—

Cartier parfums – lunettes SAS, edustajinaan avocat A.‑F. Roger ja avocat A. Sevaux,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja B. Beaupère-Manokha,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—

Sveitsin hallitus, asiamiehenään M. Jametti,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Lejeune ja A.‑M. Rouchaud-Joët,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 27 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat Cartier parfums – lunettes SAS (jäljempänä Cartier) ja Axa Corporate Solutions assurances SA (jäljempänä Axa assurances) sekä yhtiöt Ziegler France SA (jäljempänä Ziegler France), Montgomery Transports SARL (jäljempänä Montgomery Transports), Inko Trade s. r. o. (jäljempänä Inko Trade), Jaroslav Matěja ja Groupama Transport ja jossa on kyse Cartier’n ja Axa assurancesin kärsimästä vahingosta, joka oli aiheutunut tavaroiden varastamisesta kansainvälisen tiekuljetuksen aikana.

3

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, että ”eräät tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista koskevien kansallisten sääntöjen väliset erot vaikeuttavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Säännökset, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa muodollisuudet, jotta niissä jäsenvaltioissa annetut tuomiot, joita tämä asetus sitoo, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin, ovat välttämättömiä”.

4

Tämän asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Lainkäytön yhdenmukaisuus edellyttää, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin ja on varmistettava, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia tuomioita. Olisi säädettävä selkeästä ja tehokkaasta järjestelmästä vireilläolon ja yhdessä käsiteltävien kanteiden ratkaisemiseksi sekä vireilletuloajankohdan määrittämisessä esiintyvien kansallisten erojen välttämiseksi. Kyseinen päivämäärä olisi tämän asetuksen soveltamiseksi määritettävä itsenäisesti.”

5

Kyseisen asetuksen 24 artiklassa, joka kuuluu tuomioistuimen toimivaltaa koskevan II luvun 7 jaksoon, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, säädetään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin 22 artiklan mukaan on yksinomaisesti toimivaltainen.”

6

Saman asetuksen 25 artiklassa, joka sisältyy II luvun 8 jaksoon, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivallan ja menettelyn edellytysten tutkiminen”, säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee pääasiallisesti asiaa, jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.”

7

Asetuksen N:o 44/2001 27 artiklassa, joka kuuluu II luvun 9 jaksoon, jonka otsikko on ”Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

2.   Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tulee muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jättää asia tutkimatta.”

8

Asetuksella N:o 44/2001 korvattiin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Brysselissä 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä uusien jäsenvaltioiden tähän yleissopimukseen liittymisestä tehdyillä yleissopimuksilla (jäljempänä Brysselin yleissopimus). Kyseisen yleissopimuksen 18 artiklassa, joka kuuluu sen 6 jaksoon, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, määrätään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka sopimusvaltion tuomioistuimella on tämän sopimuksen muiden määräysten nojalla, se on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa siinä tuomioistuimessa. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut ainoastaan kiistääkseen tuomioistuimen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin 16 artiklan mukaan on yksinomaisesti toimivaltainen.”

9

Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan alkuperäinen sanamuoto, joka esitettiin yleissopimuksen 8 jaksossa, jonka otsikko on ”Vireilläolo ja samassa yhteydessä käsiteltävät kanteet”, on seuraava:

”Jos eri sopimusvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta.

Tuomioistuin, jonka olisi jätettävä asia tutkimatta, voi keskeyttää asian käsittelyn, jos sen tuomioistuimen, jossa kanne on ensiksi nostettu, toimivaltaisuus kiistetään.”

10

Cartier oli antanut Ziegler Francen tehtäväksi kosmetiikkatuotteiden tiekuljetuksen Genas’n (Ranska) ja Wickfordin (Yhdistynyt kuningaskunta) välillä. Ziegler France käytti näiden tavaroiden kuljetuksessa alihankkijana Montgomery Transportsia, joka käytti tämän palvelun suorituksessa alihankkijana Inko Tradea, jonka puolestaan korvasi Jaroslav Matěja.

