8.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/1

(1)

Euroopan investointipankin, jäljempänä ’EIP’, päätehtävä on rahoittaa investointeja Euroopan unionissa, mikä on sen perustehtävä ja -tavoite, minkä lisäksi se toteuttaa rahoitustoimia unionin ulkopuolella sen ulkopolitiikan tukemiseksi. Näin unionin ulkopuolisten alueiden käytettäväksi tarkoitettuja unionin talousarviovaroja voidaan vastaanottavien kolmansien maiden hyödyksi täydentää EIP:n taloudellisilla resursseilla. Rahoitustoimia toteuttaessaan EIP tukee välillisesti unionin yleisiä periaatteita ja poliittisia tavoitteita, joihin kuuluvat köyhyyden vähentäminen edistämällä osallistavaa kasvua ja kestävää taloutta, ympäristönsuojelu ja yhteiskuntakehitys sekä unionin vauraus muuttuvassa globaalissa taloustilanteessa.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 209 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä sopimuksen 208 artiklan kanssa, määrätään, että EIP myötävaikuttaa perussäännössään määrätyin ehdoin niiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon, jotka ovat tarpeen unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi.

(3)

Unionin ulkoisen toiminnan tukemiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että EIP rahoittaa investointeja unionin ulkopuolella ilman, että EIP:n luottokelpoisuus kärsii, suurimmalle osalle unionin ulkopuolella toteutetuista EIP:n toimista on myönnetty komission hallinnoima EU:n talousarviotakuu, jäljempänä ’EU:n takuu’. Tämä tukee lisäksi EIP:n luottokelpoisuutta rahoitusmarkkinoilla, mikä on ensiarvoisen tärkeää.

(4)

Viimeisin EU:n takuu EIP:n rahoitustoimille, jotka on allekirjoitettu 1 päivän helmikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä ajanjaksona, vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1080/2011/EU (2). Unionin ulkopuolella toteutettavia, unionin politiikkoja tukevia EIP:n rahoitustoimia varten olisi vahvistettava EU:n takuu vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen osalta.

(5)

Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto, jäljempänä ’takuurahasto’, joka perustettiin neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 480/2009 (3), toimii likviditeettipuskurina, joka suojaa unionin talousarviota unionin ulkopuolelle suuntautuvista EIP:n rahoitustoimista sekä makrotaloudellisesta avusta ja Euratomin lainoista aiheutuvilta tappioilta.

(6)

Olisi laadittava luettelo maista, jotka mahdollisesti voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta. Lisäksi on asianmukaista laatia luettelo maista, jotka voivat saada EU:n takuun piiriin kuuluvaa EIP:n rahoitusta.

(7)

Bhutan olisi lisättävä luetteloon maista, jotka voivat saada EIP:n rahoitusta ja Myanmar olisi lisättävä kumpaankin luetteloon ottaen huomioon viimeaikainen kehitys, jonka perusteella unionin suhteissa Bhutaniin ja Myanmariin/Burmaan on alkanut uusi vaihe. Samalla voidaan tukea molemmissa maissa käynnissä olevia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia.

(8)

Jotta voidaan ottaa huomioon huomattavat poliittiset muutokset, luetteloa maista, joille voidaan myöntää EU:n takuun kattamaa EIP:n rahoitusta, olisi tarkistettava asianmukaisesti. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä SEUT 290 artiklan mukaisesti valta antaa säädöksiä, joilla muutetaan liitettä III. Komission liitteeseen III tekemien muutosten olisi perustuttava kokonaisarviointiin, johon kuuluvat taloudelliset, sosiaaliset, ympäristölliset ja poliittiset näkökohdat ja erityisesti ne, jotka liittyvät demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että kaikki asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(9)

Jotta voidaan ottaa huomioon takuurahaston todellisissa rahoitustarpeissa mahdollisesti tapahtuvat muutokset asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 mukaisesti, EU:n takuun enimmäismäärä olisi jaettava 27 000 000 000 euron kiinteäksi enimmäismääräksi ja 3 000 000 000 euron valinnaiseksi lisämääräksi. Takuurahaston määrärahoista unionin yleisessä talousarviossa (budjettikohta 01 03 06) päätetään jälkikäteen toteutunutta takuun kattamaa ulkoisen luotonannon määrää vuoden n-2 lopussa koskevien lukujen perusteella. Ottaen huomioon ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1638/2006 muuttamisesta, ennen vuotta 2007 päätettyjen rahoitustoimien mukaisista Välimeren alueella tehdyistä riskipääomaa ja lainoja koskevista investoinneista, joissa käytettiin unionin talousarvion varoja, peräisin olevat siirretyt määrät on kerätty Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälinettä (FEMIP) varten perustetulle varainhoitotilille. Näistä siirretyistä määristä osa olisi varattava takuurahaston käyttöön poikkeuksellisena toimenpiteenä, jolla varmistetaan, että EIP:n rahoitustoimien tämän päätöksen mukaiset enimmäismäärät pysyvät asianmukaisella tasolla vuosina 2014–2020. Jäljelle jäävät varat olisi palautettava unionin yleiseen talousarvioon.

