UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

5 päivänä maaliskuuta 2015 ( *1 )

”Ennakkoratkaisupyyntö — Valtiontuet — Lainaan liittyvä valtiontakaus — Päätös 2011/346/EU — Pätevyyttä koskevat kysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — SEUT 107 artiklan 1 kohta — Perustelut — Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan — SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta — Jäsenvaltion taloudessa oleva vakava häiriö”

Asiassa C‑667/13,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal do Comércio de Lisboa (Portugali) on esittänyt 17.10.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 16.12.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Portugalin valtio

vastaan

Banco Privado Português SA, selvitystilassa, ja

Massa Insolvente do Banco Privado Português SA,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, varapresidentti K. Lenaerts (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-C. Bonichot, A. Arabadjiev ja J. L. da Cruz Vilaça,

julkisasiamies: P. Cruz Villalón,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—	Banco Privado Português SA, selvitystilassa, ja Massa Insolvente do Banco Privado Português SA, edustajinaan advogada M. Ferreira Santos ja advogada R. Leandro Vasconcelos,

—	Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja A. Cunha, avustajinaan advogado M. Pena Machete ja advogado G. Reino Pires,

—	Euroopan komissio, asiamiehinään M. França, L. Flynn ja M. Afonso,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhtäältä valtiontuesta C 33/09 (ex NN 57/09 ja ex CP 191/09), jonka Portugali on toteuttanut myöntämällä valtiontakauksen BPP:lle, 20.7.2010 annetun komission päätöksen 2011/346/EU (EUVL 2011, L 159, s. 95) pätevyyttä ja toisaalta [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 14 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Estado português (Portugalin valtio) ja toisaalta selvitystilassa oleva Banco Privado Português SA (jäljempänä BPP) ja Massa Insolvente do Banco Privado Português SA (BPP:n selvitystilavelkojat) ja joka koskee velkojainluetteloon hyväksyttyä Portugalin valtion saatavaa, jonka suuruus on 24462921,24 euroa lisättynä erääntyneillä koroilla ja joka vastaa takaisinperittävää valtiontukea, jonka Portugalin valtion väitetään myöntäneen lainvastaisesti BPP:lle antamalla valtiontakauksen (jäljempänä takaus) tälle pankille myönnetylle 450 miljoonan euron lainalle.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Asetus N:o 659/1999

3	Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdassa sääntöjenvastainen tuki määritellään uudeksi tueksi, joka on otettu käyttöön SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

Asetuksen 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuen takaisinperiminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä ’takaisinperimistä koskeva päätös’. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi [unionin oikeuden] jonkin yleisen periaatteen vastaista.

2. Takaisinperimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.

3. Takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan [unionin] tuomioistuimen [SEUT 278] artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [unionin] lainsäädännön soveltamista.”

13.3.2009 tehty päätös

Komissio päätti valtiontukea NN 71/08 – Portugali, Auxílio estatal ao Banco Privado Português – BPP koskevalla 13.3.2009 tehdyllä päätöksellä C(2009) 1892 final (EUVL C 174, s. 1; jäljempänä 13.3.2009 tehty päätös) kiireellisenä toimenpiteenä, ettei se vastusta Portugalin valtion takauksena myöntämää tukea vakuudeksi 450 miljoonan euron luotolle, jonka kuusi portugalilaista pankkia oli myöntänyt BPP:lle 5.12.2008. Tämä takaus sallittiin EY 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, josta on tullut SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta, kuuden kuukauden ajaksi eli 5.6.2009 asti.

6	Tämän päätöksen 34 perustelukappaleesta ilmenee, että komission tästä tuesta tekemä arviointi ei rajoittanut arviointia, jonka komissio tekisi siinä tapauksessa, että toimenpidettä jatkettaisiin edellisessä kohdassa mainitun määräajan yli.

Kyseisen päätöksen 39 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Takauksesta maksettava palkkio on tarjottujen vakuuksien suuresta arvosta huolimatta – – edelleen huomattavasti pienempi kuin se, mitä olisi normaalisti pidettävä asianmukaisena vaikeuksissa olevien pankkien tapauksessa. Komissio katsoo, että tätä palkkiota voitaisiin poikkeuksellisesti pitää asianmukaisena [BPP:n] selviytymisen turvaamiseksi ja tällöinkin vain lyhyen pelastamisjakson ajaksi. Tämäntasoisen palkkion hyväksyminen edellyttää lisäksi rakenneuudistussuunnitelman esittämistä. Komissio odottaa, että BPP:n hyväksi toteutettujen julkisten toimenpiteiden kustannukset otetaan pitkällä aikavälillä huomioon sen elinkelpoisuuden palauttamiseksi laadittavassa rakenneuudistussuunnitelmassa ja että myönnetyn tuen vaikutus kilpailuun otetaan huomioon kompensoivien toimenpiteiden yhteydessä. Tässä yhteydessä komissio muistuttaa myös myönteisesti merkille panemastaan Portugalin viranomaisten sitoutumisesta rakenneuudistussuunnitelman esittämiseen kuuden kuukauden määräajassa [BPP:n] hyväksi toteutetun tukitoimenpiteen myöntämispäivästä eli 5.6.2009 mennessä.”

8	Komissio muistuttaa 13.3.2009 tehdyn päätöksen 41 perustelukappaleessa, että tuen kestoaika on rajoitettu kuuteen kuukauteen ja että sen mahdollisesta pidentämisestä on kaikissa tapauksissa ilmoitettava komissiolle sen hyväksymistä varten.

Päätös 2011/346

Päätöksen 2011/346 johdanto-osan 9, 12, 13 ja 19–24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(9)	BPP on Portugaliin sijoittautunut rahoituslaitos, joka harjoittaa vähittäispankkitoimintaa sekä tarjoaa neuvonta- ja pääomasijoituspalveluja yrityksille. – – BPP toimii aktiivisesti Portugalissa ja Espanjassa sekä vähäisemmässä määrin Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa.

– –

(12)	BPP ilmoitti 24 päivänä marraskuuta 2008 Portugalin keskuspankille, jäljempänä ’Banco de Portugal’, ettei se ehkä pystyisi enää täyttämään maksuvelvoitteitaan. BPP:lle annettiin lupa keskeyttää kaikki maksunsa 1 päivästä joulukuuta 2008.

(13)

BPP:lle myönnettiin 5 päivänä joulukuuta 2008 valtion takaama 450 miljoonan euron laina – –. Laina ja takaus kattoivat vain BPP:n taseeseen 24 päivänä marraskuuta 2008 kirjatut velat. Lainaa sai käyttää ainoastaan maksuihin tallettajille ja muille velkojille, eikä konsernin muiden yksiköiden velkojen kattamiseen.

– –

(19)	Pelastamistukitoimenpidettä koskevan komission tutkintamenettelyn aikana Portugali sitoutui esittämään BPP:n rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa valtion toimenpiteestä (ts. 5 päivään kesäkuuta 2009 mennessä).

(20)

Toimenpide hyväksyttiin 13 päivänä maaliskuuta 2009 tehdyssä komission päätöksessä kuuden kuukauden ajaksi [takauksen] myöntämisestä alkaen eli 5 päivään kesäkuuta 2009 asti. Komissio katsoi lisäksi, että rakenneuudistussuunnitelman esittäminen 5 päivään kesäkuuta 2009 mennessä oli välttämätöntä, sillä peritty korvaus oli poikkeuksellisen alhainen.

(21)	Portugalin viranomaiset sitoutuivat tekemään erillisen ilmoituksen komissiolle, jos takauksen voimassaoloaikaa jatkettaisiin alustavan kuuden kuukauden jakson jälkeen.

(22)	Portugali ei ole noudattanut edellä mainittuja sitoumuksiaan. – –

(23)

Portugali ilmoitti 23 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyllä sähköpostiviestillään komissiolle, että se on tehnyt päätöksen [takauksen] voimassaolon jatkamisesta toisen kuuden kuukauden jakson ajaksi (valtiovarainministeriön määräys nro 13364-A/2009, 5.6.2009). Portugali ei kuitenkaan esittänyt pidennystä koskevaa ilmoitusta, eikä se pyytänyt komission hyväksyntää.

(24)	Komission päätöksessä hyväksyttiin tämän tuen myöntäminen ainoastaan 5 päivään kesäkuuta 2009 asti, joten pelastamistuki muuttui sääntöjenvastaiseksi 6 päivänä kesäkuuta 2009.”

Takauksen luokittelusta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi päätöksen 2011/346 johdanto-osan 57–60 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(57)

Kuten 13 päivänä [maalis]kuuta 2009 tehdyssä [päätöksessä] – – todettiin, [takaus] antoi BPP:lle mahdollisuuden saada paremmat rahoitusehdot lainalleen kuin vastaavanlaisessa tilanteessa markkinoilla olevat yritykset yleensä saisivat siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tällaisia lainoja olisi ylipäätään saatavilla. Portugalin viranomaisetkin ovat myöntäneet tämän. [Kyseisessä 13.3.2009 tehdyssä päätöksessä] todettiin jo, että 20 peruspisteen suuruinen palkkio oli selvästi alle tason, joka saadaan soveltamalla 20 päivänä lokakuuta 2008 annettua Euroopan keskuspankin suositusta. Huolimatta suurista vakuuksista komissio päätteli, että [takauksesta] perittävä korvaus oli tuntuvasti alhaisempi kuin taso, jota vaikeuksissa olevien pankkien tapauksessa olisi tavallisesti pidetty riittävänä. Kyseistä korvausta pidettiin asianmukaisena vain pelastamisvaiheessa ja edellyttäen, että rakenneuudistussuunnitelma esitettäisiin ennen 5 päivää kesäkuuta 2009.

(58)	Toisin kuin muut pankkialan laitokset, jotka eivät hyötyneet [takauksesta], BPP sai taloudellisen edun, sillä [takauksesta] peritty korvaus oli selvästi markkinahintaa alhaisempi.

(59)

Portugalin viranomaisten esittämää perustelua, jonka mukaan BPP ei harjoittanut toimintaa markkinoilla 1 päivän joulukuuta 2008 jälkeen, ei voida hyväksyä. Kun otetaan huomioon, että Banco de Portugal peruutti BPP:n pankkitoimiluvan vasta 15 päivänä huhtikuuta 2010, BPP olisi voinut tulla tai palata markkinoille lyhyellä varoitusajalla. BPP:n saneeraussuunnitelmat, jotka esitettiin joulukuun 2008 ja huhtikuun 2009 välisenä aikana, osoittavatkin pankin mahdollisuudet jatkaa taloudellisen toiminnan harjoittamista pelastamistoimenpiteen ansiosta. Kun otetaan huomioon BPP:n toiminta ja sen asema kansallisilla ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, tämä etu on omiaan vaikuttamaan kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vasta 15 päivästä huhtikuuta 2010 alkaen eli pankkitoimiluvan peruuttamisen jälkeen BPP menetti mahdollisuudet palata markkinoille ja mahdollisesti vääristää kilpailua ja jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

(60)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että [takaus] tarjosi BPP:lle taloudellisen edun, sillä sen käytettävissä oli Portugalin valtion varoja. Tämä etu on omiaan vaikuttamaan kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi toimenpide on valtiontukea.”

Tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden tutkimista koskevat kyseisen päätöksen johdanto-osan 65, 67, 68 ja 70–72 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

”(65)

Komissio on jo myöntänyt, että tämänhetkinen maailmanlaajuinen finanssikriisi voi aiheuttaa vakavia häiriöitä jäsenvaltion talouteen ja että pankkitukitoimenpiteet voivat olla asianmukaisia keinoja häiriöiden korjaamiseen. Tämä lähestymistapa vahvistettiin [komission tiedonannossa – Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (EUVL 2008, C 270, 25.10.2008, s. 8; jäljempänä pankkitiedonanto)]. – –

– –

(67)	Portugali jatkoi takausta kahteen otteeseen ilman ilmoitusta komissiolle ja ilman komission hyväksyntää, vaikka se ei ollut esittänyt rakenneuudistussuunnitelmaa komission toistuvista kehotuksista huolimatta ja vaikka komissio teki tietojen antamista koskevan välipäätöksen – –.

