1

Euroopan unionin neuvosto vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 5.2.2013 antaman tuomion Bank Saderat Iran v. neuvosto (T-494/10, EU:T:2013:59; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla on kumottu Bank Saderat Irania koskevin osin

2

Koska Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (jäljempänä turvallisuusneuvosto) oli huolissaan Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) pääsihteerin lukuisista kertomuksista ja IAEA:n hallintoneuvoston päätöslauselmista, jotka koskivat Iranin islamilaisen tasavallan ydinohjelmaa, se antoi 23.12.2006 päätöslauselman 1737 (2006), jonka 12 kohdassa, yhdessä päätöslauselman liitteen kanssa, luetellaan joukko henkilöitä ja yhteisöjä, jotka osallistuvat ydinaseiden levittämiseen ja joiden varat ja taloudelliset resurssit olisi jäädytettävä.

3

Päätöslauselman 1737 (2006) täytäntöönpanemiseksi Euroopan unionissa neuvosto hyväksyi 27.2.2007 yhteisen kannan 2007/140/YUTP Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 61, s. 49).

4

Yhteisen kannan 2007/140 5 artiklan 1 kohdassa säädettiin tämän säännöksen a ja b alakohdassa lueteltujen henkilöiden ja yhteisöjen kaikkien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä. Kyseisen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta koski päätöslauselman 1737 (2006) liitteessä nimettyjä henkilöitä ja yhteisöjä sekä muita turvallisuusneuvoston tai turvallisuusneuvoston komitean – joka on perustettu päätöslauselman 1737 (2006) 18 artiklan mukaisesti – nimeämiä henkilöitä ja yhteisöjä. Luettelo näistä henkilöistä ja yhteisöistä oli yhteisen kannan 2007/140 liitteessä I. Mainitun 5 artiklan 1 kohdan b alakohta sisältää henkilöt ja yhteisöt, joita ei mainita liitteessä I ja jotka muun muassa osallistuvat ydinalan toimiin, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara Iranin islamilaisessa tasavallassa tai joilla on suora yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle. Luettelo näistä henkilöistä ja yhteisöistä oli mainitun yhteisen kannan liitteessä II.

5

Päätöslauselma 1737 (2006) pantiin Euroopan yhteisön toimivaltaan kuuluvin osin täytäntöön Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 423/2007 (EUVL L 103, s. 1), joka annettiin EY 60 ja EY 301 artiklan nojalla ja joka koski yhteistä kantaa 2007/140 ja vastasi sitä sisällöltään olennaisin osin, sillä samojen yhteisöjen ja luonnollisten henkilöiden nimet mainitaan asetuksen liitteessä IV, joka koskee turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean nimeämiä henkilöitä, yhteisöjä ja elimiä, ja liitteessä V, joka koskee muita kuin liitteessä IV mainittuja henkilöitä, yhteisöjä ja elimiä.

6

Asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kaikki liitteessä V luetelluille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään. Liitteeseen V sisältyvät luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt ja elimet, jotka eivät kuulu liitteen IV soveltamisalaan ja joista on yhteisen kannan 2007/140/YUTP 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti todettu, että ne

7

Todettuaan, että Iranin islamilainen tasavalta jatkoi ydinmateriaalin rikastamiseen liittyvää toimintaansa eikä tehnyt yhteistyötä IAEA:n kanssa, turvallisuusneuvosto antoi 3.3.2008 päätöslauselman 1803 (2008). Tämän päätöslauselman10 kohdassa turvallisuusneuvosto toteaa seuraavaa:

”Kehotetaan kaikkia valtioita tarkkailemaan alueellaan olevien rahalaitosten toimia kaikkien sellaisten pankkien kanssa, joiden kotipaikka on Iranissa, erityisesti Melli- ja Saderat-nimisten pankkien kanssa, ja näiden ulkomailla sijaitsevien konttoreiden ja tytäryhtiöiden kanssa, sen välttämiseksi, että tällaiset toimet edistäisivät joukkotuhoaseiden leviämistä tai ydinasejärjestelmien kehittämistä, kuten päätöslauselmassa 1737 (2006) on todettu.”

8

Turvallisuusneuvosto toteutti 9.6.2010 antamallaan päätöslauselmalla 1929 (2010) ankarampia toimenpiteitä ja päätti muun muassa eri rahoitusyksiköiden varojen jäädyttämisestä. Mainitun päätöslauselman 21 kohdassa turvallisuusneuvosto kehottaa valtioita ”estämään rahoituspalvelujen tarjoamisen, mukaan lukien vakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelut, alueellaan tai varojen, muun omaisuuden tai taloudellisten resurssien siirron alueelleen, alueensa kautta tai alueeltaan käsin kansalaisilleen tai maansa lainkäyttövaltaansa kuuluville yhteisöille (ulkomaiset sivuliikkeet mukaan lukien) tai niiden alueella oleville henkilöille tai rahalaitoksille taikka tällaisten toimesta, jos niillä on käytettävissään olevien tietojen mukaan perusteltua syytä olettaa, että nämä palvelut, muu omaisuus tai muut resurssit voisivat edistää Iranin ydinalan toimia, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämistä, erityisesti niiden alueella olevien tai myöhemmin niiden alueella olevien tai lainkäyttövaltaan kuuluvien tai kuuluneiden ja näihin ohjelmiin tai toimintoihin liittyvien varojen, muun omaisuuden tai muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisellä, ja kansallisten viranomaistensa määräysten ja lainsäädäntönsä mukaisesti harjoittamaan tehostettua valvontaa tällaisen toiminnan estämiseksi”.

9

Eurooppa-neuvosto korosti 17.6.2010 päivättyjen päätelmiensä liitteenä olevassa julkilausumassa, että se oli yhä enemmän huolissaan Iranin ydinohjelmasta, oli tyytyväinen turvallisuusneuvoston antamaan päätöslauselmaan 1929 (2010) ja pani merkille IAEA:n viimeisimmän 31.5.2010 päivätyn raportin sekä ilmoitti erityisesti rahoitusalaa koskevien uusien rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamisesta.

10

Neuvosto pani julkilausuman täytäntöön 26.7.2010 annetulla päätöksellä 2010/413, jolla kumottiin yhteinen kanta 2007/140 ja toteutettiin yhteiseen kantaan nähden uusia rajoittavia toimenpiteitä. Päätöksen 2010/413 johdanto-osan 17–20 perustelukappaleessa, jotka koskevat rahoitustoimintaa, palautetaan mieleen turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1929 (2010) tekemät päätökset ja Eurooppa-neuvoston 17.6.2010 antama julkilausuma. Päätöksen 2010/413 2 luku koskee rahoitusalaa. Päätöksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jotta estetään rahoituspalvelujen tarjoaminen jäsenvaltioiden alueella tai sellaisten varojen, muun omaisuuden tai muiden resurssien, jotka saattaisivat edistää Iranin ydinalan toimia, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämistä, siirtäminen jäsenvaltioiden alueelle, jäsenvaltioiden alueen kautta tai jäsenvaltioiden alueelta käsin taikka jäsenvaltioiden kansalaisille tai jäsenvaltioiden lainkäyttövallan alaisille yhteisöille, ulkomaiset sivuliikkeet mukaan lukien, tai jäsenvaltioiden alueella oleskeleville henkilöille tai jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluville rahalaitoksille tai näiden toimesta, jäsenvaltioiden on valvottava tehostetusti lainkäyttövaltaansa kuuluvien rahalaitosten kaikkea toimintaa sellaisten pankkien kanssa, joiden kotipaikka on Iranissa, ja niiden konttorien, tytäryhtiöiden ja laitosten, jotka ovat niiden määräysvallassa, kanssa.

