UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kymmenes jaosto)

2 päivänä heinäkuuta 2020 ( *1 )

[Teksti oikaistu 3.9.2020 annetulla määräyksellä]

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Tehokas oikeussuoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla – Tuomareiden riippumattomuuden periaate – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Unionin tuomioistuimen toimivalta – SEUT 267 artikla – Tutkittavaksi ottaminen – Asioiden jakamista tuomioistuimessa koskevat kansalliset säännökset – Oikeussuojakeino – Tulkinta, joka on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisunsa – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Asiassa C‑256/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Wien (Wienin hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 27.2.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 26.3.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille

S.A.D. Maler und Anstreicher OG,

Magistrat der Stadt Wienin ja

Bauarbeiter Urlaubs- und Abfertigungskassen osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Ilešič ja C. Lycourgos,

julkisasiamies: M. Bobek,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

[sellaisena kuin se on oikaistuna 3.9.2020 annetulla määräyksellä] ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

[sellaisena kuin se on oikaistuna 3.9.2020 annetulla määräyksellä] ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Itävallan hallitus, asiamiehinään J. Schmoll, M. Augustin ja C. Drexel,

–	Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–	Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Falk ja H. Shev,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään P. Van Nuffel ja F. Erlbacher,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

on antanut seuraavan

määräyksen

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan sekä tehokkuusperiaatteen tulkintaa.

2	Tämä pyyntö on esitetty S.A.D. Maler und Anstreicher OG:n (jäljempänä Maler) vireille panemassa menettelyssä, jossa on kyse sellaisen päätöksen laillisuudesta, jolla se velvoitetaan maksamaan pakolliset lakisääteiset maksut.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3	Bundes-Verfassungsgesetzin (Itävallan liittovaltion perustuslaki; jäljempänä B‑VG) 83 §:ssä säädetään, että yleisten tuomioistuinten organisaatiosta ja toimivallasta säädetään liittovaltion laissa ja ettei oikeutta käsittelyyn lain mukaan määräytyvässä tuomioistuimessa voida evätä.

B-VG:n 87 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1. Tuomarit ovat riippumattomia tuomarin virkaansa hoitaessaan.

2. Tuomari hoitaa tuomarin virkaansa, kun hän suorittaa kaikkia hänelle lain nojalla tai tuomioistuimen asioiden jaon mukaan kuuluvia lainkäyttötehtäviä, lukuun ottamatta oikeushallinnon alaan kuuluvia asioita, joita ei lain mukaan ole osoitettu jaostojen tai komiteoiden hoidettaviksi.

3. Asiat jaetaan yleisen tuomioistuimen tuomareille etukäteen liittovaltion laissa määritetyksi ajanjaksoksi. Tuomarille tämän asioiden jaon mukaan kuuluva asia voidaan ottaa häneltä pois ainoastaan liittovaltion laissa tätä varten nimetyn jaoston päätöksellä ja yksinomaan silloin, kun tuomari on estynyt tai kun tuomarin käsiteltävänä olevien asioiden määrä estää häntä ratkaisemasta ne kohtuullisessa ajassa.”

B-VG:n 135 §:n 2 momentin mukaan Verwaltungsgericht Wienin (Wienin hallintotuomioistuin, Itävalta) hoidettavaksi kuuluvat asiat on jaettava etukäteen laissa määritetyksi ajanjaksoksi. Wienin hallintotuomioistuimesta annetun lain (Gesetz über das Verwaltungsgericht Wien) 18 §:n mukaan tämä ajanjakso vastaa kalenterivuotta.

B-VG:n 135 §:n 3 momentin nojalla ainoastaan elin, joka on etukäteen määritetyn sitovan asioiden jaon osalta toimivaltainen, voi ottaa jollekin Verwaltungsgericht Wienin jäsenelle asioiden jaon mukaan kuuluvan asian tältä pois, ja näin on ainoastaan, jos kyseinen jäsen on estynyt tai kun hänen käsiteltävänään olevien asioiden määrä estää häntä ratkaisemasta ne kohtuullisessa ajassa.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

Maler-niminen maalausyritys määrättiin maksamaan kahdella Bauarbeiter-Urlaubs- und Abfertigungskassen (rakennusalan työntekijöiden loma- ja työsuhteen päättymiskorvauskassa, Itävalta) (jäljempänä BUAK) tekemällä päätöksellä rakennusalan työntekijöiden loma-ajan palkasta ja työsuhteen päättymiskorvauksesta annetun lain (Bauarbeiter-Urlaubs- und Abfertigungsgesetz) (BGBl. 414/1972), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä BUAG), mukaiset pakolliset lakisääteiset maksut.