(68)	– – [Kyseisessä 13.3.2009 tehdyssä päätöksessä takauksen] hyväksymisen ehdoksi asetettiin, että Portugalin viranomaiset täyttävät antamansa sitoumukset ja esittävät rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa. Portugalin viranomaiset eivät täyttäneet tätä sitoumusta.

– –

(70)	Joka tapauksessa tosiasia on, että rakenneuudistussuunnitelmaa ei esitetty [13.3.2009 tehdyssä päätöksessä] asetetussa määräajassa, ja tämän vuoksi tukitoimenpiteen hyväksymisperustetta ei täytetty.

(71)

Tästä seuraa, että takauspalkkio jäi alle tason, joka pankkitiedonannossa tavallisesti edellytetään sisämarkkinoille soveltuvalta korvaukselta. Komissio hyväksyi [13.3.2009 tehdyssä päätöksessään] kyseisen palkkion ainoastaan Portugalin antaman sitoumuksen perusteella, jonka mukaan se esittäisi rakenneuudistus- tai selvityssuunnitelman, joka minimoisi asianmukaisella tavalla kilpailunvääristymät. Koska tällaista suunnitelmaa ei esitetty 5 päivään kesäkuuta 2009 mennessä, komissio päättelee, että – – takaus ja sen jatkaminen 5 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen eivät sovellu sisämarkkinoille.

(72)

Vaikka Portugali ei ole esittänyt BPP:n rakenneuudistussuunnitelmaa, Portugalin viranomaiset ovat toimittaneet tietoja, jotka osoittavat, että 15 päivänä huhtikuuta 2010 käynnistetty pesänselvitys ja BPP:n pankkitoimiluvan peruuttaminen johtavat pankin toiminnan lopettamiseen. Lisäksi BPP:n osakkaille ei myönnetä mitään muuta korvausta kuin pesänselvityksestä saatavat mahdolliset määrät. Näiden tietojen perusteella komissio katsoo, että BPP:hen ei jatkossa liity kilpailun vääristymisen riskiä. Tämä päätelmä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että Portugalin myöntämä toimenpide on ollut sääntöjenvastainen 5 päivän joulukuuta 2008 ja 15 päivän huhtikuuta 2010 välisen ajan.”

12	Päätöksen 2011/346 1 artiklassa todetaan, että ”valtiontuki, jonka Portugalin valtio on sääntöjenvastaisesti [SEUT] 108 artiklan 3 kohtaa rikkoen myöntänyt valtiontakauksena [BPP:lle] myönnetylle 450 miljoonan euron lainalle, ei sovellu sisämarkkinoille”.

13	Tämän päätöksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”Portugalin on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta”.

14	Kyseisen päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti”.

Portugalin oikeus

Yritysten maksukyvyttömyyttä ja yrityssaneerausta koskeva laki (Código da Insolvência e da Recuperação de Empresas), joka on hyväksytty 18.3.2004 annetulla lailla nro 53/2004 (jäljempänä CIRE), 91 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Velvoitteen, joka ei ollut erääntynyt maksukyvyttömyyden toteamispäivänä ja jolle ei ole maksettava korkoa tai jolle maksettava korko on pienempi kuin laillinen korko, katsotaan olevan määrältään sen suuruinen, että jos tähän määrään lisätään laillisen korkokannan mukainen korko taikka laillisen ja sovitun korkokannan erotuksen suuruinen korko erääntymisen aikaistumista vastaavalta ajanjaksolta, tulokseksi saadaan kyseisen velvoitteen määrä.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

16	Portugalin valtio teki ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle 9.9.2010 CIRE:n säännöksiin perustuvan hakemuksen siitä, että sillä oleva päätöksessä 2011/346 määrättyyn takaisinperintään perustuva saatava kirjattaisiin selvitystilavelallisen velkojainluetteloon.

17	Massa Insolvente do Banco Privado Português SA vastusti tätä hakemusta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vedoten siihen, että päätös 2011/346 oli lainvastainen, minkä vuoksi Portugalin valtion saatava oli täysin vailla laillista perustetta.

Tästä syystä pääasian vastaajat nostivat 9.9.2011 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa vaadittiin päätöksen 2011/346 kumoamista, ja unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 12.12.2014 (tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português v. komissio, T‑487/11, EU:T:2014:1077).

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olleen kanteen vuoksi tällä välin lykännyt asian käsittelyn odotettaessa ratkaisua päätöksen 2011/346 laillisuuden tai lainvastaisuuden vahvistamisesta. Portugalin valtio haki kuitenkin tähän lykkäyspäätökseen muutosta Tribunal da Relação de Lisboassa (Lissabonin ylioikeus), joka määräsi asian käsittelyä jatkettavaksi muistuttaen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mahdollisuudesta esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä päätöksen 2011/346 pätevyydestä on epätietoisuutta. Ensinnäkin kyseinen tuomioistuin muistuttaa takauksen luokittelemisesta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, että tämän määräyksen soveltamisedellytyksenä ei ole vaatimus pelkästään siitä, että kyseinen toimenpide saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan toimenpiteen on todella vaikutettava siihen. Päätöksen 2011/346 perusteluista ei kuitenkaan voida päätellä komission todenneen, että takaus on todella vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kyseisen tuomioistuimen mukaan asiaa koskevista tosiseikoista ei myöskään voida ehdottomasti päätellä tällaisen vaikutuksen olemassaoloa. Mainittu tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että – kuten päätöksen 2011/346 johdanto-osan 77 perustelukappaleesta ilmenee – takaus on myönnetty BPP:lle sellaisen luoton vakuudeksi, joka on käytetty saatavien suorittamiseen velkojille, joiden saatavat olivat erääntyneet tai joiden luottolimiitit olivat erääntymässä, ja BPP on 1.12.2008 lopettanut toimintansa markkinoilla.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tuen soveltuvuuden arvioinnista, että 13.3.2009 tehdyssä päätöksessä oli päädytty katsomaan, että takausta voitiin pitää SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvana kuuden kuukauden ajan kyseisen takauksen myöntämispäivästä eli 5.12.2008 alkaen ja 5.6.2009 asti, sillä jos BPP ei täyttäisi maksuvelvoitteitaan, sillä voisi olla kielteisiä vaikutuksia koko Portugalin rahoitusalaan. Päätöksen 2011/346 lopussa komissio on kuitenkin päätynyt katsomaan, että tuki on soveltumaton, koska Portugalin tasavalta ei ollut esittänyt edellä mainitussa kuuden kuukauden määräajassa rakenneuudistussuunnitelmaa, joka oli tukitoimenpiteen hyväksymisen edellytys. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että päätöksessä 2011/346 ei täsmennetä perusteita, joiden vuoksi se, ettei Portugali ole esittänyt BPP:n rakenneuudistussuunnitelmaa, vaikuttaa 13.3.2009 tehtyyn päätökseen sisältyvään päätelmään kyseisen tuen soveltuvuudesta erityisesti 5.12.2008 ja 5.6.2009 välisenä ajanjaksona.

Kolmanneksi päätöksen 2011/346 perusteluissa sekä sen perustelujen ja päätösosan välillä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ristiriitaa sen ajankohdan osalta, josta alkaen takaus katsotaan lainvastaiseksi. Tämän päätöksen johdanto-osan 24 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että tuki on muuttunut lainvastaiseksi 6.6.2009 alkaen. Kyseisen päätöksen johdanto-osan 72 perustelukappaleessa täsmennetään kuitenkin, että tuki oli sisämarkkinoille soveltumaton 5.12.2008–15.4.2010. Päätöksen 2011/346 päätösosassa puolestaan todetaan pelkästään, että tuki ei sovellu sisämarkkinoille. Se seikka, mistä ajankohdasta lähtien kyseistä tukea on pidettävä lainvastaisena, ratkaisee sen, miten tuen määrä on laskettava.

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vetoaa lopuksi siihen, että CIRE:n 91 §:n 2 momentin soveltaminen saattaisi tässä tapauksessa johtaa Portugalin valtiolle palautettavan rahamäärän alentamiseen. Näin ollen on ratkaistava, onko asetuksen N:o 659/1999 14 artikla esteenä sille, että rahamäärää, joka valtion on perittävä takaisin, alennetaan vaadittujen edellytysten täyttyessä CIRE:n 91 §:n 2 momentin nojalla.

Tässä tilanteessa Tribunal do Comércio de Lisboa (Lissabonin kauppatuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat neljä ennakkoratkaisukysymystä:

”1)

Sisältyykö päätökseen [2011/346] perusteluja koskeva virhe,

a)	koska siinä ei todeta, millä perusteella Portugalin valtion myöntämä takaus vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan?

b)	koska siinä ei selvitetä, millä perusteella takauksen muodossa myönnetty tuki – jonka ensin katsottiin kuuluvan SEUT 107 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan – julistettiin myöhemmin [sisä]markkinoille soveltumattomaksi?

2)	Onko päätöksessä [2011/346] tehty virhe, joka muodostuu sen perustelujen ja päätösosan välisestä ristiriidasta siltä osin, mistä ajankohdasta lähtien [tuki] oli muuttunut lainvastaiseksi: 5.12.2008 vai 5.6.2009 lähtien?

3)	Onko päätös [2011/346] SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastainen, koska myönnetty tuki ei vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun otetaan erityisesti huomioon lainan tarkoitus ja sen tosiasiallinen käyttö sekä se, että tuensaaja ei ole harjoittanut toimintaa 1.12.2008 lähtien?

4)	Onko päätös [2011/346] SEUT 107 artiklan 3 kohdan vastainen, koska tuki oli tarkoitettu jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen ja koska se tästä syystä soveltuu [sisä]markkinoille?”

Toissijaisesti Tribunal do Comércio de Lisboa esittää seuraavan tulkintakysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohdan vastaisena pidettävä sitä, että takaisin perittävää summaa alennetaan konkreettisessa yksittäistapauksessa, kun samaa sääntöä sovelletaan ilman syrjintää kaikkiin maksukyvyttömän yhtiön velkojiin?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Tutkittavaksi ottaminen

Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyy viisi kysymystä, joista neljä ensimmäistä koskee päätöksen 2011/346 pätevyyttä ja viides koskee asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa. Neljän ensimmäisen kysymyksen ja viidennen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset on käsiteltävä erikseen.

Päätöksen 2011/346 pätevyyttä koskevien kysymysten tutkittavaksi ottaminen

Portugalin hallitus katsoo, että päätöksen 2011/346 pätevyyttä koskevat kysymykset on jätettävä tutkimatta. Kyseinen hallitus katsoo tuomioon TWD Textilwerke Deggendorf (C‑188/92, EU:C:1994:90) viitaten, että koska se ei ole nostanut unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskannetta tästä päätöksestä, päätös on tullut sitä kohtaan lainvoimaiseksi, joten sen pätevyyttä ei voida enää kyseenalaistaa kansallisessa tuomioistuimessa. Päätöksestä 2011/346 ei myöskään ole tehty täytäntöönpanon lykkäämistä koskevaa hakemusta. Päätös on sen vuoksi pantava täytäntöön siten, että tuki voidaan periä takaisin välittömästi ja tehokkaasti.

