—

”Valimar” OOD, edustajanaan advokat I. Komarevski,

—

Nachalnik na Mitnitsa Varna, edustajinaan S. Valkova, S. Yordanova, N. Yotsova ja M. Kolarova,

—

Bulgarian hallitus, asiamiehinään E. Petranova ja Y. Atanasov,

—

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Boelaert ja I. Gurov, avustajinaan barrister N. Chesaites ja Rechtsanwalt G. Berrisch,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Roussanov, H. van Vliet ja G. Koleva,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 8 ja 9 kohdan sekä 11 artiklan 3, 9 ja 10 kohdan tulkintaa ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevien tietynlaisten rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuonnissa sekä Thaimaasta ja Turkista peräisin olevien tietynlaisten rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuonnissa sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden kumoamisesta 30.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1279/2007 (EUVL L 285, s. 1 ja oikaisu EUVL 2009, L 96, s. 39) pätevyyttä.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana on Bulgarian oikeuden mukaan perustettu yhtiö ”Valimar” OOD (jäljempänä Valimar) ja vastapuolena Nachalnik na Mitnitsa Varna (Varnan kaupungin tulliviraston johtaja) ja joka koskee vuonna 2011 sellaisten rauta- tai teräskaapelien (jäljempänä kyseiset tuotteet) tuonteihin, jotka Joint Stock Company Severstal-Metiz (jäljempänä SSM), aiemmin Open Joint Stock Company Staleprokatny Zavod, on valmistanut ja vienyt Venäjältä, sovellettujen polkumyyntitullien palauttamispyyntöä.

3

Perusasetus on kumottu ja korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51). Perusasetusta sovellettiin kuitenkin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan.

4

Mainitun asetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”8.   Vientihinta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta tuotteesta, joka on myyty vientiin viejämaasta yhteisöön.

9.   Jos vientihintaa ei ole tai jos näyttää siltä, että vientihinta ei ole luotettava, koska viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan muodostaa sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai jos tuotteita ei jälleenmyydä riippumattomalle ostajalle tai niitä ei jälleenmyydä samanlaisessa kunnossa, jossa ne olivat tuotaessa, millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella.

– –”

5

Perusasetuksen 11 artiklan 2, 3, 9 ja 10 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”2.   Polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmä tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä valituksesta, ja toimenpide on voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä tarkastellaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteen päättyessä. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla polkumyynnin ja vahingon jatkumisesta tai todisteilla siitä, että vahingon poistuminen johtuu kokonaan tai osittain toimenpiteiden olemassaolosta, tai todisteilla siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne osoittavat uuden vahingollisen polkumyyntikäytännön todennäköisyyttä.

– –

3.   Tarvetta toimenpiteiden jatkamiseen voidaan tarkastella, jos se on perusteltua, komission tai jäsenvaltion pyynnöstä ja jos lopullisen toimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut kohtuullisen pitkä, vähintään vuoden mittainen aika, viejän, tuojan tai yhteisön tuottajien pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita välivaiheen tarkastelun välttämättömyydestä.

Välivaiheen tarkastelu suoritetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainoksi ja/tai että vahingon jatkuminen tai uudelleen alkaminen olisi epätodennäköistä, jos toimenpide kumottaisiin tai jos sitä muutettaisiin tai että olemassa oleva toimenpide ei ole tai ei enää ole riittävä vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi.

Tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä komissio voi muun muassa tutkia, ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet tai ovatko olemassa olevat toimenpiteet poistaneet aiemmin 3 artiklan nojalla vahvistetun vahingon. Tässä suhteessa lopullisessa määrityksessä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asiakirjoilla osoitetut todisteet.

– –

9.   Sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tämän artiklan mukaisten tarkastelu- tai palautusmenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa 2 artikla ja erityisesti sen 11 ja 12 kohta sekä 17 artikla huomioon ottaen.

10.   Tämän artiklan mukaisesti tehdyissä tutkimuksissa komissio tarkastelee vientihintojen luotettavuutta 2 artiklan mukaisesti. Jos vientihinta kuitenkin päätetään muodostaa 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, komission on laskettava se vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, jos esitetään ratkaisevat todisteet, joiden mukaan tulli siirretään asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin yhteisössä.”

