Asia C-300/04
M. G. Eman ja O. B. Sevinger
vastaan
College van burgemeester en wethouders van Den Haag
(Raad van Staten esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Euroopan parlamentti – Vaalit – Äänioikeus – Aruban Alankomaiden kansalaisille asetettavat Alankomaissa asumista koskevat edellytykset – Unionin kansalaisuus
Julkisasiamies A. Tizzanon ratkaisuehdotus 6.4.2006
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.9.2006
Tuomion tiivistelmä
1. Euroopan unionin kansalaisuus – Perustamissopimuksen määräykset – Henkilöllinen soveltamisala
(EY 17 artikla ja EY 299 artiklan 3 kohta)
2. Parlamentti – Vaalit – Äänioikeus ja vaalikelpoisuus – Oikeuksien haltijat
(EY 19 artikla, EY 189 artikla, EY 190 artikla ja edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annettu säädös)
3. Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio – Perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ei sovelleta ilman erityistä viittausta
(EY 19 artiklan 2 kohta, EY 182 artikla, EY 189 artikla ja EY 190 artikla)
4. Parlamentti – Vaalit – Henkilö, joka ei yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi voi osallistua vaaleihin
5. Yhteisön oikeus – Yksityisten oikeudet – Jäsenvaltio on loukannut yksityisten oikeuksia – Velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko
1. Henkilöt, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja joiden asuin‑ tai kotipaikka on alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin merentakaisiin maihin ja alueisiin, voivat vedota perustamissopimuksen toisessa osassa unionin kansalaisille tunnustettuihin oikeuksiin.
(ks. 29 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden mukaan sen määrittäminen, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa, kuuluu kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, jota on käytettävä yhteisön oikeutta noudattaen.
EY 189 ja EY 190 artiklassa ja edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetussa säädöksessä ei määritellä nimenomaisesti ja täsmällisesti, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa. Tältä osin ei siis voida tehdä mitään selvää päätelmää Euroopan parlamenttia koskevista EY 189 ja EY 190 artiklasta, joiden mukaan parlamentissa on jäsenvaltioiden kansojen edustajat, koska sanalla ”kansat”, jota ei ole määritelty, voi olla eri merkitys unionin eri jäsenvaltioissa ja unionin eri kielillä. Perustamissopimuksen unionin kansalaisuutta koskevan toisen osan määräyksissä ei myöskään tunnusteta unionin kansalaiselle ehdotonta äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa. EY 19 artiklan 2 kohdassa vain sovelletaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa kyseisiin äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen.
Näin ollen tällä hetkellä voimassa olevassa yhteisön oikeudessa ei ole mitään estettä sille, että jäsenvaltiot määrittelevät yhteisön oikeutta noudattaen äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevat edellytykset siten, että ne käyttävät perusteena asumista sillä alueella, jossa vaalit järjestetään.
Yhdenvertaisen kohtelun periaate on kuitenkin esteenä sille, että käytettävät perusteet vaikuttaisivat siten, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevia kansalaisia kohdellaan eri tavalla ilman, että tämä erilainen kohtelu on objektiivisesti perusteltua.
(ks. 44, 45, 52, 53 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
3. Merentakaisia maita ja alueita (MMA) koskee perustamissopimuksen neljännessä osassa (EY 182–EY 188 artikla) määritelty erityinen assosiointijärjestelmä, joten perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ei sovelleta niihin ilman erityistä viittausta.
Tästä seuraa, että EY 189 artikla ja EY 190 artikla, jotka koskevat Euroopan parlamentin vaaleja, eivät ole sovellettavissa näihin maihin ja alueisiin ja että jäsenvaltioiden ei tarvitse järjestää niissä Euroopan parlamentin vaaleja.
Lisäksi EY 19 artiklan 2 kohta, jossa sovelletaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa Euroopan parlamentin vaaleissa oleviin äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen, ei ole sovellettavissa MMA:ssa asuvaan unionin kansalaiseen, joka haluaa käyttää äänioikeuttaan siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.
(ks. 44, 46, 47 ja 53 kohta)
4. Koska yhteisö ei ole antanut lainsäädäntöä äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevien kysymysten riitauttamisesta, kunkin jäsenvaltion on kansallisessa oikeudessaan määriteltävä ne toimenpiteet, joilla oikeudentila voidaan korjata sellaisen henkilön osalta, joka on yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi jätetty merkitsemättä äänioikeusrekisteriin Euroopan parlamentin jäsenten 10.6.2004 pidettyä vaalia varten ja joka ei näin ollen ole voinut osallistua näihin vaaleihin. Nämä toimenpiteet, jotka voivat sisältää korvauksen vahingosta, joka on aiheutunut valtion syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia oikeuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).
(ks. 67 ja 71 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)
5. Periaate, jonka mukaan jäsenvaltion on korvattava sen syyksi luettavalla yhteisön oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutetut vahingot, on erottamaton osa perustamissopimuksella luotua järjestelmää, ja jäsenvaltiolla on näin ollen velvollisuus korvata aiheutetut vahingot, kun rikotulla oikeusnormilla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, kun rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun vahinko, joka on aiheutunut henkilöille, joiden oikeuksia on loukattu, on välittömässä syy-yhteydessä valtion velvoitteen rikkomiseen, tämän sulkematta kuitenkaan pois sitä mahdollisuutta, että valtion vastuu voi syntyä kansallisen oikeuden väljempien edellytysten perusteella.
Valtion on korvattava aiheutuneen vahingon seuraukset korvausvastuuta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan, vaikka oikeus saada korvausta perustuu edellisessä kohdassa mainittujen edellytysten täyttyessä suoraan yhteisön oikeuteen, kunhan kansallisen lainsäädännön vahingonkorvausta koskevat edellytykset eivät ole epäedullisempia kuin edellytykset, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, ja kunhan niillä ei tehdä korvauksen saamista käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.
