EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi

Takaisin EUR-Lexin etusivulle

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Sanasto

Tiivistelmien sanasto

ENNALTA VARAUTUMISEN PERIAATE

Ennalta varautumisen periaate on riskinhallintaa koskeva toimintamalli, jonka mukaan sellaisten ihmisiä tai ympäristöä mahdollisesti vahingoittavien politiikkojen tai toimien, joiden alalla ei ole vielä saavutettu tieteellistä yksimielisyyttä, toteuttamista ei pitäisi jatkaa. Politiikkaa tai toimintaa voidaan kuitenkin tarkastella uudelleen, kun saadaan lisää tieteellistä tietoa. Periaate määritetään yksityiskohtaisesti Euroopan unionin (EU) toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklassa.

Ennalta varautumisen periaatteen käsite esiteltiin ensimmäisen kerran Euroopan komission helmikuussa 2000 antamassa ennalta varautumisen periaatetta koskevassa tiedonannossa. Siinä komissio määrittelee kyseisen käsitteen ja selittää, miten se aikoo noudattaa periaatetta.

Ennalta varautumisen periaatetta voidaan käyttää vain, jos on riskin mahdollisuus, eikä sitä saa käyttää omavaltaisten päätösten perustelemiseen.

Esimerkkejä siitä, missä EU on soveltanut ennalta varautumisen periaatetta, ovat sen kemikaaleja koskeva sääntelykehys (asetus (EY) N:o 1907/2006 – REACH-asetus) ja yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskeva asetus (asetus (EY) N:o 178/2002).

KS. MYÖS