UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

19 päivänä huhtikuuta 2012 ( *1 )

”Direktiivi 2008/7/EY — Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot — 5 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 6 artiklan 1 kohdan e alakohta — Soveltamisala — Paikallisille kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareille maksettava vuosimaksu”

Asiassa C-443/09,

jossa on kyse EY 234 ja SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale di Cosenza (Italia) on esittänyt 5.11.2009 ja 13.9.2010 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 13.11.2009 ja 20.9.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura (CCIAA) di Cosenza

vastaan

Grillo Star Srl, konkurssissa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit J. Malenovský, R. Silva de Lapuerta, G. Arestis ja D. Šváby (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc-Sławiczek,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.10.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—	Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura (CCIAA) di Cosenza, edustajinaan avvocato O. Morcavallo ja avvocato F. Sciaudone,

—	Grillo Star Srl, edustajanaan avvocato R. Mastroianni,

—	Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato S. Fiorentino,

—	Saksan hallitus, asiamiehenään N. Graf Vitzthum,

—	Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—	Euroopan komissio, asiamiehinään A. Aresu ja M. Afonso,

kuultuaan julkisasiamiehen 12.1.2012 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY (EUVL L 46, s. 11) 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan tulkintaa.

Tämän pyynnön on esittänyt konkurssissa olevan Grillo Star Srl:n (jäljempänä Grillo Star) velkojen määrittämismenettelyssä Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaava tuomari, jota on pyydetty hyväksymään konkurssivelallisen velkoihin Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricultora di Cosenzan (jäljempänä CCIAA di Cosenza) saatava, joka perustuu siihen, ettei Grillo Star ole maksanut vuodelta 2009 vuosimaksua, joka kaikkien yritysrekisteriin kirjattujen tai siinä mainittujen yritysten on maksettava (jäljempänä vuosimaksu).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivin 2008/7 2 artiklassa, jonka otsikkona on ”Pääomayhtiö”, säädetään seuraavaa:

”1. Tässä direktiivissä ’pääomayhtiöllä’ tarkoitetaan

a)	yhtiötä, jonka yhtiömuoto on jokin liitteessä I luetelluista;

b)	yhtiötä, yritystä, yhteenliittymää tai oikeushenkilöä, jonka pääoman tai varojen osuudet ovat vaihdettavissa arvopaperipörssissä;

c)	voittoa tavoittelevaa yhtiötä, yritystä, yhteenliittymää tai oikeushenkilöä, jonka osakkailla on oikeus myydä osuutensa kolmansille osapuolille ilman etukäteisvaltuutusta ja joiden vastuu yhtiön, yrityksen, yhteenliittymän tai oikeushenkilön veloista rajoittuu heidän osuuksiensa arvoon.

2. Tässä direktiivissä pääomayhtiöksi katsotaan myös muu voittoa tavoitteleva yhtiö, yritys, yhteenliittymä tai oikeushenkilö.”

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät saa kantaa pääomayhtiöiltä mitään välillistä veroa seuraavista:

– –

c)	ennen liiketoiminnan aloittamista tehtävä rekisteröinti tai muu muodollisuus, jota pääomayhtiöltä voidaan edellyttää sen oikeudellisen muodon vuoksi;

– –”

Saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kantaa seuraavia veroja:

– –

e)	palkkioiden ja korvausten muodossa kannettavat verot;

– –”

Kansallinen säännöstö

Ennen kuin lainsäädäntö kodifioitiin kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareiden uudelleenjärjestelystä 23.7.2009 annetun lain nro 99 53 §:n mukaisesti 15.2.2010 annetun asetuksen nro 23 (decreto legislativo n. 23 – Riforma dell’ordinamento relativo alle camere di commercio, industria, artigianato e agricoltura, in attuazione dell’articolo 53 della legge 23 luglio 2009, n. 99; GURI nro 46, 25.2.2010, s. 1), joka tuli voimaan 12.3.2010, 1 §:n 19 momentilla, pääasian oikeudenkäyntiin sovellettiin seuraavia kansallisia säännöksiä.

Siviililaki

Italian siviililain (Codice Civile, jäljempänä siviililaki) 2188 §:n 1 momentilla on otettu käyttöön yritysrekisteri, johon kyseisen lain 2195 §:n nojalla velvoitetaan rekisteröitymään kaikki teollisuus-, kauppa- ja rahoitusyritykset riippumatta siitä, hallinnoidaanko niitä erikseen vai ei. Siviililain 2200 §:ssä säädetään samasta rekisteröintivelvoitteesta erityisesti yhtiöille ja osuuskunnille riippumatta siitä, harjoittavatko ne liiketoimintaa.

Laki nro 580/1993 ja sen soveltamissäännökset

Kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareiden uudelleenjärjestelystä 29.12.1993 annetun lain nro 580 (legge n. 580 – Recante Riordinamento delle camere di commercio, industria, artigianato e agricoltura; GURI, Supplemento ordinario, nro 7, 11.1.1994; jäljempänä laki nro 580/1993) 8 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, että yritysrekisterin pitämisestä vastaavat kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamarit.

9	Lain nro 580/1993 18 §:n 3–5 momentissa määritetään vuosimaksun laskentatapa.

Yritysten kauppakamareille vuodelta 2009 maksaman vuosimaksun suuruuden määrittämisestä 30.4.2009 annetussa talouskehitysministerin asetuksessa (decreto del ministro dello Sviluppo economico – Determinazione delle misure del diritto annuale dovuto per l’anno 2009, dalle imprese alle camere di commercio; GURI nro 114, 19.5.2009, s. 37) säädetään vuosimaksun suuruudesta pääasiassa kyseessä olevalle vuodelle. Vuosimaksun suuruus on 200 euroa yrityksille, joiden liikevaihto on alle 100000 euroa, ja tämän liikevaihdon ylittävältä osalta vuosimaksu lasketaan portaittain tiettyinä prosenttiosuuksina kyseisen yrityksen liikevaihdosta.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

11	Tribunale di Cosenzan konkurssiasioita käsittelevä jaosto antoi 29.4.2009 tuomion, jolla se asetti Grillo Starin konkurssiin ja aloitti konkurssilain 93 §:n mukaisesti menettelyn velkojien hyväksymiseksi velallisen velkojiksi.

12	CCIAA di Cosenza pyysi tässä menettelyssä 4.6.2009 tulla hyväksytyksi konkurssiin asetetun Grillo Starin velkojaksi vuoden 2009 vuosimaksua koskevalla 200 euron saatavalla, jota on korotettu 113,39 eurolla.

13	Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaava tuomari, jonka ratkaistavana on kysymys edellä mainitun saatavan hyväksymisestä konkurssiin asetetun Grillo Starin velkoihin, epäilee vuosimaksun määrittämistä koskevan Italian säännöstön yhteensoveltuvuutta direktiivin 2008/7 kanssa.

Edellä mainittu tuomari viittaa tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja erityisesti yhdistetyissä asioissa C-71/91 ja C-178/91, Ponente Carni ja Cispadana Costruzioni, 20.4.1993 annettuun tuomioon (Kok., s. I-1915), asiassa C-188/95, Fantask ym., 2.12.1997 annettuun tuomioon (Kok., s. I-6783) ja yhdistetyissä asioissa C-216/99 ja C-222/99, Prisco ja CASER, 10.9.2002 annettuun tuomioon (Kok., s. I-6761), joissa määritellään, minkä luonteisia veroja pidetään palkkioiden ja korvausten muodossa kannettavina veroina, joita jäsenvaltiot voivat kantaa pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annetun neuvoston direktiivin 96/335/ETY (EYVL L 249, s. 25) 12 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetyn poikkeuksen, jonka sisältö olennaisilta osiltaan toistetaan direktiivin 2008/7 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, nojalla. Konkurssiasioista vastaava tuomari kuitenkin katsoo, ettei vuosimaksu ole tällaisessa muodossa kannettava vero, koska sen laskentatapa ei ole yhteydessä sen palvelun hintaan, joka yrityksille suoritetaan niiden rekisteröinnin ylläpitämiseksi kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareiden pitämässä rekisterissä.

Tässä tilanteessa Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaava tuomari on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Ovatko [lain nro 580/1993] 18 §:n b kohdassa tarkoitetun vuosimaksun määrittämistä koskevat edellytykset, sellaisina kuin ne määritellään saman pykälän 3, 4, 5 ja 6 momentissa, ristiriidassa [direktiivin 2008/7] kanssa siltä osin kuin vuosimaksu ei voi kuulua kyseisen direktiivin 6 artiklan [1 kohdan] e alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen piiriin?

Erityisesti tiedustellaan seuraavaa:

—	Kannetaanko sellainen vuosimaksu, jonka määrittämisen perusteena on tarve niiden palveluiden suorittamiseen, joita kauppakamarijärjestelmän on tarjottava koko Italian alueella, ’palkkion ja korvauksen muodossa’?

—	Merkitseekö säännös tasausrahastosta, jonka tarkoituksena on kaikkien kauppakamareille lailla annettujen hallintotehtävien toteuttaminen tasapuolisesti koko Italian alueella, sitä, että vuosimaksua ei kanneta palkkioiden ja korvausten muodossa?

—

Onko yksittäisille kauppakamareille annettu mahdollisuus korottaa vuosimaksua enintään 20 prosenttia sellaisten aloitteiden rahoittamiseksi, joiden tavoitteena on tuotannon kasvu ja taloudellisten toimintaedellytysten parantaminen niiden toimialueella, yhteensopiva sen kanssa, että vuosimaksua voidaan pitää palkkioiden ja korvausten muodossa kannettuna?

—	Onko se, että ei ole määritetty keinoja, joilla yksilöidään tarpeet, jotka liittyvät siihen, että kauppakamarit tekevät merkintöjä yritysrekisteriin ja pitävät niitä ajan tasalla, esteenä sille, että vuosimaksun todetaan olevan palkkioiden ja korvausten muodossa kannettu?

—	Estääkö se, että vuosimaksu vahvistetaan kaavamaisesti ja ettei ole olemassa säännöksiä, jotka koskevat sen tarkastamista säännöllisin väliajoin, että maksun suuruus vastaa palvelujen keskimääräisiä kustannuksia, pitämästä vuosimaksua palkkioiden ja korvausten muodossa kannettuna?”

Sikäli kuin kyse on direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltuvuudesta vuosimaksuun, Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaava tuomari on halunnut tarkentaa 5.11.2009 esittämäänsä ennakkoratkaisupyyntöä seuraavilla kysymyksillä:

”1) Onko sellaisen pääomayhtiön, joka ei harjoita eikä ole koskaan harjoittanut mitään liiketoimintaa ja joka näin ollen on passiivinen, velvollisuus maksaa [vuosimaksua] ristiriidassa [direktiivin 2008/7] kanssa?

2) Onko se, että kaupparekisteriin merkitseminen – joka Italian oikeusjärjestyksen mukaan on välttämätön edellytys sille, että pääomayhtiö saa oikeushenkilöllisyyden – on konstitutiivinen toimi, ja siihen liittyvän vuosimaksun maksaminen ristiriidassa [direktiivin 2008/7] kanssa?”

17	Tämän täydentävän ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen johdosta unionin tuomioistuimen presidentti päätti 20.10.2010 antamallaan määräyksellä aloittaa uudelleen kirjallisen käsittelyn.

Unionin tuomioistuimen toimivalta

CCIAA di Cosenza väittää, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa vastata esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin, koska Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaavaa tuomaria ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena. CCIAA di Cosenzan mukaan mainitun tuomarin johtaman menettelyn tarkoituksena ei ole ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. CCIAA di Cosenza toteaa, että kyseisen tuomarin tehtävät liittyvät ensisijaisesti velkojen määrittämistä koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuuden valvontaan ja siitä vastaamiseen, sillä tuomarin tehtävänä on hyväksyä kokonaan tai osittain, hylätä tai jättää tutkimatta hakemukset, jotka koskevat saatavien sisällyttämistä velallisen velkoihin. Sen mukaan mainitun tuomarin johtamassa menettelyssä on myös useita puutteita siltä osin kuin kyse on kontradiktorisesta periaatteesta.

Grillo Star puolestaan väittää, että konkurssiasioista vastaavan tuomarin johtamassa menettelyssä käytetään tuomiovaltaa, koska tälle tuomarille on Italian lainsäädännössä uskottu tehtäväksi perusteltujen päätösten tekeminen kaikista hakemuksista saatavien sisällyttämiseksi konkurssivelallisen velkoihin ja koska nämä päätökset ovat oikeusvoimaisia ja asianosaisia sitovia, ellei niihin ole haettu muutosta. Grillo Star toteaa myös, että konkurssiasioista vastaava tuomari tekee ratkaisunsa sellaisen istunnon jälkeen, johon asianosaiset on kutsuttu ja johon niillä on oikeus osallistua.

Tämän suhteen on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytävä elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa kyseisen elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. asia C-196/09, Miles ym., tuomio 14.6.2011, Kok., s. I-5105, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kansalliset tuomioistuimet voivat lisäksi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (asia C-344/09, Bengtsson, määräys 24.3.2011, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22	Jos siis ennakkoratkaisupyynnön esittänyt elin toimii hallintoviranomaisena eikä sen ole samalla ratkaistava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua oikeusriitaa, sen ei voida katsoa käyttävän tuomiovaltaa (em. asia Bengtsson, määräyksen 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Esillä olevassa asiassa CCIAA di Cosenzan esittämistä selvityksistä, jotka Grillo Star on vahvistanut, ilmenee, että konkurssiasioista vastaavan tuomarin tehtävänä on konkurssissa olevan yhtiön pesänhoitajan konkurssiin asetetun yhtiön veloista laatiman luonnoksen perusteella ja velkojien hakemuksesta ratkaista, mitkä saatavat hyväksytään velallisen veloiksi. Konkurssilaista ilmenee myös, että sekä pesänhoitaja että muut asianosaiset voivat riitauttaa konkurssiasioista vastaavan tuomarin johtamassa menettelyssä hakemuksen, jonka velkoja on esittänyt kyseiselle tuomarille saatavan sisällyttämiseksi velallisen velkoihin. Lopuksi on huomautettava, että konkurssiasioista vastaavan tuomarin päätöksellä, jolla kieltäydytään kirjaamasta saatavaa velallisen velkoihin, on sitovia oikeusvaikutuksia, mikäli sitä ei riitauteta.

24	Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksen 19 kohdassa, sekä pesänhoitaja että velkoja voivat esittää kirjallisia ja suullisia huomautuksia konkurssiasioista vastaavan tuomarin johtamassa menettelyssä.

25	Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen valossa ei voida pätevästi väittää, ettei Tribunale di Cosenzan konkurssiasioista vastaavan tuomarin tehtävänä olisi antaa unionin oikeudessa tarkoitetulla tavalla ratkaisu tuomiovaltaa käyttäen oikeusriidan ratkaisemiseksi kontradiktorisessa menettelyssä.

26	Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin on toimivaltainen vastaamaan kansallisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Kansallinen tuomioistuin pyrkii kysymyksillään, joita on syytä tarkastella yhdessä, selvittämään, onko direktiiviä 2008/7 ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa tulkittava siten, että ne estävät kantamasta pääasiassa kyseessä olevan kaltaista vuosimaksua, jota Italian kauppa-, teollisuus-, käsityö- ja maatalouskamareiden pitämään rekisteriin kirjattujen tai siinä mainittujen kaikkien yritysten on maksettava näille kamareille.

Heti alkuun on muistutettava, että oikeuskäytännössä on jo täsmennetty, että direktiivin 69/335 12 artiklalla, jonka sanamuoto oli pääpiirteissään sama kuin direktiivin 2008/7 6 artiklan, poikettiin direktiivin 69/335 10 artiklassa, jonka sanamuoto puolestaan toistetaan pääpiirteissään direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdassa, säädetystä periaatteellisesta pääoman hankintaveroa ominaisuuksiltaan vastaavien verojen kiellosta (ks. vastaavasti mm. em. asia Fantask ym., tuomion 20 kohta).

29	Aluksi on siis selvitettävä, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vuosimaksu direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdassa kiellettyihin veroihin.

30	Mainitun 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kielletään muodosta riippumatta välilliset verot, jotka on maksettava ennen liiketoiminnan aloittamista tehtävästä rekisteröinnistä tai muusta muodollisuudesta, jota pääomayhtiöltä voidaan edellyttää sen oikeudellisen muodon vuoksi.

Tämä kielto on perusteltu sen vuoksi, että vaikka kyseessä olevia veroja ei kannetakaan varsinaisesti pääomansijoituksista, ne kannetaan kuitenkin yhtiön oikeudelliseen muotoon liittyvien muodollisuuksien vuoksi, toisin sanoen pääoman hankinnassa käytetystä välineestä, minkä vuoksi näiden verojen kantaminen saattaisi myös vaarantaa direktiivin 2008/7 päämäärät (ks. vastaavasti asia C-466/03, Albert Reiss Beteiligungsgesellschaft, tuomio 28.6.2007, Kok., s. I-5357, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on lähtökohtaisesti tulkittava laajasti siten, että se koskee pääomayhtiön liiketoiminnan aloittamista edeltävien muodollisten menettelyjen lisäksi myös muodollisuuksia, jotka ovat edellytyksenä tällaisen yhtiön liiketoiminnan harjoittamiselle ja sen jatkamiselle (ks. vastaavasti em. asia Albert Reiss Beteiligungsgesellschaft, tuomion 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, ettei tällä artiklalla kielletä veroa, joka on maksettava vuosittain yrityksen rekisteröinnistä kauppa- ja teollisuuskamariin, kunhan verotettava tapahtuma ei ole yrityksen omistavan yhtiön tai oikeushenkilön rekisteröinti, vaan yrityksen itsensä rekisteröinti, kunhan vero on riippumaton yrityksen omistavan yksikön oikeudellisesta muodosta ja kunhan vero ei näin ollen liity niihin muodollisuuksiin, joita pääomayhtiöiltä voidaan edellyttää niiden oikeudellisen muodon vuoksi (ks. vastaavasti asia C-2/94, Denkavit Internationaal ym., tuomio 11.6.1996, Kok., s. I-2827, 24–26 kohta).

On selvää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen vuosimaksun osalta verotettavana tapahtumana ei sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ole yrityksen omistavan yhtiön tai oikeushenkilön rekisteröinti, vaan yrityksen itsensä rekisteröinti. Kyse on maksusta, jota kannetaan kaikilta voittoa tavoittelevilta yksiköiltä niiden liikevaihdon perusteella.

Kuten Grillo Star on istunnossa vahvistanut, tällainen maksu on riippumaton yrityksen omistavan yksikön oikeudellisesta muodosta, koska sitä kannetaan sekä direktiivin 2008/7 2 artiklassa tarkoitetun pääomayhtiön muodossa toimivilta yrityksiltä että muussa oikeudellisessa muodossa toimivilta yrityksiltä ja erityisesti yrityksiltä, jotka ovat välittömästi luonnollisten henkilöiden omistuksessa tai hallinnoitavina (ks. analogisesti em. asia Denkavit Internationaal ym., tuomion 25 kohta).

Kuten Italian hallitus ja Euroopan komissio ovat paikkansa pitävästi todenneet, vuosimaksun kantaminen suhteessa kyseessä olevien yritysten liikevaihdon suuruuteen tekee lisäksi mahdottomaksi sen, että vuosimaksun maksaminen merkitsisi kalliimpaa muodollisuutta pääomayhtiön oikeudellisessa muodossa toimivalle yritykselle kuin muussa oikeudellisessa muodossa perustetulle yritykselle.

37	Näin ollen on selvää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vuosimaksu ei liity niihin muodollisuuksiin, joita pääomayhtiöiltä voidaan edellyttää niiden oikeudellisen muodon vuoksi.

Sillä kansallisen tuomioistuimen mainitsemalla seikalla, että pääomayhtiöiden kirjaamisella yritysrekisteriin on kyseessä olevassa kansallisessa oikeudessa tarkoitetuille pääomayhtiöille – toisin kuin muille yhtiöille – konstitutiivinen vaikutus, ei voida kyseenalaistaa edellisessä kohdassa esitettyä johtopäätöstä. Vaikka kirjaaminen tähän rekisteriin ja siten siihen liittyvän vuosimaksun maksaminen ovatkin pääomayhtiöiden oikeudellisen olemassaolon edellytyksiä, tämä seikka yksinään ei voi muuttaa vuosimaksuun johtavaa verotettavaa tapahtumaa, sellaisena kuin se on yksilöity tämän tuomion 34 kohdassa, muuttamalla kyseisen maksun maksuksi, joka kannetaan yrityksen omistavan pääomayhtiön rekisteröinnistä (ks. analogisesti em. asia Denkavit Internationaal ym., tuomion 28 kohta). On myös riidatonta, ettei pääomayhtiön maksun laiminlyöminen johda sen poistamiseen yritysrekisteristä.

Merkitystä vailla on niin ikään se CCIAA di Consenzan esittämä seikka, että Grillo Starin kaltaisten pääomayhtiöiden on maksettava pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vuosimaksu myös siltä ajanjaksolta, jolloin ne eivät harjoita mitään todellista liiketoimintaa. Pääasiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan pääomayhtiöille asetettu tällainen vuosimaksun maksuvelvollisuus on perusteltu sen olettaman takia, että kaikki pääomayhtiöt omistavat lähtökohtaisesti yrityksen. Unionin tuomioistuin on myöntänyt, että yrityksen käsitteen määritteleminen direktiivin 2008/7 kattaman alan kaltaisella alalla kuuluu kansallisen lainsäätäjän toimivaltaan (ks. vastaavasti em. asia Denkavit Internationaal ym., tuomion 31 kohta) ja että tällä olettamalla ei ole vaikutusta toteamaan siitä, että vuosimaksun kaltaisen veron osalta verotettavana tapahtumana on – kuten tämän tuomion 34 kohdassa todetaan – yrityksen itsensä rekisteröinti sen oikeudellisesta muodosta riippumatta (ks. vastaavasti em. asia Denkavit Internationaal ym., tuomion 29 kohta).

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee lisäksi, että Grillo Starin kaltaista yhtiötä, joka on ainakin toteuttanut hotellialan toimintaa valmistelevia toimenpiteitä esimerkiksi hankkimalla maa-alueita, ei missään tapauksessa voida pitää edellä mainitussa asiassa Denkavit Internationaal ym. annetun tuomion 29 kohdassa tarkoitettuna ”tyhjänä” yhtiönä eli yhtiönä, jolla ei ole varoja ja joka ei siten enää harjoita mitään liiketoimintaa.

41	Näissä olosuhteissa on siis todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vuosimaksu ei ole direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kielletty vero.

42	Niinpä ei ole tarpeen tutkia, kuuluuko tällainen maksu direktiivin 2008/7 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa 5 artiklaan säädetyn poikkeuksen piiriin.

Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, että direktiivin 2008/7 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle maksulle, jota kaikkien yritysten on maksettava vuosittain yritysrekisteriin kirjaamisesta, vaikka tällä kirjaamisella on pääomayhtiöille konstitutiivinen vaikutus ja vaikka maksua peritään pääomayhtiöiltä myös ajalta, jolloin ne toteuttavat ainoastaan yritystoiminnan harjoittamiseen liittyviä valmistelevia toimia.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12.2.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle maksulle, jota kaikkien yritysten on maksettava vuosittain yritysrekisteriin kirjaamisesta, vaikka tällä kirjaamisella on pääomayhtiöille konstitutiivinen vaikutus ja vaikka maksua peritään pääomayhtiöiltä myös ajalta, jolloin ne toteuttavat ainoastaan yritystoiminnan harjoittamiseen liittyviä valmistelevia toimia.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: italia.