1

Euroopan komissio myönsi 24.6.2013 antamallaan päätöksellä C(2013) 3496 final (jäljempänä myöntämispäätös) Euratom-lainan Ukrainan kansalliselle energiantuotantoyhtiölle (Energoatom) Ukrainan ydinvoimalaitosten turvallisuuden parantamiseen tähtäävän ohjelman tukemiseen. Lainan takasi Ukrainan hallitus.

2

Myöntämispäätös annettiin komission valtuuttamisesta ottamaan Euratom-lainoja ydinlaitosten rahoittamiseen osallistumiseksi 29.3.1977 annetun neuvoston päätöksen 77/270/Euratom (EYVL 1977, L 88, s. 9) mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna 21.3.1994 annetulla päätöksellä 94/179/Euratom (EYVL 1994, L 84, s. 41). Kyseisen päätöksen 1 artiklan mukaan komissio valtuutetaan ottamaan Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) puolesta neuvoston vahvistamaan määrään asti lainoja, joiden tavoitteena on liitteessä lueteltujen kolmansien maiden, joihin Ukraina kuuluu, ydinlaitosten turvallisuuden ja tehokkuuden parantaminen.

3

Kantaja CEE Bankwatch Network on Tšekin oikeuden mukaan perustettu valtioista riippumattomien järjestöjen yhdistys. Järjestön tehtävänä on sen perustamiskirjan mukaan valvoa tällä alueella toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten toimintaa ja tarjota niiden politiikalle ja hankkeille sellaisia korvaavia ratkaisuja, jotka ovat mahdollisuuksien mukaan kestäviä ympäristön alalla ja sosiaalisella ja taloudellisella alalla. Yhdistyksen kotipaikka on Prahassa (Tšekki).

4

Kantaja pyysi 6.11. ja 7.11.2015 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 6 artiklan 1 kohdan nojalla oikeutta tutustua eräisiin myöntämispäätökseen liittyviin asiakirjoihin.

5

Asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus koski viittä asiakirjaa tai asiakirjaryhmää seuraavasti:

6

Komissio vastasi sille osoitettuun hakemukseen 21.12.2015 päivätyllä kirjeellä seuraavasti:

7

Kantaja teki 19.1.2016 päivätyllä kirjeellään asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan perusteella uudistetun hakemuksen komissiolle, jotta tämä tarkistaisi kantansa asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen 1, 2 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen osalta. Se ei se sijaan enää esittänyt 5 kohtaa koskevaa pyyntöä. Kantaja vetosi uudistetussa hakemuksessaan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).

8

Komissio jatkoi 9.2.2016 päivätyllä kirjeellä vastaukselle säädettyä määräaikaa viidellätoista työpäivällä asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Se jatkoi 1.3.2016 päivätyllä kirjeellä uudelleen määräaikaa uudistettuun hakemukseen vastaamiseksi.

9

Komissio vastasi uudistettuun hakemukseen 15.4.2016 tekemällään päätöksellä C(2016) 2319 final (jäljempänä riidanalainen päätös). Komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä ensiksi, että asetus N:o 1367/2006 ei ole sovellettavissa käsiteltävässä asiassa.

10

Komissio pysytti asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen 1 kohdan osalta (lainasopimus) päätöksensä antaa oikeus tutustua vain lainasopimuksen osiin, jotka liittyivät tähän asiakirjaan sisältyviin ympäristö- ja sosiaalilausekkeisiin. Se katsoi, että sopimusta ei muilta osin pidä ilmaista yhtäältä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun kansainvälisiä suhteita koskevaa yleisen edun suojaa koskevan poikkeuksen vuoksi, ja toisaalta saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun taloudellisten etujen suojaa koskevan poikkeuksen vuoksi.

11

Siltä osin kuin kyse on asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen 2 kohdasta (yksiköiden väliset neuvottelut ja todisteet lainan ensimmäisen osan maksun ennakkoarvioinnista) komissio antoi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan: komission ympäristön pääosaston 24.10.2014 päivättyyn talouden ja rahoituksen pääosastolle osoitettuun tiedotteeseen ja kahteen Energoatomin ympäristön pääosastolle 31.7.2014 osoittamaan kirjeeseen. Komissio kieltäytyi kuitenkin kunkin näistä asiakirjoista osalta toimittamasta niissä mainittujen henkilöiden nimiä, titteleitä ja allekirjoituksia vedoten asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevaan poikkeukseen.

12

Komissio totesi asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen 3 kohdasta (komission ja Ukrainan välinen virallinen viestintä), että tähän ryhmään ei kuulunut 21.12.2015 päivätyssä kirjeessä jo toimitettujen ympäristön pääosaston kahden kirjeen lisäksi mitään muita viestejä.

13

Siltä osin kuin kyse on asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön 4 kohdasta (EIP:n suositus) komissio myönsi tutustumisoikeuden EIP:n suositukseen mutta katsoi, että oikeuden tuli olla rajoitettu. Se nojautui tältä osin jälleen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuun taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen. Se totesi riidanalaisessa päätöksessä myös, että eräissä osissa asiakirjasta, johon se ei antanut oikeutta tutustua, toistettiin lainasopimuksen lausekkeita, joiden osalta se katsoi jo osoittaneensa, että niiden ilmaiseminen vahingoittaisi sen ja Energoatomin taloudellisia etuja.

14

Komissio vahvisti asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen 5 kohdan osalta (kahden reaktorin eliniän pidentämistä koskeva viestintä), että sillä ei ollut hallussaan ainuttakaan asiakirjaa, joka sen näkemyksen mukaan olisi merkityksellinen tutustumispyyntöön vastaamisen kannalta.

15

Komissio katsoi lopuksi, että käsiteltävässä asiassa ei ollut kyseessä mitään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua, joka oikeuttaisi lainasopimuksen ja EIP:n suosituksen ilmaisemisen kokonaisuudessaan.

16

Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.6.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä.

17

Komissio jätti 16.9.2016 vastineensa.

18

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.10.2016 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 17.11.2016 antamallaan määräyksellä.

19

Kantaja jätti vastauksensa 22.11.2016.

20

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 19.12.2016 päivätyllä kirjeellään luopuvansa väliintulokirjelmän jättämisestä.

21

Komissio jätti vastauksensa 9.1.2017.

22

Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) totesi, etteivät asianosaiset olleet esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä sen työjärjestyksen 207 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, ja päätti saman määräyksen 2 kohdan mukaisesti ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.