Tältä osin on muistutettava, että tuomiossa TWD Textilwerke Deggendorf (EU:C:1994:90, 17 kohta) katsottiin, että valtiontuen, jota koskeva komission päätös on osoitettu suoraan vain sille jäsenvaltiolle, johon tuen saaja kuuluu, saaja, joka olisi ilman pienintäkään epäilyä voinut nostaa kanteen kyseisestä päätöksestä ja joka on antanut SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa tätä varten asetetun ehdottoman määräajan kulua umpeen, ei voi tehokkaasti kyseenalaistaa kysymyksessä olevan päätöksen laillisuutta kansallisissa tuomioistuimissa (ks. myös tuomio Nachi Europe, C‑239/99, EU:C:2001:101, 30 kohta ja tuomio Lucchini, C‑119/05, EU:C:2007:434, 55 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin katsoi nimittäin, että päinvastaisen ratkaisun hyväksyminen merkitsisi sitä, että tuensaajalle myönnettäisiin oikeus kiertää se lopullisuus, joka päätöksille on oikeusvarmuuden periaatteen nojalla annettava kanteen nostamiselle määrätyn ajan päättymisen jälkeen (tuomio Nachi Europe, EU:C:2001:101, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tilanne, johon tämä oikeuskäytäntö perustuu, ei vastaa pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevaa tilannetta. Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan tuen saajan, joka nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistetussa määräajassa päätöstä 2011/346 koskevan kumoamiskanteen, joka on ratkaistu tuomiolla Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português v. komissio (EU:T:2014:1077), ei nimittäin voida katsoa pyrkivän kiertämään tämän kyseisen päätöksen lopullisuutta siksi, että se ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa riitauttaa sen pätevyyden.

Koska tuomion TWD Textilwerke Deggendorf (EU:C:1994:90) 18 kohdassa omaksuttu ratkaisu perustuu unionin toimen lopullisuuden kiertämisvaaraan, ratkaisua on sitä paitsi sovellettava vain asianosaiseen, joka kansallisessa tuomioistuimessa vetoaa Euroopan unionin toimen lainvastaisuuteen, vaikka se olisi ilman pienintäkään epäilyä voinut nostaa tästä toimesta SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen, jonka se on jättänyt nostamatta vahvistetussa määräajassa. Näin ollen se seikka, että Portugalin valtio, joka ei kansallisessa tuomioistuimessa riitauta päätöksen 2011/346 pätevyyttä, ei ole nostanut tästä päätöksestä kumoamiskannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei vaikuta kyseisen päätöksen pätevyyttä koskevien kysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytysten arviointiin.

Tuomiosta TWD Textilwerke Deggendorf (EU:C:1994:90) ei myöskään ilmene, että unionin toimen pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen edellyttäisi, että toimen täytäntöönpanon keskeyttämistä olisi haettu SEUT 278 artiklan nojalla. Kyseisessä tuomiossa ei nimittäin viitata unionin toimen täytäntöönpanokelpoisuuteen silloin, kun sen pätevyys on kyseenalaistettu, vaan tuomio perustuu toimen lopullisuuden kiertämisvaaraan.

32	Neljä ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat päätöksen 2011/346 pätevyyttä, on siten tutkittava.

Asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa koskevan kysymyksen tutkittavaksi ottaminen

33	Komission mukaan ennakkoratkaisupyynnöstä ei käy ilmi tämän kysymyksen merkitys asian kannalta. Komissio katsoo siten, että kysymys on jätettävä tutkimatta.

Tämän osalta on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos siis esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata niihin (ks. mm. tuomio Kamberaj, C‑571/10, EU:C:2012:233, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit, C‑24/13, EU:C:2014:40, 39 kohta).

Unionin tuomioistuimen on kuitenkin oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön. Se yhteistyön henki, jonka on vallittava ennakkoratkaisumenettelyssä, merkitsee näet sitä, että kansallinen tuomioistuin omalta osaltaan ottaa huomioon sen, että unionin tuomioistuimen tehtävänä on myötävaikuttaa lainkäyttöön jäsenvaltioissa eikä antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä (ks. tuomio Kamberaj, EU:C:2012:233, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit, EU:C:2014:40, 40 kohta).

Kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tämän vuoksi tutkimatta vain, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. tuomio Kamberaj, EU:C:2012:233, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit, EU:C:2014:40, 41 kohta).

37	Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa voidakseen arvioida CIRE:n 91 §:n 2 momentin yhteensopivuutta näiden säännösten kanssa.

Mistään unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyvästä seikasta ei kuitenkaan ilmene, että CIRE:n 91 §:n 2 momenttia olisi sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä. Kyseinen säännös nimittäin liittyy saataviin, jotka eivät ole vielä erääntyneet ”maksukyvyttömyyden toteamispäivänä ja [joille] ei ole maksettava korkoa tai [joille] maksettava korko on pienempi kuin laillinen korko”.

Pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva Portugalin valtion saatava oli sen sijaan erääntynyt ennen BPP:n asettamista selvitystilaan 15.4.2010. Kuten nimittäin päätöksen 2011/346 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa huomautetaan, pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevaa valtiontukea oli joka tapauksessa pidettävä SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla lainvastaisena 6.6.2009 lähtien, koska tämä tuki oli 13.3.2009 tehdyllä päätöksellä todettu sisämarkkinoille soveltuvaksi vain kuuden kuukauden ajaksi eli 5.6.2009 saakka.

40	Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käyttää pelkästään hypoteettisia ilmaisuja CIRE:n 91 §:n 2 momentin sovellettavuudesta pääasian oikeudenkäynnissä.

Näin ollen on katsottava, ettei viides ennakkoratkaisukysymys koske sellaista unionin oikeuden tulkitsemista, joka olisi objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa käsiteltävän asian ratkaisemiseksi (ks. määräys Abt ym., C‑194/10, EU:C:2011:182, 37 kohta ja määräys Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit, EU:C:2014:40, 44 kohta).

42	Viides ennakkoratkaisukysymys, joka koskee asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa, on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

Asiakysymys

Ensimmäisen kysymyksen ensimmäinen osa ja kolmas kysymys

Näillä kysymyksillä, jotka on syytä käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhtäältä, onko takauksen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi riittävästi perusteltua, kun otetaan huomioon, ettei päätöksessä 2011/346 mainita syytä, jonka vuoksi tämä takaus vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Toisaalta kyseinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko komissio voinut laillisesti katsoa takauksen vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon tämän takauksen kohteena olleen lainan tarkoitus ja se, ettei BPP harjoittanut toimintaansa enää 1.12.2008 lähtien.

Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, SEUT 296 artiklassa määrättyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (tuomio Nuova Agricast, C‑390/06, EU:C:2008:224, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Koska toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät (tuomio komissio v. Deutsche Post, C‑399/08 P, EU:C:2010:481, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Ministerio de Defensa ja Navantia, C‑522/13, EU:C:2014:2262, 19 kohta), tällaisen luokittelun sisältävässä komission päätöksessä on esitettävä perustelut, joiden vuoksi toimielin katsoo, että kyseessä oleva valtion toimenpide täyttää kaikki nämä edellytykset.

Siltä osin kuin asiassa on kyse siitä, onko päätös 2011/346 perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen osalta, on muistutettava, ettei komission ole tarpeen osoittaa, että valtion toimenpide todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eikä myöskään, että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua. Komission on ainoastaan osoitettava, että kyseisellä toimenpiteellä saattaa olla tällaisia vaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio Unicredito Italiano, C‑148/04, EU:C:2005:774, 54 kohta; tuomio Cassa di Risparmio di Firenze ym., C‑222/04, EU:C:2006:8, 140 kohta; tuomio Libert ym., C-197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 76 kohta ja tuomio Eventech, C‑518/13, EU:C:2015:9, 65 kohta).

Tässä tapauksessa on syytä todeta, että komissio viittaa seikkoihin, jotka ovat omiaan osoittamaan, että BPP:n saama etu on saattanut vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio viittaa tältä osin päätöksen 2011/346 johdanto-osan 58 perustelukappaleessa BPP:n kilpailuaseman vahvistumiseen pankkialan muihin laitoksiin verrattuna. Komissio muistuttaa vielä kyseisen päätöksen johdanto-osan 59 perustelukappaleessa BPP:n toiminnasta ja sen asemasta kansallisilla ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Saman päätöksen johdanto-osan 9 perustelukappaleessa täsmennetään, että BPP toimii kahdessa jäsenvaltiossa ja harjoittaa vähittäispankkitoimintaa sekä tarjoaa neuvonta- ja pääomasijoituspalveluja yrityksille.

Tämän tuomion 44–46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella on todettava, että päätös 2011/346 on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla siten, että siitä ilmenee selvästi ja yksiselitteisesti syy, jonka vuoksi toimen antanut toimielin on katsonut päätöksen 2011/346 johdanto-osan 60 perustelukappaleessa, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta koskeva edellytys on tässä tapauksessa täyttynyt.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys siitä, onko komissio voinut pätevästi katsoa takauksen vaikuttaneen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, tämän tuomion 46 kohdasta ilmenee, että kansallisen toimenpiteen luokittelemisessa valtiontueksi on riittävää tutkia, saattaako tämä toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Tältä osin on syytä todeta, ettei se, että takauksen kohteena olevan lainan tarkoitus saattoi päätöksen 2011/346 johdanto-osan 13 perustelukappaleesta ilmenevin tavoin liittyä ainoastaan tallettajien ja BPP:n muiden velkojien saatavien suorittamiseen, sulje pois sitä, että takaus saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisesta on nimittäin oikeuskäytännössä katsottu, että jos valtion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemia muihin jäsenvaltioiden välisessä kaupassa kilpaileviin yrityksiin nähden, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä suhteessa se seikka, että jokin talouden ala on rahoituspalvelualan tavoin ollut unionin tasolla sellaisen merkittävän vapauttamisprosessin kohteena, joka on antanut pontta sille kilpailulle, joka on voinut seurata jo perussopimuksessa määrätystä pääomien vapaasta liikkuvuudesta, on peruste sen toteamiseen, että tuet vaikuttavat tosiasiallisesti tai potentiaalisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. vastaavasti tuomio Cassa di Risparmio di Firenze ym., EU:C:2006:8, 141 ja 142 kohta sekä 145 kohdan ensimmäinen luetelmakohta).

Takaus onkin antanut edun BPP:lle, jolla on päätöksen 2011/346 johdanto-osan 57 perustelukappaleesta ilmenevin tavoin ollut mahdollisuus saada paremmat rahoitusehdot lainalleen kuin vastaavanlaisessa tilanteessa markkinoilla olevat yritykset yleensä saisivat siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tällaisia lainoja olisi ylipäätään saatavilla. Tämän vuoksi kyseisen päätöksen johdanto-osan 59 perustelukappaleessa on pätevin perustein todettu, että mainittu etu saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun otetaan huomioon BPP:n toiminta ja sen asema kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Kuten komissio nimittäin toteaa, ilman takauksen ansiosta mahdolliseksi tullutta pääomanlisäystä BPP:n asiakkaat olisivat todennäköisesti valinneet jonkin kilpailevan pankin siitä lähtien, kun BPP olisi alkanut osoittaa merkkejä taloudellisista vaikeuksista.

53	BPP:n liiketoiminnan väitetty lakkaaminen ei ole omiaan kumoamaan tätä komission toteamusta, joka sisältyy päätöksen 2011/346 johdanto-osan 59 perustelukappaleeseen.

Vaikka nimittäin tämän toiminnan lakkaamisen osoitettaisiin olleen todellinen, BPP olisi sen pankkitoimiluvan 15.4.2010 tapahtuneeseen peruuttamiseen asti voinut aloittaa normaalin liiketoimintansa uudelleen. Näin ollen komissio on pätevin perustein todennut päätöksen 2011/346 johdanto-osan 59 perustelukappaleessa, että riski BPP:n markkinoille palaamisesta ja siten sen mahdollisuuksista vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on lakannut vasta 15.4.2010.

55	Tästä seuraa, ettei ensimmäisen kysymyksen ensimmäisen osan eikä kolmannen kysymyksen tarkastelussa ole ilmennyt mitään, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/346 pätevyyteen.

