(1)

Unionin vesivaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, mikä johtaa veden niukkuuteen ja veden laadun heikkenemiseen. Erityisesti ilmastonmuutos, arvaamattomat sääolot ja kuivuus lisäävät merkittävästi makean veden saatavuuteen kohdistuvia paineita, joita aiheuttavat kaupunkien kehitys ja maatalous.

(2)

Unionin kykyä vastata vesivaroihin kohdistuviin kasvaviin paineisiin voitaisiin parantaa lisäämällä käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttöä, rajoittamalla vedenottoa pintavesimuodostumista ja pohjavesimuodostumista, vähentämällä käsitellyn jäteveden vesimuodostumiin johtamisesta aiheutuvaa vaikutusta ja edistämällä veden säästämistä käyttämällä yhdyskuntajätevesiä moniin eri tarkoituksiin varmistaen samalla ympäristönsuojelun korkea taso. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (4) mainitaan veden uudelleenkäyttö, vedenkäytön kannalta tehokkaiden tekniikoiden edistäminen teollisuudessa ja vettä säästävät kastelutekniikat yhtenä lisätoimenpiteenä, jota jäsenvaltiot voivat soveltaa saavuttaakseen pinta- ja pohjavesimuodostumien hyvää laadullista ja määrällistä tilaa koskevat kyseisen direktiivin tavoitteet. Neuvoston direktiivissä 91/271/ETY (5) vaaditaan, että käsitellyt jätevedet on käytettävä uudelleen aina, kun se on tarkoituksenmukaista.

(3)

Komission 14 päivänä marraskuuta 2012 antamassa tiedonannossa ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” viitataan tarpeeseen luoda väline veden uudelleenkäyttöön unionin tasolla sovellettavien standardien sääntelemiseksi, jotta voidaan poistaa esteet tällaisen vaihtoehtoisen vedenhankintakeinon laajemmalta käytöltä, joka voi auttaa vähentämään veden niukkuusongelmia ja hankintajärjestelmien haavoittuvuutta.

(4)

Komission 18 päivänä heinäkuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” esitetään tärkeysjärjestyksessä toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden olisi harkittava veden niukkuuden ja kuivuuden hallinnassa. Sen mukaan alueilla, joilla kaikki ehkäisevät toimenpiteet on pantu täytäntöön vesivarojen käyttöä koskevan hierarkian mukaisesti ja joilla vedentarve on edelleen suurempi kuin saatavilla olevat vesivarat, uudet vedenhankinnan infrastruktuurit voivat joissakin olosuhteissa ja kustannus-hyötyulottuvuus asianmukaisesti huomioon ottaen toimia vaihtoehtoisena keinona lievittää vakavan kuivuuden aiheuttamia vaikutuksia.

(5)

Euroopan parlamentti muistuttaa 9 päivänä lokakuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa (6), että vesivarojen hallinnoinnissa olisi suosittava kysyntään perustuvaa lähestymistapaa, mutta toteaa, että unionin olisi omaksuttava vesivarojen hallinnassa kokonaisvaltainen lähestymistapa, johon kuuluu kysynnän hallintatoimia sekä veden kierron olemassa olevien resurssien optimointiin ja uusien varojen luomiseen tähtääviä toimia, ja että lähestymistavassa on huomioitava ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat.

(6)

Komissio sitoutui 2 päivänä joulukuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” toteuttamaan käsitellyn jäteveden uudelleenkäytön edistämiseksi useita toimia, joihin kuului veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia koskevan lainsäädäntöehdotuksen laatiminen. Komission olisi päivitettävä toimintasuunnitelmaansa ja säilytettävä vesivarat toimien painopistealueena.

