisi myös tarkasteltava tämän direktiivin tehokkuutta, mukaan lukien siitä yrityksille ja kuluttajille aiheutuvat kustannukset ja hyödyt. Lisäksi joukkorahoitus on yhä yleisemmin kuluttajien saatavilla oleva rahoitusmuoto, jota käytetään tavallisesti pieniin menoihin tai investointeihin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/1503 (20) suljetaan sen soveltamisalan ulkopuolelle kuluttajille tarjottavat joukkorahoituspalvelut, myös luoton myöntämistä helpottavat palvelut. Komission olisi arvioitava, tarvitaanko lisätoimenpiteitä sellaisten kuluttajien suojelemiseksi, jotka haluavat ottaa luottoa tai sijoittaa joukkorahoitusluottopalvelujen tarjoajan kautta.

(94)

Kun otetaan huomioon markkinoiden kehitys digitalisaation ja luottojen rajatylittävän tarjonnan helpottamista koskevan tavoitteen valossa, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisten sääntöjen antaminen kuluttajaluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjen näkökohtien osalta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(95)

Komissiolle olisi tämän direktiivin muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti todellisen vuosikoron laskemiseen tarvittavien lisäoletusten osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (21) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(96)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (22) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(97)

Kun otetaan huomioon niiden muutosten lukumäärä, joita direktiiviin 2008/48/EY on tarpeen tehdä kuluttajaluottojen alan kehityksen vuoksi, ja se, että unionin lainsäädännön olisi oltava selkeää, mainittu direktiivi olisi kumottava ja korvattava tällä direktiivillä.

(98)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (23) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 26 päivänä elokuuta 2021 (24),