11

Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa säädetään useiden henkilö- ja yhteisöryhmien varojen jäädyttämisestä. Kyseisen 20 artiklan 1 kohdan a alakohta koskee turvallisuusneuvoston nimeämiä henkilöitä ja yhteisöjä, joiden luettelo on päätöksen liitteessä I. Saman artiklan 1 kohdan b alakohdan kohteena puolestaan ovat ”henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät sisälly liitteeseen I ja jotka osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämiseen, tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle, myös osallistumalla kiellettyjen tuotteiden, tavaroiden, laitteiden, aineiden ja teknologian hankintaan, tai niiden puolesta tai johdolla toimivat henkilöt tai yhteisöt tai niiden omistuksessa tai määräysvallassa, myös laittomin keinoin, olevat yhteisöt, tai henkilöt ja yhteisöt, jotka ovat avustaneet nimettyjä henkilöitä tai yhteisöjä päätöslauselmien 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010) määräysten tai tämän päätöksen säännösten kiertämisessä tai rikkomisessa, sekä muut IRGC:n ja IRISL:n vanhemmat jäsenet ja yhteisöt sekä niiden omistuksessa tai määräysvallassa olevat taikka niiden puolesta toimivat yhteisöt, joiden luettelo on liitteessä II”.

12

Päätöksen 2010/413 liitteessä II mainitaan useita rahoituslaitoksia tai tällaisten ryhmiä. Bank Saderat Iran (mukaan lukien kaikki haarakonttorit ja tytäryhtiöt) on merkitty tämän liitteen I osan B jakson 7 kohtaan. Perustelut ovat seuraavat:

”[Bank Saderat Iran] on Iranin valtion omistama pankki (94-prosenttisesti Iranin hallituksen omistuksessa). Bank Saderat on tarjonnut rahoituspalveluja yhteisöille, jotka toimivat Iranin ydinohjelman ja ballististen ohjusten ohjelman puolesta, mukaan lukien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1737 [(2006)] nimetyt yhteisöt. [Bank Saderat Iran] käsitteli DIO:n (jolle määrätty pakotteita päätöslauselmassa 1737 [(2006)]) ja Iran Electronics Industries ‑yhtiön maksuja ja rembursseja maaliskuussa 2009. Vuonna 2003 Bank Saderat Iran käsitteli Iranin ydinalaan liittyvän Mesbah Energy Companyn puolesta remburssia (jolle on sittemmin määrätty pakotteita päätöslauselmassa 1737 [(2006)]).”

13

Asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi 26.7.2010 annetulla täytäntöönpanoasetuksella N:o 668/2010 Bank Saderat Iranin nimi, joka mainittiin kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä olevan I osan B jakson 5 kohdassa, lisättiin asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevassa taulukossa I mainittujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon.

14

Perustelut Bank Saderat Iranin merkitsemiselle mainittuun luettelon ovat melkein samat kuin päätöksessä 2010/413.

15

Neuvosto ilmoitti 27.7.2010 päivätyssä kirjeessä Bank Saderat Iranille, että se oli merkitty päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaan luetteloon.

16

Bank Saderat Iran pyysi 18.8. ja 25.8.2010 sekä 2.9., 9.9. ja 30.9.2010 päivätyillä kirjeillä neuvostoa antamaan sille tiedoksi ne seikat, joiden perusteella neuvosto oli kohdistanut siihen rajoittavia toimenpiteitä. Se myös pyysi neuvostoa 15.9.2010 päivätyllä kirjeellään tarkastelemaan mainittua päätöstä uudelleen.

17

Päätöksen 2010/413 liite II on tarkistettu ja laadittu uudelleen 25.10.2010 annetulla päätöksellä 2010/644. Tämän päätöksen toisessa perustelukappaleessa neuvosto ilmoittaa ottaneensa huomioon niiden, joita asia koskee, sille esittämät huomautukset.

18

Bank Saderat Iranin nimi sisällytettiin myös päätöksen 2010/413 liitteessä II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, olevassa I taulukossa olevan yhteisöjen luettelon 7 kohtaan. Perusteluissa ei enää mainita, että kyseessä on Iranin valtion pankki, joka on 94-prosenttisesti Iranin hallituksen omistuksessa, vaan että se on osittain kyseisen hallituksen omistuksessa. Muilta osin ne ovat samanlaiset kuin päätökseen 2010/413 sisältyvät perustelut.

19

Asetus N:o 423/2007 on kumottu ja korvattu 25.10.2010 annetulla asetuksella N:o 961/2010. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäädytetään kaikki liitteessä VIII luetelluille henkilöille, yhteisöille ja elimille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit. Liitteessä VIII luetellaan luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt ja elimet, – – joista on neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti todettu, että ne:

– –”

20

Neuvosto merkitsi Bank Saderat Iranin nimen asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevan B jaksossa olevan oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelon 7 kohtaan. Tämän merkitsemisen perustelut ovat melkein samanlaiset kuin päätöksessä 2010/413 olevat, sellaisena kuin kyseinen päätös on muutettuna päätöksellä 2010/644.

21

Neuvosto vastasi 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä Bank Saderat Iranin 15.9.2010 päivättyyn kirjeeseen ja ilmoitti hylkäävänsä uudelleen tarkastelun jälkeen tämän pyynnön siitä, että sen nimi poistettaisiin päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevasta luettelosta. Se täsmensi tästä, ettei se yhtynyt Bank Saderat Iranin näkökantaan, jonka mukaan tämän remburssitoiminta ei voinut edistää ydinaseiden levittämistä. Vastauksessaan Bank Saderat Iranin pyyntöön saada tutustua asiakirja-aineistoon neuvosto antoi tälle tiedoksi jäljennökset jäsenvaltioiden esittämistä rajoittavia toimenpiteitä koskevasta kahdesta ehdotuksesta (jäljempänä 28.10.2010 tiedoksi annetut ehdotukset).

22

Neuvosto antoi 31.5.2011 Bank Saderat Iranille tiedoksi valituksenalaiseen tuomioon johtaneen kumoamiskanteen yhteydessä esitetyn vastauksen liitteenä 27.5.2011 päivätyn neuvoston asiakirjan, joka sisälsi otteen Bank Saderat Iranin merkitsemistä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luetteloon koskevasta kolmannesta ehdotuksesta (jäljempänä kolmas ehdotus).

23

Neuvosto päätti 1.12.2011 uudelleentarkastelun jälkeen tekemällään päätöksellä 2011/783 pitää Bank Saderat Iranin päätöksen 2010/413 luettelossa sekä neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 1245/2011 pitää sen asetuksen N:o 961/2010 luettelossa.

24

Neuvosto viittasi Eurooppa-neuvoston 9.12.2011 esittämiin päätelmiin ja toteutti uusia toimenpiteitä päätöksen 2010/413 muuttamisesta 23.1.2012 annetulla päätöksellä 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22).

25

Se toteutti 23.3.2012 uusia toimenpiteitä asetuksella N:o 267/2012, jolla kumottiin ja korvattiin asetus N:o 961/2010. Asetuksen N:o 267/2012 23 artiklassa säädetään varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä. 23 artiklan 2 kohdassa säädetään siten seuraavaa:

”Jäädytetään kaikki liitteessä IX luetelluille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit. Liitteessä IX luetellaan luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt ja elimet, joista on [päätöksen 2010/413] 20 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti todettu, että ne:

– –

– –”

26

Bank Saderat Iran on merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevan I osan B taulukon 7 kohtaan. Tämän merkitsemisen perustelut ovat melkein samanlaiset kuin päätöksessä 2010/413 olevat, sellaisena kuin kyseinen päätös on muutettuna päätöksellä 2010/644.

27

Bank Saderat Iran nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä kumoamiskanteen päätöksestä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 668/2010. Sen jälkeen se laajensi vaatimuksiaan vaatien myös päätöksen 2010/644, asetuksen N:o 961/2010, päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 kumoamista sitä koskevin osin.

28

Aluksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sekä neuvoston että komission väitteet siitä, ettei Bank Saderat Iranilla ollut oikeutta vedota perusoikeuksiin liittyviin suojaan ja takeisiin.

29

Tämän jälkeen se tutki Bank Saderat Iranin kanteen. Se vetosi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koski perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan loukkaamista. Toinen kanneperuste koski ilmeistä arviointivirhettä Bank Saderat Irania koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisessa. Kolmas kanneperuste koski suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

30

Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä Bank Saderat Iranin puolustautumisoikeuksien ja sen tehokkaan oikeussuojan loukkaamista koskevan ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin tutki kunkin riidanalaisiin toimiin ja rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisehdotuksiin sisältyvän Bank Saderat Irania koskevan perusteen. Se katsoi, että neuvosto oli laiminlyönyt rahoituspalveluja koskevan toisen perusteen osalta perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei ollut täsmällinen. Tämän puuttuvan täsmällisyyden vuoksi myös Bank Saderat Iranin oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan oli loukattu toisen perusteen osalta. Tätä oikeutta oli lisäksi loukattu päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 osalta, koska rajoittavien toimenpiteiden kolmas toteuttamisehdotus oli annettu tiedoksi myöhässä. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 tarkasteluun liittyi virhe, koska asiakirja-aineisto ei sisältänyt mitään viitettä siitä, että neuvosto olisi tarkastanut Bank Saderat Irania koskevien seikkojen merkityksellisyyden ja perusteltavuuden. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 osalta.

31

Unionin yleinen tuomioistuin tutki tämän jälkeen toisen kanneperusteen, joka koski ilmeistä arviointivirhettä Bank Saderat Iraniin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisessa. Tämä tutkinta koski perusteita, joita pidettiin riittävän täsmällisinä ja joilla ei laiminlyöty perusteluvelvollisuutta. Koska mikään neuvoston Bank Saderat Irania vastaan esittämistä perusteista ei oikeuttanut sitä koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista, unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi toisen kanneperusteen ja kumosi riidanalaiset toimet sitä koskevin osin ilman, että oli tarpeen tutkia suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevaa kolmatta kanneperustetta.

32

Bank Saderat Iran väitti, että asetus N:o 267/2012 oli siihen nähden kuin asetuksen muodossa annettu päätös eikä todellinen asetus. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toista kohtaa ei sen mukaan näin ollen olisi pitänyt soveltaa käsiteltävässä asiassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 123 kohdassa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetus N:o 267/2012, mukaan lukien sen liite IX, on luonteeltaan asetus, koska sen 51 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa. Euroopan unionin perussäännön 60 artiklan toista kohtaa oli siis hyvinkin sovellettava käsiteltävässä asiassa.

33

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

34

Bank Saderat Iran vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

35

Komissio tukee kaikkia neuvoston valituksessaan esittämiä vaatimuksia.

36

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vaatii unionin tuomioistuinta hyväksymään valituksen, kumoamaan valituksenalaisen tuomion sekä hylkäämään Bank Saderat Iranin riidanalaisista toimista nostaman kanteen.

37

Bank Saderat Iran vaatii, että unionin tuomioistuin

38

Neuvosto vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään vastavalituksen ja velvoittamaan Bank Saderat Iranin korvamaan sille tämän valituksen osalta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

39

Neuvosto väittää, että valituksenalainen tuomio sisältää useita oikeudellisia virheitä.

40

Valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt sekä neuvoston että komission väitteen siitä, ettei Bank Saderat Iranilla ollut oikeutta vedota perusoikeuksiin liittyvään suojeluun ja takeisiin. Se on katsonut kyseisen tuomion 39 kohdassa, että unionin oikeudessa ei ole sääntöä, jolla estettäisiin oikeushenkilöitä, jotka ovat kolmannen valtion ilmentymiä, vetoamasta perusoikeuksiin liittyviin suojeluun ja takeisiin, ja mainitun tuomion 40 kohdassa, että joka tapauksessa oli todettava, etteivät neuvosto ja komissio olleet esittäneet seikkoja, joiden perusteella olisi voitu osoittaa, että Bank Saderat Iran tosiasiallisesti oli Iranin valtion ilmentymä.

41

Neuvosto kritisoi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 34–43 kohtaa. Se katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että vaikka todettaisiin Bank Saderat Iranin olevan Iranin valtion ilmentymä, se voisi vedota unionin tuomioistuimissa perusoikeuksiin liittyviin suojeluun ja takeisiin.

42

Neuvosto vetoaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 34 artiklaan, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tutki valtiollisten elinten ja samankaltaisten yksiköiden valituksia, ja muihin vastaaviin määräyksiin, kuten ihmisoikeuksista 22.11.1969 tehdyn amerikkalaisen yleissopimuksen 44 artiklaan. Ratio legis on, että valtiolla ei ole perusoikeuksia. Vaikka unionin perussopimukset ja Euroopan unionin perusoikeuskirja eivät sisälläkään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artiklan kaltaisia määräyksiä, samaa periaatetta on sovellettava.

43

Neuvosto katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, ettei minkään seikan perusteella voitu katsoa, että Bank Saderat Iran muodostaa valtiollisen elimen. Tältä osin neuvosto mainitsee

44

Neuvoston mukaan unionin yleinen tuomioistuin on siis virheellisesti katsonut, että koska Bank Saderat Iran harjoittaa yleisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvaa liiketoimintaa, sitä ei voida luokitella ”julkiseksi palveluksi”, vaikka se onkin välttämätöntä valtion talouden toiminnan kannalta. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole neuvoston mukaan ottanut asianmukaisesti huomioon sitä vaikutusvaltaa, joka Iranin hallituksella on Bank Saderat Iraniin huolimatta sen omistusosuuden pienentymisestä yksityistämisen johdosta.

45

Bank Saderat Iran kiistää neuvoston väitteet.

46

On todettava, että Bank Saderat Iranin nostama kanne liittyy SEUT 275 artiklan toiseen kohtaan (tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 50 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 48 kohta).

