I Johdanto

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

III Asian tosiseikat

IV Riidanalainen päätös

V Asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

VI Asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten lausumat

VII Valituksen tarkastelu

A Ensimmäinen valitusperuste

1. Valituksenalainen tuomio

2. Asianosaisten lausumat

3. Asian tarkastelu

a) Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa

i) Alustavat huomautukset

ii) Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan valvonnan laajuus

iii) Unionin yleisen tuomioistuimen esittämien toteamusten tarkastelu

b) Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa

B Toinen valitusperuste

1. Valituksenalainen tuomio

2. Asianosaisten lausumat

3. Asian tarkastelu

a) Alustavat huomautukset

i) Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen luottamuksellisuus

ii) Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen suojan vaikutukset komission päätösten julkaisemiseen

b) Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa

c) Toisen valitusperusteen toinen osa

d) Toisen valitusperusteen kolmas osa

e) Toisen valitusperusteen neljäs osa

C Kolmas valitusperuste

1. Valituksenalainen tuomio

2. Asianosaisten lausumat

3. Asian tarkastelu

a) Kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa

b) Kolmannen valitusperusteen toinen osa

D Loppuhuomautukset

VIII Ratkaisuehdotus

1.

Evonik Degussa GmbH vaatii valituksellaan kumoamaan 28.1.2015 annetun tuomion Evonik Degussa v. komissio, ( 2 ) jolla Euroopan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin valittajan esittämän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkäämisestä tehdyn Euroopan komission päätöksen C(2012) 3534 ( 3 ) kumoamista.

2.

Valittajan valituksenalaisesta tuomiosta esittämät moitteet koskevat erityisesti unionin tuomioistuimen tähänastisessa oikeuskäytännössä uutta ( 4 ) kysymystä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevista lausunnoista peräisin oleville tiedoille annettavan suojan laajuudesta julkaistaessa SEUT 101 artiklan täytäntöönpanoa koskevia komission päätöksiä. ( 5 )

3.

[SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 ( 6 ) 30 artiklassa, jonka otsikko on ”Päätösten julkistaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Komission on julkaistava päätökset, jotka se tekee 7–10 sekä 23 ja 24 artiklan nojalla.

2.   Julkaistaessa mainitaan osapuolten nimet ja päätöksen pääasiallinen sisältö mukaan lukien määrätyt seuraamukset. Siinä on otettava huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.”

4.

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 2011/695/EU ( 7 ) 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Liikesalaisuudet ja muut luottamukselliset tiedot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos komissio aikoo julkistaa tietoja, jotka saattavat sisältää liikesalaisuuksia tai muita jonkin yrityksen tai henkilön luottamuksellisia tietoja, kilpailun pääosasto ilmoittaa kyseiselle yritykselle tai henkilölle kirjallisesti tästä aikomuksesta ja sen syistä. Se asettaa määräajan, jonka kuluessa kyseinen yritys tai henkilö voi esittää kirjallisia huomautuksia.

2.   Jos kyseinen yritys tai henkilö vastustaa tietojen julkistamista, se voi saattaa asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi. Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoo, että tieto voidaan julkistaa, koska siinä ei ole kyse liikesalaisuudesta tai muista luottamuksellisista tiedoista tai koska ylivoimainen etu edellyttää tiedon julkistamista, tämä todetaan perustellussa päätöksessä, joka annetaan tiedoksi kyseiselle yritykselle tai henkilölle. Päätöksessä ilmoitetaan päivä, jonka jälkeen tieto julkistetaan. Tämä päivä voi olla aikaisintaan viikon kuluttua tiedoksiantopäivästä.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun tietoja julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

– –”

5.

Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenevät asian tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat.

6.

Komissio teki 3.5.2006 päätöksen K(2006) 1766 lopullinen, joka koski [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelyä (asia COMP/F/38.620 – Vetyperoksidi ja perboraatti, jäljempänä VP-päätös).

7.

Komissio totesi VP-päätöksessä muun muassa, että Evonik Degussa oli yhdessä 16 muun vetyperoksidi- ja perboraattialalla toimivan yrityksen kanssa osallistunut EY 81 artiklan rikkomiseen Euroopan talousalueella (ETA). Evonik Degussa vapautettiin sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (jäljempänä vuoden 2002 yhteistyötiedonanto) ( 8 ) mukaisesti kokonaan sakoista.

8.

VP-päätöksestä julkaistiin ensimmäinen toisinto, joka ei ollut luottamuksellinen, komission internetsivustolla vuonna 2007.

9.

Komissio ilmoitti Evonik Degussalle 28.11.2011 osoittamassaan kirjeessä aikovansa julkaista VP-päätöksestä sellaisen yksityiskohtaisemman toisinnon, joka ei ole luottamuksellinen ja johon on otettu kyseisen päätöksen koko sisältö luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta. Komissio kehotti tässä yhteydessä Evonik Degussaa yksilöimään ne VP-päätöksen kohdat, joita se aikoi pyytää käsiteltäväksi luottamuksellisesti.

10.

Evonik Degussa katsoi, että tämä yksityiskohtaisempi toisinto, joka ei ollut luottamuksellinen, sisälsi luottamuksellisia tietoja tai liikesalaisuuksia, ja ilmoitti komissiolle 23.12.2011 päivätyllä kirjeellä vastustavansa suunniteltua julkaisemista. Se esitti vastustuksensa tueksi tarkemmin, että mainittu toisinto, joka ei ollut luottamuksellinen, sisälsi useita sellaisia tietoja, jotka valittaja oli välittänyt komissiolle vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla, sekä useiden sen yhteistyökumppaneiden nimet ja sen liikesuhteita koskevia tietoja. Evonik Degussan mukaan suunniteltu julkaiseminen oli siten ristiriidassa erityisesti luottamuksensuojan periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa sekä omiaan haittaamaan komission tutkintatoimia.

11.

Komissio ilmoitti 15.3.2012 päivätyllä kirjeellä Evonik Degussalle hyväksyvänsä sen, että uudesta julkistettavaksi tarkoitetusta toisinnosta, joka ei ole luottamuksellinen, poistetaan kaikki sellaiset tiedot, joiden perusteella vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla toimitettujen tietojen alkuperä voidaan suoraan tai välillisesti yksilöidä, sekä valittajan yhteistyökumppaneiden nimet. Sitä vastoin komissio katsoi, ettei ollut perusteltua soveltaa luottamuksellisuutta muihin sellaisiin tietoihin, joiden käsittelemistä luottamuksellisena Evonik Degussa oli pyytänyt.

12.

Evonik Degussa käytti päätöksessä 2011/695 säädettyä mahdollisuutta ja saattoi asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi ja pyysi tätä sulkemaan kaikki sen vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla toimittamat tiedot sen julkaistavaksi suunnitellun päätöksen toisinnon ulkopuolelle, joka ei ole luottamuksellinen.

13.

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi riidanalaisella päätöksellä komission nimissä Evonik Degussan esittämän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön.

14.

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja korosti ensinnäkin toimivaltuuksiensa rajoja, sillä hän katsoi niiden sallivan ainoastaan sen määrittämisen, oliko tiettyä tietoa pidettävä luottamuksellisena, eikä valittajan komissioon kohdistamien perusteltujen odotusten väitetyn loukkaamisen korjaamista.

15.

Hän totesi lisäksi, että Evonik Degussa vastusti sen VP-päätöksen uuden yksityiskohtaisemman toisinnon julkaisemista, joka ei ollut luottamuksellinen, yksinomaan sillä perusteella, että se sisälsi vuoden 2002 yhteistyötiedonannon nojalla toimitettuja tietoja, ja että tällaisten tietojen ilmaiseminen kolmansille oli omiaan aiheuttamaan Evonik Degussalle vahinkoa kansallisissa tuomioistuimissa nostettavien korvauskanteiden asiayhteydessä.

16.

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan mukaan Evonik Degussa ei ollut osoittanut, että tällaisten tietojen julkistaminen voisi aiheuttaa sille vakavaa vahinkoa. Hän katsoi, että kilpailuoikeuden rikkomiseen syyllistyneen yrityksen intressi siihen, että sen kilpailusääntöjen vastaisen toiminnan yksityiskohtia ei paljasteta yleisölle, ei missään tapauksessa ansaitse erityistä suojelua. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja muistutti tältä osin, että korvauskanteet ovat olennainen osa unionin kilpailupolitiikkaa ja että Evonik Degussa ei näin ollen voinut vedota oikeutettuun intressiin saada suojaa sitä vaaraa vastaan, että se voi joutua tällaisten kanteiden kohteeksi.

17.

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoi lisäksi, ettei hän ollut toimivaltainen vastaamaan Evonik Degussan perusteluun, jonka mukaan riidanalaisten tietojen paljastaminen aiheuttaisi haittaa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevalle ohjelmalle, koska tällainen kysymys ylitti hänen tehtävänsä rajat.

18.

Lopuksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi, että koska hänen toimivaltansa rajoittui tietojen luottamuksellista käsittelyä koskeviin pyyntöihin, hänellä ei ollut toimivaltaa lausua väitteestä, joka koski yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista sen seurauksena, että suunnitellulla julkaisemisella Evonik Degussa asetettaisiin epäedullisempaan asemaan kuin sellaiset muut VP-päätöksen adressaatit, jotka eivät olleet tehneet komission kanssa yhteistyötä.

19.

Evonik Degussa nosti 2.8.2012 unionin yleiseen tuomioistuimeen jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.

20.

Kanteensa yhteydessä se esitti välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin valituksenalaisen tuomion täytäntöönpanon lykkäämistä. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi vaatimuksen 16.11.2012 antamallaan määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (T‑341/12 R, EU:T:2012:604).

21.

Evonik Degussa vetosi kanteensa tueksi lähinnä viiteen kanneperusteeseen. Neljä ensimmäistä kanneperustetta koskivat päätöksen 2011/695 8 artiklan rikkomista (ensimmäinen kanneperuste), perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä (toinen kanneperuste), SEUT 339 artiklassa tarkoitetun salassapitovelvollisuuden laiminlyöntiä (kolmas kanneperuste) sekä luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamista (neljäs kanneperuste). ( 9 )

22.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti Evonik Degussan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

23.

Valituksessaan Evonik Degussa vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja riidanalaisen päätöksen ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Komissio vaatii valituksen hylkäämistä ja valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.

Valituksensa yhteydessä Evonik Degussa esitti välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Unionin tuomioistuimen varapresidentti hyväksyi vaatimuksen 2.3.2016 antamallaan määräyksellä Evonik Degussa v. komissio (C‑162/15 P‑R, EU:C:2016:142).