6

Tiettyjen Thaimaasta, Tšekin tasavallasta, Turkista ja Venäjältä peräisin olevien rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja väliaikaisen polkumyyntitullin kantamisesta lopullisesti 2.8.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1601/2001 (EYVL L 211, s. 1) 87 perustelukappaleessa todetaan, että vientihinta oli vahvistettu näistä tuotteista tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella vietäessä niitä yhteisöön.

7

Tiettyjen Korean tasavallasta, Malesiasta, Thaimaasta, Tšekistä, Turkista ja Venäjältä peräisin olevien rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn ja Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevaa tuontia koskevan menettelyn päättämisen yhteydessä tarjottujen sitoumusten hyväksymisestä 26.7.2001 tehdyllä päätöksellä 2001/602/EY (EYVL L 211, s. 47) komissio hyväksyi perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitetut hintasitoumukset, jotka SSM esitti. Päätöksen 2001/602 kuudennen perustelukappaleen mukaan SSM on tarjoutunut myymään tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisössä vähintään hinnoilla, jotka korjaavat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset.

8

Asetuksen N:o 1601/2001 1 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan mukaan SSM:n valmistamat kyseessä olevat tuotteet, joihin sovelletaan 36,1 prosentin polkumyyntitullia, on vapautettu siitä silloin, jos SSM on suoraan vienyt ne yhteisössä tuojana toimivalle yritykselle.

9

Komissio on saanut käsiteltäväkseen yhtäältä SSM:n ja toisen venäläisen yhtiön perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan perusteella esittämät asetuksella N:o 1601/2001 käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevaa sellaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevat pyynnöt, joka koskee polkumyyntiä ajanjaksolla 1.7.2003–30.6.2004, sillä perusteella, että näiden toimenpiteiden lähtökohtana olleet olosuhteet ovat pysyvästi muuttuneet, ja toisaalta Euroopan unionin metallikaapeliteollisuuden yhteistyökomitean perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla mainittujen toimenpiteiden voimassaolon päättymisen perusteella esittämän tarkastelupyynnön, joka koskee ajanjaksoa 1.7.2005–30.6.2006. Näiden pyyntöjen johdosta Euroopan unionin neuvosto antoi asetuksen N:o 1279/2007.

10

Asetuksen N:o 1279/2007 perustelukappaleiden osa, joka koskee polkumyyntiä ja polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä, sisältää muun muassa 55–76 perustelukappaleen, jotka koskevat muun muassa vientihinnan määrittelyä.

11

Asetuksen N:o 1279/2007 201 perustelukappaleessa todetaan, että päätökseen 2001/602 johtanut hintasitoumus ei enää toiminut ja että se oli peruutettava komission päätöksellä.

12

Mainitun asetuksen 207 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Kahdesta venäläisestä yrityksestä tehtyjen välivaiheen tarkastelujen tulosten valossa katsotaan aiheelliseksi, että BMK:hon sovellettavaa polkumyyntitullia muutetaan 36,2 prosenttiin ja SSM:ään 9,7 prosenttiin.”

13

Tullikoodeksin (Zakon za mitnitsite) 214 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1)   Tullien palautus muodostuu maksettujen tuonti- tai vientitullien täydellisestä tai osittaisesta palauttamisesta.

2)   Tullit palautetaan, kun todetaan, ettei tulleja maksettaessa ollut tullivelkaa tai ettei niiden maksamiseen ole enää syytä.”

14

Valimar harjoittaa pääasiallisesti teräksestä valmistettujen köysien, kaapeleiden ja vastaavien tavaroiden tuontia ja kauppaa; osa näistä tavaroista on peräisin Venäjältä ja SSM:n valmistamia.

15

SSM:n valmistamien kyseessä olevien tuotteiden tuonnista Valimar maksoi polkumyyntitullit, joiden määrä oli vahvistettu asetuksen N:o 1279/2007 perusteella.

16

Valimar vaati 25.1.2011 Teritorialno Mitnichesko upravlenie Varnaa (Varnan kaupungin tullivirasto) toteamaan, että kyseiset polkumyyntitullit oli maksettu perusteettomasti ja ne olisi palautettava sille sen vuoksi, että mainittu asetus oli pätemätön.

17

Koska Nachalnik hylkäsi mainitun hakemuksen, Valimar esitti oikaisuvaatimuksen tullilaitoksen johtajalle, joka hylkäsi tämän vaatimuksen.