(10)

Harkittaessa valinnaisen lisämäärän aktivoimista kokonaan tai osittain tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat seikat: EIP:n edistyminen tämän päätöksen täytäntöönpanossa, erityisesti EIP:n toimien tulokset muun muassa tulosmittauskehyksestä saatavien tietojen pohjalta, kehitysvaikutukset mukaan lukien; takuurahaston rahoitustarve ottaen huomioon menneet ja tulevat suorittamatta olevat määrät kaikilla takuurahaston kattamilla toiminta-aloilla; tukikelpoisten alueiden ja maiden makrotaloudellinen, rahoituksellinen ja poliittinen tilanne väliarvioinnin ajankohtana.

(11)

Niiden määrien, jotka EU:n takuulla katetaan kullakin alueella, olisi edelleen oltava enimmäismääriä, jotka EIP rahoittaa EU:n takuulla, eikä tavoitteita, jotka EIP:n on saavutettava. Enimmäismääriä olisi arvioitava tämän päätöksen väliarvioinnin yhteydessä erityisesti sen mukaan, onko luettelossa alueista ja maista, jotka voivat saada EIP:n rahoitusta, mahdollisesti tapahtunut muutoksia.

(12)

EIP:n rahoitustoimien olisi oltava johdonmukaisia edunsaajamaan omien strategioiden kanssa. Edellä mainittu huomioon ottaen EIP:n ulkoisten rahoitustoimien johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja keskittämiseksi unionin politiikkojen tukemiseen sekä edunsaajien mahdollisimman suurten hyötyjen varmistamiseksi päätöksessä N:o 1080/2011/EU vahvistetaan EIP:n rahoitustoimien yleiset tavoitteet kaikilla tukikelpoisilla alueilla ja kaikissa tukikelpoisissa maissa. Niitä ovat paikallisen yksityissektorin kehittäminen ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten), sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kehittäminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen hyödyntäen EIP:n suhteellisia vahvuuksia aloilla, joilla se on todistettavasti saanut aikaan hyviä tuloksia. Nämä tavoitteet olisi säilytettävä myös tässä päätöksessä kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi edelleen.

(13)

Pk-yritysten rahoituksen saannin parantaminen, mukaan lukien unionin pk-yritysten investoinnit päätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla, voi merkittävästi edistää taloudellista kehitystä ja tukea työttömyyden torjuntaa. Jotta EIP kykenisi auttamaan pk-yrityksiä tehokkaasti, sen rahoitustoimien olisi oltava tulosperusteisia. EIP:n olisi mahdollisuuksien mukaan investoitava pk-yritysten tutkimustoimintaan ja innovointiin paikallisen kehityksen tukemiseksi. EIP:n olisi tukikelpoisissa maissa toimittava yhteistyössä paikallisten rahoituksen välittäjien kanssa, joiden olisi oltava kiinteä osa paikallista talouselämää erityisesti sen varmistamiseksi, että osa taloudellisesta hyödystä välittyy niiden asiakkaille ja että EIP:n rahoitus tuottaa lisäarvoa muihin rahoituslähteisiin verrattuna. EIP:n olisi niin pitkälti kuin mahdollisuuksien mukaan myös lisättävä rahoituskumppaneidensa monipuolistamista toimintamaissaan. Due diligence -prosessin kuluessa EIP:n olisi arvioitava, ovatko rahoituksen välittäjien toteuttamat pk-yrityksiä tukevat rahoitustoimet aluekohtaisten teknisten toimintaohjeiden, tulosmittauskehyksen ja EIP:n vaatimusten mukaisia. EIP:n olisi perustettava raportointimekanismi, jolla varmistetaan, että pk-yrityksille tarkoitetut varat käytetään niiden hyväksi. EIP:n olisi osana väliarviointia toimitettava konsolidoitu raportti tämän päätöksen mukaisesta pk-yritysten rahoituksesta.

(14)

EU:n takuun kattavuus, joka koskee pelkästään suvereeneja ja poliittisia riskejä, ei itsessään riitä turvaamaan EIP:n merkittävää toimintaa mikrorahoituksen tueksi. EU:n takuu ei yksin ole riittävän kattava, jotta EIP voisi toimia mikrorahoituksen tukena merkittävällä tavalla. Sen vuoksi kyseinen toiminta olisi mahdollisuuksien mukaan toteutettava muista rahoitusvälineistä käytettävissä olevien talousarviovarojen yhteydessä, ja välittävien laitosten, myös paikallistason laitosten, kautta, jotta voidaan edistää kasvua ja välillisesti köyhyyden vähentämistä köyhemmissä maissa.

(15)

EIP:n olisi edelleen rahoitettava investointihankkeita, joilla tuetaan sosiaalisen, ympäristöön liittyvän ja taloudellisen infrastruktuurin kehittämistä liikenne ja energia mukaan lukien, sekä harkittava toimintansa lisäämistä terveydenhuollon ja koulutuksen infrastruktuurien tukemiseksi silloin, kun näin saadaan selkeästi aikaan lisäarvoa.

(16)

EU:n takuun ilmastonmuutosulottuvuuden lujittamiseksi olisi otettava käyttöön rahoitustoimien kokonaismäärää koskeva tavoite sekä järjestelmä, jonka avulla voidaan ennalta arvioida EU:n takuulla tuettujen hankkeiden kasvihuonekaasupäästöjä. EIP:n rahoitustoimien, joilla tuetaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, olisi oltava vähintään 25 prosenttia kaikista EIP:n rahoitustoimista unionin ilmastotavoitteiden edistämiseksi maailmanlaajuisesti. EIP:n olisi tarjottava yhteistyössä komission kanssa teknistä asiantuntemustaan ja tuettava EIP:n rahoitustoimien edunsaajina olevia julkisia ja yksityisiä vastapuolia, jotta voidaan vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen ja hyödyntää käytettävissä olevia varoja parhaalla mahdollisella tavalla. Ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumishankkeisiin olisi voitava osoittaa rahoitusta edullisin ehdoin. EIP:n rahoitustoimia olisi, jos mahdollista ja asianmukaista, täydennettävä unionin yleisen talousarvion varoilla yhdistelemällä tehokkaasti ja asianmukaisesti unionin ulkoisen avun puitteissa ilmastonmuutoksen torjunnan rahoitukseen tarjolla olevia avustuksia ja lainoja. Tältä osin komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimittaman vuosikertomuksen olisi sisällettävä yksityiskohtainen raportti, jossa selvitetään näiden hankkeiden rahoitukseen käytetyt rahoitusvälineet sekä EIP:n rahoitustoimien määrät ja vastaavat avustusten määrät.

(17)

Yleisten tavoitteiden kattamilla aloilla EIP:n rahoitustoimien perustavoitteeksi olisi asetettava maiden alueellinen yhdentyminen, erityisesti taloudellinen yhdentyminen liittymistä valmistelevien maiden ja naapuruuspolitiikan kohdemaiden sekä unionin välillä. Tuossa yhteydessä EIP:n olisi voitava yleisten tavoitteiden kattamilla aloilla tukea kumppanimaita unionin yritysten tekemien suorien ulkomaisten investointien avulla, joilla edistetään taloudellista yhdentymistä unioniin sekä teknologian ja tietämyksen siirtoa, edellyttäen että investointihankkeet on tarkastettu huolellisesti sen ehkäisemiseksi, että EIP:n rahoitustoimista aiheutuu kielteisiä seurauksia työllisyydelle unionissa. EIP:tä olisi myös kannustettava tukemaan unionin yritysten suoria ulkomaisia investointeja kumppanimaihin omalla vastuullaan EIP:n riskinsietokyvyn huomioon ottaen.

(18)

EIP:n olisi suoritettava säännöllisesti jälki- tai väliarviointeja tämän päätöksen mukaisesti tuetuista toimista arvioidakseen niiden merkityksellisyyttä, tehokkuutta ja kehitysvaikutuksia ja määrittääkseen tulevia toimia mahdollisesti parantavat näkökohdat. Arvioinneilla olisi edistettävä tilivelvollisuutta ja analysoitava kestävyyttä.

(19)

Käytännön toimenpiteet, joilla EU:n takuun yleiset tavoitteet yhdistetään niiden täytäntöönpanoon, on vahvistettava aluekohtaisissa teknisissä toimintaohjeissa. Tällaisissa toimintaohjeissa olisi noudatettava laajempaa unionin aluepoliittista toimintakehystä Euroopan naapuruuspolitiikkaan sisältyvä eriyttämisperiaate mukaan lukien. Aluekohtaisia teknisiä toimintaohjeita olisi tarkistettava tämän päätöksen antamisen jälkeen ja päivitettävä väliarvioinnin jälkeen, jotta ne vastaisivat muutoksia unionin ulkopolitiikassa ja sen painopisteissä. Aluekohtaisten teknisten toimintaohjeiden päivityksessä olisi muiden näkökohtien lisäksi otettava huomioon tukikelpoisten maiden olennainen kehitys.

(20)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Euroopan investointipankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan N:o 5 mukaisesti suoraan EIP:lle jätetyistä hakemuksista, jotka koskevat tämän päätöksen mukaisesti toteutettavia EIP:n rahoitustoimia, on pyydettävä komission lausunto siitä, vastaavatko ne keskeisiä unionin säädöksiä ja politiikkoja. Jos komissio antaa minkä tahansa tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvan EIP:n rahoitustoimen osalta kielteisen lausunnon, kyseiselle toimelle ei tulisi myöntää EU:n takuuta.

(21)

Vaikka EIP:n vahvuus on edelleen siinä, että se on ainutlaatuinen julkisessa omistuksessa olevana investointipankkina, jonka tehtävänä on tarjota pitkäaikaista lainoitusta, joka vastaa sen osakkeenomistajien toimintapoliittisia tavoitteita, EIP:n rahoitustoimien olisi lisäksi oltava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU’, 21 artiklassa tarkoitetun unionin ulkoisen toiminnan yleisten periaatteiden mukaisia eli edistettävä ja lujitettava demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä tuettava niiden kansainvälisten sitoumusten ja sopimusten, myös ympäristösopimusten, noudattamista, joissa unioni on osapuolena. EIP:n olisi erityisesti edistettävä talous-, rahoitus- ja teknistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa SEUT 212 artiklan mukaisesti. Lisäksi EIP:n toimien olisi oltava sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa ja myös noudatettava Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita. EIP:n toimien olisi oltava sopusoinnussa myös Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) kanssa hankkeiden eri vaiheissa. EIP:n rahoitustoimilla olisi kehitysmaissa tuettava erityisesti seuraavia tavoitteita: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävä kehitys, etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevissa maissa; sopusointuinen ja vähittäinen yhdentyminen maailmantalouteen sekä niiden tavoitteiden noudattaminen, jotka unioni on hyväksynyt Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa asianmukaisissa kansainvälisissä järjestöissä. EIP:n olisi pyrittävä tukemaan välillisesti Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä sekä vuoden 2015 jälkeen aiempia vuosituhattavoitteita muuttavien tai korvaavien kehitystavoitteiden saavuttamista kaikilla alueilla, joilla se toimii, samalla kun se myötävaikuttaa unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden edistämisen edellyttämien toimenpiteiden täytäntöönpanoon SEUT 209 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(22)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvilla EIP:n toimilla olisi edistettävä kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja muutossuunnitelman täytäntöönpanoa sekä Pariisin julistuksessa vuodelta 2005, Accran toimintasuunnitelmassa vuodelta 2008 sekä Busanissa vuonna 2011 tehdyssä kehitysyhteistyötä koskevassa kumppanuussopimuksessa esitettyjen avun tuloksellisuuden periaatteiden täytäntöönpanoa. Lisäksi toimien olisi oltava johdonmukaisia neuvoston 25 päivänä kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman sekä kansainvälisten ilmastosopimusten, mukaan lukien luonnon monimuotoisuutta koskevien sitoumusten, kanssa. Tämä olisi toteutettava konkreettisina toimenpiteinä, joilla erityisesti vahvistetaan EIP:n valmiutta arvioida investointihankkeiden ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja kehityspoliittisia näkökohtia, myös ihmisoikeuksia, perusvapauksia ja konflikteihin liittyviä riskejä, ja edistetään viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kuulemista paikallistasolla. EIP:n olisi tältä osin sovellettava ja kehitettävä tulosmittauskehystään, joka käsittää yksityiskohtaiset tulosindikaattorit niiden vaikutusten mittaamiseksi, joita EIP:n rahoitustoimilla on talouteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja kehitykseen EIP:n hankkeiden eri vaiheissa. Tulosmittauskehyksen täytäntöönpanoa olisi arvioitava tämän päätöksen väliarvioinnissa. Huolehtiessaan investointihankkeen asianmukaisesta tarkistamisesta EIP:n olisi tarvittaessa ja unionin sosiaali- ja ympäristöpoliittisten periaatteiden ja kansainvälisten parhaiden käytäntöjen sekä unionin oikeuden ja edunsaajamaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti velvoitettava investointihankkeen toteuttaja järjestämään paikallisia kuulemisia ja julkistamaan niiden tulokset yleisölle, jotta voidaan ottaa huomioon hankkeiden vaikutukset asiaankuuluviin sidosryhmiin. EIP:n olisi oltava yhteydessä hankkeiden toteuttajien ja edunsaajien kanssa hankkeiden koko ohjelmasuunnitteluprosessin ajan. Tämän päätöksen kattamalla ajanjaksolla allekirjoitetuissa rahoitussopimuksissa, jotka koskevat sellaisia EIP:n rahoitustoimia, joissa on mukana julkisia vastapuolia, olisi nimenomaan määrättävä mahdollisuudesta keskeyttää maksut, jos maan, jossa investointihanke toteutetaan, tukikelpoisuus peruutetaan tämän päätöksen nojalla.

(23)

Olisi varmistettava, että EIP:n rahoitustoimet ovat kaikilla tasoilla alkuvaiheen strategisesta suunnittelusta loppuvaiheen investointihankkeiden kehitykseen asti unionin ulkopolitiikan ja tässä päätöksessä asetettujen yleisten tavoitteiden mukaisia ja niitä tukevia. Unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden parantamiseksi komission ja EIP:n sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) välistä vuoropuhelua politiikasta ja strategiasta olisi edelleen lisättävä ja pidettävä samalla Euroopan parlamentti ja neuvosto asianmukaisesti ajan tasalla. EIP:n unionin ulkopuolella olevat toimistot olisi aina kun mahdollista sijoitettava unionin edustustoihin, jotta edistetään tällaista yhteistyötä ja voidaan jakaa toimintakustannukset. Yhteistyötä ja koordinointia ulkoisen toimeksiannon mukaisilla alueilla koskevan Euroopan komission ja Euroopan investointipankin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan, jota tarkistettiin vuonna 2013 komission, EUH:n ja EIP:n yhteistyön sekä aikaisessa vaiheessa tapahtuvan keskinäisen tietojenvaihdon tehostamiseksi toiminnallisella tasolla, soveltamista olisi jatkettava. Yhteisymmärryspöytäkirjan piiriin kuuluvaan yhteistyöhön olisi erityisesti kuuluttava naapuruuspolitiikkaan sisältyvän eriyttämisperiaatteen soveltamisen säännöllinen arviointi. On erityisen tärkeää, että komissio ja EIP sekä Euroopan ulkosuhdehallinto vaihtavat tarvittaessa näkemyksiään aikaisessa vaiheessa ja järjestelmällisesti asianmukaisia ohjelma-asiakirjoja valmisteltaessa, jotta niiden toimien yhteisvaikutus olisi mahdollisimman suuri. Lisäksi olisi vahvistettava yhteistyötä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistämiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi. EIP:tä olisi kannustettava yhteistyöhön unionin edustustojen kanssa EIP:n hankkeiden eri vaiheissa.

(24)

Unionin ulkosuhteita olisi tarkoitus tukea useilla välineillä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 236/2014 (4). Kyseessä oleville alueille annettavan unionin kokonaistuen johdonmukaisuuden lisäämiseksi olisi tarpeen ja tapauksen mukaan tartuttava mahdollisuuksiin yhdistää EIP:n rahoitus ja unionin talousarviovarat, joita osoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5) VIII osastossa mainituista rahoitusvälineistä, sekä hankkeiden valmisteluun ja toteuttamiseen myönnettävä tekninen tuki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 231/2014 perustetusta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (6), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 232/2014 perustetusta Euroopan naapuruusvälineestä (7), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 perustetusta kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (8), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 perustetusta kumppanuusvälineestä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 235/2014 perustetusta demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 230/2014 perustetusta vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä (11) sekä neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 237/2014 perustetusta välineestä ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten (12). Komissio perusti päätöksen N:o 1080/2011/EU pohjalta ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämistä koskevan EU:n laajuisen foorumin tehostaakseen keinoja yhdistää avustuksia ja lainoja unionin ulkopuolella, erityisesti unionin yleisen talousarvion ja EIP:n lainojen täytäntöön panemiseksi ja hallintoa ja arviointiperusteita koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi hankkeen tasolla. EIP:n ja muiden rahoituslaitosten olisi käytettävä avustusten ja lainojen yhdistämiskeinoja tavalla, joka on täysin unionin ulkoisten tavoitteiden, avun tuloksellisuuden ja avoimuuden mukainen.

(25)

EIP:n olisi edelleen pyrittävä lisäämään koordinointia ja yhteistyötä eurooppalaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvissa, unionin ulkopuolella toteutettavissa rahoitustoimissa. Erityisesti tämä koskee niitä rahoituslaitoksia, jotka osallistuvat ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämistä koskevaan EU:n laajuiseen foorumiin. Yhteistyö käsittää tarvittaessa yhteistyön alakohtaisten ehtojen osalta, keskinäisten menettelyjen ja yhteisrahoituksen käytön sekä osallistumisen esimerkiksi tuen koordinointia ja tuloksellisuutta edistäviin maailmanlaajuisiin hankkeisiin. Tällaisella koordinoinnilla ja yhteistyöllä olisi pyrittävä minimoimaan mahdolliset päällekkäisyydet kustannuksissa ja toimissa. Yhteistyön olisi perustuttava vastavuoroisuusperiaatteeseen. EIP:n vastavuoroista pääsyä muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen perustamiin rahoitusvälineisiin olisi edistettävä tarvittaessa. Komission, EIP-ryhmän sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) välistä kolmikantaista yhteisymmärryspöytäkirjaa, joka koskee unionin ulkopuolista yhteistyötä ja mahdollistaa sen, että EIP-ryhmä ja EBRD toimivat toisiaan täydentäen käyttämällä hyväksi kunkin suhteellisia etuja, tarkistettiin vuonna 2012 sen johdosta, että EBRD:n maantieteellistä soveltamisalaa on laajennettu koskemaan Välimeren aluetta. Yhteisymmärryspöytäkirjaa olisi sovellettava myös jatkossa. Tässä päätöksessä vahvistettuja periaatteita olisi sovellettava myös silloin, kun EIP:n rahoitus toteutetaan muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa tehtävillä yhteistyösopimuksilla.

(26)

Muun muassa unionin taloudellisten tavoitteiden tukemiseksi EIP:tä olisi kannustettava edelleen rahoittamaan unionin ulkopuolella toteuttavia toimia myös omalla riskillään ja unionin taloudellisten etujen vuoksi niissä maissa ja sellaisissa investointihankkeissa, joita pidetään EIP:n arvion mukaan ja sen oma riskinsietokyky huomioon ottaen riittävän luottokelpoisina, jotta EU:n takuun käyttö voidaan keskittää sellaisiin maihin ja investointihankkeisiin, joiden yhteydessä EU:n takuulla saadaan aikaan EIP:n oman arvion mukaan enemmän lisäarvoa, myös talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävän kehityksen muodossa.

(27)

EIP:n olisi laajennettava tarjoamiensa innovatiivisten rahoitusvälineiden valikoimaa muun muassa keskittymällä enemmän takausvälineiden kehittämiseen. Lisäksi EIP:n olisi pyrittävä osallistumaan aktiivisesti riskinjakovälineisiin ja rahoituksen hankkimiseen vieraan pääoman markkinoilta, kun on kyse hankkeista, joiden voidaan ennakoida tuottavan vakaan kassavirran. Sen olisi erityisesti harkittava sellaisten vieraan pääoman markkinoiden instrumenttien tukemista, jotka on laskettu liikkeeseen tai otettu käyttöön tukikelpoisissa maissa toteutettavien investointihankkeiden rahoittamiseksi. Lisäksi EIP:n olisi lisättävä lainanantoaan paikallisvaluutoissa ja laskettava liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja paikallisilla markkinoilla edellyttäen, että edunsaajamaat toteuttavat tarvittavat rakenneuudistukset, etenkin rahoitusalalla, ja muut EIP:n toimintaa helpottavat toimenpiteet. Monipuolistettaessa ja laajennettaessa pääomamarkkinainstrumenttien käyttöä olisi erityisesti huolehdittava siitä, että tällaiset instrumentit eivät johda riskialttiisiin rahoituskäytänteisiin ja velkaantumiseen, jolloin ne voisivat vaarantaa rahoituksen vakauden.

(28)

Komission olisi laadittava vuosittain kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksessa olisi arvioitava EIP:n rahoitustoimia ja sitä, ovatko ne tämän päätöksen mukaisia, niiden lisäarvoa ja vaikutusta unionin ulkopolitiikan kannalta, niiden laatua, niiden kehitysvaikutusta EIP:n tulosmittauskehyksen mukaan ja edunsaajille siirtynyttä taloudellista hyötyä. Kertomuksen olisi sisällettävä myös tiedot EU:n takuun maksamista koskevista pyynnöistä, tähän päätökseen perustuvasta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun tarkoitetun rahoituksen määrästä, tiedot EIP:n ja Euroopan oikeusasiamiehen välillä tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan toiminnan seurannasta sekä kuvaus yhteistyöstä komission ja muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa yhteisrahoitus mukaan lukien. Kertomus olisi julkistettava, jotta asiaankuuluvilla sidosryhmillä, myös kansalaisyhteiskunnalla, olisi mahdollisuus esittää näkemyksiään.

(29)

Unionin ulkopolitiikkaa tukevat EIP:n rahoitustoimet olisi jatkossakin toteutettava hyvän pankkitavan mukaisia periaatteita noudattaen. EIP:n rahoitustoimia olisi edelleen hallinnoitava noudattaen EIP:n omia sääntöjä ja menettelyjä, joiden olisi oltava kyseisten periaatteiden mukaisia, mukaan lukien soveltuvat valvontatoimenpiteet ja EIP:n lausunto sosiaalisista ja ympäristönormeista, sekä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sääntöjä ja menettelyjä noudattaen. EIP:n olisi rahoitustoimissaan pantava asianmukaisesti täytäntöön sellaisia oikeudenkäyttöalueita koskevat toimintaperiaatteensa, jotka unioni, Yhdistyneet kansakunnat, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö tai rahanpesunvastainen toimintaryhmä on todennut heikosti säännellyiksi tai yhteistyöhaluttomiksi, jotta voidaan edistää kansainvälistä veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjuntaa. Avoimuuden varmistamiseksi EIP:n olisi laadittava yhteistyössä paikallisten rahoituksen välittäjien kanssa luettelo lopullisista lainansaajista.

(30)

EIP:n olisi varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että EU:n takuun kattamia toimia rahoitettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa, rahanpesua ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä ja että OLAFilla on oikeus tehdä paikalla suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia edunsaajien tiloissa. EIP:n olisi noudatettava vuonna 2008 hyväksyttyä ja vuonna 2013 tarkistettua toimintapolitiikkaansa, joka koskee kielletyn toiminnan ehkäisemistä ja estämistä pankin omissa toiminnoissa (EIP:n petostentorjuntamenettely), ja tehtävä tiivistä yhteistyötä unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehostaakseen voimassa olevia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisia toimia ja auttaakseen näiden toimien täytäntöönpanon parantamisessa. Ilmiantoja koskevan politiikkansa mukaisesti EIP:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ilmiantajilta saatuihin tietoihin, jotka koskevat mahdollisia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa, ja annettava mahdollisuudet asianmukaiselle seurannalle, palautteelle ja suojelulle kostotoimenpiteitä vastaan.

(31)

EIP:n hallintoelimiä olisi kannustettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta EIP:n toiminta mukautetaan edistämään unionin ulkopolitiikkaa tehokkaalla tavalla ja sillä vastataan asianmukaisesti tässä päätöksessä asetettuihin vaatimuksiin,

a)

27 000 000 000 euron kiinteä enimmäismäärä;

b)

3 000 000 000 euron valinnainen lisämäärä.

a)

paikallisen yksityissektorin kehittäminen, erityisesti pk-yritysten tukeminen;

b)

sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kehittäminen, mukaan lukien liikenne, energia, ympäristöä koskeva infrastruktuuri sekä tieto- ja viestintätekniikka;

c)

ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen.

a)

komission tai tapauksen mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon laatimat strategiset asiakirjat, kuten maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat, maa- ja alueohjelmat, toimintasuunnitelmat ja liittymistä valmistelevat asiakirjat;

b)

EIP:n strategiset suunnitteluasiakirjat, investointihankkeiden valmistelu ja EIP:n vuotuinen raportointi komissiolle,

c)

muut poliittiset ja toiminnalliset näkökohdat.

a)

valuutansiirtojen estyminen;

b)

pakkolunastus;

c)

sota tai kansalaislevottomuudet;

d)

oikeussuojan epääminen sopimusrikkomustapauksissa.

a)

arvio EIP:n rahoitustoimista hanke-, ala-, maa- ja aluekohtaisesti ja siitä, ovatko ne tämän päätöksen mukaisia;

b)

EIP:n tulosmittauskehystä koskevaan vuosikertomukseen pohjautuva arvio EIP:n rahoitustoimien lisäarvosta, arvioiduista tuotoksista ja tuloksista sekä kehitysvaikutuksesta kootusti esitettynä. Tätä varten EIP käyttää tulosindikaattoreja, jotka koskevat rahoitettujen hankkeiden kehitys-, ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia (ihmisoikeusnäkökohdat mukaan lukien) ottaen huomioon avun tuloksellisuutta koskevan vuoden 2005 Pariisin julistuksen mukaiset asianmukaiset indikaattorit. Hankkeiden ympäristönäkökohtia koskeviin indikaattoreihin on sisällyttävä ”puhdasta teknologiaa” koskevia vaatimuksia, jotka perustuvat periaatteessa energiatehokkuuteen ja päästöjen vähentämiseen käytettävään tekniikkaan;

c)

arvio EIP:n rahoitustoimien vaikutuksesta unionin ulkopolitiikan ja strategisten tavoitteiden edistämiseen ottaen huomioon 5 artiklassa tarkoitetut aluekohtaiset tekniset toimintaohjeet;

d)

arvio EIP:n rahoitustoimien edunsaajille siirtyneestä taloudellisesta edusta kootusti esitettynä;

e)

arvio EIP:n rahoitustoimien laadusta ja erityisesti siitä, missä määrin EIP on ottanut ympäristön kestävyyden ja sosiaalisen kestävyyden huomioon rahoitettujen investointihankkeiden huolellisessa tarkistuksessa ja seurannassa;

f)

yksityiskohtaiset tiedot EU:n takuun maksamista koskevista pyynnöistä;

g)

tiedot tähän päätökseen perustuvasta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun tarkoitetun rahoituksen määrästä, vaikutuksesta 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun kasvihuonekaasupäästöjen suhteelliseen ja absoluuttiseen määrään kootusti esitettynä sekä ilmastoriskin pohjalta arvioitujen hankkeiden määrästä;

h)

kuvaus yhteistyöstä komission ja muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, mukaan lukien yhteisrahoituksesta. Kertomukseen on erityisesti sisällytettävä niiden unionin rahoitusvarojen ja muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten varojen erittely, joita on käytetty yhdistettyinä EIP:n myöntämään rahoitukseen, ja sen pohjalta esitettävä selvitys tämän päätöksen nojalla toteutettujen EIP:n rahoitustoimien kokonaisinvestoinnista. Kertomuksessa on lisäksi mainittava sellaisten uusien yhteisymmärryspöytäkirjojen tekeminen EIP:n ja muiden eurooppalaisten tai kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, jotka vaikuttavat tämän päätöksen nojalla toteutettaviin EIP:n rahoitustoimiin;

i)

tiedot EIP:n ja Euroopan oikeusasiamiehen välillä tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan seurannasta siltä osin kuin tämä pöytäkirja koskee tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvia EIP:n rahoitustoimia.

a)

kaikki tämän päätöksen nojalla toteutettavat EIP:n rahoitustoimet hankkeen hyväksymisvaiheen jälkeen ja erityisesti se, koskeeko EU:n takuu tiettyjä investointihankkeita, ja millä tavoin se tukee unionin ulkoisen toiminnan tavoitteita siten, että huomioon otetaan etenkin sen vaikutus talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön;

b)

sellaiset uudet yhteisymmärryspöytäkirjat EIP:n ja muiden eurooppalaisten tai kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, jotka vaikuttavat tämän päätöksen nojalla toteutettaviin EIP:n rahoitustoimiin, ellei luottamuksellisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu;

c)

mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa EIP:n ja vastaanottajamaan väliset olemassa olevat puitesopimukset. Allekirjoittaessaan uusia sopimuksia tai muuttaessaan olemassa olevia sopimuksia EIP pyrkii mahdollisuuksien mukaan julkistamaan ne.

d)

EIP:n rahoitusperiaatteet.

a)

arvio rahoitusperiaatteiden soveltamisesta;

b)

arvio EIP:n raportoinnista ja tarvittaessa suositukset sen parantamiseksi;

c)

tulosmittauskehyksen arviointi, mukaan lukien tulosindikaattorit ja -perusteet sekä niiden vaikutus tämän päätöksen tavoitteiden saavuttamiseen;

d)

yksityiskohtainen selvitys perusteista, jotka otetaan huomioon annettaessa suositusta valinnaisen lisämäärän mahdolliseksi aktivoimiseksi kokonaan tai osittain.