(7)

Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa veden uudelleenkäyttöön siirtymistä aina, kun se on tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta, ja luoda näin suotuisa toimintaympäristö niille jäsenvaltioille, jotka haluavat tai joilla on tarvetta harjoittaa veden uudelleenkäyttöä. Veden uudelleenkäyttö on lupaava vaihtoehto monille jäsenvaltioille, mutta tällä hetkellä ainoastaan pieni osa niistä harjoittaa veden uudelleenkäyttöä ja on hyväksynyt tältä osin kansallista lainsäädäntöä tai standardeja. Tämän asetuksen olisi oltava riittävän joustava, jotta veden uudelleenkäytön harjoittamista voidaan jatkaa ja jotta samalla taataan muille jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa näitä sääntöjä niiden päättäessä aloittaa tämän käytännön myöhemmin. Päätökset olla harjoittamatta veden uudelleenkäyttöä olisi perusteltava asianmukaisesti tässä asetuksessa säädettyjen kriteerien mukaan ja näitä päätöksiä olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti.

(8)

Direktiivissä 2000/60/EY annetaan jäsenvaltioille tarvittavaa joustoa täydentävien toimenpiteiden sisällyttämiseksi niiden hyväksymiin toimenpideohjelmiin, joilla tuetaan niiden pyrkimyksiä kyseisessä direktiivissä vahvistettujen veden laatua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Direktiivin 2000/60/EY liitteessä VI olevan B osan täydentäviä toimenpiteitä koskeva suuntaa-antava luettelo sisältää muun muassa veden uudelleenkäyttöön liittyviä toimenpiteitä. Tässä yhteydessä ja noudattaen toimenpidehierarkiaa, jonka soveltamista jäsenvaltiot voisivat harkita veden niukkuuden ja kuivuuden hallinnassa ja joka kannustaa toimiin, jotka ulottuvat veden säästämisestä vedenhinnoittelupolitiikkaan ja vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, sekä kustannus-hyötyulottuvuus huomioon ottaen tässä asetuksessa vahvistettuja veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksia olisi sovellettava aina, kun yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista tulevaa käsiteltyä yhdyskuntajätevettä käytetään direktiivin 91/271/ETY mukaisesti uudelleen maatalouden keinokastelussa.

(9)

Esimerkiksi yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta peräisin olevan, asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäytöllä katsotaan olevan vähemmän ympäristövaikutuksia kuin muilla vaihtoehtoisilla vedenhankintamenetelmillä, kuten veden siirroilla tai suolanpoistolla. Tällaista veden uudelleenkäyttöä, joka voisi vähentää veden tuhlausta ja säästää vettä, harjoitetaan kuitenkin unionissa vain vähän. Tämä vaikuttaa johtuvan osin jäteveden uudelleenkäyttöjärjestelmien merkittävistä kustannuksista, veden uudelleenkäyttöä koskevien unionin yhteisten ympäristö- ja terveysstandardien puutteesta ja erityisesti uusiovedellä kasteltujen maataloustuotteiden mahdollisista terveys- ja ympäristöriskeistä ja niiden vapaata liikkuvuutta mahdollisesti rajoittavista esteistä.

(10)

Uusiovedellä kasteltujen maataloustuotteiden elintarvikehygieniaa koskevat terveysstandardit voidaan saavuttaa vain, jos maatalouden keinokasteluun tarkoitetun uusioveden laatuvaatimukset eivät eroa merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Vaatimusten yhdenmukaistaminen tehostaisi myös kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa. Siksi on aiheellista toteuttaa vähimmäistason yhdenmukaistaminen asettamalla veden laatua ja seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Kyseisten vähimmäisvaatimusten olisi koostuttava uusiovettä koskevista vähimmäisarvoista, jotka perustuvat komission yhteisen tutkimuskeskuksen tekniseen raporttiin ja vastaavat veden uudelleenkäytön kansainvälisiä normeja, ja muista toimivaltaisten viranomaisten tarvittaessa asettamista tiukemmista tai täydentävistä laatuvaatimuksista sekä asiaankuuluvista ehkäisevistä toimenpiteistä.