47

Bank Saderat Iran vetoaa kanneperusteisiin, jotka koskevat sen puolustautumisoikeuksien ja sen tehokkaan oikeussuojan loukkaamista. Tällaisiin oikeuksiin voi vedota jokainen luonnollinen henkilö tai yksikkö, joka nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa (tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 49 kohta).

48

Sama pätee kanneperusteisiin, jotka koskevat toimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan kaltaisen olennaisen menettelymääräyksen rikkomista (tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 50 kohta).

49

Kanneperusteista, jotka koskevat ilmeistä arviointivirhettä tai yleisen suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, on todettava, että valtiollisen yksikön mahdollisuus vedota niihin on kysymys, joka liittyy oikeusriidan asiakysymykseen (tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 51 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 51 kohta).

50

Näiden seikkojen perusteella on hylättävä neuvoston valitusperuste ilman, että olisi tarpeen tutkia väitettä, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen virhettä, kun se on katsonut, ettei ollut osoitettu, että Bank Saderat Iran oli valtiollinen yksikkö, koska tämä väite on tehoton.

51

Unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut valituksenalaisen tuomion 47–49 kohdassa SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrättyä toimien perusteluvelvollisuutta koskevasta oikeuskäytännöstä. Kyseisen tuomion 50–53 kohdassa se on tuonut esiin puolustautumisoikeuksia ja sitä velvollisuutta koskevan oikeuskäytännön, että asianomaiselle yhteisölle annetaan tiedoksi ne seikat, joita on käytetty sitä vastaan, jotta se voi esittää tehokkaasti kantansa kyseisistä seikoista.

52

Valituksenalaisen tuomion 61 ja 62 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että arvioitaessa sitä, onko asiassa noudatettu perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta antaa Bank Saderat Iranille tiedoksi sitä vastaan käytetyt seikat, huomioon on otettava riidanalaisissa toimissa esitettyjen perusteiden lisäksi neuvoston Bank Saderat Iranille 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä tiedoksi antamat kaksi ehdotusta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä kolmas ehdotus, joka on liitteenä neuvoston 31.5.2011 jättämässä vastauksessa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan nämä ehdotukset on esitetty jäsenvaltioiden delegaatioille Bank Saderat Irania koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä ja ne ovat näin ollen seikkoja, joihin mainitut toimenpiteet ovat perustuneet.

53

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa seuraavaa:

”– – pitää paikkansa, että kyseiset kolme ehdotusta annettiin [Bank Saderat Iranille] tiedoksi sen jälkeen, kun kanne oli nostettu ja – kun on kyse vastaukseen liitetystä ehdotuksesta – jopa päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 antamiseen perustuvan vaatimusten mukauttamisen jälkeen. Niillä ei näin ollen voida pätevästi täydentää päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 ja vastaukseen liitetyn ehdotuksen osalta päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 perusteluja. Ne voidaan kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa myöhempien toimien eli päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 laillisuutta, kun on kyse asianomaisista kolmesta ehdotuksesta, sekä päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 laillisuutta, kun on kyse 28.10.2010 ilmoitetuista ehdotuksista.”

54

Unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut valituksenalaisen tuomion 64–73 kohdassa kunkin riidanalaisiin toimiin ja rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisehdotuksiin sisältyvän perusteen. Valituksenalaisen tuomion 64–66 kohta kuuluvat seuraavasti:

55

Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut 73 kohdassa, että neuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta antaa Bank Saderat Iranille tiedoksi sitä vastaan käytetyt seikat toisen perusteen osalta sen kohtuuttoman ylimalkaisuuden vuoksi mutta että näitä velvollisuuksia on sitä vastoin noudatettu muiden perusteiden osalta.

56

Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta unionin yleinen tuomioistuin on huomauttanut valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa, että neuvosto ei antanut Bank Saderat Irakille oikeutta tutustua rajoittavia toimenpiteitä koskeviin ehdotuksiin riittävän ajoissa, koska kaksi ehdotusta ilmoitettiin 28.10.2010 päivätyn kirjeen liitteenä ja kolmas vastaajan vastauskirjelmän liitteenä, vaikka neuvoston Bank Saderat Iranille antama määräaika huomautusten esittämiseen päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 antamisen jälkeen päättyi 15.9.2010.

57

Bank Saderat Iranin mahdollisuudesta esittää tehokkaasti kantansa unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 82 ja 83 kohdassa katsonut, että Bank Saderat Iran on voinut esittää tehokkaasti kantansa lukuun ottamatta yhtäältä toisesta neuvoston perusteesta, joka on kohtuuttoman ylimalkainen, ja toisaalta kolmesta ehdotuksesta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, joita sillä ei ollut käytettävissään 15.9.2010.

58

Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 86 kohdassa katsonut, että neuvosto otti huomioon Bank Saderat Iranin huomautukset suorittamansa uudelleentarkastelun yhteydessä. Se on todennut kyseisen tuomion 85 kohdassa, että neuvosto korjasi maininnan, joka koski sitä, että Iranin valtio omisti osan Bank Saderat Iranista, ja jonka todenmukaisuuden viimeksi mainittu kiisti.

59

Valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että Bank Saderat Iranin tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta oli loukattu, kun otetaan huomioon neuvoston toisen perusteen ylimalkaisuus sekä rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevien kolmen ehdotuksen myöhäinen tiedoksi antaminen.

60

Ensimmäiseksi neuvosto katsoo otsikolla ”Perusteluvelvollisuus”, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan kutakin perustetta erikseen sen sijaan, että se olisi tarkastellut niitä yhtenä kokonaisuutena. Nämä perustelut ovat selvästi sidoksissa toisiinsa. Erityisesti kolmas ja neljäs peruste ovat tarkempi kuvaus toisessa perusteessa mainitusta menettelystä. Lisäksi vaikka kyseisessä toisessa perusteessa ei mainittu Yhdistyneiden kansakuntien ja unionin luetteloihin merkittyjen niiden yhteisöjen nimiä, joille Bank Saderat Iran tarjoaa pankkipalveluja, se olisi voinut kiistää mainitun perusteen siinä tapauksessa, että mikään sen asiakkaista ei olisi ollut Yhdistyneiden kansakuntien tai unionin luetteloissa.

61

Komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa esittämä kanta, jonka mukaan kumoamiskanne on perusteltu tiettyjen perusteiden osalta muttei toisen, ei ole puolustettavissa. Neuvoston ei voida katsoa laiminlyöneen perustelu- ja tiedonantovelvollisuuttaan Bank Saderat Iraniin nähden kunkin perusteen osalta erikseen.

62

Yhdistynyt kuningaskunta kiistää väliintulokirjelmässään myös unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän siitä, että toinen peruste olisi liian ylimalkainen, sillä tätä perustetta on luettava yhdessä sitä seuraavien perusteiden kanssa.

63

Toiseksi neuvosto riitauttaa otsikolla ”Oikeus tutustua asiakirjoihin” unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa esittämän näkemyksen siitä, että ”arvioitaessa sitä, onko asiassa noudatettu perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta antaa kyseessä olevalle yhteisölle tiedoksi sitä vastaan puhuvat seikat, huomioon on otettava riidanalaisissa toimissa esitettyjen perusteiden lisäksi neuvoston [Bank Saderat Iranille] tiedoksi antamat kolme ehdotusta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi”.

64

Neuvosto väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut väärin valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa mainitsemaansa oikeuskäytäntöä, joka on vahvistettu ensimmäisten terrorismia koskevien asioiden yhteydessä, kun ei ollut esitetty mitään perustetta, jolla voitaisiin oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon merkitseminen, ja kun näissä olosuhteissa ilmaisut ”perusteet” ja ”seikat” olivat keskenään vaihdettavissa. Nyt käsiteltävässä asiassa toimet sisälsivät perusteet, eikä siten mikään oikeuttanut sellaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisehdotusten tiedoksiantamista, jotka eivät missään tapauksessa sisältäneet mitään lisäarvoa.

65

Neuvoston perustelujen yhteenvetoon sisältymättömiä seikkoja ei myöskään tarvinnut antaa erikseen tiedoksi, koska ei voida olettaa viran puolesta, että neuvosto on käyttänyt niitä perusteina ja näyttönä. Neuvoston mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa mainitsemaansa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan silloin, kun perusteet ovat riittävän täsmälliset, neuvoston on ainoastaan asianomaisen pyynnöstä annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä (tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, T-390/08, EU:T:2009:401, 97 kohta).

66

Yhdistynyt kuningaskunta viittaa tuomion komissio ym. v. Kadi (C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518) 111 kohtaan ja väittää, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luettelon osalta on annettava tiedoksi vain yhteenveto neuvoston tällaisiin luetteloihin merkitsemiselle antamista perusteista eikä kyseisten yhteisöjen merkitsemistä koskevia ehdotuksia.

67

Bank Saderat Iran yhtyy unionin yleisen tuomioistuimen perusteluihin. Se väittää, etteivät kolmas ja neljäs peruste tee toisesta perusteesta täsmällisempää.

68

Bank Saderat Iran väittää, että neuvostolla oli velvollisuus toimittaa mainittuihin luetteloihin merkitsemistä koskevat ehdotukset merkitsemispäivänä tai vähän sen jälkeen, koska kyseessä oli asiakirja-aineiston ainoa näyttö. Neuvoston väitteeseen, jonka mukaan Bank Saderat Iranille ei ollut mitään hyötyä näiden merkitsemisehdotusten saamisesta, Bank Saderat Iran vastaa, ettei ole neuvoston tehtävä arvioida asiakirja-aineistoon kuuluvia seikkoja, jotka voivat olla kantajalle keskeisiä. Se, että neuvoston sallitaan valita huomioon otettavat asiakirja-aineiston seikat, on puolustautumisoikeuksien vastaista.

69

Bank Saderat Iran kiistää väitteen, jonka mukaan tuomiosta Bank Melli Iran v. neuvosto (T-390/08, EU:T:2009:401) alkunsa saanutta oikeuskäytäntöä olisi pitänyt soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, koska sillä ei ollut käytettävissään riittävän täsmällisiä tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehokkaasti tuoda esiin kantansa sitä vastaan käytetyistä seikoista. Se korostaa, että sekä unionin yleinen tuomioistuin että neuvosto ovat tukeutuneet siihen, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luetteloon merkitsemistä koskevat ehdotukset ovat näyttöä, vaikkei näin ollut.

70

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 74 kohta).

71

SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden (tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 71 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 75 kohta).

72

Rajoittavien toimenpiteiden osalta SEUT 296 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että siinä velvoitettaisiin vastaamaan yksityiskohtaisesti kyseisen henkilön esittämiin huomautuksiin, mutta se edellyttää kaikissa olosuhteissa ja myös silloin, kun unionin toimen perustelut vastaavat kansainvälisen elimen esittämiä perusteita, että perusteluissa eritellään yksilökohtaiset, erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella henkilöön on toimivaltaisten viranomaisten mielestä kohdistettava tällaisia toimenpiteitä. Unionin tuomioistuinten on näin ollen muun muassa tutkittava, ovatko esitetyt perusteet riittävän tarkkoja ja konkreettisia (ks. vastaavasti tuomio komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 116 ja 118 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 76 kohta).

73

Nyt käsiteltävässä asiassa tutkiessaan toista perustetta unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, koska neuvosto ei ole väittänyt sille, että toista, kolmatta ja neljättä perustetta olisi luettava yhdessä.

74

Vaikka oletettaisiinkin, että mainittu toinen peruste olisi pitänyt ymmärtää kolmannen ja neljännen perusteen valossa, kuten neuvosto väittää, mainittujen perusteiden lukeminen yhdessä ei missään tapauksessa anna Bank Saderat Iranille mahdollisuutta saada tietää konkreettisesti, mitä pankkipalveluja se on tarjonnut yhteisöille, ”jotka tekevät ostoja, jotka on tarkoitettu Iranin ydinohjelmia ja ballistisia ohjuksia koskevaa ohjelmaa varten”, ja joihin kuuluvat tietyt ”päätöslauselmassa 1737 (2006) tarkoitetut yhteisöt”. Näissä olosuhteissa unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, että se on päätellyt valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa, että toinen mainittuihin luetteloihin merkitsemistä koskeva peruste on liian ylimalkainen.

75

Lopuksi oikeudesta saada tutustua asiakirja-aineistoon unionin yleinen tuomioistuin on todennut perustellusti valituksenalaisen tuomion 77, 83 ja 102 kohdassa, että neuvostolla oli velvollisuus varmistaa ennen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista, että Bank Saderat Irania vastaan käytetyt seikat voitiin antaa sille tiedoksi riittävän ajoissa, jotta se voi tehokkaasti esittää kantansa asiasta, ja että rajoittavia toimenpiteitä koskevien kolmen ehdotuksen tiedoksi antaminen myöhässä loukkasi Bank Saderat Iranin puolustautumisoikeuksia ja tämän oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja siten se vaikutti päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 lainmukaisuuteen siltä osin kuin nämä toimet koskivat Bank Saderat Irania.

76

Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sekä puolustautumisoikeuksien ja oikeuden saada tehokasta oikeussuojaa loukkaamista koskevan perusteen osalta unionin yleinen tuomioistuin tiivistää Bank Saderat Iranin väitteen seuraavasti:

”91 [Bank Saderat Iran] väittää, että neuvosto ei todella tutkinut käsiteltävän asian olosuhteita vaan se tyytyi hyväksymään jäsenvaltioiden tekemät ehdotukset. Tämä virheellisyys rasittaa sen mukaan sekä [Bank Saderat Irania] koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista edeltänyttä tutkintaa että samaisten toimenpiteiden säännöllistä uudelleentarkastelua.”

77

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut seuraavaa:

– –

78

Unionin yleinen tuomioistuin on päätellyt valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa, ettei neuvosto ole päätöstä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 668/2010 antaessaan noudattanut velvollisuutta tutkia sille esitettyjen, Bank Saderat Irania koskevien tietojen ja todisteiden merkityksellisyyttä ja paikkansapitävyyttä, ja näin ollen mainitut toimet ovat lainvastaisia.