11

Jaroslav Matěja lastasi tavarat Saflog-nimisen yhtiön varastossa Genas’ssa 25.9.2007. Voimassa olevien ajoaikasäännösten mukaisesti kuljettaja pysähtyi 26. ja 27.9.2007 välisenä yönä klo 00:30 lepäämään pysäköintialueelle Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Seuraavana aamuna hän huomasi, että osa tavaroista oli varastettu. Cartier’n vakuutusyhtiö, Axa assurances, arvioi vahingon määräksi 145176,08 euroa. Axa assurances maksoi Cartier’lle 144176,08 euron suuruisen korvauksen.

12

Cartier ja Axa Assurances nostivat 24.9.2008 tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoingissa (Ranska) kanteen Ziegler Francen, Montgomery Transportsin, Inko Traden ja Jaroslav Matějan velvoittamiseksi suorittamaan yhteisvastuullisesti 145176,08 euron määrän.

13

Myöhemmin samassa tuomioistuimessa rahdinkuljettajat nostivat ketjussa eri korvausvastuun toteamista koskevia kanteita, joissa väliintulijoina olivat niiden vakuutusyhtiöt.

14

Tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoing määräsi, että kaikki asiat yhdistetään.

15

Ziegler France esitti istunnossa 28.10.2010 vireilläolovaikutusta koskevan oikeudenkäyntiväitteen asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan nojalla sillä perusteella, että se oli aiemmin nostanut kanteen Yhdistyneessä kuningaskunnassa High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionissa (London Mercantile Court) 16.9.2008 päivätyllä kirjelmällä. Kuten unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, Ziegler France on jättänyt Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimelle ”claim form” ‑kirjelmän, jossa vastapuoliksi on kirjattu Cartier, Saflog ja Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö Wright Kerr Tyson Ltd, vastuukysymysten arvioimiseksi ja Cartierin kyseessä olevan varkauden vuoksi mahdollisesti kärsimän vahingon suuruuden määrittämiseksi.

16

Cartier ja Axa assurances vetosivat siihen, että tätä oikeudenkäyntiväitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska sitä ei ollut esitetty ennen pääasiaan vastaamista. Ziegler France oli nimittäin esittänyt ennen tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoingissa järjestettyä istuntoa kirjallisia vaatimuksia, jotka koskevat asian aineellisia kysymyksiä, vaikka Ranskan siviiliprosessilain (code de procédure civile) 74 §:n nojalla oikeudenkäyntiväitteet on esitettävä ennen aineellisia kysymyksiä koskevia lausumia tai muuten niitä ei voida ottaa tutkittaviksi.

17

Cartier ja Axa assurances väittivät myös, että sen lisäksi, ettei vireilläolovaikutusta koskevaa oikeudenkäyntiväitettä voida ottaa tutkittavaksi, oikeudenkäyntiväite oli perusteeton, koska sitä, että High Court of Justice, Queen’s Bench Division, jossa kanne oli nostettu ensimmäisenä, oli toimivaltainen, ei ollut ratkaistu asetuksen N:o 44/2001 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja koska kahden riita-asian kohteet ja asianosaiset eivät olleet samat.

18

Tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoing totesi 6.1.2011 antamassaan tuomiossa, että Ziegler Francen esittämä vireilläolovaikutusta koskeva oikeudenkäyntiväite on perusteltu erityisesti sillä perusteella, että Ranskan siviiliprosessilain 871 §:n mukaan oikeudenkäyntiväite voidaan esittää suullisesti.

19

Tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoing totesi tältä osin, että kanne oli nostettu ensin High Court of Justicessa ja että sen toimivaltaa ei ollut riitautettu. Näin ollen tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoing jätti asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohdan nojalla tutkimatta riita-asian, jossa kantajina ovat Cartier ja Axa assurances ja vastaajana on Ziegler France, ja totesi, että asian tutkii Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin. Muiden asianosaisten osalta tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoing päätti lykätä asian käsittelyä, kunnes High Court of Justice antaa ratkaisunsa.