25.

Valituksensa tueksi Evonik Degussa esittää kolme valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista tehdyn päätöksen 2011/695 8 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomista, toinen SEUT 339 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan rikkomista riidanalaisten tietojen väitetyn luottamuksellisuuden osalta ja kolmas oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista.

26.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan Evonik Degussa väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi päätöksen 2011/695 8 artiklan 2 ja 3 kohtaa, kun se valituksenalaisen tuomion 31–44 kohdassa totesi, ettei kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla ollut toimivaltaa tutkia luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamista koskevia väitteitä.

27.

Evonik Degussa esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa päätöksen 2011/695 8 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen, jonka mukaan kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja oli epäasianmukaisesti rajoittanut harjoittamansa valvonnan laajuutta. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän kanneperusteen perusteettomana valituksenalaisen tuomion 23–44 kohdassa.

28.

Valituksenalaisen tuomion 26 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi Evonik Degussan moittivan kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa siitä, ettei tämä vastannut Evonik Degussan erillisiin hänelle esittämiin perusteluihin, jotka koskivat erityisesti luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamista.

29.

Valituksenalaisen tuomion 33 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että päätöksen 2001/462/EY, EHTY ( 10 ) 9 artiklan kolmatta kohtaa, joka on edelleen merkityksellinen päätöksen 2011/695 8 artiklan kannalta, koskevan oikeuskäytännön mukaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on paitsi määritettävä, sisältyykö julkaistavaksi tarkoitettuun toisintoon liikesalaisuuksia tai muita vastaavaa suojaa nauttivia luottamuksellisia tietoja, myös varmistettava se, sisältyykö kyseiseen toisintoon muita tietoja, joita ei voida paljastaa yleisölle siksi, että unionin oikeuden säännöt suojaavat niitä erityisesti, tai siksi, että ne ovat sellaisia tietoja, jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä. ( 11 )

30.

Valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että nyt käsiteltävässä asiassa oikeusperiaatteet, joihin Evonik Degussa vetoaa, eivät ole sellaisia sääntöjä, joilla tietoja suojataan erityisesti yleisölle julkistamiselta. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällaisilla periaatteilla ei – toisin kuin esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä koskevilla säännöillä tai poikkeuksilla oikeudesta saada tutustua toimielinten asiakirjoihin ( 12 ) – pyritä suojaamaan tiettyjen tietojen tai asiakirjojen luottamuksellisuutta erityisesti. Koska näihin periaatteisiin perustuvat väitteet eivät kuulu kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle päätöksen 2011/695 8 artiklan nojalla annetun tehtävän alaan (valituksenalaisen tuomion 43 kohta), kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimi perustellusti katsoessaan, ettei hänellä ole toimivaltaa tutkia niitä (valituksenalaisen tuomion 44 kohta).

31.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Evonik Degussan väitteen, jonka mukaan komissio ei tutkinut kyseisiä väitteitä, ja totesi kilpailun pääosaston esittäneen näistä väitteistä perustellun kannanottonsa 28.11.2011 ja 15.3.2012 päivätyissä kirjeissä, jotka se osoitti Evonik Degussalle ennen asian saattamista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi (valituksenalaisen tuomion 45–49 kohta).

32.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Evonik Degussan tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi riidanalaista päätöstä oli tarkasteltava sen tekemiseen johtaneessa asiayhteydessä ja katsottava näin ollen, että kyseiseen päätökseen sisältyivät implisiittisesti – mutta välttämättä – komission 28.11.2011 ja 15.3.2012 päivätyissä kirjeissä ilmaisemat kannanotot siltä osin kuin ne koskivat seikkoja, jotka eivät kuuluneet kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävän alaan (valituksenalaisen tuomion 60 ja 132 kohta).

33.

Valituksessaan Evonik Degussa toteaa, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on komission elin, joka tekee lopullisen päätöksen asianomaisen yrityksen luottamuksellisina pitämien tietojen julkistamisesta. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan pitäisi näin ollen olla toimivaltainen tutkimaan kaikki julkistamisen vastustamiseksi esitettävät perustelut. Valittaja väittää, että vaikka kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla olisi ainoastaan toimivalta tutkia, ovatko tiedot luottamuksellisia, sen olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa päätöksessään huomioon kaikki asiaankuuluvat vaatimukset ja myös perusoikeudet ja unionin yleiset oikeusperiaatteet, jotka kuuluvat oikeutettuihin intresseihin, joihin tietojen julkistamista vastaan voidaan vedota.

34.

Tällä perusteella Evonik Degussa väittää, että valituksenalaisen tuomion 42–44 kohdassa esitetyssä päättelyssä on tehty oikeudellinen virhe.

35.

Evonik Degussan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, ettei kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ollut tutkinut sen esittämiä luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita koskevia väitteitä, ja tästä syystä kumota riidanalainen päätös. Unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt tämän päätöksen sisältöä, kun se on valituksenalaisen tuomion 58–60 ja 132–133 kohdassa todennut, että mainittuun päätökseen sisältyvät ”implisiittisesti mutta välttämättä” Evonik Degussan kanssa aiemmin käytyyn kirjeenvaihtoon sisältyneet komission kannanotot.

36.

Komissio kiistää nämä väitteet viitaten lähinnä valituksenalaisen tuomion asiaa koskeviin perusteluihin.

37.

Ensimmäinen valitusperuste koostuu lähinnä kahdesta osasta.

38.

Ensimmäinen osa koskee kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle päätöksen 2011/695 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa annettujen toimivaltuuksien laajuutta (valituksenalaisen tuomion 42–44 kohta). Toinen osa koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi riidanalaisen päätöksen perustelujen riittämättömyyttä koskevan väitteen (valituksenalaisen tuomion 60 ja 67 kohta).

39.

SEUT 339 artiklan mukaan unionin toimielimen jäsen ja unionin virkamies tai muu sen henkilöstöön kuuluva ei saa ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan täytäntöönpanon alalla tämä kielto toistetaan asetuksen N:o 1/2003 28 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 773/2004 ( 13 ) 16 artiklassa, ja jälkimmäisen säännöksen mukaan sitä sovelletaan ”liikesalaisuuksiin ja muihin luottamuksellisiin tietoihin”.

40.

Näiden käsitteiden rajat määritetään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

41.

Siitä muun muassa ilmenee, että liikesalaisuuksien suoja on tunnustettu unionin yleisenä oikeusperiaatteena. ( 14 ) Tämän periaatteen soveltamisala ei rajoitu ainoastaan varsinaisiin liikesalaisuuksiin eli arkaluonteisiin kaupallisiin tietoihin, ( 15 ) vaan siihen sisältyvät myös muut luottamukselliset tiedot. ( 16 )

42.

Tietojen luottamuksellisuus voi perustua sekä niille ominaiseen arkaluonteiseen sisältöön, kuten kaupallisten tietojen tapauksessa, että niiden sisältöön yhdistettynä olosuhteisiin, joissa tiedot on toimitettu viranomaisille.

43.

Jälkimmäinen tapaus koskee yhtäältä tietoja, joita komissiolle toimitetaan salassapitovelvollisuuden noudattamista edellyttävissä olosuhteissa, ja erityisesti tietoja, joita henkilöt, joilla on perusteltu toive pysyä tuntemattomina, kuten tiedottajat tai ilmiantajat, luovuttavat komissiolle vapaaehtoisesti, ( 17 ) ja toisaalta muita tietoja, jotka toimitetaan komissiolle sillä edellytyksellä, että niitä käsitellään luottamuksellisina. ( 18 )

44.

Komissio on ottanut huomioon tämän oikeuskäytännön oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevassa tiedonannossaan, jossa tiedot, joihin tutustumista voidaan rajoittaa, jaetaan kahteen ryhmään. Näitä ovat ensinnäkin liikesalaisuudet eli yrityksen liiketoimintaa koskevat tiedot, joiden julkistaminen aiheuttaisi kyseiselle yritykselle vakavaa haittaa, ja toiseksi muut luottamukselliset tiedot, joihin kuuluvat sellaiset ”liikesalaisuuksien ulkopuoliset tiedot, joita voidaan pitää luottamuksellisina silloin kun niiden julkistaminen vahingoittaisi tuntuvasti kyseessä olevaa henkilöä tai yritystä”. Luottamuksellisiksi voidaan luokitella myös yleisen edun perusteella suojatut tiedot, kuten sotilassalaisuudet, ja yksityisen edun perusteella suojatut tiedot, kuten yksityiset tiedot. ( 19 )

45.

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen käsitettä määrittämällä tälle kolme arviointiperustetta. Sen mukaan tietojen luokitteleminen salassa pidettäviksi edellyttää ensinnäkin sitä, että ainoastaan rajoitettu henkilömäärä on niistä tietoinen, toiseksi kyse on oltava sellaisista tiedoista, joiden paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on ne antanut, tai kolmansille, ja kolmanneksi niiden etujen, joita tietojen paljastaminen voi loukata, on objektiivisesti arvioiden oltava suojan arvoisia. ( 20 ) Unionin tuomioistuimella ei tähän mennessä ole ollut tilaisuutta lausua näistä arviointiperusteista. ( 21 )

46.

Komissioon perustettu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävä, joka on perustamisensa jälkeen muuttunut merkittävästi, on valvoa menettelyllisten oikeuksien kunnioittamista kilpailuasioita koskevissa menettelyissä. Tämä tehtävä on katsottu tarpeelliseksi antaa kilpailun pääosastosta riippumattomalle henkilölle. ( 22 )

47.

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuudet määritellään päätöksessä 2011/695.

48.

Mainitun päätöksen 7 ja 8 artiklassa annetaan kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle tiettyjä tietojen luottamuksellista käsittelyä koskeviin pyyntöihin liittyviä toimivaltuuksia. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tekee päätöksiä näistä pyynnöistä siinä yhteydessä, kun asiakirja-aineistoja pyydetään tutustuttavaksi tai kun komissio aikoo julkistaa tietoja.

49.

Jälkimmäisessä tapauksessa päätöksen 2011/695 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että komission on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle etukäteen aikomuksestaan julkistaa tietoja, ja jos niissä on kyse liikesalaisuuksista tai muista luottamuksellisista tiedoista, asianomainen henkilö voi vastustaa tietojen julkistamista saattamalla asian kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tutkittavaksi. Jos kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja katsoo, että tieto voidaan julkistaa, koska siinä ei ole kyse liikesalaisuudesta tai muista luottamuksellisista tiedoista tai koska ylivoimainen etu edellyttää sen julkistamista, se tekee perustellun päätöksen, jossa ilmoitetaan päivä, jonka jälkeen tieto julkistetaan, ja tämä päivä voi olla aikaisintaan viikon kuluttua.

50.

Päätöksen 2011/695 8 artiklan 3 kohdan mukaan näitä säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, kun komission päätöksiä julkaistaan.

51.

Nyt käsiteltävässä asiassa Evonik Degussa väittää, että päätöksen 2011/695 8 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on toimivalta tehdä päätöksiä mistä hyvänsä tietojen julkaisemista vastaan esitettävistä väitteistä, yleisiin oikeusperiaatteisiin perustuvat väitteet mukaan lukien.

52.

Huomautan, että jos tämä valittajan esittämä väite on ymmärrettävä niin, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuudet koskevat muitakin kuin pelkästään tietojen luottamuksellisuuteen liittyviä väitteitä, päätöksen 2011/695 8 artiklan sanamuoto ja systematiikka eivät tue sitä.

53.

Päätöksen 2011/695 8 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodosta on todettava, että niiden soveltaminen on selvästi rajattu koskemaan ainoastaan tilanteita, joissa julkistettavat tiedot ”saattavat sisältää liikesalaisuuksia tai muita jonkin yrityksen tai henkilön luottamuksellisia tietoja”.

54.

Säännösten systematiikan perusteella on puolestaan todettava, että ne liittyvät kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan laajempaan tehtävään varmistaa asianosaisten ja muiden osapuolten menettelyllisten oikeuksien kunnioittaminen kilpailuasioita koskevissa menettelyissä. Riippumattomuutensa takia kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on hyvät lähtökohdat ratkaista tietojen luottamuksellisuutta koskevia kiistoja osapuolten ja komission välillä ja tarvittaessa vertailla niiden vastakkaisia intressejä.

55.

Mielestäni nämä toteamukset pätevät kuitenkin ainoastaan luottamuksellista käsittelyä koskevien pyyntöjen käsittelyyn.

56.

Vaikka nimittäin päätösten julkaisemista vastaan voidaan esittää muitakin väitteitä, jotka perustuvat esimerkiksi teollisoikeuksien tai kuvaa koskevan oikeuden loukkaamiseen, ne eivät liity kilpailuasioita koskevan menettelyn kulkuun eikä niiden tutkiminen siten kuulu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävään.

57.

Sama pätee nyt käsiteltävässä asiassa niihin yleisiin oikeusperiaatteisiin perustuviin väitteisiin, joita Evonik Degussa on esittänyt itsenäisesti, erillään tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä.

58.

Kuten valituksenalaisen tuomion 26 kohdasta ilmenee, ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässään ensimmäisessä kanneperusteessa Evonik Degussa moitti kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa siitä, ettei tämä vastannut kolmeen erilliseen sille esitettyyn perusteluun, jotka koskivat ensinnäkin asetuksen N:o 1/2003 28 artiklan 1 kohtaan kirjatun käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen loukkaamista (tätä perustelua ei enää mainittu valituksessa), toiseksi Evonik Degussalle syntyneen perustellun luottamuksen siihen, että riidanalaisia tietoja ei julkistettaisi, loukkaamista, ja kolmanneksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista sen seurauksena, että tällä julkaisemisella Evonik Degussa asetettaisiin epäedullisempaan asemaan kuin muut VP-päätöksen adressaatit.

59.

Lisäksi Evonik Degussan valituksessaan esittämistä perusteluista ilmenee, että nämä väitteet esitettiin erillään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta peräisin olevien tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä.

60.

Näistä tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä erillään esitetyistä väitteistä unionin yleinen tuomioistuin totesi mielestäni aivan perustellusti valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, ettei kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla ollut toimivaltaa vastata niihin.

61.

Täsmennettäköön, että Evonik Degussan kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden perusteella esittämä väite voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla.

62.

Ensinnäkin se voidaan ymmärtää niin, että sillä pyritään osoittamaan, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoon sisältyvät tiedot on luokiteltava luottamuksellisiksi, koska lausunnon esittäjällä on perusteltu luottamus siihen, ettei sitä aseteta siviilioikeudenkäynneissä epäedulliseen asemaan suhteessa muihin yrityksiin, jotka ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen mutta jotka eivät ole suostuneet yhteistyöhön. Luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin vedottaisiin näin ainoastaan epäsuorasti riidanalaisten tietojen luottamuksellisuutta koskevan väitteen tueksi. On kuitenkin kiistatonta, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tutki ja hylkäsi tämän väitteen riidanalaisessa päätöksessä.

63.

Toisaalta tämä sama väite voidaan ymmärtää niin, että sillä pyritään osoittamaan, että luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita on loukattu riippumatta siitä, onko riidanalaisia tietoja pidettävä luottamuksellisina vai ei. Tällaisen erillisen väitteen perusteena voi olla hallintotoimen peruuttamista tai komission aiemman käytännön muuttamista koskevien vaatimusten laiminlyönti. ( 23 ) Mielestäni tällaisten väitteiden tutkiminen ei kuitenkaan kuulu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltaan, koska niissä ei vedota tietojen luottamuksellisuuteen.

64.

En pidä vakuuttavana myöskään Evonik Degussan perustelua, jonka mukaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivallan rajoituksen hyväksyminen loukkaisi sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

65.

Muistutettakoon, että menettelyllä, johon kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja osallistuu, lykätään tietojen julkistamista ja annetaan näin asianomaiselle henkilölle mahdollisuus nostaa kumoamiskanne ja esittää välitoimihakemus unionin yleisessä tuomioistuimessa tuomion AKZO Chemie ja AKZO Chemie UK v. komissio mukaisesti. ( 24 )

66.

Tällaisen tietojen julkistamista edeltävän tuomioistuinvalvonnan vaatimus voidaan oikeuttaa sillä, että luottamuksellisten tietojen julkistamisesta voi aiheutua asianomaiselle henkilölle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tätä oikeuttamisperustetta sovelletaan kuitenkin ainoastaan silloin, kun asianomainen henkilö on vedonnut tietojen luottamuksellisuuteen, eikä sitä voida laajentaa koskemaan muita tietojen julkistamista vastaan esitettyjä väitteitä.

67.

Näin ollen katson, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa perustellusti todennut, että kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle päätöksen 2011/695 8 artiklan 2 kohdassa annetut toimivaltuudet eivät koske Evonik Degussan luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun perusteella esittämiä väitteitä.

68.

Huomautan lopuksi, että yksi perusteluista, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin on päätynyt tähän lopputulokseen, on moniselitteinen.

69.

Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin toteaa valituksenalaisen tuomion 42 ja 43 kohdassa, että luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteet, joihin Evonik Degussa vetoaa, eivät kuulu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltaan, koska nämä periaatteet, toisin kuin henkilötietojen käsittelyä koskevat säännöt tai poikkeukset oikeudesta saada tutustua toimielinten asiakirjoihin, eivät ole ”sellaisia sääntöjä, joilla suojataan erityisesti yleisölle julkistamiselta”, eikä niillä ”pyritä suojaamaan tiettyjen tietojen tai asiakirjojen luottamuksellisuutta erityisesti”.

70.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan täsmennä, mitä se tarkoittaa viittauksellaan sääntöihin, joilla suojataan tietojen julkistamiselta erityisesti. ( 25 ) Jos tämän valituksenalaisessa tuomiossa esitetyn perustelun on ymmärrettävä tarkoittavan sitä, että luottamuksensuojan periaate ei missään tapauksessa voi olla perusteena tietojen luokittelulle luottamuksellisiksi, sitä olisi mielestäni pidettävä oikeudellisesti virheellisenä.

71.

Kuten komissio huomauttaa, asianomaisen henkilön on toki perusteltava luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntönsä asianmukaisesti, mutta – kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ( 26 ) ilmenee – tällaista pyyntöä voidaan perustella sillä, että sen esittäjällä on tietoja luovuttaessaan ollut perusteltu luottamus siihen, että komissio käsittelee niitä luottamuksellisina. Mielestäni tietojen luottamuksellista käsittelyä voidaan lähtökohtaisesti perustella yksityisen oikeussubjektin luottamuksensuojan kunnioittamiseen liittyvillä vaatimuksilla riippumatta siitä, onko tästä annettu erityisiä säännöksiä.

72.

Vaikka valituksenalaisen tuomion 42 ja 43 kohta olisikin ymmärrettävä tällä tavalla, tämänkaltainen virhe ei sittenkään voisi aiheuttaa kyseisen tuomion kumoamista, koska tuomiolauselman tueksi on esitetty sellaisia muita perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu. ( 27 ) Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin tyytyi ainoastaan toteamaan, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja oli toiminut oikein katsoessaan, ettei hänellä ollut toimivaltaa vastata luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin perustuviin ”erillisiin” väitteisiin (valituksenalaisen tuomion 26 ja 44 kohta).

73.

Tätä toteamusta on sinänsä pidettävä oikeudellisesti perusteltuna. Koska nimittäin Evonik Degussa on vedonnut kyseisiin perusteluihin itsenäisesti, erillään tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä, niiden arvioiminen ei kuulu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltaan. Näin ollen katson, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa esittämä toteamus on joka tapauksessa vahvistettava.

74.

Näin ollen ehdotan, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa hylätään.

75.

Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa Evonik Degussa moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä hylkäsi sen esittämän perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan kanneperusteen.

76.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että komission 28.11.2011 ja 15.3.2012 päivätyissä kirjeissä esittämät kannanotot sisältyvät riidanalaisen päätöksen perusteluihin (valituksenalaisen tuomion 60 ja 132 kohta).

77.

Huomautan, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 60 ja 132 kohdassa esittämässä toteamuksessa, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perusteluja on tarkasteltava Evonik Degussan kanssa käydyn kirjeenvaihdon asiayhteydessä, ei sinänsä ole mitään moitittavaa.

78.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että tutkittaessa, ovatko päätöksen perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä ja kun hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden. ( 28 )

79.

Jos unionin toimielimen päätöksessä pelkästään ja yksinkertaisesti vahvistetaan aiemmin esitetty lausunto, tämän lausunnon sisältöä voidaan silloinkin, kun se on toisen elimen esittämä, pitää olennaisena osana päätöksen perusteluja. ( 29 ) Tämä periaate pätee myös tapauksiin, joissa pyyntöä käsitellään eri vaiheissa kahdessa riippumattomassa hallintoelimessä. ( 30 )

80.

Tämän saman toteamuksen soveltaminen nyt käsiteltävään asiaan ei siis mielestäni ole ristiriidassa sen kanssa, että kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja on komissiosta riippumaton. ( 31 )

81.

Kun kaksi komission alaista elintä omaksuu asiakirjan julkistamisesta ja sen luottamuksellisuuden laajuudesta saman kannan, lopullisen päätöksen laillisuusvalvonnan kannalta merkityksellisen asiayhteyden muodostavat kummankin elimen esittämät perustelut kokonaisuudessaan.

82.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen riidanalaisen päätöksen perusteluja tutkiessaan voinut ottaa huomioon kannan, jonka kilpailun pääosasto oli ilmaissut Evonik Degussan kanssa aiemmin käymässään kirjeenvaihdossa.

83.

Tästä on huomautettava, että – kuten valituksenalaisen tuomion 65 kohdasta ilmenee – riidanalaisessa päätöksessä mainitaan syyt valittajan esittämän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkäämiseen. Muistutettuaan Evonik Degussaa toimivaltuuksiensa rajoista kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja vastasi sen väitteisiin, siltä osin kuin ne perustuivat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoon sisältyneiden tietojen luottamuksellisuuteen, ja totesi, ettei tällaisia tietoja voida määritellä luottamuksellisiksi tai salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluviksi pelkästään siitä syystä, että ne on luovutettu komission kanssa tehdyn yhteistyön puitteissa (riidanalaisen päätöksen 12, 14 ja 18–21 kohta).

84.

Hylätessään Evonik Degussan esittämän luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön kokonaisuudessaan kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja vahvisti komission kannan, joka ilmeni 28.11.2011 ja 15.3.2012 päivätyistä kirjeistä sellaisina, kuin ne kuvataan valituksenalaisen tuomion 47 ja 48 kohdassa. Kyseinen kanta on siten merkityksellinen riidanalaisen päätöksen perusteluja arvioitaessa.

85.

Tästä kannasta, joka tuli Evonik Degussan tietoon ennen asian saattamista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi, on lisäksi todettava, ettei Evonik Degussa voi perustellusti väittää, että se, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon kyseisen kannan, loukkasi sen oikeutta tulla kuulluksi, koska se ei voinut vastata kyseisissä kirjeissä esitettyihin väitteisiin.

86.

Näiden näkökohtien perusteella katson, että ensimmäisen valitusperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen valitusperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

87.

Toisessa valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 76–127 kohtaa, Evonik Degussa lähinnä väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 339 artiklaa ja asetuksen N:o 1/2003 30 artiklaa ja loukkasi sen yksityisyydensuojaa, kun se hylkäsi valittajan väitteen, jonka mukaan sen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoon sisältyneet tiedot oli luokiteltava luottamuksellisiksi.

88.

Valituksenalaisen tuomion 76–127 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki ja hylkäsi Evonik Degussan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kolmannen kanneperusteen. Se koostui lähinnä kolmesta osasta, joista ensimmäinen perustui Evonik Degussan liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden loukkaamiseen, toinen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden loukkaamiseen ja kolmas yksityisyydensuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen (valituksenalaisen tuomion 76 kohta).

89.

Kolmannen kanneperusteen ensimmäisestä osasta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaikka oletettaisiinkin, että jotkin näistä kaupallisista tiedoista voitaisiin määritellä liikesalaisuuksiksi, niitä oli kuitenkin pidettävä joka tapauksessa vanhentuneina, koska ne olivat vähintään viisi vuotta vanhoja, ja ettei Evonik Degussa ollut osoittanut, että siitä huolimatta, että nämä tiedot olivat vanhoja, ne olivat edelleen sen kaupallisen aseman kannalta olennaisia seikkoja (valituksenalaisen tuomion 84–86 kohta).

90.

Kolmannen kanneperusteen toisen osan osalta unionin yleinen tuomioistuin tutki, oliko tietoja Evonik Degussan esittämällä tavoin suojattava liikesalaisuuksina yksinomaan sillä perusteella, että yritys oli toimittanut ne komissiolle vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman piiriin päästäkseen (valituksenalaisen tuomion 88 kohta).

91.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa yleisölle ilmaisemista vastaan annettu suoja on merkityksellinen nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseisen asetuksen 4 artiklan huomioon ottaminen sillä tavoin, että komissiolta kielletään kaikkien sellaisten tietojen julkistaminen, joita suojataan poikkeuksella oikeudesta tutustua asiakirjoihin, johtaisi siihen, että komissiolta evättäisiin mahdollisuus jopa päätöksensä olennaisen osan julkaisemiseen, koska unionin tuomioistuimen tuomiossa komissio v. EnBW ( 32 ) esittämän olettaman mukaan tämä poikkeus suojaa kaikkia tutkinta-aineistoon kuuluvia seikkoja (valituksenalaisen tuomion 91 ja 92 kohta).

92.

Kilpailulainsäädännön rikkomista koskevien tietojen julkistamista julkaisemalla komission päätös, jossa määrätään seuraamuksia tästä rikkomisesta, ei lähtökohtaisesti voida samastaa kolmansien oikeuteen saada tutustua tällaiseen rikkomiseen liittyvään komission tutkinta-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin. Tällaisten tietojen julkistaminen ei johtaisi siihen, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat lausunnot luovutetaan kolmansille (valituksenalaisen tuomion 93 kohta).

93.

Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli sen oikeuskäytännössä asetettuja kolmea edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta tietojen katsotaan kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin. ( 33 )

94.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kahden ensimmäisen edellytyksen täyttyvän, koska ainoastaan rajallinen henkilömäärä oli tietoinen näistä tiedoista ja koska niiden paljastaminen oli omiaan aiheuttamaan Evonik Degussalle vakavaa vahinkoa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalaiset tiedot koostuivat olennaisilta osin niiden tosiseikkojen kuvauksesta, jotka merkitsivät kilpailusääntöjen rikkomista. Tietyt kohdat VP-päätöksen siitä osasta, jonka julkaisemista suunniteltiin, valottivat kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevää menettelyä huomattavasti yksityiskohtaisemmin niin, että kolmannet, jotka katsovat kärsineensä vahinkoa, voivat helpommin osoittaa Evonik Degussan ja muiden kyseiseen rikkomiseen osallistuneiden yritysten siviilioikeudellisen vastuun ja mahdollisesti tämän vastuun ulottuvuuden (valituksenalaisen tuomion 96–105 kohta).

95.

Kolmannesta edellytyksestä unionin yleinen tuomioistuin sitä vastoin totesi, että Evonik Degussan edut, joita tietojen paljastaminen voisi loukata, eivät objektiivisesti arvioiden olleet suojan arvoisia ja etteivät riidanalaiset tiedot näin ollen kuuluneet salassapitovelvollisuuden piiriin. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että kyseisen edellytyksen soveltaminen edellyttää avoimuuteen liittyvän yleisen edun vertaamista niihin oikeutettuihin intresseihin, jotka ovat tietojen ilmaisemista vastaan. Rikkomiseen liittyvien tietojen julkaisemisen vastustamiseksi Evonik Degussa ei voinut perustellusti vedota intressiinsä suojella mainettaan ja suojautua mahdolliselta tuomitsemiselta vahingonkorvauksiin, kuten ei myöskään siihen yleiseen etuun, joka liittyy sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuuteen (valituksenalaisen tuomion 106–122 kohta).

96.

Kolmannen kanneperusteen kolmannesta osasta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että vaikka unionin kartellilainsäädännön rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä toimitettuja tietoja on lähtökohtaisesti pidettävä merkityksellisinä yrityksen yksityisyyden kannalta, tämä ei voi tukeutua oikeutettuun intressiinsä saada niille suojaa vedotakseen sellaiseen maineensa vahingoittamiseen, joka ennakoitavasti seuraa sen omista toimista (valituksenalaisen tuomion 124–126 kohta).

97.

Niihin perustellun luottamuksen rikkomiseen liittyviin perusteluihin, joihin Evonik Degussa vetosi ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä kolmannen kanneperusteen tueksi, unionin yleinen tuomioistuin vastasi, että nämä perustelut olivat päällekkäisiä neljännessä kanneperusteessa kehiteltyjen perustelujen kanssa ja että niitä oli näin ollen tutkittava tässä asiayhteydessä (valituksenalaisen tuomion 77 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin tutki nämä perusteet valituksenalaisen tuomion 134–158 kohdassa.

98.

Toinen valitusperuste jakautuu neljään osaan.

99.

Valitusperusteen ensimmäisessä osassa Evonik Degussa väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että riidanalaiset tiedot olivat menettäneet luottamuksellisuuttaan pelkästään siitä syystä, että ne olivat yli viisi vuotta vanhoja (valituksenalaisen tuomion 84–86 kohta).

100.

Valitusperusteen toisessa osassa se väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella toimitetut tiedot on luokiteltava luottamuksellisiksi.

101.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se ei soveltanut nyt käsiteltävään asiaan samoja perusteita kuin ne, joita asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan mukaan sovelletaan oikeuteen tutustua asiakirjoihin (valituksenalaisen tuomion 92 ja 93 kohta). Ero, jonka unionin yleinen tuomioistuin tekee asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden ja niihin sisältyvien tietojen julkaisemisen välillä, on keinotekoinen.

102.

Evonik Degussa huomauttaa, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat lausunnot on annettu ainoastaan komission menettelyä varten ja luottaen siihen, että komissio noudattaa vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 32 kohdassa ja sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (jäljempänä vuoden 2006 yhteistyötiedonanto) ( 34 ) 40 kohdassa yrityksille antamiaan vakuutteluja.

103.

Evonik Degussan mukaan valituksenalaisen tuomion 93, 117, 138, 140–150, 155 ja 161 kohdassa esitetyt perustelut ovat siten virheellisiä, koska ne perustuvat toteamukseen, jonka mukaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen sisällön julkistamista VP-päätöksen julkisessa toisinnossa ei voida rinnastaa itse lausuntojen osittaiseen julkaisemiseen. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komissiolla on vapaus julkaista kaikentyyppisiä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevista lausunnoista saatuja tietoja, jopa sellaisia, joissa on kyse suorista tai epäsuorista lainauksista.

104.

Valitusperusteensa kolmannessa osassa Evonik Degussa väittää toissijaisesti, että riidanalaiset tiedot ovat unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa Bank Austria Creditanstalt v. komissio ( 35 ) määritettyjen arviointiperusteiden mukaan joka tapauksessa luottamuksellisia. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 107–111 kohdassa, valittajan intressit ovat objektiivisesti arvioiden suojan arvoisia kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

105.

Valitusperusteensa neljännessä osassa Evonik Degussa arvostelee valituksenalaisen tuomion 121–126 kohtaa, jotka liittyvät valittajan yksityisyyden suojan väitettyyn loukkaamiseen. Se väittää, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen sisällön julkistamista ei – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin väittää – voida pitää ennakoitavana seurauksena sen osallistumisesta kartelliin.

106.

Komissio kiistää nämä väitteet viitaten lähinnä valituksenalaisen tuomion asiaa koskeviin perusteluihin.

107.

Evonik Degussan tässä valitusperusteessa esittämä pääasiallinen perustelu koskee sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeviin lausuntoihin sisältyvien tietojen väitettyä luottamuksellisuutta sekä niiden suojaamista ilmaisemiselta komission tekemien päätösten julkaisemisen yhteydessä.

108.

Huomattakoon, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat yrityslausunnot poikkeavat muista komissiolle tutkinnan aikana toimitetuista asiakirjoista, koska ne sisältävät yksityiskohtaisen kuvauksen kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyneistä tapahtumista, jotka niihin suoraan osallistunut yritys on vapaaehtoisesti ilmoittanut komissiolle. ( 36 ) Toisin kuin muut komission tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, ne ovat vapaaehtoisesti toimitettuja arviointiasiakirjoja, jotka on tarkoitus laatia nimenomaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa ja joissa yritys myöntää rikkomisen ja luopuu näin oikeudestaan olla todistamatta itseään vastaan.

109.

Tämän luonteisten asiakirjojen julkistamiselle on perusteltua asettaa varauksia.

110.

Vuosien 2002 ja 2006 yhteistyötiedonantojen mukaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen ja muiden sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa saatujen asiakirjojen ilmaiseminen yleisölle on lähtökohtaisesti poissuljettua jopa komission päätöksen tekemisen jälkeen, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetut kaupallisten etujen suojaa ja tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskevat poikkeukset. ( 37 ) Asiakirjojen esittämisvelvollisuus ei saisi koskea tällaisia lausuntoja siviilioikeudenkäynneissä. Yrityslausuntojen suojaaminen ei kuitenkaan estä niiden paljastamista muille puolustautumisoikeuksiaan käyttäville osapuolille, kun ne saavat oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon. ( 38 ) Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoa koskevissa asiakirjoissa asetetaan joitakin varauksia tällaisten lausuntojen vaihdolle kilpailuviranomaisten kesken. ( 39 )

111.

Näistä asiakirjoista ilmenee, että komission käytäntönä on tehdä ero sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen ja sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevan yrityksen toimittamien muiden olemassa olevien asiakirjojen välille. Sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevilla lausunnoilla on lähtökohtaisesti absoluuttinen suoja yleisölle ilmaisemista ja kansallisille tuomioistuimille toimittamista vastaan.

112.

Komissio on toistuvasti puolustanut tätä käytäntöä unionin tuomioistuimessa ( 40 ) ja ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) myös kansallisissa tuomioistuimissa. ( 41 )

113.

Tuomiossa Pfleiderer ( 42 ) unionin tuomioistuin katsoi, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan liittyviä asiakirjoja voidaan antaa tutustuttavaksi siviilioikeudellisessa menettelyssä. Tällaisiin asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä tutkiessaan kansallisten tuomioistuinten on tapauskohtaisesti punnittava niitä intressejä, jotka oikeuttavat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevien yritysten vapaaehtoisesti toimittamien tietojen toimittamisen, suhteessa niihin intresseihin, jotka oikeuttavat niiden suojaamiseen. Näin on siis varmistettava, että kartellin vuoksi vahinkoa kärsineiden kolmansien yritysten oikeus nostaa vahingonkorvauskanne ( 43 ) ja viranomaisten seuraamusmenettelyjen tehokkuuden suojelu ovat tasapainossa keskenään. Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan toistaiseksi ole lausunut mitään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen erityisestä luonteesta. ( 44 )

114.

Tuomiossa komissio v. EnBW ( 45 ) unionin tuomioistuin totesi, että on olemassa yleinen olettama, jonka mukaan SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyn asiakirja-aineistoon kuuluvien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen lähtökohtaisesti vahingoittaa tällaiseen menettelyyn osallisten yritysten taloudellisten etujen suojaa ja kyseiseen menettelyyn liittyvien tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, joista säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa.

115.

Seuraavaksi on määritettävä, asettaako sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeville lausunnoille annettu suoja rajoituksia tällaisiin lausuntoihin sisältyvien tietojen käytölle kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisesta tehtävien komission päätösten perusteluissa.

116.

Tästä on huomautettava, että tietojen suojaaminen yleisölle julkistamiselta koskee kaikkia arkaluonteisia tietoja riippumatta siitä, mille välineelle ne on tallennettu. Tämä tarkoittaa, että jos sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat lausunnot on suojattu, suoja koskee lähtökohtaisesti myös niistä muissa asiakirjoissa julkaistavia otteita.

117.

Komissio näyttää puoltavan tätä näkemystä. Komission ulkopuolisena asiantuntijana eräälle Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimelle marraskuussa 2011 ( 46 ) esittämissä huomautuksissa todetaan, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen julkistamiselle asetettuja rajoituksia sovelletaan myös luottamuksellisen toisinnon julkistamiseen komission päätöksestä siviilioikeudenkäynnissä, koska tämä päätös sisältää lainauksia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta.

118.

Se, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen sisältämät tiedot on suojattava silloinkin, kun ne sisältyvät otteina toiseen asiakirjaan, tarkoittaa, että komission on noudatettava tiettyä pidättyvyyttä niiden käytössä päätöstensä julkisissa toisinnoissa.

119.

Huomautan kuitenkin, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen suojaa voidaan perustella yleisellä edulla taata sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien ohjelmien houkuttelevuus, sillä ne ovat pääasiallinen keino kartellien paljastamiseksi. ( 47 ) Valittaja ei siten voi vedota tällaiseen yleiseen etuun komissiota vastaan.

120.

Voidaan pohtia, perustuuko tämä suoja myös sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevan yrityksen erityiseen intressiin. ( 48 )

121.

Mielestäni tällaisen intressin olemassaolo voidaan päätellä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien ohjelmien toiminnasta.

122.

Käynnistäessään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman viranomaiset luovat oikeudelliset puitteet, jotka kannustavat yritystä ilmoittamaan vapaaehtoisesti osallistumisestaan kilpailusääntöjen rikkomiseen ja siten luopumaan oikeudestaan olla todistamatta itseään vastaan. Tästä syntyy ohjelmaan hakevan yrityksen ja komission välille samankaltainen luottamussuhde kuin komission ja tiedottajan tai ilmiantajan välille kilpailuasioita koskevissa menettelyissä. ( 49 ) Yrityksen, joka päättää luopua oikeudestaan olla todistamatta itseään vastaan, on voitava tehdä päätöksensä tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Sillä on näin ollen oikeus odottaa, että komissio ottaa sen intressit huomioon käyttäessään sen tässä erityisessä asiayhteydessä toimittamia tietoja.

123.

Vaikka tämän katsottaisiinkin voivan synnyttää perustellun luottamuksen siihen, että tietoja käsitellään luottamuksellisesti, tämä luottamus voisi kuitenkin koskea yksinomaan sellaisten tietojen ilmaisemista, jotka on saatu osana yhteistyötä tilanteessa, jossa tietojen alkuperä on mahdollista todentaa, ei näiden tietojen suojaamista sinänsä.

124.

Tämä toteamus perustuu siihen, ettei tällaisten tietojen suoja ole seurausta niille ominaisesta arkaluonteisesta sisällöstä, vaan niiden sisällöstä yhdistettynä olosuhteisiin, joissa tiedot on toimitettu komissiolle. ( 50 )

125.

Näin ollen on niin, että vaikka komission on noudatettava tiettyä pidättyvyyttä käyttäessään näitä tietoja päätöstensä julkaisemisen yhteydessä, sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevan yrityksen oikeutettuun intressiin perustuvat tietojen julkistamisen rajoitukset koskevat mielestäni ainoastaan tietoja, joista ilmenee tämä yrityksen yhteys sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoon. Ainoastaan tällaisten tietojen julkistaminen mahdollistaisi sen, että lukija voi päätellä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan lausunnon kyseisten kohtien sanatarkan sisällön, mikä vastaisi lausunnon osittaista julkaisemista.

126.

Komissiolla on kuitenkin oltava harkintavaltaa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen muiden osien käyttämisessä päätöstensä julkisissa toisinnoissa.

127.

Komissiolla on oltava paljon liikkumavaraa selostaessaan kartellin toimintaa päätöksessään, mukaan lukien siitä julkaistavassa toisinnossa. Monissa tutkinnoissa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat lausunnot ovat tärkein todistusaineisto ainakin tiettyjen kilpailusääntöjen rikkomisen vaiheiden osoittamisessa ja edellyttäen, että niiden tueksi saadaan muita itsenäisiä todisteita. Jos päätöksestä olisi poistettava kaikki tällaisista lausunnoista peräisin olevat tiedot, se voisi osoittautua hyödyttömäksi tiedonlähteeksi kilpailusääntöjen rikkomisesta. On kuitenkin huomattava, että koska komission asiakirja-aineisto on suojattu tuomiossa komissio v. EnBW ( 51 ) vahvistetulla yleisellä olettamalla, komission päätöksen toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, on tärkeä tiedonlähde kolmansille, jotka katsovat kärsineensä vahinkoa kartellista. ( 52 ) Kolmansien mahdollisuutta nostaa asiassa siviilikanne saatettaisiin siten perusteettomasti rajoittaa.

128.

Päättäessään ilmoittaa kartellista, sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevan yrityksen on puolestaan oltava tietoinen siitä, että sen osana yhteistyötä toimittamat tiedot ovat tärkeä tiedonlähde ja että komissio hyödyntää niitä laajalti tosiseikkojen toteen näyttämisessä ja kuvaamisessa, myös päätöksen siinä toisinnossa, joka ei ole luottamuksellinen. Kyseisen yrityksen on siten hyväksyttävä, että päätöksessä ja siitä julkaistavassa toisinnossa käsitellään sen komissiolle toimittamia tietoja, lukuun ottamatta lausuntojen suoria lainauksia ja muita tietoja, joiden perusteella se voidaan tunnistaa tietojen lähteeksi.

129.

Huomautan, että päättäessään ryhtyä yhteistyöhön komission kanssa hakijan on kohtuullista varautua siihen, ettei yhteistyön luottamuksellisuutta voida varauksetta suojata. Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeneen yrityksen nimi tulee yleisön tietoon heti, kun komission päätös on annettu. Vaikka komission lisäksi voidaankin odottaa toteuttavan kaikki kohtuulliset toimenpiteet yhteistyön aikana saatujen todisteiden lähteen salassa pitämiseksi, jotkin päätöksen lukijat, jotka ovat tietoisia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeneiden yritysten nimistä, saattavat väistämättä ryhtyä spekuloimaan sillä, mitkä tiedoista ovat peräisin niiden osallistumisesta yhteistyöhön.

130.

Toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Evonik Degussa kiistää valituksenalaisen tuomion 84–86 kohdassa esitetyn olettaman siitä, että viisi vuotta vanhoja kaupallisia tietoja on pidettävä vanhentuneina.

131.

Komission käytännön ( 53 ) ja luottamuksellista käsittelyä koskevien pyyntöjen yhteydessä kehitetyn unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ( 54 ) mukaan kaupallisia tietoja, jotka ovat vähintään viisi vuotta vanhoja, ei pääsääntöisesti pidetä luottamuksellisina, ellei kyseinen yritys poikkeuksellisesti osoita, että nämä tiedot ovat edelleen sen kaupallisen aseman kannalta olennaisia seikkoja.

132.

Tämä käytäntö perustuu siihen yleiseen näkemykseen, jonka mukaan kaupalliset tiedot menettävät ajan kuluessa arkaluonteisuuttaan. Mielestäni tämä näkökohta oikeuttaa soveltamaan olettamaa kokemukseen perustuvasta kiinteästä määräajasta, jonka kyseinen yritys voi halutessaan kumota esittämällä päinvastaiset todisteet.

133.

Huomattakoon, ettei tällä olettamalla suljeta pois tiettyjen kaupallisten tietojen säilymistä luottamuksellisina tätä viiden vuoden määräaikaa pidemmän ajan. Kyseisen olettaman soveltaminen on siis edelleen sovitettavissa yhteen sen näkemyksen kanssa, jonka mukaan asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen säädettyjä poikkeuksia voidaan soveltaa 30 vuoden ajan ja tarvittaessa jopa tämän jälkeenkin. ( 55 )

134.

Täsmennän, että nämä toteamukset pätevät ainoastaan arkaluonteisiin kaupallisiin tietoihin, eikä niitä sovelleta tietoihin, joiden luottamuksellista käsittelyä vaaditaan jollakin muulla perusteella.

135.

Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja moittii valituksenalaisen tuomion 84–86 kohtaa ja väittää, etteivät sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta peräisin olevat tiedot menetä luottamuksellisuuttaan pelkästään ajan kulumisen perusteella. Valittajan mukaan näiden tietojen suojaa ei voida rajata koskemaan sellaista määräaikaa, joka on määritetty joustamattomasti.

136.

Tämä moite perustuu nähdäkseni valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.

137.

Valituksenalaisen tuomion 84–86 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Evonik Degussan väitteen, jonka mukaan kohdat, joiden julkistamista suunniteltiin, sisälsivät samalla luottamuksellisia kaupallisia tietoja, jotka liittyivät sen liikesuhteisiin ja hintapolitiikkaan (ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa).

138.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen riippumatta sen Evonik Degussan esittämän erillisen perustelun tutkimisesta, jonka mukaan riidanalaisia tietoja on suojattava yleisölle ilmaisemiselta jo sillä perusteella, että ne ovat peräisin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta (kolmannen kanneperusteen toinen osa, valituksenalaisen tuomion 88–122 kohta).

139.

Väittäessään, ettei viiden vuoden vanhentumisolettamaa voida soveltaa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoon sisältyviin tietoihin, valittaja jättää huomiotta sen, että tämän olettaman soveltaminen valituksenalaisen tuomion 84–86 kohdassa koskee pelkästään sen arkaluonteisista kaupallisista tiedoista esittämää väitettä.

140.

Näin ollen katson, ettei toisen valitusperusteen ensimmäinen osa ole perusteltu.

141.

Evonik Degussa väittää, että sen esittämään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoon sisältyvät riidanalaiset tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, minkä vuoksi komissio ei SEUT 339 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kanssa, perusteella voi sisällyttää niitä päätöksensä julkiseen toisintoon, paitsi jos on olemassa jokin ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää niiden ilmaisemista, mitä nyt käsiteltävässä asiassa ei ole osoitettu.

142.

Tämä väite perustuu oletukseen siitä, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta saatujen tietojen käyttäminen komission päätöksen julkisessa toisinnossa vastaa itse lausunnon osittaista julkaisemista.

143.

Edellä esittämieni toteamusten ( 56 ) perusteella tämä oletus ei pidä paikkaansa.

144.

Vaikka nimittäin komission onkin otettava huomioon sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan lausunnon luottamuksellisuus käyttäessään siihen sisältyviä tietoja päätöksensä julkisessa toisinnossa, niiden käytölle asetetut rajoitukset koskevat tietoja, joiden perusteella voidaan päätellä niiden alkuperä, eli lähinnä lausunnosta otettuja suoria lainauksia ja viittauksia tietojen lähteeseen.

145.

Vaikka siis Evonik Degussalla katsottaisiin olevan erityinen intressi vaatia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojensa luottamuksellista käsittelyä, komissio väittää nyt käsiteltävässä asiassa, että tämä intressi voi olla esteenä ainoastaan sellaisten päätöksen kohtien julkaisemiselle, jotka sisältävät lausunnosta otettuja suoria lainauksia tai viittauksia tietojen alkuperään.

146.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse tällaisten tietojen julkistamisesta.

147.

Komissio nimittäin ilmoittaa poistaneensa julkaistavaksi suunnittelemastaan laajennetusta toisinnosta, joka ei ole luottamuksellinen, kaikki tiedot, joista voitaisiin päätellä, että ne ovat peräisin komissiolle sakoista vapauttamiseksi tai niiden alentamiseksi tehdyn yhteistyön puitteissa toimitetuista lausunnoista tai asiakirjoista, peittämällä tekstistä ja alaviitteistä kaikki kohdat, joista ilmenee tietojen olevan peräisin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeneelta yritykseltä.

148.

Kuten valituksenalaisen tuomion 139 kohdasta ilmenee, päätöksestä on poistettu kaikki tiedot, joiden perusteella sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta saatujen tietojen alkuperä voidaan suoraan tai välillisesti tunnistaa.

149.

Siltä osin kuin Evonik Degussa väittää valituksessaan, että peittämättä jääneet kohdat sisältävät edelleen sanatarkkoja lainauksia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta, tätä väitettä on tarkasteltava sen perusteella, mitä valittaja tarkoittaa ”sanatarkalla lainauksella”.

150.

Se nimittäin väittää, etteivät tähän käsitteeseen sisälly pelkästään ”suorat lainaukset, jotka on merkitty lainauksiksi”, vaan myös ”kohdat, joissa toistetaan sellaisenaan yrityslausunnon sanamuoto joko i) ilman lainausmerkkejä tai ii) epäsuorana kerrontana”, ja toteaa, ettei tässä yhteydessä ole riittävää, että komissio peittää asianomaisen yrityksen nimen tai suorat viittaukset komission tutkinta-aineistoon sisältyvään asiakirjaan. Evonik Degussa väittää, että koska se nimetään VP-päätöksen 85 kohdassa komission pääasialliseksi tiedonlähteeksi, kolmannet osapuolet olettavat lähtökohtaisesti, että ainakin merkittävä määrä päätökseen sisältyvistä lainauksista on peräisin siltä.

151.

Kuten jo totesin, ( 57 ) vaikka komission voidaan odottaa toteuttavan kaikki kohtuulliset toimenpiteet yhteistyön aikana saatujen todisteiden lähteen salassa pitämiseksi, jotkin päätöksen lukijat, jotka ovat tietoisia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeneiden yritysten nimistä, saattavat väistämättä ryhtyä spekuloimaan sillä, mitkä tiedoista ovat peräisin niiden osallistumisesta yhteistyöhön. Pelkästään tämän seikan perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että kyseisten kohtien julkaisemiselle on perusteltua asettaa varauksia. Evonik Degussa ei siis voi pätevästi vastustaa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan lausuntoonsa sisältyvien kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvien tietojen julkaisemista komission päätöksessä, lukuun ottamatta lausunnosta otettuja suoria lainauksia ja muita tietojen alkuperän ilmaisevia tietoja, joita valittajan väitteet eivät koske.

152.

En pidä vakuuttavana myöskään Evonik Degussan väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon edellytyksiä, jotka asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa asetetaan asiakirjojen saamiselle yleisön tutustuttavaksi.

153.

Unionin tuomioistuin toki totesi, että komissio on kilpailuasioita koskevan menettelyn asiakirja-aineistoon kuuluviin asiakirjoihin tutustumisen osalta voinut vedota yleiseen olettamaan siitä, että näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuja intressejä. ( 58 )

154.

Tähän olettamaan, joka on vahvistettu nimenomaan komission hyväksi ja jonka nojalla sen ei tarvitse tutkia asiakirjakohtaisesti kutakin asiakirja-aineistoon kuuluvaa asiakirjaa, ei mielestäni voida vedota komissiota itseään vastaan. Selostaessaan kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyneitä tapahtumia päätöksensä julkisessa toisinnossa komissio ei nimittäin voi lähteä siitä oletuksesta, että sen asiakirja-aineisto on kokonaisuudessaan luottamuksellinen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa toteaa, tällaisella tulkinnalla tehtäisiin asetuksen N:o 1/2003 30 artikla asiallisesti merkityksettömäksi, ja se johtaisi käytännössä myös todistustaakan – joka luottamuksellisen käsittelyn osalta kuuluu sille, joka tällaista käsittelyä pyytää – kääntämiseen.

155.

Valittaja ei siis voi tehokkaasti vedota unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tietojen on katsottava kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, jos niiden luottamuksellisuus johtuu jostakin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen säädetystä poikkeuksesta. ( 59 )

156.

Valittaja on mielestäni väärässä väittäessään, että unionin yleisen tuomioistuimen antama ratkaisu mahdollistaisi sen, että komissio voi vapaasti julkaista mitä tahansa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta lausunnosta saatuja tietoja.

157.

Huomautan riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että komissio suostui tiettyihin Evonik Degussan esittämiin, etenkin tietojen alkuperää koskevien viittausten peittämistä koskeviin vaatimuksiin. Näitä vaatimuksia ei siis enää riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa.

158.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 136–139 kohdassa eron sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevista lausunnoista saatujen tietojen ilmaisemisen ja itse lausuntojen julkaisemisen välillä viitaten siihen, että komissio oli poistanut kaikki tiedot, joiden perusteella sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa toimitettujen tietojen alkuperä voitiin suoraan tai välillisesti tunnistaa. ( 60 ) Lisäksi valituksenalaisen tuomion 141 kohdasta ilmenee, että komission päätöksen luottamuksellinen toisinto on perusteltua suojata muun muassa siitä syystä, että se sisältää viitteitä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa toimitettujen tietojen alkuperästä, ja että tällainen toisinto voi heijastaa lausuntoja, joilla yritykset myöntävät syyllistyneensä rikkomiseen. Tästä voidaan päätellä, että samaa varausta sovelletaan siihen komission päätöksen toisintoon, joka ei ole luottamuksellinen ja josta olisi poistettava tällaiset tietojen alkuperään liittyvät viitteet.

159.

Toisin kuin Evonik Degussa väittää, näistä valituksenalaisen tuomion perusteluista ei siten ilmene, että komissiolla olisi rajoittamaton harkintavalta yhteistyön puitteissa saamiensa tietojen julkistamisessa.

160.

Edellä esitetyn huomioon ottaen katson, että unionin yleinen tuomioistuin on aivan perustellusti hylännyt Evonik Degussan väitteen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla toimitettujen tietojen luottamuksellisuudesta.

161.

Valitusperusteensa ensimmäiseen ja toiseen osaan nähden toissijaisesti Evonik Degussa väittää, että – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 106–111 kohdassa – kolmas tuomioon Bank Austria Creditanstalt v. komissio ( 61 ) perustuvassa oikeuskäytännössä salassapitovelvollisuuden piiriin kuulumiselle asetettu edellytys eli sellaisten intressien olemassaolo, jotka ovat objektiivisesti arvioiden suojan arvoisia, on nyt käsiteltävässä asiassa täyttynyt.

162.

Valittaja riitauttaa sen, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen esittämän perustelun, jonka mukaan suunnitellulla julkaisemisella puututtaisiin perusteettomasti vireillä oleviin tai tuleviin siviilioikeudellisiin kanteisiin. Tältä osin valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen vääristäneen sen perustelua toteamalla, että Evonik Degussa pyrkii tällä perustelulla lähinnä suojautumaan mahdolliselta tuomitsemiselta vahingonkorvauksiin kansallisessa tuomioistuimessa, mikä ei ole suojan arvoinen intressi (valituksenalaisen tuomion 109 ja 110). Valittajan mukaan sillä ei ole intressiä vältellä vahingonkorvausten maksamista, vaan välttyä joutumasta syrjinnän kohteeksi korvausoikeudenkäynneissä, koska se asetettaisiin lausuntojensa sisältämien tietojen julkaisemisella kartellin muihin osallistujiin nähden epäedulliseen asemaan.

163.

Huomautan, että – kuten muun muassa valituksenalaisen tuomion 103 ja 104 kohdasta ilmenee – komission julkaistavaksi suunnittelema yksityiskohtaisempi toisinto sisälsi erityisesti kartellin toimintaan liittyviä VP-päätöksen perusteluja, ja se olisi mahdollistanut sen, että kolmannet, jotka katsovat kärsineensä vahinkoa, voivat helpommin osoittaa Evonik Degussan ja muiden kyseiseen rikkomiseen osallistuneiden yritysten siviilioikeudellisen vastuun. Kyse on siis tiedoista, jotka helpottavat kaikkien kartellin osallistujien vastuun osoittamista.

164.

Vaikka oletettaisiin, että Evonik Degussa voi tässä yhteydessä perustellusti vedota intressiinsä estää yhteyden paljastuminen tietojen ja niiden lähteen eli sen itsensä välillä, tämä intressi on jo turvattu peittämällä suorat lainaukset ja muut tiedot, joiden perusteella lähde voitaisiin tunnistaa.

165.

Vaikka Evonik Degussa pyrkii vetoamaan intressiinsä salata osuutensa merkittävyys kilpailusääntöjen rikkomisen organisoinnissa sellaisena kuin se ilmenee kyseisistä tiedoista, jotta tätä seikkaa ei nostettaisi esiin korvaus- tai takautumiskanteiden yhteydessä, tämä ei – kuten komissio toteaa viitaten valituksenalaisen tuomion 107 ja 110 kohtaan oikeuskäytäntöviittauksineen – ole suojan arvoinen intressi, kun otetaan huomioon jokaisen oikeus vaatia vahingonkorvausta kilpailunvastaisesta menettelystä aiheutuneesta vahingosta.

166.

Näin ollen katson, ettei toisen valitusperusteen kolmas osa ole perusteltu.

167.

Toisen valitusperusteensa neljännessä osassa Evonik Degussa moittii valituksenalaisen tuomion 124–126 kohtaa vedoten unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taatun yksityisyyden suojan loukkaamiseen.

168.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 124 kohdassa, yritysten komissiolle toimittamia tietoja on pidettävä merkityksellisinä yrityksen yksityisyyden kannalta, ja niiden osalta on siten kunnioitettava yksityisyyden suojaa.

169.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että vaikka tätä sääntöä on lähtökohtaisesti noudatettava myös silloin, kun kerätään tietoja unionin kartellilainsäädännön rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä, asianomainen henkilö ei voi vedota sellaiseen maineensa vahingoittamiseen, joka ennakoitavasti seuraa sen omista kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevistä toimista (valituksenalaisen tuomion 125 kohta). Yksityisyyden suojan kunnioittaminen ei siten estä sellaisten tietojen julkaisemista, jotka liittyvät tietyn yrityksen osallistumiseen unionin kartelleja koskevan lainsäädännön rikkomiseen (valituksenalaisen tuomion 126 kohta).

170.

Evonik Degussa väittää, ettei tämä toteamus päde nyt käsiteltävässä asiassa, koska riidanalaisten tietojen julkaiseminen ei ennakoitavasti seurannut sen osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomiseen.

171.

Huomautan, ettei valittaja kiistä unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan se ei voi perustellusti vedota maineensa vahingoittumiseen kilpailusääntöjen vastaiseen toimintaansa liittyvien tietojen julkaisemisen seurauksena, koska tämä vahingoittuminen on ennakoitavasti seurannut sen omista toimista. Tämä toteamus saa tukea Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jota unionin yleinen tuomioistuin on noudattanut. ( 62 )

172.

Lukuun ottamatta väitettyä maineen loukkaamista koskevaa väitettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin tutki ja hylkäsi, Evonik Degussa ei selitä, millä tavoin riidanalaisten tietojen julkaiseminen olisi vaikuttanut sen oikeuteen nauttia yksityisyyden suojaa.

173.

Näin ollen katson, että toisen valitusperusteen neljäs osa ja siten toinen valitusperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

174.

Kolmannessa valitusperusteessaan Evonik Degussa vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden arvioinnissa väitetysti tekemään oikeudelliseen virheeseen.

175.

Evonik Degussa riitauttaa lähinnä sen, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen väitteen, jonka mukaan uuden toisinnon julkaiseminen VP-päätöksestä loukkasi sille syntynyttä perusteltua luottamusta etenkin siitä syystä, että se merkitsi yhtäältä ensimmäisen julkaisemisen yhteydessä vuonna 2007 tehdyn myönteisen päätöksen peruuttamista ja toisaalta komission aiemman käytännön muuttamista.

176.

Valituksenalaisen tuomion 159–163 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki ja hylkäsi perusteettomana Evonik Degussan neljännessä kanneperusteessaan esittämän perustelun, jonka mukaan sille syntynyt perusteltu luottamus pohjautui ensimmäisen toisinnon, joka ei ollut luottamuksellinen, julkaisemiseen VP-päätöksestä vuonna 2007.

177.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissiolla on vapaus julkaista VP-päätöksestä vapaaehtoisesti sellainen toisinto, joka on kattavampi kuin se, joka vähintään vaaditaan, ja sisällyttää siihen myös sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen ei ole välttämätöntä, sikäli kuin niiden ilmaiseminen ei loukkaa salassapitovelvollisuutta. Tässä asiayhteydessä pelkästään sillä, että komissio julkaisi vuonna 2007 VP-päätöksestä ensimmäisen toisinnon, joka ei ollut luottamuksellinen, ja että se ei luokitellut tätä toisintoa väliaikaiseksi, ei annettu Evonik Degussalle mitään täsmällisiä vakuutteluja siitä, ettei kyseisestä päätöksestä myöhemmin julkaistaisi sellaista yksityiskohtaisempaa toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen. Tällaista myöhempää toisintoa julkaistaessa voitiin ottaa huomioon muun muassa se, että arkaluonteiset kaupalliset tiedot ovat ajan kuluessa vanhentuneet.

178.

Valittaja moittii sitä, että valituksenalaisen tuomion 136–165 kohdassa hylättiin sen luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamisesta esittämä väite.

179.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin jättänyt huomiotta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan yksityiselle oikeussubjektille myönteistä hallintopäätöstä ei lähtökohtaisesti voida peruuttaa tai kumota, jos se on laillinen. ( 63 ) Tältä osin valittaja väittää, että julkaistessaan vuonna 2007 VP-päätöksestä ensimmäisen toisinnon, joka ei ollut luottamuksellinen, komissio hyväksyi sen, että Evonik Degussan pyytämät kohdat peitetään, ja saattoi julkaisumenettelyn päätökseen tekemällä sille myönteisen päätöksen, jonka peruuttaminen riidanalaisella päätöksellä on vastoin vakiintuneessa oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä.

180.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti sen esittämän komission aiemman käytännön muuttamiseen perustuvan väitteen. Vaikka katsottaisiinkin, että komissiolla on vapaus muuttaa vuoden 2006 yhteistyötiedonantoon perustuvaa käytäntöään ja antaa – myöhemmissä tapauksissa – vähemmän suojaa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeville lausunnoille, se ei voi tehdä Evonik Degussalle kielteistä päätöstä tosiseikoista, joista se on jo lausunut vuonna 2007 julkaisemassaan päätöksessä.

181.

Komissio kiistää nämä väitteet viitaten lähinnä valituksenalaisen tuomion asiaa koskeviin perusteluihin.

182.

Evonik Degussan kolmannessa valitusperusteessaan esittämät perustelut jakautuvat lähinnä kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee hallintotoimen peruuttamiselle asetettujen edellytysten rikkomista ja toinen luottamuksensuojan rikkomista sillä perusteella, että komissio on väitetysti muuttanut aiempaa käytäntöään.

183.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäistapausta koskevan hallintotoimen takautuvaan peruuttamiseen sovelletaan yleensä erittäin tiukkoja edellytyksiä. Unionin tuomioistuin on todennut, että unionin toimielimillä on oikeus peruuttaa lainvastainen toimi sillä edellytyksellä, että se peruutetaan kohtuullisessa ajassa ja asianosaisen luottamuksensuojaa kunnioittaen. ( 64 ) Tästä voidaan päätellä, että sellaisen yksittäisen laillisen toimen peruuttaminen, jolla luodaan oikeuksia, on lähtökohtaisesti poissuljettua. ( 65 )

184.

Asianomaiselle henkilölle tässä yhteydessä myönnetyt takeet tunnustetaan kuitenkin ainoastaan siltä osin kuin kyseisellä toimella perustetaan oikeus ja se vaikuttaa asianomaisen henkilön oikeudelliseen asemaan. ( 66 )

185.

Nyt käsiteltävässä asiassa Evonik Degussa väittää, että julkaistessaan VP-päätöksestä vuonna 2007 ensimmäisen toisinnon, joka ei ollut luottamuksellinen, komissio vahvisti hyväksyvänsä sen, että valittajan pyytämät tiedot peitetään, ja ettei tällaista päätöstä voida peruuttaa.

186.

Tähän väitteeseen vastaamiseksi on määritettävä, onko komissio vuonna 2007 tapahtuneen julkaisemisen yhteydessä lausunut sitovasti niiden tietojen luottamuksellisuudesta, joita ei sisällytetty VP-päätöksestä kyseisenä ajankohtana julkaistuun toisintoon.

187.

Huomautan valituksenalaisen tuomion 163 kohdasta ilmenevän, ettei komissio ole tehnyt sellaista erillistä päätöstä, joka voitaisiin tulkita valittajalle annetuksi sitoumukseksi olla myöhemmin julkaisematta tiettyjä vuonna 2007 peitettyjä tietoja.

188.

Valittajan väitteestä herää siten kysymys, voidaanko komission katsoa implisiittisesti lausuneen niiden tietojen, joita vuonna 2007 ei julkaistu, luottamuksellisuudesta pelkästään olemalla sisällyttämättä näitä tietoja kyseisenä ajankohtana julkaistuun toisintoon, joka ei ollut luottamuksellinen.

189.

Mielestäni tällaisen implisiittisen päätöksen olemassaolon ei voida katsoa seuranneen vuonna 2007 tapahtuneeseen julkaisemiseen liittyneistä olosuhteista. Kuten nimittäin valituksenalaisen tuomion 161 kohdassa todetaan, komissiolla on laaja harkintavalta tietojen julkisuuden määrittelyssä asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa. Tästä säännöksestä ei mitenkään voida päätellä, että komission on otettava lopullisesti kantaa tähän kysymykseen ensimmäisen julkaisemisen yhteydessä.

190.

Sitä vastoin on olemassa useitakin perusteita, joilla voidaan oikeuttaa se, että päätöksestä julkaistaan myöhemmin yksityiskohtaisempi toisinto.

191.

Voidakseen saattaa päätöksensä perustelut yleisön tutustuttavaksi komission on nimittäin avoimuusperiaatteen mukaisesti laadittava päätöksestään viipymättä toisinto – vaikka tilapäinenkin –, joka ei ole luottamuksellinen ja jonka sisältämistä tiedoista ei ole esitetty sellaisia luottamuksellista käsittelyä koskevia pyyntöjä, joita ei voitaisi välittömästi ratkaista. ( 67 ) Useiden toisintojen julkaisemista samasta päätöksestä voidaan siis perustella avoimuuden vaatimuksella asetuksessa N:o 1049/2001 asetetut tiukat määräajat huomioon ottaen.

192.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 162 kohdassa toteaa, myöhempää julkaisemista voidaan lisäksi perustella sillä, että tietyt luottamukselliset tiedot voivat ajan kuluessa menettää luottamuksellisuuttaan.

193.

Näin ollen – kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 106 ja 161 kohdassa perustellusti toteaa – pelkästään se, että VP-päätöksestä vuonna 2007 julkaistua ei-luottamuksellista toisintoa ei luokiteltu väliaikaiseksi, ei riitä osoittamaan, että komissio olisi omaksunut julkaisemisen laajuudesta lopullisen kannan ja sitoutunut implisiittisesti olemaan myöhemmin julkaisematta tästä päätöksestä uutta yksityiskohtaisempaa toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen.

194.

Näin ollen ehdotan, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa hylätään.

195.

Valittajan perusteluista ilmenee, että se vetoaa – riippumatta siitä, ovatko riidanalaiset tiedot luottamuksellisia vai eivät – luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen sen seurauksena, että komissio väitetysti muutti käytäntöään.

196.

Muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää, että unionin toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet asianomaiselle henkilölle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja, jotka on saatu toimivaltaiselta ja luotettavalta taholta. ( 68 )

197.

Huomautan, että komission vuosien 2002 ja 2006 yhteistyötiedonannoissa antamat sitoumukset koskevat yksinomaan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen ja muiden sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella toimitettujen asiakirjojen julkaisemista (valituksenalaisen tuomion 137 ja 138 kohta).

198.

Vaikka siis todettaisiin, että nämä tiedonannot ovat synnyttäneet perustellun odotuksen siitä, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevia lausuntoja käsitellään luottamuksellisesti, tällainen odotus ei mielestäni missään tapauksessa voi koskea sitä, että näihin lausuntoihin sisältyviä rikkomiseen liittyviä tietoja ei sisällytetä komission päätöksestä myöhemmin julkaistavaan julkiseen toisintoon.

199.

Näin ollen katson, että valittajan väite, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista sen seurauksena, että komissio on muuttanut käytäntöään, ei voi menestyä.

200.

Totean, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevissa ohjelmissa on selvästikin suotavaa noudattaa selkeitä ja ennakoitavia toimintasääntöjä. ( 69 ) Huomautan myös, että tosiseikkojen tapahtuma-aikaan komissio ei ollut vielä antanut päätöstensä julkisten toisintojen laatimisesta täsmällisiä ohjeita, mikä nosti esiin kysymyksen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa kerättyjen tietojen käytöstä. Pelkästään tällä seikalla ei kuitenkaan voida perustella päätelmää, jonka mukaan komissio olisi loukannut valittajalle antamiaan täsmällisiä vakuutteluja.

201.

Näin ollen ehdotan, että kolmas valitusperuste ja siten koko valitus hylätään.

202.

Tarkasteluni lopuksi haluan esittää joitakin yleisiä huomautuksia direktiivillä 2014/104 perustetusta todisteiden esittämistä koskevasta järjestelmästä. Kyseinen direktiivi on annettu riita-asian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen, mutta mielestäni komission olisi siitä huolimatta otettava se huomioon, jos se toteuttaa suunnittelemansa julkaisemisen sen jälkeen, kun nyt käsiteltävässä valitusasiassa on annettu tuomio.

203.

Direktiivillä 2014/104 saatettiin päätökseen keskustelu sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen suojan laajuudesta. Siinä velvoitetaan antamaan tällaisille lausunnoille ehdoton suoja korvausoikeudenkäynneissä ja muun muassa erotetaan nämä lausunnot jo olemassa olevista tiedoista, jotka voidaan julkaista. Tällä ratkaisulla voitiin siis varmistaa lainsäädäntöteitse oikeudenmukainen tasapaino eri intressien välillä. ( 70 )

204.

Mielestäni sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien lausuntojen ehdoton suoja ei velvoita soveltamaan samantasoista suojaa kyseisten lausuntojen sisältämiin kilpailusääntöjen rikkomisen tosiseikkoja koskeviin tietoihin siinä yhteydessä, kun komission päätöksiä julkaistaan. Kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyneitä tapahtumia koskevien tietojen antaminen yleisön tutustuttavaksi on yksi korvauskanteiden nostamisen keskeisistä edellytyksistä, sillä se mahdollistaa sen, että kolmannet, joille on aiheutunut vahinkoa, voivat hankkia tietoa kartellin kulusta, ja helpottaa kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen vastuuseen ja sen ulottuvuuteen liittyvien tosiseikkojen selvittämistä.

205.

Jos direktiivissä 2014/104 sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeville lausunnolle annettu ehdoton suoja olisi laajennettava koskemaan niihin sisältyviä kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviä tietoja, kyseisellä direktiivillä luotu herkkä tasapaino voisi vaarantua. Direktiivistä 2014/104 ei voida johtaa näin laajan suojan antamista sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeville asiakirjoille, koska siinä ei ole tämänsisältöistä nimenomaista säännöstä. Sitä vastoin kyseisen direktiivin johdanto-osan 26 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, etteivät todisteiden esittämisvelvollisuutta koskevat rajoitukset saisi estää kilpailuviranomaisia julkaisemasta päätöksiään sovellettavan unionin tai kansallisen oikeuden mukaisesti.

206.

Mielestäni sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeviin lausuntoihin sisältyviä tietoja voidaan siis käyttää komission päätösten julkisissa toisinnoissa, kunhan niistä poistetaan viitteet, joiden perusteella voidaan tunnistaa tietojen alkuperä. ( 71 )

207.

Vaikka nimittäin todettaisiinkin, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakeva yritys voi perustellusti luottaa siihen, että sen esittämää sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaa lausuntoa käsitellään luottamuksellisena, koska se on sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan ohjelmaan osallistumalla luopunut oikeudestaan olla todistamatta itseään vastaan, tämä luottamus koskisi yksinomaan itse lausunnon, siitä otettujen sanatarkkojen lainauksien ja muiden sellaisten viitteiden suojaamista, joiden perusteella voitaisiin suoraan tunnistaa tietojen alkuperä. Tämä luottamus ei sitä vastoin kata tietojen julkaisemista kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvistä tosiseikoista.

208.

Huomautan lopuksi, että viranomaisten tehtäviin kuuluvan kilpailuoikeuden soveltamisen ja siviilioikeudellisten korvauskanteiden välinen jännite voi ilmetä monissa eri yhteyksissä. Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä hakevien yritysten intressejä on suojattu myös muilla keinoilla, jotka vaikuttavat vähemmän haitallisesti vahinkoa kärsineiden kolmansien intresseihin, kuten rajoittamalla niiden yhteisvastuuta. ( 72 )

209.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa Evonik Degussa GmbH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.