79

Neuvosto katsoo komission tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen edellyttäessään valituksenalaisen tuomion 94 ja 95 kohdassa, että asiakirja-aineistoon on sisällyttävä viitteitä siitä, että neuvosto on tarkistanut sille esitetyt seikat. Se väittää, ettei ole mahdollista määrittää seikkoja, jotka on esitettävä sen osoittamiseksi, että neuvoston jäsenet ovat suorittaneet tämän tarkistamisen, ja että tietyt seikat ovat peräisin luottamuksellisista lähteistä, joihin kaikilla neuvoston jäsenillä ei ole pääsyä.

80

Bank Saderat Iran väittää, että oikeudellista periaatetta, jonka mukaan neuvoston on arvioitava sille esitettyjen tietojen ja näytön merkityksellisyys ja paikkansapitävyys, ei ole riitautettu. Se katsoo, että unionin yleisellä tuomioistuimella oli oikeus vedota kaiken sitä koskevan näytön puuttumiseen, että neuvosto olisi suorittanut asianmukaisen tarkistuksen sen päätelmänsä tukemiseksi, ettei se ollut tehnyt tätä. Se toteaa lisäksi, että neuvosto myöntää, ettei se ole tarkistanut sille esitettyihin ehdotuksiin sisältyneitä väitteitä, jotka koskivat Bank Saderat Iranin nimeämistä yhteisöksi, johon kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, juuri siksi, ettei se voinut tutustua väitteiden taustalla olevaan näyttöön, jota pidetään luottamuksellisena.

81

Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että Bank Saderat Iran on merkitty rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luetteloon päätöksellä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 668/2010 ainoastaan jäsenvaltioiden esittämien merkitsemisehdotusten perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan osoita, miltä osin tämä seikka voi olla jokin SEUT 263 artiklassa tarkoitetuista kumoamissyistä.

82

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 95 kohdassa, ei näytä siltä, että neuvostolle ennen päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 antamista esitettyjen Bank Saderat Irania koskevien seikkojen merkityksellisyyden ja paikkansapitävyyden tarkistaminen voisi olla näiden toimien antamista koskeva olennainen menettelymääräys, jonka noudattamatta jättäminen voisi aiheuttaa niiden lainvastaisuuden. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole osoittanut, että tällaisesta menettelymääräyksestä olisi määrätty EUT-sopimuksessa tai johdetun oikeuden toimessa.

83

Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole todennut, miltä osin tämä seikka voisi johtaa perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, Bank Saderat Iranin puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen tai sen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen, joihin Bank Saderat Iran on vedonnut ensimmäisellä kanneperusteellaan, tai minkään muun oikeussäännön rikkomiseen.

84

Koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole osoittanut mitään SEUT 263 artiklassa tarkoitetuista kumoamissyistä, jotka vaikuttavat päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 pätevyyteen sen vuoksi, ettei Bank Saderat Irania koskevien seikkojen merkityksellisyyttä ja paikkansapitävyyttä ole tarkistettu, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 94 kohdassa, että antaessaan ensimmäisen toimen, jolla päätetään ydinaseiden levittämiseen väitetysti osallistuviin yhteisöihin kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä, neuvoston on tutkittava niiden tietojen ja todisteiden merkityksellisyys ja paikkansapitävyys, joita jäsenvaltio tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sille esittävät. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt saman oikeudellisen virheen päätellessään valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa, ettei neuvosto ole päätöstä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 668/2010 antaessaan noudattanut velvollisuutta tutkia sille esitettyjen, Bank Saderat Irania koskevien tietojen ja todisteiden merkityksellisyyttä ja paikkansapitävyyttä ja että näin ollen mainitut toimet ovat lainvastaisia.

85

Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 106 kohdassa katsonut, että kun otetaan huomioon neuvoston Bank Saderat Iranin suhteen esittämän toisen perusteen puutteelliset perustelut, sen oli rajoituttava tarkistamaan esitettyjen ensimmäisen, kolmannen, neljännen ja viidennen perusteen hyväksyttävyys.

86

Se on todennut mainitun tuomion 107 kohdassa, että ensimmäinen peruste, jonka mukaan Bank Saderat Iran on pankki, josta Iranin valtio omistaa 94 prosenttia, perustuu virheelliseen tosiseikkoja koskevaan olettamaan, eikä sillä voida oikeuttaa päätöksellä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 668/2010 Bank Saderat Iraniin kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä.

87

Mesbah Energy Companya koskevasta neljännestä perusteesta unionin yleinen tuomioistuin on todennut kyseisen tuomion 109 kohdassa, että neuvosto ei ollut esittänyt minkäänlaisia todisteita tai tietoja osoittaakseen, että tällaisia palveluja suoritettiin tai edes että Bank Saderat Iran oli tietoinen Mesbah Energy Companyn, johon ei vielä vuonna 2003 ollut kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, osallisuudesta ydinaseiden levittämisessä.

88

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 110 kohdassa tämän pätevän myös viidenteen perusteeseen siltä osin kuin on kyse päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 laillisuudesta. Bank Saderat Iran kiisti suorittaneensa rahoituspalveluja Sanam Industria Groupille tähän kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen, eikä neuvosto esittänyt ensimmäistäkään seikkaa osoittaakseen päinvastaista tai näyttääkseen toteen, että Bank Saderat Iran oli tietoinen Sanam Industria Groupin osallisuudesta ydinaseiden levittämisessä vieläpä ennen tähän kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista.

89

Kolmannesta perusteesta on vielä todettava, että Bank Saderat Iran ei kiistänyt sitä, että DIO ja IEI osallistuvat ydinaseiden levittämiseen, vaan sen, että sen näille yhteisölle tarjoamat palvelut oikeuttivat siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen. Se väitti tästä lähinnä, että kyseiset palvelut olivat menneisyydessä suoritettuja tavanomaisia pankkipalveluja kolmansien pankkien asettamien vientiremburssien käsittelyn yhteydessä ja että ne eivät koskeneet ydinaseiden levittämiseen liittyviä toimia. Sen selvittämiseksi, olivatko kyseiset argumentit perusteltuja, unionin yleinen tuomioistuin pyysi neuvostoa toimittamaan sille yksityiskohtaiset tiedot Bank Saderat Iranin DIO:lle ja IEI:lle käsittelemistä rembursseista. Koska neuvosto ei vastannut unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöön, se katsoi valituksenalaisen tuomion 116 kohdassa, että mahdottomuus selvittää, olivatko Bank Saderat Iranin argumentit perusteltuja, johtui siitä, että neuvosto laiminlöi velvollisuutensa esittää asian kannalta merkitykselliset todisteet ja tiedot.

90

Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 116 kohdassa, että toinen kanneperuste oli hyväksyttävä.

91

Mesbah Energy Companyn lukuun käsiteltyjä rembursseja koskevan neljännen perusteen osalta neuvosto väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole asianmukaisesti ottanut huomioon toimintojen salaista luonnetta; näyttö on peräisin luottamuksellisista lähteistä eikä sitä voida antaa tiedoksi kaikissa tapauksissa. Se korostaa myös jäsenvaltioiden ja toimielinten keskinäistä luottamusta ja lojaalin yhteistyön periaatetta. Neuvosto väittää lisäksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ei ole olemassa ehdotonta oikeutta näytön paljastamiseen. Jos tällaista periaatetta sovelletaan rikosoikeudellisissa asioissa syytteisiin, sitä on sovellettava sitäkin suuremmalla syyllä mainittuihin rajoittaviin toimenpiteisiin, jotka ovat turvaamistoimenpiteitä.