(11)

Veden uudelleenkäyttö maatalouden keinokastelussa voi myös osaltaan edistää kiertotaloutta, sillä sen avulla uusiovedestä voidaan ottaa talteen ravinteita, joita voidaan levittää viljelykasveille kastelulannoitustekniikan avulla. Näin veden uudelleenkäyttö voi mahdollisesti vähentää tarvetta mineraalilannoitteen lisäkäyttöön. Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava uusioveden ravinnepitoisuudet.

(12)

Veden uudelleenkäytöllä voitaisiin ottaa paremmin talteen käsitellyn yhdyskuntajäteveden sisältämät ravintoaineet, ja uusioveden käyttö kasteluun maa- tai metsätaloudessa voisi olla tapa palauttaa ravinteet, kuten typpi, fosfori ja kalium, luonnolliseen biogeokemialliseen kiertoon.

(13)

Veden uudelleenkäytön vähäisen hyödyntämisen unionissa on huomattu johtuvan muun muassa siitä, että yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden uudistaminen edellyttää merkittäviä investointeja ja veden uudelleenkäytön harjoittamiselle maataloudessa ei ole taloudellisia kannustimia. Näihin kysymyksiin pitäisi voida puuttua edistämällä innovatiivisia järjestelmiä ja taloudellisia kannustimia, joilla voidaan asianmukaisesti ottaa huomioon veden uudelleenkäytön kustannukset sekä sen sosioekonomiset ja ympäristöhyödyt.

(14)

Veden uudelleenkäyttöä koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen olisi vastattava unionin vesipolitiikkaa ja edistettävä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa esitettyjä kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 6, jolla varmistetaan kaikille veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio ja lisätään merkittävästi veden kierrätystä ja turvallista veden uudelleenkäyttöä yleisesti, jotta voidaan edistää kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen 12 saavuttamista. Lisäksi tällä asetuksella olisi pyrittävä varmistamaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristönsuojelua koskevan 37 artiklan soveltaminen.

(15)

Joissain tapauksissa uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajat edelleen kuljettavat ja varastoivat uusiovettä uusiovesilaitoksen ulostulon jälkeen ennen sen toimittamista ketjun seuraaville toimijoille, kuten uusioveden jakelusta tai varastoinnista vastaavalle toimijalle taikka loppukäyttäjälle. Vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta on tarpeen määrittää sen selventämiseksi, missä uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajan vastuu päättyy ja ketjun seuraavan toimijan vastuu alkaa.

(16)

Riskienhallintaan olisi kuuluttava ennakoiva riskien tunnistaminen ja hallinta sekä sellaisen uusioveden tuottaminen, jonka laatu vastaa tiettyjen käyttötarkoitusten vaatimuksia. Riskinarvioinnin olisi perustuttava keskeisiin riskienhallinnan elementteihin, ja siinä olisi määritettävä kaikki mahdolliset veden laatua koskevat lisävaatimukset, jotka ovat välttämättömiä ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden riittävän suojelun varmistamiseksi. Tätä varten veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelmissa olisi huolehdittava siitä, että uusioveden käyttö ja hallinta on turvallista ja ettei ympäristöön tai ihmisten tai eläinten terveyteen kohdistu riskejä. Tällaisten riskienhallintasuunnitelmien laatimisessa voitaisiin käyttää olemassa olevia kansainvälisiä ohjeita tai standardeja, kuten ISO 20426:2018 (Suuntaviivat terveysriskien arvioinnista ja juotavaksi kelpaamattoman veden uudelleenkäytön hallinnasta), ISO 16075:2015 (Suuntaviivat käsitellyn jäteveden käytöstä keinokasteluhankkeissa) tai Maailman terveysjärjestön (WHO) suuntaviivoja.

(17)

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatuvaatimuksista säädetään neuvoston direktiivissä 98/83/EY (7). Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että veden uudelleenkäyttö ei johda ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadun huononemiseen. Tästä syystä veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelmassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisten käyttöön tarkoitetun veden ottoon käytettyjen vesimuodostumien suojeluun ja keskeisiin suojavyöhykkeisiin.