8	Kyseisellä lailla on perustettu BUAK, joka on julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka vastaa BUAG:ssä säädettyjen korvausten maksamiseen tarkoitettujen varojen keräämisestä. Sen tehtävänä on rakennusalan työntekijöiden loma-ajan palkkojen hallinnointi ja maksaminen.

Koska Maler ei suorittanut näitä maksuja, BUAK antoi sen osalta kaksi erääntymisilmoitusta. Maler teki tämän jälkeen oikaisuvaatimuksen Magistrat der Stadt Wienille (Wienin kaupunginhallitus, Itävalta), joka pysytti kyseiset erääntymisilmoitukset 19.6.2018 tekemällään päätöksellä. Maler valitti tästä päätöksestä Verwaltungsgericht Wieniin. Se väittää kyseisessä tuomioistuimessa, että sen työntekijät eivät kuulu kyseisen lain soveltamisalaan ja ettei sen näin ollen ole maksettava BUAK:n vahvistamia palkanlisiä ja lisämaksuja.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka täsmentää toimivansa yhden tuomarin kokoonpanossa (jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari), toteaa, että BUAK on saatavien maksun turvaamisesta vastaava laitos, josta säädetään Itävallan oikeudessa tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9) 7 artiklaan perustuvan suojelun varmistamiseksi työntekijöille; kyseisen 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

11	Pääasia rekisteröitiin Verwaltungsgericht Wienissä 26.7.2018 yhdellä ainoalla asianumerolla, ja se jaettiin ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomarille.

12	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari huomauttaa, että Wienin kaupunginhallitus hylkäsi 19.6.2018 tehdyllä päätöksellä kaksi Malerin eri ajankohtina tekemää oikaisuvaatimusta BUAK:n antamista erääntymisilmoituksista, jotka perustuivat BUAK:n Malerilta vaatimiin saataviin.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on sitä mieltä, että vaikka sen käsiteltäväksi on muodollisesti saatettu vain yksi ainoa valitus yhdestä ainoasta päätöksestä, on katsottava, että kyse on todellisuudessa kahdesta valituksesta, jotka on tehty kahdesta eri päätöksestä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin mukaan Verwaltungsgericht Wienin kirjaamo on rekisteröinyt asian kuitenkin siten, että nämä kaksi valitusta muodostavat yhden ainoan valituksen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari toteaa, ettei etukäteen määritettyä sitovaa asioiden jakoa Verwaltungsgericht Wienissä ole noudatettu, koska asioiden jakamista koskevaa sääntöä, joka – jos sitä olisi noudatettu asianmukaisesti – olisi johtanut siihen, että nämä kaksi valitusta jaetaan kahdelle eri tuomarille, on rikottu, kun kaksi eri valitusta on rekisteröity yhdellä ainoalla asianumerolla.

14	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari toteaa ilmoittaneensa tästä ”virheestä” tuomioistuimensa kirjaamolle.

15	Kirjaamo rekisteröi 31.7.2018 Malerin tekemän valituksen toisella asianumerolla siltä osin kuin kyseinen valitus koski 19.6.2018 tehdyn päätöksen päätösosan erästä toista kohtaa. Tämä toinen asia on kuitenkin jaettu uudelleen samalle tuomarille eli ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomarille.

Viimeksi mainittu toteaa, että hän on esittänyt 3.8.2017 tuomioistuimensa presidentille kyseisen jakamisen osalta toimivallan puuttumista koskevan väitteen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin mukaan kirjaamon olisi etukäteen määritetyn sitovan asioiden jaon mukaan pitänyt jakaa tällä jälkimmäisellä numerolla rekisteröity asia toiselle tuomarille.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin mukaan tuomioistuimen presidentti on sivuuttanut etukäteen määritettyä sitovaa asioiden jakoa koskevat säännökset, koska se on antanut kirjaamolle suulliset ohjeet siitä, että ensimmäisen asian alkuperäistä jakoa ei saa muuttaa ja se on yhdistettävä jälkimmäisen asiaan.

18	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on sitä mieltä, että ainoastaan etukäteen määritettyä sitovaa asioiden jakoa käsittelevällä komitealla on kollegiaalisena elimenä toimivalta suorittaa tällainen jakaminen.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari toteaa, ettei sille ole milloinkaan ilmoitettu näistä ”tapahtumista” eikä jälkimmäisen asian ”peitellystä” jaosta. Hän toteaa lisäksi, ettei Itävallan oikeusjärjestyksessä säädetä mistään oikeussuojakeinosta tämän tyyppisen, tuomioistuimen presidentin ”menettelyn” riitauttamiseksi.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari esitti 5.10.2018 Verwaltungsgericht Wienin presidentille tämän asioiden jakoa käsittelevän komitean presidentin ominaisuudessa pyynnön siitä, että todetaan, ettei hänellä ole toimivaltaa antaa ratkaisua pääasiassa. Hän viittasi pyynnössään nimenomaisesti Verfassungsgerichtshofin (perustuslakituomioistuin, Itävalta) oikeuskäytäntöön, jonka mukaan sellaisen tuomarin antama ratkaisu, jolle on annettu toimivalta käsitellä asia tuomioistuimensa sisäisten asioiden jakamista koskevien sääntöjen vastaisesti, on luonnehdittava ratkaisuksi, jonka on antanut lainkäyttöelin, jolla ei ole toimivaltaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari toteaa, että Verfassungsgerichtshof on katsonut, että tällaisella ratkaisulla rikotaan B-VG:n 83 §:n 2 momentin perustuslaillisia säännöksiä ja Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleen määräyksiä ja se on tästä syystä perustuslain vastainen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari väitti kyseisen pyyntönsä tueksi myös, että jos hän antaa perustuslain vastaisen ratkaisun, hänen olisi varauduttava virka-, kurinpito-, rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisiin seuraamuksiin. Hän toteaa lisäksi, että hänellä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan velvollisuus estää perustuslain vastaisen tuomioistuinratkaisun antaminen.

Tuomioistuimen, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari kuuluu, presidentti ilmoitti kyseiselle tuomarille 10.10.2018 päivätyllä kirjeellä, että tällä on toimivalta ja velvollisuus ratkaista pääasia. Presidentti esitti kyseisessä kirjeessä, että valitus koskee vain yhtä hallintopäätöstä, joten myös asioita on vain yksi.

22	Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari katsoi, että kyseinen kirje on julkisen vallan toimi, hän haki siihen muutosta Verwaltungsgerichtshofilta (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta).

Verwaltungsgerichtshof jätti kyseisen valituksen 21.11.2018 annetulla määräyksellä tutkimatta lähinnä sillä perusteella, että ainoastaan hallintotuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin asianosaiset voivat vedota subjektiiviseen oikeuteen saada lain perusteella määräytyvän tuomarin antamaa suojaa. Asian virheellisellä jakamisella ei sitä vastoin voida loukata hallintotuomioistuimen jäsenen subjektiivista oikeutta eikä hänellä myöskään ole toimivaltaa hakea muutosta tällaiseen jakamiseen.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari toteaa, että Verwaltungsgerichtshof on kyseisessä määräyksessä kuitenkin katsonut, että jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin näkemys olisi oikea, sen tuomarina pääasiassa antama ratkaisu olisi kuitenkin siitä syystä, ettei hänellä ole toimivaltaa, koska kyseinen asia on jaettu hänelle lainvastaisesti, ristiriidassa B-VG:n 83 §:n 2 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistetun lain perusteella määräytyvää tuomaria koskevan takeen kanssa, ja kyseinen ratkaisu olisi siis perustuslain vastainen.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari katsoo myös, että lailla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuiksi oikeusturvaelimiksi perustetuissa tuomioistuimissa vireille pannut asiat on ennen niiden jakamista yksilöitävä etukäteen määritetyn sitovan asioiden jaon perusteella, jottei kyseistä määräystä rikota.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari huomauttaa tältä osin, että yhtäältä sitä, että jokin asia on jaettu tietylle tuomarille etukäteen määritetyn sitovan asioiden jaon vastaisesti, ei Itävallan oikeuden mukaan ole mahdollista riitauttaa, joten kyseisen tuomarin on joko annettava kaikista seikoista tietoisena ratkaisu, joka loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettuja asianosaisten oikeuksia, tai pidättäydyttävä ratkaisemasta asiaa ja loukata siten samassa määräyksessä vahvistettuja asianosaisten oikeuksia. Toisaalta sen vuoksi, että asianosaisilla ei ole tietoa usein täysin sisäisistä sääntöjenvastaisuuksista ja tapahtumista, jotka merkitsevät etukäteen määritetyn sitovan asioiden jaon noudattamatta jättämistä, osapuolten oikeuksia ei enää taattaisi Itävallan oikeudessa tehokkaasti, mikä on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen kanssa.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin mukaan kyseessä oleva Itävallan oikeustila tuo esiin vakavia epäilyjä tuomareiden puolueettomuuden takaamisesta. Oikeudenkäynnin osapuoli ei näet voi vedota siihen, ettei tuomarilla ole toimivaltaa, ennen kuin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa. Asiaa käsittelevän tuomarin on lisäksi annettava ratkaisu siitä huolimatta, ettei hänellä ole toimivaltaa. Itävallan oikeustilassa estetään siis sekä tuomaria että oikeudenkäynnin osapuolia vetoamasta ennen ratkaisun antamista siihen, että ratkaisulla rikotaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta sen vuoksi, että asianomaisen tuomioistuimen etukäteen määritettyyn sitovaan sisäiseen asioiden jakoon liittyy lainvastaisuus, kuten sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa.

Näissä olosuhteissa Verwaltungsgericht Wien päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Lisäkysymys: Jos [ensimmäiseen] kysymykseen vastataan kieltävästi: Edellyttävätkö SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kuten myös tehokkuusperiaate, kansallisessa oikeusjärjestyksessä, jossa on taattu perustuslaissa perusoikeus sitovaan asioiden jakoon, jonkinlaisia lainsäätäjän takeita koskevia velvollisuuksia, ja jos, niin millaisia?

Lisäkysymykset: Jos [ensimmäiseen] kysymykseen vastataan myöntävästi: Edellyttävätkö SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kuten myös tehokkuusperiaate, ainakin kansallisessa oikeusjärjestyksessä, jossa on taattu perustuslaissa perusoikeus sitovaan asioiden jakoon,

–	sitä, että määräystä tai toimea, joka koskee asian jakamista tuomarille ja jonka antaneella elimellä ei lain mukaan ole toimivaltaa antaa tällaista määräystä tai toteuttaa tällaista toimea, on jätettävä noudattamatta?

–	sitä, että tuomioistuimen työjärjestyksessä asioiden jakamisesta vastaavalle elimelle voidaan antaa – jos ylipäätään – ainoastaan jo etukäteen määritettyä, suppeaa harkintavaltaa jakamispäätöksen osalta?

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kuten myös tehokkuusperiaatetta, ainakin sellaisen kansallisen oikeusjärjestyksen osalta, jossa perustuslaissa säädetään tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaamiseksi perusoikeudesta siihen, että tuomareiden käsittelemät asiat jaetaan etukäteen yleisten sääntöjen perusteella määritetyn sitovan asioiden jaon mukaisesti, tulkittava siten, että tuomarin, jolla on epäilyjä 1) tuomioistuimen sisäisen asioiden jaon lainmukaisuudesta tai 2) tuomioistuimen sisäistä asioidenjakoa toteuttavan tuomioistuimen sisäisen päätöksen, joka koskee suoraan kyseisen tuomarin toimintaa (erityisesti asioiden jakamispäätös), lainmukaisuudesta, on voitava tehdä näiden epäilyjen osalta valitus (joka ei etenkään rasita taloudellisesti kyseistä tuomaria) toiseen tuomioistuimeen, jolla on täysi valvontavalta lainvastaisena pidettävän toimen lainmukaisuuden tutkimiseen?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko joitain muita määräyksiä, jotka lainsäätäjän on taattava ja joilla turvataan, että tuomarilla on mahdollisuus varmistaa asioiden jaosta annettujen (etenkin tuomioistuimen sisäisten) määräysten noudattamiseen liittyvien, häntä koskevien määräysten noudattamisen lainmukaisuus?

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kuten myös tehokkuusperiaatetta, ainakin sellaisen kansallisen oikeusjärjestyksen osalta, jossa perustuslaissa säädetään tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaamiseksi perusoikeudesta siihen, että tuomareiden käsittelemät asiat jaetaan etukäteen yleisten sääntöjen perusteella määritetyn sitovan asioiden jaon mukaisesti, tulkittava siten, että oikeudenkäynnin osapuolen, jolla on epäilyjä 1) tuomioistuimen sisäistä asioiden jakoa koskevan sellaisen määräyksen lainmukaisuudesta, joka voi ennakolta vaikuttaa sitä koskevassa menettelyssä tehtävään päätökseen tai 2) sen lainmukaisuudesta, että kyseinen asia on jaettu tietylle tuomarille, on voitava tehdä vielä ennen tuomioistuinratkaisun antamista näiden epäilyjen osalta valitus (joka ei rasita kyseistä osapuolta kohtuuttomasti taloudellisesti) toiseen tuomioistuimeen, jolla on täysi valvontavalta lainvastaisena pidettävän toimen lainmukaisuuden tutkimiseen?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko joitain muita määräyksiä, jotka lainsäätäjän on taattava ja joilla turvataan, että oikeudenkäynnin osapuolella on vielä ennen tuomioistuinratkaisun antamista mahdollisuus varmistaa sitä koskeva perusoikeutensa, että asian käsittelee ”lain perusteella määräytyvä tuomari”, noudattamisen lainmukaisuus?

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kuten myös tehokkuusperiaatetta, ainakin sellaisen kansallisen oikeusjärjestyksen osalta, jossa perustuslaissa säädetään tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaamiseksi perusoikeudesta siihen, että tuomareiden käsittelemät asiat jaetaan etukäteen yleisten sääntöjen perusteella määritetyn sitovan asioiden jaon mukaisesti, tulkittava siten, että tuomioistuimen sisäinen asioiden jako ja tuomioistuimen sisäinen saapuvien asiakirjojen kirjaamismenettely on järjestettävä niin avoimesti ja jäljitettävissä olevalla tavalla, että tuomari tai oikeudenkäynnin osapuoli voi ilman erityisiä ponnisteluja tarkistaa, vastaako se, mitkä asiat on konkreettisesti jaettu tuomarille tai tietylle jaostolle, tuomioistuimen sisäistä asioiden jakoa koskevia määräyksiä?

b)	Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko joitain muita määräyksiä, jotka lainsäätäjän on taattava ja joilla turvataan, että tuomarilla tai oikeudenkäynnin osapuolella on mahdollisuus saada käsitys tietyn asian jakamisen lainmukaisuudesta?

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kuten myös tehokkuusperiaatetta, ainakin sellaisen kansallisen oikeusjärjestyksen osalta, jossa perustuslaissa säädetään tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaamiseksi perusoikeudesta siihen, että tuomareiden käsittelemät asiat jaetaan yleisten sääntöjen perusteella määritetyn sitovan asioiden jaon mukaisesti, tulkittava siten, että oikeudenkäynnin osapuolten ja tuomarin on voitava ilman erityisiä ponnisteluja ymmärtää asioiden jakoa koskevien sääntöjen sisältö ja että oikeudenkäynnin osapuolilla ja tuomarilla on tällä tavalla oltava mahdollisuus tarkistaa asian tuomarille tai tietylle jaostolle jakamisen lainmukaisuus?

b)	Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko joitain muita määräyksiä, jotka lainsäätäjän on taattava ja joilla turvataan, että tuomari tai oikeudenkäynnin osapuoli voi saada käsityksen tietyn asian jakamisen lainmukaisuudesta?

Mitä toimintavelvoitteita tuomarilla on, kun otetaan huomioon hänen unionin oikeudesta johtuva velvollisuutensa noudattaa unionin oikeuteen sisältyviä menettelysääntöjä, siinä tapauksessa, että tuomari velvoitetaan (tuomioistuimen ulkopuolisen tai sisäisen) toimen, jota hän ei voi riitauttaa, perusteella toimimaan tavalla, joka on unionin oikeuden vastainen ja jolla loukataan oikeudenkäynnin osapuolten oikeuksia?”

Unionin tuomioistuimen toimivalta ja ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos asia on selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton tai jos vaatimuksen tai kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista sen perustellulla määräyksellä.

30	Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.

Ensimmäiseksi unionin tuomioistuimen toimivallasta, joka koskee nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkimista ja jonka Itävallan hallitus on riitauttanut, on huomautettava perusoikeuskirjan määräysten osalta, että unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tulkita unionin oikeutta ainoastaan sille annetun toimivallan rajoissa (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Käsiteltävässä asiassa on todettava, siltä osin kuin kyse on tarkemmin ottaen perusoikeuskirjan 47 artiklasta, jota nyt esillä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin käsiteltävänä oleva asia koskee lähinnä BUAK:n, joka on kyseisen tuomarin mukaan saatavien maksun turvaamisesta vastaava laitos, josta on säädetty Itävallan oikeudessa direktiivin 2003/88 7 artiklaan perustuvan suojelun varmistamiseksi työntekijöille, tekemän hallintopäätöksen laillisuutta. Mainittu tuomari ei esitä kuitenkaan mitään kysymystä, joka koskee kyseisen 7 artiklan tulkintaa, eikä syitä, joiden vuoksi kyseisellä säännöksellä olisi merkitystä pääasian kannalta. Pelkästään sen perusteella, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin mukaan BUAK ”perustuu” mainittuun 7 artiklaan, ei voida katsoa, että pääasiaa säännellään unionin oikeudessa tämän määräyksen 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

Edellä esitetystä seuraa, ettei minkään perusteella voida katsoa, että pääasia koskee sellaisen unionin oikeuden säännön tulkintaa tai soveltamista, joka olisi pantu täytäntöön kansallisella tasolla. Unionin tuomioistuimella ei näin ollen ole toimivaltaa tulkita perusoikeuskirjan 47 artiklaa nyt käsiteltävässä asiassa.

Toiseksi on huomautettava SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, että kyseisen määräyksen mukaan jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla taataan tehokas tuomioistuinvalvonta kyseisillä aloilla (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisalan osalta, että mainittu määräys koskee ”unionin oikeuteen kuuluvia aloja” riippumatta tilanteesta, jossa jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on siten tarkoitus soveltaa kaikkiin kansallisiin elimiin, jotka saattavat lausua tuomioistuimena kysymyksistä, jotka koskevat unionin oikeuden soveltamista tai tulkintaa ja jotka luetaan siten unionin oikeuteen kuuluviin aloihin (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tämä pätee ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomariin, joka voi näet itävaltalaisen tuomioistuimen jäsenenä joutua lausumaan unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja joka kuuluu unionin oikeudessa tarkoitettuna ”tuomioistuimena” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla Itävallan oikeussuojakeinojen järjestelmään ”unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”, joten kyseisen tuomarin on täytettävä tehokkaan oikeussuojan vaatimukset (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Lisäksi on huomautettava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja erityisesti SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla kuuluvia velvoitteita (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40	Edellä esitetystä ilmenee, että unionin tuomioistuimella on nyt käsiteltävässä asiassa toimivalta tulkita SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.

Ennakkoratkaisupyynnön tukittavaksi ottamista koskevasta kysymyksestä, jonka Itävallan ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat ottaneet esiin, on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin myös niin, että SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole kuitenkaan neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan oikeusriidan todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on siten toistuvasti muistuttanut, että sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisutuomio (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tällaisessa menettelyssä mainitun oikeusriidan ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on siis oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten (tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, että pääasialla ei ole asiakysymyksen osalta mitään liittymää unionin oikeuteen eikä etenkään SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan, jota ennakkoratkaisukysymykset koskevat, ja että ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin olisi sovellettava unionin oikeutta tai mainittua määräystä ratkaistakseen pääasian asiakysymyksen osalta. Nyt käsiteltävänä oleva asia eroaa tältä osin muun muassa asiasta, jossa annettiin 27.2.2018 tuomio Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117) ja jossa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi oli saatettu kanne, jossa vaadittiin kumoamaan hallintopäätökset, joilla alennettiin Tribunal de Contasin (tilintarkastustuomioistuin, Portugali) jäsenten palkkoja sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa säädettiin tällaisesta alentamisesta ja jonka yhteensopivuus SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa oli riitautettu mainitussa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Toiseksi on todettava, että vaikka unionin tuomioistuin on jo katsonut, että sellaisten unionin oikeuden menettelysäännösten tulkintaa koskevat ennakkoratkaisukysymykset voitiin ottaa tutkittaviksi, joita asianomaisen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava antaakseen tuomionsa (ks. vastaavasti mm. tuomio 17.2.2011, Weryński, C‑283/09, EU:C:2011:85, 41 ja 42 kohta), nyt käsiteltävässä asiassa esitetyillä kysymyksillä ei ole tällaista ulottuvuutta (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kolmanneksi on todettava, että unionin tuomioistuimen vastaus mainittuihin kysymyksiin ei myöskään olisi omiaan antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomarille unionin oikeuden tulkintaa, jonka avulla hän voi ratkaista kansallisen oikeuden menettelyllisiä kysymyksiä ennen kuin hänen on mahdollista ratkaista käsiteltäväkseen saatettujen oikeusriitojen asiakysymys. Tämän johdosta nyt käsiteltävä asia erottuu myös esimerkiksi asioista, joissa annettiin 19.11.2019 tuomio A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982) ja joissa unionin tuomioistuimelta pyydetty ennakkoratkaisu tulkinnasta oli omiaan vaikuttamaan kysymykseen sen tuomioistuimen määrittämisestä, joka oli toimivaltainen ratkaisemaan asiakysymyksen osalta unionin oikeutta koskevat oikeusriidat, kuten erityisesti kyseisen tuomion 100, 112 ja 113 kohdasta ilmene (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kuten tämän määräyksen 14–17 kohdassa on kuvattu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari on näet riitauttanut aluksi sisäisellä ”oikaisuvaatimuksella” ja sittemmin tuomioistuimessa eli Verwaltungsgerichtshofissa sekä Itävallan hallituksen antamien tietojen mukaan Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) pääasiassa kyseessä olevan asian jakamisen tässä kuitenkaan menestymättä. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari ei voi pääasian yhteydessä lausua siitä, onko kyseinen asia jaettu hänelle lainmukaisesti, koska kysymys asioiden jakamista ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sääntelevien säännösten väitetystä rikkomisesta ei ole pääasian kohteena ja koska ylemmän oikeusasteen tuomioistuin tarkastaa joka tapauksessa kysymyksen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomarin toimivallasta, jos asiaan haetaan muutosta.

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisupyyntöpäätöksestä ei ilmene, että sen unionin oikeuden määräyksen, jota ennakkoratkaisukysymykset koskevat, ja pääasian välillä olisi sellainen liittymä, jonka johdosta pyydetty tulkinta on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari voi tällaiseen tulkintaan perustuvien ohjeiden perusteella tehdä päätöksen, jota pääasian ratkaiseminen edellyttää (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2020:234, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51	Mainitut kysymykset eivät siis koske sellaista unionin oikeuden tulkintaa, joka on objektiivisesti tarpeen pääasian ratkaisemiseksi, vaan ne ovat luonteeltaan yleisiä.

Tehokkuusperiaatteesta on lisäksi huomautettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomari tiedustelee unionin tuomioistuimelta myös kyseisestä periaatteesta, hän ei täsmennä tätä kysymystä millään tavalla ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään eikä tämän johdosta esitä syitä, joiden vuoksi kyseisen periaatteen tulkinta olisi tarpeen pääasian ratkaisemiseksi.

53	Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Verwaltungsgericht Wienin 27.2.2019 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.