92

Kolmannesta perusteesta, joka koskee päätöslauselman 1737 (2006) kohteena olleen DIO:n ja päätöksen 2008/475 kohteena olleen IEI:n remburssien käsittelyä maaliskuussa 2009, neuvosto toteaa, että Bank Saderat Iran ei ole kiistänyt tätä käsittelyä, mutta se on väittänyt, että kyseessä olivat vientiluottoihin liittyvät tavanomaiset pankkipalvelut. Neuvosto väittää Yhdistyneen kuningaskunnan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa näitä rembursseja koskevat yksityiskohtaiset tiedot. Se katsoo, että niiden käsittely riittää yksinään oikeuttamaan Bank Saderat Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet. Se muistuttaa tältä osin, että useammassa säännöksessä, kuten päätöksen 2010/413 1 artiklan 4 kohdassa ja 15 artiklan 1 kohdassa, asetuksen N:o 267/2012 4 artiklassa, turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1737 (2006) 7 kohdassa ja turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa kielletään ydinaseiden sekä levittämistä – myös muissa maissa – edistävän materiaalin että aseiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden vienti Iranista ja erityisesti niiden ostaminen Iranissa tai niiden kuljetus Iranista, ja onkin virheellistä olettaa, että DIO:n ja IEI:n viennit mahdollistavilla rembursseilla ei ollut mitään yhteyttä Iranin islamilaisen tasavallan ydinenergia-alan toimintaan. Neuvosto katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti korvannut omalla tarkoituksenmukaisuutta koskevalla arvioinnillaan neuvoston arvioinnin niiden seikkojen osalta, joilla oikeutetaan varojen jäädyttäminen turvaamistoimenpiteenä, ja se on siten toiminut oman oikeuskäytäntönsä vastaisesti (ks. vastaavasti tuomio People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T-256/07, EU:T:2008:461, 138 kohta).

93

Yhdistynyt kuningaskunta korostaa, että Bank Saderat Iran on hyvin merkittävä iranilainen pankki, jolla on Iranissa keskeinen asema, jonka vuoksi se voi tukea ydinaseiden levittämistä edistävää ydinenergia-alan toimintaa. Se on olennaisin osin Iranin hallituksen määräysvallassa, ja voidaan pelätä, että se voi asemansa avulla tukea tällaista levittämistä. Kyseisen jäsenvaltion mukaan tämä oikeuttaa turvaamistoimenpiteet, kun otetaan huomioon legitiimi ja hyvin tärkeä tavoite painostaa Irania, jotta tämä valtio lopettaisi rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sen ydinaseiden levittämistä edistävän ydinenergia-alan toiminnan. Tämänkaltaiset päätökset kuuluvat neuvoston harkintavaltaan.

94

Komissio toteaa, että Bank Saderat Iranin toiminnat on nähtävä laajemmasta näkökulmasta eikä niitä voida tutkia yksittäisinä liiketoimina asiayhteyden ulkopuolella. Se muistuttaa, että turvallisuusneuvoston tarkoituksena oli Bank Saderat Iranin luetteloon merkitseminen.

95

Pankkien merkitseminen luetteloon selittyy Iranin tarpeella käyttää pankkipalveluja uraanin, teknologian ja muiden aineiden tuontiin. Komission mukaan Bank Saderat Iranin kaltaisen pankin sulkeminen niiden pääasiallisten rahoitusmarkkinoiden ulkopuolelle, joilla tämäntyyppisiä liiketoimia suoritetaan, liittyy rationaalisesti kansainvälisen yhteisön tavoitteeseen estää ydinaseiden kehittäminen ja leviäminen. Neuvoston ei pitäisi olla velvollinen osoittamaan, että erityisesti kyseessä olevat palvelut ja varainsiirrot liittyivät ”suoraan” ydinaseiden levittämiseen, kuten unionin yleinen tuomioistuin näyttää toivovan. Riittää, että luetteloon merkittävä yhteisö tarjoaa palveluja DIO:n ja IEI:n kaltaisille kolmansille, joiden tiedetään osallistuvan ydinaseiden levittämiseen.

96

Bank Saderat Iran kiistää neuvoston, komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet.

97

Neuvoston väitteet koskevat yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointia kolmannen ja neljännen perusteen paikkansapitävyydestä.

98

Bank Saderat Iranin mainittuihin luetteloihin merkitsemisen oikeuttamiseksi hyväksyttyjen seikkojen ja tämän merkitsemisen perustelujen paikkansapitävyyden tueksi esitetyn näytön osalta on muistutettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. vastaavasti tuomio komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta; tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 64 kohta; tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 73 kohta; tuomio Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 45 kohta; tuomio Anbouba v. neuvosto, C‑630/13 P, EU:C:2015:247, 46 kohta; tuomio Ipatau v. neuvosto, C‑535/14 P, EU:C:2015:407, 42 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 109 kohta).

99

Tätä varten unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia (ks. tuomio komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 120 kohta; tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 65 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat , C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 110 kohta).

100

Jos unionin toimivaltaisen viranomaisen on mahdotonta täyttää unionin tuomioistuinten pyyntöä, viimeksi mainittujen asiana on silloin tukeutua pelkkiin niille ilmoitettuihin seikkoihin (ks. tuomio komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 123 kohta; tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 68 kohta ja tuomio neuvosto v. Bank Mellat, C‑176/13 P, EU:C:2016:96, 111 kohta).

101

Mesbah Energy Companya koskevan neljännen perusteen osalta neuvosto ei kiistä sitä, ettei se ole esittänyt mitään näyttöä, kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 109 kohdassa. Sitä vastoin se väittää, että näyttö Bank Saderat Iranin tuesta Iranin islamilaisen tasavallan ydinenergia-alan toiminnalle on peräisin luottamuksellisista lähteistä, joiden paljastaminen mahdollistaisi sen toimittaneiden henkilöiden tunnistamisen, mikä vaarantaisi näiden henkilöiden hengen ja turvallisuuden.

102

Tästä on todettava, että tähän argumenttiin on vedottu ensimmäisen kerran muutoksenhakuvaiheessa. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin tuomioistuimessa perusteita ja perusteluja, joihin hän ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus laajentaa unionin tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, riita-asiaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. Unionin tuomioistuin on siten valitusasioissa toimivaltainen tutkimaan ainoastaan oikeudellisen ratkaisun, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista ja perusteluista (tuomio Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103

Näin ollen näytön luottamuksellisuutta koskeva väite on jätettävä tutkimatta.

104

Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä päätellyt valituksenalaisen tuomion 109 kohdassa, ettei neljäs peruste voi oikeuttaa Bank Saderat Iraniin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista.

105

Unionin yleinen tuomioistuin on Bank Saderat Iranin DIO:lle ja IEI:lle käsittelemiä rembursseja koskevien yksityiskohtaisten tietojen puuttuessa todennut kolmannesta perusteesta, että sen oli mahdotonta varmistaa Bank Saderat Iranin väitteiden paikkansapitävyys. On hylättävä neuvoston, komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet, jotka perustuvat päätöksen 2010/413 1 artiklan 4 kohtaan ja 15 artiklan 1 kohtaan, asetuksen N:o 267/2012 4 artiklaan sekä turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1737 (2006), 1747 (2007) ja 1929 (2010) 5, 7 ja 14 kohtaan sen osoittamiseksi, että Bank Saderat Iranin suorittama DIO:n ja IEI:n vientiremburssien käsittely merkitsee itsessään Iranin islamilaisen tasavallan ydinaseiden levittämistä edistävän ydinenergia-alan toiminnan tukemista. Koska neuvosto ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa esittänyt näyttöä sen osoittamiseksi, että kyseessä olevat remburssit koskivat omaisuutta, jonka vienti Iranista on kiellettyä edellä mainittujen toimien ja päätöslauselmien perusteella, se ei siten ole osoittanut, että Bank Saderat Iranin DIO:lle ja IEI:lle tarjoamat palvelut merkitsivät tällaista tukemista. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä päätellyt valituksenalaisen tuomion 116 kohdassa, että toinen peruste oli hyväksyttävä.

106

Tästä seuraa, että neuvoston väitteet, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen arviointia neljännen ja kolmannen perusteen paikkansapitävyydestä, on hylättävä.

107

Valituksen tutkimisesta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, joka koskee sen valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa tekemää päätelmää siitä, ettei neuvosto ole päätöstä 2010/413 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 668/2010 antaessaan noudattanut velvollisuutta tutkia sille esitettyjen, Bank Saderat Irania koskevien tietojen ja näytön merkityksellisyyttä ja paikkansapitävyyttä. On kuitenkin varmistettava, voidaanko kyseisen tuomion tuomiolauselma pysyttää mainitun tuomion niiden perustelujen perusteella, joihin ei liity oikeudellista virhettä.

108

Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut riidanalaiset toimet useamman yhdistetyn perusteen perusteella.

109

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin on todennut virheellisesti valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa, että neuvoston päätökseen liittyvä virhe oikeutti päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 kumoamisen Bank Saderat Irania koskevin osin, se on kuitenkin valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa kumonnut nämä samat toimet muiden virheiden perusteella, eikä unionin tuomioistuin ole todennut tätä koskevaa oikeudellista virhettä. Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa todettu virhe ei vaikuta tämän tuomion tuomiolauselmaan.

110

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että päävalitus on hylättävä.

111

Bank Saderat Iran on esittänyt kaksi perustetta vastavalituksensa tueksi. Ensimmäinen peruste koskee sitä, että riidanalaiset toimet eivät olleet perusteltuja. Toinen koskee valituksenalaisen tuomion ajallista vaikutusta.

112

Ensimmäisellä perusteellaan Bank Saderat Iran väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tukeutuessaan valituksenalaisen tuomion 95 kohdassa siihen virheelliseen olettamaan, jonka mukaan neuvoston käytettävissä olleet tiedot olivat oikeudellisesti näyttöä, jonka merkityksellisyys ja paikkansapitävyys neuvoston piti tutkia. Asiakirja-aineisto ei kuitenkaan sisällä mitään näyttöä, joten todisteiden tutkiminen oli määritelmällisesti mahdotonta. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kumota alkuperäiset toimet tällä ainoalla perusteella samoin kuin niitä seuranneet toimet.

113

Neuvoston mielestä ensimmäinen peruste ei ole perusteltu.

114

Ensimmäisestä perusteesta on huomautettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohdan ja 178 artiklan 1 kohdan mukaan valituksessa, olipa se päävalitus tai vastavalitus, voidaan vaatia ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamista kokonaan tai osittain.

115

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on Bank Saderat Iranin vaatimuksesta kumonnut kyseessä olevat nimeämiset tämän kanteen vaatimusten mukaisesti. Bank Saderat Iran pyrkii vastavalituksensa ensimmäisellä perusteella todellisuudessa vain korvaamaan perustelut ilman, että tämä korvaaminen oikeuttaisi unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen edes osittaisen kumoamisen. Vastavalituksen ensimmäinen peruste on siten jätettävä tutkimatta.

116

Toisella perusteellaan Bank Saderat Iran väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 121–124 kohdassa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan riidanalaisiin toimiin, jotka ovat asetuksen muodossa. Sen mukaan henkilöiden yksilöinti tarkoittaa nyt käsiteltävässä olevan asian tavoin asetuksen muodossa annettua yksittäistapausta koskevaa päätöstä, joten sen ei saada katsoa olevan osa asetusta mainitun perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen Bank Saderat Iranin riidanalaisissa toimissa nimeämisen kumoamisen olisi pitänyt saada aikaan välittömät vaikutukset. Se mainitsee tältä osin polkumyynnin vastaisia asetuksia koskevan oikeuskäytännön ja sen, että nimeämiset on annettu erikseen tiedoksi henkilöille ja yhteisöille.

117

Neuvosto ja komissio katsovat, että toinen peruste on perusteeton.

118

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Tämän artiklan toisessa kohdassa säädetään kuitenkin, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen päätökset, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta sen määräajan kuluttua, jona muutosta voidaan hakea, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä.

119

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, nimettyjen henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisestä säätävät asetukset ovat samalla sekä yleisesti sovellettavia toimia, koska niissä kielletään yleisellä ja abstraktilla tavalla määriteltyä adressaattiluokkaa erityisesti asettamasta varoja tai taloudellisia resursseja niiden liitteissä lueteltujen henkilöiden ja yhteisöjen saataville, että useita yksittäistapauksissa näiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta tehtyjä päätöksiä (ks. vastaavasti tuomio Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 241–244 kohta ja tuomio Gbagbo ym. neuvosto, C‑478/11 P–C‑482/11 P, EU:C:2013:258, 56 kohta).

120

Se, että kyseiset toimet ovat yksittäistapauksissa annettuja toimia, antaa SEUT 275 artiklan toisen kohdan ja SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisesti luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille oikeuden saada asiansa käsitellyksi unionin tuomioistuimissa (tuomio Gbagbo ym. neuvosto, C‑478/11 P–C‑482/11 P, EU:C:2013:258, 57 kohta). Se seikka, että riidanalaisella asetuksella asetettujen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt ja yhteisöt mainitaan nimeltä siten, että asetus koskee heitä suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei tämä toimi ole yleisesti sovellettava SEUT 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla ja ettei sitä voida luokitella asetukseksi (tuomio Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 241 kohta).

121

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 123 kohdassa, asetus N:o 267/2012, mukaan lukien sen liite IX, on luonteeltaan asetus, koska sen 51 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa.

122

Siten unionin yleinen tuomioistuin on oikeudellista virhettä tekemättä todennut valituksenalaisen tuomion 124 kohdassa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan siis nyt käsiteltävässä asiassa.

123

Tämän vuoksi vastavalitus on hylättävä.

124

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

125

Saman työjärjestyksen 138 artiklan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

126

Koska Bank Saderat Iran on päävalituksessa vaatinut neuvoston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Bank Saderat Iranille kummassakin oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

127

Koska neuvosto on vastavalituksen osalta vaatinut Bank Saderat Iranin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja Bank Saderat Iran on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan vastavalitusta koskevista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut tältä osin.

128

Mainitun työjärjestyksen 140 artiklan, jota myös sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, 1 kohdan mukaan asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

129

Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: