1

Euroopan parlamentti vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta koskevista vaatimuksista 22.10.2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/51/Euratom (EUVL L 296, s. 12; jäljempänä riidanalainen direktiivi).

2

Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston III luvussa, jonka otsikko on ”Terveyden suojelu”, olevissa EA 30–EA 32 artiklassa määrätään seuraavaa:

”30 artikla

Yhteisössä vahvistetaan perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

Ilmaisulla ’perusnormit’ tarkoitetaan:

31 artikla

Komissio laatii perusnormit saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea nimeää jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden, erityisesti kansanterveyden asiantuntijoiden, keskuudesta. Komissio pyytää näin laadituista perusnormeista talous- ja sosiaalikomitean lausunnon.

Euroopan parlamenttia kuultuaan ja saatuaan komissiolta komiteoiden lausunnot, neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta perusnormit.

32 artikla

Perusnormeja voidaan tarkistaa tai täydentää 31 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti komission tai jäsenvaltion pyynnöstä.

Komission on tutkittava jokainen tällainen jäsenvaltion pyyntö.”

3

EA 106 a artiklan 3 kohdan mukaan ”Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksillä ei poiketa tämän sopimuksen määräyksistä”.

4

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3.11.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY (EYVL L 330, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 18.6.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 596/2009 (EUVL L 188, s. 14; jäljempänä direktiivi 98/83), 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä direktiivi koskee ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatua.

2.   Tämän direktiivin tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saastumisesta aiheutuvilta vaikutuksilta varmistamalla, että vesi on terveellistä ja puhdasta.”

5

Direktiivin 98/83 5 artiklan, jonka otsikko on ”Laatuvaatimukset”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on asetettava ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen sovellettavat arvot liitteessä I esitetyille muuttujille. .

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti asetetut arvot eivät saa olla suurempia kuin liitteessä I esitetyt arvot. Liitteen I taulukossa C esitetyille muuttujille arvot vahvistetaan ainoastaan seurantatarkoituksiin ja 8 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamista varten.”

6

Direktiivin 98/83 liitteessä I olevassa C osassa, jonka otsikko on ”Osoitinmuuttujat”, säädetään seuraavaa:

”– –

Radioaktiivisuus

– –

Huomautus 8: Seurantatiheys määritellään myöhemmin liitteessä II.

Huomautus 9: Ei tritium, kalium ‐40, radon eikä radonin hajoamistuotteet; seurantatiheys, seurantamenetelmät ja seurantakohteiden tarkoituksenmukainen sijoittaminen määritellään myöhemmin liitteessä II.

Huomautus 10: Komissio hyväksyy huomautuksissa 8 ja 9 edellytetyt seurantatiheyttä, seurantamenetelmiä ja seurantakohteiden tarkoituksenmukaisinta sijoittamista koskevat liitteeseen II sisällytettävät toimenpiteet. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Komissio ottaa näitä toimenpiteitä laatiessaan huomioon muun muassa olemassa olevan lainsäädännön tai asianmukaisten seurantaohjelmien mukaiset, asiaan liittyvät säännökset, sekä myös näiden mukaisen seurannan tulokset.

– –”

7

Koska komission 28.3.2012 antama ehdotus COM(2012) 147 final neuvoston direktiiviksi vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta perustui EA 31 ja EA 32 artiklaan, parlamentti hyväksyi 12.3.2013 antamallaan lainsäädäntöpäätöslauselmalla kyseisen oikeudellisen perustan korvaamisen SEUT 192 artiklan 1 kohdalla.

8

Neuvosto kuitenkin hylkäsi parlamentin aikoman oikeudellisen perustan muutoksen ja antoi 22.10.2013 riidanalaisen direktiivin EA 31 ja EA 32 artiklan nojalla.

9

Riidanalaisen direktiivin ensimmäisestä viidenteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

10

Riidanalaisen direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta. Siinä määritellään radioaktiivisten aineiden seurannassa noudatettavat enimmäisarvot, seurantatiheydet ja seurantamenetelmät.”

11

Riidanalaisen direktiivin 2 artiklan 3 alakohdan mukaan ”viitteellisellä annoksella” tarkoitetaan ”efektiivisen annoksen kertymää yhden vuoden aikana saadulle määrälle kaikkia ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä havaittuja – sekä luonnollisia että keinotekoisia – radionuklideja, lukuun ottamatta tritiumia, kalium-40:tä, radonia ja radonin lyhytikäisiä hajoamistuotteita”.

12

Riidanalaisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on vahvistettava enimmäisarvot, joita sovelletaan ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien radioaktiivisten aineiden seurantaan liitteen I mukaisesti”.

13

Riidanalaisen direktiivin liite I, jonka otsikko on ”Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radonin ja tritiumin enimmäisarvot ja viitteellinen annos”, kuuluu seuraavasti:

a)

jäsenvaltiot voivat asettaa radonille tason, jonka ylittäminen katsotaan haitalliseksi ja jonka alittuessa suojelua olisi jatkettava, estämättä kuitenkaan vedenjakelua kansallisella tai alueellisella tasolla. Jäsenvaltion asettama taso voi olla yli 100 Bq/l mutta sen on oltava alle 1000 Bq/l. Kansallisen lainsäädännön yksinkertaistamiseksi jäsenvaltiot voivat säätää enimmäisarvon tälle tasolle.

b)

Korjaavat toimet katsotaan perustelluiksi säteilyturvallisuussyistä ilman lisäarviointeja, jos radonpitoisuudet ylittävät 1000 Bq/l.

14

Riidanalaisen direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivisten aineiden seurannassa noudatetaan liitteessä II esitettyjä seurantamenetelmiä ja seurantatiheyksiä, jotta voidaan tarkistaa, ovatko radioaktiivisten aineiden pitoisuudet 5 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettujen enimmäisarvojen mukaiset.

– –

2.   Viitteellisen annoksen ja analyyttisten suoritusarvovaatimusten seurannassa on noudatettava liitteessä III vahvistettuja vaatimuksia.”

15

Unionin tuomioistuimen presidentin 14.5., 28.5. ja 26.6.2014 antamilla määräyksillä Ranskan tasavalta, komissio ja Tšekin tasavalta hyväksyttiin neuvoston vaatimuksia tukeviksi väliintulijoiksi.

16

Parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin

17

Neuvosto vaatii Tšekin tasavallan, Ranskan tasavallan ja komission tukemana, että unionin tuomioistuin

18

Siltä varalta, että unionin tuomioistuin hyväksyisi kanteen, neuvosto vaatii Ranskan tasavallan ja komission tukemana toissijaisesti, että riidanalaisen direktiivin vaikutukset pysytettäisiin siihen asti, kunnes sen korvaava uusi säädös tulee voimaan kohtuullisen ajan kuluessa.

19

Parlamentti vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Niistä ensimmäisen mukaan riidanalaiselle direktiiville on valittu väärä oikeudellinen perusta, toisen mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu ja kolmannen mukaan SEU 13 artiklan 2 kohdassa vahvistettua toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta on loukattu.

20

Parlamentti väittää riidanalaisen direktiivin kolmannesta viidenteen perustelukappaleeseen viitaten, että riidanalaisen direktiivin tavoitteet vastaavat SEUT 191 artiklan 1 kohdassa lueteltuja, unionin toimivaltaan ympäristönsuojelun alalla kuuluvia tavoitteita ja erityisesti ihmisten terveyden suojeluun ja luonnonvarojen harkittuun ja järkevään käyttöön liittyviä tavoitteita. Riidanalainen direktiivi olisi siis pitänyt perustaa SEUT 192 artiklan 1 kohtaan (ks. tuomio komissio v. parlamentti ja neuvosto, C‑411/06, EU:C:2009:518, 45–47 kohta).

21

Parlamentti väittää direktiivin 98/83 1 artiklasta ilmenevän, että sillä käyttöön otettua järjestelmää on tarkoitus soveltaa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kaikenlaiseen saastumiseen, johtuipa saastuminen mistä hyvänsä. Riidanalaisella direktiivillä rikotaan näin direktiivillä 98/83 säädetyn järjestelmän yhdenmukaisuus.

22

Parlamentin mukaan komission ehdotuksen COM(2012) 147 final perusteluista ilmenee komission katsoneen, että direktiivin 98/83 tietyt säännökset eli sen liitteessä I olevassa C osassa ja liitteessä II esitetyt säännökset kuuluvat itse asiassa EA 30–EA 32 artiklan soveltamisalaan. Direktiivin 98/83 liitteessä I olevaan C osaan oli kuitenkin asetuksella 596/2009 lisätty huomautus 10, joka koskee radioaktiivisia aineita. Asetuksen N:o 596/2009 oikeudellinen perusta oli ollut EY 175 artiklan 1 kohta, josta on tullut SEUT 192 artiklan 1 kohta. Unionin lainsäätäjä ja komissio eivät tuolloin olleet pitäneet tarpeellisena lisätä kyseisen asetuksen oikeudelliseksi perustaksi Euratomin perustamissopimuksen määräyksiä.

23

Sen sijaan, että neuvosto olisi nyt esillä olevassa asiassa muuttanut direktiiviä 98/83 lisäämällä siihen radioaktiivisten aineiden enimmäisarvoja ja niiden seurantaa koskevat säännökset, se antoi ehdotuksen, jolla vääristellään kyseisellä direktiivillä säädettyä yhdenmukaista järjestelmää.

24

Parlamentti väittää vastauksessaan myös, ettei sen näkemyksellä vaaranneta EA 106 a artiklan 3 kohdassa määrättyä periaatetta. Parlamentin mukaan riidanalaisen direktiivin oikeudelliseksi perustaksi olisi nimittäin pitänyt valita SEUT 192 artiklan 1 kohta, koska se kuuluu direktiivillä 98/83 käyttöön otettuun lainsäädäntökehykseen. EA 31 ja EA 32 artiklan nojalla toiminut neuvosto oli riidanalaisella direktiivillä ottanut käyttöön uusia sääntöjä, jotka koskevat direktiivillä 98/83 säädetyn kehyksen erityistä osa-aluetta eli niitä suojeluvaatimuksia, jotka on asetettu ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien radioaktiivisten aineiden osalta, ja se oli näin toiminut kyseisen direktiivin tavoitteen vastaisesti. Sen olisi riidanalaisen direktiivin asianmukaista oikeudellista perustaa määrittäessään pitänyt ottaa huomioon ensinnäkin se seikka, että direktiivi 98/83 on sen järjestelmän peruskivi, jolla pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saastumisesta aiheutuvilta haitallisilta vaikutuksilta, ja toiseksi se, että riidanalainen direktiivi koskee nimenomaisesti direktiivillä 98/83 säädetyn järjestelmän tiettyä osa-aluetta (ks. tuomio Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, C‑656/11, EU:C:2014:97, 50, 51, 64 ja 66 kohta).

25

Neuvosto ja väliintulijat muistuttavat ensin, että Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston III luvussa olevia määräyksiä, joihin EA 31 ja EA 32 artikla kuuluvat, on tulkittava laajasti siten, että niiden tehokas vaikutus varmistetaan (tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑70/88, EU:C:1991:373, 14 kohta; tuomio komissio v. neuvosto, C‑29/99, EU:C:2002:734, 78–80 kohta ja tuomio ČEZ, C‑115/08, EU:C:2009:660, 100–112 kohta), ja vastaavat tähän, että kun riidanalaisen direktiivin tavoite ja sisältö otetaan huomioon, sen perustaminen EA 31 ja EA 32 artiklaan on ollut oikeutettua.

26

On syytä muistuttaa, että EA 31 artiklan mukaisesti neuvosto parlamenttia kuultuaan vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta EA 30 artiklassa tarkoitetut perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta. EA 32 artiklassa lisätään tähän, että näin annettuja perusnormeja voidaan tarkistaa saman menettelyn mukaisesti komission tai jäsenvaltion pyynnöstä.

27

Vaikka riidanalaisen direktiivin johdanto-osassa viitataankin EA 31 ja EA 32 artiklaan, ainoastaan EA 31 artikla voi olla sen oikeudellinen perusta, koska kyseisellä direktiivillä ei tarkisteta aikaisemmin Euratomin perustamissopimuksen nojalla annettuja perusnormeja.

28

SEUT 192 artiklan 1 kohdassa määrätään, että parlamentti ja neuvosto päättävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen unionin toimista unionilla ympäristön alalla olevien tavoitteiden, joista yksi on ihmisten terveyden suojeleminen, toteuttamiseksi.

29

Pohdittaessa, voitiinko riidanalainen direktiivi pätevästi antaa EA 31 artiklan nojalla, on otettava huomioon, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö (ks. mm. tuomio parlamentti v. neuvosto, EU:C:1991:373, 9 kohta; tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑130/10, EU:C:2012:472, 42 kohta; tuomio komissio v. neuvosto, C‑137/12, EU:C:2013:675, 52 kohta ja tuomio komissio v. parlamentti ja neuvosto, C‑43/12, EU:C:2014:298, 29 kohta).

30

Koska toimen oikeudellinen perusta on määritettävä sen oman tarkoituksen ja sisällön perusteella, tältä osin on merkityksetöntä, mitä oikeudellista perustaa on käytetty annettaessa muita unionin toimia, joilla mahdollisesti on samankaltaisia piirteitä (ks. tuomio Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, EU:C:2014:97, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Parlamentti ei siis voi käyttää perusteluna sitä seikkaa, että riidanalainen direktiivi sisältää muutamia samanlaisia aiheita kuin direktiivin 98/83 liitteessä I oleva C osa, joka puolestaan perustettiin EY 130 s artiklan 1 kohtaan, josta on tullut SEUT 192 artiklan 1 kohta.

31

Tässä tapauksessa on todettava, että riidanalaisella direktiivillä – kuten sen 1 artiklasta ilmenee – pyritään suojelemaan väestön terveyttä vahvistamalla vaatimukset, jotka koskevat ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevia radioaktiivisia aineita. Kyseisen direktiivin ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa selitetään tältä osin, että ihmiskehoon pääsee radioaktiivisia aineita muun muassa juomaveden mukana ja että tämän vuoksi on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla indikaattorina käytettävät laatuvaatimukset ja säätää niiden noudattamisen seurannasta.

32

Riidanalaisella direktiivillä tavoiteltu päämäärä vastaa siis EA 30 artiklassa tarkoitetun perusnormin tavoitetta, jona on väestön terveyden suojeleminen ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

33

Riidanalaisen direktiivin sisällöstä on todettava, että siinä määritellään ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien radioaktiivisten aineiden seurannassa noudatettavat enimmäisarvot, seurantatiheydet ja seurantamenetelmät. Kyseinen direktiivi vastaa myös sisällöltään EA 30 artiklassa tarkoitetun perusnormin sisältöä, sillä kyseisen artiklan toisen kohdan a ja b alakohdan mukaan perusnormilla vahvistetaan riittävän turvallisuuden kannalta suurimmat sallitut annokset ionisoivalle säteilylle ja suurimmat sallitut säteilyaltistus- ja kontaminaatioasteet. Lisäksi on todettava, että EA 30 ja EA 31 artiklan sisältävän Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston III luvun määräykset koskevat nimenomaisesti veden radioaktiivisuuden valvontaa.

34

Siitä parlamentin esittämästä perustelusta, jonka mukaan riidanalaisen direktiivin pääasiallinen tavoite vastaa SEUT 191 artiklan 1 kohdassa lueteltuja unionin ympäristöpolitiikan tavoitteita ja jonka mukaan kyseinen direktiivi olisi näin ollen pitänyt perustaa SEUT 192 artiklan 1 kohtaan, on tosin todettava, että unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan SEUT 191 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa ihmisten terveyden suojelemista koskevan tavoitteen toteuttamiseen.

35

Unionin tuomioistuin on kuitenkin useaan otteeseen todennut, että Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston III luvun määräyksiä on tulkittava laajasti siten, että varmistetaan niiden tehokas vaikutus (ks. mm. tuomio komissio v. neuvosto, EU:C:2002:734, 78 kohta ja tuomio ČEZ, EU:C:2009:660, 100 kohta). Kyseisillä määräyksillä, joihin EA 30 ja EA 31 artikla kuuluvat, pyritään näin varmistamaan väestön terveyden yhtäläinen ja tehokas suojelu ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta säteilyn lähteestä ja säteilylle altistuneista ihmisryhmistä riippumatta (tuomio parlamentti v. neuvosto, EU:C:1991:373, 14 kohta ja tuomio ČEZ, EU:C:2009:660, 112 kohta).

36

Lisäksi on katsottava, että kun perussopimuksissa on erityinen määräys, joka voi olla kyseessä olevan toimen oikeudellinen perusta, toimen on perustuttava siihen (ks. tuomio komissio v. neuvosto, C-338/01, EU:C:2004:253, 60 kohta ja tuomio komissio v. neuvosto, C‑533/03, EU:C:2006:64, 45 kohta).

37

EA 31 artikla on täsmällisempi oikeudellinen perusta väestön terveyden suojelemiselle ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta kuin SEUT 192 artiklan 1 kohdan tarjoama yleinen oikeudellinen perusta. Euratomin perustamissopimus sisältää nimittäin joukon määräyksiä, jotka koskevat nimenomaisesti väestön ja ympäristön suojelua ionisoivalta säteilyltä (tuomio ČEZ, EU:C:2009:660, 83 kohta).

38

Joka tapauksessa on niin, että jos pelkkä toteamus, jonka mukaan radioaktiivisiin aineisiin liittyvällä toimella pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä SEUT 191 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, riittäisi siihen, että SEUT 192 artiklan 1 kohtaa pidettäisiin kyseisen toimen asianmukaisena oikeudellisena perustana, EA 31 artikla ei enää voisi olla oikeudellinen perusta yhteisön toiminnalle, koska EA 30 artiklassa tarkoitetulle perusnormille ominainen tavoite on ihmisten terveyden suojelu. Parlamentti ei lausumissaan näin ollen jätä huomiotta ainoastaan EA 31 artiklan, joka on SEUT 192 artiklan 1 kohdan tarjoamaa täsmällisempi oikeudellinen perusta, tehokasta vaikutusta vaan myös EA 106 a artiklan 3 kohtaan kirjatun periaatteen, jonka mukaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräyksillä ei poiketa Euratomin perustamissopimuksen määräyksistä.

39

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen direktiivi on annettu pätevästi EA 31 artiklan nojalla.

40

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiselle direktiiville on valittu väärä oikeudellinen perusta, on siis hylättävä.

41

Parlamentti väittää, että neuvosto loi oikeudellisesti epävarman tilanteen, koska direktiivin 98/83 radioaktiivisia aineita koskevia osia ei kumottu riidanalaista direktiiviä annettaessa. Koska näitä osia ei ole nimenomaisesti kumottu, kyseisen direktiivin liitteessä I olevan C osan mukaiset enimmäisarvot ovat yhä edelleen voimassa samalla tavoin kuin riidanalaisen direktiivin arvotkin. Sama koskee komissiolle direktiivin 98/83 liitteessä I olevassa C osassa olevassa huomautuksessa 10 annettua valtuutusta toteuttaa toimenpiteitä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Näiden kahden järjestelmän, eli riidanalaisen direktiivin järjestelmän ja direktiivin 98/83 järjestelmän, päällekkäisyydellä loukataan oikeusvarmuutta.

42

Riidanalaisen direktiivin viides perustelukappale, jonka mukaan kyseisen direktiivin säännökset syrjäyttävät direktiivin 98/83 säännökset, ei sen mukaan yksin riitä paikkaamaan tätä oikeudellista epävarmuutta. Kahden sellaisen tekstin samanaikaisella olemassaololla, joilla molemmilla on sama tavoite eli väestön terveyden suojeleminen ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta mutta jotka sisällöltään poikkeavat toisistaan, luodaan epävarma tilanne, jota ei voida poistaa viittaamalla periaatteeseen lex specialis derogat legi generali. Joka tapauksessa jäsenvaltioilla on edelleen direktiiviin 98/83 perustuva velvollisuus jättää voimaan kyseisen direktiivin liitteessä I olevan C osan ja liitteen II täytäntöön panemiseksi annetut säännökset, ja jokainen henkilö, jota asia koskee, voi vedota kyseisen velvollisuuden rikkomiseen toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa. Kyseinen velvollisuus voidaan poistaa vain kumoamalla nimenomaisesti kyseiset säännökset, mikä edellyttää, että oikeudellisena perustana olisi pitänyt käyttää SEUT 192 artiklan 1 kohtaa. Riidanalaisesta direktiivistä ilmenee yksiselitteisesti, ettei kyseisten säännösten kumoamista ole yksinkertaisesti vain unohdettu. Parlamentin mukaan ei myöskään ole sallittua, että toimen antaja vetoaa periaatteeseen lex specialis derogat legi generali perustellakseen itse antamiensa kahden toimen välistä ristiriitaa.

43

Neuvosto ja väliintulijat muistuttavat, että riidanalaisen direktiivin viidennessä perustelukappaleessa todetaan selvästi, että kyseisen direktiivin säännökset syrjäyttävät direktiivin 98/83 säännökset niiden vaatimusten osalta, jotka koskevat väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta.

44

Siinä, miten riidanalaisen direktiivin säännökset niveltyvät direktiivin 98/83 säännöksiin, ei näin ollen ole niiden mukaan mitään epäselvää. Riidanalaisen direktiivin adressaatteina olevat jäsenvaltiot kykenevät oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti määrittämään niille aiheutuvat velvollisuudet.

45

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia sellaisissa tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, joihin unionin oikeusjärjestystä sovelletaan (ks. tuomio France Télécom v. komissio, C‑81/10 P, EU:C:2011:811, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio LVK – 56, C‑643/11, EU:C:2013:55, 51 kohta).

46

Nyt esillä olevassa asiassa on syytä todeta, ettei siinä, miten riidanalainen direktiivi niveltyy direktiiviin 98/83, ole mitään ristiriitaa. Riidanalaisen direktiivin liitteessä I nimittäin vahvistetaan täsmälleen samat enimmäisarvot kuin direktiivin 98/83 liitteessä I olevassa C osassa eli 100 Bq/l tritiumille ja radioaktiivisuuden viitteelliseksi kokonaisannokseksi 0,10 mSv/vuosi.

47

Tästä seuraa, että vaikka riidanalainen direktiivi ja direktiivi 98/83 sisältävät ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivisia aineita koskevia oikeussääntöjä, näiden kahden järjestelmän päällekkäisyys ei vaikuta sovellettavien sääntöjen selvyyteen, täsmällisyyteen ja ennakoitavuuteen.

48

Lisäksi on syytä todeta, että vaikka riidanalainen direktiivi sisältääkin muun muassa radoniin liittyviä uusia sääntöjä, riidanalaisen direktiivin ja direktiivin 98/83 oikeudellisten järjestelmien päällekkäisyys ei sekään voi vaikuttaa näiden sääntöjen selvyyteen, täsmällisyyteen ja ennakoitavuuteen, koska tällaisia sääntöjä on vain riidanalaisessa direktiivissä.

49

Lopuksi on syytä todeta, että riidanalainen direktiivi on – kun sitä tarkastellaan suhteessa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatua yleisesti koskevaan direktiiviin 98/83 – lex specialis niiltä osin kuin on kyse väestön terveyden suojelemisesta tällaisessa vedessä olevien radioaktiivisten aineiden aiheuttamilta vaaroilta. Toisin kuin parlamentti väittää, periaatetta lex specialis derogat legi generali sovelletaan, vaikka lex generalis ja lex specialis olisivatkin saman toimielimen antamia.

50

Tästä seuraa, että jos parlamentin ensimmäistä kertaa väliintulokirjelmistä esittämissään huomautuksissa esittämä väite, jonka mukaan kyseisten säädösten normatiivisissa sisällöissä on eroavuuksia, pitää paikkansa, riidanalaisen direktiivin säännökset syrjäyttävät direktiivin 98/83 säännökset siinä tapauksessa, että näillä kahdella direktiivillä käyttöön otetut järjestelmät olisivat yhteensoveltumattomia, kuten riidanalaisen direktiivin viidennessä perustelukappaleessa nimenomaisesti todetaan.

51

Näin ollen ei voida todeta, että oikeusvarmuuden periaatetta olisi loukattu.

52

Tästä syystä toinen kanneperuste on hylättävä.

53

Parlamentti väittää, ettei ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivisia aineita koskevan, Euratomin perustamissopimukseen perustuvan erillisen järjestelmän, jonka kohteena ovat direktiivin 98/83 liitteessä I olevassa C osassa ja liitteessä II olevien suojelu- ja valvontasäännösten kanssa samanlaiset säännökset, luomista voida perustella millään oikeudellisesti pätevällä syyllä. Viimeksi mainitut säännökset koskevat tosin säteilyturvaa, mutta ne muodostavat vain osan direktiivillä 98/83 käyttöön otetuista, suojatoimenpiteitä koskevista yleisistä puitteista, joiden kanssa niillä on viime kädessä yhteinen tavoite eli ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu, josta määrätään SEUT 191 artiklan 1 kohdassa.

54

Parlamentti muistuttaa, ettei oikeudellisen perustan valintaa voida milloinkaan perustaa näkökohtiin, jotka liittyvät kyseisen toimen antamisessa noudatettavaan menettelyyn tai järjestelmään, jota sovelletaan kyseiseen toimeen sen antamisen jälkeen (tuomio komissio v. neuvosto, EU:C:2013:675, 74 kohta). Toimenpiteellä, jolla keinotekoisesti eristetään voimassa olevan lainsäädäntötoimen yleiseen rakenteeseen nähden ilmiselvästi liitännäinen tekijä, jotta se voisi olla sellaisen erillisen oikeudellisen toimen kohteena, jolla on eri oikeudellinen perusta ja johon sovelletaan toista oikeudellista järjestelmää, loukataan SEU 13 artiklan 2 kohdassa määrättyä toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta.

55

Parlamentti väittää vielä väliintulokirjelmiä koskevissa huomautuksissaan, että vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvollisuuden noudattamiseksi olisi ollut tarpeen ensin osittain kumota direktiivi 98/83 SEUT 192 artiklan 1 kohdan nojalla ja tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, mikä olisi mahdollistanut sen, että kaikki asianomaiset toimielimet olisivat voineet lausua siitä, olisiko direktiivin 98/83 ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivista kontaminaatiota koskevien säännösten irrottaminen ja siirtäminen Euratomin perustamissopimukseen perustuvaan itsenäiseen säädökseen oikeudellisesti asianmukaista ja poliittisesti tarkoituksenmukaista.

56

Neuvosto ja väliintulijat väittävät, ettei riidanalaisella direktiivillä rikota SEU 13 artiklan 2 kohtaa.

57

SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan toimielimet tekevät keskenään vilpitöntä yhteistyötä.

58

Tätä vilpitöntä yhteistyötä tehtäessä on kuitenkin toimittava kullekin toimielimelle perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa. SEU 13 artiklan 2 kohdassa määrätyllä velvollisuudella ei siis muuteta kyseistä toimivaltaa.

59

Pohdittaessa, onko neuvosto riidanalaisen direktiivin antaessaan loukannut vilpittömän yhteistyön periaatetta, on muistettava, että – kuten tämän tuomion 39 kohdassa on todettu – kyseinen direktiivi on annettu asianmukaisen oikeudellisen perustan eli EA 31 artiklan nojalla.

60

Se, että parlamenttia on riidanalaista direktiiviä annettaessa kuultu ja ettei se ole osallistunut sen antamiseen tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, on seurausta yksinomaan perussopimusten laatijoiden valinnasta eikä vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamisesta (ks. vastaavasti tuomio parlamentti v. neuvosto, EU:C:2012:472, 82 kohta).

61

Parlamentin väitettä, jonka mukaan direktiivi 98/83 olisi pitänyt osittain kumota SEUT 192 artiklan 1 kohdan nojalla ja EUT-sopimuksen tavallista lainsäätämisjärjestystä koskevia määräyksiä noudattaen, ei lopuksi sitäkään voida hyväksyä.

62

Parlamentin väitteen hyväksyminen johtaisi siihen, että neuvosto tarvitsisi EA 30 ja EA 31 artiklaan perustuvan toimivaltansa käytölle parlamentin ennalta antaman luvan, vaikka kyseisissä määräyksissä tälle annetaan vain oikeus tulla kuulluksi. Kuten tämän tuomion 58 kohdasta ilmenee, parlamentin ja neuvoston EA 30 ja EA 31 artiklan perustuvaa toimivaltaa ei voida rajoittaa tai laajentaa vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla.

63

Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

64

Kaikesta edellä lausutusta seuraa, että kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.

65

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on vaatinut parlamentin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska parlamentti on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

66

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaisesti Tšekin tasavalta, Ranskan tasavalta ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: