YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

12 päivänä joulukuuta 2002

Asia T-181/00

Carmelo Morello

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Avointen virkojen täyttämismenettely — Perustelut — Hakemusten vertailu ja virkamiesten yhdenvertainen kohtelu — Kumoamiskanne — Vahingonkorvauskanne”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-1421

Aihe:

Kanne, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan yhtäältä kumoamaan komission päätös olla nimittämättä kantajaa kilpailun pääosaston linjalla C ”tiedotus, viestintä ja multimedia” olevan yksikön 1 ”televiestintä ja posti, tietoyhteiskunnan koordinointi” päällikön virkaan (KOM\090\99) sekä päätös, jolla se nimitti toisen hakijan tähän virkaan, ja toisaalta velvoittamaan komissio maksamaan kantajalle vahingonkorvausta.

Ratkaisu:

Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle 5000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Virkamiehelle vastainen päätös – Hakemuksen hylkääminen – Velvollisuus esittää perustelut viimeistään valituksen hylkäämisvaiheessa – Velvollisuuden laajuus – Velvollisuuden laiminlyönti – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytykset

   (Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta, 45 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

2. Henkilöstö – Ilmoitus avoimesta virasta – Kohde – Hakijoiden ansioiden vertailu – Hallintoviranomaisen harkintavallan rajat – Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa asetettujen edellytysten noudattaminen

   (Henkilöstösääntöjen 29 artikla)

3. Henkilöstö – Ylennys – Komissiossa käyttöön otettu yksinkertaistettu menettely – Pääjohtajat, jotka toimivat nimittävänä viranomaisena – Nimitysasioiden neuvoa-antavan komitean suorittama asianomaisen pääjohtajan kuuleminen – Laillisuus

   (Henkilöstösääntöjen 7 ja 45 artikla)

4. Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Menettelytavat – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Puutteellinen henkilökansio – Seuraukset

   (Henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artikla)

5. Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Perusteet – Työnantajan etu – Hakijoiden henkilökohtaiset ansiot – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

6. Henkilöstö – Kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäytön käsite

7. Henkilöstö – Kanne – Kumoamiskanteeseen välittömästi liittyvä vahingonkorvausvaatimus – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen siitä huolimatta, että henkilöstösääntöjen mukaista oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ei ole ollut

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

8. Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Kertomuksen laatiminen – Viivästys – Virkavirheestä johtuva henkinen kärsimys – Edellytykset

   (Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.  Vaikka nimittävä viranomainen ei ole velvollinen perustelemaan ylennyspäätöksiään sellaisille hakijoille, joita ei ole ylennetty, sen on kuitenkin perusteltava päätöstään, jolla ylentämättä jääneen hakijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla esittämä valitus on hylätty, ja tämän päätöksen perustelujen katsotaan olevan samat kuin perustelut, joihin valitus oli kohdistettu.

   Koska ylennykset suoritetaan henkilöstösääntöjen 45 artiklan nojalla ”valitsemalla”, nimittävän viranomaisen ei tarvitse paljastaa hylätylle hakijalle häntä ja ylennettäväksi valittua hakijaa koskevaa vertailua eikä esittää yksityiskohtaisesti sitä, millä tavoin se on arvioinut nimitetyn hakijan täyttävän avointa virkaa koskeneessa ilmoituksessa esitetyt edellytykset, vaan riittää, että perustelut koskevat sellaisten laillisten edellytysten täyttymistä, joita henkilöstösäännöissä asetetaan menettelyn sääntöjenmukaisuudelle. Ylennysmenettelyssä perustelujen ei siis tarvitse koskea hakijoiden ominaisuuksia vaan ainoastaan ylennyksen sääntöjemnukaisuutta.

   Vaikka ylennysmenettelyn kautta täytettävän viran hakijana olevan virkamiehen hylkäämisen perustelujen täydellistä puuttumista ei voidakaan paikata nimittävän viranomaisen kanteen nostamisen jälkeen antamilla selityksillä, pelkästään se seikka, että oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn yhteydessä annetut perustelut ovat olleet riittämättömiä, ei sitä vastoin ole hyväksyttävä peruste päätöksen kumoamiselle, jos hallintoviranomainen antaa asian käsittelyn aikana täydentäviä tietoja.

   (ks. 30, 33 ja 36 kohta)

   Viittaukset: asia 188/73, Grassi v. neuvosto, 30.10.1974 (Kok. 1974, s. 1099, 14 kohta); asia C-316/97 P, parlamentti v. Gaspari, 19.11.1998 (Kok. 1998, s. I-7597, 29 kohta); asia T-52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok. 1992, s. II-121, 40 kohta), vahvistettumuutoksenhaunjohdosta asiassa C-115/92 P, parlamentti v. Volger, 9.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6549, 22-24 kohta); asia T-25/92, Vela Palacios v. TSK, 3.3.1993 (Kok. 1993, s. II-201, 26 kohta); asia T-16/94, Benecos v. komissio, 17.5.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-103 ja s. II-335, 36 kohta); asia T-118/95, Anacoreta Correia v. komissio, 11.6.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-283 ja s. II-835, 82 kohta); asia T-37/94, Benecosv. komissio, 16.10.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-461 ja s. II-1301, 39-46 kohta); yhdistetyt asiat T-178/95 ja T-179/95, Picciolo ja Caló v. alueiden komitea, 18.3.1997 (Kok. H. 1997, s. I-A-51 ja s. II-155, 34 kohta); asia T-71/96, Berlinguieri Vinzek v. komissio, 6.11.1997 (Kok. H. 1997, s. I-A-339 ja s. II-921, 79-84 kohta); asia T-86/98, Gouloussis v. komissio, 26.1.2000 (Kok. H. 2000, s. I-A-5 ja s. II-23, 73-77 kohta) ja asia T-230/99, McAuley v. neuvosto, 14.6.2001 (Kok. 2001, s. I-A-127 ja s. II-583, 52 kohta).

2.  Avointa virkaa koskevan ilmoituksen olennainen tehtävä on antaa asianomaisille mahdollisimman täsmällisiä tietoja kyseisen viran täyttämiseksi vaadittavista edellytyksistä, jotta nämä kykenisivät arvioimaan, onko hakemuksen tekeminen aiheellista. Avointa virkaa koskevan ilmoituksen tehtävänä on niin ikään vahvistaa lailliset perusteet, joita noudattaen nimittävä viranomainen vertailee hakijoiden ansioita henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

   Nimittävä viranomainen ei noudata näitä perusteita, mikäli se ilmoittaa avoimen viran täyttämiseksi vaadittavat erityiset edellytykset vasta avointa virkaa koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ilmoittautuneiden hakijoiden mukaan ja mikäli se ottaa hakemuksia tutkiessaan huomioon muita kuin avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa esitettyjä edellytyksiä, koska tällaisella menettelyllä viedään avointa virkaa koskevalta ilmoitukselta se olennainen tehtävä, joka sillä on oltava palvelukseenottomenettelyssä.

   (ks. 61, 63 ja 66 kohta)

   Viittaukset:asia C-81/88, Müllers v. TSK, 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I-249,20 kohta);asia T-169/89, Frederiksen v. parlamentti, 11.12.1991 (Kok. 1991, s. II-1403,67 kohta); em. asia Benecos v. komissio, 18 kohta ja asia T-159/96, Wenk v. komissio, 12.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-193 ja s. II-593, 25 kohta).

3.  Se, että pääjohtajat ovat komission sisällä toteutetusta ylennys- ja nimitystoimenpiteiden hajauttamista koskevasta uudistuksesta lähtien toimineet nimittävänä viranomaisena, ei poista nimitysasioiden neuvoa-antavalta komitealta velvollisuutta eikä varsinkaan mahdollisuutta kuulla asianomaista pääjohtajaa. Kyseisen pääjohtajan kuulemisen tarkoituksena on antaa nimitysasioiden neuvoa-antavalle komitealle tietoja täytettävään virkaan vaadittavasta pätevyydestä ja hakijoiden ansioiden vertailusta, mikä ei vaikuta nimitysasioiden neuvoa-antavan komitean riippumattomuuteen lausunnon antamisessa eikä kyseisen pääjohtajan riippumattomuuteen nimittävänä viranomaisena myöhemmän lopullisen päätöksen tekemisessä. Se, että asianomaisella pääjohtajalla on uudistuksen seurauksena nykyään toimivalta tehdä nimityspäätökset komission puheenjohtajaa ja kahta muuta komission jäsentä kuultuaan, ei ole muuttanut nimitysasioiden neuvoa-antavan komitean suorittaman pääjohtajan kuulemisen luonnetta eikä perusteita.

   (ks. 78 kohta)

4.  Arviointikertomus on välttämätön arvioinnin väline aina, kun virkamiehen ura otetaan huomioon tehtäessä hänen ylentämistään koskevaa päätöstä.

   Ylennysmenettely on sääntöjenvastainen, mikäli arviointikertomuksen puuttuminen ei johdu arviointimenettelyn normaalista kulusta vaan sen olennaisesta, hallintoviranomaisesta johtuvasta viivästymisestä. Tällainen sääntöjenvastaisuus voi kuitenkin johtaa ylennysmenettelyn päätteeksi tehtävän päätöksen kumoamiseen ainoastaan siltä osin kuin arviointikertomuksen puuttuminen on saattanut vaikuttaa ratkaisevasti kyseiseen menettelyyn, erityisesti silloin kun tätä puutetta ei ole kyetty paikkaamaan muilla hylätyn virkamiehen ansioihin liittyvillä tiedoilla.

   Pelkkä hakijan arviointikertomuksen puuttuminen ei johda siihen, että nimittävällä viranomaisella olisi velvollisuus pitkittää nimitys- tai ylennyspäätöstä, koska se voi etsiä muita tietoja ja perustaa arviointinsa hakijoiden ansioita koskeviin muihin näkökohtiin, kuten tietoihin heidän hallinnollisesta ja henkilökohtaisesta tilanteestaan.