Ensimmäisen kysymyksen toinen osa ja toinen kysymys

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, ovatko päätöksen 2011/346 perustelut puutteelliset, koska tuki, joka oli alun perin todettu sisämarkkinoille soveltuvaksi, on tässä päätöksessä todettu sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Lisäksi se tarkastelee kysymystä siitä, ovatko päätöksen perustelut ristiriitaisia, koska päätöksen johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetaan yhtäältä, että tuki on muuttunut lainvastaiseksi 6.6.2009, ja sen johdanto-osan 71 ja 72 perustelukappaleessa todetaan toisaalta, että tuki on katsottava sisämarkkinoille soveltumattomaksi 5.12.2008 lähtien.

Tältä osin on syytä muistuttaa, että SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään jäsenvaltioille kuuluvasta velvollisuudesta ilmoittaa tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta. Tämän määräyksen viimeisen virkkeen mukaan jäsenvaltio, jonka on tarkoitus myöntää tukea, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin mainitussa menettelyssä on tehty komission lopullinen päätös. Kyseiseen määräykseen sisältyvän kiellon tarkoituksena on sen takaaminen, etteivät tuen vaikutukset toteudu, ennen kuin komissiolla on ollut kohtuullisesti aikaa tarkastella suunnitelmaa yksityiskohtaisesti ja aloittaa tarvittaessa saman artiklan 2 kohdassa määrätty menettely (ks. vastaavasti tuomio Ranska v. komissio, C‑301/87, EU:C:1990:67, 17 kohta ja tuomio CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, C‑199/06, EU:C:2008:79, 33–36 kohta).

58	SEUT 108 artiklan 3 kohdassa otetaan siten käyttöön uusien tukisuunnitelmien ennakkovalvonta (tuomio Lorenz, 120/73, EU:C:1973:152, 2 kohta; tuomio CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, EU:C:2008:79, 37 kohta ja tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 25 kohta).

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tukitoimenpide, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohtaan perustuvien velvollisuuksien vastaisesti, on sääntöjenvastainen. Myös asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan f alakohta tukee tällaista tulkintaa (ks. tuomio Residex Capital IV, C‑275/10, EU:C:2011:814, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Komissio on velvollinen tutkimaan suunnitellun tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille siinäkin tapauksessa, ettei jäsenvaltio noudata tukitoimenpiteiden toteuttamiskieltoa ja tuki on tämän vuoksi sääntöjenvastainen. Unionin tuomioistuin onkin jo katsonut, että komission päätös, jolla tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, ei vaikuta SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätyn kiellon rikkomisesta johtuvaan tuen sääntöjenvastaisuuteen. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että kyseessä oleva jäsenvaltio hyötyisi SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen noudattamatta jättämisestä ja että tämän artiklan tehokas vaikutus jäisi toteutumatta (ks. vastaavasti tuomio Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des négociants et transformateurs de saumon, C‑354/90, EU:C:1991:440, 16 kohta ja tuomio CELF ja ministre de la Culture et de la Communication, EU:C:2008:79, 40 kohta).

61	Näin ollen se seikka, että päätöksessä 2011/346 mainittu päivämäärä, josta lähtien valtiontukea on pidettävä sääntöjenvastaisena, on eri kuin siinä mainittu päivämäärä, josta lähtien sitä on pidettävä sisämarkkinoille soveltumattomana, ei osoita minkäänlaista ristiriitaa päätöksen perusteluissa.

Lisäksi päätöksen 2011/346 johdanto-osan 20, 21, 57 ja 67–71 perustelukappaleessa selostetaan oikeudellisesti riittävällä tavalla syyt, joiden vuoksi takaus on todettu sisämarkkinoille soveltumattomaksi siitä huolimatta, että 13.3.2009 tehdyssä päätöksessä tuen oli todettu soveltuvan sisämarkkinoille tietyillä edellytyksillä.

Päätöksen 2011/346 johdanto-osan 20, 21, 57, 67, 68 ja 70 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että 13.3.2009 tehty päätös oli luonteeltaan väliaikainen ja se oli tehty ottaen huomioon, että Portugalin viranomaiset olivat sitoutuneet yhtäältä olemaan jatkamatta takausta 5.6.2009 jälkeen ilman ennakkoilmoitusta ja komission etukäteen antamaa suostumusta ja toisaalta esittämään BPP:n rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden määräajassa eli viimeistään 5.6.2009. Päätöksen 2011/346 johdanto-osan 67 perustelukappaleessa puolestaan todetaan, että Portugalin viranomaiset ovat kahdesti jatkaneet takausta ilmoittamatta siitä komissiolle etukäteen ja pyytämättä komission suostumusta ja ettei BPP:n rakenneuudistussuunnitelmaa ole toimitettu sen jälkeenkään, kun komissio oli esittänyt Portugalin tasavallalle tätä koskevan kehotuksen. Näin ollen komissio on päätöksen 2011/346 johdanto-osan 71 perustelukappaleessa päätynyt toteamaan takauksen sisämarkkinoille soveltumattomaksi muistutettuaan ensin tukitoimenpiteen hyväksymiselle asetetuista ehdoista ja niiden noudattamatta jättämisestä.

64	Tästä seuraa, ettei myöskään ensimmäisen kysymyksen toisen osan ja toisen kysymyksen tarkastelussa ole ilmennyt mitään, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/346 pätevyyteen.

Neljäs kysymys

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko päätös 2011/346 SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan vastainen, koska siinä todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi tuki, joka on tarkoitettu ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen” kyseisen määräyksen mukaisesti. Lisäksi se tiedustelee, onko takausta tämän määräyksen nojalla pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana.

Tältä osin on muistutettava, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvat tuet eivät ole sisämarkkinoille soveltuvia suoraan lainsäädännön nojalla vaan komissio voi pitää niitä sisämarkkinoille soveltuvina. Tämä arviointi kuuluu kyseisen toimielimen yksinomaiseen toimivaltaan unionin tuomioistuinten valvonnassa (ks. vastaavasti tuomio Deutsche Lufthansa, EU:C:2013:755, 28 kohta).

Komissiolla SEUT 107 artiklan 3 kohdan soveltamisen yhteydessä käytettävissä olevan harkintavallan käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten monitahoista arviointia (ks. vastaavasti tuomio Deufil v. komissio, 310/85, EU:C:1987:96, 18 kohta ja tuomio Italia v. komissio, C‑372/97, EU:C:2004:234, 83 kohta). Unionin tuomioistuin ei siten voi tämän harkintavallan käytön laillisuutta valvoessaan korvata komission arviointia omallaan (ks. vastaavasti tuomio Espanja v. komissio, C‑169/95, EU:C:1997:10, 34 kohta ja tuomio Unicredito Italiano, EU:C:2005:774, 71 kohta).

Pääasian vastaajat katsovat, että päätöksen 2011/346 johdanto-osan 64–76 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on päätynyt pitämään takausta sisämarkkinoille soveltumattomana pelkästään menettelyä koskevien perusteiden noudattamatta jättämisen vuoksi eli siksi, että Portugalin tasavalta on kahdesti jatkanut takauksen voimassaoloa ilmoittamatta siitä komissiolle ja pyytämättä komission suostumusta etukäteen, ja siksi, ettei kyseinen jäsenvaltio ole esittänyt BPP:n rakenneuudistussuunnitelmaa 13.3.2009 tehdyssä päätöksessä asetetussa kuuden kuukauden määräajassa. Komissio on siten jättänyt arvioimatta, oliko kyseinen tuki tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Tältä osin on muistutettava, että arvioitaessa rahoituslaitoksille maailmanlaajuisen rahoituskriisin yhteydessä myönnettyjä valtiontakauksia SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella komissio on pankkitiedonannon antaessaan rajoittanut oman harkintavaltansa käyttämistä. Komissio ei siten voi poiketa tässä tiedonannossa ilmaistuista säännöistä sillä uhalla, että sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta (ks. tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, EU:C:2005:408, 211 kohta).

Pankkitiedonannosta puolestaan ilmenee, että valtiontakauksen myöntämistä on pidettävä kiireellisenä toimenpiteenä, jonka on sen vuoksi ehdottomasti oltava väliaikainen (13 ja 24 kohta). Valtiontakaukseen on myös liityttävä toimenpiteitä sen saajan rakenteen uudistamiseksi tai sen saajan asettaminen selvitystilaan (29–31 kohta).

Komissio on 13.3.2009 tekemässään päätöksessä soveltanut pankkitiedonannossa vahvistettuja arviointiperusteita. Kuten kyseisen päätöksen johdanto-osan 39 perustelukappaleesta ilmenee, komissio on hyväksynyt takauksen kuuden kuukauden ajaksi eli 5.6.2009 saakka sillä ehdolla, että Portugalin tasavalta sitoumuksensa mukaisesti esittää rakenneuudistussuunnitelman viimeistään tuona päivänä. Komissio on täsmentänyt kyseisen päätöksen johdanto-osan 34 perustelukappaleessa, ettei sen tekemä arviointi tuesta rajoittanut arviointia, jonka se tekisi siinä tapauksessa, että toimenpidettä jatkettaisiin yli kuuden kuukauden määräajan, ja muistuttanut saman päätöksen johdanto-osan 41 perustelukappaleessa, että takauksen pidentämisestä oli kaikissa tapauksissa ilmoitettava sille etukäteen.

Komissio on noudattanut pankkitiedonantoa myös katsoessaan päätöksen 2011/346 johdanto-osan 67, 70 ja 71 perustelukappaleessa, että ne asiaan vaikuttavat edellytykset, joiden vuoksi komissio oli päätynyt antamaan väliaikaisen luvan kyseiseen tukeen, eivät täyttyneet enää 13.3.2009 tehdyssä päätöksessä tarkoitetun kuuden kuukauden ajanjakson päätyttyä, koska Portugalin viranomaiset yhtäältä jättivät sitoumuksistaan huolimatta esittämättä BPP:n rakenneuudistussuunnitelman asetetussa määräajassa ja toisaalta nämä viranomaiset olivat kahdesti jatkaneet takausta yli kuuden kuukauden enimmäisajan ilmoittamatta jatkamisista kuitenkaan virallisesti komissiolle.

Kyseisen 13.3.2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 39 perustelukappaleesta ja päätöksen 2011/346 johdanto-osan 71 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, ettei komissio voinut hyväksyä takauksesta perittävän palkkion tasoa, joka oli pankkitiedonannossa normaalisti edellytettyä tasoa tuntuvasti alempi, muuten kuin lyhyeksi ajaksi ja sillä ehdolla, että Portugalin tasavalta toimittaa kuuden kuukauden kuluessa rakenneuudistus- tai selvityssuunnitelman, joka minimoisi asianmukaisella tavalla kilpailunvääristymät.

Toisin kuin pääasian vastaajat väittävät, valtiontakauksena myönnetyn tuen ajallinen rajoittaminen ja tästä seuraava velvollisuus ilmoittaa sen jatkamisesta samoin kuin kyseisen takauksen saajan velvollisuus esittää rakenneuudistussuunnitelma eivät ole pelkkiä muodollisuuksia vaan välttämättömiä edellytyksiä sille, että tuen voitaisiin todeta soveltuvan sisämarkkinoille, ja välineitä sen varmistamiseksi, ettei vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnetyllä kiireellisellä tuella ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseessä olevan yleisen edun mukaisen tavoitteen toteuttamiseksi eli tässä tapauksessa kansantalouden vakavan häiriön torjumiseksi.

75	Myöskään neljännen kysymyksen tarkastelussa ei siten ole ilmennyt mitään, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/346 pätevyyteen.

76	Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten tarkastelussa ole ilmennyt mitään, mikä vaikuttaisi päätöksen 2011/346 pätevyyteen.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tribunal do Comércio de Lisboan (Portugali) esittämien ennakkoratkaisukysymysten tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään, mikä vaikuttaisi valtiontuesta C 33/09 (ex NN 57/09 ja ex CP 191/09), jonka Portugali on toteuttanut myöntämällä valtiontakauksen BPP:lle, 20.7.2010 annetun komission päätöksen 2011/346/EU pätevyyteen.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: portugali.