(ks. 69 ja 70 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
12 päivänä syyskuuta 2006 (*)
Euroopan parlamentti – Vaalit – Äänioikeus – Aruban Alankomaiden kansalaisille asetettavat Alankomaissa asumista koskevat edellytykset – Unionin kansalaisuus
Asiassa C-300/04,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 13.7.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 15.7.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
M. G. Eman ja
O. B. Sevinger
vastaan
College van burgemeester en wethouders van Den Haag,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas (esittelevä tuomari), K. Schiemann ja J. Makarczyk sekä tuomarit J.-P. Puissochet, P. Kūris, E. Juhász, E. Levits ja A. Ó Caoimh,
julkisasiamies: A. Tizzano,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.7.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Eman ja Sevinger, edustajanaan A. G. Croes,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään H. G. Sevenster ja C. M. Wissels,
– Espanjan hallitus, asiamiehinään N. Díaz Abad ja F. Díez Moreno,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään R. Abraham, G. de Bergues, E. Puisais ja C. Jurgensen,
– Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään R. Caudwell, avustajinaan D. Anderson, D. Wyatt, QC, ja barrister M. Chamberlain,
– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään C. Ladenburger ja P. van Nuffel,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.4.2006 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 17 artiklan, EY 19 artiklan 2 kohdan, EY 189 artiklan, EY 190 artiklan ja EY 299 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Alankomaiden kansalaiset Eman ja Sevinger (jäljempänä pääasian valittajat), joiden kotipaikka on Oranjestad (Aruba), ja College van burgemeester en wethouders van Den Haag (Alankomaat) ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu oli hylännyt Emanin ja Sevingerin vaatimuksen siitä, että heidät olisi merkitty äänioikeusrekisteriin 10.6.2004 pidettyä Euroopan parlamentin jäsenten vaalia varten.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
3 Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 allekirjoitetun yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäinen lisäpöytäkirja) 3 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat järjestämään kohtuullisin väliajoin vapaat ja salaiset vaalit olosuhteissa, jotka takaavat kansalaisten vapaan mielipiteenilmaisun lainsäädäntöelintä valittaessa.”
Yhteisön oikeus
4 EY 17 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Otetaan käyttöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.
2. Unionin kansalaisilla on tässä sopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.”
5 EY 19 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa jäsenvaltiossa, jossa hän asuu mutta jonka kansalainen hän ei ole, samoin edellytyksin kuin tuon jäsenvaltion omilla kansalaisilla, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 190 artiklan 4 kohdan ja sen soveltamisesta annettujen säännösten soveltamista. – – ”
6 Euroopan unionin neuvosto antoi tämän määräyksen perusteella niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun direktiivin 93/109/EY (EYVL L 329, s. 34). Direktiivin 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kaikilla, jotka määräpäivänä
a) ovat unionin kansalaisia EY:n perustamissopimuksen 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti
ja jotka
b) eivät ole asuinvaltion kansalaisia, mutta täyttävät muuten asuinvaltion laissa säädetyt kyseisen valtion kansalaisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevat edellytykset,
on äänioikeus ja vaalikelpoisuus asuinvaltiossa Euroopan parlamentin vaalien aikana, jolleivät he ole 6 tai 7 artiklan mukaan menettäneet näitä oikeuksia.”
7 Direktiivin 93/109 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos asuinvaltioiden kansalaisilta edellytetään äänioikeutta tai vaalikelpoisuutta varten, että he ovat asuneet vaalialueella tietyn vähimmäisajan, tätä edellytystä pidetään EU‑valitsijoiden ja ‑vaalikelpoisten osalta täytettynä, kun he ovat asuneet vastaavan ajan muissa jäsenvaltioissa. Mitä tässä säädetään, ei rajoita tietyssä vaalipiirissä tai paikallisessa yhteisössä asumisen kestoa koskevia erityisiä vaatimuksia.”
8 EY 189 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:
”Euroopan parlamentti, jossa on yhteisöksi yhdistyneiden valtioiden kansojen edustajat, käyttää sille tällä sopimuksella annettuja valtuuksia.”
9 EY 190 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Yhteisöksi yhdistyneiden valtioiden kansojen edustajat Euroopan parlamenttiin valitaan yleisillä, välittömillä vaaleilla.
– –
4. Euroopan parlamentti laatii esityksen yleisten, välittömien vaalien toimittamisesta yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa tai kaikille jäsenvaltioille yhteisten periaatteiden mukaisesti.
Neuvosto antaa yksimielisesti, saatuaan Euroopan parlamentin sen kaikkien jäsenten ehdottomalla enemmistöllä antaman puoltavan lausunnon, säännökset, joiden hyväksymistä se suosittaa jäsenvaltioille jäsenvaltioiden valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti.
– – ”
10 Neuvoston 20.9.1976 tekemän päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 278, s. 1) liitteenä olevan, edustajien valitsemista Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 25.6.2002 ja 23.9.2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL L 283, s. 1; jäljempänä vuoden 1976 säädös), 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan.
Näissä kansallisissa säännöksissä voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet, mutta ne eivät saa yleisesti vaikuttaa vaalitavan suhteellisuuteen.”
11 Kyseisen säädöksen 12 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan parlamentti tarkastaa edustajien valtuudet. Tätä varten se merkitsee tiedoksi jäsenvaltioiden virallisesti julkistamat tulokset ja ratkaisee tämän säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä joihin säädöksessä viitataan.”
12 EY 299 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Tätä sopimusta sovelletaan – – Alankomaiden kuningaskuntaan, – –
2. Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan Ranskan merentakaisiin departementteihin, Azoreihin, Madeiraan ja Kanariansaariin.
– –
3. Tämän sopimuksen neljännessä osassa määrättyä, assosiointia koskevaa erityissääntelyä sovelletaan tämän sopimuksen liitteessä II lueteltuihin merentakaisiin maihin ja alueisiin.
– – ”
13 Aruba ja Alankomaiden Antillit mainitaan luettelossa, joka sisältyy EY:n perustamissopimuksen liitteeseen II, jonka otsikko on ”Merentakaiset maat ja alueet, joihin sovelletaan sopimuksen neljännen osan määräyksiä”.
Kansallinen lainsäädäntö
14 Nederlandse Kieswetin (Alankomaiden vaalilaki) B 1 §:ssä säädetään Alankomaiden parlamentin alahuoneen (Tweede Kamer der Staten‑Generaal) jäsenten vaalin osalta seuraavaa:
”1. Parlamentin alahuoneen jäsenten valintaan osallistuvat ne, jotka ovat alankomaalaisia ehdokkaiden asettamispäivänä ja jotka viimeistään vaalipäivänä täyttävät 18 vuotta, lukuun ottamatta henkilöitä, joiden tosiasiallinen asuinpaikka ehdokkaiden asettamispäivänä on Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa.
2. Tämä poikkeus ei koske
a) Alankomaiden kansalaista, joka on asunut Alankomaissa vähintään kymmenen vuoden ajan;
b) Alankomaiden kansalaista, joka työskentelee Alankomaiden julkishallinnossa Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa, sekä tällaisen henkilön puolisoa, rekisteröityä kumppania tai avopuolisoa sekä lapsia edellyttäen, että nämä asuvat hänen kanssaan yhteistaloudessa.”
15 Euroopan parlamentin vaalien osalta Alankomaiden vaalilain Y 3 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Äänioikeutettuja ovat
a) Tweede Kamer der Staten‑Generaalin jäsenten vaaleissa äänioikeutetut;
b) muut kuin Alankomaiden kansalaiset, jotka ovat jonkin muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisia, edellyttäen, että
1) heillä on ehdokkaiden asettamispäivänä tosiasiallinen kotipaikka Alankomaissa,
2) he täyttävät 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä ja
3) he eivät ole menettäneet äänioikeuttaan Alankomaissa tai jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat.”
Ennakkoratkaisukysymykset
16 Pääasian valittajat ovat kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa riitauttaneet sen, että heitä ei merkitty äänioikeusrekisteriin Euroopan parlamentin jäsenten vaaleja varten sen vuoksi, että heidän kotipaikkansa on Aruballa. He toteavat olevansa Euroopan unionin kansalaisia EY 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Heidän mukaansa EY 19 artiklan 2 kohdassa, kun se luetaan yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artiklan kanssa, heille tunnustetaan äänioikeus Euroopan parlamentin vaaleissa siitä huolimatta, että heidän kotipaikkansa on alueella, jonka nimi mainitaan perustamissopimuksen liitteessä II olevassa merentakaisten maiden ja alueiden (jäljempänä myös MMA) luettelossa.
17 Kansallinen tuomioistuin toteaa, että koska Euroopan parlamentin jäsenten vaali on jo suoritettu, on sen päätöksen, jolla pääasian valittajat kieltäydyttiin merkitsemästä äänioikeusrekisteriin, kumoaminen sen mahdollistamiseksi, että asianomaiset voisivat osallistua kyseiseen vaaliin, liian myöhäistä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että heille mahdollisesti täytyy suorittaa hyvitys (rechtsherstel) yhteisön oikeuden mukaisesti.
18 Näin ollen Raad van State päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Sovelletaanko perustamissopimuksen toista osaa henkilöihin, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia ja joilla on asuin‑ tai kotipaikka alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin MMA:ihin ja jolla on erityiset suhteet tähän jäsenvaltioon?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, saavatko jäsenvaltiot EY 17 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätty huomioon ottaen suoda kansalaisuutensa henkilöille, joilla on asuin‑ tai kotipaikka EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa MMA:ssa?
3) Onko EY 19 artiklan 2 kohtaa, kun se luetaan yhdessä EY 189 artiklan ja EY 190 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että jos henkilö on unionin kansalainen, jolla on asuin‑ tai kotipaikka MMA:ssa, hänellä on ilman muuta äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa, lukuun ottamatta sellaisia poikkeuksia, jotka eivät ole kansallisissa oikeusjärjestyksissä epätavallisia ja jotka liittyvät muun muassa äänioikeuden menettämiseen rikostuomioiden tai oikeustoimikelpoisuuden puuttumisen vuoksi?
4) Ovatko EY 17 artikla ja EY 19 artiklan 2 kohta, kun ne luetaan yhdessä ja otetaan huomioon [Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen] lisäpöytäkirjan 3 artiklan ensimmäinen kohta, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, esteenä sille, että henkilöillä, jotka eivät ole unionin kansalaisia, on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa?
5) Asetetaanko yhteisön oikeudessa vaatimuksia sen osalta, miten oikeudentila on korjattava [rechtsherstel], jos kansallinen tuomioistuin – muun muassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä oleviin kysymyksiin antamien vastausten perusteella – katsoo, että henkilöt, joilla on asuin‑ tai kotipaikka Alankomaiden Antilleilla ja Aruballa ja jotka ovat Alankomaiden kansalaisia, on jätetty väärin perustein rekisteröimättä 10.6.2004 pidettyjä vaaleja varten?”
Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa
19 Raad van State pyysi erillisellä kirjeellä 13.7.2004 sekä kirjeellä 22.2.2005, että yhteisöjen tuomioistuin käsittelee ennakkoratkaisupyynnön yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 a artiklan ensimmäisen kohdan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hylkäsi nämä pyynnöt 23.8.2004 ja 18.3.2005 antamillaan määräyksillä.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
20 Raad van State haluaa ensimmäisellä kysymyksellään selvittää, sovelletaanko perustamissopimuksen unionin kansalaisuutta koskevaa toista osaa henkilöihin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja joiden asuin‑ tai kotipaikka on alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin MMA:ihin.
Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset
21 Pääasian asianosaiset samoin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio katsovat, että perustamissopimuksen toista osaa sovelletaan henkilöihin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja joiden asuin‑ tai kotipaikka on alueella, joka kuuluu MMA:ihin. Ne korostavat, että EY 17 artiklan 2 kohdassa ei aseteta unionin kansalaisuudelle ja perustamissopimuksessa annettujen oikeuksien nauttimiselle mitään muita edellytyksiä kuin jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Näin ollen niiden mukaan sillä, että jäsenvaltion kansalainen asuu kolmannessa maassa tai MMA:ssa, ei ole merkitystä.
22 Alankomaiden hallitus toteaa ensiksi, että vuoden 1954 Statuut van het Koninkrijk der Nederlandenin (Alankomaiden kuningaskunnan hallitusmuoto, jäljempänä Statuut) mukaan Alankomaiden kuningaskunta muodostuu kolmesta maasta eli Alankomaista, Alankomaiden Antilleista ja Arubasta. Statuutin 41 §:n mukaan nämä kolme maata ”hoitavat itsenäisesti niille kuuluvia asioita”. Alankomailla on näin ollen oma perustuslakinsa ja Alankomaiden Antilleilla ja Aruballa on omat Staatsregelinginsä. Kuningaskunnassa kullakin maalla, jolla on oma parlamenttinsa ja hallintonsa, on oma lainsäädäntövalta, lukuun ottamatta Statuutissa täsmennettyjä ”kuningaskunnalle kuuluvia asioita”.
23 Kansalaisuus on Alankomaiden hallituksen mukaan ”kuningaskunnalle kuuluva asia” ja sen myöntämistä säännellään lailla Rijkswet op het Nederlanderschap (kuningaskunnan laki Alankomaiden kansalaisuudesta). Kysymys on ”jakamattomasta kansalaisuudesta”, toisin sanoen mitään eroa ei tehdä Aruban asukkaan ja kuningaskunnan ulkopuolella asuvan Alankomaiden asukkaan välillä.
24 Ulkosuhteet ovat Alankomaiden hallituksen mukaan niin ikään ”kuningaskunnalle kuuluvia asioita”. Ainoastaan Alankomaiden kuningaskunta on kansainvälisen oikeuden subjekti. Kuningaskunta voi kuitenkin kansainvälisten sopimusten yhteydessä tehdä sopimuksia kunkin maan osalta erikseen. Tämä osoitetaan käytännössä ilmaisuilla ”Alankomaiden kuningaskunta (Alankomaiden osalta)”, ”Alankomaiden kuningaskunta (Alankomaiden Antillien osalta)” tai ”Alankomaiden kuningaskunta (Aruban osalta)”. Tästä seuraa oikeudellisella tasolla, että sopimus sitoo vain kysymyksessä olevaa maata. Alankomaiden hallitus täsmentää tältä osin, että ETY:n perustamissopimus alkuperäisessä muodossaan ratifioitiin yksinomaan kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevan alueen ja Uuden‑Guinean osalta; käytetty ilmaisu oli ”Alankomaiden kuningaskunnan osalta (Alankomaiden ja Uuden‑Guinean osalta)”. Alankomaiden hallitus viittaa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ratifiointiasiakirjaan, jonka kuningatar hyväksyi ”Alankomaiden kuningaskunnan osalta (Alankomaiden osalta)”.
25 Alankomaiden hallituksen mukaan EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen toisen osan alueellinen soveltamisala on määriteltävä EY 299 artiklan mukaisesti, mutta samalla on otettava huomioon perustamissopimuksen ratifiointiasiakirjat. Näiden asiakirjojen tarkastelu osoittaa, ettei alkuperäistä perustamissopimusta eikä Euroopan unionista tehtyä sopimusta ole ratifioitu Aruban osalta. EY:n perustamissopimusta ei näin ollen sovelleta tämän maan alueella sen neljännessä osassa määriteltyä erityistä assosiointijärjestelmää lukuun ottamatta.
26 Sillä, että Alankomaiden kuningaskunta on ottanut käyttöön jakamattoman kansalaisuuden, ei Alankomaiden hallituksen mukaan ole tämän osalta vaikutusta. Aruban tai Alankomaiden Antillien alankomaalaisella tosin on Alankomaiden kansalaisuus, ja hän on näin ollen unionin kansalainen, mutta tämä ei merkitse, että hänellä olisi joka hetki myös kaikki unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet. Niin kauan kuin asianomainen on Aruban tai Alankomaiden Antillien alueella, perustamissopimus ei vaikuta hänen tilanteeseensa. Jos hän kuitenkin poistuu Aruban tai Alankomaiden Antillien alueelta, hän voi vedota unionin kansalaisuuteen liittyviin oikeuksiin.
Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus
27 EY 17 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätään, että ”unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus”. Tältä osin on merkityksetöntä, onko jäsenvaltion kansalaisella asuin‑ tai kotipaikka alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin MMA:ihin.
28 EY 17 artiklan 2 kohdassa määrätään lisäksi, että unionin kansalaisilla on perustamissopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.
29 Tästä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että henkilöt, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja joiden asuin‑ tai kotipaikka on alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin MMA:ihin, voivat vedota perustamissopimuksen toisessa osassa unionin kansalaisille tunnustettuihin oikeuksiin.
Toinen kysymys
30 Tämä kysymys, joka koskee sitä, onko jäsenvaltioilla EY 17 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätty huomioon ottaen oikeus suoda kansalaisuutensa henkilöille, joilla on asuin‑ tai kotipaikka EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa MMA:ssa, on esitetty sen varalta, että yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että perustamissopimuksen toista osaa ei sovelleta henkilöön, joka on jäsenvaltion kansalainen ja jolla on asuin‑ tai kotipaikka MMA:ihin kuuluvalla alueella.
31 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Kolmas kysymys
32 Raad van State haluaa kolmannella kysymyksellään selvittää, onko EY 19 artiklan 2 kohtaa, kun se luetaan yhdessä EY 189 artiklan ja EY 190 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että unionin kansalaisella, jolla on asuin‑ tai kotipaikka MMA:ssa, on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa.
Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset
33 Pääasian valittajat katsovat, että vaikka Aruba on perustamissopimuksessa tarkoitettu MMA, siihen sovelletaan maanpuolustuksen ja ulkosuhteiden kaltaisia kuningaskunnalle kuuluvia asioita koskevaa lainsäädäntöä, johon yhteisön oikeus vaikuttaa. Heidän mukaansa yhteisön lainsäädäntö vaikuttaa myös sisäiseen lainsäädäntöön, mikä oikeuttaa sen, että Aruban alankomaalaiset voivat äänestää Euroopan parlamentin jäsenten vaalissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti. He korostavat myös syrjintää, jonka kohteeksi Aruban ja Alankomaiden Antillien alankomaalaiset joutuvat. He mainitsevat esimerkkinä, että se, onko Antillien alankomaalaisella äänioikeus vai ei, riippuu siitä, asuuko hän Saint‑Martinin saaren ranskalaisessa vai alankomaalaisessa osassa.
34 Alankomaiden hallitus toteaa, että äänioikeus ei ole kuningaskunnalle kuuluva asia, vaan se kuuluu Statuutissa tarkoitettuun maan toimivaltaan. Statuutin 46 §:ssä säädetään tältä osin, että kunkin maan alankomaalaiset asukkaat valitsevat maan edustuselimet. Tämän pykälän 2 momentin mukaan maa voi antaa äänioikeuden sellaisille alankomaalaiselle, jotka eivät ole kyseisen maan asukkaita. Alankomaiden vaalilainsäädännössä tätä oikeutta on käytetty rajoitetusti siten, että äänioikeus on annettu niille Aruban ja Alankomaiden Antillien asukkaille, jotka ovat asuneet Alankomaissa yli kymmenen vuotta.
35 Alankomaiden, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio katsovat, että yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että äänioikeus annettaisiin sellaisille jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka eivät asu alueella, jossa yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan. Kansalainen, jonka asuinpaikka on MMA:ssa, ei voi johtaa tällaista oikeutta EY 19 artiklan 2 kohdasta, jonka tarkoitus on vain sen takaaminen, että unionin kansalaisilla, jotka asuvat jossakin muussa jäsenvaltiossa, on äänioikeus samoin edellytyksin kuin tuon valtion omilla kansalaisilla.
36 Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio huomauttavat lisäksi, että koska EY 189 artikla ja EY 190 artiklan 1 kohta ovat perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä, niitä ei sovelleta MMA:ihin ilman nimenomaista viittausta (asia C‑260/90, Leplat, tuomio 12.2.1992, Kok. 1992, s. I‑643, 10 kohta ja asia C‑110/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I‑8763, 49 kohta). Ne katsovat, että kun otetaan huomioon, että perustamissopimusta ei sovelleta Aruballa ja että Euroopan parlamentilla ei ole mitään roolia assosioinnissa MMA:iden kanssa, Euroopan parlamenttia ei voida pitää Euroopan ihmissoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitettuna lainsäädäntöelimenä, jonka vaaleihin MMA:iden asukkailla olisi oikeus osallistua (ks. asia Matthews v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.2.1999, Recueil des arrêts et décisions 1999‑I).
37 Niiden mukaan yhteisö on joka tapauksessa käyttänyt vain osittain sille EY 190 artiklan 4 kohdassa annettua toimivaltaa yhdenmukaisen vaalimenettelyn laatimiseksi. Vuoden 1976 säädökseen ei sisälly säännöstä, jossa määriteltäisiin äänioikeutetut, joten vain kansalliset säännökset ovat sovellettavissa. Ne voivat sisältää muun muassa asumista koskevia edellytyksiä.
38 Alankomaiden, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio katsovat, että yhteisön oikeus ei kuitenkaan estä sitä, että jäsenvaltiot antavat äänioikeuden sellaisille unionin kansalaisille, jotka asuvat jossakin kolmannessa maassa tai MMA:ssa. Ranskan hallitus täsmentää tältä osin, että Euroopan parlamentin jäsenten vaaleja koskevassa Ranskan laissa viitataan Ranskan vaalilakiin, jossa ei tehdä mitään eroa emämaassa asuvien ja muiden ranskalaisten välillä. Niinpä merentakaisessa departementissa tai MMA:ssa asuva ranskalainen osallistuu Euroopan parlamentin vaaleihin samoin edellytyksin kuin emämaassa asuva ranskalainen.
39 Komissio muistuttaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon yhteisön oikeuden yleiset periaatteet. Kansallisen lainsäätäjän, joka päättää ulottaa äänioikeuden Euroopan parlamentin vaaleissa kolmannessa maassa asuviin kansalaisiinsa, tulisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti antaa tämä äänioikeus myös MMA:ssa asuville kansalaisilleen. Sen olisi tehtävä näin sitä suuremmalla syyllä MMA:t yhteisöön yhdistävän erityisen siteen vuoksi. Koska Alankomaiden lainsäätäjä on käsiteltävänä olevassa tapauksessa antanut kaikille alankomaalaisille, jotka eivät asu Aruballa tai Alankomaiden Antilleilla, oikeuden osallistua kyseisiin vaaleihin heidän kotipaikastaan riippumatta, tämä oikeus olisi pitänyt antaa myös Aruban tai Alankomaiden Antillien alankomaalaisille. Muussa tapauksessa lainsäädäntö johtaa perusteettomaan syrjintään esimerkiksi New Yorkissa asuvien alankomaalaisten ja Aruballa asuvien alankomaalaisten välillä.
Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus
40 On todettava, että perustamissopimuksen määräyksiin ei sisälly sääntöä, jossa määriteltäisiin nimenomaisesti ja täsmällisesti ne, joilla on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa.
41 EY 190 artiklan 4 kohta koskee menettelyä näissä vaaleissa. Tämän määräyksen mukaan Euroopan parlamentin jäsenten yleiset, välittömät vaalit toimitetaan yhdenmukaista menettelyä noudattaen kaikissa jäsenvaltioissa tai kaikille jäsenvaltioille yhteisten periaatteiden mukaisesti.
42 Vuoden 1976 säädöksen 1 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenet valitaan suhteellista vaalitapaa noudattaen ja vaalit ovat yleiset, välittömät, vapaat ja salaiset. Vuoden 1976 säädöksen 8 artiklassa säädetään, että jollei tämän säädöksen säännöksistä muuta johdu, vaalit toimitetaan kussakin jäsenvaltiossa kansallisten säännösten mukaan, mutta nämä kansalliset säännökset, joissa voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteet, eivät saa yleisesti vaikuttaa vaalitavan suhteellisuuteen.
43 EY 190 artiklassa ja vuoden 1976 säädöksessä ei kuitenkaan määritetä nimenomaisesti ja täsmällisesti, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa.
44 Tältä osin ei voida tehdä mitään selvää päätelmää Euroopan parlamenttia koskevista EY 189 ja EY 190 artiklasta, joiden mukaan parlamentissa on jäsenvaltioiden kansojen edustajat, koska sanalla ”kansat”, jota ei ole määritelty, voi olla eri merkitys unionin eri jäsenvaltioissa ja unionin eri kielillä.
45 Edellä esitetystä seuraa, että tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden mukaan sen määrittäminen, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus, kuuluu kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, jota on käytettävä yhteisön oikeutta noudattaen. On kuitenkin tutkittava, onko tämä oikeus esteenä pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaiselle tilanteelle, jossa Aruballa asuvilla Alankomaiden kansalaisilla ei ole äänioikeutta eikä vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa.
46 Ensiksi on syytä muistuttaa, että MMA:ita koskee perustamissopimuksen neljännessä osassa (EY 182–EY 188 artikla) määritelty assosiointijärjestelmä, joten perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ei sovelleta niihin ilman erityistä viittausta (ks. em. asia Leplat, tuomion 10 kohta ja em. asia Alankomaat v. neuvosto, tuomion 49 kohta).
47 Tästä seuraa, että EY 189 artikla ja EY 190 artikla eivät ole sovellettavissa näihin maihin ja alueisiin ja että jäsenvaltioiden ei tarvitse järjestää niissä Euroopan parlamentin vaaleja.
48 Euroopan ihmissoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artikla ei ole esteenä tällaiselle tulkinnalle. Koska perustamissopimuksen määräykset eivät ole sovellettavissa MMA:ihin, Euroopan parlamenttia ei ole pidettävä niiden lainsäädäntöelimenä kyseisessä määräyksessä tarkoitetuin tavoin. Näiden maiden ja alueiden väestö voi sen sijaan ilmaista näkemyksensä sitä edustavien viranomaisten välityksin niissä elimissä, jotka on luotu yhteisön ja MMA:iden välisen assosioinnin yhteydessä.
49 Tältä osin ei voi menestyä väite siitä, että yhteisön oikeudella on vaikutuksia Aruballa sovellettavaan lainsäädäntöön. Tämä vaikutus voi olla seurausta assosioinnin puitteissa MMA:ihin sovellettavaksi tulevista yhteisön oikeuden säännöksistä ja määräyksistä. Siltä osin kuin on kysymys muista yhteisön oikeuden säännöksistä ja määräyksistä, asia on niin, kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 161 kohdassa, jossa hän viittaa edellä mainittuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Matthews vastaan Yhdistynyt kuningaskunta antaman tuomion 34 kohtaan, että lainsäädännön epäsuora vaikutus ei ole riittävä, jotta voitaisiin katsoa, että tämä lainsäädäntö koskee väestöä samalla tavalla kuin paikallisen lainsäädäntöelimen antamat säädökset.
50 Väitettä ei voida myöskään perustaa siihen, että muut jäsenvaltiot järjestävät Euroopan parlamentin vaalit niissä MMA:issa, joihin niillä on erityiset suhteet. Koska perustamissopimuksessa ei tältä osin ole erityisiä määräyksiä, jäsenvaltioiden tehtävänä on antaa sääntöjä, jotka soveltuvat parhaiten niiden valtiosääntörakenteeseen.
51 Toiseksi äänioikeus ja vaalikelpoisuus Alankomaissa järjestettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa määritellään Alankomaiden vaalilaissa ja niihin liittyvät samat edellytykset kuin Alankomaiden parlamentin alahuoneen jäsenten valintaan, toisin sanoen äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta ei ole esimerkiksi niillä alankomaalaisilla, joiden tosiasiallinen kotipaikka on Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa.
52 Kuten tämän tuomion 41–44 kohdassa on todettu, EY 189 ja EY 190 artiklassa ja vuoden 1976 säädöksessä ei määritellä nimenomaisesti ja täsmällisesti, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa. Perustamissopimuksen unionin kansalaisuutta koskevan toisen osan määräyksissä ei myöskään tunnusteta unionin kansalaiselle ehdotonta äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa.
53 EY 19 artiklan 2 kohdassa, johon ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan, vain sovelletaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa kyseisiin äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen, kun siinä määrätään, että jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa jäsenvaltiossa, jossa hän asuu mutta jonka kansalainen hän ei ole, samoin edellytyksin kuin tuon jäsenvaltion omilla kansalaisilla. Direktiivin 93/109 3 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa säädetään tältä osin, että kaikilla unionin kansalaisilla, jotka eivät ole sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa he asuvat, mutta jotka täyttävät muuten asuinvaltion laissa säädetyt kyseisen valtion kansalaisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevat edellytykset, on Euroopan parlamentin vaaleissa äänioikeus ja vaalikelpoisuus jäsenvaltiossa, jossa he asuvat. Direktiivin 5 artikla perustuu lisäksi selvästi olettamaan siitä, että jäsenvaltio voi asettaa äänioikeuden olemassaololle ”vaalialueella” asumisen kestoa koskevan edellytyksen. Tästä EY 19 artiklan 2 kohdan ja sen täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten ja määräysten tarkastelusta seuraa, että tämä perustamissopimuksen määräys ei ole sovellettavissa MMA:ssa asuvaan unionin kansalaiseen, joka haluaa käyttää äänioikeuttaan siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.
54 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 157 ja 158 kohdassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artikla ei ole esteenä sille, että sopimusvaltiot käyttävät asuinpaikkaa äänioikeutettujen ja vaalikelpoisten piirin rajaamisen perusteena. Ratkaistessaan äänioikeutta koskevaa kysymystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tältä osin katsonut, että se, että henkilön on asuttava valtion alueella voidakseen äänestää, on edellytys, joka ei itsessään ole kohtuuton eikä mielivaltainen ja joka on perusteltu useista syistä (ks. asia Melnitchenko v. Ukraina, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.10.2004, § 56, Recueil des arrêts et décisions 2004‑X). Se on myös katsonut, että vaalikelpoisuudelle voidaan vahvistaa tiukempia edellytyksiä kuin äänioikeudelle (em. asia Melnitchenko v. Ukraina, § 57).
55 Nämä seikat huomioon ottaen asuinpaikkaan liittyvä peruste ei lähtökohtaisesti ole epäasianmukainen määritettäessä, kenellä on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa.
56 Pääasian valittajat ja komissio katsovat kuitenkin, että Alankomaiden vaalilaki loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska siinä tunnustetaan äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa kaikille kolmannessa maassa asuville alankomaalaisille, kun taas tätä oikeutta ei tunnusteta Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa asuville alankomaalaisille.
57 Tältä osin on syytä muistaa, että yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate, joka on yhteisön yleinen oikeusperiaate, edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (ks. yhdistetyt asiat C‑453/03, C‑11/04, C‑12/04 ja C‑194/04, ABNA ym., tuomio 6.12.2005, Kok. 2005, s. I‑10423, 63 kohta ja asia C‑344/04, IATA ja ELFAA, tuomio 10.1.2006, Kok. 2006, s. I‑403, 95 kohta).
58 Käsiteltävänä olevassa asiassa on verrattava keskenään Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa asuvaa alankomaalaista ja jossakin kolmannessa maassa asuvaa alankomaalaista. Näille henkilöille on yhteistä se, että he ovat Alankomaiden kansalaisia ja että he eivät asu Alankomaiden alueella. Heitä kuitenkin kohdellaan eri tavoin, koska viimeksi mainitulla on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Alankomaissa järjestettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa, kun taas ensiksi mainitulla ei näitä oikeuksia ole. Tällaisen erilaisen kohtelun on oltava objektiivisesti perusteltua.
59 Alankomaiden hallitus täsmensi istunnossa, että Alankomaiden vaalilain tarkoituksena on mahdollistaa se, että ulkomailla asuvat Alankomaista lähtöisin olevat alankomaalaiset voivat äänestää, koska olettamana on, että näillä kansalaisilla on vielä siteitä alankomaalaiseen yhteiskuntaan. Alankomaiden hallituksen istunnossa esittämästä ilmenee kuitenkin myös, että Arubalta johonkin kolmanteen maahan asumaan muuttavalla alankomaalaisella on äänioikeus samoin perustein kuin alankomaalaisella, joka muuttaa Alankomaista johonkin kolmanteen maahan, kun taas Aruballa asuvalla alankomaalaisella ei tätä oikeutta ole.
60 Tältä osin tavoite, johon Alankomaiden lainsäätäjä pyrkii, eli äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden antaminen alankomaalaisille, joilla on tai joilla on ollut siteitä Alankomaihin, kuuluu lainsäätäjällä vaalien järjestämisen osalta olevan harkintavallan piiriin. On kuitenkin todettava, että Alankomaiden hallitus ei ole riittävällä tavalla osoittanut, että jossakin kolmannessa maassa asuvien alankomaalaisten ja Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa asuvien alankomaalaisten erilainen kohtelu olisi objektiivisesti perusteltua ja että se ei näin ollen merkitsisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.
61 Edellä esitetty huomioon ottaen kolmanteen kysymykseen on vastattava, että vaikka tällä hetkellä voimassa olevassa yhteisön oikeudessa ei ole mitään estettä sille, että jäsenvaltiot määrittelevät yhteisön oikeutta noudattaen äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevat edellytykset siten, että ne käyttävät perusteena asumista sillä alueella, jossa vaalit järjestetään, yhdenvertaisen kohtelun periaate on kuitenkin esteenä sille, että käytettävät perusteet vaikuttaisivat siten, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevia kansalaisia kohdellaan eri tavalla ilman, että tämä erilainen kohtelu on objektiivisesti perusteltua.
Neljäs kysymys
62 Raad van State haluaa neljännellä kysymyksellään selvittää, ovatko EY 17 artikla ja EY 19 artiklan 2 kohta, kun ne luetaan yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 3 artiklan kanssa, esteenä sille, että henkilöillä, jotka eivät ole unionin kansalaisia, on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa.
63 Kuten Alankomaiden hallitus ja komissio ovat huomauttaneet, on todettava, että tämä kysymys ei liity millään tavoin pääasiaan, koska pääasian valittajat ovat unionin kansalaisia, ja että näin ollen tähän kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
64 Yhteisöjen tuomioistuin on joka tapauksessa tänään antanut asiassa C‑145/04, Espanja vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), jossa tarvittaessa selvennetään tätä kysymystä.
Viides kysymys
65 Raad van Staten viides kysymys koskee sitä, asetetaanko yhteisön oikeudessa vaatimuksia sen osalta, miten oikeudentila on korjattava (rechtsherstel), jos kansallinen tuomioistuin – muun muassa yhteisöjen tuomioistuimen edellä oleviin kysymyksiin antamien vastausten perusteella – katsoo, että henkilöt, joilla on asuin‑ tai kotipaikka Alankomaiden Antilleilla tai Aruballa ja jotka ovat Alankomaiden kansalaisia, on jätetty väärin perustein rekisteröimättä 10.6.2004 pidettyjä Euroopan parlamentin jäsenten vaaleja varten.
66 Tältä osin vuoden 1976 säädöksen 12 artiklasta ilmenee, että Euroopan parlamentti ratkaisee vain vuoden 1976 säädöksen määräyksistä mahdollisesti johtuvat vaaleja koskevat erimielisyydet lukuun ottamatta niitä kansallisia määräyksiä, joihin säädöksissä viitataan. Koska Euroopan parlamentin vaaleissa äänioikeutettujen ja vaalikelpoisten määrittäminen kuuluu kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, erimielisyydet, jotka koskevat kansallisia säännöksiä, joissa äänioikeutetut ja vaalikelpoiset määritellään, kuuluvat myös kansallisen oikeuden alaan.
67 Tältä osin on huomattava, että koska yhteisö ei ole antanut lainsäädäntöä äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevien kysymysten riitauttamisesta, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yhteisön oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet, kuitenkin siten, että nämä menettelysäännöt eivät yhtäältä saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia oikeuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne toisaalta saa olla sellaisia, että yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (ks. esimerkiksi asia C‑443/03, Leffler, tuomio 8.11.2005, Kok. 2005, s. I‑9611, 49 ja 50 kohta).
68 Siltä osin kuin kysymys on siitä, miten oikeudentila on korjattava (rechtsherstel) sellaisen henkilön osalta, joka on yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi jätetty merkitsemättä äänioikeusrekisteriin Euroopan parlamentin jäsenten vaaleja varten, myös tämä oikeudentilan korjaaminen voi tapahtua kansallisen oikeuden mukaisia edellytyksiä ja menettelytapoja noudattaen, kun otetaan huomioon, että näiden edellytysten ja menettelytapojen on oltava vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen mukaisia (ks. vastaavasti asia 199/82, San Giorgio, tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3593, Kok. Ep. VII, s. 373). Harkitessaan, mikä on asianmukainen tapa korjata oikeudentila, kansalliselle tuomioistuimelle voi olla hyödyksi nojautua niihin oikeudentilan korjaamista koskeviin menettelytapoihin, joista säädetään sen varalta, että kansallisia sääntöjä rikotaan jäsenvaltion elinten vaalien yhteydessä.
69 Tässä yhteydessä on syytä lisäksi muistuttaa, että periaate, jonka mukaan jäsenvaltion on korvattava sen syyksi luettavalla yhteisön oikeuden rikkomisella yksityisille aiheutetut vahingot, on erottamaton osa perustamissopimuksella luotua järjestelmää ja että jäsenvaltiolla on näin ollen velvollisuus korvata aiheutetut vahingot, kun rikotulla oikeusnormilla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, kun rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun vahinko, joka on aiheutunut henkilöille, joiden oikeuksia on loukattu, on välittömässä syy-yhteydessä valtion velvoitteen rikkomiseen (yhdistetyt asiat C-46/93 ja C‑48/93, Brasserie du pêcheur ja Factortame, tuomio 5.3.1996, Kok. 1996, s. I‑1029, 31 ja 51 kohta ja asia C‑224/01, Köbler, tuomio 30.9.2003, Kok. 2003, s. I‑10239, 30 ja 51 kohta), tämän sulkematta kuitenkaan pois sitä mahdollisuutta, että valtion vastuu voi syntyä kansallisen oikeuden väljempien edellytysten perusteella (ks. em. yhdistetyt asiat Brasserie du pêcheur ja Factortame, tuomion 66 kohta).
70 Valtion on korvattava aiheutuneen vahingon seuraukset korvausvastuuta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan, vaikka oikeus saada korvausta perustuu edellisessä kohdassa mainittujen edellytysten täyttyessä suoraan yhteisön oikeuteen, kunhan kansallisen lainsäädännön vahingonkorvausta koskevat edellytykset eivät ole epäedullisempia kuin edellytykset, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, ja kunhan niillä ei tehdä korvauksen saamista käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (em. asia Brasserie du pêcheur ja Factortame, tuomion 67 kohta).
71 Viidenteen kysymykseen on siis vastattava, että kunkin jäsenvaltion on kansallisessa oikeudessaan määriteltävä ne toimenpiteet, joilla oikeudentila voidaan korjata sellaisen henkilön osalta, joka on yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi jätetty merkitsemättä äänioikeusrekisteriin Euroopan parlamentin jäsenten 10.6.2004 pidettyä vaalia varten ja joka ei näin ollen ole voinut osallistua näihin vaaleihin. Näiden toimenpiteiden, jotka voivat sisältää korvauksen vahingosta, joka on aiheutunut valtion syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, on oltava vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia.
Oikeudenkäyntikulut
72 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Henkilöt, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja joiden asuin‑ tai kotipaikka on alueella, joka kuuluu EY 299 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin merentakaisiin maihin ja alueisiin, voivat vedota EY:n perustamissopimuksen toisessa osassa unionin kansalaisille tunnustettuihin oikeuksiin.
2) Vaikka tällä hetkellä voimassa olevassa yhteisön oikeudessa ei ole mitään estettä sille, että jäsenvaltiot määrittelevät yhteisön oikeutta noudattaen äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevat edellytykset siten, että ne käyttävät perusteena asumista sillä alueella, jossa vaalit järjestetään, yhdenvertaisen kohtelun periaate on kuitenkin esteenä sille, että käytettävät perusteet vaikuttaisivat siten, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevia kansalaisia kohdellaan eri tavalla ilman, että tämä erilainen kohtelu on objektiivisesti perusteltua.
3) Kunkin jäsenvaltion on kansallisessa oikeudessaan määriteltävä ne toimenpiteet, joilla oikeudentila voidaan korjata (rechtsherstel) sellaisen henkilön osalta, joka on yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen säännöksen vuoksi jätetty merkitsemättä äänioikeusrekisteriin Euroopan parlamentin jäsenten 10.6.2004 pidettyä vaalia varten ja joka ei näin ollen ole voinut osallistua näihin vaaleihin. Näiden toimenpiteiden, jotka voivat sisältää korvauksen vahingosta, joka on aiheutunut valtion syyksi luettavasta yhteisön oikeuden rikkomisesta, on oltava vastaavuus‑ ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.