(18)

Uusioveden tuotantoprosessiin osallistuvien eri osapuolten välisen yhteistyön ja yhteistoiminnan olisi oltava edellytyksenä uusioveden käsittelyssä käytettävien menetelmien käyttöönotolle tiettyjä käyttötarkoituksia varten asetettujen vaatimusten mukaisesti ja jotta voidaan suunnitella uusioveden hankintaa loppukäyttäjien kysynnän perusteella.

(19)

Ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden tehokkaan suojelun varmistamiseksi uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajien olisi oltava ensisijaisesti vastuussa uusioveden laadusta vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa. Tämän asetuksen mukaisesti vahvistettujen vähimmäisvaatimusten ja toimivaltaisen viranomaisen mahdollisesti asettamien lisävaatimusten noudattamiseksi uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajien olisi seurattava uusioveden laatua. Siksi on aiheellista vahvistaa seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset, joissa määritetään säännöllisen seurannan tiheys sekä validointiseurannan ajoitus ja suorituskykytavoitteet. Tietyistä säännölliselle seurannalle asetetuista vaatimuksista säädetään direktiivissä 91/271/ETY.

(20)

Tämän asetuksen olisi katettava uusiovesi, joka saadaan jätevedestä, joka on kerätty keräysjärjestelmillä, käsitelty yhdyskuntajätevedenpuhdistamoissa direktiivin 91/271/ETY mukaisesti ja joka jatkokäsitellään joko yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa tai uusiovesilaitoksessa siten, että se vastaa tämän asetuksen liitteessä I säädettyjä parametreja. Direktiivin 91/271/ETY mukaisesti taajamien, joiden asukasvastineluku (avl) on pienempi kuin 2 000, ei tarvitse ottaa käyttöön keräysjärjestelmää. Kuitenkin taajamista, joiden asukasvastineluku (avl) on pienempi kuin 2 000, keräysjärjestelmään tulevat yhdyskuntajätevedet olisi käsiteltävä asianmukaisella tavalla ennen niiden johtamista sisävesiin tai suistoihin, direktiivin 91/271/ETY mukaisesti. Tässä yhteydessä taajamista, joiden asukasvastineluku (avl) on pienempi kuin 2 000, tulevien jätevesien olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan ainoastaan silloin, kun ne menevät keräysjärjestelmään ja kun ne käsitellään yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa. Samoin tämä asetus ei koskisi direktiivin 91/271/ETY liitteessä III lueteltujen teollisuudenalojen puhdistamoista tulevaa biologisesti hajoavaa teollisuusjätevettä, ellei sitä johdeta keräysjärjestelmään ja käsitellä yhdyskuntajätevedenpuhdistamossa.

(21)

Käsitellyn yhdyskuntajäteveden uudelleenkäyttö maatalouden keinokasteluun on markkinavetoista toimintaa, joka perustuu maatalousalan vaatimuksiin ja tarpeisiin erityisesti tietyissä jäsenvaltioissa, joissa on pulaa vesivaroista. Uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajien ja loppukäyttäjien olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettujen vähimmäislaatuvaatimusten mukaisesti tuotettu uusiovesi täyttää viljelykasvikategorioiden osalta loppukäyttäjien tarpeet. Jos uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajien tuottaman veden laatuluokat eivät sovellu viljelykasvikategoriaan eivätkä jakelualueella, esimerkiksi yhteisessä jakelujärjestelmässä jo käytössä olevaan kastelumenetelmään, veden laatuvaatimukset voitaisiin täyttää käyttämällä myöhemmässä vaiheessa useita vedenkäsittelymenetelmiä joko sellaisenaan tai yhdistäen niitä ratkaisuihin, joissa ei tapahdu uusioveden käsittelyä, moniesteperiaatteen mukaisesti.

(22)

Jotta varmistetaan yhdyskuntajätevesien muodostamien resurssien optimaalinen uudelleenkäyttö, loppukäyttäjille olisi annettava koulutusta sen varmistamiseksi, että he käyttävät vettä, joka edustaa asianmukaista uusioveden laatuluokkaa. Jos tietyn viljelykasvityypin käyttötarkoitusta ei tunneta tai sillä on useita käyttötarkoituksia, olisi käytettävä korkeimman laatuluokan uusiovettä, ellei sovelleta asianmukaisia esteitä, jotka mahdollistavat vaaditun laadun saavuttamisen.

(23)

On tarpeen varmistaa uusioveden turvallinen käyttö, jotta se kannustaa veden uudelleenkäyttöön unionin tasolla ja edistää yleisön luottamusta asiaa kohtaan. Uusioveden tuottaminen ja jakelu maatalouden keinokastelua varten olisi sen vuoksi sallittava vain jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten myöntämällä luvalla. Unionin tasoisen yhdenmukaistetun lähestymistavan sekä uusioveden jäljitettävyyden ja avoimuuden varmistamiseksi tärkeimmät tällaisia lupia koskevat säännöt olisi laadittava unionin tasolla. Lupien myöntämismenettelyjen yksityiskohdat, kuten toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja määräajat, olisi kuitenkin määriteltävä jäsenvaltioiden tasolla. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa nykyisiä menettelyjä lupien myöntämiseen, ja niitä olisi mukautettava tämän asetuksen vaatimusten huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelman laatimisesta vastaavien tahojen sekä uusioveden tuottamis- ja jakeluluvan myöntämisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimeämisen yhteydessä ei esiinny eturistiriitoja.

(24)

Jos tarvitaan uusioveden jakelijaa ja uusioveden varastoijaa, tällaisilta toiminnanharjoittajilta olisi voitava vaatia lupaa. Jos kaikki lupavaatimukset täyttyvät, jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä lupa, joka sisältää kaikki veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelmassa vahvistetut tarvittavat edellytykset ja toimenpiteet.

(25)

Tämän asetuksen soveltamiseksi vedenkäsittelyyn liittyvät toimet ja yhdyskuntajätevedestä saatavan uusioveden tuotantoon liittyvät toimet olisi voitava suorittaa samassa fyysisessä paikassa käyttäen samaa laitosta tai erillisiä laitoksia. Lisäksi saman toimijan olisi voitava olla sekä vedenkäsittelylaitoksen toiminnanharjoittaja että uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittaja.

(26)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että uusiovesi täyttää asianomaisen luvan ehdot. Jos se ei täytä luvan ehtoja, näiden viranomaisten olisi vaadittava vastuutahoja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uusiovesi täyttää luvan ehdot. Uusioveden jakelu olisi keskeytettävä, jos luvan ehtojen täyttämättä jättäminen muodostaa merkittävän riskin ympäristölle tai ihmisten taikka eläinten terveydelle.

(27)

Tämän asetuksen säännöksillä on tarkoitus täydentää unionin muun lainsäädännön vaatimuksia, erityisesti mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien osalta. Mahdollisia ympäristöriskejä sekä ihmisten ja eläinten terveysriskejä koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi uusiovesilaitoksen toiminnanharjoittajien ja toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon muussa asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä esitetyt vaatimukset, erityisesti neuvoston direktiivit 86/278/ETY (8) ja 91/676/ETY (9), direktiivit 91/271/ETY, 98/83/EY ja 2000/60/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 178/2002 (10), (EY) N:o 852/2004 (11), (EY) N:o 183/2005 (12), (EY) N:o 396/2005 (13) ja (EY) N:o 1069/2009 (14), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2006/7/EY (15), 2006/118/EY (16), 2008/105/EY (17) ja 2011/92/EU (18) sekä komission asetukset (EY) N:o 2073/2005 (19), (EY) N:o 1881/2006 (20) ja (EU) N:o 142/2011 (21).

