UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
14 päivänä heinäkuuta 2016 ( *1 )
”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — EY:n perustamissopimuksen 119 artikla (josta on tullut EY 141 artikla) — Direktiivi 75/117/ETY — Mies- ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuus — 1 artikla — Direktiivi 92/85/ETY — Toimenpiteet raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä — 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohta ja 11 artiklan 3 alakohta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla yleisten tuomioistuinten tuomarit saavat korvauksen kuluista, joita heille aiheutuu ammattitoiminnassaan — Oikeutta korvaukseen ei ole yleisen tuomioistuimen tuomarilla, joka on pitänyt pakollisen äitiysloman ennen 1.1.2005”
Asiassa C‑335/15,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt 13.5.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.7.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Maria Cristina Elisabetta Ornano
vastaan
Ministero della Giustizia, Direzione Generale dei Magistrati del Ministero,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Šváby sekä tuomarit J. Malenovský ja M. Safjan (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
— |
Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. De Socio, avvocato dello Stato, |
— |
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Cattabriga ja A. Szmytkowska, |
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY:n perustamissopimuksen 119 artiklan (josta on tullut EY 141 artikla), EY:n perustamissopimuksen 120 artiklan (josta on tullut EY 142 artikla), Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan ja toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi; EYVL 1992, L 348, s. 1) 11 artiklan sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (EUVL 2006, L 204, s. 23) 2, 14 ja 15 artiklan tulkintaa. |
2 |
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Maria Cristina Elisabetta Ornano ja Ministero della Giustizia, Direzione Generale dei Magistrati del Ministero (oikeusministeriö, ministeriön tuomarikuntaosasto, jäljempänä oikeusministeriö) ja jossa on kyse siitä, että yleisen tuomioistuimen tuomarilta evättiin ennen 1.1.2005 pidettyjen pakollisten äitiyslomajaksojen osalta korvaus kuluista, joita yleisten tuomioistuinten tuomareille aiheutuu ammattitoiminnassaan. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin lainsäädäntö
Direktiivi 75/117/ETY
3 |
Miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.2.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY (EYVL 1975, L 45, s. 19) 1 artiklassa säädettiin seuraavaa: ”[ETY:n] perustamissopimuksen 119 artiklan mukaisella miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteella, jäljempänä ’samapalkkaisuusperiaate’, tarkoitetaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamista kaikista samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan korvaukseen vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista. Erityisesti silloin, kun palkka määritellään työtehtävien luokittelun mukaan, luokittelun tulee perustua samoihin arviointitekijöihin miehillä ja naisilla, ja se on laadittava siten, että siihen ei sisälly sukupuoleen perustuvaa syrjintää.” |
4 |
Tämä direktiivi kumottiin 15.8.2009 lukien direktiivillä 2006/54. Pääasian tosiseikat sijoittuvat kuitenkin direktiivin 75/117 kumoamista edeltäneeseen aikaan. |
Direktiivi 76/207/ETY
5 |
Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL 1976, L 39, s. 40) johdanto-osan toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa säädettiin seuraavaa: ”palkasta säädetään – – 10 päivänä helmikuuta 1975 annetussa – – neuvoston direktiivissä [75/117] tarpeellisilta vaikuttavat myös yhteisön toimet miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi miesten ja naisten mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä muissa työoloissa; miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu työntekijöinä on yksi yhteisön tavoitteista siltä osin kuin pyrkimyksenä on edistää etenkin elin- ja työolojen yhdenmukaistamista pysyttäen toteutetut parannukset; perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä tähän tarvittavasta erityisestä toimivallasta”. |
6 |
Direktiivi 76/207 kumottiin direktiivillä 2006/54 15.8.2009 lukien. Pääasian tosiseikat sijoittuvat kuitenkin direktiivin 76/207 kumoamista edeltäneeseen aikaan. |
Direktiivi 92/85
7 |
Direktiivin 92/85 johdanto-osan 9 ja 16–18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: ”raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeleminen ei saisi johtaa naisten epäsuotuisaan kohteluun työmarkkinoilla eikä vaikuttaa haitallisesti miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua koskevien direktiivien soveltamiseen, – – toimenpiteillä raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden terveyden suojelua koskevan työn järjestämiseksi ei ole vaikutusta, jollei niihin liitetä työsopimuksessa olevien oikeuksien säilyttämistä, mukaan lukien palkanmaksun jatkuminen ja/tai oikeus riittävään korvaukseen, äitiyslomaa koskevilla säädöksillä ei ole merkitystä, jollei niihin liitetä työsopimuksessa olevien oikeuksien säilyttämistä [ja palkanmaksun jatkumista] ja/tai oikeutta riittävään korvaukseen – –. riittävän korvauksen käsite äitiysloman yhteydessä on käsitettävä pelkästään teknisenä viittauksena vähimmäisturvan tason määrittelemiseksi eikä sen missään tapauksessa pidä tulkita tarkoittavan, että raskauden ja sairauden välillä olisi yhtäläisyyttä.” |
8 |
Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa: ”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
|
9 |
Direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Äitiysloma”, säädetään seuraavaa: ”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen 2 artiklassa mainituille työntekijöille oikeuden vähintään 14 viikon pituiseen yhtämittaiseen äitiyslomaan, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen. 2. Kohdassa 1 määriteltyyn äitiyslomaan pitää sisältyä vähintään kahden viikon pakollinen äitiysloma, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti ajoittuu ennen ja/tai jälkeen synnytyksen.” |
10 |
Direktiivin 11 artiklan, jonka otsikko on ”Työhön liittyvät oikeudet”, ensimmäisen kohdan 1–3 alakohdassa säädetään seuraavaa: ”Jotta 2 artiklassa määritellyille työntekijöille voidaan taata tämän artiklan mukaiset oikeudet terveyden ja turvallisuuden suojeluun, on säädettävä, että:
|
Italian oikeus
11 |
Tuomarikunnan henkilöstölle maksettavista suorituksista 19.2.1981 annetun lain nro 27 (legge n. 27, provvidenze per il personale di magistratura) (GURI nro 52, 21.2.1981; jäljempänä laki nro 27/81) 3 §:n 1 momentissa säädetään, että Italian yleisten tuomioistuinten tuomareille maksetaan erityinen tuomioistuinkorvaus, joka liittyy heille heidän ammattitoiminnassaan aiheutuneisiin kuluihin (jäljempänä erityinen tuomioistuinkorvaus). |
12 |
Tätä korvausta eivät 31.12.2004 saakka saaneet pakollisella äitiyslomalla olevat yleisten tuomioistuinten tuomarit. Lain nro 27/81 3 §:n 1 momentissa (jäljempänä lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin alkuperäinen versio) säädettiin seuraavaa: ”Siihen saakka, kunnes 2.4.1979 annetun lain mukainen uusi henkilöstön palkkausta koskeva järjestelmä toteutetaan, yleisten tuomioistuinten tuomareiden osalta otetaan heille tehtävänsä hoitamisesta aiheutuvia kuluja varten käyttöön 1.7.1980 lukien erityinen korvaus, joka ei synnytä eläkeoikeutta ja jonka suuruus on 4400000 liiraa vuodessa. Korvaus maksetaan kuukausittain lukuun ottamatta ajanjaksoja, joina tuomari on ylimääräisellä lomalla, millä hyvänsä perusteella myönnetyllä erityislomalla, 30.12.1971 annetun lain nro 1204 4 ja 7 §:ssä säädetyllä pakollisella tai vapaaehtoisella lomalla tai joina hänet on jostakin syystä pidätetty tehtäviensä hoitamisesta”. |
13 |
Tätä säännöstä muutettiin vuotuisen ja monivuotisen talousarvion laatimiseen liittyvistä säännöksistä 30.12.2004 annetun lain nro 311 (vuoden 2005 talousarviolaki 2005) (disposizioni per la formazione del bilancio annuale e pluriennale dello Stato (legge finanziaria 2005) (GURI nro 306, Supplemento ordinario, 31.1.2004; jäljempänä vuoden 2005 talousarviolaki) 1 §:n 325 momentilla, jolla ulotettiin erityistä tuomioistuinkorvausta koskeva oikeus koskemaan yleisten tuomioistuinten tuomareiden pakollisen äitiysloman tilanteita (jäljempänä lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin muutettu versio). Viimeksi mainittu säännös tuli voimaan 1.1.2005. |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 |
Maria Ornano, Tribunale di Cagliarin (Cagliarin tuomioistuin, Italia) tuomari vaati 23.2.2007 oikeusministeriötä maksamaan hänelle muun muassa erityisen tuomioistuinkorvauksen niiltä kahdelta pakolliselta äitiyslomajaksolta, jotka hän oli pitänyt vuosina 1997/1998 ja 2000/2001. |
15 |
Oikeusministeriö hylkäsi 30.3.2007 tekemällään päätöksellä Ornanon vaatimuksen sillä perusteella, että nämä kaksi äitiyslomajaksoa edelsivät lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin muutetun version voimaantuloa, joka tapahtui 1.1.2005, ja että tällä muutoksella ei ollut taannehtivaa vaikutusta. |
16 |
Ornano riitautti tämän päätöksen 30.7.2007 Presidente della Repubblicalle (tasavallan presidentti, Italia) tekemällään ylimääräisellä muutoksenhaulla. Tällaisen muutoksenhaun käsittelemiseen toimivaltainen tuomioistuin on Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin). |
17 |
Ornano väitti ylimääräisessä muutoksenhaussa, että lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin muutettua versiota sovelletaan tilanteisiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän säännöksen voimaantuloa ja jotka – kuten käsiteltävässä asiassa – eivät vielä olleet vanhentuneet. |
18 |
Oikeusministeriö katsoi 9.10.2007, että lain nro 27/81 3 §:n 1 momenttia ei sovelleta taannehtivasti. Se totesi, että Consiglio di Stato oli ottanut esiin kysymyksen tämän muutetun version perustuslainmukaisuudesta ja että Corte costituzionale (perustuslakituomioistuin, Italia) on katsonut useaan otteeseen, erityisesti 13.4.2007 antamassaan määräyksessä, että kyseinen säännös ei ollut Italian perustuslain vastainen. |
19 |
Oikeusministeriö lähetti 13.4.2015 päivätyllä kirjeellä Consiglio di Statolle Corte costituzionalen 14.5.2008 antaman määräyksen, jossa tämä oli todennut ilmeisen perusteettomaksi kysymyksen siitä, onko lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin alkuperäinen versio yhteensopiva Italian perustuslain kanssa, koska siinä suljetaan pois oikeus erityiseen tuomioistuinkorvaukseen pakollisen äitiysloman ajalta. Viimeksi mainittu tuomioistuin katsoi tältä osin, että lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin muutettua versiota ei voitu soveltaa tämän version voimaantuloa edeltäneisiin ajanjaksoihin. |
20 |
Consiglio di Staton mukaan jäljelle jää kysymys siitä, onko lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin alkuperäinen versio yhteensopiva unionin oikeuden eri säännösten ja määräysten kanssa, joilla pyritään suojaamaan äitiyttä ja varmistamaan, ettei sukupuolten välistä syrjintää esiinny erityisesti työntekijöiden palkkauksen osalta. |
21 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä pyritään takaamaan, että äitiys ei saata asianomaisia työntekijöitä epäsuotuisampaan asemaan kuin heidän miespuoliset kollegansa työsuhteessa. |
22 |
Se lisää, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on myös katsottu erityisesti palkkauksen osalta, että vaikka äitiyslomalla oleva työntekijä ei voi vaatia koko palkkansa maksamisen jatkamista, hänen on säilytettävä paitsi peruspalkkansa myös oikeutensa ammatilliseen asemaansa liittyviin lisiin. |
23 |
Käsiteltävässä asiassa Italian lainsäätäjä on kuitenkin implisiittisesti myöntänyt, että erityinen tuomioistuinkorvaus on yleisten tuomioistuinten tuomareiden palkan ”ei-ehdollinen osa” ja että se on joka tapauksessa riippumaton pakolliselle lomalle määräämisestä, kuten ilmenee vuotuisen ja monivuotisen talousarvion laatimiseen liittyvistä säännöksistä 30.12.2004 annetusta laista nro 311 (vuoden 2005 talousarviolaki), jossa annettiin oikeus tähän korvaukseen pakollisella äitiyslomalla vietettyjen palvelusjaksojen ajalta. |
24 |
Consiglio di Stato on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen: ”Onko – – direktiivin [92/85] 11 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohtaa, 2 alakohdan b alakohtaa ja 3 alakohtaa sekä johdanto-osan viimeistä ja toiseksi viimeistä perustelukappaletta sekä [EY:n perustamissopimuksen 119 artiklaa (josta on tullut EY 141 artikla), EY:n perustamissopimuksen 120 artiklaa (josta on tullut EY 142 artikla), 1, jossa määrätään, että ’jäsenvaltiot pyrkivät säilyttämään olemassa olevan palkallisia lomia koskevien järjestelmiensä samankaltaisuuden’, [direktiivin 2006/54] 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, yhdessä luettuina, sekä 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [2006/54] 15 artiklaa ja johdanto-osan 23 ja 24 perustelukappaletta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan – – 23 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa 19.2.1981 annetun lain nro 27/81 3 §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin se oli ennen 30.12.2004 annetun lain nro 27/81 1 §:n 325 momentilla tehtyä muutosta, ei sallita siinä säädetyn korvauksen suorittamista pakollisilta äitiyslomajaksoilta ennen päivämäärää 1.1.2005?” |
25 |
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyyntö siitä, että tämä ennakkoratkaisupyyntö käsiteltäisiin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä, hylättiin unionin tuomioistuimen presidentin 12.8.2015 antamalla määräyksellä. |
Kysymyksen tarkastelu
26 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ennen kaikkea, onko unionin oikeutta tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa pakollinen äitiyslomajakso on toteutunut ennen 1.1.2005, yleisen tuomioistuimen tuomari ei saa korvausta, joka liittyy kuluihin, joita yleisten tuomioistuinten tuomareille aiheutuu ammattitoiminnassaan. |
27 |
On aluksi todettava, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että pääasian tosiseikat sijoittuvat vuosiin 1997/1998 ja 2000/2001, joiden aikana Ornano piti pakollista äitiyslomaa. Näin ollen esitettyä kysymystä on tarkasteltava kyseisinä ajanjaksoina voimassa olleiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten ja erityisesti direktiivin 92/85, EY:n perustamissopimuksen 119 artiklan (josta on tullut EY 141 artikla) ja direktiivin 75/117 valossa. |
Direktiivi 92/85
28 |
Koska Ornanolla oli kaksi pakollista äitiyslomaa, direktiivin 92/85 äitiyslomaa koskevaa 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohtaa ja 3 alakohtaa on tulkittava ilman, että olisi tarpeen viitata saman 11 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohtaan, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös mainitsee. Viimeksi mainittu kohta, jossa viitataan direktiivin 5–7 artiklaan, koskee näet raskaana olevia ja imettäviä työntekijöitä ja siis eri tilanteita kuin pääasia. |
29 |
Direktiivin 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohdassa säädetään, että äitiyslomalla on turvattava palkan maksun jatkuminen ja/tai oikeus riittävään korvaukseen. Direktiivin 11 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdassa täsmennetään, että mainitussa 2 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu korvaus katsotaan riittäväksi, mikäli se takaa asianomaiselle työntekijälle vähintään samansuuruisen tulon kuin tämä saisi terveydellisistä syistä tapahtuneen työskentelyn keskeytymisen vuoksi, kuitenkin kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti määrätyn ylärajan puitteissa. |
30 |
Direktiivin 92/85 11 artiklassa käytettyyn palkan käsitteeseen sisältyvät EY:n perustamissopimuksen 119 artiklan (josta on tullut EY 141 artikla) määritelmän mukaisesti etuudet, jotka työnantaja suoraan tai välillisesti maksaa työsuhteen perusteella työntekijälle äitiysloman aikana. Sitä vastoin korvauksen käsitteeseen, jota kyseisessä säännöksessä myös käytetään, sisältyvät kaikki työntekijän äitiyslomansa aikana saamat tulot, joita hänen työnantajansa ei maksa hänelle työsuhteen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 27.10.1998, Boyle ym., C-411/96, EU:C:1998:506, 31 kohta ja tuomio 1.7.2010, Parviainen, C-471/08, EU:C:2010:391, 35 kohta). |
31 |
Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työntekijät eivät kuitenkaan voi pätevästi vedota direktiivin 92/85 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 ja 3 alakohdan säännöksiin vaatiakseen, että heille on äitiyslomansa aikana jatkettava heidän koko palkkansa maksamista, ikään kuin he kävisivät muiden työntekijöiden tavoin tosiasiallisesti työssä (ks. vastaavasti tuomio 13.2.1996, Gillespie ym., C-342/93, EU:C:1996:46, 20 kohta; tuomio 30.3.2004, Alabaster, C-147/02, EU:C:2004:192, 46 kohta sekä tuomio 1.7.2010, Gassmayr, C-194/08, EU:C:2010:386, 82 kohta). |
32 |
On siis erotettava toisistaan direktiivin 92/85 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 ja 3 alakohtaan sisältyvä ”palkan” käsite ja sen ”koko palkan” käsite, jonka työntekijä saa käydessään tosiasiallisesti työssä ja joka tässä tapauksessa käsittää erityisen tuomioistuinkorvauksen, joka liittyy kuluihin, joita yleisten tuomioistuinten tuomareille aiheutuu ammattitoiminnassaan. |
33 |
Kuten direktiivistä 92/85 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin lainsäätäjä on halunnut varmistaa, että työntekijän saama tulo säilyy äitiysloman aikana vähintään sen korvauksen suuruisena, jota kansallisissa sosiaaliturvalainsäädännöissä edellytetään maksettavaksi työnteon keskeytyessä terveydellisistä syistä (ks. vastaavasti tuomio 27.10.1998, Boyle ym., C-411/96, EU:C:1998:506, 32 kohta; tuomio 1.7.2010, Gassmayr, C-194/08, EU:C:2010:386, 83 kohta sekä tuomio 13.2.2014, TSN ja YTN, C-512/11 ja C-513/11, EU:C:2014:73, 36 kohta). |
34 |
Tilanteessa, jossa työntekijä on poissa työstä äitiysloman takia, kyseisen direktiivin 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 ja 3 alakohdassa edellytetty vähimmäissuoja ei siis edellytä sitä, että asianomaisen työntekijän palkan maksamisen olisi jatkuttava täysimääräisenä (tuomio 1.7.2010, Gassmayr, C-194/08, EU:C:2010:386, 86 kohta). |
35 |
Direktiivissä 92/85, jossa säädetään vähimmäismääräyksistä, ei mitenkään evätä jäsenvaltioilta oikeutta taata tällaisille työntekijöille direktiivin määräyksiä parempi suoja pitämällä voimassa tai ottamalla käyttöön työntekijöille edullisempia suojelutoimenpiteitä, kunhan nämä toimenpiteet ovat unionin oikeuden säännösten ja määräysten mukaisia. Direktiivin yhdelläkään säännöksellä ei siis estetä jäsenvaltioita tai tarvittaessa työmarkkinaosapuolia säätämästä tai määräämästä kaikkien sellaisten palkanosien maksamisen jatkumisesta, joihin raskaana olevalla työntekijällä oli oikeus ennen raskauttaan ja äitiyslomaansa (tuomio 1.7.2010, Gassmayr, C-194/08, EU:C:2010:386, 88 kohta ja tuomio 13.2.2014, TSN ja YTN, C-512/11 ja C-513/11, EU:C:2014:73, 37 kohta). |
36 |
Näin ollen direktiivin 92/85 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohdasta ja 3 alakohdasta seuraa, että siinä tapauksessa, että asianomainen jäsenvaltio ei ole säätänyt tai määrännyt kaikkien sellaisten palkanosien maksamisen jatkumisesta, joihin yleisen tuomioistuimen tuomarilla oli oikeus ennen äitiyslomaansa, kyseisen työntekijän työnantaja ei silloin, kun kyse on ennen 1.1.2005 pidetystä pakollisesta äitiyslomasta, ole velvollinen maksamaan korvausta, joka liittyy kuluihin, joita yleisten tuomioistuinten tuomareille aiheutuu ammattitoiminnassaan, sillä edellytyksellä, että kyseisen työntekijän saama tulo on kyseisenä ajanjaksona ollut vähintään sen korvauksen suuruinen, jota kansallisissa sosiaaliturvalainsäädännöissä edellytetään maksettavaksi työskentelyn keskeytyessä terveydellisistä syistä, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava. |
EY:n perustamissopimuksen 119 artikla (josta on tullut EY 141 artikla) ja direktiivi 75/117
37 |
On ensiksi todettava, että Ornanon äitiyslomajaksojen aikaan voimassa oli EY:n perustamissopimuksen 119 artikla, josta tuli 1.5.1999 lukien EY 141 artikla. |
38 |
Kuten edellä 30 kohdassa on todettu, on niin, että koska etuudet, jotka työnantaja lain säännösten tai työsopimuksen nojalla maksaa työntekijälle tämän äitiysloman aikana, perustuvat työsuhteeseen, ne ovat EY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on tullut EY 141 artikla) ja direktiivin 75/117 1 artiklassa tarkoitettua palkkaa (tuomio 13.2.1996, Gillespie ym., C-342/93, EU:C:1996:46, 14 kohta ja tuomio 27.10.1998, Boyle ym., C-411/96, EU:C:1998:506, 38 kohta). |
39 |
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää on erilaisten sääntöjen soveltaminen toisiinsa rinnastettavissa tapauksissa tai saman säännön soveltaminen erilaisissa tapauksissa (ks. tuomio 13.2.1996, Gillespie ym., C-342/93, EU:C:1996:46, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kansallisen lain mukaisella äitiyslomalla olevat naiset ovat erityistilanteessa, jossa heille on annettava erityissuojelua mutta jota ei voida rinnastaa sellaisen miehen tai naisen tilanteeseen, joka tosiasiallisesti käy työssä (tuomio 13.2.1996, Gillespie ym., C-342/93, EU:C:1996:46, 17 kohta). |
40 |
Näin ollen EY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on tullut EY 141 artikla) määrätty ja direktiivissä 75/117 täsmennetty miesten ja naisten samapalkkaisuusperiaate ei edellytä, että työntekijöille maksettava kokonaispalkka on säilytettävä ennallaan äitiysloman aikana, eikä siinä vahvisteta erityisiä perusteita heille tältä ajanjaksolta maksettavien etuuksien suuruuden määrittämiseksi edellyttäen, ettei niitä vahvisteta niin alhaisiksi, että äitiysloman tavoite vaarantuu. Siltä osin kuin näiden etuuksien laskentatapa perustuu työntekijän ennen äitiysloman alkamista saaman palkan suuruuteen, siihen on kuitenkin sisällytettävä viitepalkka-ajanjakson alun ja äitiysloman lopun välisen ajanjakson aikana myönnetyt palkankorotukset niiden voimaantulosta lähtien (tuomio 13.2.1996, Gillespie ym., C-342/93, EU:C:996:46, 25 kohta). |
41 |
Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että pelkästään se, että yleisen tuomioistuimen tuomari ei saa pakollisen äitiysloman aikana erityistä tuomioistuinkorvausta toisin kuin työssä olevat miespuoliset kollegansa, ei merkitse EY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on tullut EY 141 artikla) ja direktiivin 75/117 1 artiklassa tarkoitettua sukupuoleen perustuvaa syrjintää. |
42 |
On lisättävä, että edellä 40 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella on niin, että siinä tapauksessa, että asianomaisen työntekijän saama tulo on vähintään sen korvauksen suuruinen, jota asianomaisen jäsenvaltion kansallisissa sosiaaliturvalainsäädännöissä edellytetään maksettavaksi työnteon keskeytyessä terveydellisistä syistä direktiivin 92/85 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohdassa ja 3 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava, tätä tuloa ei voida pitää niin alhaiseksi vahvistettuna, että äitiysloman tavoite vaarantuu. |
43 |
Kuten lisäksi edellä 38 kohdassa on todettu, etuudet, jotka työnantaja maksaa äitiysloman aikana, ovat EY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa (josta on tullut EY 141 artikla) ja direktiivin 75/117 1 artiklassa tarkoitettua palkkaa, joten palkka ei voi kuulua direktiivin 76/207 soveltamisalaan. Erityisesti viimeksi mainitun direktiivin johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, että direktiivi ei koske palkkaa (ks. vastaavasti tuomio 13.2.1996, Gillespie ym., C-342/93, EU:C:1996:46, 24 kohta ja tuomio 27.10.1998, Boyle ym., C-411/96, EU:C:1998:506, 38 kohta). Näin ollen käsiteltävää asiaa ei ole tutkittava suhteessa direktiiviin 76/207. |
44 |
Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että EY:n perustamissopimuksen 119 artiklaa (josta on tullut EY 141 artikla), direktiivin 75/117 1 artiklaa, sekä direktiivin 92/85 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohtaa ja 11 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että asianomainen jäsenvaltio ei ole säätänyt tai määrännyt kaikkien sellaisten palkanosien maksamisen jatkumisesta, joihin yleisen tuomioistuimen tuomarilla oli oikeus ennen äitiyslomaansa, mainitut säännökset ja määräykset eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun yleisen tuomioistuimen tuomari on pitänyt pakollisen äitiysloman ennen 1.1.2005, hän ei saa korvausta, joka liittyy kuluihin, joita yleisten tuomioistuinten tuomareille aiheutuu ammattitoiminnassaan, sillä edellytyksellä, että kyseisen työntekijän saama tulo on kyseisenä ajanjaksona ollut tänä ajanjaksona vähintään sen korvauksen suuruinen, jota kansallisessa sosiaaliturvalainsäädännössä edellytetään maksettavaksi työnteon keskeytyessä terveydellisistä syistä, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava. |
Oikeudenkäyntikulut
45 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
EY:n perustamissopimuksen 119 artiklaa (josta on tullut EY 141 artikla), miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.2.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY 1 artiklaa sekä toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 11 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohdan b alakohtaa ja 11 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että asianomainen jäsenvaltio ei ole säätänyt tai määrännyt kaikkien sellaisten palkanosien maksamisen jatkumisesta, joihin yleisen tuomioistuimen tuomarilla oli oikeus ennen äitiyslomaansa, mainitut säännökset ja määräykset eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun yleisen tuomioistuimen tuomari on pitänyt pakollisen äitiysloman ennen 1.1.2005, hän ei saa korvausta, joka liittyy kuluihin, joita yleisten tuomioistuinten tuomareille aiheutuu ammattitoiminnassaan, sillä edellytyksellä, että kyseisen työntekijän saama tulo on kyseisenä ajanjaksona ollut tänä ajanjaksona vähintään sen korvauksen suuruinen, jota kansallisessa sosiaaliturvalainsäädännössä edellytetään maksettavaksi työskentelyn keskeytyessä terveydellisistä syistä, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava. |
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: italia.