61984J0222

1. Yhteisön oikeus - Tulkinta - Euroopan ihmisoikeussopimuksen huomioon ottaminen

2. Sosiaalipolitiikka - Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät - Mahdollisuudet työhön ja työolot - Tasa-arvoinen kohtelu - Poikkeukset - Alistaminen tehokkaaseen tuomioistuimen suorittamaan valvontaan - Direktiivin 76/207/ETY 6 artikla - Oikeusvaikutus valtion ja yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa

(Direktiivin 76/207/ETY 6 artikla)

3. Sosiaalipolitiikka - Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät - Mahdollisuudet työhön ja työolot - Tasa-arvoinen kohtelu - Yleistä turvallisuutta koskevat vaatimukset - Arviointi direktiivin 76/207/ETY yhteydessä

(Direktiivi 76/207/ETY)

4. Sosiaalipolitiikka - Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät - Mahdollisuudet työhön ja työolot - Tasa-arvoinen kohtelu - Poikkeukset - Ammatit, joissa sukupuoli on ratkaiseva tekijä - Aseistetut poliisit - Yleistä turvallisuutta koskevat vaatimukset sellaisessa sisäisessä tilanteessa, jolle ovat ominaisia usein toistuvat attentaatit - Hyväksyttävyys - Kansallisen tuomioistuimen harjoittama valvonta

(Neuvoston direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 2 kohta)

5. Sosiaalipolitiikka - Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät - Mahdollisuudet työhön ja työolot - Tasa-arvoinen kohtelu - Poikkeukset - Naisten suojelu - Aseistautuneen poliisin työhön kuuluvat riskit - Poissulkeminen

(Neuvoston direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 3 kohta)

6. Toimielinten säädökset - Direktiivit - Jäsenvaltioiden suorittama täytäntöönpano - Tarve taata direktiivien tehokkuus - Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet

(ETY:n perustamissopimuksen 5 artikla ja 189 artiklan 3 kohta)

7. Sosiaalipolitiikka - Mies- ja naispuoliset työntekijät - Mahdollisuudet työhön ja työolot - Tasa-arvoinen kohtelu - Direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1 kohta tarkasteltuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan kanssa - Oikeusvaikutus valtion ja yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa - Valtio työnantajana

(Neuvoston direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1 ja 2 kohta, 3 artiklan 1 kohta sekä 4 artikla)

1. Kuten 5.4.1977 annetussa edustajakokouksen, neuvoston ja komission yhteisessä julistuksessa sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tunnustettu, yhteisön oikeudessa on otettava huomioon ne periaatteet, joihin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus perustuu.

2. Neuvoston direktiivin 76/207/ETY 6 artiklassa vahvistetun tehokkaan tuomioistuinvalvonnan periaatteen - joka on kaikille jäsenvaltioille yhteisten valtiosääntöperinteiden taustalla ja joka vahvistetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa - vastaista on, että sellaiselle kansallisen viranomaisen todistukselle, jossa vahvistetaan, että vaaditut edellytykset miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta poikkeamiseen yleisen turvallisuuden suojelemiseksi täyttyvät, annetaan kiistaton todistusvaikutus. Yksityiset oikeussubjektit voivat vedota 6 artiklan säännökseen, jonka mukaan jokaisella, joka katsoo joutuneensa loukatuksi miesten ja naisten välisen syrjinnän vuoksi, on oikeus turvautua tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuinteitse sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole huolehtinut säännöksen täydellisestä soveltamisesta valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessään.

3. Yhteisön oikeuden velvoittavaa luonnetta ja yhdenmukaista soveltamista vaarantamatta ei voida hyväksyä, että perustamissopimukseen sisältyisi - sen tietyissä määräyksissä tarkoitettuja erityisiä olettamuksia lukuun ottamatta - yleinen varaus, joka koskisi kaikkia jäsenvaltion yleisen turvallisuuden turvaamiseksi toteuttamia toimenpiteitä. Näin ollen sukupuoleen perustuvaa syrjintää, jota harjoitetaan syistä, joilla pyritään yleisen turvallisuuden suojelemiseen, on tarkasteltava miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen säädettyjen poikkeusten valossa.

4. Direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 2 kohtaa, jossa annetaan mahdollisuus poiketa oikeudesta miesten ja naisten tasa-arvoiseen kohteluun mahdollisuuksissa työhön ja työoloissa, on tulkittava suppeasti ja sovellettava suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Arvioitaessa sitä, onko sukupuoli poliisitoiminnan suoritusolosuhteiden vuoksi kyseisen ammattitoiminnan kannalta ratkaiseva, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jäsenvaltio voi - kansallisen tuomioistuimen valvonnassa - ottaa huomioon yleisen turvallisuuden suojelemista koskevat vaatimukset varatakseen poliisin yleiset tehtävät tuliasein varustetuille miehille sellaisessa sisäisessä tilanteessa, jolle ovat ominaisia usein toistuvat attentaatit.

5. Direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 3 kohtaa, jossa annetaan mahdollisuus poiketa oikeudesta miesten ja naisten tasa-arvoiseen kohteluun mahdollisuuksissa työhön ja työoloissa, on tulkittava suppeasti. Naisten suojeluun, mihin säännöksellä pyritään, ei kuulu suojelu sellaisia riskejä ja vaaroja vastaan, jotka eivät koske erityisesti naisia sinänsä. Tällaisia ovat riskit ja vaarat, joille kaikki tietyssä tilanteessa tehtäviään hoitavat aseistetut poliisit ovat alttiina.

6. Kaikissa tapauksissa, joissa direktiivi on pantu asianmukaisesti täytäntöön, sen oikeusvaikutukset ulottuvat yksityisiin oikeussubjekteihin kyseisen jäsenvaltion toteuttamien soveltamistoimenpiteiden välityksellä.

Direktiivistä jäsenvaltioille seuraava velvoite saavuttaa direktiivissä säädetty tavoite sekä perustamissopimuksen 5 artiklan mukainen velvoite toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tämän velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi, sitoo kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia, myös tuomioistuimia niiden toimivallan rajoissa. Soveltaessaan kansallista lainsäädäntöä ja erityisesti direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lain säännöksiä kansallinen tuomioistuin on tämän vuoksi velvollinen tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen valossa, jotta 189 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettu tulos saavutettaisiin.

7. Yksityiset oikeussubjektit voivat vedota työnantajana toimivaa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä vastuussa olevaa valtion viranomaista vastaan direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamiseksi 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettuihin ehtoihin, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön sekä ammatilliseen koulutukseen ja jatkokoulutukseen, estääkseen kansallisessa lainsäädännössä säädetyn poikkeuksen tekemisen kyseisestä periaatteesta siltä osin kuin poikkeus ylittää 2 artiklan 2 kohdassa poikkeuksille sallitut rajat.

Asiassa 222/84,

jonka Belfastin Industrial Tribunal of Northern Ireland on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Marguerite Johnston

vastaan

Chief Constable of the Royal Ulster Constabulary

ennakkoratkaisun miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40) sekä ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti A. J. Mackenzie Stuart, jaostojen puheenjohtajat T. Koopmans, U. Everling, K. Bahlmann ja R. Joliet sekä tuomarit O. Due, Y. Galmot, C. Kakouris ja T. F. O'Higgins,

julkisasiamies: M. Darmon,

kirjaaja: P. Heim,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Marguerite Johnston, edustajanaan A. Lester, QC, ja barrister D. Smyth, solicitors Murphy, Kerr & Co:n valtuuttamina,

- Yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään kirjallisessa käsittelyssä Treasury Solicitor's Departmentin virkamies S. J. Hay, avustajanaan A. Campbell, Senior Crown Counsel, ja barrister R. Plender, sekä suullisessa käsittelyssä F. Jacobs, QC, ja barrister R. Plender,

- Tanskan kuningaskunta, asiamiehenään suullisesti L. Mikaelsen,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään johtava oikeudellinen neuvonantaja A. Toledano Laredo ja oikeudellisen yksikön virkamies J. Currall,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.1.1986 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Belfastin Industrial Tribunal of Northern Ireland on esittänyt 8.8.1984 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.9.1984, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40) sekä ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklan tulkintaa.

2 Kysymys on esitetty Marguerite I. Johnstonin ja Royal Ulster Constabularyn (jäljempänä RUC) Chief Constablen (poliisimestari) välisessä riita-asiassa. Viimeksi mainittu on toimivaltainen viranomainen palkkaamaan apuhenkilöstöä poliisivoimiin Pohjois-Irlannin RUC Reserveen ja erityisesti kokoaikaisiin toimiin RUC Full-time Reservessä kolmeksi vuodeksi tehtävin sopimuksin, jotka ovat uusittavissa. Riita koskee sitä, että Chief Constable on kieltäytynyt uusimasta Marguerite Johnstonin sopimusta RUC Full-time Reserven jäsenenä ja antamasta hänelle ammatillista koulutusta tuliaseiden käsittelyssä ja käytössä.

3 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että vuoden 1973 Royal Ulster Constabulary Reserve (Appointments and Conditions of Service) Regulations (NI):n säännöksissä, jotka koskevat poliisin apuhenkilöstön nimeämistä ja työsuhteen ehtoja, ei tehdä miesten ja naisten välillä mitään sellaista eroa, jolla olisi merkitystä tässä tapauksessa. Lisäksi vuoden 1976 Sex Discrimination (Northern Ireland) Orderin - SI 1976, nro 1042 (NI 15) - 10 ja 19 pykälästä, jossa vahvistetaan säännöt, joilla pyritään poistamaan sukupuoleen perustuva syrjintä ja panemaan täytäntöön tasa-arvoperiaate mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa, seuraa, että syrjintäkieltoa sovelletaan toimiin poliisissa ja että miehiä ja naisia ei saa kohdella eri tavoin tässä suhteessa, lukuun ottamatta kokoon, virkapukuun, varusteisiin taikka virkapukua tai varusteita varten tarkoitettuihin lisiin liittyviä vaatimuksia. Kuitenkin Sex Discrimination Orderin 53 pykälän 1 momentin mukaan mikään sen syrjinnän kieltävistä säännöksistä

"ei voi vaikuttaa siten, että sellaisesta toimenpiteestä tulee lainvastainen, joka on toteutettu valtion turvallisuuden turvaamiseksi taikka yleisen turvallisuuden tai järjestyksen suojelemiseksi",

ja, pykälän 2 momentin mukaan,

"ministerin allekirjoittama tai hänen nimissään allekirjoitettu todistus, jossa todistetaan, että todistuksessa kuvattu toimenpide on toteutettu jossakin 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa, on kiistaton todiste siitä, että toimenpide on toteutettu kyseisessä tarkoituksessa".

4 Yhdistyneessä kuningaskunnassa poliisit eivät yleensä kanna tuliaseita virkatehtäviään hoitaessaan, erityisoperaatioita lukuun ottamatta, eikä miesten ja naisten välillä ole eroa tässä suhteessa. Vuosien ajan useat poliisit ovat Pohjois-Irlannissa joutuneet attentaattien uhreiksi, minkä vuoksi RUC:n Chief Constable katsoi, ettei käytäntöä voida jatkaa. Hän päätti, että sekä RUC:ssa että RUC Reservessä miesten on kannettava tuliaseita tavanomaisia virkatehtäviään hoitaessaan, mutta että naisille ei anneta tuliaseita eikä koulutusta niiden käsittelyyn tai niillä ampumiseen.

5 Chief Constable arvioi vuonna 1980, että naisten määrä RUC:ssa oli riittävä niitä erityistehtäviä varten, joita yleensä annetaan naispuolisille työntekijöille. Koska poliisin tavanomaisiin tehtäviin kuuluu usein aseen kantoa edellyttäviä työtehtäviä, hän katsoi, ettei näitä tehtäviä pidä enää antaa naisille. Hän päätti, että naisille tarjotaan sopimuksia ja heidän sopimuksiaan uusitaan RUC Full-time Reservessä ainoastaan silloin kun heidän tulee suorittaa naispuolisille työntekijöille varattuja tehtäviä. Tämän päätöksen jälkeen RUC Full-time Reserven naisille ei enää tarjottu uusia sopimuksia eikä vanhoja sopimuksia uusittu yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

6 Ennakkoratkaisupyyntöä koskevan päätöksen mukaan Marguerite Johnston työskenteli RUC Full-time Reservessä vuosina 1974-1980. Hän hoiti virkapukuisen poliisin yleisiä tehtäviä, joita ovat esimerkiksi päivystystehtävien hoitaminen, liikkuviin partioihin osallistuminen, partioajoneuvon kuljettaminen sekä poliisiasemalle tuotujen henkilöiden ruumiintarkastukseen osallistuminen. Tehtäviä hoitaessaan hänellä ei ollut asetta, ja poliisiaseman ulkopuolella hänen seuranaan oli yleensä joku RUC Full-time Reserven aseistettu miespoliisi. Vuonna 1980 Chief Constable kieltäytyi edellä kuvatun uuden RUC Full-time Reserven naishenkilöstöä koskevan politiikkansa perusteella uusimasta Marguerite Johnstonin sopimusta.

7 Marguerite Johnston nosti Industrial Tribunalissa kanteen uuden politiikan mukaisesta päätöksestä olla uusimatta hänen sopimustaan ja olla antamatta hänelle tuliaseiden käsittelykoulutusta. Hän väitti joutuneensa Sex Discrimination Orderissa kielletyn lainvastaisen syrjinnän kohteeksi.

8 Industrial Tribunalissa käydyn menettelyn aikana Chief Constable esitti Secretary of Staten todistuksen, jolla kyseinen Yhdistyneen kuningaskunnan ministeri todisti Sex Discrimination Orderin 53 pykälän mukaisesti, että "toimenpide, jolla Royal Ulster Constabulary on kieltäytynyt tarjoamasta Marguerite Johnstonille uutta kokoaikatyötä Royal Ulster Constabulary Reservessä on toteutettu: a) valtion turvallisuuden turvaamiseksi ja b) yleisen turvallisuuden ja järjestyksen suojelemiseksi".

9 Marguerite Johnston puolestaan vetosi direktiiviin 76/207/ETY. Direktiivin tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan toteuttaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaate mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan periaate merkitsee, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdassa sallittuja poikkeuksia. Periaatteen soveltamiseksi eri aloilla 3-5 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltioita erityisesti kumoamaan kaikki sen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä muuttamaan niitä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on ollut suojelu, jollei tarkoitus ole enää perusteltu. Direktiivin 6 artiklan mukaan jokaisen, joka katsoo joutuneensa loukatuksi syrjinnän vuoksi, on voitava esittää vaatimuksensa tuomioistuimessa.

10 Voidakseen ratkaista riita-asian Industrial Tribunal on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko neuvoston direktiiviä 76/207/ETY - sekä itsessään että käsiteltävänä olevan asian olosuhteet huomioon ottaen - tulkittava siten, että siinä annetaan jäsenvaltiolle mahdollisuus sulkea direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset sukupuoleen perustuvaa syrjintää aiheuttavat toimenpiteet mahdollisuuksissa työhön, jotka on toteutettu valtion turvallisuuden turvaamiseksi tai yleisen järjestyksen tai turvallisuuden suojelemiseksi?

2) Antaako direktiivi - sekä itsessään että käsiteltävänä olevan asian olosuhteet huomioon ottaen - mahdollisuuden luokitella kokoaikainen toimi ylimääräisen poliisin jäsenenä tai tällaista tointa varten annettava tuliaseiden käsittely- ja käyttökoulutus 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi ammattitoiminnaksi, ja tarvittaessa siihen johtavaksi koulutukseksi, jossa työntekijän sukupuoli on toiminnan luonteen tai suoritusolosuhteiden kannalta ratkaiseva?

3) Mitä periaatteita ja perusteita jäsenvaltioiden on sovellettava sen ratkaisemiseksi, onko sukupuoli 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti 'ratkaiseva' toisaalta poliisin aseistetun työntekijän 'ammattitoiminnassa', toisaalta 'siihen johtavassa koulutuksessa' toiminnan luonteen tai suoritusolosuhteiden vuoksi?

4) Voiko poliisipäällikön, joka on lakisääteisesti vastuussa poliisin johtamisesta ja valvomisesta, soveltama politiikka, jonka mukaan poliisin naisjäsenet eivät saa kantaa tuliaseita - käsiteltävänä olevan asian olosuhteet huomioon ottaen - olla direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu 'naisten suojelua koskeva säännös' tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu 'hallinnollinen määräys', jonka 'tarkoituksena on ollut suojelu'?

5) Mikäli vastaus kysymykseen 4 on myöntävä, mitä periaatteita ja arviointiperusteita jäsenvaltioiden on sovellettava sen ratkaisemiseksi, onko suojelutarkoitus 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti 'perusteltu'?

6) Voiko kantaja käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteissa vedota direktiivin kyseisiin säännöksiin sisältyvään tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen jäsenvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa?

7) Mikäli vastaus kysymykseen 6 on myöntävä

a) Onko ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklaa sellaisenaan tarkasteltuna tulkittava siten, että siinä sallitaan jäsenvaltioiden vapautua niille (tai niiden lainkäyttövallan alaisille työnantajille) tavanomaisina aikoina direktiivin mukaan kuuluvista velvollisuuksista, jos kyseisissä jäsenvaltioissa esiintyy yleisen järjestyksen ylläpitämiseen vaikuttavia vakavia sisäisiä levottomuuksia?

b) Voiko yksityinen tällaisessa tapauksessa vedota siihen, ettei jäsenvaltio ole neuvotellut muiden jäsenvaltioiden kanssa, estääkseen jäsenvaltiota vetoamasta ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan?"

11 Jotta näihin kysymyksiin voitaisiin vastata siten, että vastauksista on hyötyä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan riidan ratkaisemisessa, on täsmennettävä tilannetta, josta Industrial Tribunalia on pyydetty antamaan ratkaisunsa. Kuten ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee, Chief Constable myönsi Industrial Tribunalissa, että Sex Discrimination Orderin säännöksistä 53 pykälä oli ainoa, jolla hänen kantaansa voidaan tukea. Marguerite Johnston puolestaan myönsi, että Secretary of Staten antamalla todistuksella häneltä evätään kaikki muutoksenhakumahdollisuudet, jos sovelletaan yksinomaan kansallista oikeutta. Hän vetosi direktiivin säännöksiin välttääkseen Sex Discrimination Orderin 53 pykälän oikeusvaikutukset.

12 Näin ollen vaikuttaa siltä, että Industrial Tribunalin esittämillä kysymyksillä pyritään pääasiallisesti selvittämään, onko yhteisön oikeuden ja direktiivin 76/207/ETY kanssa yhteensopivaa se, että kansallista tuomioistuinta estetään Sex Discrimination Orderin 53 pykälän 2 momentin kaltaisella säännöllä harjoittamasta täysimääräisesti valvontaansa (osa kuudennesta kysymyksestä). Industrial Tribunalin esittämien kysymysten tarkoituksena on antaa sille mahdollisuus arvioida, sallitaanko - ja jos, millä edellytyksillä - direktiivin säännöksissä nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisessa tilanteessa se, että miehiä ja naisia kohdellaan eri tavoin poliisin työpaikoissa Sex Discrimination Orderin 53 pykälässä mainituista, yleisen turvallisuuden suojeluun liittyvistä syistä (ensimmäinen ja viides kysymys). Esitettyjen kysymysten avulla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulisi voida ratkaista, voidaanko direktiivin säännöksiin tarvittaessa vedota kansallisen oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa sääntöä vastaan (kuudennen kysymyksen toinen osa). Näihin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella voidaan lopuksi kysyä, voiko jäsenvaltio nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa vedota ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan välttääkseen sille direktiivillä asetettuja velvoitteita (seitsemäs kysymys).

Oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi

13 Ensimmäiseksi on syytä tarkastella kuudennen kysymyksen sitä osaa, jolla pyritään selvittämään, asetetaanko yhteisön oikeudessa ja erityisesti direktiivissä 76/207/ETY jäsenvaltioille velvollisuus turvata se, että kansalliset tuomioistuimet voivat tehokkaasti valvoa direktiivin säännösten ja direktiivin täytäntöönpanoa varten tarkoitetun kansallisen lainsäädännön säännösten noudattamista.

14 Marguerite Johnstonin mukaan Sex Discrimination Orderin 53 pykälän 2 momentin kaltainen säännös on ristiriidassa direktiivin 6 artiklan kanssa, koska sillä estetään toimivaltaista kansallista tuomioistuinta suorittamasta minkäänlaista oikeudellista valvontaa.

15 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus huomauttaa, että direktiivin 6 artiklassa ei velvoiteta jäsenvaltioita alistamaan tuomioistuimen valvontaan kaikkia mahdollisia direktiivin soveltamista koskevia kysymyksiä, ei edes kansallisen turvallisuuden tai yleisen turvallisuuden alalla. Sex Discrimination Orderin 53 pykälän 2 momentin kaltaiset todistelusäännöt ovat yleisiä kansallisessa prosessioikeudessa. Ne ovat oikeutettuja sillä perusteella, että kansalliseen ja yleiseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä voi oikealla tavalla arvioida ainoastaan toimivaltainen poliittinen viranomainen eli kyseisen todistuksen antava ministeri.

16 Komissio katsoo, että Sex Discrimination Orderin 53 pykälän 2 momentissa säädetyn kaltaisen vaikutuksen antaminen ministerin todistukselle merkitsisi kaiken tuomioistuimen suorittaman valvonnan epäämistä ja olisi näin ollen ristiriidassa sekä yhteisön oikeuden perusperiaatteen että direktiivin 6 artiklan kanssa.

17 Tältä osin on muistettava, että direktiivin 6 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan kansallisissa oikeusjärjestyksissään tarvittavat toimenpiteet, jotta jokainen, joka katsoo joutuneensa syrjinnän kohteeksi, voi "esittää vaatimuksensa tuomioistuimessa". Tästä säännöksestä ilmenee, että jäsenvaltioiden on toteutettava sellaiset toimenpiteet, jotka ovat riittävän tehokkaita direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi, ja niiden on huolehdittava siitä, että asianomaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti vedota näin annettuihin oikeuksiin kansallisissa tuomioistuimissa.

18 Tuomioistuinten harjoittama valvonta, jota kyseisessä artiklassa edellytetään tosiasiallisesti, ilmentää kaikille jäsenvaltioille yhteisten valtiosääntöperinteiden taustalla olevaa yleistä oikeusperiaatetta. Periaate vahvistetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa. Kuten 5.4.1977 annetussa edustajakokouksen, neuvoston ja komission yhteisessä julistuksessa (EYVL C 103, s. 1) sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tunnustettu, ne periaatteet, joihin yleissopimus perustuu, on otettava huomioon yhteisön oikeudessa.

19 Kun direktiivin 6 artiklaa tulkitaan - edellä mainitun yleisen periaatteen valossa, sen nojalla jokaisella on oikeus tehokkaasti saattaa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi sellaiset toimet, joiden hän katsoo rikkovan direktiivissä 76/207/ETY säädetyn miesten ja naisten välisen tasa-arvoisen kohtelun periaatetta. Jäsenvaltioiden on taattava, että tuomioistuimet valvovat tehokkaasti yhteisön oikeuden sovellettavien säännösten ja määräysten sekä sellaisen kansallisen lainsäädännön, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön direktiivissä säädetyt oikeudet, noudattamista.

20 Sex Discrimination Orderin 53 pykälän 2 momentin kaltaisella säännöksellä, jonka mukaan sellaisen todistuksen esittämistä, joka nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on riidanalainen, pidetään riittävänä todisteena siitä, että tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta poikkeamisen edellytykset täyttyvät, annetaan toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus evätä yksityiseltä mahdollisuus vedota direktiivissä annettuihin oikeuksiin tuomioistuimissa. Tällainen säännös on näin ollen direktiivin 6 artiklassa vahvistetun tehokkaan tuomioistuinvalvonnan periaatteen vastainen.

21 Industrial Tribunalin esittämän kuudennen kysymyksen tähän osaan on siis vastattava, että 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY 6 artiklassa vahvistetun tehokkaan tuomioistuinvalvonnan periaatteen vastaista on, että sellaista kansallisen viranomaisen antamaa todistusta, jossa vahvistetaan, että vaaditut edellytykset miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta poikkeamiseen yleisen turvallisuuden suojelemiseksi täyttyvät, pidetään täytenä näyttönä tästä seikasta ja että tällä tavalla suljetaan pois kaikenlainen tuomioistuimen harjoittama valvonta.

Direktiivin 76/207/ETY sovellettavuudesta yleisen turvallisuuden suojelemiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin

22 Seuraavaksi on syytä tarkastella ensimmäistä kysymystä, jolla Industrial Tribunal pyrkii selvittämään, voidaanko direktiiviä 76/207/ETY soveltaa toimenpiteisiin, jotka toteutetaan valtion turvallisuuden turvaamiseksi tai yleisen järjestyksen ja erityisesti yleisen turvallisuuden suojelemiseksi, kun otetaan huomioon, ettei direktiivissä ole nimenomaisia säännöksiä tällaisista toimenpiteistä.

23 Marguerite Johnstonin mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta ei tällaisia tarkoituksia varten ole olemassa mitään yleisiä poikkeuksia, jotka eivät liittyisi erityiseen ammattitoimintaan sekä ammattitoiminnan luonteeseen ja sen suoritusolosuhteisiin. Tällainen poikkeus, joka perustuu ainoastaan siihen, että syrjinnällä pyritään tiettyihin tavoitteisiin, kuten yleisen turvallisuuden suojelemiseen, antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden olla yksipuolisesti noudattamatta niille direktiivillä asetettuja velvoitteita.

24 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että ETY:n perustamissopimuksen 36, 48, 56, 66, 223 ja 224 artiklan sisältämät suojalausekkeet osoittavat, ettei perustamissopimusta eikä näin ollen myöskään siitä johdettua oikeutta sovelleta kansallisen tuomioistuimen kysymyksessä tarkoitettuihin aloihin, eikä niillä rajoiteta jäsenvaltioiden valtaa toteuttaa kyseisiä tarkoituksia varten hyödyllisiksi tai tarpeellisiksi katsomiaan toimenpiteitä. Ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetut toimenpiteet eivät näin ollen kuulu direktiivin soveltamisalaan.

25 Komission mukaan direktiiviä on tulkittava ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklan valossa siten, että yleistä turvallisuutta koskevat seikat voisivat - artiklassa säädetyin erityisedellytyksin ja jollei tuomioistuimen valvonnasta muuta johdu - oikeuttaa poikkeukset tasa-arvoisesta kohtelusta myös silloin kun direktiivin 2 artiklan 3 kohdan ja 3 artiklan ankarat edellytykset eivät täyty.

26 Perustamissopimuksessa säädetään sellaisissa tilanteissa, joissa yleinen turvallisuus voi vaarantua, sovellettavista poikkeuksista ainoastaan 36, 48, 223 ja 224 artiklassa, jotka koskevat tarkasti rajattuja poikkeustilanteita. Näiden artiklojen rajoitetun luonteen vuoksi niitä ei voida tulkita laajasti, eikä niistä voida johtaa perustamissopimukseen luonnostaan kuuluvaa yleistä varausta, jolla suljettaisiin yhteisön oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle kaikki yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettavat toimenpiteet. Jos perustamissopimuksen määräyksissä asetetuista erityisedellytyksistä huolimatta katsottaisiin, että kaikkia yhteisön oikeussääntöjä koskee tällainen yleinen varaus, tämä voisi vaarantaa yhteisön oikeuden sitovuuden ja yhdenmukaisen soveltamisen.

27 Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ei näin ollen ole tehty mitään yleistä poikkeusta, joka koskisi yleisen turvallisuuden suojaamiseksi toteutettavia toimenpiteitä, perustamissopimuksen 224 artiklan mahdollista soveltamista lukuun ottamatta. Tämä artikla koskee täysin poikkeuksellista tilannetta, ja on seitsemännen kysymyksen aiheena. Tosiasiat, jotka ovat saaneet toimivaltaisen viranomaisen vetoamaan yleisen turvallisuuden suojelemista koskeviin vaatimuksiin, on otettava huomioon ensinnäkin direktiivin erityissäännösten soveltamisen yhteydessä.

28 Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää, jota harjoitetaan syistä, joilla pyritään yleisen turvallisuuden suojaamiseen, on tarkasteltava direktiivissä 76/207/ETY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen säädettyjen poikkeusten valossa.

Ammattitoiminnan suoritusolosuhteiden vuoksi sallittavat poikkeukset

29 Toisessa ja kolmannessa kysymyksessään Industrial Tribunal käsittelee tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen tulkintaa, jotta se voisi arvioida, kuuluuko nyt kiistan kohteena olevan kaltainen erilainen kohtelu poikkeuksen soveltamisalaan. Tätä varten Industrial Tribunal haluaa selvittää, mitkä ovat ne arviointiperusteet ja periaatteet, joiden avulla on mahdollista määrittää, onko nyt kyseessä olevan kaltainen toiminta sellaista toimintaa, jossa "työntekijän sukupuoli on toiminnan luonteen tai suoritusolosuhteiden kannalta ratkaiseva".

30 Marguerite Johnstonin mukaan kysymykseen ei ole mahdollista vastata näin yleisellä tasolla. Hän on aina hoitanut moitteettomasti tehtävänsä poliisissa. Naiset soveltuvat täysin koulutettaviksi tuliaseiden käsittelyyn. Industrial Tribunalin asiana on arvioida, onko direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukainen poikkeus mahdollinen, kun otetaan huomioon ne nimenomaiset tehtävät, joita hänen tulisi hoitaa. Säännöksellä ei anneta mahdollisuutta sulkea häntä kaikkien RUC Full-time Reserven työpaikkojen ulkopuolelle.

31 Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan jäsenvaltioilla on harkintavalta sen arvioimisessa, estävätkö ammattitoiminnan harjoittamisen edellytykset poliisissa kansallisen turvallisuuden sekä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen vaatimusten vuoksi sen, että kyseistä toimintaa harjoittaa tuliasein varustettu nainen. Tämän arvioimiseksi jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon sellaisia perusteita kuin fyysisen voiman erot, ihmisten todennäköiset reaktiot heidän kohdatessaan aseistettuja naispoliiseja sekä näiden riski joutua attentaattien kohteeksi. Koska Chief Constablen päätös oli tehty näitä arviointiperusteita soveltaen, se kuuluu direktiivin 2 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

32 Komissio katsoo, että aseistetun poliisin toimintaa voidaan sen suoritusolosuhteiden, mutta ei sen luonteen vuoksi, pitää toimintana, jossa työntekijän sukupuoli on ratkaiseva. Poikkeuksen pitää kuitenkin olla perusteltu suhteessa erityistehtäviin, ei suhteessa työhön yleisesti ottaen. Ennen kaikkea on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on nämä kansalliset lähtökohdat huomioon ottaen arvioida kiistanalaista syrjintää.

33 Siltä osin kuin Pohjois-Irlannin poliisiasioissa toimivaltaiset viranomaiset ovat päättäneet - yleisen turvallisuuden suojelemista koskevien vaatimusten vuoksi - lakata noudattamasta muissa Yhdistyneen kuningaskunnan osissa yleisesti sovellettavaa sääntöä, jonka mukaan poliisit eivät kanna asetta tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan, ei päätöksessä sinänsä tehdä eroa miesten ja naisten välille, eikä päätös näin ollen kuulu tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisalaan. Ainoastaan siltä osin kun Chief Constable on päättänyt, ettei naisia varusteta tuliasein eikä heitä kouluteta niiden käyttöön, että yleiset poliisitehtävät varataan jatkossa aseistetuille miehille ja ettei sellaisten RUC Full-time Reservessä työskentelevien naisten sopimuksia uusita, jotka - kuten Marguerite Johnston - aiemmin hoitivat yleisiä poliisitehtäviä, näitä toimenpiteitä on tarkasteltava direktiivin säännösten valossa.

34 Koska Sex Discrimination Orderia sovelletaan, kuten ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä käy ilmi, nimenomaisen säännöksen mukaan työpaikkoihin poliisissa ja koska tältä osin miesten ja naisten välillä ei ole tehty mitään eroa sovellettavissa erityissäännöksissä, poliisin ammatillisen toiminnan luonne ei ole asianmukainen peruste kiistanalaisen syrjinnän oikeuttamiseksi. Sitä vastoin on syytä tarkastella, onko sukupuoli ratkaiseva ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä kuvatun toiminnan kannalta toiminnan erityisten suoritusolosuhteiden vuoksi.

35 Kuten ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä käy ilmi, Chief Constable omaksui RUC Full-time Reserven naisia koskevan politiikan, koska hän katsoi, että jos naiset varustettaisiin tuliasein, he voisivat helpommin joutua hyökkäysten kohteiksi ja heidän aseensa voisivat joutua hyökkääjien käsiin. Ihmisten olisi myös vaikea hyväksyä naisten kantavan aseita, koska tämä olisi liiaksi vastoin aseistautumattoman poliisin ihannetta. Aseistetut naiset eivät myöskään olisi yhtä tehokkaita sosiaalisissa poliisitehtävissä, joissa ollaan tekemisissä perheiden ja lasten kanssa ja joissa naisten panosta erityisesti arvostetaan. Chief Constable perusteli politiikkansa näin ollen niillä erityisolosuhteilla, joissa poliisin on toimittava Pohjois-Irlannin nykyisessä tilanteessa, ottaen huomioon yleisen turvallisuuden suojelemiseen liittyvät vaatimukset tilanteessa, jossa esiintyy vakavia sisäisiä levottomuuksia.

36 Mitä tulee siihen, voiko direktiivin 2 artiklan 2 kohta koskea tällaisia perusteita, on ensinnäkin otettava huomioon, että koska kyseinen säännös on poikkeus direktiivissä annetusta yksilön oikeudesta, sitä on tulkittava suppeasti. On kuitenkin myönnettävä, että aseistetun poliisin ammattitoiminnan suoritusolosuhteet määräytyvät sen ympäristön mukaan, jossa toimintaa harjoitetaan. Sellaista mahdollisuutta ei voida sulkea pois, että vakavien sisäisten levottomuuksien aikana se, että naispuoliset poliisit kantavat aseita, saattaa lisätä heihin kohdistuvien hyökkäysten vaaraa ja olla näin ollen yleistä turvallisuutta koskevien vaatimusten vastaista.

37 Tällaisissa tilanteissa tiettyjen poliisin tehtävien suoritusolosuhteet voivat olla sellaiset, että näiden tehtävien suorittamisen kannalta sukupuoli on ratkaiseva edellytys. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioilla on velvollisuus, kuten direktiivin 9 artiklan 2 kohdasta ilmenee, arvioida säännöllisesti kyseistä toimintaa päättääkseen, voidaanko poikkeus direktiivin yleisestä järjestelmästä edelleen säilyttää yhteiskunnallinen kehitys huomioon ottaen.

38 On lisäksi otettava huomioon, että kun määritetään mihin tahansa direktiivissä vahvistettuun yksilön oikeuteen, kuten miesten ja naisten tasa-arvoiseen kohteluun, tehtävän poikkeuksen laajuutta, on noudatettava suhteellisuusperiaatetta, joka kuuluu niihin yleisiin oikeusperiaatteisiin, jotka muodostavat yhteisön oikeusjärjestyksen perustan. Tämä periaate edellyttää, että poikkeukset eivät ole laajempia kuin on asianmukaista ja tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi ja että mahdollisimman laajalti sovitetaan yhteen tasa-arvoisen kohtelun periaate ja yleistä turvallisuutta koskevat vaatimukset, jotka ovat ratkaisevia kyseisen toiminnan suoritusolosuhteiden kannalta.

39 ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa säädetyn toimivallan jaon mukaan kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista, ovatko perusteet, joihin Chief Constable on tukeutunut, tosiasiallisesti asianmukaisia ja Marguerite Johnstonin tapauksessa tehdyn päätöksen oikeuttavia. Kansallisen tuomioistuimen asiana on myös valvoa suhteellisuusperiaatteen noudattamista ja tutkia, eikö Marguerite Johnstonin sopimuksen uusimista koskevaa kieltoa olisi voitu välttää antamalla naisille sellaisia tehtäviä, jotka voidaan suorittaa - asetettuja tavoitteita vaarantamatta - ilman aseita.

40 Industrial Tribunalin kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että arvioidessaan, onko poliisitoiminnan suoritusolosuhteiden vuoksi sukupuoli kyseisen ammattitoiminnan kannalta ratkaiseva edellytys, jäsenvaltio voi ottaa huomioon yleisen turvallisuuden suojelemista koskevat vaatimukset varatakseen poliisin yleiset tehtävät tuliasein varustetuille miehille sellaisessa sisäisessä tilanteessa, jolle ovat ominaisia usein toistuvat attentaatit.

Naisten suojelemiseksi sallittavat poikkeukset

41 Neljännessä ja viidennessä kysymyksessään Industrial Tribunal pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa mainittua käsitettä "naisten suojelu" sekä 3 artiklan 2 kohdan c kohdassa mainittua käsitettä "suojelu", joihin tietyt kansalliset säännökset perustuvat, voidakseen arvioida, voiko riidanalainen erilainen kohtelu kuulua tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta näitä tarkoituksia varten säädettyjen poikkeusten soveltamisalaan.

42 Marguerite Johnstonin mukaan näistä säännöksiä on tulkittava suppeasti, ja niiden tarkoituksena on ainoastaan taata naisille erityiskohtelu heidän terveytensä ja turvallisuutensa suojelemiseksi raskauden ja synnytyksen aikana. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, jos naiset suljetaan kokonaan aseistetuissa poliisijoukoissa palvelun ulkopuolelle.

43 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että RUC Full-time Reserven naisia koskevan politiikan tavoitteena on suojella naisia estämällä heitä joutumasta attentaattien kohteeksi. Naisten suojelun käsite voi koskea tällaista tavoitetta aikoina, jolloin esiintyy vakavia sisäisiä levottomuuksia. Myös komissio on sitä mieltä, että Pohjois-Irlannissa vallitsevan kaltainen poikkeuksellinen tilanne sekä siitä aiheutuvat vaarat tuliasein varustetuille naispoliiseille voidaan ottaa huomioon naisten suojelun kannalta.

44 Kuten direktiivin 2 artiklan 2 kohtaa, myös sen 3 kohtaa, jossa myös määritetään 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan ulottuvuutta, on tulkittava suppeasti. Raskauden ja synnytyksen nimenomaisesta mainitsemisesta seuraa, että direktiivillä on tarkoitus suojata toisaalta naisen biologista tilaa, toisaalta naisen ja hänen lapsensa välistä erityistä suhdetta. Tällä direktiivin säännöksellä ei näin ollen anneta mahdollisuutta sulkea naisia jonkin toimen ulkopuolelle sillä perusteella, että yleisen mielipiteen mukaan naisia olisi suojeltava enemmän kuin miehiä, kun kyseessä ovat riskit, jotka koskevat miehiä ja naisia samalla tavoin ja joihin ei liity nimenomaisesti mainittujen tarpeiden kaltaista erityistä naisten suojelemisen tarvetta.

45 On katsottava, että poliisissa tehtäviään hoitavat naiset eivät ole alttiina erilaisille riskeille ja vaaroille Pohjois-Irlannin kaltaisissa oloissa kuin kuka tahansa samoja tehtäviä hoitava mies. Naisten sulkeminen yleisesti tällaisen ammattitoiminnan ulkopuolelle yleisen turvallisuuden suojelemisen vuoksi sellaisen yleisen riskin perusteella, joka ei koske erityisesti naisia, ei ole direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa naisten suojelemiseksi hyväksyttävää erilaista kohtelua.

46 Industrial Tribunalin neljänteen ja viidenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 3 kohdassa naisten suojelemiseksi hyväksyttävään miesten ja naisten erilaiseen kohteluun eivät kuulu sellaiset riskit ja vaarat, jotka eivät koske erityisesti naisia sinänsä. Tällaisia ovat riskit ja vaarat, joille kaikki tietyssä tilanteessa tehtäviään hoitavat aseistetut poliisit ovat alttiina.

Direktiivin 76/207/ETY oikeusvaikutukset

47 Industrial Tribunal pyrkii lisäksi kuudennella kysymyksellään selvittämään, voiko yksityinen vedota kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian yhteydessä direktiivin säännöksiin. Edellä esitetty huomioon ottaen kysymys koskee ennen kaikkea direktiivin 2 ja 6 artiklaa.

48 Marguerite Johnstonin mukaan direktiivin 2 artiklan 1 kohta on ehdoton sekä niin selkeä ja täsmällinen, että sillä voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia. Siihen on mahdollista vedota julkista valtaa käyttävää Chief Constablea vastaan. Joka tapauksessa direktiivillä on välitön horisontaalinen oikeusvaikutus myös suhteessa yksityisiin oikeussubjekteihin.

49 Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan direktiivin 2 artiklan 1 kohta on ehdollinen säännös sikäli, että siitä on tehty poikkeuksia, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa harkintavaltaansa käyttäen. Chief Constable on valtiosääntöoikeudellisesti valtiosta riippumaton, ja asia koskee häntä nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ainoastaan työnantajana. Direktiivillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta tällaisissa suhteissa.

50 Komissio katsoo, että asia voidaan ratkaista kansallisen oikeuden mukaan, eikä direktiivin 2 ja 3 artiklan välittömään oikeusvaikutukseen ole tarpeen ottaa kantaa.

51 Kaikissa tapauksissa, joissa direktiivi on pantu asianmukaisesti täytäntöön, sen oikeusvaikutukset ulottuvat yksityisiin oikeussubjekteihin kyseisen jäsenvaltion toteuttamien täytäntöönpanotoimenpiteiden välityksellä. Siihen, onko 2 artiklan 1 kohtaan mahdollista vedota kansallisessa tuomioistuimessa, ei näin ollen ole tarpeen vastata, koska on kiistatonta, että säännös on pantu täytäntöön kansallisessa oikeudessa.

52 Tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta poikkeaminen, joka - kuten edellä on todettu - direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa sallitaan, on ainoastaan mahdollisuus, jota jäsenvaltiot voivat käyttää. Kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida, onko kansallisen lainsäädännön säännöksissä käytetty tätä mahdollisuutta, ja arvioida säännösten sisältöä. Kysymys siitä, voiko yksityinen oikeussubjekti vedota direktiivin säännökseen estääkseen kansallisessa lainsäädännössä säädetyn poikkeuksen soveltamisen, nousisi esiin ainoastaan, jos poikkeus ylittäisi direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa sallittujen poikkeusten rajat.

53 On otettava huomioon, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa 14/83, von Colson ja Kamann, 10.4.1984 antamassaan tuomiossa (Kok. 1984, s. 1891) ja asiassa 79/83, Harz, 10.4.1984 antamassaan tuomiossa (Kok. 1984, s. 1921), että direktiivissä säädetty tavoite sekä niiden perustamissopimuksen 5 artiklaan perustuva velvoite toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tämän velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi, kohdistuu kaikkiin jäsenvaltioiden julkisen vallan käyttäjiin eli myös tuomioistuimiin niiden toimivallan rajoissa. Tästä aiheutuu, että soveltaessaan kansallista lainsäädäntöä ja erityisesti sellaisen kansallisen lain säännöksiä, joka on nimenomaan annettu direktiivin 76/207/ETY täytäntöönpanemiseksi, kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallista lainsäädäntöä direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta 189 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettu tulos saavutettaisiin. Näin ollen Industrial Tribunalin on tulkittava Sex Discrimination Orderia, ja erityisesti sen 53 pykälän 1 momenttia, direktiivin säännösten - siten kuin niitä on edellä tulkittu - valossa antaakseen direktiiville sen täyden oikeusvaikutuksen.

54 Mikäli edellä esitetty huomioon ottaen olisi kuitenkin tarpeen selvittää, voiko yksityinen oikeussubjekti vedota direktiiviin kansallisessa lainsäädännössä säädettyä poikkeusta vastaan, on otettava huomioon yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö (katso etenkin asia 8/81, Becker, tuomio 19.1.1982, Kok. 1982, s. 53). Erityisesti yhteisöjen tuomioistuin on äskettäin, 26.2.1986 antamassaan tuomiossa (asia 152/84, Marshall, Kok. 1986, s. 723), todennut, että direktiivin 76/207/ETY tietyt säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä ja että yksityisillä on oikeus vedota niihin valtiota vastaan silloin, kun valtio ei ole saattanut direktiiviä oikeusjärjestyksensä osaksi asianmukaisella tavalla.

55 Näin todettiin edellä mainitussa 26.2.1986 annetussa tuomiossa direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin palvelussuhteen päättämisen ehtoihin. Sama pätee 2 artiklan 1 kohdan periaatteen soveltamiseen 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettuihin ehtoihin, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön sekä ammatilliseen koulutukseen ja jatkokoulutukseen ja joista on kyse nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

56 Edelleen edellä mainitussa 26.2.1986 annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että yksityiset oikeussubjektit voivat vedota direktiiviin valtion elintä vastaan riippumatta siitä, toimiiko tämä työnantajana vai julkisena viranomaisena. Chief Constablen kaltaisen viranomaisen ollessa kyseessä on otettava huomioon, että kyse on poliisivoimien johtamisesta vastuussa olevasta virkamiehestä, kuten ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee. Julkisen vallan käyttäjä, jolle valtio on antanut tehtäväksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen, ei - riippumatta sen suhteista muihin valtion elimiin - toimi yksityisenä oikeussubjektina. Se ei voi saada etua siitä, että valtio, jonka osa se on, ei noudata yhteisön oikeutta.

57 Kuudenteen kysymykseen on vastattava, että yksityiset oikeussubjektit voivat vedota työnantajana toimivaa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä vastuussa olevaa julkisen vallan käyttäjää vastaan direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1 kohdassa säädettyyn miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen niiden 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettujen ehtojen osalta, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön sekä ammatilliseen koulutukseen ja jatkokoulutukseen, estääkseen kansallisessa lainsäädännössä kyseisestä periaatteesta säädetyn poikkeuksen soveltamisen niissä tapauksissa, joissa poikkeus ylittää 2 artiklan 2 kohdassa poikkeuksille sallitut rajat.

58 Direktiivin 6 artiklasta, jota voidaan soveltaa myös tähän tapaukseen, kuten edellä on todettu, yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainituissa 10.4.1984 antamissaan tuomioissa todennut, ettei artikla sisällä mahdollisen syrjinnän seuraamusten osalta mitään sellaista ehdotonta ja riittävän täsmällistä velvoitetta, johon yksityinen oikeussubjekti voisi vedota. Jos sitä vastoin tästä artiklasta, kun sitä tulkitaan sen yleisen periaatteen valossa, jota se heijastaa, seuraa, että jokaisella, joka katsoo joutuneensa miesten ja naisten välisen syrjinnän kohteeksi, on oikeus tehokkaasti saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, tämä säännös on niin täsmällinen ja ehdoton, että siihen voidaan vedota sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole huolehtinut säännöksen täydellisestä soveltamisesta valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessään.

59 Kuudennen kysymyksen tähän osaan on vastattava, että yksityiset voivat vedota 6 artiklan säännökseen, jonka mukaan jokaisella, joka katsoo joutuneensa miesten ja naisten välisen syrjinnän kohteeksi, on oikeus tehokkaasti saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole huolehtinut säännöksen täydellisestä soveltamisesta valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessään.

ETY:n perustamissopimuksen 224 artikla

60 Perustamissopimuksen 224 artiklan tulkintaa koskevan seitsemännen kysymyksen osalta edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa huomioon yleisen turvallisuuden suojelemista koskevat vaatimukset nyt käsiteltävänä olevan kaltaisissa tapauksissa. Mitä tulee vaatimukseen sen takaamisesta, että tuomioistuimet valvovat direktiivissä säädettyjen sääntöjen noudattamista, minkään oikeudenkäyntiasiakirjan tai minkään yhteisöjen tuomioistuimessa esitettyjen huomautusten perusteella ei vaikuta siltä, että Pohjois-Irlannin vakavat sisäiset levottomuudet tekisivät tuomioistuinvalvonnan mahdottomaksi tai että tällaisen kansallisten tuomioistuinten harjoittaman valvonnan vuoksi yleisen turvallisuuden suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet menettäisivät tehokkuutensa. Näissä olosuhteissa kysymys siitä, voiko jäsenvaltio vedota ETY:n perustamissopimuksen 224 artiklaan välttääkseen yhteisön oikeudella - ja etenkin direktiivillä - sille asetetut velvoitteet, ei ole käsiteltävänä olevassa tapauksessa ajankohtainen.

61 Seitsemänteen kysymykseen ei muihin kysymyksiin annetut vastaukset huomioon ottaen ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

62 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Yhdistyneen kuningaskunnan ja Tanskan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Industrial Tribunal of Northern Irelandin 8.8.1984 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY 6 artiklassa vahvistetun tehokkaan tuomioistuinvalvonnan periaatteen vastaista on, että sellaista kansallisen viranomaisen antamaa todistusta, jossa vahvistetaan, että vaaditut edellytykset miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta poikkeamiseen yleisen turvallisuuden suojelemiseksi täyttyvät, pidetään täytenä näyttönä tästä seikasta ja että tällä tavalla suljetaan pois kaikenlainen tuomioistuimen harjoittama valvonta. Yksityiset voivat vedota 6 artiklan säännökseen, jonka mukaan jokaisella, joka katsoo joutuneensa miesten ja naisten välisen syrjinnän kohteeksi, on oikeus tehokkaasti saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole huolehtinut säännöksen täydellisestä soveltamisesta valtionsisäisessä oikeusjärjestyksessään.

2) Sukupuoleen perustuvaa syrjintää, jota harjoitetaan syistä, joilla pyritään yleisen turvallisuuden suojaamiseen, on tarkasteltava direktiivissä 76/207/ETY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen säädettyjen poikkeusten valossa.

3) Direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että arvioidessaan, onko poliisitoiminnan suoritusolosuhteiden vuoksi sukupuoli kyseisen ammattitoiminnan kannalta ratkaiseva edellytys, jäsenvaltio voi ottaa huomioon yleisen turvallisuuden suojelemista koskevat vaatimukset varatakseen poliisin yleiset tehtävät tuliasein varustetuille miehille sellaisessa sisäisessä tilanteessa, jolle ovat ominaisia usein toistuvat attentaatit.

4) Direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 3 kohdassa naisten suojelemiseksi hyväksyttävään miesten ja naisten erilaiseen kohteluun eivät kuulu sellaiset riskit ja vaarat, jotka eivät koske erityisesti naisia sinänsä. Tällaisia ovat riskit ja vaarat, joille kaikki tietyssä tilanteessa tehtäviään hoitavat aseistetut poliisit ovat alttiina.

5) Yksityiset oikeussubjektit voivat vedota työnantajana toimivaa, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä vastuussa olevaa julkisen vallan käyttäjää vastaan direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1 kohdassa säädettyyn miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen niiden 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettujen ehtojen osalta, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön sekä ammatilliseen koulutukseen ja jatkokoulutukseen, estääkseen kansallisessa lainsäädännössä kyseisestä periaatteesta säädetyn poikkeuksen soveltamisen niissä tapauksissa, joissa poikkeus ylittää 2 artiklan 2 kohdassa poikkeuksille sallitut rajat.