Asia C-4/03
Gesellschaft für Antriebstechnik mbH & Co. KG
vastaan
Lamellen und Kupplungsbau Beteiligungs KG
(Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Brysselin yleissopimus – 16 artiklan 4 kohta – Patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat riita-asiat – Tallettamis- tai rekisteröintipaikan tuomioistuimen yksinomainen toimivalta – Kanne sen vahvistamiseksi, että patenttia ei ole loukattu – Patentin pätevyys, joka riitautetaan oikeudenkäyntiväitteellä
Julkisasiamies L. A. Geelhoedin ratkaisuehdotus 16.9.2004
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 13.7.2006
Tuomion tiivistelmä
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus – Yksinomainen toimivalta – Patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat riita-asiat
(27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohta)
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29.11.1996 tehdyllä yleissopimuksella, 16 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että siinä määrätty yksinomaisen toimivallan sääntö koskee kaikkia patentin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevia riita-asioita, riitautettiinpa kyseinen rekisteröinti tai pätevyys kanneteitse tai oikeudenkäyntiväitteellä. On nimittäin katsottava ensinnäkin, että jos tuomioistuimelle, jossa on nostettu patenttia koskeva pääkanne, kuten patentinloukkauskanne tai kanne sen vahvistamiseksi, että patenttia ei ole loukattu, annettaisiin mahdollisuus todeta oikeudenkäyntiväitteen perusteella, että kyseessä oleva patentti on mitätön, tämä loukkaisi kyseisen 16 artiklan 4 kohdassa määrätyn toimivaltasäännön sitovuutta, ja toimivaltasäännön pakottavuus voitaisiin kiertää. Toiseksi on huomattava, että tällainen mahdollisuus johtaisi siihen, että toimivaltaperusteita olisi useita, mikä haittaisi yleissopimuksessa määrättyjen toimivaltasääntöjen soveltamisen ennakoitavuutta ja siis tämän yleissopimuksen perustana olevaa oikeusvarmuutta. Lopuksi on todettava, että jos yleissopimuksen järjestelmässä hyväksyttäisiin tuomiot, joissa muut kuin patentin myöntäneen valtion tuomioistuimet lausuisivat oikeudenkäyntiväitteen perusteella tämän patentin pätevyydestä, tämäkin lisäisi keskenään ristiriitaisten tuomioiden riskiä, jota yleissopimuksella nimenomaan pyritään välttämään.
(ks. 26–29 ja 31 kohta sekä tuomiolauselma)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
13 päivänä heinäkuuta 2006 (*)
Brysselin yleissopimus – 16 artiklan 4 kohta – Patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevat riita-asiat – Tallettamis‑ tai rekisteröintipaikan tuomioistuimen yksinomainen toimivalta – Kanne sen vahvistamiseksi, että patenttia ei ole loukattu – Patentin pätevyys, joka riitautetaan oikeudenkäyntiväitteellä
Asiassa C-4/03,
jossa on kyse tuomioistuinten toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 5.12.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.1.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Gesellschaft für Antriebstechnik mbH & Co. KG
vastaan
Lamellen und Kupplungsbau Beteiligungs KG,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits,
julkisasiamies: L. A. Geelhoed,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies F. Contet,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.7.2004 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Gesellschaft für Antriebstechnik mbH & Co. KG, edustajanaan Rechtsanwalt T. Musmann,
– Lamellen und Kupplungsbau Beteiligungs KG, edustajanaan Rechtsanwalt T. Reimann,
– Saksan hallitus, asiamiehenään R. Wagner,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues ja A. Bodard‑Hermant,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään K. Manji, jota avustaa barrister D. Alexander,
– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään A.‑M. Rouchaud ja S. Grünheid,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.9.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 16 artiklan 4 kohdan tulkintaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 304, s. 1 ja muutettuna s. 77), Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 388, s. 1), Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 285, s. 1) sekä Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1997, C 15, s. 1; jäljempänä yleissopimus).
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Gesellschaft für Antriebstechnik mbH & Co. KG (jäljempänä GAT) ja Lamellen und Kupplungsbau Beteiligungs KG (jäljempänä LuK) ja joka koskee sitä, että ensiksi mainittu yhtiö on saattanut markkinoille tuotteita, joilla jälkimmäisen yhtiön mukaan loukataan kahta ranskalaista patenttia, joiden haltija tämä yhtiö on.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Yleissopimuksen II osaston, joka sisältää toimivaltaa koskevia määräyksiä, 5 jakso, jonka otsikkona on ”Yksinomainen toimivalta”, koostuu 16 artiklasta, jossa määrätään seuraavaa:
”Seuraavilla tuomioistuimilla on asianomaisen kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta
– –
4) asiassa, joka koskee patentin, tavaramerkin, mallin tai muiden senkaltaisten tallettamista tai rekisteröintiä edellyttävien oikeuksien rekisteröintiä tai pätevyyttä, sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jossa tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai jossa tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai jossa se kansainvälisen sopimuksen määräysten mukaan katsotaan tapahtuneeksi,
– – ”
4 Yleissopimuksen kyseisen II osaston 6 jakso, jonka otsikkona on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, koostuu 17 ja 18 artiklasta, ja 17 artiklan neljännessä kappaleessa määrätään, että ”tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sopimukset – – ovat tehottomia, – – jos tuomioistuimet, joiden toimivalta on sopimuksella poissuljettu, ovat 16 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltaisia”.
5 Yleissopimuksen 18 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Sen toimivallan lisäksi, joka sopimusvaltion tuomioistuimella on tämän sopimuksen muiden määräysten nojalla, se on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa siinä tuomioistuimessa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta, – – jos toinen tuomioistuin 16 artiklan mukaan on yksinomaisesti toimivaltainen.”
6 Yleissopimuksen II osaston 7 jaksoon, jonka otsikkona on ”Tuomioistuimen toimivallan ja menettelyn edellytysten tutkiminen”, sisältyvässä 19 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jos sopimusvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee pääasiallisesti asiaa, jonka toisen sopimusvaltion tuomioistuin on 16 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.”
7 Yleissopimuksen III osastossa on tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä, ja sen 1 jaksoon, jonka otsikkona on ”Tunnustaminen”, sisältyvän 28 artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan ”tuomiota ei tunnusteta – – silloin, kun II osaston 3, 4 ja 5 jakson määräyksiä ei ole noudatettu”. Yleissopimuksen kyseisen III osaston 2 jaksoon, jonka otsikkona on ”Täytäntöönpano”, sisällytetyn 34 artiklan toisessa kappaleessa viitataan niiden perusteiden osalta, jotka voivat olla tuomion täytäntöönpanon esteenä, edellä mainitun 28 artiklan ensimmäiseen kappaleeseen.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
8 GAT ja LuK ovat Saksaan sijoittautuneita yhtiöitä ja kilpailijoita moottoriajoneuvotekniikan alalla.
9 GAT teki tarjouksen eräälle moottoriajoneuvojen valmistajalle, joka myös on sijoittautunut Saksaan, tehdäkseen tämän kanssa sopimuksen mekaanisen värinänvaimentimen toimittamisesta. LuK väitti, että GAT:n ehdottama vaimennin merkitsi kahden ranskalaisen patentin, joiden haltija LuK on, loukkaamista.
10 GAT nosti Landgericht Düsseldorfissa kanteen sen vahvistamiseksi, että patentteja ei ollut loukattu, ja väitti, että sen tuotteet eivät olleet loukanneet LuK:n ranskalaisten patenttien kattamia oikeuksia ja että lisäksi nämä patentit olivat mitättömiä tai pätemättömiä.
11 Landgericht Düsseldorf katsoi olevansa kansainvälisesti toimivaltainen ratkaisemaan kanteen, joka koski näihin ranskalaisiin patentteihin perustuvien oikeuksien väitettyä loukkaamista. Se katsoi olevansa toimivaltainen myös ratkaisemaan oikeudenkäyntiväitteen kyseisten patenttien mitättömyydestä. Se hylkäsi GAT:n nostaman kanteen ja päätti, että kyseessä olevat patentit täyttivät patentoitavuuden edellytykset.
12 GAT teki valituksen Oberlandesgericht Düsseldorfiin, joka päätti lykätä asian ratkaisua ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko – – yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jossa patentin tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai jossa tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut tai jossa se kansainvälisen sopimuksen määräyksen mukaan katsotaan tapahtuneeksi, on yksinomainen toimivalta ainoastaan silloin, kun on nostettu (erga omnes ‑vaikutuksin) kanne, jolla vaaditaan patentin toteamista mitättömäksi, vai onko kanteen kohteena edellä mainitussa määräyksessä tarkoitetulla tavalla patentin pätevyys jo silloin, kun vastaaja esittää patentinloukkausta koskevassa asiassa tai kantaja asiassa, jossa vaaditaan sen vahvistamista, että patenttia ei ole loukattu, väitteen siitä, että patentti ei ole pätevä tai että se on mitätön ja että tällä perusteella kyse ei ole patentinloukkauksesta, riippumatta siitä, katsooko asiaa käsittelevä tuomioistuin, että väite on perusteltu vai ei, ja siitä, milloin väite on oikeudenkäynnin kuluessa esitetty”?
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
13 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tällä kysymyksellään yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa määrätyn yksinomaisen toimivallan laajuutta patenttiasioissa. Se kysyy, koskeeko tämä sääntö kaikkia patentin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevia riita-asioita, riitautettiinpa kyseinen rekisteröinti tai pätevyys kanneteitse tai oikeudenkäyntiväitteellä, vai sovelletaanko kyseistä sääntöä ainoastaan niihin riita-asioihin, joissa patentin rekisteröinti tai pätevyys riitautetaan kanneteitse.
14 Tämän osalta on palautettava mieleen, että patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevan riita-asian käsitettä, joka mainitaan yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa, on pidettävä sellaisena itsenäisenä käsitteenä, jota on tarkoitus soveltaa yhdenmukaisesti kaikissa sopimusvaltioissa (asia 288/82, Duijnstee, tuomio 15.11.1983, Kok. 1983, s. 3663, 19 kohta).
15 Yhteisöjen tuomioistuin on näin ollen katsonut, että patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevina riita-asioina on pidettävä niitä riita-asioita, jotka koskevat patentin pätevyyttä, voimassaoloa tai menetystä taikka vaatimusta etuoikeudesta aikaisemman tallettamisen perusteella (em. asia Duijnstee, tuomion 24 kohta).
16 Jos taas riita-asia ei koske patentin pätevyyttä tai sitä, onko patentti talletettu tai rekisteröity, ja jos asianosaiset eivät ole riitauttaneet kyseistä pätevyyttä, tallettamista ja rekisteröintiä, riita-asia ei kuulu yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan (em. asia Duijnstee, tuomion 25 ja 26 kohta). Näin kävisi esimerkiksi sellaisessa patentinloukkausasiassa, jossa ei olisi riitautettu loukatuksi väitetyn patentin pätevyyttä.
17 Käytännössä kuitenkin patentin pätevyys riitautetaan usein sellaisella oikeudenkäyntiväitteellä, joka esitetään patentinloukkauskanteen yhteydessä ja jolla vastaaja pyrkii siihen, että oikeus, johon kantaja vetoaa, evätään tältä taannehtivasti ja että näin ollen vastaajaa vastaan nostettu kanne hylätään. Patentin pätemättömyyteen voidaan vedota myös, kuten pääasiassa on tehty, sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu sen vahvistamiseksi, ettei patenttia ole loukattu, jolloin kantaja pyrkii sen toteamiseen, että vastaajalla ei ole mitään oikeuksia kyseessä olevaan keksintöön.
18 Kuten komissio on huomauttanut, yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdan sanamuodon perusteella ei ole mahdollista osoittaa, voidaanko siinä määrättyä toimivaltasääntöä soveltaa ainoastaan niihin oikeudenkäynteihin, joissa patentin pätevyys riitautetaan kanneteitse, vai voidaanko kyseistä sääntöä soveltaa myös niihin oikeudenkäynteihin, joissa patentin pätevyys riitautetaan oikeudenkäyntiväitteellä.
19 Tätä epätarkkuutta ei voida poistaa yleissopimuksen 19 artiklan avulla, jonka tietyissä kieliversioissa viitataan ”pääasiallisesti” vireille pantuun asiaan. Sen lisäksi, että kyseisen määräyksen sanamuodon tarkkuus vaihtelee kieliversioiden mukaan, kyseisessä määräyksessä, kuten komissio on huomauttanut, ei anneta toimivaltaa vaan siinä ainoastaan velvoitetaan se tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, tarkistamaan toimivaltaisuutensa ja jättämään tietyissä tapauksissa omasta aloitteestaan asia tutkimatta.
20 Näin ollen yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohtaa on tulkittava tämän määräyksen tarkoitukseen ja siihen nähden, mikä on kyseisen määräyksen asema yleissopimuksen järjestelmässä.
21 Tarkoituksesta on huomattava, että yleissopimuksen 16 artiklassa määrättyjen yksinomaista toimivaltaa koskevien sääntöjen tavoitteena on jättää siinä tarkoitetut riita-asiat niiden tuomioistuinten ratkaistaviksi, joilla on kyseisiin riita-asioihin aineellisesti ja oikeudellisesti läheinen yhteys.
22 Näin ollen on todettava, että patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevissa riita-asioissa yksinomainen toimivalta, joka on annettu sen sopimusvaltion tuomioistuimille, jossa patentin tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty tai jossa tallettaminen tai rekisteröinti on tapahtunut, on perusteltu sen takia, että kyseiset tuomioistuimet voivat parhaiten ratkaista tapaukset, joissa riita-asia itse koskee patentin pätevyyttä tai sitä, onko patentti talletettu tai rekisteröity (em. asia Duijnstee, tuomion 22 kohta). Sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella rekisterejä pidetään, voivat lausua kansallisen oikeuden mukaisesti niiden patenttien pätevyydestä ja vaikutuksista, jotka on kyseisessä valtiossa myönnetty. Tämä hyvän oikeudenkäytön tavoite on tärkeä patenttien alalla varsinkin, kun alan erityispiirteiden vuoksi useat sopimusvaltiot ovat perustaneet erityisen oikeussuojajärjestelmän, jossa patentteja koskevat riita-asiat on jätetty erityistuomioistuinten ratkaistaviksi.
23 Tällainen yksinomainen toimivalta on perusteltu senkin takia, että patenttien myöntäminen edellyttää kansallisten viranomaisten toimia (ks. tämän osalta yleissopimusta koskeva Jenardin selvitys, EYVL 1979, C 59, s. 1, 36).
24 Yleissopimuksen 16 artiklan asemasta yleissopimuksen järjestelmässä on todettava, että tässä artiklassa määrätyt toimivaltasäännöt ovat luonteeltaan yksinomaisia ja pakottavia ja erityisen sitovia sekä oikeussubjekteille että tuomioistuimelle. Asianosaiset eivät voi poiketa niistä tuomioistuimen toimivaltaa koskevalla sopimuksella (yleissopimuksen 17 artiklan neljäs kappale) eivätkä sillä, että vastaaja vastaa vapaaehtoisesti (yleissopimuksen 18 artikla). Jos sopimusvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee pääasiallisesti asiaa, jonka toisen sopimusvaltion tuomioistuin on yleissopimuksen 16 artiklan mukaan toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta (yleissopimuksen 19 artikla). Kyseisen 16 artiklan määräysten vastaisesti annettua tuomiota ei yleissopimuksen järjestelmässä tunnusteta eikä panna täytäntöön (yleissopimuksen 28 artiklan ensimmäinen kappale ja 34 artiklan toinen kappale).
25 Kun otetaan huomioon yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdan asema yleissopimuksen järjestelmässä ja kyseisen määräyksen tarkoitus, on katsottava, että kyseisen määräyksen mukaista yksinomaista toimivaltaa on voitava soveltaa riippumatta siitä menettelystä, jossa patentin pätevyys riitautetaan, riitautettiinpa se kanneteitse tai oikeudenkäyntiväitteellä, oikeudenkäynnin vireillepanon yhteydessä tai sen myöhemmässä vaiheessa.
26 Ensinnäkin on katsottava, että jos tuomioistuimelle, jossa on nostettu patentinloukkauskanne tai kanne sen vahvistamiseksi, että patenttia ei ole loukattu, annettaisiin mahdollisuus todeta oikeudenkäyntiväitteen perusteella, että kyseessä oleva patentti on mitätön, tämä loukkaisi yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa määrätyn toimivaltasäännön sitovuutta.
27 On nimittäin todettava, että vaikka yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohta ei kuulu asianosaisten määräysvaltaan, kantaja voisi pelkän kannevaatimustensa sanamuodon avulla kiertää kyseisessä artiklassa määrätyn toimivaltasäännön pakottavuuden.
28 Toiseksi on huomattava, että tällainen mahdollisuus kiertää yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohtaa johtaisi siihen, että toimivaltaperusteita olisi useita, mikä haittaisi yleissopimuksessa määrättyjen toimivaltasääntöjen soveltamisen ennakoitavuutta ja siis tämän yleissopimuksen perustana olevaa oikeusvarmuutta (ks. asia C-256/00, Besix, tuomio 19.2.2002, Kok. 2002, s. I-1699, 24–26 kohta; asia C-281/02, Owusu, tuomio 1.3.2005, Kok. 2005, s. I-1383, 41 kohta ja asia C-539/03, Roche Nederland ym., tänään annettu tuomio, 37 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
29 Kolmanneksi on todettava, että jos yleissopimuksen järjestelmässä hyväksyttäisiin tuomiot, joissa muut kuin patentin myöntäneen valtion tuomioistuimet lausuisivat oikeudenkäyntiväitteen perusteella tämän patentin pätevyydestä, tämäkin lisäisi keskenään ristiriitaisten tuomioiden riskiä, jota yleissopimuksella nimenomaan pyritään välttämään (ks. vastaavasti asia C-406/92, Tatry, tuomio 6.12.1994, Kok. 1994, s. I-5439, 52 kohta ja em. asia Besix, tuomion 27 kohta).
30 LuK:n ja Saksan hallituksen esittämä argumentti, jonka mukaan Saksan oikeudessa sellaisen tuomion vaikutukset, jossa lausutaan oikeudenkäyntiväitteen perusteella patentin pätevyydestä, rajoittuvat kyseessä oleviin asianosaisiin, ei voi olla riittävä vastaus kyseiseen riskiin. Tällaisen tuomion vaikutukset nimittäin määräytyvät kansallisen oikeuden mukaan. Useissa sopimusvaltioissa kuitenkin patentin kumoavalla tuomiolla on erga omnes ‑vaikutus. Keskenään ristiriitaisten tuomioiden riskin välttämiseksi olisi siis tarpeen rajoittaa muun valtion kuin patentin myöntäneen valtion tuomioistuinten toimivalta lausua oikeudenkäyntiväitteen perusteella ulkomaisen patentin pätevyydestä koskemaan vain niitä tapauksia, joissa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan annettava tuomio vaikuttaa ainoastaan kyseessä oleviin asianosaisiin. Tällainen rajoitus kuitenkin johtaisi vääristymiin ja kyseenalaistaisi siten niiden oikeuksien ja velvollisuuksien tasapuolisuuden ja yhdenmukaisuuden, jotka sopimusvaltioilla ja henkilöillä, joita asia koskee, on yleissopimuksen nojalla (em. asia Duijnstee, tuomion 13 kohta).
31 Esitettyyn kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että siinä määrätty yksinomaisen toimivallan sääntö koskee kaikkia patentin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevia riita-asioita, riitautettiinpa kyseinen rekisteröinti tai pätevyys kanneteitse tai oikeudenkäyntiväitteellä.
Oikeudenkäyntikulut
32 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, 16 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että siinä määrätty yksinomaisen toimivallan sääntö koskee kaikkia patentin rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevia riita-asioita, riitautettiinpa kyseinen rekisteröinti tai pätevyys kanneteitse tai oikeudenkäyntiväitteellä.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: saksa.