20

Cour d’appel de Douai (Ranska) pysytti 14.4.2011 antamassaan tuomiossa tribunal de commerce de Roubaix-Tourcoingin tuomion ja totesi muun muassa, että riita-asiassa, jossa kantajina ovat Cartier ja Axa assurances ja vastaajana on Ziegler France, vireilläolovaikutuksen edellytykset täyttyivät ja että oli lainmukaista, että viimeksi mainittu tuomioistuin jätti asian tutkimatta ja että asian tutki High Court of Justice. Cour d’appel de Douai totesi nimittäin, että kirjelmästä, jolla asia saatettiin vireille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen kanteen nostamista Ranskassa, ilmenee täysin epäilyksettä, että kyse on samasta, Cartier’n lukuun Saflogin varastolta toteutetusta kuljetuksesta ja että vaikka onkin niin, että näiden kahden vireillä olevan oikeudenkäynnin asianosaiset ovat vain osittain samat, on kiistatonta, että High Court of Justicessa käsiteltävä kysymys Ziegler Francen vastuusta vaikuttaisi Montgomery Transportsiin, Inko Tradeen, Jaroslav Matějaan ja Groupama Transportiin.

21

Cartier ja Axa assurances hakivat muutosta kyseiseen tuomioon ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Nämä asianosaiset väittivät muuan muassa, että cour d’appel de Douai ei ottanut huomioon asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan merkitystä ja alaa, kun se totesi, että se, että High Court of Justice on toimivaltainen, oli ”ratkaistu” kyseisen artiklan mukaisesti, koska tätä toimivaltaa ei ollut riitautettu. Näiden yhtiöiden mukaan se, että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu ensin, on toimivaltainen, voidaan ratkaista ainoastaan kyseisen tuomioistuimen ratkaisulla, jossa hylätään nimenomaisesti väite sen toimivallan puuttumisesta, tai siten, että kaikki muutoksenhakukeinot sen toimivaltaisuutta koskevan ratkaisun kumoamiseksi on käytetty.

22

Kuten pääasian asiakirja-aineistosta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei sitä, että kanne on nostettu ensin Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa, ole riitautettu ja että edellytykset, jotka liittyvät asianosaisten identtisyyteen ja riita-asioiden kohteisiin, täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa. Ranskan oikeuskirjallisuudessa esitettyjen erilaisten mielipiteiden valossa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on kuitenkin epäselvää, mikä on asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohdassa käytetyn ilmaisun ”on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen” merkitys.

23

Tässä tilanteessa Cour de cassation päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, kun joko kukaan asianosaisista ei ole vedonnut sen toimivallan puuttumiseen tai kyseinen tuomioistuin on vahvistanut olevansa toimivaltainen ratkaisulla, jota ei voida saada kumotuksi millään perusteella esimerkiksi siksi, että kaikki oikeussuojakeinot on jo käytetty?”

24

Aluksi on täsmennettävä, että huolimatta siitä, että kysymystä asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vireilläolovaikutuksen olemassaolosta käsiteltiin pääasian puitteissa alemmanasteisessa tuomioistuimessa ja muutoksenhakutuomioistuimessa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi unionin tuomioistuimelta ainoastaan tämän asetuksen 27 artiklan 2 kohdan merkityksestä.

25

Tästä on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (asia C-184/12, Unamar, tuomio 17.10.2013, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Lisäksi on todettava, ettei mistään unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon kuuluvasta asiakirjasta ilmene, että pääasia kuuluisi asetuksen N:o 44/2001 22 artiklassa tarkoitetun yksinomaisen toimivallan piiriin. Unionin tuomioistuimen ei näin ollen pidä antaa ratkaisua sellaisen olettaman perusteella, jonka mukaan tuomioistuimella, jossa kanne on nostettu toiseksi, olisi tällainen toimivalta (ks. vastaavasti asia C-351/89, Overseas Union Insurance ym., tuomio 27.6.1991, Kok., s. I-3317, 20 kohta).

27

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään, onko asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jotta tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, on riittävää, ettei yksikään asianosainen ole vedonnut sen toimivallan puuttumiseen, vai onko tarpeen, että tämä tuomioistuin on implisiittisesti tai nimenomaisesti myöntänyt olevansa toimivaltainen ratkaisulla, josta on tullut lopullinen.

28

Tältä osin unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että pääasiassa se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, ei ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista ja että Cartier esitti kyseisessä tuomioistuimessa lausumia, joissa se kiisti Ziegler Francen aineelliset väitteet, vetoamatta kyseisen tuomioistuimen toimivallan puuttumiseen.

29

Vastattaessa tähän kysymykseen on muistutettava aluksi, että asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

30

Kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tulee muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jättää asia tutkimatta.

31

Tämän jälkeen on huomautettava, että – kuten Ranskan hallitus ja Euroopan komissio ovat perustellusti todenneet – asetuksessa N:o 44/2001 ei täsmennetä, missä olosuhteissa on katsottava, että kyseisen asetuksen 27 artiklassa tarkoitetulla tavalla on ”ratkaistu”, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

32

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen asetuksen säännöksiä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita (asia C‑456/11, Gothaer Allgemeine Versicherung ym., tuomio 15.11.2012, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Näin ollen vastattaessa esitettyyn kysymykseen on otettava huomioon asetuksen N:o 44/2001 systematiikka ja tarkoitus.

34

Ensimmäiseksi asetuksen N:o 44/2001 systematiikan osalta on huomautettava, että sen 24 artiklan ensimmäisessä virkkeessä säädetään toimivaltasäännöstä, joka perustuu siihen, että vastaaja vastaa asiassa, ja joka koskee kaikkia asioita, joissa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta ei perustu tämän asetuksen muihin säännöksiin. Tätä säännöstä sovelletaan myös tapauksiin, joissa tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu asia noudattamatta kyseisen asetuksen säännöksiä, ja tästä säännöksestä ilmenee, että vastaajan vastaamista asiassa voidaan pitää tuomioistuimen toimivallan hiljaisena hyväksymisenä eli sopimuksena toimivaltaisesta tuomioistuimesta (asia C-111/09, ČPP Vienna Insurance Group, tuomio 20.5.2010, Kok., s. I-4545, 21 kohta).

35

Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan toisessa virkkeessä säädetään poikkeuksista tähän pääsääntöön. Siinä säädetään, että kyseessä ei ole hiljainen sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta, jos vastaaja esittää väitteen tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta ja ilmaisee näin tahtonsa siitä, ettei hän hyväksy tämän tuomioistuimen toimivaltaa, tai jos kyseessä on asia, jonka osalta kyseisen asetuksen 22 artiklassa säädetään yksinomaisesta toimivallasta (em. asia ČPP Vienna Insurance Group, tuomion 22 kohta).

36

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että Brysselin yleissopimuksen 18 artiklan – joka vastaa keskeisiltä osin asetuksen N:o 44/2001 24 artiklaa – tarkoituksesta ilmenee, että toimivallan riitauttaminen, jos se ei tapahdu ennen aineellista puolustusta, ei ole missään tapauksessa mahdollista sellaisen lausunnon esittämisen jälkeen, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle osoitetuksi ensimmäiseksi puolustautumistoimeksi (asia 150/80, Elefanten Schuh, tuomio 24.6.1981, Kok., s. 1671, 16 kohta ja asia C-144/12, Goldbet Sportwetten, tuomio 13.6.2013, 37 kohta).

37

Lisäksi on todettu, että Brysselin yleissopimuksen 18 artiklaa sovelletaan myös tilanteessa, jossa vastaaja lausuu sekä tuomioistuimen toimivallasta että riita-asian aineellisesta kysymyksestä. Toimivallan riitauttamisella voi olla kyseisessä 18 artiklassa tarkoitettu merkitys kuitenkin ainoastaan, jos kantaja ja asiaa käsittelevä tuomioistuin voivat vastaajan ensimmäisestä puolustautumistoimesta lähtien ymmärtää, että vastaajan tarkoituksena on riitauttaa toimivalta (ks. vastaavasti em. asia Elefanten Schuh, tuomion 14 ja 15 kohta).

38

Tästä seuraa, että asetuksella N:o 44/2001 luodulla järjestelmällä, sellaisena kuin se ilmenee asetuksen 24 ja 27 artiklasta, on tarkoitus välttää tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu toiseksi, käsittelyn lykkäämisen pitkittyminen, kun sen tuomioistuimen, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltaa ei enää tosiasiallisesti – kuten tämän tuomion 36 kohdassa muistutetaan – voida riitauttaa.

39

Tällaista vaaraa ei kuitenkaan ole, kun – kuten pääasiassa – tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, ei ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista eikä yksikään asianosaisista ole riitauttanut kyseisen tuomioistuimen toimivaltaisuutta ennen kuin on esitetty sellainen lausunto, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan ensimmäiseksi puolustautumistoimeksi.

40

Toiseksi asetuksen N:o 44/2001 tarkoituksen osalta on huomautettava, että eräs tämän asetuksen tavoitteista, kuten sen 15 perustelukappaleesta ilmenee, on saada rinnakkaiset oikeudenkäynnit mahdollisimman vähiin ja välttää se, että annettaisiin keskenään ristiriitaisia tuomioita, kun useilla tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista sama asia. Tämän vuoksi unionin lainsäätäjä halusi ottaa käyttöön selkeän ja tehokkaan järjestelmän sellaisten tilanteiden ratkaisemiseksi, joissa samojen osapuolten välillä on vireillä samaa asiaa koskevia kanteita. Tästä seuraa, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi asetuksen N:o 44/2001 27 artiklaa on tulkittava laajasti (em. asia Overseas Union Insurance ym., tuomion 16 kohta).

41

On kuitenkin todettava, että kyseisen asetuksen 27 artiklan 2 kohdan tulkinta, jonka mukaan se, että tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, edellyttää, että tämä tuomioistuin on lopulliseksi tulleella ratkaisulla implisiittisesti tai nimenomaisesti todennut olevansa toimivaltainen, lisäämällä rinnakkaisten oikeudenkäyntien riskiä tekisi tehottomaksi ne säännöt, jotka tässä asetuksessa vahvistetaan sellaisten tilanteiden ratkaisemiseksi, joissa samojen osapuolten välillä on vireillä samaa asiaa koskevia kanteita.

42

Lisäksi on todettava, että – kuten Jenardin laatimasta Brysselin yleissopimusta koskevasta selvityksestä (EYVL 1979, C 59, s. 1) ja tämän yleissopimuksen 21 artiklaa, joka vastaa asetuksen N:o 44/2001 27 artiklaa, koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee – vireilläolovaikutusta koskevan säännön tarkoituksena on myös välttää negatiivisia toimivaltakonflikteja. Tämä sääntö on nimittäin otettu käyttöön siksi, ettei asianosaisten tarvitse aloittaa uutta oikeudenkäyntimenettelyä, jos esimerkiksi tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, toteaisi, ettei se ole toimivaltainen (ks. em. asia Overseas Union Insurance ym., tuomion 22 kohta).

43

Kun tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, ei ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista eikä sille ole esitetty toimivallan puuttumista koskevaa väitettä, sen seurauksena, että tuomioistuin, jossa kanne on nostettu toiseksi, jättää asian tutkimatta, ei voi olla negatiivista toimivaltakonfliktia, koska tuomioistuimen, jossa kanne on ensin nostettu, toimivaltaisuutta ei voida enää riitauttaa.

44

Tämän vuoksi on katsottava, että sekä asetuksen N:o 44/2001 systematiikasta että sen tarkoituksesta ilmenee, että jotta tämän asetuksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, on riittävää – kun tuomioistuimella, jossa kanne on nostettu toiseksi, ei ole kyseisen asetuksen nojalla yksinomaista toimivaltaa –, ettei tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista eikä yksikään asianosainen ole riitauttanut sen toimivaltaisuutta ennen kuin on esitetty sellainen lausunto, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan ensimmäiseksi puolustautumistoimeksi.

45

Kaiken edellä esitetyn perusteella kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos kyse ei ole tilanteesta, jossa tuomioistuimella, jossa kanne on nostettu toiseksi, on kyseisen asetuksen nojalla yksinomainen toimivalta, on katsottava, että tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, kun tämä tuomioistuin ei ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista eikä yksikään asianosainen ole riitauttanut sen toimivaltaisuutta ennen kuin on esitetty sellainen lausunto, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan aineellista kysymystä koskevaksi ensimmäiseksi puolustautumistoimeksi tässä tuomioistuimessa.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos kyse ei ole tilanteesta, jossa tuomioistuimella, jossa kanne on nostettu toiseksi, on kyseisen asetuksen nojalla yksinomainen toimivalta, on katsottava, että tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, kun tämä tuomioistuin ei ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista eikä yksikään asianosainen ole riitauttanut sen toimivaltaisuutta ennen kuin on esitetty sellainen lausunto, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan aineellista kysymystä koskevaksi ensimmäiseksi puolustautumistoimeksi tässä tuomioistuimessa.