23

Kantaja vaatii kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin

24

Komissio vaatii vastineessaan, että unionin yleinen tuomioistuin

25

Unionin yleinen tuomioistuin velvoitti 24.4.2017 työjärjestyksensä 91 artiklan c alakohdan ja 92 artiklan nojalla komission esittämään lainasopimuksen ja EIP:n suosituksen kokonaisuudessaan. Nämä asiakirjat toimitettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle 2.5.2017 ja niitä ei työjärjestyksen 104 artiklan nojalla annettu tiedoksi kantajalle eikä Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

26

Kantaja esittää kanteessaan neljä kanneperustetta, joiden mukaan

27

Kantaja väittää vastauksessaan, että komissio on rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 42 artiklaa, koska se ei ole riidanalaiseen päätökseen 21.12.2015 antamassaan vastauksessa, riidanalaisessa päätöksessä eikä vastineessaan ottanut riittävästi huomioon kantajan hallinnollisessa menettelyssä ja oikeudenkäynnissä esittämiä väitteitä.

28

On ensiksi todettava, että yleinen järjestelmä, joka koskee yleisön oikeutta tutustua toimielimen hallussa oleviin eli sen laatimiin tai vastaanottamiin ja sen hallussa oleviin asiakirjoihin, otettiin käyttöön asetuksella N:o 1049/2001.

29

Asetus liittyy johdanto-osansa ensimmäisen perustelukappaleen mukaisesti Amsterdamin sopimuksella lisätyssä SEU 1 artiklan toisessa kohdassa ilmaistuun tahtoon saavuttaa uusi vaihe kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kyseisen asetuksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa muistutetaan, että yleisön oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin liittyy toimielinten demokraattisuuteen (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 34 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 72 kohta).

30

Tämän vuoksi asetuksella pyritään antamaan yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin, kuten sen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 33 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 73 kohta).

31

Tähän oikeuteen sovelletaan tosin yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvia rajoituksia. Tarkemmin sanottuna – ja asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaisesti – 4 artiklassa säädetään poikkeusjärjestelmästä, jonka nojalla toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi kyseisellä säännöksellä suojattuja etuja (tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 74 kohta).

32

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään, että toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sellaisen yleisen edun suojaa, joka koskee kansainvälisiä suhteita.

33

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi ”tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa”. Tämän erityisen tilanteen varalta säännöksessä säädetään, että poikkeusta ei sovelleta, jos ylivoimainen yleinen etu edellyttää ilmaisemista.

34

Koska näillä poikkeuksilla poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja tutustumisoikeus asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 75 kohta; ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 36 kohta).

35

Kun kyseinen toimielin siis päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty luovuttamaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan sillä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, johon kyseinen toimielin vetoaa (tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 76 kohta). Tällaisen loukkaamisvaaran on lisäksi oltava kohtuullisesti ennakoitavissa, eikä se saa olla täysin hypoteettinen (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 43 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 76 kohta).

36

Kantaja arvostelee ensimmäisessä kanneperusteessaan riidanalaista päätöstä siitä, että siinä ei ole otettu huomioon kaikkia käsiteltävässä asiassa sovellettavia sääntöjä. Tässä tapauksessa päätös annettiin asetuksen N:o 1049/2001 perusteella ilman että komissio olisi ottanut huomioon asetusta N:o 1367/2006, joka kuitenkin olisi kantajan mukaan olennainen, koska siinä rajoitetaan Euroopan unionin toimielinten mahdollisuutta evätä oikeus tutustua asiakirjoihin, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin.

37

Komissio kiistää tämän kanneperusteen.

38

Tältä osin on todettava, että asetuksella N:o 1367/2006, jonka soveltamista kantaja vaatii, otetaan asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden yleisessä järjestelmässä erityiset järjestelyt silloin, kun kyseessä ovat tiedon saatavuus, yleisön osallistuminen päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuus ympäristöasioissa.

39

Niinpä erityisesti siltä osin kuin kyse on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitusta ja edellä tämän tuomion 33 kohdassa mainitusta poikkeuksesta, joka liittyy taloudellisten etujen suojaan ja johon komissio vetoaa kieltääkseen eräisiin kantajan pyytämiin asiakirjoihin tutustumisen, asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää ilmaisemista, katsotaan olevan kyseessä, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin.

40

Lisäksi siltä osin kuin kyse on edellä tämän tuomion 32 kohdassa tarkoitetusta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetystä poikkeuksesta, asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään, että tätä poikkeusta on tulkittava suppeasti ja otettava huomioon ilmaisemisen tuottama yleinen etu ja se, liittyvätkö pyydetyt tiedot ympäristöpäästöihin.

41

Aluksi on ratkaistava, sovelletaanko näitä asetukseen N:o 1367/2006 sisältyviä erityisiä sääntöjä käsiteltävänä olevaan riita-asiaan, jotta voidaan vahvistaa, mitkä ovat ne edellytykset, joilla komissio voi tarvittaessa evätä oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.

42

Tältä osin on palautettava mieleen, että riidanalainen päätös annettiin sen jälkeen, kun komissio oli myöntänyt ukrainalaiselle Energoatom-yritykselle lainan, jota myöntämispäätös koski.

43

Kuten edellä tämän tuomion 2 kohdassa on todettu, myöntämispäätös annettiin päätöksen 77/270, jota on muutettu päätöksellä 94/179, mukaisesti, ja nämä molemmat päätökset perustuivat EA 1, EA 2, EA 172 ja EA 203 artiklaan.

44

Asiakirjat, joihin ei annettu oikeutta tutustua, koskevat siis Euratomin perustamissopimuksen määräysten perusteella annettua tointa.

45

Kantajan mukaan tällä seikalla ei ole vaikutusta edellä mainittujen asetusten soveltamiseen. Se esittää kantansa tueksi, että Euratom on osa unionia. Se katsoo vastauksessaan, että komissio on asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”yhteisön toimielin”. Se päättelee tästä, että jokainen tämän toimielimen hallussa oleva asiakirja kuuluu kyseisen asetuksen säännösten alaan riippumatta siitä, onko tämä asiakirja laadittu tai saatu sille EU-sopimuksessa ja EUT-sopimuksessa uskotun toimivallan puitteissa vai Euratomin perustamissopimuksesta johtuvan toimivallan puitteissa.

46

Tältä osin on ensiksi todettava, että asetuksella N:o 1367/2006 pannaan sen otsikon, johdanto-osan ja säännösten mukaan tiedon alalla täytäntöön velvoitteet, joista on sovittu sellaisen kansainvälisen sopimuksen, jonka sopimuspuolena Euroopan atomienergiayhteisö ei ole, eli Århusin yleissopimuksen puitteissa. Kuten Århusin yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyn neuvoston päätöksen (EUVL 2005, L 124, s. 1) 1 artiklasta käy ilmi, yleissopimus hyväksyttiin yksin Euroopan yhteisön, nykyisen unionin, puolesta. Koska Euroopan atomienergiayhteisö ei ole tämän yleissopimuksen sopimuspuoli, on niin, että – vastakkaisten tietojen puuttuessa – se ei voi olla sidottu velvoitteisiin, jotka perustuvat asetukseen, jolla yleissopimus pannaan täytäntöön.

47

Toiseksi on todettava, että Euratomin perustamissopimuksen mukaisesti toteutetut toimet eivät väistämättä kuulu unionin puitteissa sovellettavien velvoitteiden alaan, toisin kuin kantaja väittää. Kuten komissio korostaa, Euroopan atomienergiayhteisö ja Euroopan yhteisö, nykyinen unioni, ovat itse asiassa eri järjestöjä, jotka on perustettu eri perussopimuksilla ja joilla on eri oikeushenkilöllisyys (ks. vastaavasti tuomio 7.4.1965, Müller v. neuvosto, 28/64, EU:C:1965:39, s. 321) ja jotka kukin osaltaan kuuluvat eri sääntöjen alaan.

48

Euroopan atomienergiayhteisön puitteessa sovellettavista säännöistä määrätään siis Euratomin perustamissopimuksessa. Näihin sääntöihin kuuluu EA 106 A artiklan 1 kohta, jossa määrätään, että Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen sovelletaan tiettyjä EU- ja EUT-sopimuksen määräyksiä, mukana lukien SEUT 15 artiklaa – aiemmin EY 255 artikla – joka on asetuksen N:o 1049/2001 perustana. Tätä asetusta, joka perustuu Euroopan atomienergiayhteisössä sovellettavaan määräykseen ja jossa otetaan käyttöön toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskeva yleinen järjestelmä, sovelletaan näissä puitteissa toimivien toimielinten ja elinten hallussa oleviin asiakirjoihin, mitä kantaja ei ole kiistänyt.

49

Kuten komissio toteaa, toisin on asetuksen N:o 1367/2006 osalta, joka – kuten sen johdanto-osassa todetaan – annettiin EY 175 artiklan (nykyinen SEUT 192 artikla) perusteella. Koska viimeksi mainittua ei mainita EA 106 A artiklan 1 kohdassa, sen perusteella annettuja toimia, myöskään mainittua asetusta, ei voida soveltaa Euratomin puitteissa.

50

Kolmanneksi on todettava, että asetuksen N:o 1367/2006 tekstissä viitataan nimenomaisesti Euroopan yhteisön toimielimiin ja elimiin, eikä sitä ole tarkoitettu sovellettavan muihin yhteisöihin, esimerkiksi Euroopan atomienergiayhteisön toimielimiin tai elimiin. Sen otsikossa täsmennetään, että asetus koskee Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamista ”yhteisön toimielimiin ja elimiin”. Johdanto-osan alussa viitataan asetuksen perustana ainoastaan EY:n perustamissopimukseen. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa todetaan, että ”yhteisön toimielimillä tai elimillä” tarkoitetaan ”julkisia toimielimiä, elimiä, virastoja ja laitoksia, jotka on perustettu perustamissopimuksella tai sen nojalla”; perustamissopimuksella voidaan asetuksen N:o 1367/2006 perustan valossa tarkoittaa vain EY:n perustamissopimusta, joka edelsi EUT-sopimusta.

51

Kantajan esittämät väitteet eivät horjuta tätä analyysia.

52

Kantaja riitauttaa ensiksi sen, että asetuksella N:o 1367/2006 pannaan täytäntöön Århusin yleissopimus.

53

Tältä osin on riittävää todeta, että kuten edellä 46 kohdassa on todettu, tämä väite on ristiriidassa itse sen asetuksen kanssa, johon on vedottu ja jonka otsikossa, johdanto-osan perustelukappaleissa ja säännöksissä viitataan mainittuun yleissopimukseen, toisin kuin kantaja väittää.

54

Kantaja korostaa seuraavaksi, että asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa oleva ympäristötiedon määritelmä sisältää ”säteily[n] tai jätte[et], radioaktiivinen jäte mukaan lukien”. Tästä asetuksessa olevasta viittauksesta radioaktiivisiin aineisiin kantaja päättelee, että asetusta sovelletaan ydinturvallisuutta koskeviin tietoihin, mukaan lukien asiakirjoihin, joita pidetään hallussa Euroopan atomienergiyhteisön puitteissa.

55

Tältä osin on palautettava mieleen, että ei ole olemassa mitään oikeudellista perustaa sille, että asetusta N:o 1367/2006 sovellettaisiin asiakirjoihin, joita pidetään hallussa Euroopan atomienergiyhteisön puitteissa, koska säännöstä, johon tämä asetus perustuu, ei sovelleta Euratomin perustamissopimukseen. Tätä oikeudellisen perustan puutetta ei voi kompensoida se, että mainitussa asetuksessa on ilmaisuja, joissa viitataan ydinenergiaan, varsinkin kun tällaisia viittauksia on muissakin kuin Euroopan atomienergiayhteisöön liittyvissä asiayhteyksissä.

56

Kantaja esittää lisäksi, että komission työjärjestystä muutettiin asetuksesta N:o 1367/2006 johtuvien velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi muun muassa sen vuoksi, että kyseinen toimielin toimii Euratomin perustamissopimuksen puitteissa. Se viittaa tältä osin komission työjärjestyksen muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta 30.4.2008 tehtyyn komission päätökseen 2008/401/EY, Euratom (EUVL 2008, L 140, s. 22).

57

Todettakoon tältä osin, että kuten kantaja korostaa, komissio on tehnyt päätöksen sen varmistamiseksi, että asetusta N:o 1367/2006 sovelletaan sen antamiin toimiin, että tämän päätöksen numerossa on maininta ”Euratom” ja että päätöksen johdanto-osassa todetaan, että se on tehty ”otta[en] huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimu[s]”.

58

Näiden mainintojen esiintyminen johtuu siitä, että toimi, jota päätöksellä 2008/401 muutetaan, perustuu itse Euratomin perustamissopimukseen EY:n perustamissopimuksen, EHTY:n perustamissopimukseen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen lisäksi. Koska komission työjärjestys perustui muun muassa Euratomin perustamissopimukseen, oli päätöksen, jolla sitä muutettiin, niin ikään perustuttava tähän perustamissopimukseen samoin kuin Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja EY:n perustamissopimukseen. Koska EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23.7.2002 eli ennen päätöksen 2008/401 antamista, sitä ei sen sijaan enää mainita tämän päätöksen perustana.

59

Nämä maininnat eivät kuitenkaan voi vaikuttaa siten, että asetuksen N:o 1367/2006 soveltaminen ulotettaisiin Euratomin perustamissopimuksen puitteissa hallussa pidettäviin asiakirjoihin. Lisäksi toisin kuin kantaja väittää ja kuten edellä 47 kohdasta käy ilmi, unioni ja Euroopan atomienergiayhteisö ovat erillisiä oikeushenkilöitä, ja päätökseen 2008/401 sisältyvästä maininnasta Euratom ei voi seurata, että asetuksen N:o 1367/2006 säännöksiä, joita sovelletaan komissioon ainoastaan silloin kun se toimii EUT-sopimuksen soveltamisalalla, sovellettaisiin myös tähän toimielimeen silloin, kun se toimii Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalalla.

60

Kantaja katsoo lopuksi, että asetusta N:o 1367/2006 on sovellettava Euroopan atomienergiayhteisön puitteissa Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 2335/2008/(VIK)CK johdosta, joka kantajan mukaan puhuu tällaisen tulkinnan puolesta.

61

Oikeusasiamies toteaa edellä mainitussa päätöksessä, että jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö, jonka seuraaja unioni on, ovat Århusin yleissopimuksen sopimuspuolia, mistä seuraa, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja unionin toimielinten on sovellettava yleissopimuksessa vahvistettuja sääntöjä, kun ne vastaanottavat ympäristötietojen ilmaisemista koskevan hakemuksen (edellä mainitun päätöksen 61 kohta). Oikeusasiamiehen mukaan unionin Århusin yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet ovat osa asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevaa unionin oikeutta (päätöksen 62 kohta).

62

Toisin kuin kantaja väittää, nämä huomiot eivät merkitse, että asetusta N:o 1367/2006 sovellettaisiin oikeusasiamiehen mukaan asiakirjoihin, joita pidetään hallussa Euroopan atomienergiayhteisön puitteissa. Ne vahvistavat vain sen, että siltä osin kuin kyse on tiedon saannista, Århusin yleissopimusta asetuksella N:o 1367/2006 täytäntöön pantuna sovelletaan unionin toimielinten antamiin toimiin silloin, kun toimielimet toimivat viimeksi mainitun puitteissa.

63

Kantajan mukaan oikeusasiamies vahvistaa kuitenkin edellä 60 kohdassa mainitussa päätöksessä, että SEUT 15 artiklan ja EA 106 A artiklan 1 kohdan nojalla näitä velvoitteita sovelletaan asiakirjoihin, joita pidetään hallussa Euroopan atomienergiayhteisön puitteissa.

64

Tältä osin on muistettava, että toisin kuin kantaja esittää, asetusta N:o 1367/2006 ei annettu EY 255 artiklan (nykyinen SEUT 15 artikla) perusteella, vaan se perustuu EY 175 artiklaan (nykyinen SEUT 192 artikla), jota ei sovelleta Euroopan atomienergiayhteisön puitteissa. Koska viimeksi mainittua määräystä ei sovelleta mainituissa puitteissa, se ei voi olla perustana sille, että tätä asetusta sovellettaisiin tämän yhteisön puitteissa hallussa pidettäviin asiakirjoihin (ks. edellä 48 ja 49 kohta).

65

Kantajan mukaan oikeusasiamies toteaa päätöksessään myös, että unionin toimielinten on tulkittava unionin oikeutta yleisten periaatteiden ja perusoikeuksien valossa, joihin kuuluu oikeus tutustua asiakirjoihin.

66

Kuten kantaja toteaa, oikeus tutustua asiakirjoihin on kohotettu perusoikeuden tasolle perusoikeuskirjan 42 artiklalla ja EU 6 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta.

67

Siltä osin kuin kyse on unionista, perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdassa määrätään, että perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan niissä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.

68

Käsiteltävässä asiassa SEUT 15 artiklassa, joka seuraa EY 255 artiklaa, määrätään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevat rajoitukset.

69

SEUT 191 artiklasta ja SEUT 192 artiklasta, joka seurasi EY 175 artiklaa, seuraa, että toimista unionin ympäristöpolitiikan toteuttamiseksi päättävät lähtökohtaisesti parlamentti ja neuvosto.

70

Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden rajoitusten määrittämiseksi on näin ollen nojauduttava toimiin, jotka on annettu näiden määräysten perusteella, eli asetuksiin N:o 1049/2001 ja N:o 1367/2006.

71

Vaikka asetusta N:o 1049/2001 sovelletaan Euroopan yhteisön, nykyisen unionin, puitteissa hallussa pidettäviin asiakirjoihin, ja EA 106 A artiklan 1 kohdan perusteella Euroopan atomienergiayhteisön puitteissa hallussa pidettäviin asiakirjoihin, edellä esitetyistä syistä toisin on asetuksen N:o 1367/2006 osalta, jota sovelletaan vain Euroopan yhteisön, nykyisen unionin, puitteissa ympäristötiedon osalta.

72

Näiden säädösten mukaisesti toimielinten hallussa oleviin tietoihin on annettava laaja tutustumisoikeus, ja samalla sovitettava tämä oikeus yhteen säädöksissä suojattavien muiden etujen kanssa siltä osin ja sillä tavalla kuin säädöksissä kuvataan, eikä kummassakaan näistä säädöksistä vahvistettua soveltamisalaa voida muuttaa. Näin tapahtuisi, jos asetuksessa N:o 1367/2006 asetettuja velvoitteita sovellettaisiin unionin toimielinten ja elinten ulkopuolella.

73

Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

74

Kantaja katsoo, että toisin kuin komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetty kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa koskeva poikkeus ei voi oikeuttaa sitä, että kieltäydytään antamasta tutustuttavaksi lainasopimusta kokonaisuudessaan (asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen 1 kohta), koska tutustumisoikeus tähän asiakirjaan ei vahingoittaisi ydinturvallisuutta, ja että komissio ei ole selittänyt, millä tavoin tämä tutustumisoikeus konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaisi tämän edun suojaamista.

75

Komissio kiistää tämän kanneperusteen.

76

Todettakoon, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sellaisen yleisen edun suojaa, joka koskee kansainvälisiä suhteita.

77

Oikeuskäytännön mukaan tässä säännöksessä turvattujen etujen erityisen herkkä ja olennainen luonne ja se, että toimielin on mainitun säännöksen mukaan velvollinen olemaan antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi näitä etuja, johtaa siihen, että päätös, joka toimielimen on siten tehtävä, on monitahoinen ja arkaluonteinen ja edellyttää aivan erityistä huolellisuutta. Tällainen päätös vaatii näin ollen harkintavaltaa (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 35 kohta ja tuomio 7.10.2015, Jurašinović v. neuvosto, T‑658/14, ei julkaistu, EU:T:2015:766, 26 kohta).

78

Unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat lisäksi katsoneet, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyt arviointiperusteet ovat hyvin yleisiä, koska asiakirjaan tutustumista koskeva oikeus on evättävä silloin kun – kuten kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee – kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen ”vahingoittaisi” sellaisen ”yleisen edun” suojaa, joka koskee muun muassa ”kansainvälisiä suhteita” (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 36 kohta ja tuomio 7.10.2015, Jurašinović v. neuvosto, T‑658/14, ei julkaistu, EU:T:2015:766, 27 kohta).

79

Näissä olosuhteissa unionin yleisen tuomioistuimen suhteessa tällaiseen päätökseen harjoittaman laillisuusvalvonnan on kohdistuttava ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 34 kohta ja tuomio 7.10.2015, Jurašinović v. neuvosto, T‑658/14, ei julkaistu, EU:T:2015:766, 28 kohta).

80

Perusteluiden on erityisesti oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan (nykyinen SEUT 296 artikla) vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 80 kohta ja tuomio 10.9.2008, Williams v. komissio, T‑42/05, ei julkaistu, EU:T:2008:325, 94 kohta).

81

Lopuksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen tutustumisoikeutta koskevien poikkeuksien osalta toimielin on velvollinen epäämään oikeuden silloin, kun asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen yleisölle voi vahingoittaa mainitulla säännöksellä suojattuja etuja, eikä tällaisessa tapauksessa, toisin kuin mitä muun muassa saman artiklan 2 kohdassa säädetään, ole tarvetta vertailla mainittujen etujen suojaamiseen liittyviä vaatimuksia ja muista eduista seuraavia vaatimuksia (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 46 kohta).

82

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on siis arvioitava, onko komissio rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmatta luetelmakohtaa, kuten kantaja väittää.

83

Komissio esitti riidanalaisessa päätöksessä pääasiallisesti kolme seikkaa perusteeksi sille, että se epäsi oikeuden tutustua tiettyihin asiakirjoihin tai asiakirjojen osiin kansainvälisiä suhteita koskevan poikkeuksen nojalla:

84

Kantaja arvostelee näistä seikoista ensimmäistä ja kolmatta, mutta ei esitä lainkaan huomautuksia toisen seikan osalta.

85

Kantaja toteaa ensimmäisestä ja kolmannesta seikasta ensiksi, että komissio ei ole täsmentänyt, liittyikö ydinturvallisuuden tavoite yleiseen turvallisuuteen, puolustukseen vai kansainvälisiin suhteisiin, joita kaikkia koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohta.

86

Tältä osin on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisen päätöksen 2.2 kohdassa viitataan täsmällisesti ja nimenomaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaan. Riidanalaisessa päätöksessä olevista selityksistä käy lisäksi ilmi, että jos Ukrainan kanssa luotu hyvä suhde heikkenee, komission kannalta ponnistelut unionia ympäröivien laitosten turvallisuuden takaamiseksi saattaisivat jäädä turhiksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näiden seikkojen perusteella, että komissio on yksilöinyt sovelletun poikkeuksen edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi poikkeukseksi.

87

Kantaja väittää toiseksi, että toisin kuin komissio toteaa, oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ei vahingoittaisi ydinturvallisuutta sinällään, koska näihin asiakirjoihin sisältyy yksinomaan rahoituksellisia ja taloudellisia tietoja, eikä niillä ole mitään vaikutusta tähän turvallisuuskysymykseen.

88

Todettakoon, että tämä väite on tehoton, koska komissio ei ole perustellut päätöstään toteamalla, että pyyntö koski ydinturvallisuutta koskevia tietoja, vaan huomauttamalla – kuten edellä 83 kohdasta käy ilmi –, että sopimuksen ilmaiseminen voisi vahingoittaa sen Ukrainan kanssa luomaa hyvää suhdetta, jonka säilyttäminen on tärkeää.

89

Kantaja väittää kolmanneksi, että se, miten kolmannen maan viranomaiset näkevät toimielimen päätökset, ei kuulu poikkeuksiin velvollisuudesta antaa tutustumisoikeus toimielinten asiakirjoihin.

90

Tältä osin on todettava, että se, miten kolmannen maan viranomaiset näkevät unionin päätökset, on osa tämän kolmannen maan kanssa luotuja suhteita. Näiden suhteiden jatkuminen ja laatu ovat näet riippuvaisia tästä näkemyksestä. Se voi siis olla perusteena aiotun poikkeuksen soveltamiselle.

91

Kantaja arvostelee komissiota neljänneksi siitä, että tämä ei ole selittänyt, millä tavoin pyydettyjen asiakirjojen ilmaiseminen voisi heikentää Ukrainan kanssa solmittuja suhteita ydinturvallisuuden alalla. Komissio ei myöskään ole selittänyt, millä tavoin Energoatomia koskevien arkaluonteisten kaupallisten tietojen ilmaisemisella olisi diplomaattinen vaikutus.

92

Tämä väite on hylättävä edellä 77–79 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa. Komissio totesi näet riidanalaisessa päätöksessään nimenomaisesti, että Ukraina oli vapaaehtoisesti suostunut ns. stressitesteihin, joiden avulla komissio ja Ukraina voivat paremmin ymmärtää olemassa olevia riskejä, ja että oli selvästi unionin edun mukaista ylläpitää tätä hyvää suhdetta ja edistää ankarimpia eurooppalaisia sääntöjä ydinturvallisuuden alalla naapurimaissa. Komissio selitti myös, että sopimuksen ilmaiseminen kokonaisuudessaan kolmansille saattaisi vaarantaa luodun hyvän suhteen, kaikkine tästä ydinturvallisuudelle olevine seurauksineen.

93

Aiotun poikkeuksen asiayhteydessä komissio totesi myös, että Energoatomia koskevien arkaluonteisten kaupallisten tietojen paljastamisella olisi kielteinen diplomaattinen vaikutus. Koska tämä yritys on valtionyritys, tämä perustelu ei edellytä täydentäviä selityksiä.

94

Kantaja väittää viidenneksi, että riski, johon komissio vetoaa kantajan hakemuksen hylkäämiseksi, ei ole kohtuudella ennakoitavissa vaan puhtaasti hypoteettinen. Edellä 35 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa tämän riski on kantajan mukaan luonteeltaan sellainen, ettei sen perusteella olisi voitu tehdä riidanalaista päätöstä.

95

On todettava, että sellaisen sopimuksen sisältämien tietojen ilmaiseminen, jonka eurooppalainen toimielin on tehnyt kolmannen maan julkisen yrityksen kanssa ja joka perustuu tämän maan viranomaisten kanssa luotuun hyvään suhteeseen, voi vaikuttaa tätä suhdetta heikentävästi ja näin ollen olla esteenä sopimuksella tavoiteltujen päämäärien toteuttamiselle ja yleisemmin politiikalle, jonka osa sopimus on, kun samantyyppisiä sopimuksia tehdään muiden kolmansien maiden kanssa. Käsiteltävässä asiassa tällä politiikalla on unionille ratkaiseva merkitys, koska se pyrkii takaamaan ydinvoimalaitosten turvallisuuden sitä ympäröivissä maissa. Näissä olosuhteissa riski, johon on vedottu, on kohtuudella ennakoitavissa ja se ei ole hypoteettinen. Riidanalaista päätöstä ei siis tältä osin rasita ilmeinen arviointivirhe.

96

Sama koskee kielteistä diplomaattista vaikutusta, joka voisi aiheutua Energoatomia koskevien kaupallisten tietojen ilmaisemisesta.

97

Kun luetaan sopimus, joka toimitettiin unionin yleiselle tuomioistuimelle edellä 25 kohdassa tarkoitetun selvittämistoimen yhteydessä, ilmenee lisäksi, että komissio ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se katsoi, että tämän sopimuksen ne osat, joita ei annettu tiedoksi, sisälsivät Energoatomia koskevia arkaluonteisia tietoja, kuten lausekkeita, joilla pyritään tunnistamaan potentiaalisia kaupallisia riskejä ja rahoitusehtoja ja joiden ilmaiseminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti aiheuttaa vahinkoa unionin kansainvälisten suhteiden suojaamiselle.

98

On vielä lisättävä edelliseen, että kuten asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannesta luetelmakohdasta käy ilmi, juuri kuvatun yleisen edun suojaa ei pidä vertailla ylivoimaiseen yleiseen etuun.

99

On lopuksi todettava, että edellä 80 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa komission esittämät perustelut ovat riittävät, jotta kantajalle selviävät annetun päätöksen syyt ja unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

100

Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

101

Kantaja katsoo, että toisin kuin komissio on päättänyt, taloudellista etua koskeva poikkeus, josta säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, ei voi käsiteltävässä asiassa oikeuttaa kieltäytymistä antaa tutustuttavaksi sopimusta kokonaisuudessaan (oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan hakemuksen 1 kohta) ja EIP:n suositukseen (oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan hakemuksen 4 kohta), koska Energoatomilla ei ole taloudellisia etuja, koska komissio ei ole selittänyt miten tämä tutustumisoikeus aiheuttaisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahinkoa tämän edun suojalle, ja että kyseessä on hypoteettinen riski.

102

Komissio kiistää tämän kanneperusteen.

103

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan toimielimet voivat kieltäytyä antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi ”tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa”, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

104

Kuten edellä 34 kohdassa on todettu, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjä poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin on tulkittava ja sovellettava suppeasti siten, että yleisölle annetaan mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin.

105

Perusteeksi sille, ettei tutustuttavaksi anneta asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei näin ollen oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti riitä, että asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan alaan. Toimielimen, jolle pyyntö on esitetty, on lähtökohtaisesti myös selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa etua, jota suojataan poikkeuksella tai poikkeuksilla, johon tai joihin toimielin vetoaa. Lisäksi tällaisen vahingoittamisen vaaran on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä se saa olla täysin hypoteettinen (tuomio 28.3.2017, Deutsche Telekom v. komissio, T‑210/15, EU:T:2017:224, 27 kohta).

106

Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee siis, että komission pyydettyjen tietojen toimittamisesta kieltäytymiselle esittämää oikeutusta on tarkasteltava kolmen vaatimuksen valossa.

107

Ensimmäisen eli jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan alaan kuulumisen osalta kantaja väittää, että riidanalainen päätös nojautuu arviointivirheeseen, koska käsiteltävässä asiassa ei voi olla kyse Energoatomin taloudellisista eduista, koska se on valtionyritys.

108

Todettakoon tältä osin, että mikään ei estä sitä, että Energoatomin kaltaisella valtionyrityksellä katsotaan olevan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja taloudellisia etuja. Pelkästään se, että yrityksen pääoma on valtion hallussa, ei sinällään voi merkitä, että yrityksellä ei voisi olla taloudellisia etuja, joita voidaan suojata samoin kuin yksityisen yrityksen. Kuten komissio on todennut, Energoatom harjoittaa kaupallista toimintaa, jonka puitteissa se kilpailee sähkömarkkinoilla, missä yhteydessä sen on säilytettävä etunsa näillä markkinoilla. Ei siis voida kiistää sitä, että asiakirjat, joihin on pyydetty oikeutta tutustua, voivat koskea taloudellisia etuja ja kuulua tällä perusteella asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun toiminnan alaan.

109

Siltä osin kuin kyse on edellä 105 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä johtuvasta toisesta vaatimuksesta, kantaja arvostelee komissiota siitä, että tämä ei ole selittänyt, miten sopimuspuolten intressejä loukattaisiin konkreettisesti ja tosiasiallisesti, jos kaikki pyydetyt asiakirjat toimitettaisiin.

110

Siltä osin kuin kyse on lainasopimuksesta, komissio selitti riidanalaisessa päätöksessä, että jos tämä sopimus ilmaistaisiin kokonaisuudessaan, vahingoitettaisiin yhtäältä Energoatomin taloudellisia etuja ja toisaalta komission taloudellisia etuja Euratomin lainasopimuksiin liittyen. Komissio korosti Energoatomin osalta, että sopimuksessa ilmaistaan molempien sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet ja siinä käsitellään lukuisia mahdollisia ja yksilöityjä kaupallisia riskejä. Siihen sisältyy myös arkaluonteisia kaupallisia tietoja, kuten Energoatomin sähkön hinnoittelu ja rahoitussitoumusten kynnysarvoja. Komissio totesi selityksessään myös, että sopimusta sovelletaan edelleen.

111

Komissio totesi omista eduistaan, että sopimus on laadittu sellaisen mallin perusteella, jota on käytetty muissa Euratomin sopimuksissa. Näissä olosuhteissa sopimuksen ilmaiseminen kokonaisuudessaan vaikeuttaisi paitsi Energoatomin kanssa tehdyn lainasopimuksen myös muiden samankaltaisten voimassaolevien sopimusten täytäntöönpanon. Se asettaisi komission vaikeampaan asemaan samantyyppisiä sopimuksia koskevissa neuvotteluissa tulevaisuudessa.

112

Siltä osin kuin kyse on EIP:n suosituksesta komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että ilmaisematta jätetyt osat sisälsivät Energoatomin toimittamia arkaluonteisia kaupallisia tietoja sekä neuvoja lainariskin pienentämiseksi. Niissä toistettiin lisäksi lainasopimuksen lausekkeita, joiden osalta komissio katsoo jo osoittaneensa, että niiden ilmaiseminen vahingoittaisi sen ja Energoatomin taloudellisia etuja.

113

Kun otetaan huomioon nämä selitykset ja se, että komissio erotti toisistaan asiakirjojen ne osat, jotka koskevat taloudellisia etuja ja ne, jotka eivät niitä koske ja joihin on annettu tutustumisoikeus, on todettava, että komissio on suorittanut edellä 105 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetettujen vaatimusten mukaisen tarkastelun ja että se on esittänyt tältä osin riittävät selitykset.

114

Näihin selityksiin liittyen on lisäksi huomattava, että toisin kuin kantaja väittää, komissio on riidanalaisessa päätöksessä ilmaissut syyt, joiden vuoksi tietojen ilmaiseminen ei ole ajateltavissa lähitulevaisuudessa. Se on näin tuonut esiin, että Energoatomin kanssa tehty sopimus oli edelleen voimassa ja että kyseinen sopimus oli laadittu muita sopimuksia varten käytetyn mallin perusteella. Komission mukaan pyydettyjen asiakirjojen ilmaisemisesta kokonaisuudessaan voisi olla seurauksia paitsi Energoatomin kanssa tehdyn sopimuksen, myös muiden jo tehtyjen tai tulevaisuudessa tehtävien sopimusten täytäntöönpanoon.

115

Edellä 105 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraavasta kolmannesta vaatimuksesta kantaja toteaa, että taloudellisten etujen vaarantaminen, johon komissio vetoaa, on puhtaasti hypoteettista.

116

Tältä osin todettakoon, että riski siitä, että vaarannetaan Energoatomin taloudellisia etuja paljastamalla sitä koskevia arkaluonteisia tietoja, ja siitä, että haitataan muiden jo tehtyjen tai tulevaisuudessa tehtävien sopimusten moitteetonta täytäntöönpanoa, on kohtuudella ennakoitavissa eikä sitä voida pitää hypoteettisena, koska yhtäältä asianomaiset asiakirjat ovat muita sopimuksia varten käytettyyn malliin perustuva lainasopimus ja erään pankin tätä lainaa koskeva suositus, ja koska toisaalta asianomainen yritys toimii sähkömarkkinoilla.

117

Kantaja arvosteli kannekirjelmässään komissiota myös siitä, että tämä perusteli taloudellisia etuja koskevan poikkeuksen soveltamista sillä, että sopimus oli arvoltaan yli 300 miljoonaa euroa. Kantajan mukaan sopimuksen tärkeydellä ei kuitenkaan ole merkitystä tarkoitetun poikkeuksen soveltamiseksi.

118

Tämä väite on myös hylättävä, koska se perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Riidanalaisesta päätöksestä käy näet ilmi, että vaikka sopimuksen arvo on mainittu sen hankkeen kuvauksessa, johon asiakirjat liittyvät, poikkeuksen soveltamisen oikeutus käsiteltävässä asiassa ei perustu tähän seikkaan. Ei myöskään voida kiistää sitä, että sopimuspuolen taloudellisille eduille aiheutuva vahinko kasvaa sopimuksen arvon myötä.

119

Kun luetaan edellä 25 kohdassa tarkoitetun asian selvittämistoimen yhteydessä pyydetyt unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetut asiakirjat, käy ilmi, että kuten riidanalaisessa päätöksessä on todettu, niissä lainasopimuksen ja EIP:n lausunnon osissa, joita ei ole annettu tutustuttaviksi, yksilöidään sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet ja niihin sisältyy arkaluonteisia tietoja, kuten Energoatomin sähkön hinnoittelu tai rahoitussitoumusten kynnysarvot sekä lainaan liittyvät riskianalyysit, joiden ilmaiseminen aiheuttaisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahinkoa sekä Energoatomin että komission taloudellisille eduille asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuin tavoin.

120

Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

121

Kantaja arvostelee kannekirjelmässä komissiota siitä, että tämä ei tutkinut, oliko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttäisi asiakirjojen sisällön ilmaisemista ennalta tarkastelujen etujen suojasta huolimatta.

122

Komissio kiistää tämän kanneperusteen.

123

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi muun muassa tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä asiakirjan ilmaisemista.

124

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdasta sen sijaan seuraa, että ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa ei ole tarkasteltava silloin, kun kyse on kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojasta.

125

Kuten edellä 98 kohdassa on todettu, komissiota ei näin ollen voida arvostella siitä, että se ei ole käsiteltävässä asiassa vertaillut kansainvälisiä suhteita koskevaa yleistä etua ylivoimaiseen yleiseen etuun.

126

Sitä vastoin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi komission on vertailtava keskenään yhtäältä taloudellisia etuja, joita kyseessä olevien asiakirjojen ilmaiseminen sen mukaan uhkaa, ja toisaalta sitä ylivoimaista yleistä etua, johon kantaja vetoaa ja jota asianomaisten asiakirjojen ilmaiseminen edistäisi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pyynnöstä tutustua asiakirjoihin tehtävä päätös riippuu siitä, mikä etu on käsiteltävissä asioissa ensisijainen (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 42 kohta ja tuomio 13.1.2017, Deza v. ECHA, T‑189/14, EU:T:2017:4, 53 kohta).

127

Pyynnön esittäjän on kuitenkin vedottava konkreettisesti seikkoihin, jotka osoittavat ylivoimaisen yleisen edun, joka oikeuttaa antamaan tiedon kyseisten asiakirjojen sisällöstä (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 94 kohta).

128

Kantaja ei ensimmäisessä hakemuksessaan vedonnut mihinkään ylivoimaiseen yleiseen etuun, jonka perusteella suositus olisi voitu ilmaista taloudellisille eduille annettavasta suojasta huolimatta.

129

Kantaja väitti uudistetussa hakemuksessaan, että olemassa oli ylivoimainen yleinen etu, koska pyydetyt tiedot koskivat ympäristöpäästöjä ja ydinenergiaa, joka on riskiteknologiaa. Sen mukaan taloudelliset ja rahoitukselliset näkökohdat kuuluivat myös yleisen edun piiriin, koska ydinturvallisuuden parantamisohjelmasta aiheutuvat kustannukset ovat koko yhteiskunnan vastuulla.

130

Komissio vastasi riidanalaisessa päätöksessä, että vaikka ne edut, joihin kantaja vetosi uudistetussa hakemuksessaan, ovat luonteeltaan tosiasiallisesti yleisiä, ne ovat kuitenkin vähämerkityksellisempiä kuin lainan puitteissa tavoiteltu päämäärä, joka on ydinturvallisuuden parantaminen Euroopan naapurimaiden laitoksissa. Vielä tärkeämpää on, että tätä päämäärää suojataan paremmin säilyttämällä hyvä suhde Ukrainan kanssa ja lainasopimuksen puitteissa saavutetulla edistyksellä.

131

Paitsi siltä osin kuin kyse on yleisestä edusta, joka koskee lainan kustannusten tietoon saamista, jota käsitellään jäljempänä 137 kohdassa, on todettava, että käsiteltävässä asiassa kantajan uudistetussa hakemuksessaan esittämät ylivoimaista yleistä etua koskevat pohdinnat ovat summaarisia ja epätäsmällisiä.

132

Kantaja on tosin kannekirjelmässä täsmentänyt, että pyydetyt asiakirjat sisältävät ehtoja, jotka koskevat luottojärjestelyn myöntämistä ydinturvallisuuden alalla, ja että jos nämä tiedot ilmaistaisiin, yleisöllä olisi mahdollisuus tarkistaa, täyttyvätkö nämä ehdot tosiasiallisesti. Tämä valvonta olisi keskeistä, kun otetaan huomioon, että monet seikat osoittavat, että ydinturvallisuutta koskevia sääntöjä ei noudateta Ukrainassa. Kantaja toteaa tältä osin, että rahoitetun ohjelman perusteella voidaan pidentää kahden reaktorin elinikää alun perin suunnitellusta ilman, että turvallisuutta koskevia toimenpiteitä olisi toteutettu; että laitoksen toiminnan harjoittajan taloudelliset vaikeudet herättävät huolta sen kyvystä rahoittaa turvallisuutta koskevat toimenpiteet; että ydinvoimaloiden turvallisuudesta vastuussa oleva viranomainen menetti riippumattoman asemansa tehtäessä päätöstä, joka koski toista asianomaisista reaktoreista; että yleisöllä on rajoitettu oikeus saada tietoa päätöksentekomenettelystä; että Ukraina ei ota huomioon naapurimaiden esittämiä tietojensaantipyyntöjä ja että Ukraina ei näytä toteuttavan tarvittavia toimenpiteitä turvallisuuden noudattamisen varmistamiseksi. Kun otetaan huomioon esiin tuotu vaara, olisi äärimmäisen tärkeää, että yleisö voisi valvoa toteutettuja toimenpiteitä tehostetusti, minkä pyydettyjen asiakirjojen toimittaminen mahdollistaisi.

133

On kuitenkin todettava, että koska nämä seikat on esitetty vasta kannevaiheessa, niitä ei voida ottaa huomioon riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Oikeuskäytännön mukaan toimielimen toimen lainmukaisuutta on näet arvioitava niiden tietojen perusteella, joita toimielimellä oli käytettävissään toimen antaessaan. Näin ollen kukaan ei voi vedota unionin tuomioistuimissa tosiseikkoihin, joita ei ole esitetty hallinnollisessa menettelyssä (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2010, AstraZeneca v. komissio, T‑321/05, EU:T:2010:266, 687 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

134

Edellä 127 kohdassa esitetyt vaatimukset eivät siis täyty.

135

Täydellisyyden vuoksi todettakoon, että kantaja on jo saanut tiedon niistä sopimuksen ja EIP:n suosituksen osista, jotka koskevat sopimuksen ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia näkökohtia, ja että niiden osien ilmaiseminen, joihin tutustuminen on evätty ja jotka koskevat taloudellisia ja rahoituksellisia näkökohtia, ei mahdollistaisi sitä, että yleisö voi tarkistaa, noudatetaanko Energoatomille asetettuja turvallisuutta koskevia edellytyksiä tosiasiallisesti.

136

On lisäksi korostettava, että komissio saattoi arviointivirhettä tekemättä katsoa, että ydinturvallisuus varmistettaisiin paremmin säilyttämällä hyvä suhde Ukrainan kanssa tällä alalla kuin antamalla yleisölle oikeus tutustua asianomaisiin asiakirjoihin.

137

Mitä tulee yleisön intressiin saada tietoonsa lainan kustannukset, komissio saattoi niin ikään arviointivirhettä tekemättä katsoa, että se oli merkitykseltään vähäisempi kuin intressi ydinvoiman turvallisuuden varmistamiseen Euroopan naapurivaltioissa.

138

Neljäs kanneperuste on siis perusteeton.

139

Kantaja esittää vastauksessaan perusteen, jonka mukaan perusoikeuskirjan 42 artiklaa on rikottu, koska komissio ei 21.12.2015 päivätyssä vastauksessaan, jota käsitellään edellä 6 kohdassa, ja riidanalaisessa päätöksessä yhtäältä ja vastineessa toisaalta riittävästi ottanut huomioon kantajan hallinnollisessa menettelyssä esittämiä väitteitä.

140

Kuten komissio on todennut, tätä perustetta, joka koskee hallinnollisen menettelyn sääntöjenmukaisuutta, ei ole esitetty kannekirjelmässä siltä osin kuin se koskee 21.12.2015 päivättyä vastausta ja riidanalaista päätöstä. Koska tämä peruste ei ole kannekirjelmässä aiemmin esitetyn perusteen laajentamista eikä perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, se on uusi peruste, joka on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 84 artiklan nojalla (ks. tältä osin tuomio 20.11.2017, Voigt v. parlamentti, T‑618/15, EU:T:2017:821, 87 kohta).

141

Todettakoon vastineen osalta, ettei Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä eikä työjärjestyksestä seuraa, että vastaajalla olisi velvollisuus vastata kaikkiin kantajan kannekirjelmässä esittämiin väitteisiin. Vastauksen sisällöllä ei myöskään voi olla mitään vaikutuksia riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen. Tätä on näet arvioitava ajankohtana, jolloin päätös on tehty.

142

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdassa määrätään, että perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan niissä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 42 artiklalla ei voi olla laajempi sisältö kuin SEUT 15 artiklalla ja asetuksella N:o 1049/2001, joilla se pannaan täytäntöön. Koska riidanalaisen päätöksen lainmukaisuus on jo tutkittu edeltävien perusteiden yhteydessä, sitä ei ole tarpeen tutkia perusoikeuskirjan 42 artiklan valossa.

143

Viides kanneperuste on siis hylättävä.

144

Kaikesta edellä lausutusta seuraa, että kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.

145

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

146

Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

147

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla Yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: