1

Valituksellaan Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-33/01, Infront WM vastaan komissio, 15.12.2005 antaman tuomion (Kok. 2005, s. II-5897; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi komission Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle lähettämään, 28.7.2000 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän komission päätöksen (jäljempänä riidanalainen toimi).

2

Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (EYVL L 202, s. 60; jäljempänä direktiivi 89/552), pyritään varmistamaan vapaus vastaanottaa ja lähettää edelleen televisiolähetyksiä Euroopan yhteisössä antamalla minimisäännökset, joita jäsenvaltioiden on velvoitettava niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat noudattamaan.

3

Direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

4

Direktiivin 89/552 1 artiklan b alakohdan mukaan ”lähetystoiminnan harjoittajalla” tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, jolla on toimituksellinen vastuu televisio-ohjelmien lähetysaikojen suunnittelusta ja joka lähettää televisio-ohjelmia tai lähetyttää niitä kolmansien osapuolten toimesta.

5

Direktiivin 89/552 3 a artiklassa, joka on lisätty direktiivillä 97/36, säädetään seuraavaa:

”1.   Jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa yhteisön lainsäädännön mukaisesti toimenpiteitä varmistaakseen, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä yksinoikeudella tapahtumia, joilla kyseinen jäsenvaltio katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä siten, että estetään merkittävää osaa jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta näitä tapahtumia suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta. Jos näin tapahtuu, kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo sellaisista kansallisista tai muista kuin kansallisista tapahtumista, joilla se katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä. Näin menetellessään jäsenvaltion on toimittava selkeästi ja avoimesti sekä hyvissä ajoin. Sen on myös määritettävä, onko ohjelma näistä tapahtumista lähetettävä kokonaan tai osittain suorana lähetyksenä vai kokonaan tai osittain nauhoitettuna lähetyksenä, jos se on tarpeen tai asianmukaista yleisen edun mukaisista käytännön syistä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä 1 kohdan nojalla toteutetuista tai toteutettavista toimenpiteistä. Komissio varmistaa kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta, että toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ja ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille. Komissio pyytää lausunnon 23 a artiklan nojalla perustetulta komitealta. Se julkaisee toteutetut toimenpiteet viipymättä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja vähintään kerran vuodessa vahvistetun luettelon jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä.

3.   Jäsenvaltioiden on lainsäädäntönsä puitteissa asianmukaisin keinoin varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät käytä tämän direktiivin julkaisemisen jälkeen hankkimiaan yksinoikeuksia tavalla, joka estää merkittävää osaa toisen jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta tapahtumia, jotka toinen jäsenvaltio on määritellyt edeltävissä kohdissa tarkoitetulla tavalla, kokonaan tai osittain suorana lähetyksenä tai, jos on tarpeen tai asianmukaista yleisen edun mukaisista käytännön syistä, kokonaan tai osittain nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta tapahtumia, jotka on tässä toisessa jäsenvaltiossa määritelty 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”

6

Vuoden 1996 televisio- ja radiotoimintalain (Broadcasting Act 1996) IV osan, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2000 televisiolähetysasetuksilla (The Television Broadcasting Regulations 2000, jäljempänä televisio- ja radiotoimintalaki), 98 ja 101 §:ssä säädetään seuraavaa:

”98 Palveluluokat

– –

101 Luetteloidun tapahtuman televisioinnin rajoittaminen

– –”

7

Näistä säännöksistä ilmoitettiin komissiolle direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan perusteella, ja ne julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 2000, C 328, s. 2).

8

Tekijät, jotka on otettava huomioon annettaessa 101 §:n 1 momentin mukaista lupaa, ilmoitetaan urheilutapahtumia ja muita luetteloituja tapahtumia koskevissa riippumattoman televisiokomission ohjeissa (Independent Television Commission Code on Sports and Other Listed Events), sellaisina kuin ne ovat muutettuina.

9

Esillä olevan asian tausta, sellaisena kuin se on esitettynä valituksenalaisen tuomion 7–22 kohdassa, voidaan tiivistää seuraavasti.

10

Infront WM AG (jäljempänä Infront), aiemmin FWC Medien AG, josta tuli KirchMedia WM AG, hankkii, hallinnoi ja myy urheilutapahtumien televisiointioikeuksia. Se ostaa yleensä nämä oikeudet kyseessä olevan urheilutapahtuman järjestäjältä ja myy näin hankitut oikeudet edelleen lähetystoiminnan harjoittajille.

11

Sen emoyhtiö allekirjoitti 10.9.1996 Fédération internationale de football associationin (Kansainvälinen jalkapalloliitto, jäljempänä FIFA) kanssa sopimuksen, joka koskee vuosien 2002–2006 FIFA:n jalkapallon MM-lopputurnauksen televisiointia koskevien yksinoikeuksien luovutusta. Sille myönnettiin erityisesti yksinoikeus televisioida nämä tapahtumat Euroopan mantereen valtioihin. Nämä oikeudet luovutettiin myöhemmin Infrontille.

12

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle 25.9.1998 ja 5.5.2000 päivätyillä kirjeillä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

13

Komission koulutus- ja kulttuuripääosaston pääjohtaja osoitti 28.7.2000 Yhdistyneelle kuningaskunnalle riidanalaisen toimen, jossa hän totesi seuraavaa:

”[Yhdistyneen kuningaskunnan] pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 5.5.2000 päivätyllä kirjeellä, jonka komissio vastaanotti 11.5.2000, useista kansallisista toimenpiteistä, jotka koskevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallisesti merkittävänä pidettyjen tapahtumien televisiointia. – –

Minulla on kunnia ilmoittaa teille, että tutkittuamme sen, ovatko toimenpiteet direktiivin [89/552] mukaisia, ja ottaen huomioon saatavilla olevat Yhdistyneen kuningaskunnan audiovisuaalista alaa koskevat tosiseikat – – komissio ei aio riitauttaa viranomaistenne ilmoittamia toimenpiteitä.

Komissio julkaisee ilmoitetut toimenpiteet [Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä] direktiivin [89/552] 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

14

Komissio julkaisi nämä toimenpiteet Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 18.11.2000. Niihin kuuluvat televisio- ja radiotoimintalain IV osan 98 ja 101 § ja luettelo tapahtumista, joilla Yhdistynyt kuningaskunta katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä (jäljempänä merkittävänä pidetyt tapahtumat). Näihin tapahtumiin kuuluivat FIFA:n jalkapalloilun MM-lopputurnaus.

15

Komission mainittujen toimenpiteiden osalta toteuttaman varmistamismenettelyn aikana Infront lähetti komissiolle kaksi kirjettä, joissa se esitti, että merkittävänä pidettyjen tapahtumien luetteloa ei voida hyväksyä, koska se ei ole direktiivin 89/552 3 a artiklan eikä muidenkaan yhteisön oikeuden säännösten mukainen.

16

Sitten Infront pyysi 7.12.2000 päivätyllä kirjeellä komissiota vahvistamaan, että se oli päättänyt direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan mukaisen varmistamismenettelyn merkittävänä pidettyjen tapahtumien luettelon osalta, ja ilmoittamaan sille tämän menettelyn lopputuloksesta, myös mahdollisista komission tässä yhteydessä toteuttamista toimenpiteistä. Komissio vastasi Infrontille, että menettely oli päättynyt ja että merkittävänä pidettyjen tapahtumien luettelon katsottiin olevan direktiivin mukainen.

17

Näin ollen Infront nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jolla se vaati riidanalaisen toimen kumoamista.

18

Komissio esitti oikeudenkäyntiväitteen. Se väitti, ettei se ollut toteuttanut riidanalaista toimea direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan nojalla ja ettei riidanalainen toimi koskenut Infrontia suoraan eikä erikseen.

19

Valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi oikeudenkäyntiväitteen ja otti kanteen tutkittavaksi.

20

Se katsoi ensiksi, että riidanalaisella toimella päätettiin direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan mukainen menettely, jonka mukaisesti komission on tutkittava tämän artiklan 1 kohdan nojalla toteutettujen kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa. Näiden komission hyväksymien toimenpiteiden Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tapahtuvan julkaisemisen avulla muut jäsenvaltiot voivat saada ne tietoonsa ja näin ollen kyetä noudattamaan niille tämän direktiivin 3 a artiklan 3 kohdassa asetettuja velvoitteita tällä säännöksellä luodun, näiden toimenpiteiden vastavuoroista tunnustamista koskevan menettelyn yhteydessä.

21

Riidanalaisella toimella on siis ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioihin kohdistuvia oikeusvaikutuksia, koska siinä ilmoitetaan kyseisten kansallisten toimenpiteiden julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, sillä tämä julkaiseminen käynnistää direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vastavuoroista tunnustamista koskevan menettelyn. Se on näin ollen EY 249 artiklassa tarkoitettu päätös, vaikka mainitun direktiivin 3 a artiklassa ei viitata nimenomaisesti siihen, että komissio tekee ”päätöksen”.

22

Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki, koskiko tämä toimi Infrontia suoraan. Se muistutti oikeuskäytännöstä, jossa katsotaan, että jotta yhteisön toimi koskisi EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, edellytetään, että toimella on välittömiä vaikutuksia tämän oikeusasemaan ja että sen toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välittävien sääntöjen soveltamista (ks. asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I-2309, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi aluksi, että kun Infront luovutti televisiointioikeudet Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneelle lähetystoiminnan harjoittajalle, jotta tämä televisioi nämä ottelut tässä jäsenvaltiossa, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toteuttamat toimenpiteet ovat oikeudellisesti olemassa riippumatta riidanalaisesta toimesta. Siltä osin kuin ilmoitettuja toimenpiteitä voidaan soveltaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneisiin lähetystoiminnan harjoittajiin tässä jäsenvaltiossa voimassa olevan televisio- ja radiotoimintalain nojalla eikä riidanalaisen toimen nojalla, riidanalainen toimi ei koske Infrontia suoraan.

24

Sitä vastoin ainoastaan riidanalainen toimi, jossa todetaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittamat toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ja ilmoitetaan näiden toimenpiteiden julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, tekee direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdalla käyttöön otetusta vastavuoroista tunnustamista koskevasta menettelystä tehokkaan. Tästä seuraa, että mainitussa tapauksessa riidanalainen toimi pätevöittää mainitut toimenpiteet ainoastaan siinä tarkoituksessa, että muut jäsenvaltiot voivat tunnustaa ne vastavuoroisesti.

25

Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että koska tämän direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutettujen kansallisten toimenpiteiden vastavuoroisen tunnustamisen edellytyksenä on se, että komissio hyväksyy ne ja että ne julkaistaan tämän jälkeen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, riidanalaisella toimella ei jätetä jäsenvaltioille tämän julkaisemisen jälkeen lainkaan harkintavaltaa velvoitteidensa noudattamisessa. Vaikka kukin jäsenvaltio määrittää sitä valvontaa, jota kansallisten viranomaisten on harjoitettava direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdalla käyttöön otetun vastavuoroista tunnustamista koskevan menettelyn yhteydessä, koskevat yksityiskohtaiset säännöt lainsäädännössään, jolla tämä säännös saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, on nimittäin totta, että näiden viranomaisten on taattava se, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat noudattavat jäsenvaltion komission hyväksymissä ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemissa toimenpiteissä määrittämiä, kansallisissa toimenpiteissä merkittävinä pidettyjen tapahtumien lähettämistä koskevia edellytyksiä.

26

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen katsonut, että riidanalainen toimi koskee Infrontia suoraan, koska se mahdollistaa sen menettelyn toteuttamisen, jonka mukaan muut jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti Yhdistyneen kuningaskunnan direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamat toimenpiteet.

27

Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että mainittu toimi koskee vastaavasti Infrontia erikseen. Toimi koskee sitä tietyn sille tunnusomaisen erityispiirteen vuoksi, eli sen vuoksi, että sen hallussa oli erään merkittävänä pidetyn tapahtuman televisiointia koskeva yksinoikeus. On näet niin, että vaikka komission hyväksymät ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemat kansalliset toimenpiteet eivät koske nimenomaisesti Infrontia kyseessä olevien televisiointioikeuksien välittäjänä, on kuitenkin totta, että näillä säännöksillä rajoitetaan sen mahdollisuutta määrätä vapaasti oikeuksistaan, kun niissä asetetaan edellytyksiä sille, että ne luovutetaan yksinoikeudella muuhun jäsenvaltioon kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneelle lähetystoiminnan harjoittajalle, joka haluaa lähettää kyseisen tapahtuman viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

28

Lisäksi vaikka riidanalainen toimi ei vaikuta Infrontin FIFA:n kanssa tekemien sopimusten oikeudelliseen pätevyyteen, on merkittävää, että Infront on hankkinut kyseiset televisiointioikeudet yksinoikeudella ennen direktiivin 89/552 3 a artiklan voimaantuloa ja sitä suuremmalla syyllä ennen mainitun toimen toteuttamista.

29

Pääasian osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi riidanalaisen toimen sillä perusteella, että koska se oli EY 249 artiklassa tarkoitettu päätös, sitä rasitti toimivallan puuttuminen. Komission jäsenten kollegio ei näet ollut käsitellyt asiaa, eikä riidanalaisen toimen allekirjoittanut pääjohtaja ollut saanut kollegiolta nimenomaista valtuutusta.

30

Komissio vaatii valituksellaan, että yhteisöjen tuomioistuin

31

Infront vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

32

EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.

33

Valituksensa tueksi komissio vetoaa kahteen valitusperusteeseen, jotka koskevat näiden kahden jälkimmäisen edellytyksen huomioimatta jättämistä.

34

Ennen näiden valitusperusteiden tutkimista on täsmennettävä direktiivin 89/552 3 a artiklan ja riidanalaisen toimen vaikutukset ja ulottuvuus.

35

Tämän direktiivin 3 a artiklan 1 kohdan mukaan jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa yhteisön lainsäädännön mukaisesti toimenpiteitä varmistaakseen, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä yksinoikeudella tapahtumia, joilla kyseinen jäsenvaltio katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä, siten, että estetään merkittävää osaa yleisöstä seuraamasta näitä tapahtumia suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta. Tätä varten jäsenvaltion on laadittava luettelo sellaisista tapahtumista.

36

Mainitun direktiivin 3 a artiklan 2 kohdalla asetetaan komissiolle velvollisuus varmistaa, että toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ja julkaista ne Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Mainitun artiklan 3 kohdassa otetaan käyttöön vastavuoroista tunnustamista koskeva menettely, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden on valvottava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät kierrä toisen jäsenvaltion saman artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamia toimenpiteitä, jotka komissio on hyväksynyt ja julkaissut Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

37

Näin todetaan myös direktiivin 97/36 johdanto-osan 19 perustelukappaleessa, jonka mukaan direktiivin 89/552 3 a artiklalla pyritään oikeutettua yleistä etua suojaavien kansallisten toimenpiteiden mahdollisen kiertämisen estämiseen.

38

Tämän säännöstön mukaisesti komissio ilmoitti riidanalaisella toimella Yhdistyneelle kuningaskunnalle, että se on hyväksynyt tämän sille ilmoittamat toimenpiteet ja että nämä toimenpiteet julkaistaisiin seuraavaksi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, tällä toimenpiteellä päätettiin siten varmistamismenettely, jota komissio oli velvollinen soveltamaan direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan nojalla. Näiden toimenpiteiden Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tapahtuvan julkaisemisen avulla muut jäsenvaltiot voivat saada ne tietoonsa ja näin ollen kyetä noudattamaan niille saman direktiivin 3 a artiklan 3 kohdassa asetettuja velvoitteita.

39

Riidanalaisella toimella on siis käynnistetty direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vastavuoroista tunnustamista koskeva menettely, ja niinpä sillä on käynnistetty muiden jäsenvaltioiden velvollisuus varmistaa, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät kierrä Yhdistyneen kuningaskunnan tämän artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamia toimenpiteitä.

40

Komission esittämiä valitusperusteita on tutkittava näiden seikkojen perusteella.

41

Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti tämän tuomion 22 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä, jossa täsmennetään EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan.

42

Ensinnäkin riidanalainen toimi ei komission mukaan vaikuta Infrontin oikeudelliseen asemaan. Sillä velvoitetaan muut jäsenvaltiot kuin Yhdistynyt kuningaskunta huolehtimaan, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät estä merkittävää osaa tämän jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta merkittävinä pidettyjä tapahtumia maksuttoman television kautta. Niinpä oikeudellisia velvoitteita asetetaan vain tällaisille lähetystoiminnan harjoittajille.

43

Komissio katsoo, että vaikka oletettaisiin, että maksutelevisioyhtiö, joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, haluaa mahdollisesti tehdä tarjouksen saadakseen kyseisiä televisiointia koskevia yksinoikeuksia, sille asetetut oikeudelliset rajoitukset voivat saada sen luopumaan siitä. Näin ollen Infrontilla on komission mukaan vähemmän mahdollisia ostajia, ja se on todennäköisesti huonommassa taloudellisessa asemassa kuin se on suunnitellut, ja näin ei ole siksi, että sen oikeudellinen asema olisi muuttunut, vaan yksinomaan siitä syystä, että se ei pysty löytämään ostajaa, jota se on voinut toivoa. Se kärsii riidanalaisen toimen välilliset taloudelliset vaikutukset, vaikka sen oikeudellinen asema säilyy muuttumattomana.

44

Sitten komissio toteaa, että jopa nämä taloudelliset seuraukset ovat täysin epävarmoja, koska ei ole muuhun jäsenvaltioon kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunutta lähetystoiminnan harjoittajaa, joka on halukas maksamaan Infrontin pyytämän huomattavan summan oikeudesta lähettää Yhdistyneessä kuningaskunnassa merkittävänä pidetyt tapahtumat, joiden lähettämiseen televisiossa Infrontilla on yksinoikeus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia Infrontia todistamaan tällaisen tosiasiallisen tilanteen todennäköisyys ja riidanalaisesta toimesta aiheutuvan taloudellisen vahingon todennäköisyys. Se on tehnyt myös oikeudellisen virheen, koska se ei ole määrittänyt todistustaakkaa asianmukaisesti.

45

Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että jäsenvaltioilla ei ole mitään harkintavaltaa niiden pannessa täytäntöön direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdan mukaisia velvollisuuksia. Ilmoituksen tekevä jäsenvaltio tosin yksilöi, ja näin ollen komission tämän artiklan 2 kohdan nojalla tekemällä päätöksellä yksilöidään, tapahtumat, joilla katsotaan olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä, ja niiden lähetystapa. Toimenpide, jossa tällainen tapahtuma lähetetään käytännössä tämän jäsenvaltion etujen mukaisesti, on kuitenkin voimakkaasti riippuvainen kunkin jäsenvaltion mainitun 3 a artiklan 3 kohdan nojalla antamasta lainsäädännöstä ja käyttöön ottamasta päätöksentekomenettelystä. Tässä säännöksessä itsessään todetaan, että jäsenvaltioiden on täytettävä niille annettu tehtävä ”lainsäädäntönsä puitteissa asianmukaisin keinoin”. Kussakin jäsenvaltiossa saadut tulokset voivat olla hyvin erilaisia kussakin yksittäistapauksessa käytetyn lähestymistavan mukaan. Näin ollen se, että muut jäsenvaltiot kuin Yhdistynyt kuningaskunta panevat täytäntöön riidanalaisen toimen, edellyttää huomattavaa harkintavallan käyttöä.

46

Infrontin mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut, että riidanalainen toimi koski sitä suoraan.

47

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että kanteen kohteena olevan päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella yhteisön toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. mm. em. asia Dreyfus v. komissio, tuomion 43 kohta; asia C-486/01 P, Front national v. parlamentti, tuomio 29.6.2004, Kok. 2004, s. I-6289, 34 kohta ja asia C-417/04 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 2.5.2006, Kok. 2006, s. I-3881, 28 kohta).

48

Ensiksi on arvioitava, onko riidanalaisella toimella välittömiä vaikutuksia Infrontin oikeusasemaan.

49

Televisio- ja radiotoimintalain 98 ja 101 §:stä ilmenee, että lähetystoiminnan harjoittajan, joka haluaa lähettää yksinoikeudella ja suoraan merkittävänä pidetyn tapahtuman, on hankittava ITC:n lupa, jos palvelu on tarkoitettu vastaanotettavaksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai jollakin siihen kuuluvalla alueella. Urheilutapahtumia ja muita luetteloituja tapahtumia koskevien riippumattoman televisiokomission ohjeiden, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, mukaan tämän luvan edellytyksiä ovat lähinnä se, että televisiolähetysoikeuksien myynnistä on ilmoitettu julkisesti, ja se, että lähetystoiminnan harjoittajilla on ollut todellinen mahdollisuus hankkia nämä oikeudet kohtuullisilla ja yhdenvertaisilla ehdoilla.

50

Kuten tämän tuomion 35–39 kohdassa on todettu, muilla jäsenvaltioilla kuin Yhdistyneellä kuningaskunnalla on riidanalaisesta toimesta johtuen velvollisuus varmistaa, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät kierrä Yhdistyneen kuningaskunnan direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamia toimenpiteitä, ja näin ollen, että ne eivät lähetä merkittävänä pidettyjä tapahtumia huolimatta mainittujen toimenpiteiden vaatimuksista. Tästä seuraa, että näillä jäsenvaltioilla on velvollisuus huolehtia siitä, että mainitut lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä yksinoikeudella ja suoraan näitä tapahtumia Yhdistyneen kuningaskunnan yleisölle silloin, kun ne ovat hankkineet oikeuden mainittujen tapahtumien televisiointiin myyntimenettelyssä, jossa ei oteta huomioon edellisessä kohdassa mainittuja perusteita.

51

Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamilla ja riidanalaisella toimella hyväksytyillä toimenpiteillä asetetaan siis mainituille lähetystoiminnan harjoittajille tietty määrä rajoituksia silloin, kun ne aikovat lähettää merkittävänä pidettyjä tapahtumia, joihin Infront on hankkinut yksinoikeuden.

52

Sikäli kuin nämä rajoitukset koskevat edellytyksiä, joilla nämä lähetystoiminnan harjoittajat hankkivat merkittävänä pidettyjen tapahtumien televisiointioikeuksia Infrontilta, Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamien ja riidanalaisella toimella toteutettujen toimien vaikutuksena on se, että tällä yhtiöllä oleville oikeuksille asetetaan uusia rajoituksia, joita ei ollut silloin, kun yhtiö hankki mainitut televisiointioikeudet, ja joilla tehdään näiden oikeuksien käyttö vaikeammaksi. Siten riidanalainen toimi vaikuttaa välittömästi Infrontin oikeusasemaan.

53

Komissio toteaa kuitenkin, että tällaisen Infrontin oikeusasemaan kohdistuvan vaikutuksen todellisuutta ei ole osoitettu, sillä ei ole muihin jäsenvaltioihin kuin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneita lähetystoiminnan harjoittajia, jotka olisivat kiinnostuneita ostamaan Infrontilla olevia televisiointioikeuksia, jos riidanalaista toimea ei olisi, ja joita tämä toimi estäisi hankkimasta niitä tai kannustaisi luopumaan niiden hankkimisesta. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on komission mukaan kääntänyt todistustaakan tältä osin.

54

On todettava, että yhteisön lainsäätäjä on lisännyt 3 a artiklan 3 kohdan direktiiviin 89/552 nimenomaan siitä syystä, että voi olla tilanteita, joissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat ostavat yksinoikeuksia tapahtuman, jolla katsotaan olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä toisessa jäsenvaltiossa, televisioimiseen ja lähettävät sen tämän toisen jäsenvaltion yleisölle tavalla, joka estää merkittävää osaa toisen jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta sitä.

55

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lausunut tästä asiasta valituksenalaisen tuomion 148 ja 149 kohdassa. Yhtäältä se on todennut useita tapauksia, joissa lähetystoiminnan harjoittajat ovat käyttäytyneet tällä tavalla lähettäessään tapahtumia, joilla katsotaan olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä, rajojen yli. Toisaalta se on katsonut, että komissio ei ole esittänyt perusteita väitteilleen, joiden mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan televisiolähetysmarkkinoiden erityisluonne estää tässä tapauksessa tällaiset tilanteet. Kun otettiin huomioon nämä seikat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että FIFA:n jalkapalloilun MM-lopputurnauksen televisiolähetyksiä tässä jäsenvaltiossa koskevia oikeuksia eivät välttämättä olisi hankkineet tähän jäsenvaltioon sijoittautuneet lähetystoiminnan harjoittajat.

56

Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole kääntänyt asianosaisilla olevaa todistustaakkaa. Se on suorittanut yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvan tosiseikkojen arvioinnin sen selvittämiseksi, onko merkittävänä pidettyjen tapahtumien rajat ylittävä lähettäminen todellista. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi vapaasti ottaa huomioon sen, että asianosainen on jättänyt vetoamatta tiettyihin seikkoihin väitteidensä tueksi (ks. asia C-214/05 P, Rossi v. SMHV, tuomio 18.7.2006, Kok. 2006, s. I-7057, 23 kohta).

57

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin, ja näin ollen ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä arvioimaan todistusaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että nämä tosiseikat ja todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen muutoksenhakuasteena harjoittaman valvonnan piiriin (ks. asia C-104/00 P, DKV v. SMHV, tuomio 19.9.2002, Kok. 2002, s. I-7561, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Yhteisöjen tuomioistuimessa ei vedota siihen, että tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei ole valvoa, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsonut perustellusti, että ei ollut todistettu, että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet lähetystoiminnan harjoittajat olisivat välttämättä hankkineet kyseessä olevia televisiointioikeuksia.

59

Toiseksi on tutkittava, jätetäänkö riidanalaisella toimella harkintavaltaa kansallisille viranomaisille, joiden tehtävänä sen täytäntöönpano on, vai onko toimeenpano puhtaasti automaattista ja perustuuko se yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön edellyttämättä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

60

Kansallisilta viranomaisilta ei tosin poisteta kaikkea liikkumavaraa direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdan ja riidanalaisen toimen täytäntöönpanossa. Ne voivat säätää asianmukaisista valvontamenettelyistä niihin perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi.

61

Niiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että kyseessä olevat lähetystoiminnan harjoittajat eivät kierrä toisen jäsenvaltion direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamia toimenpiteitä ja että ne eivät käytä yksinoikeuksiaan tavalla, joka estää merkityksellistä yleisöä seuraamasta tapahtumia, jotka toinen jäsenvaltio on määritellyt tapahtumiksi, joilla on erityistä yhteiskunnallista merkitystä.

62

Niinpä, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 146 kohdassa perustellusti todennut, kansallisten viranomaisten on taattava se, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat noudattavat toisen jäsenvaltion komission hyväksymissä ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemissa toimenpiteissä määrittämiä, mainittujen tapahtumien televisiointia koskevia edellytyksiä. Nämä toimenpiteet, ja näin ollen tässä tapauksessa riidanalainen toimi, määrittävät tuloksen, joka on saavutettava. Tuloksen osalta kansallisilla viranomaisilla ei ole harkintavaltaa.

63

Vaikutukset lähetystoiminnan harjoittajien ja Infrontin oikeusasemaan johtuvat tämän tuloksen saavuttamista koskevasta vaatimuksesta.

64

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

65

Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että riidanalainen toimi koski Infrontia erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

66

Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen soveltama tarkastelutapa johtaa siihen, että olisi katsottava, että Yhdistyneen kuningaskunnan direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamat toimenpiteet koskevat erikseen kaikkia televisiointioikeuksien haltijoita, joihin nämä toimenpiteet vaikuttavat, vaikka näitä televisiointioikeuksien haltijoita on paljon. Komission mukaan riidanalainen toimi koskee Infrontia tällaisten oikeuksien kaikkien haltijoiden tapaan ainoastaan sen objektiivisessa asemassa urheilutapahtumien televisiointioikeuksien välittäjänä, joka on ostanut mainitut oikeudet erääseen merkittävänä pidettyyn tapahtumaan.

67

Lisäksi Infrontin kaltaisille televisiointioikeuksien haltijoille aiheutuu vain taloudellisia seurauksia riidanalaisella toimella hyväksytyistä kansallisista toimenpiteistä. Säännös ei kuitenkaan voi koskea yritystä erikseen vain sen takia, että se vaikuttaa tämän taloudelliseen toimintaan, ja asia on näin etenkin, kun tällaiset seuraukset kuuluvat tavalliseen kaupalliseen riskiin.

68

Riidanalainen toimi ei siis komission mukaan vaikuta Infrontiin sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista.

69

Infront katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on huomioinut oikein seikat, joiden perusteella se erottuu kaikista muista, eli sen, että sillä on yksinoikeus merkittävänä pidettyjen tapahtumien luetteloon merkityn tapahtuman televisiointiin, että tämä oikeus on hankittu ennen tämän luettelon laatimista ja sitä, kun komissio on hyväksynyt sen, ja että tämä hyväksyminen haittaa vakavasti Infrontin mahdollisuuksia hyödyntää mainittuja oikeuksia, koska se ei voi myöntää niiden käyttöoikeuslisenssiä yksinoikeudella.

70

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (ks. erityisesti asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, 223, Kok. Ep. I, s. 181 ja asia C-78/03 P, komissio v. Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum, tuomio 13.12.2005, Kok. 2005, s. I-10737, 33 kohta).

71

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kun päätös vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen tekoajankohtana tämän ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, kyseisen toimen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajoitettuun piiriin kuuluvina henkilöinä (ks. asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 31 kohta ja yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006, Kok. 2006, s. I-5479, 60 kohta).

72

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 99 ja 100 kohdassa todennut, näin voi olla muun muassa, jos päätöksellä muutetaan kyseisen oikeussubjektin ennen toimen antamista hankkimia oikeuksia (ks. mm. yhdistetyt asiat 106/63 ja 107/63, Toepfer ja Getreide-Import Gesellschaft v. komissio, tuomio 1.7.1965, Kok. 1965, s. 525, 533).

73

Infrontilla oli vuosina 2002 ja 2006 yksinoikeus FIFA:n jalkapallon MM-lopputurnauksen, joka on yksi merkittävänä pidettyjen tapahtumien luettelossa, joka on ilmoitettu komissiolle ja hyväksytty riidanalaisella toimella, olevista tapahtumista, televisiointiin.

74

On lisäksi riidatonta, että Infront hankki tämän yksinoikeuden ennen riidanalaisen toimen toteuttamista ja että mainittuun aikaan oli vain kuusi yhtiötä, jotka olivat tehneet huomattavia investointeja mainitussa luettelossa olevien tapahtumien televisiointioikeuksien hankintaan.

75

Tästä seuraa, että Infront oli täysin yksilöitävissä sillä hetkellä, kun riidanalainen toimi toteutettiin.

76

Lopuksi tämän tuomion 51 ja 52 kohdasta ilmenee, että riidanalainen toimi on vaikuttanut edellä mainituista kuudesta yhtiöstä koostuvan ryhmän, johon Infront kuuluu, jäseniin niille tunnusomaisen erityispiirteen takia eli merkittävänä pidettyjen tapahtumien televisiointia koskevien yksinoikeuksien haltijoina.

77

Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut perustellusti, että riidanalainen toimi koski Infrontia erikseen.

78

Näin ollen toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana, joten valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

79

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 118 artiklan nojalla valitusmenettelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut Infrontin vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: