—

Unkarin hallitus, asiamiehinään Z. Fehér ja G. Koós,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Albenzio, avvocato dello Stato,

—

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, N. Vitorino ja M. Rebelo,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Havas ja L. Grønfeldt,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL 1993, L 253, s. 1, ja oikaisut EYVL 1994, L 268, s. 32 ja EYVL 1996, L 180, s. 34), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1994 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 3254/94 (EYVL 1994, L 346, s. 1; jäljempänä tullikoodeksin soveltamisasetus), 181 a artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa EURO 2004. Hungary Kft. ‑niminen yritys on valittanut Nemzeti Adó- és Vámhivatal Nyugat-dunántúli Regionális Vám- és Pénzügyőri Főigazgatóságan (valtion vero- ja tullihallinnon viranomainen Nyugat-dunántúlin alueella, Unkari, jäljempänä aluetason tulliviranomainen) päätöksestä, jolla yrityksen maahantuomien tavaroiden tullausarvoa oikaistiin ja yritys velvoitettiin jälkitullauspäätöksellä maksamaan tullia ja tuonnista kannettavaa liikevaihtoveroa, ja vaatinut päätöksen kumoamista.

3

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL 1997, L 17, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi), 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Maahan tuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi yhteisön tullialueelle, tapauksen mukaan 32 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tarkistusten jälkeen, jos:

4

Tullikoodeksin 30 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tullausarvoa ei voida määrittää 29 artiklan mukaisesti, se on määritettävä soveltamalla 2 kohdan a, b, c ja d alakohdasta järjestyksessä ensimmäistä kyseisen arvon määrittämiseen soveltuvaa alakohtaa – –

2.   Tämän artiklan mukaisesti määritettävät tullausarvot ovat:

– –

– –”

5

Tullikoodeksin 78 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaiset voivat viran puolesta tai tavaranhaltijan pyynnöstä oikaista ilmoitusta tavaroiden luovutuksen jälkeen.

2.   Tulliviranomaiset voivat ilmoituksessa annettujen tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tavaroiden luovutuksen jälkeen tarkastaa kyseisten tavaroiden tuontia tai vientiä taikka näihin tavaroihin myöhemmin kohdistettavia kaupallisia toimia koskevat kaupalliset asiakirjat ja tiedot. Nämä tarkastukset voidaan suorittaa tavaranhaltijan tiloissa, ammattitoiminnan harjoittajana suoraan tai välillisesti mainituissa toimissa osallisena olevan henkilön tiloissa taikka muun mainittuja asiakirjoja ja tietoja ammattitoimintaansa varten hallussaan pitävän henkilön tiloissa. Tulliviranomaiset voivat myös tarkastaa tavarat, jos niiden esittäminen tullille on vielä mahdollista.

3.   Jos ilmoituksen tarkastus tai jälkitarkastus osoittaa, että kyseistä tullimenettelyä koskevia säännöksiä on sovellettu virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella, tulliviranomaisten on mahdollisesti annettujen säännösten mukaisesti toteutettava tilanteen korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet käytettävissään olevat uudet tiedot huomioon ottaen.”

6

Soveltamisasetuksen 151 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sovellettaessa [tulli]koodeksin 30 artiklan 2 kohdan b alakohtaa (samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvo) on tullausarvo määritettävä samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon perusteella myynnissä, joka tapahtuu samassa kaupan vaiheessa ja kohdistuu olennaisesti samaan paljouteen kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden osalta. Jos tällaista myyntiä ei ole tapahtunut, on käytettävä sellaisten samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa, jotka on myyty eri kaupan vaiheessa ja/tai eri paljouksina, oikaistuna siten, että siinä otetaan huomioon eri kaupan vaiheen ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, jos nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisut kohtuullisiksi ja täsmällisiksi riippumatta siitä, johtaako oikaisu arvon korottamiseen tai alentamiseen.

– –

5.   Tätä artiklaa sovellettaessa ’samankaltaisten maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvolla’ tarkoitetaan [tulli]koodeksin 29 artiklan mukaisesti aikaisemmin määritettyä tullausarvoa, joka on oikaistu tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti.”

7

Soveltamisasetuksen 178 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdan mukaisesti vaadittavan ilmoituksen jättäminen tullitoimipaikkaan vastaa 2 kohdassa tarkoitetun henkilön vastuusitoumusta, joka liittyy

sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistussäännösten mahdollista soveltamista.”

8

Soveltamisasetuksen 181 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaisten ei tarvitse määrittää tuontitavaroiden tullausarvoa kauppa-arvon perusteella, jos ne 2 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti ja perustel[t]ujen epäilyjen nojalla eivät ole vakuuttuneita, että ilmoitettu arvo vastaa [tulli]koodeksin 29 artiklassa määriteltyä maksettua tai maksettavaa kokonaishintaa.

2.   Jos tulliviranomaisilla on aihetta 1 kohdassa tarkoitettuihin epäilyihin, ne voivat pyytää lisätietoja 178 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jos tulliviranomaisilla on edelleen aihetta epäilyihin, niiden on ennen lopullisen päätöksen tekemistä, pyydettäessä kirjallisesti, ilmoitettava henkilölle, jota asia koskee, syyt joihin epäilyt perustuvat sekä annettava tälle kohtuullinen vastausaika. Lopullinen päätös ja siihen liittyvät perustelut on ilmoitettava kirjallisesti henkilölle, jota asia koskee.”

9

Soveltamisasetuksessa on liite 23, jonka otsikko on ”Tullausarvon tulkintaa koskevat huomautukset”. Tässä liitteessä olevien huomautusten tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa koskevassa 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Näitä säännöksiä soveltaessaan tulliviranomaisten on aina kun mahdollista viitattava tapau[ksen mukaan joko] samanlaisten tai samankaltaisten [tavaroiden myyntiin samassa kaupan vaiheessa] paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei ole, voidaan tapau[ksen mukaan] viitata samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden myyntiin, joka täyttää jonkin seuraavista kolmesta edellytyksestä:

– –”

10

EURO 2004. Hungary ‑niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Unkarissa, teki 4.3.2014 tulliasiamiehensä välityksellä sähköisen tulli-ilmoituksen Nemzeti Adó- és Vámhivatal Zala Megyei Vám- és Pénzügyőri Igazgatóságalle (valtion tulli- ja verohallinnon alainen Zalan läänin tulli- ja veroviranomainen, jäljempänä läänin tulliviranomainen) bruttopainoltaan 13000 kg:n suuruisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevasta tullattavasta tavaramäärästä sen luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen. Tulliviranomainen laski tavarat vapaaseen liikkeeseen tarkastettuaan ne osittain, minkä jälkeen se päätti suorittaa tullikoodeksin 78 artiklan mukaisen tulli-ilmoituksen jälkitarkastuksen.

11

Zalan läänin tulliviranomainen teki jälkitarkastusmenettelyn päätteeksi 12.6.2014 jälkitullauspäätöksen, jossa se hylkäsi tulli-ilmoituksessa ilmoitetun 2589926 Unkarin forintin (HUF) (noin 8288 euron) suuruisen tullausarvon ja vahvisti sen sijasta maahantuotujen tavaroiden lopulliseksi tullausarvoksi 3023938 HUF (noin 9676 euroa). Näiden tarkistusten johdosta mainittu viranomainen velvoitti EURO 2004. Hungaryn maksamaan tullia 12970 HUF (noin 41 euroa) ja liikevaihtoveroa 47784 HUF (noin 153 euroa).

12

Läänin tulliviranomaisen 12.6.2014 tekemän päätöksen perustelujen mukaan tavaroiden tullausarvo oli ilmoitettu tullikoodeksin 29 artiklan mukaisesti tavaroiden kauppa-arvon perusteella, tavaroihin ei kohdistunut tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuja rajoituksia tai vaatimuksia, eikä liiketoimen osapuolten välillä ollut myöskään saman 29 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua etuyhteyttä.

13

Unionin tuomioistuimelle toimitettujen asiakirjojen mukaan läänin tulliviranomainen vertasi sille toimitettua kauppalaskua maahantuojan kirjanpitoon ja tositteisiin sekä tilisiirrosta toimitettuun pankin tositteeseen ja totesi, että näissä asiakirjoissa ilmoitettu summa vastasi tavaroiden tulli-ilmoituksen merkintöjä. Se katsoi kuitenkin, että maahantuotujen tavaroiden nettokilon tullausarvo perustui laskutettuun hintaan, joka oli poikkeuksellisen alhainen suhteessa vertailukelpoisten tavaroiden hintojen tilastolliseen keskiarvoon, ja kyseenalaisti tavaroiden tullausarvon paikkansapitävyyden. Tavarankuvauksen mukaan kyse oli nettomäärältään 150 kilosta ”puuvillaisia pannulappuja” ja 24 kilosta ”mikrokuitupyyhkeitä”.

14

Läänin tulliviranomainen kehotti EURO 2004. Hungaryä esittämään todisteet kyseessä olevien tavaroiden tullausarvon paikkansapitävyydestä, mutta unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston mukaan tämä ei toimittanut uusia todisteita vaan ilmoitti vain maksaneensa kiinalaiselle kauppakumppanilleen laskussa mainitun hinnan.

15

Läänin tulliviranomainen epäili kuitenkin edelleen tullausarvon paikkansapitävyyttä ja tutki tilastotietojen avulla, mihin yksikköhintaan kyseessä olevaan ryhmään kuuluvia tavaroita oli myyty unkarilaisille maahantuojille ja laski niiden tullausarvon tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ”samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon” perusteella.

16

Aluetason tulliviranomainen, jolta EURO 2004. Hungary oli hakenut muutosta päätökseen, vahvisti 12.6.2014 tehdyn läänin tulliviranomaisen päätöksen toteamalla, että se oli tehty asianmukaisesti tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, että läänin tulliviranomaisen epäilyt kyseessä olevien tavaroiden ilmoitetun arvon hyväksyttävyydestä olivat rationaalisia ja että tavaroiden tullausarvon laskeminen oli tapahtunut ajantasaisten tilastotietojen perusteella.

17

EURO 2004. Hungary valitti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen aluetason tulliviranomaisen päätöksestä. Yhtiön mukaan läänin tulliviranomainen oli hylännyt kyseessä olevien tavaroiden ilmoitetun tullausarvon vain siitä syystä, että se oli saanut ostettua tavarat halvalla, mikä johtui pelkästään hyvistä liikesuhteista, eivätkä nämä voineet olla perusteena ilmoitetun tullausarvon kyseenalaistamiselle.

18

Aluetason tulliviranomainen on vedonnut päätöksessään jo esittämiinsä perusteluihin ja esittänyt, ettei EURO 2004. Hungary ollut esittänyt selvitystä syistä, joiden vuoksi kyseessä olevien tavaroiden hinta oli epätavallisen alhainen suhteessa vertailukelpoisiin tilastollisiin arvoihin.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asiassa on tulkittava tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklaa sen selvittämiseksi, voiko tulliviranomainen tämän säännöksen perusteella olla soveltamatta maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvoon perustuvaa menetelmää määrittääkseen näiden tullausarvon.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tämän osalta, että maahantuotujen tavaroiden tullausarvon määrittämisessä on ensisijaisesti ja pääsäännön mukaisesti otettava huomioon niiden kauppa-arvo. Ellei maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvoa osoittavien asiakirjojen aitoutta ja liiketoimen todellista sisältöä ole muuten syytä kyseenalaistaa eikä muuta konkreettista syytä tavaroiden kauppa-arvon sivuuttamiselle ole, tulliviranomaisilla on velvollisuus hyväksyä tavaroiden tullausarvoksi niiden näytetty kauppa-arvo, koska tällaisella käytännöllä voidaan estää mielivaltaisten tullausarvojen käyttäminen ja mahdollistaa näin tullijärjestelmän neutraali toiminta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tämä tulkinta seuraa 28.2.2008 annetun tuomion Carboni e derivati (C‑263/06, EU:C:2008:128) 52–60 kohdasta, vaikka onkin niin, että mainittu tuomio perustui käsiteltävässä tapauksessa kyseessä olevista tosiseikoista olennaisesti poikkeaviin tosiseikkoihin eikä siinä tarkastella soveltamisasetuksen 181 a artiklassa tarkoitettujen epäilyjen mahdollista paikkansapitävyyttä.

21

Zalaegerszegi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Zalaegerszegin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari) päätti näin ollen lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [tullikoodeksin soveltamisasetuksen] 181 a artiklaa tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä kansallista käytäntöä, jossa tullausarvo määritetään ’samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon’ perusteella silloin, kun ilmoitettu kauppa-arvo on epätavallisen alhainen suhteessa samankaltaisten tavaroiden tuonnissa sovellettujen hintojen tilastolliseen keskiarvoon ja vaikuttaa näin epärealistiselta, siitä huolimatta, ettei tulliviranomainen ole kiistänyt tai muulla tavoin asettanut kyseenalaiseksi maahantuoduista tavaroista todellisuudessa maksetun hinnan osoituksena käytetyn laskun ja tilisiirron aitoutta, eikä maahantuojakaan ole esittänyt kauppa-arvon perusteeksi muita lisätodisteita?”

22

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle tulliviranomaisten käytännölle, jossa maahantuotujen tavaroiden tullausarvo määritetään käyttämällä perusteena samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa eli menetelmällä, josta säädetään tullikoodeksin 30 artiklassa, silloin kun ilmoitettu kauppa-arvo katsotaan epätavallisen alhaiseksi suhteessa samankaltaisten tavaroiden maahantuonnissa sovellettujen hintojen tilastolliseen keskiarvoon, ja että näin on siitä huolimatta, etteivät tulliviranomaiset ole kiistäneet tai muulla tavoin asettaneet kyseenalaiseksi maahantuoduista tavaroista todellisuudessa maksetun hinnan osoituksena käytetyn laskun ja tilisiirron aitoutta, eikä maahantuojakaan ole vastauksessaan tulliviranomaisen tätä koskevaan pyyntöön esittänyt muita todisteita tai tietoja osoittaakseen kyseisten tavaroiden ilmoitetun kauppa-arvon oikeellisuuden.

23

Heti aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tullausarvon määrityksestä annettujen Euroopan unionin säännösten tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä mielivaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja (tuomio 15.7.2010, Gaston Schul, C-354/09, EU:C:2010:439, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Erityisesti on huomattava, kuten 12.12.2013 annetun tuomion Christodoulou ym. (C‑116/12, EU:C:2013:825) 38 kohdassa on todettu, että tullikoodeksin 29 artiklan mukaan maahantuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi unionin tullialueelle, jollei tullikoodeksin 32 ja 33 artiklan mukaisesti tehtävistä tarkistuksista kuitenkaan muuta johdu.

25

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tähän liittyen, että vaikka tavaroista tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta muodostaa pääsääntöisesti tullausarvon laskentaperustan, mainittu hinta on tekijä, jota saatetaan joutua tarkistamaan silloin, kun tämä on tarpeen mielivaltaisen ja kuvitteellisen tullausarvon määrittämisen estämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Kauppa-arvon on näet ilmennettävä maahantuodun tavaran todellista taloudellista arvoa, ja siinä on otettava huomioon tavaran kaikki ne osat, joilla on taloudellista arvoa (tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Jos tullausarvoa ei voida kuitenkaan määrittää tullikoodeksin 29 artiklan mukaisesti maahan tuotujen tavaroiden kauppa-arvon avulla, tullausarvon määrittäminen suoritetaan tullikoodeksin 30 artiklan säännösten mukaisesti soveltamalla järjestyksessä viimeksi mainitun artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa säädettyjä menetelmiä (tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 41 kohta).

28

Siinä tapauksessa, ettei maahan tuotujen tavaroiden tullausarvoa ole mahdollista määrittää myöskään tullikoodeksin 30 artiklan perusteella, tullausarvon määrittäminen suoritetaan tullikoodeksin 31 artiklan säännösten mukaisesti (tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 42 kohta).

29

Näin ollen sekä tullikoodeksin 29–31 artiklan sanamuodosta että siitä järjestyksestä, jossa tullausarvon määrittämistä koskevia perusteita on sovellettava näiden artiklojen nojalla, seuraa, että näiden säännösten välillä on toissijaisuussuhde. On näet niin, että vasta, jos tullausarvoa ei voida määrittää tiettyä säännöstä soveltamalla, on sovellettava sitä vahvistetussa järjestyksessä välittömästi seuraavaa säännöstä (tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 43 kohta).

30

Koska tullikoodeksin 29 artiklan nojalla tullausarvoa määritettäessä on annettava etusija tavaroiden kauppa-arvolle, tämän tullausarvon määrittämistä koskevan menetelmän katsotaan olevan sopivin ja useimmin käytetty menetelmä (tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 44 kohta).

31

Kysymykseen yhtäältä siitä, mitä valtuuksia tulliviranomaisilla on silloin, kun niille tehty ilmoitus antaa aihetta epäilyihin, todettakoon, että tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklassa säädetään, että silloin, kun tulliviranomaiset voivat perustellusti epäillä, ettei ilmoitettu arvo vastaa maksettua tai maksettavaa kokonaishintaa, niiden ei välttämättä tarvitse määrittää tullausarvoa kauppa-arvoa koskevan menetelmän perusteella. Ne voivat näin hylätä ilmoitetun hinnan, mikäli aihetta epäilyihin on vielä sen jälkeen, kun on mahdollisesti pyydetty kaikki täydentävät tiedot tai asiakirjat ja kun henkilölle, jota asia koskee, on varattu kohtuullinen tilaisuus esittää näkemyksensä syistä, joihin nämä epäilyt perustuvat (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2008, Carboni e derivati, C‑263/06, EU:C:2008:128, 52 kohta).

32

Unionin tuomioistuin on toisaalta tuonut esiin kauppa-arvon sijasta käytettävän arvon osalta sen, että tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklassa todetaan ainoastaan, että tulliviranomaisten ”ei tarvitse määrittää – – tullausarvoa kauppa-arvon perusteella”, muttei täsmennetä, millä muulla arvolla kauppa-arvo on siinä tapauksessa korvattava (tuomio 28.2.2008, Carboni e derivati, C‑263/06, EU:C:2008:128, 55 kohta).

33

Todettakoon tähän, että tullikoodeksin 30 ja 31 artiklan mukaan on niin, että jos maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää tullikoodeksin 29 artiklan nojalla, se on määritettävä ensisijaisesti 30 artiklan ja toissijaisesti 31 artiklan mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2008, Carboni e derivati, C‑263/06, EU:C:2008:128, 56 kohta).

34

Kun kyse on mainitun 30 artiklan soveltamisesta, tullikoodeksin soveltamisasetuksen liitteessä 23 olevien, tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa koskevien huomautusten 1 kohdasta seuraa lisäksi, että tulliviranomaisten on viitattava aina kun tämä on mahdollista tapauksen mukaan joko samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden myyntiin samassa kaupan vaiheessa paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä.

35

Tästä seuraa, että tulliviranomaiset voivat tullausarvoa määrittäessään sivuuttaa maahantuotujen tavaroiden ilmoitetun hinnan ja käyttää maahantuotujen tavaroiden tullausarvon määrittämisessä toissijaisia menetelmiä, kuten niitä, joista säädetään tullikoodeksin 30 ja 31 artiklassa, eli muun muassa samankaltaisten tavaroiden myyntihintaa, jos maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvo antaa aihetta epäilyihin senkin jälkeen, kun ne ovat pyytäneet kaikki täydentävät tiedot ja asiakirjat ja kun asianomaiselle henkilölle on varattu kohtuullinen tilaisuus esittää näkemyksensä syistä, joihin nämä epäilyt perustuvat.

36

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla yksin on välitön tuntemus sen käsiteltäväksi saatetusta oikeusriidasta, on kuitenkin ratkaistava se, olivatko pääasiassa kyseessä olevan tulliviranomaisen epäilyt aiheellisia mainittujen toissijaisten menetelmien käyttämisen kannalta ja oliko kyseinen viranomainen varannut asianomaiselle henkilölle kohtuullisen tilaisuuden esittää näkemyksensä syistä, joihin nämä epäilyt perustuivat.

37

Hyödyllisen vastauksen antaminen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle edellyttää kuitenkin seuraavien lisähuomioiden esittämistä tiedoista, jotka unionin tuomioistuimelle on pääasiasta esitetty.

38

Todettakoon ensin kyseessä olevien epäilyjen aiheellisuudesta, että unionin tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että kyseessä oleva tulliviranomainen on pääasiassa katsonut, että maahantuotujen tavaroiden ilmoitettu kauppa-arvo oli poikkeuksellisen alhainen suhteessa vertailukelpoisten tavaroiden tuonnissa sovellettujen hintojen tilastolliseen keskiarvoon. Kuten Euroopan komissio on esittänyt, tiettyjen pääasiassa kyseessä olevien tavaroiden ilmoitettu hinta oli tässä tapauksessa alle 50 prosenttia tilastollisesta keskihinnasta.

39

Tällaisessa tilanteessa on katsottava, että todetun kaltainen hintaero riittää oikeuttamaan tulliviranomaisen epäilyt ja sen, että se on hylännyt kyseessä olevien tavaroiden ilmoitetun tullausarvon.

40

Lisäksi käsiteltävässä pääasiassa on riidatonta, että epäilyt, joiden vuoksi kyseinen viranomainen on soveltanut tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklaa, eivät kohdistuneet kauppalaskun aitouteen vaan maahantuotujen tavaroiden tullausarvon oikeellisuuteen.

41

On muistettava, että tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklaa sovellettaessa maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvoa osoittavien asiakirjojen aitous ei ole ratkaiseva vaan vain yksi tekijä niiden tekijöiden joukossa, jotka tulliviranomaisten on otettava huomioon. Nämä viranomaiset voivat näet epäillä maahantuotujen tavaroiden tullausarvon oikeellisuutta kyseisten asiakirjojen aitoudesta huolimatta (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2008, Carboni e derivati, C‑263/06, EU:C:2008:128, 64 kohta).

42

Toiseksi kysymykseen siitä, onko pääasiassa kyseessä oleva tulliviranomainen varannut asianomaiselle henkilölle kohtuullisen tilaisuuden esittää näkemyksensä syistä, joihin epäilyt perustuivat, todettakoon, että unionin tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että läänin tulliviranomainen oli kehottanut EURO 2004. Hungaryä esittämään todisteet maahantuotujen tavaroiden tullausarvon oikeellisuudesta. Näin ollen on katsottava, että tämä viranomainen oli varannut kyseiselle yhtiölle kohtuullisen tilaisuuden esittää näkemyksensä näistä epäilyistä.

43

Unionin tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista käy kuitenkin ilmi, ettei yhtiö ollut vastauksessaan tulliviranomaisten pyyntöön esittänyt uusia asiakirjoja vaan oli todennut maksaneensa sopimuskumppanilleen laskuun merkityn hinnan.

44

Esitettyyn kysymykseen on kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella vastattava, että tullikoodeksin soveltamisasetuksen 181 a artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle tulliviranomaisten käytännölle, jossa maahantuotujen tavaroiden tullausarvo määritetään käyttämällä perusteena samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa eli menetelmällä, josta säädetään tullikoodeksin 30 artiklassa, silloin kun ilmoitettu kauppa-arvo katsotaan epätavallisen alhaiseksi suhteessa samankaltaisten tavaroiden maahantuonnissa sovellettujen hintojen tilastolliseen keskiarvoon, ja näin on siitä huolimatta, etteivät tulliviranomaiset ole kiistäneet tai muulla tavoin asettaneet kyseenalaiseksi maahantuoduista tavaroista todellisuudessa maksetun hinnan osoituksena käytetyn laskun ja tilisiirron aitoutta, eikä maahantuojakaan ole vastauksessaan tätä koskevaan tulliviranomaisen pyyntöön esittänyt muita todisteita tai tietoja osoittaakseen kyseisten tavaroiden ilmoitetun kauppa-arvon oikeellisuuden.

45

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1994 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 3254/94, 181 a artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle tulliviranomaisten käytännölle, jossa maahantuotujen tavaroiden tullausarvo määritetään käyttämällä perusteena samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa eli menetelmällä, josta säädetään yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97, 30 artiklassa, silloin kun ilmoitettu kauppa-arvo katsotaan epätavallisen alhaiseksi suhteessa samankaltaisten tavaroiden maahantuonnissa sovellettujen myyntihintojen tilastolliseen keskiarvoon, ja näin on siitä huolimatta, etteivät tulliviranomaiset ole kiistäneet tai muulla tavoin asettaneet kyseenalaiseksi maahantuoduista tavaroista todellisuudessa maksetun hinnan osoituksena käytetyn laskun ja tilisiirron aitoutta, eikä maahantuojakaan ole vastauksessaan tätä koskevaan tulliviranomaisen pyyntöön esittänyt muita todisteita tai tietoja osoittaakseen kyseisten tavaroiden ilmoitetun kauppa-arvon oikeellisuuden.