   (ks. 83, 85, 88 ja 89 kohta)

   Viittaukset: asia C-68/91 P, Moritz v. komissio, 17.12.1992 (Kok. 1992, s. I-6849, 16 kohta); yhdistetyt asiat T-89/91, T-21/92 ja T-89/92, X v. komissio, 25.11.1993 (Kok. 1993, s. II-1235, 49 kohta); asia T-58/92, Moat v. komissio, 16.12.1993 (Kok. 1993, s. II-1443, 59 kohta); asia T-18/93, Marcato v. komissio, 26.10.1994 (Kok. H. 1994, s. I-A-215 ja s. II-681, 73 kohta); asia T-82/98, Jacobs v. komissio, 24.2.2000 (Kok. H. 2000, s. I-A-39 ja s. II-169,34 ja 36 kohta) ja asia T-202/99, Rappe v. komissio, 5.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I-A-201 ja s. II-911, 40 ja 45 kohta).

5.  Jotta kyettäisiin arvioimaan työnantajan etua sekä henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitetun päätöksen yhteydessä huomioon otettavia ansioita, nimittävällä viranomaisella on laajaa harkintavaltaa, ja yhteisön tuomioistuinten on rajoituttava tällä alalla tutkimaan ainoastaan se, onko hallintoviranomainen ne menettelytavat ja keinot huomioon ottaen, joiden perusteella se on saattanut tehdä arviointinsa, pysynyt järkevissä rajoissa eikä ole käyttänyt valtaansa ilmeisen virheellisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi korvata nimittävän viranomaisen arviota nimitetyn hakijan pätevyydestä omalla arvioinnillaan.

   Tässä yhteydessä se, että virkamiehellä on ilmeisiä ja tunnustettuja ansioita, ei poissulje hakijoiden ansioiden vertailun yhteydessä sitä, että muut hakijat ovat ansioituneempia. Se, että asianomainen on hoitanut kyseistä virkaa tilapäisesti, tai se, että hän on ollut pitkään alemman palkkaluokan virassa, eivät ole ratkaisevia arviointiperusteita, jotka voisivat mennä työnantajan edun edelle, sillä se on ratkaiseva peruste ylennettäviä hakijoita valittaessa.

   (ks. 99 ja 102 kohta)

   Viittaukset: asia 282/81, Ragusa v. komissio, 21.4.1983 (Kok. 1983, s. 1245, 9 kohta); asia C-446/00 P, Cubero Vermurie v. komissio, 13.12.2001 (Kok. 2001, s. I-10315, 21 kohta); asia C-309/01 P, neuvosto v. McAuley, 13.12.2001, 18 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; yhdistetyt asiat T-112/96 ja T-115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-115 ja s. II-A-623, 62 kohta) ja asia T-152/00, E v. komissio, 19.9.2001 (Kok. H. 2001, s. I-A-179 ja s. II-813, 29 kohta).

6.  Harkintavallan väärinkäytön käsitteellä viitataan siihen, että hallintoviranomainen on käyttänyt valtuuksiaan muiden kuin niiden päämäärien saavuttamiseksi, joita varten valtuudet on on sille annettu. Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin vain, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että se on tehty muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi.

   (ks. 112 kohta)

   Viittaukset: em. asia Séché v. komissio, 139 kohta ja asia T-111/99, Samper v. parlamentti, 5.7.2000 (Kok. H. 2000, s. I-A-135 ja s. II-611, 64 kohta).

7.  Kun kumoamiskanteen ja vahingonkorvausvaatimuksen välillä on välitön yhteys, vahingonkorvauskanne voidaan tutkia kumoamiskanteelle liitännäisenä vaatimuksena, ilman että sitä pitäisi välttämättä edeltää nimittävälle viranomaiselle osoitettu vaatimus väitetyn vahingon korvaamisesta tai valitus, jossa kiistetään kyseisen vaatimuksen hylkäämisen perusteltavuus.

   (ks. 126 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat T-17/90, T-28/91 ja T-17/92, Camara Moisio ym. v. komissio, 15.7.1993(Kok. 1993, s. II-841,46 kohta) ja asia T-36/93, Ojha v. komissio, 6.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-161 ja s. II-497,115 kohta).

8.  Se, että virkamiehen henkilökansiosta puuttuu arviointikertomus sen vuoksi, että sen laatiminen on viivästynyt, on omiaan aiheuttamaan hänelle henkistä kärsimystä paitsi silloin, jos tämä on saattanut vaikuttaa hänen uraansa, myös silloin, jos tämä seikka on herättänyt hänessä epävarmuutta tai huolestuneisuutta hänen ammatillisesta tulevaisuudestaan.

   (ks. 130 kohta)

   Viittaukset: asia 61/76, Geist v. komissio, 14.7.1977 (Kok. 1977, s. 1419); asia 140/87, Bevan v. komissio, 15.3.1989 (Kok. 1989, s. 701); asia T-73/89, Barbi v. komissio, 8.11.1990 (Kok. 1990, s. II-619) ja asia T-386/94, Allo v. komissio, 19.9.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-393 ja s. II-1161, 76 kohta).