(28)

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 säädetään yleiset säännöt elintarvikealan toimijoille, ja se koskee ihmisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoa, käsittelyä, jakelua ja markkinoille saattamista. Asetuksessa käsitellään elintarvikkeiden terveydellistä laatua, ja yksi asetukseen sisältyvistä perusperiaatteista on, että elintarvikkeen turvallisuudesta vastaa ensisijaisesti asianomainen elintarvikealan toimija. Asetuksen tueksi on myös annettu yksityiskohtaisia ohjeita. Näiltä osin tärkeä on erityisesti komission tiedote ohjeasiakirjasta mikrobiologisten riskien torjumisesta tuoreiden hedelmien ja vihannesten alkutuotannossa hyvän hygienian avulla. Tässä asetuksessa säädetyt uusiovettä koskevat vähimmäisvaatimukset eivät estä elintarvikealan toimijoita saavuttamasta asetuksen (EY) N:o 852/2004 noudattamiseksi tarvittavaa veden laatua käyttämällä myöhemmässä vaiheessa useita vedenkäsittelymenetelmiä joko sellaisenaan tai yhdistäen niitä muihin ratkaisuihin, joissa ei tapahdu veden käsittelyä.

(29)

Käsitellyn jäteveden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön on paljon mahdollisuuksia. Veden uudelleenkäytön edistämiseksi ja lisäämiseksi tiettyjen käyttötarkoitusten mainitseminen tässä asetuksessa ei saisi estää jäsenvaltioita sallimasta uusioveden käyttöä muihin tarkoituksiin, mukaan luettuna teollisuuteen, virkistyskäyttöalueisiin ja ympäristöön liittyviin tarkoituksiin, jos se katsotaan tarpeelliseksi kansallisten olosuhteiden ja tarpeiden näkökulmasta, edellyttäen, että varmistetaan ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkea taso.

(30)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa vaihtamalla tietoja, jotta unionin ja kansallisten vaatimusten täyttäminen voidaan taata.

(31)

Veden uudelleenkäyttöön kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi yleisölle olisi tarjottava tietoa. Veden uudelleenkäyttöä koskevan selkeän, kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuus edistäisi avoimuutta ja jäljitettävyyttä sekä voisi hyödyttää myös muita asiaankuuluvia viranomaisia, joihin tietyllä veden uudelleenkäytöllä on vaikutusta. Veden uudelleenkäytön lisäämiseksi ja jotta sidosryhmät saadaan tietoisiksi veden uudelleenkäytön eduista ja lisätään sen hyväksyttävyyttä, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kehitetään veden uudelleenkäytön laajuuteen mukautettuja tiedotus- ja tietoisuuden lisäämiskampanjoita.

(32)

Loppukäyttäjien koulutus on ensiarvoisen tärkeää osana ehkäisevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja ylläpitämistä. Veden uudelleenkäytön riskienhallintasuunnitelmassa olisi otettava huomioon erityiset ihmisten altistumista ehkäisevät toimenpiteet, kuten henkilökohtaisten suojavarusteiden käyttö, käsienpesu ja henkilökohtainen hygienia.

(33)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY (22) pyritään takaamaan jäsenvaltioiden oikeus ympäristötiedon saantiin tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (23) (Århusin yleissopimus) mukaisesti. Direktiivissä 2003/4/EY säädetään sekä pyyntöön perustuvaan ympäristötiedon saatavuuteen että kyseisen tiedon aktiiviseen levittämiseen liittyvistä laajoista velvoitteista. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY (24) kattaa paikkatietojen jakamisen, mukaan lukien eri ympäristöalojen paikkatietoaineistot. On tärkeää, että tiedonsaantiin ja tiedon jakamisen järjestelyihin liittyvät tämän asetuksen säännökset täydentävät kyseisiä direktiivejä eivätkä luo erillistä sääntelykehystä. Sen vuoksi tämän asetuksen säännökset yleisölle tiedottamisesta ja täytäntöönpanon valvontaa koskevasta tiedosta eivät saisi rajoittaa direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY soveltamista.

(34)

Jäsenvaltioiden tarjoamat tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta komissio voi seurata ja arvioida tätä asetusta suhteessa siinä asetettuihin tavoitteisiin.

(35)

Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (25) 22 kohdan nojalla komission olisi toteutettava tämän asetuksen arviointi. Arvioinnin olisi perustuttava viiteen kriteeriin, jotka ovat vaikuttavuus, tehokkuus, aiheellisuus, johdonmukaisuus ja unionin lisäarvo, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten tulevien toimenpiteiden vaikutustenarvioinneille. Arvioinnissa olisi otettava huomioon tieteen kehitys etenkin uutta huolta aiheuttavien aineiden mahdollisen vaikutuksen osalta.

(36)

Käsitellyn yhdyskuntajäteveden turvallista uudelleenkäyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ovat saatavilla olevan tieteellisen tiedon ja kansainvälisesti tunnustettujen veden uudelleenkäytön standardien ja käytäntöjen mukaisia, ja niillä taataan tällaisen veden turvallinen käyttö maatalouden keinokasteluun ja varmistetaan näin ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkea taso. Tämän asetuksen arvioinnin tulosten perusteella tai aina uuden tieteellisen tiedon ja tekniikan kehityksen sitä edellyttäessä komission olisi voitava tutkia tarvetta tarkastella uudelleen liitteessä I olevassa 2 jaksossa esitettyjä vähimmäisvaatimuksia, ja sen olisi tarvittaessa tehtävä lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

(37)

Jotta keskeiset riskienhallinnan elementit voitaisiin mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tässä asetuksessa säädettyjen keskeisten riskienhallinnan elementtien muuttamiseksi. Ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi komission olisi myös voitava antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tässä asetuksessa säädettyjä keskeisiä riskienhallinnan elementtejä vahvistamalla teknisiä eritelmiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(38)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi tämän asetuksen täytäntöönpanon valvontaa koskevan jäsenvaltioiden toimittaman tiedon muodosta ja esitystavasta sekä Euroopan ympäristökeskuksen laatiman unioninlaajuisen yleiskatsauksen muodosta ja esitystavasta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (26) mukaisesti.

(39)

Tämän asetuksen tavoitteena on muun muassa ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden suojelu. Kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan kolmannessa kohdassa direktiiville annetun velvoittavan luonteen kanssa olisi ristiriidassa se, että henkilöt, joita asia koskee, eivät lähtökohtaisesti voisi vedota direktiivillä asetettuihin velvollisuuksiin. Tämä toteamus pätee myös asetukseen, jonka tavoitteena on taata, että uusiovettä voidaan käyttää turvallisesti maatalouden keinokasteluun.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, eli ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden suojelua, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(42)

On tarpeen antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa luoda tämän asetuksen soveltamiseen tarvittavat hallinnolliset puitteet ja menettelyt sekä toiminnanharjoittajille riittävästi aikaa valmistautua uusien sääntöjen soveltamiseen.

(43)

Asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäytön kehittämiseksi ja edistämiseksi mahdollisimman tehokkaasti ja jotta voidaan merkittävästi parantaa asianmukaisesti käsitellyn jäteveden luotettavuutta ja toteuttamiskelpoisia käyttömenetelmiä, unionin olisi tuettava tämän alan tutkimusta ja kehittämistä Horisontti Eurooppa -ohjelmasta.

(44)

Tällä asetuksella pyritään lisäämään veden kestävää käyttöä. Tätä tavoitetta varten komission olisi sitouduttava käyttämään unionin ohjelmia, kuten Life-ohjelmaa, tukeakseen paikallisia aloitteita, joihin sisältyy asianmukaisesti käsitellyn jäteveden uudelleenkäyttäminen,