18

Valimar nosti tämän jälkeen kanteen Administrativen sad Varnassa (Varnan hallintotuomioistuin). Koska tämä kanne hylättiin, Valimar teki kassaatiovalituksen Varhoven administrativen sadiin.

19

Valituksensa tueksi Valimar vetosi asetuksen N:o 1279/2007 pätemättömyyteen siltä osin kuin siinä otetaan käyttöön polkumyyntitullit SSM:n viemien kyseessä olevien tuotteiden tuonneille sillä perusteella, että sillä rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 8 kohtaa ja 11 artiklan 9 ja 10 kohtaa.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Valimarin väitteet on tutkittava, ja epäilee asetuksen N:o 1279/2007 pätevyyttä.

21

Kyseisen tuomioistuimen kysymykset koskevat ensinnäkin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mahdollista rikkomista. Tältä osin mainittu tuomioistuin toteaa, että kun kyseessä olevien tuotteiden vientihinta vahvistettiin alkuperäisessä menettelyssä kyseisen asetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti yhteisöön suuntautuvista vienneistä tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella, tämä vientihinta määritettiin asetuksen N:o 1279/2007 antamiseen päättyneiden tarkastelujen puitteissa erilaisen menetelmän perusteella, joka muodostui siitä, että mainittu vientihinta laskettiin SSM:n kolmansiin maihin suuntautuviin vienteihin soveltamien hintojen perusteella, ilman että tätä menetelmän muuttamista olisi nimenomaisesti perusteltu viimeksi mainitussa asetuksessa olosuhteiden muuttumisella perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa vaaditulla tavalla.

22

Sama tuomioistuin pohtii toiseksi tarkasteluissa käytetyn menetelmän oikeudellisen perustan olemassaoloa, koska tällaisesta perustasta ei nimenomaisesti säädetä perusasetuksen 2 artiklan 8 tai 9 kohdassa eikä 11 artiklan 9 tai 10 kohdassa.

23

Näissä olosuhteissa Varhoven administrativen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Bulgarian hallitus ilmaisee epäilynsä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta tuomiosta TWD Textilwerke Deggendorf (C‑188/92, EU:C:1994:90) johtuvan oikeuskäytännön perusteella. Nachalnik puolestaan väittää, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.

25

Bulgarian hallituksen ja Nachalnikin mukaan mainitun oikeuskäytännön perusteella se, jota asia koskee, ei voi riitauttaa tointa välillisesti ennakkoratkaisupyynnön avulla siltä osin kun kyseessä oleva toimi koskee tätä suoraan ja erikseen, jos tämä ei ole riitauttanut toimea unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan mukaisesti.

26

Tältä osin Bulgarian hallitus väittää, että tuomion Nachi Europe (C‑239/99, EU:C:2001:101) 21 kohdan mukaan asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitullit, voi koskea suoraan ja erikseen paitsi sellaisia tuotanto- ja vientiyrityksiä, jotka on mainittu siinä, myös tuojia, joilla on etuyhteys tuottajiin ja joiden kyseessä olevien tavaroiden jälleenmyyntihinnat ovat perustana vientihinnan muodostuksessa.

27

Bulgarian hallitus katsoo, että kun otetaan huomioon Valimarin ominaisuus SSM:n yksinomaisena kaupallisena edustajana Bulgariassa, sitä voidaan pitää SSM:ään etuyhteydessä olevana tuojana edeltävässä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Tämän väitteensä tueksi se vetoaa tuomioon ISO v. neuvosto (118/77, EU:C:1979:92), jossa on todettu, että Ranskan oikeuden mukaan perustetulla yhtiöllä Import Standard Office, joka oli sellaisen japanilaisen valmistajan, jolle oli asetettu neuvoston asetuksella polkumyyntitullit, yksinomainen maahantuoja, oli riittävän läheinen sidos tähän valmistajaan ja siten asetus koski sitä suoraan ja erikseen. Bulgarian hallitus katsoo, että pääasian riita on samankaltainen kuin tähän tuomioon johtanut riita ja että siten on mahdollista katsoa, että Valimar on etuyhteydessä SSM:ään riittävän läheisellä tavalla, jotta asetus N:o 1279/2007 koskee sitä suoraan ja erikseen siltä osin kuin siinä vahvistetaan polkumyyntitulli kyseessä olevien tuotteiden tuonnille.

28

On todettava, että yksityisen mahdollisuus vedota asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa unionin toimiin sisältyvien säännösten pätemättömyyteen edellyttää sitä, ettei kyseisellä asianosaisella ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla kannetta kyseisistä säännöksistä (ks. tuomio TWD Textilwerke Deggendorf, EU:C:1994:90, 23 kohta ja tuomio Bolton Alimentari, C‑494/09, EU:C:2011:87, 22 kohta).

29

Tästä samasta oikeuskäytännöstä johtuu kuitenkin, että tällaisen kanteen on epäilyksettä täytettävä tutkittavaksi ottamisen edellytykset (ks. tuomio Bolton Alimentari, EU:C:2011:87, 23 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa unionin tuomioistuin ei voi päätellä ennakkoratkaisupyynnön kanssa toimitetuista seikoista eikä Bulgarian hallituksen ja Valimarin suullisissa huomautuksissaan esittämistä seikoista, että tällainen kanne olisi täyttänyt tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

30

Vaikka polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetut asetukset ovat tosiasiallisesti luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan normatiivisia, ne voivat koskea suoraan ja erikseen niitä kyseessä olevan tuotteen tuottajia ja viejiä, joiden väitetään syyllistyneen polkumyyntiin käyttämällä tietoja, jotka johtuvat niiden kaupallisesta toiminnasta. Näin on yleensä sellaisten tuotanto- ja vientiyritysten osalta, jotka voivat osoittaa, että ne on yksilöity kyseisissä komission tai neuvoston toimissa tai että valmistelevat tutkimukset ovat koskeneet niitä (ks. vastaavasti tuomio Allied Corporation ym. v. komissio, 239/82 ja 275/82, EU:C:1984:68, 11 ja 12 kohta).

31

Sama pätee niihin kyseessä olevan tuotteen tuojiin, joiden jälleenmyyntihinnat on otettu huomioon vientihintoja muodostettaessa ja joita näin ollen koskevat toteamukset polkumyynnin olemassa olosta (ks. tuomio Nashua Corporation ym. v. komissio ja neuvosto, C-133/87 ja C‑150/87, EU:C:1990:115, 15 kohta ja tuomio Gestetner Holdings v. neuvosto ja komissio, C‑156/87, EU:C:1990:116, 18 kohta).

32

Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että sellaisiin kolmansien maiden viejiin, joiden tuotteista kannetaan polkumyyntitulleja, sidoksissa olevat tuojat voivat riitauttaa mainittujen tullien käyttöön ottamisesta annetut asetukset muun muassa silloin, kun vientihinta on laskettu kyseisten tuojien yhteisön markkinoilla soveltamien jälleenmyyntihintojen perusteella, ja silloin, kun itse polkumyyntitulli on laskettu näiden jälleenmyyntihintojen perusteella (ks. vastaavasti tuomio Neotype Techmashexport v. komissio ja neuvosto, C‑305/86, EU:C:1990:295, 19 ja 20 kohta).

33

Lisäksi se, että tietyille talouden toimijoiden ryhmille tunnustetaan oikeus nostaa kumoamiskanne polkumyyntiasetuksesta, ei voi estää sitä, että tällainen asetus voi koskea myös muita toimijoita erikseen niille tunnusomaisten erityispiirteiden takia, joiden perusteella ne erottuvat kaikista muista (ks. tuomio Extramet Industrie v. neuvosto, C‑358/89, EU:C:1991:214, 16 kohta).

34

Valimar ei kuitenkaan kuulu mihinkään niistä edellä yksilöidyistä talouden toimijoiden luokista, joille unionin tuomioistuin on myöntänyt oikeuden nostaa kanne polkumyyntitullin käyttöön ottamista koskevasta asetuksesta. Ei myöskään voida katsoa, että sen tilanne vastaisi tuomiossa ISO v. neuvosto (EU:C:1979:92) kyseessä olleen yrityksen tilannetta.

35

On huomattava, että yhtäältä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan Valimar ei riippumattomana tuojana ollut etuyhteydessä SSM:ään eikä se ollut osallistunut siihen hallinnolliseen menettelyyn, jonka komissio oli järjestänyt polkumyyntitullin määrittämistä koskevan tutkimuksen puitteissa. Tältä osin Valimar on istunnossa todennut, että vaikka se toi Bulgariaan muun muassa SSM:n tuotteita, sitä ei sitä vastoin voitu pitää sen kaupallisena edustajana eikä sen voitu katsoa tehneen yksinomaista edustussopimusta sen kanssa. Valimar on lisäksi todennut, ettei Bulgarian tasavalta ollut tarkastelumenettelyn aloittamispäivänä vielä unionin jäsen, eikä se maahantuonut kyseessä olevia tuotteita, joten ei voitu katsoa, että sillä oli asiavaltuus asetukseen N:o 1279/2007 nähden sen antamispäivänä.

36

Kuten mainitusta asetuksesta ilmenee, Valimarin soveltamia jälleenmyyntihintoja ei toisaalta käytetty SSM:n vientihintojen laskemiseen.

37

Näin ollen on todettava, että mainittu asetus ei koske Valimaria sille tunnusomaisten erityispiirteiden vuoksi taikka sellaisen tosiasiallisen tilanteen vuoksi, jonka perusteella se erottuu kaikista muista henkilöistä, vaan ainoastaan sen kyseessä olevien tuotteiden tuojan objektiivisen luonteen vuoksi samalla perusteella kuin mitä tahansa muuta toimijaa, joka on tosiasiallisesti tai potentiaalisesti samanlaisessa tilanteessa (ks. vastaavasti tuomio Spijker Kwasten v. komissio, 231/82, EU:C:1983:220, 9 kohta).

38

Näin ollen on todettava, että ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät.

39

Kolmella ennakkoratkaisukysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetus N:o 1279/2007 pätevä siltä osin kuin siinä otetaan käyttöön polkumyyntitulli SSM:n valmistamien kyseessä olevien tuotteiden tuonnille, kun otetaan huomioon perusasetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohta ja 11 artiklan 9 ja 10 kohta.

40

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan rikkomisen osalta pitää paikkansa, kuten kyseisestä säännöksestä ilmenee, että tarkastelumenettelyjen yhteydessä on yleisesti käytettävä samaa polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmää kuin polkumyyntitullin käyttöön ottamiseen johtaneessa alkuperäisessä tutkimuksessa.

41

Mainitun 11 artiklan 9 kohdassa säädetään kuitenkin poikkeuksesta, jonka nojalla voidaan soveltaa erilaista menetelmää siinä tapauksessa, että olosuhteet ovat muuttuneet.

42

Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. mm. tuomio Lundberg, C‑317/12, EU:C:2013:631, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Toiseksi on todettava, että vaikka unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää, että poikkeusta perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan yleisestä säännöstä siitä, että tarkastelumenettelyssä on sovellettava samanlaista menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, on välttämätöntä tulkita suppeasti, tällainen vaatimus ei mahdollista sitä, että unionin toimielimet voisivat tulkita ja soveltaa kyseistä säännöstä sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti (ks. vastaavasti tuomio Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials v. neuvosto ja komissio, C‑15/12 P, EU:C:2013:572, 17 ja 19 kohta).

44

Pitää paikkansa, ettei asetuksessa N:o 1279/2007 luokitella nimenomaisesti perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetuksi olosuhteiden muuttumiseksi syitä, joihin perustuu eri menetelmän kuin alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän soveltaminen.

45

On kuitenkin aluksi todettava, että asetuksen N:o 1279/2007 61 perustelukappaleesta ilmenee, että toisen venäläisen viejän vienti yhteisöön tapahtui lähes kokonaan komission elokuussa 2001 hyväksymän hintasitoumuksen puitteissa. Tältä osin vientihintojen määrityksessä ei tyydytty tarkastelemaan pelkästään viejien aiempaa menettelyä vaan lisäksi tarkasteltiin vientihintojen todennäköistä kehitystä tulevaisuudessa. Erityisesti tutkittiin, oliko kyseinen sitoumus vaikuttanut vientihintojen tasoon siten, ettei niitä voitaisi käyttää luotettavana perustana määritettäessä tulevaa vientihinnoittelua.

46

Tämän jälkeen on huomattava, että – kuten kyseisen asetuksen 62 perustelukappaleessa täsmennettiin – tällöin tutkittiin, olivatko viejän yhteisöön sijoittautuneilta asiakkailta veloittamat vientihinnat luotettavia ja voitiinko niitä käyttää sen polkumyyntimarginaalin laskennan perustana nykyisen tutkimuksen yhteydessä hintasitoumuksesta huolimatta. Erityisesti aiottiin tutkia, olivatko yhteisöön suuntautuvan viennin hinnat keinotekoisesti määritettyjä suhteessa vähimmäistuontihintoihin, ja näin ollen myös, tulisivatko kyseiset hinnat olemaan toteutettavissa. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että tuotteiden valvontakoodien luomiseen tarkastelututkimuksessa käytetty järjestelmä oli kehittyneempi kuin luokitusjärjestelmä, jota sovellettiin sitoumuksen hyväksymisen aikaan vuonna 2001. Näin jouduttiin toteamaan, että vähimmäistuontihintojen tuotevalvontakoodien ja nykyisen tutkimuksen tuotevalvontanumeroiden välinen vertailu ei ollut luotettava.

47

Mainitun asetuksen 63 perustelukappaleessa todetaan, että yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen ja muihin kolmansiin maihin sovellettujen hintojen välillä tehtiin lajikohtainen vertailu. Se osoitti, että kolmansiin maihin sovelletut vientihinnat olivat keskimäärin huomattavasti alhaisemmat. Tästä syystä pääteltiin, että SSM:n yhteisöön suuntautuvan viennin vientihintaa ei voitu tässä tarkastelussa käyttää luotettavien vientihintojen määrittämiseen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Koska kyseisestä myynnistä jäsenvaltioihin ei ollut käytettävissä luotettavia vientihintatietoja, myynti muihin maihin otettiin kyseisten vientihintojen viitearvoksi.

48

Tämän tuomion 45–47 kohdassa kuvailtujen olosuhteiden perusteella neuvosto on voinut pätevästi päätellä asetuksen N:o 1279/2007 124 perustelukappaleessa, että kolmansiin maihin sovellettavia vientihintoja pidettiin luotettavampina.

49

On siis todettava, että kun yhtäältä otetaan huomioon alkuperäiseen tutkimukseen nähden muuttuneet olosuhteet, jotka johtuivat niistä hintasitoumuksista, joita sovellettiin SSM:n vienteihin, ja toisaalta alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän luotettavuuden puute tarkastelun kannalta, kyseessä olevilla toimielimillä oli perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan perusteella oikeus soveltaa tarkastelumenettelyissä erilaista menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

50

Jotta esitettyihin kysymyksiin vastattaisiin täydellisesti, on myös tarkistettava, voivatko kyseessä olevat toimielimet tehdä pätevästi analyysinsä SSM:n kolmansiin maihin soveltamien vientihintojen perusteella tehdäkseen asianmukaiset päätelmät tarkastelumenettelyissä. Toisin sanoen on tiedettävä, onko perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohdan kanssa noudatettu, kun toimielimet ovat todenneet, että tosiasiallisesti maksetut vientihinnat eivät olleet luotettavia muiden kuin viimeksi mainitussa säännöksessä säädettyjen olosuhteiden vuoksi, ja kun ne ovat sen jälkeen käyttäneet vientihintojen määrittelymenetelmää, jota ei nimenomaisesti täsmennetty mainitussa säännöksessä.

51

Tältä osin on muistutettava aluksi, että yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (tuomio Ikea Wholesale, C‑351/04, EU:C:2007:547, 40 ja 41 kohta ja tuomio neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 63 kohta).

52

Näitä päätelmiä sovelletaan erityisesti siihen arviointiin, jota toimielimet suorittavat tarkastelumenettelyissä. Yhtäältä niiden toimenpiteiden tarkastelussa, joiden voimassaolo on päättymässä perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kyseessä on olennaisesti sen arvioiminen, johtaisiko alkuperäisen polkumyynnin vastaisen toimenpiteen lakkauttaminen todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Toisaalta kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisessa välivaiheen tarkastelussa komissio voi muun muassa tutkia, ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet tai ovatko olemassa olevat toimenpiteet johtaneet toivottuun tulokseen ja poistaneet aiemmin vahvistetun vahingon, ehdottaakseen alkuperäisen tutkimuksen päätteeksi asetetun polkumyyntitullin kumoamista, muuttamista tai voimassa pitämistä.

53

Tältä osin on huomattava, ettei perusasetuksen 11 artiklan 2 tai 3 kohdassa säädetä erityisistä menetelmistä tai yksityiskohdista, jotka velvoittavat kyseessä olevia toimielimiä tässä säännöksessä säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi.

54

Mainitun asetuksen 11 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan sanamuodon mukaan sen toteamiseksi, ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet, otetaan huomioon ”kaikki olennaiset ja asiakirjoilla osoitetut todisteet”.

55

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, komissio voi sille tässä yhteydessä kuuluvan valvonnan yhteydessä joutua laatimaan sekä menneisyyttä koskevan arvioinnin tilanteen aiemmasta kehittymisestä – alkaen alkuperäisen lopullisen toimenpiteen käyttöönotosta – sen arvioimiseksi, onko toimenpiteen jatkaminen tai muuttaminen tarpeen vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi, että tulevaisuutta koskevan arvioinnin tilanteen todennäköisestä kehityksestä tulevaisuudessa alkaen tarkastelutoimenpiteen käyttöönotosta mainitun toimenpiteen kumoamisen tai muuttamisen todennäköisen vaikutuksen arvioimiseksi.

56

On muistutettava myös, että tarkastelumenettely ja alkuperäinen tutkimus, jota koskevat perusasetuksen eri säännökset, ovat lähtökohtaisesti erilaiset (ks. vastaavasti tuomio Europe Chemi-Con (Deutschland) v. neuvosto, C‑422/02 P, EU:C:2005:56, 49 kohta ja tuomio Hoesch Metals and Alloys, C‑373/08, EU:C:2010:68, 65 kohta), sillä unionin tuomioistuin on jo todennut, että tiettyjä näistä säännöksistä ei voida soveltaa mainitun tarkastelumenettelyyn, kun otetaan huomioon järjestelmän systematiikka ja tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio Hoesch Metals and Alloys, EU:C:2010:68, 77 kohta).

57

Kyseisten kahden menettelyn objektiivinen ero on siinä, että tarkastelumenettelyssä olevan tuonnin osalta on jo otettu käyttöön lopullisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, ja sen osalta on lähtökohtaisesti esitetty riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä kyseessä olevien toimenpiteiden päättyessä. Kun sen sijaan tuontiin kohdistuu alkuperäinen tutkimus, kyseisen tutkimuksen tarkoitus on nimenomaan minkä tahansa väitetyn polkumyynnin olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määritteleminen (tuomio Europe Chemi-Con (Deutschland) v. neuvosto, EU:C:2005:56, 50 kohta).

58

Tältä osin on todettava, että perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa vaaditaan yksinomaan, että komissio ottaa huomioon mainitun asetuksen 2 artiklan säännökset tarkastelututkimuksessa, ilman että nimenomaisesti viitataan mainitun artiklan 8 ja 9 kohtaan erona kyseisen artiklan 11 ja 12 kohtaan.

59

Pitää tosin paikkansa, ettei kyseisen asetuksen 2 artiklan 9 kohdassa nimenomaisesti mainita hintasitoumuksen olemassaoloa niiden olosuhteiden joukossa, jotka voivat oikeuttaa eri menetelmän käyttämisen kuin 2 artiklan 8 kohdassa säädetään. Näitä olosuhteita ei kuitenkaan luetella tyhjentävästi, ja toteamus siitä, etteivät vientihinnat ole luotettavia mainitun sitoumuksen vuoksi, oikeuttaa myös tämän artiklan soveltamisen, jos hinnat määritetään ”hyväksyttävän” perusteen avulla.

60

Tässä yhteydessä on todettava, ettei neuvosto ole pääasian kaltaisissa olosuhteissa tehnyt epäasianmukaista tai kohtuutonta valintaa päättäessään käyttää SSM:n kolmansiin maihin soveltamia vientihintoja viitteenä niistä vientihinnoista yhteisöön, joita SSM soveltaisi hintasitoumuksen puuttuessa.

61

Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei esitettyjä ennakkoratkaisukysymyksiä tutkittaessa ole ilmennyt mitään tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa asetuksen N:o 1279/2007 pätevyyteen.

62

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Esitettyjä kysymyksiä tutkittaessa ei ole ilmennyt mitään tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevien tietynlaisten rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuonnissa sekä Thaimaasta ja Turkista peräisin olevien tietynlaisten rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuonnissa sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden kumoamisesta 30.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1279/2007 pätevyyteen.