28.5.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/57

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/16/EY,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Satamavaltioiden suorittamasta alusten valvonnasta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annettua neuvoston direktiiviä 95/21/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)	Yhteisö on vakavasti huolestunut merionnettomuuksista sekä jäsenvaltioiden merialueiden ja rannikoiden pilaantumisesta.

(3)	Yhteisö on myös huolestunut asumis- ja työskentelyolosuhteista aluksilla.

(4)	Turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita aluksilla voidaan tehokkaasti parantaa vähentämällä merkittävästi alikuntoisten alusten määrää yhteisön vesillä ja soveltamalla tiukasti yleissopimuksia, kansainvälisiä sääntöjä ja päätöslauselmia.

(5)

Tätä varten jäsenvaltioiden olisi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimus 7 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/431/EY (5) mukaisesti pyrittävä ratifioimaan mainittu sopimus yhteisön toimivaltaan kuuluvin osin mahdollisimman pikaisesti ja mieluiten ennen 31 päivää joulukuuta 2010.

(6)

Sen valvominen, että alukset täyttävät turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat kansainväliset standardit, on pääasiassa lippuvaltion vastuulla. Turvautuen tarvittaessa hyväksyttyihin järjestöihin, lippuvaltion on taattava, että asiaa koskevien todistusten myöntämiseksi suoritettavat tarkastukset ja katsastukset ovat täydelliset ja tehokkaat. Katsastuksen jälkeinen aluksen ja sen laitteiston ylläpito alukseen sovellettavien yleissopimusten mukaisten edellytysten mukaisena on varustamon vastuulla. Jotkin lippuvaltiot ovat kuitenkin jättäneet kansainväliset sopimusmääräykset toimeenpanematta, eivätkä ole noudattaneet niitä. Tästä syystä lisätoimenpiteenä alikuntoisten alusten liikennöinnin vähentämiseksi myös satamavaltioiden olisi valvottava, että alukset täyttävät turvallisuutta, pilaantumisen ehkäisemistä ja asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat kansainväliset sopimusmääräykset, pitäen kuitenkin mielessä, että satamavalvontaviranomaisen suorittamat tarkastukset eivät ole katsastuksia eivätkä asiaa koskevat tarkastuslomakkeet ole merikelpoisuustodistuksia.

(7)	Jäsenvaltioiden yhdenmukaistettu lähestymistapa näiden kansainvälisten sopimusmääräysten tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtivien ja niiden satamia käyttävien alusten suhteen estäisi kilpailun vääristymisen.

(8)	Merenkulku on otollinen terrorismin kohde. Merikuljetusten turvatoimet olisi toteutettava tehokkaasti ja jäsenvaltioiden olisi tiiviisti valvottava turvasääntöjen noudattamista suorittamalla turvatarkastuksia.

(9)	Olisi hyödynnettävä sitä kokemusta, joka on saatu Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitetun satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Pariisin pöytäkirja) voimassaoloaikana.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (6) perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) olisi tarjottava tarvittava tuki satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän yhdenmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. EMSAn olisi erityisesti edesautettava tämän direktiivin mukaisesti perustetun tarkastustietokannan sekä satamavaltiovalvonnassa toimivien tarkastajien jäsenvaltioiden toimesta tapahtuvaa kouluttamista ja pätevyyden arvioimista koskevan yhdenmukaistetun yhteisön järjestelmän kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

(11)

Tehokkaassa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa järjestelmässä olisi pyrittävä varmistamaan, että kaikki Euroopan unionin satamissa tai ankkuripaikoissa käyvät alukset tarkastetaan säännöllisesti. Tarkastuksissa olisi keskityttävä alikuntoisiin aluksiin: hyväkuntoiset alukset eli ne, joilla on tyydyttävä tarkastushistoria tai joiden lippuvaltio noudattaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) jäsenvaltioiden vapaaehtoista auditointijärjestelmää, olisi palkittava tarkastamalla ne harvemmin. Erityisesti tätä varten jäsenvaltioiden olisi annettava yleisesti etusija tarkastettaville suuren turvallisuusriskin aluksille.

(12)

Tällaiset uudet tarkastusjärjestelyt olisi sisällytettävä yhteisön satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaan järjestelmään heti, kun sen yksityiskohdat on määritelty, ja siten, että periaatteena on tarkastusten jakautuminen tavalla, jossa kukin jäsenvaltio myötävaikuttaa oikeudenmukaisella panoksella yhteisön tavoitteen eli kattavan tarkastusjärjestelmän toteutumiseen ja tarkastusten määrä jaetaan oikeudenmukaisella tavalla jäsenvaltioiden kesken. Tätä tarkastusten jakamista koskevaa järjestelyä olisi tarkasteltava uudelleen, ja tässä yhteydessä olisi järjestelyn tehokkuuden parantamiseksi otettava huomioon uuden satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän yhteydessä kerätty asiantuntemus ja kokemus. Jäsenvaltioiden olisi palkattava ja pidettävä palveluksessaan tarvittava määrä henkilökuntaa, kuten päteviä tarkastajia, kunkin sataman alusliikenteen määrän ja ominaispiirteiden mukaan.

(13)

Tässä direktiivissä perustetussa tarkastusjärjestelmässä otetaan huomioon Pariisin pöytäkirjan nojalla tehty työ. Kaikesta Pariisin pöytäkirjasta johtuvasta kehityksestä on päästävä yhteisymmärrykseen yhteisön tasolla ennen sen soveltamista koko EU:n alueella, mikä edellyttää yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan puitteissa tehtävän työn tiiviin yhteensovittamisen aloittamista ja ylläpitämistä mahdollisimman suuren lähentymisen helpottamiseksi.

(14)

Komission olisi vastattava tarkastustietokannan hallinnoimisesta ja ajan tasalla pitämisestä tiiviissä yhteistyössä Pariisin pöytäkirjan kanssa. Tarkastustietokantaan olisi sisällytettävä jäsenvaltioiden ja kaikkien Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajien suorittamissa tarkastuksissa ilmenneet tiedot. Kunnes yhteisön meriliikenteen tietojärjestelmä SafeSeaNet on täysin toimintavalmis ja siihen on mahdollista tallentaa alusten satamakäyntejä koskevat tiedot automaattisesti, jäsenvaltioiden olisi toimitettava direktiivin täytäntöönpanon asianmukaisen seurannan edellyttämät, erityisesti alusten liikkeitä koskevat tiedot komissiolle. Komission olisi haettava tarkastustietokannasta jäsenvaltioiden toimittamien tarkastustietojen pohjalta tiedot alusten riskiprofiileista, kaikista tarkastusvuorossa olevista aluksista ja alusten liikkeistä ja laskettava tarkastusvelvoite kullekin jäsenvaltiolle. Tarkastustietokannan on oltava yhteensopiva yhteisön muiden meriturvallisuusalan tietokantojen kanssa.

(15)	Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarkistamaan Pariisin pöytäkirjan mukaista lippuvaltioiden valkoisen, harmaan ja mustan listan laadintamenetelmää, jotta varmistettaisiin sen oikeudenmukaisuus erityisesti sellaisten lippuvaltioiden osalta, joiden laivastot ovat pieniä.

(16)

Satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyviä tarkastuksia koskevat säännöt ja menettelytavat, mukaan lukien alusten pysäyttämisen perusteet, olisi yhdenmukaistettava sen varmistamiseksi, että tarkastukset ovat yhtä tehokkaita kaikissa satamissa, mikä vähentäisi myös merkittävästi tiettyjen satamien valikoivaa käyttöä määräsatamina tarkastusten välttämiseksi.

(17)

Määräaikaistarkastuksissa ja lisätarkastuksissa olisi tutkittava kunkin aluksen osalta ennalta määritetyt kohteet alustyypin, tarkastustyypin ja aiempien satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyvien tarkastusten perusteella. Kussakin tarkastuksessa tutkittavat riskikohteet olisi määritettävä tarkastustietokannan tietojen avulla.

(18)	Tietyt alusluokat aiheuttavat suuren onnettomuus- tai pilaantumisvaaran saavutettuaan tietyn iän, joten ne olisi tarkastettava laajemmin. Tällaisten laajennettujen tarkastusten sisältö olisi määriteltävä.

(19)

Tällä direktiivillä käyttöön otetussa tarkastusjärjestelmässä alusten määräaikaistarkastusten tarkastusväli riippuu alusten riskiprofiilista, joka määräytyy tiettyjen yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella. Suuren turvallisuusriskin alusten tarkastusväli ei saisi olla pidempi kuin kuusi kuukautta.

(20)

Jotta toimivaltaisilla satamavaltion valvonnasta vastaavilla viranomaisilla olisi käytössään tiedot satamassa tai ankkuripaikassa olevista aluksista, olisi satamaviranomaisten tai tähän tehtävään nimettyjen viranomaisten tai elinten toimitettava tiedot alusten saapumisesta mahdollisuuksien mukaan heti, kun ne itse ovat vastaanottaneet kyseisen tiedon.

(21)

Tietyt alukset aiheuttavat huonon kuntonsa, lippuvaltionsa toiminnan ja taustansa vuoksi ilmeisen vaaran merenkulun turvallisuudelle ja meriympäristölle. Sen vuoksi yhteisöllä on oikeus evätä kyseisten alusten pääsy jäsenvaltioiden satamiin ja ankkuripaikkoihin. Pääsyn epäämisen tulisi olla oikeassa suhteessa aiheutuvaan vaaraan, ja aluksen pääsy voitaisiin evätä pysyvästi, jos aluksesta vastaava liikenteenharjoittaja toistuvasti jättää korjaavat toimenpiteet suorittamatta huolimatta useista pääsyn epäämisistä ja pysäyttämisistä yhteisössä sijaitsevissa satamissa ja ankkuripaikoissa. Kolmas päätös evätä pääsy voidaan kumota ainoastaan, jos tietyt erityisesti aluksen lippuvaltioon ja alusta hallinnoivaan yritykseen liittyvät edellytykset, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kyseistä alusta voidaan käyttää turvallisesti yhteisön vesillä, täyttyvät. Muussa tapauksessa alukselta olisi evättävä pysyvästi pääsy jäsenvaltioiden satamiin ja ankkuripaikkoihin. Kaikissa tapauksissa kyseisen aluksen tämän jälkeen tapahtuvan pysäyttämisen olisi johdettava jäsenvaltioiden satamiin ja ankkuripaikkoihin pääsyn pysyvään epäämiseen. Avoimuuden edistämiseksi luettelo aluksista, joilta on evätty pääsy yhteisössä sijaitseviin satamiin ja ankkuripaikkoihin, olisi julkistettava.

(22)

Jotta tietyille viranomaisille ja yhtiöille toistuvista tarkastuksista aiheutuvaa taakkaa voitaisiin vähentää, isäntävaltion, joka ei ole kyseisen aluksen lippuvaltio, suorittamat ro-ro-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten katsastukset, jotka on tehty pakollisesta katsastusjärjestelmästä säännöllisen ro-ro-alusliikenteen ja suurnopeusmatkustaja-alusliikenteen turvallisen harjoittamisen varmistamiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/35/EY (7) mukaisesti ja jotka sisältävät vähintään kaikki laajennettuun tarkastukseen sisältyvät kohdat, olisi otettava huomioon aluksen riskiprofiilia, tarkastusten välistä ajanjaksoa ja kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitetta määritettäessä. Lisäksi komission olisi tarkasteltava, onko tarkoituksenmukaista muuttaa direktiiviä 1999/35/EY vastaisuudessa ro-ro-alusten ja suurnopeusmatkustaja-alusten liikennöinnin edellytyksenä olevan turvallisuustason nostamiseksi.

(23)

Asiaan liittyvien yleissopimusten noudattamatta jättäminen olisi saatava loppumaan. Alukset, joissa on tehtävä korjaavia toimenpiteitä, olisi pysäytettävä, jos todetut puutteet muodostavat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, ja niiden matkaanlähtö olisi sallittava vasta, kun puutteet on korjattu.

(24)

Toimivaltaisten viranomaisten antamista pysäyttämismääräyksistä olisi voitava valittaa aluksen aiheettomaan pysäyttämiseen ja viivyttämiseen johtavien kohtuuttomien päätösten ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että valitukset käsitellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti kohtuullisessa määräajassa.

(25)

Satamavaltiovalvontaa harjoittavilla viranomaisilla ja tarkastajilla ei saisi olla eturistiriitoja tarkastussataman tai tarkastettavien alusten tai niihin liittyvien etutahojen kanssa. Tarkastajilla olisi oltava asianmukainen pätevyys, ja heidän olisi saatava tarvittavaa koulutusta tarkastusten suorittamiseen liittyvän osaamisen ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä tarkastajien kouluttamista ja tarkastajien pätevyyden todentamista koskevan yhteisön yhteisen järjestelmän kehittämiseksi ja edistämiseksi.

(26)	Luotseilla ja satamaviranomaisilla tai -organisaatioilla olisi oltava oikeus antaa hyödyllistä tietoa aluksilla todetuista selvistä sääntöjenvastaisuuksista.

(27)	Aluksella vallitsevia asuin- ja työoloja koskevat valitukset henkilöiltä, joiden perusteltua etua asia koskee, olisi tutkittava. Valituksen tekijälle olisi tiedotettava toimenpiteistä, joihin valituksen johdosta on ryhdytty.

(28)

Yhteistyö jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja muiden viranomaisten tai organisaatioiden välillä on välttämätöntä tehokkaan seurannan varmistamiseksi sellaisten alusten osalta, joissa on ilmennyt puutteita ja joille on annettu lupa jatkaa matkaansa, sekä satamissa olevia aluksia koskevan tiedon vaihtamiseksi.

(29)	Koska tarkastustietokanta on keskeinen osa satamavaltiovaltioiden harjoittamaa valvontaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että se pidetään ajan tasalla yhteisön vaatimusten mukaisesti.

(30)

Tietojen julkaiseminen sellaisista aluksista, liikenteenharjoittajista tai yhtiöistä, jotka eivät täytä kansainvälisiä turvallisuutta, terveyttä ja meriympäristön suojelua koskevia määräyksiä, ottaen huomioon yhtiöiden käyttämän laivaston koko, voi osoittautua tehokkaaksi pelotteeksi, joka estää rahtaajia käyttämästä tällaisia aluksia, sekä yllykkeeksi laivanvarustajille korjata puutteet. Komission olisi julkaistavien tietojen osalta toimittava tiiviissä yhteistyössä Pariisin pöytäkirjan kanssa ja otettava kaikki julkaistu tieto huomioon, jotta vältettäisiin tarpeetonta päällekkäisyyttä. Jäsenvaltioiden pitäisi joutua toimittamaan asianmukaiset tiedot vain kerran.

(31)	Kaikki kustannukset, jotka liittyvät sellaisten alusten tarkastamiseen, jotka on pysäytettävä, sekä kustannukset, joita aiheutuu satamaanpääsykiellon poistamisesta, olisi perittävä laivanvarustajalta tai liikenteenharjoittajalta.

(32)	Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(33)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tätä direktiiviä siihen liittyvien yleissopimuksiin, kansainvälisiin sääntöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtyjen muutosten ottamiseksi huomioon ja laatia säännöt 8 ja 10 artiklan säännösten soveltamisesta. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa direktiivin tavoitteita, joihin kuuluu erityisesti alikuntoisten alusten liikennöinnin vähentäminen jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä parantamalla meriliikenteessä olevia aluksia koskevaa yhteisön tarkastusjärjestelmää sekä ennalta ehkäisevien toimien kehittäminen meren pilaantumisen alalla, vaan ne voidaan niiden laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(35)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 95/21/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuun direktiiviin.

(36)	Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa liitteessä XV olevassa B osassa mainituissa direktiiveissä asetettuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

(37)

Tämän direktiivin mukaisesti luotua satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa järjestelmää olisi sovellettava samasta päivämäärästä alkaen kaikissa jäsenvaltioissa. Komission olisi tätä varten huolehdittava siitä, että asianmukaiset valmistelevat toimenpiteet toteutetaan, mukaan lukien tarkastustietokannan testaaminen ja koulutuksen tarjoaminen tarkastajille.

(38)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(39)

Jotta sisämaajäsenvaltioille ei koituisi kohtuutonta hallinnollista rasitetta, niiden olisi saatava niin sanotun de minimis -säännön nojalla poiketa tämän direktiivin säännöksistä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisten valtioiden ei tarvitse saattaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, kunhan ne täyttävät tietyt edellytykset.

(40)

Sen tosiseikan huomioon ottamiseksi, että Ranskan merentakaiset departementit kuuluvat erilliseen maantieteelliseen vyöhykkeeseen, että ne ovat suurelta osin muiden alueellisten satamavalvontasäännöstöjen kuin Pariisin pöytäkirjan alaisia ja että niiden ja Manner-Euroopan väliset liikennevirrat ovat hyvin rajallisia, asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi sallittava kyseisten satamien jättäminen yhteisön sisällä sovellettavan satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan järjestelmän ulkopuolelle,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tarkoitus

Tällä direktiivillä on tarkoitus osaltaan vaikuttaa siihen, että alikuntoisten alusten määrä vähenisi merkittävästi jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä

a)	lisäämällä merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia, meriympäristön suojelua sekä asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevan kansainvälisen ja asiaan kuuluvan yhteisön lainsäädännön noudattamista kaikkien valtioiden lippujen alla purjehtivilla aluksilla;

b)	luomalla yhteiset perusteet satamavaltioiden suorittamille alusten tarkastuksille ja yhdenmukaistamalla tarkastus- ja pysäyttämismenettelyt käyttäen hyväksi Pariisin pöytäkirjan nojalla kertynyttä asiantuntemusta ja kokemusta;

c)

soveltamalla yhteisön sisällä satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevaa järjestelmää, joka perustuu tavoitteeseen tarkastaa kaikki yhteisössä ja Pariisin pöytäkirjan alueella sijaitsevissa satamissa käyvät alukset niiden riskiprofiilista riippuvin määräajoin niin, että suuremman riskin aiheuttavat alukset tarkastetaan muita perusteellisemmin ja muita lyhemmin aikavälein.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’yleissopimuksilla’ seuraavia yleissopimuksia sekä niiden pöytäkirjoja ja muutoksia sekä niihin liittyviä pakollisia säännöstöjä sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa: a) vuoden 1966 kansainvälinen lastiviivasopimus (LL 66); b) vuoden 1974 kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS 74); c) vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä sekä siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (MARPOL 73/78); d) vuoden 1978 kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW 78/95); e) vuoden 1972 yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen estämiseksi merellä (COLREG 72); f) vuoden 1969 kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus (ITC 69); g) vuoden 1976 yleissopimus kauppa-aluksissa noudatettavasta vähimmäistasosta (ILO N:o 147); ja h) vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (CLC 92);

2)	’Pariisin pöytäkirjalla’ satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevaa, Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa, sellaisena kuin se kulloinkin on voimassa;

3)	’IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisen auditointijärjestelmän puitteilla ja menettelyillä’ IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmaa A.974 (24);

4)	’Pariisin pöytäkirjan alueella’ maantieteellistä aluetta, jolla Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajat tekevät tarkastuksia Pariisin pöytäkirjan puitteissa;

5)	’aluksella’ meriliikenteessä olevaa alusta, johon sovelletaan yhtä tai useampaa yleissopimusta ja joka purjehtii muun kuin kyseisen satamavaltion lipun alla;

6)	’aluksen ja sataman vuorovaikutuksella’ vuorovaikutusta, joka syntyy, kun alukseen vaikuttavat suoraan ja välittömästi toimet, jotka liittyvät henkilöiden ja tavaroiden liikkumiseen tai satamapalvelujen suorittamiseen alukselle tai aluksesta;

7)	’ankkuripaikassa olevalla aluksella’ satamassa tai sataman toimivaltaan kuuluvalla muulla alueella mutta ei laiturissa olevaa alusta, joka osallistuu aluksen ja sataman vuorovaikutukseen;

8)	’tarkastajalla’ valtion virkamiestä tai muuta henkilöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on asianmukaisesti valtuuttanut suorittamaan satamavaltiotarkastuksia ja joka on vastuussa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;

9)	’toimivaltaisella viranomaisella’ tämän direktiivin mukaisesti satamavaltiovalvonnasta vastaavaa merenkulkuviranomaista;

10)	’yöajalla’ mitä tahansa kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä vähintään seitsemän tunnin ajanjaksoa, johon on joka tapauksessa sisällyttävä kello 0.00:n ja kello 5.00:n välinen ajanjakso;

11)	’perustarkastuksella’ aluksella tapahtuvaa tarkastajan käyntiä, jonka tarkoituksena on tarkastaa asiaan liittyvien yleissopimusten ja määräysten noudattaminen ja joka kattaa ainakin 13 artiklan 1 kohdassa vaaditut tarkastukset;

12)

’yksityiskohtaisella tarkastuksella’ tarkastusta, jonka yhteydessä alus, sen varusteet ja henkilökunta kokonaisuudessaan tai, tarvittaessa, osa siitä alistetaan 13 artiklan 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa perusteelliseen tutkimukseen, joka kattaa aluksen rakenteen, varusteet, miehityksen, asumis- ja työskentelyolosuhteet sekä sen, noudatetaanko aluksella vaadittavia toimintatapoja;

13)	’laajennetulla tarkastuksella’ tarkastusta, joka käsittää vähintään liitteessä VII olevassa C osassa luetellut kohdat. Laajennettu tarkastus voi sisältää yksityiskohtaisen tarkastuksen, jos tähän on 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmeisiä syitä;

14)	’valituksella’ tietoa tai ilmoitusta, jonka on toimittanut henkilö tai organisaatio, jonka oikeutettua etua aluksen turvallisuus, miehistöön kohdistuvat turvallisuus- ja terveysriskit, aluksen asumis- ja työskentelyolosuhteet tai ympäristön pilaantumisen ehkäisy koskevat;

15)	’pysäyttämisellä’ aluksen matkaanlähdön virallista epäämistä sellaisten havaittujen puutteiden takia, jotka yksin tai yhdessä tekevät aluksesta merikelvottoman;

16)	’pääsyn epäämismääräyksellä’ aluksen päällikölle, aluksesta vastuussa olevalle yhtiölle ja lippuvaltiolle annettavaa päätöstä, jolla evätään aluksen pääsy kaikkiin yhteisön satamiin ja ankkuripaikkoihin;

17)	’toiminnon kieltämisellä’ alukselle annettua virallista kieltoa jatkaa jotakin toiminnoistaan sen vuoksi, että havaitut puutteet tekisivät yksinään tai yhdessä toiminnon jatkamisen vaaralliseksi;

18)

’yhtiöllä’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten hoitoyhtiötä tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta varustamolta ja joka on vastuun otettuaan suostunut hoitamaan kaikki kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä (ISM-säännöstöstä) johtuvat velvoitteet ja vastuut;

19)	’hyväksytyllä laitoksella’ luokituslaitosta tai muuta yksityistä elintä, joka hoitaa lakisääteisiä tehtäviä lippuvaltion viranomaisten puolesta;

20)	’lakisääteisellä todistuksella’ kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti lippuvaltion toimesta tai puolesta annettua todistuskirjaa;

21)	’luokitustodistuksella’ asiakirjaa, jossa vahvistetaan SOLAS 74 -yleissopimuksen liitteessä olevan II-1 luvun A-1 osan 3 säännön 1 kohdan noudattaminen;

22)	’tarkastustietokannalla’ tietojärjestelmää, jonka avulla pannaan täytäntöön satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskeva järjestelmä yhteisössä ja joka koskee yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan sellaiseen alukseen ja sen miehistöön, joka käy jäsenvaltion satamassa tai ankkuripaikassa ja osallistuu aluksen ja sataman vuorovaikutukseen.

Ranska voi päättää, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa merentakaisissa departementeissa sijaitsevat satamat ja ankkuripaikat eivät ole tässä kohdassa tarkoitettuja satamia ja ankkuripaikkoja.

Jos jäsenvaltio tarkastaa aluksen lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä muualla kuin satamassa, sitä pidetään tämän direktiivin mukaisena tarkastuksena.

Mitä tässä artiklassa säädetään, ei vaikuta asiaa koskevien yleissopimusten mahdollistamiin jäsenvaltion väliintulo-oikeuksiin.

Jäsenvaltiot, joilla ei ole merisatamia ja jotka voivat todistaa, että niiden jokisatamissa vuosittain viimeisten kolmen vuoden aikana käyneiden laivojen kokonaismäärästä alle viisi prosenttia on tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia aluksia, voivat poiketa tämän direktiivin säännöksistä.

Jäsenvaltioiden, joilla ei ole merisatamia, on ilmoitettava komissiolle viimeistään siihen päivään mennessä, jolloin direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, niiden satamissa edellä tarkoitetun kolmevuotiskauden aikana käyneiden laivojen kokonaismäärä ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien alusten määrä, sekä ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista edellä mainittuihin määriin.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava alle 500 bruttorekisteritonnin aluksiin asiaa koskevan yleissopimuksen määräyksiä ja, jos mitään yleissopimusta ei sovelleta, toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät kyseiset alukset muodostaisi selvää vaaraa turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle. Soveltaessaan tätä kohtaa jäsenvaltioiden on otettava huomioon Pariisin pöytäkirjan liite 1.

3.   Tarkastaessaan alusta, jonka lippuvaltio ei ole liittynyt tiettyyn yleissopimukseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei alus ja sen miehistö saa osakseen parempaa kohtelua kuin kyseiseen yleissopimukseen liittyneen lippuvaltion alus.

4.   Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu kalastusalukset, sota-alukset, avustavat sota-alukset, yksinkertaiset puiset alukset, ei-kaupallisiin tarkoituksiin käytettävät julkisen vallan alukset eivätkä ei-ammattimaisessa käytössä olevat huviveneet.

4 artikla

Tarkastusvaltuudet

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niillä on laillinen oikeus suorittaa ulkomaisilla aluksilla tässä direktiivissä tarkoitetut tarkastukset kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioilla on oltava alusten tarkastamista varten toimivaltaiset viranomaiset, joiden palvelukseen on nimitetty tarvittava määrä henkilökuntaa ja erityisesti päteviä tarkastajia, esimerkiksi palkkaamalla lisähenkilökuntaa, ja niiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarkastajat suorittavat tehtävänsä tässä direktiivissä säädetyllä tavalla, ja erityisesti on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat käytettävissä tämän direktiivin mukaisia tarkastuksia varten.

5 artikla

Tarkastusjärjestelmä ja vuosittaiset tarkastusvelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia 12 artiklassa tarkoitetun valintajärjestelmän ja liitteen I säännösten mukaisesti.

2.   Täyttääkseen vuosittaisen tarkastusvelvoitteensa kunkin jäsenvaltion on

a)	tarkastettava kaikki 12 artiklan a alakohdassa tarkoitetut, satamissaan tai ankkuripaikoissaan käyvät I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset ja

b)

suoritettava vuosittain sellainen määrä 12 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettujen I-kiireellisyysluokkaan ja II-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten tarkastuksia, joka vastaa sen omaa osuutta yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella vuosittain vaadittavien tarkastusten kokonaismäärästä. Kunkin jäsenvaltion osuus tarkastuksista vastaa kyseisen jäsenvaltion satamissa käyvien alusten määrän osuutta kaikkien yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueen valtioiden satamissa käyvien alusten kokonaismäärästä.

3.   Laskettaessa edellä 2 kohdan b alakohdassa mainittua osuutta yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan alueella vuosittain vaadittavien tarkastusten kokonaismäärästä ankkurissa olevia aluksia ei lasketa, ellei asianomainen jäsenvaltio muuta ilmoita.

6 artikla

Tarkastusvelvoitteen noudattamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Jäsenvaltion, joka ei suorita 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vaadittuja tarkastuksia, katsotaan noudattavan kyseisen säännöksen mukaista velvoitettaan, kunhan suorittamatta jääneet tarkastukset eivät ylitä

a)	viittä prosenttia sen satamissa ja ankkuripaikoissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien, suuren turvallisuusriskin alusten kokonaismäärästä;

b)	10:tä prosenttia sen satamissa ja ankkuripaikoissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien, muiden kuin suuren turvallisuusriskin alusten kokonaismäärästä.

Edellä a ja b alakohdassa säädetyistä prosenttiosuuksista riippumatta jäsenvaltioiden on kuitenkin tarkastettava ensisijaisesti alukset, jotka tarkastustietokannasta saatujen tietojen mukaan käyvät harvoin yhteisön satamissa.

Edellä a ja b alakohdassa säädetyistä prosenttiosuuksista riippumatta jäsenvaltioiden on I-kiireellisyysluokan alusten osalta kuitenkin tarkastettava ensisijaisesti suuren turvallisuusriskin alukset, jotka tarkastustietokannasta saatujen tietojen mukaan käyvät harvoin yhteisön satamissa.

7 artikla

Tasapainoisen tarkastusosuuden yhteisössä mahdollistavat yksityiskohtaiset säännöt

1.   Jos jäsenvaltion satamissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten kokonaismäärä on suurempi kuin sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarkastusosuus, jäsenvaltion katsotaan noudattavan velvoitettaan, jos se tarkastaa vähintään vuosittaista tarkastusosuuttaan vastaavan määrän I-kiireellisyysluokkaan kuuluvia aluksia ja jos kaikista sen satamissa ja ankkuripaikoissa käyvistä I-kiireellisyysluokkaan kuuluvista aluksista jää tarkastamatta korkeintaan 30 prosenttia.

2.   Jos jäsenvaltion satamissa käyvien I-kiireellisyysluokkaan ja II-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten kokonaismäärä on pienempi kuin sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarkastusosuus, jäsenvaltion katsotaan noudattavan velvoitettaan, jos se suorittaa 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten tarkastukset ja tarkastaa vähintään 85 prosenttia kaikista satamissaan ja ankkuripaikoissaan käyvistä II-kiireellisyysluokkaan kuuluvista aluksista.

3.   Komissio tarkastelee 35 artiklassa tarkoitetun uudelleentarkastelun yhteydessä erityisesti tämän artiklan vaikutusta tarkastusvelvoitteen kannalta, ottaen huomioon yhteisön ja Pariisin pöytäkirjan nojalla kerätyn asiantuntemuksen ja kokemuksen. Uudelleentarkastelussa otetaan huomioon tavoite tarkastaa kaikki yhteisön satamissa tai ankkuripaikoissa käyvät alukset. Mikäli aiheellista, komissio ehdottaa lisätoimenpiteitä yhteisössä sovellettavan tarkastusjärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi sekä tarvittaessa tämän artiklan vaikutuksia koskevaa uutta tarkastelua myöhemmässä vaiheessa.

8 artikla

Tarkastusten siirtäminen myöhempään ajankohtaan ja poikkeustapaukset

1.   Jäsenvaltio voi päättää siirtää I-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastamisen myöhempään ajankohtaan,

a)	jos tarkastus voidaan suorittaa aluksen käydessä samassa jäsenvaltiossa seuraavan kerran, alus ei käy välillä missään muussa yhteisön eikä Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa, ja lykkäyksen pituus on korkeintaan 15 päivää; tai

b)	jos tarkastus voidaan suorittaa jossakin muussa yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa, jossa alus käy, 15 päivän kuluessa, ja kyseisen sataman sijaintivaltio on antanut etukäteen suostumuksensa tarkastuksen suorittamiseen.

Jos tarkastus siirretään myöhempään ajankohtaan a tai b alakohdan mukaisesti ja tallennetaan tarkastustietokantaan, suorittamatta jäänyttä tarkastusta ei lasketa tarkastuksen siirtäneiden jäsenvaltioiden suorittamatta jättämäksi tarkastukseksi.

Jos I-kiireellisyysluokkaan kuuluvan aluksen tarkastus jää suorittamatta, kyseistä alusta ei kuitenkaan vapauteta tämän direktiivin mukaisesta tarkastuksesta seuraavassa yhteisön satamassa, jossa se käy.

2.   Seuraavissa poikkeustapauksissa I-kiireellisyysluokkaan kuuluvien alusten suorittamatta jäänyttä tarkastusta ei lasketa suorittamatta jätetyksi, jos tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy:

a)	toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittaminen vaarantaisi tarkastajien, aluksen, sen miehistön tai sataman turvallisuuden taikka meriympäristön; tai

b)	alus käy satamassa vain yöaikaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöllisesti yöaikaan käyvät alukset voidaan tarkastaa asianmukaisesti.

3.   Jos ankkuripaikassa olevaa alusta ei tarkasteta, tarkastusta ei lasketa suorittamatta jätetyksi, jos

a)	alus tarkastetaan jossakin muussa yhteisön tai Pariisin pöytäkirjan alueen satamassa tai ankkuripaikassa liitteen I mukaisesti 15 päivän kuluessa; tai

b)	alus käy satamassa vain yöaikaan tai sen käynti kestää niin lyhyen ajan, ettei tarkastusta voitaisi suorittaa tyydyttävällä tavalla ja tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy; tai

c)	toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarkastuksen suorittaminen vaarantaisi tarkastajien, aluksen tai sen miehistön turvallisuuden taikka sataman tai meriympäristön, ja tarkastustietokantaan on kirjattu tarkastuksen suorittamatta jättämisen syy.

4.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka koskevat tämän artiklan soveltamista koskevia sääntöjä, hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

9 artikla

Alusten saapumisesta ilmoittaminen

1.   Jos jäsenvaltion satamaan tai ankkuripaikkaan matkalla olevalle alukselle voidaan tehdä laajennettu tarkastus 14 artiklan mukaisesti, aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on ilmoitettava sen saapumisesta liitteen III säännösten mukaisesti.

2.   Kyseisen satamaviranomaisen tai elimen taikka tätä tarkoitusta varten nimetyn viranomaisen tai elimen on tämän artiklan 1 kohdassa ja alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (10) 4 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan toimitettava tiedot edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Kaikki tässä artiklassa tarkoitetut tiedot on toimitettava mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa.

4.   Jäsenvaltioiden tämän direktiivin liitteen III soveltamiseksi laatimien menettelyjen ja tiedon esitystapojen on oltava alusten ilmoituksia koskevien asian kannalta merkityksellisten direktiivin 2002/59/EY säännösten mukaisia.

10 artikla

Aluksen riskiprofiili

1.   Kaikille tarkastustietokantaan sisältyville aluksille, jotka käyvät jonkin jäsenvaltion satamassa tai ankkuripaikassa, on määriteltävä riskiprofiili, joka määrittää kunkin aluksen tarkastuksen ensisijaisuuden, tarkastusvälit ja tarkastusten laajuuden.

2.   Aluksen riskiprofiili määräytyy seuraavien yleisten ja historiallisten tekijöiden perusteella:

a)	Yleiset tekijät Yleiset tekijät koskevat aluksen tyyppiä, ikää, lippua, sen käyttöön liittyviä hyväksyttyjä laitoksia ja yhtiön toimintaa liitteessä I olevan I osan 1 kohdan sekä liitteen II mukaisesti.

b)	Historialliset tekijät Historialliset tekijät koskevat puutteiden ja pysäyttämisten määrää tiettynä aikana liitteessä I olevan I osan 2 kohdan sekä liitteen II mukaisesti.

3.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä ja jotka koskevat tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, erityisesti

a)	lippuvaltioon liittyviä perusteita;

b)	yhtiön toimintaan liittyviä perusteita,

hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja käyttäen hyväksi Pariisin pöytäkirjan puitteissa kertynyttä asiantuntemusta.

11 artikla

Tarkastusten suorittamisvälit

Yhteisössä sijaitsevissa satamissa tai ankkuripaikoissa käyville aluksille on tehtävä määräaikaistarkastuksia tai lisätarkastuksia seuraavasti:

a)

Aluksille on tehtävä määräaikaistarkastuksia ennalta määrätyin, alusten riskiprofiilin perusteella määräytyvin väliajoin liitteessä I olevan 1 osan mukaisesti. Alusten määräaikaistarkastusten aikavälejä pidennetään riskin pienentyessä. Suuren turvallisuusriskin alusten osalta tämä aikaväli on enintään kuusi kuukautta.

b)

Aluksille on tehtävä lisätarkastuksia niiden viimeisimmästä määräaikaistarkastuksesta riippumatta seuraavasti: — Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava sellaisten alusten tarkastaminen, joita koskevat liitteessä I olevan II osan 2A kohdassa luetellut ensisijaiset tekijät. — Alukset, joita koskevat liitteessä I olevan II osan 2B kohdassa luetellut ennalta arvaamattomat tekijät, voidaan tarkastaa. Päätöksen tällaisen lisätarkastuksen suorittamisesta tekee toimivaltainen viranomainen ammatillisen harkintansa mukaan.

12 artikla

Tarkastettavien alusten valinta

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alukset valitaan tarkastettaviksi liitteessä I olevassa I osassa esitetyn riskiprofiilin perusteella ja kun ilmenee liitteessä I olevan II osan 2A ja 2B kohdassa tarkoitettuja ensisijaisia tai ennalta arvaamattomia tekijöitä.

Alusten tarkastusta varten toimivaltainen viranomainen

a)	valitsee alukset, joille on tehtävä pakollinen tarkastus, jäljempänä ’I-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset’, liitteessä I olevan II osan 3A kohdassa esitetyn valintajärjestelmän mukaisesti;

b)	voi valita alukset, joille voidaan tehdä tarkastus, jäljempänä ’II-kiireellisyysluokkaan kuuluvat alukset’, liitteessä I olevan II osan 3 B kohdan mukaisesti.

13 artikla

Perustarkastukset ja yksityiskohtaiset tarkastukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 12 artiklan mukaisesti tarkastettaviksi valituille aluksille tehdään perustarkastus tai yksityiskohtainen tarkastus seuraavasti:

1.

Kunkin perustarkastuksen osalta toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tarkastaja ainakin a) tarkastaa yhteisön merilainsäädännössä ja turvallisuuteen ja turvatoimiin liittyvissä yleissopimuksissa aluksissa pidettäviksi edellytetyt todistuskirjat ja muut asiakirjat, jotka luetellaan liitteessä IV; b) tarkastaa tarvittaessa, että aiemman jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion suorittaman tarkastuksen aikana havaitut puutteet on korjattu; c) varmistuu aluksen yleisestä kunnosta, hygienia, konehuone ja asuintilat mukaan luettuina.

2.	Jos tarkastustietokantaan on 1 alakohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella merkitty puutteita, jotka on korjattava seuraavassa käyntisatamassa, kyseisen seuraavan sataman toimivaltainen viranomainen voi päättää olla tekemättä 1 alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja tarkistuksia.

3.

Yksityiskohtainen tarkastus, johon kuuluu sen lähempi tarkastaminen, vastaako alus sen käytölle asetettuja vaatimuksia, on suoritettava, jos 1 alakohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen on ilmennyt ilmeisiä syitä olettaa, että aluksen tai sen varusteiden kunto tai miehistö eivät olennaisesti täytä yleissopimuksen asiaan liittyviä vaatimuksia. ”Ilmeinen syy” on olemassa, kun tarkastaja havaitsee seikkoja, jotka hänen ammatillisen harkintansa mukaan oikeuttavat tekemään alukselle, sen varusteille tai henkilökunnalle yksityiskohtaisen tarkastuksen. Liitteessä V annetaan esimerkkejä ”ilmeisistä syistä”.

14 artikla

Laajennetut tarkastukset

1.   Seuraaviin luokkiin kuuluville aluksille voidaan tehdä laajennettu tarkastus liitteessä I olevan II osan 3A ja 3B kohdan mukaisesti:

—	alukset, joihin riskiprofiilin perusteella liittyy suuri turvallisuusriski,

—	matkustaja-alukset, öljysäiliöalukset, kaasu- tai kemikaalisäiliöalukset taikka irtolastialukset, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja,

—	alukset tai matkustaja-alukset, joihin riskiprofiilin perusteella liittyy suuri turvallisuusriski, öljysäiliöalukset, kaasu- tai kemikaalisäiliöalukset taikka irtolastialukset, jotka ovat yli 12 vuotta vanhoja, jos on olemassa ensisijaisia tai ennalta arvaamattomia tekijöitä,

—	alukset, joille on tehtävä uusi tarkastus 16 artiklan mukaisen pääsyn epäämisen johdosta.

2.   Aluksen liikenteenharjoittajan tai päällikön on huolehdittava siitä, että aluksen liikennöintiaikataulussa varataan riittävästi aikaa laajennettua tarkastusta varten.

Ellei turvallisuussyistä toteutettavista valvontatoimista muuta johdu, aluksen on pysyttävä satamassa kunnes tarkastus on tehty.

3.   Saatuaan ennakkoilmoituksen alukselta, jolle voidaan tehdä laajennettu määräaikaistarkastus, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava alukselle, jos laajennettua tarkastusta ei tehdä.

4.   Laajennetun tarkastuksen laajuus ja sen yhteydessä tarkastettavat riskikohteet vahvistetaan liitteessä VII. Komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteen VII täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet.

15 artikla

Turvallisuutta ja turvatoimia koskevat ohjeet ja menettelytavat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tarkastajat noudattavat liitteessä VI mainittuja menettelytapoja ja ohjeita.

2.   Turvatarkastuksien osalta jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin liitteessä VI vahvistettuja asianmukaisia menettelytapoja kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004 (11) 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin aluksiin, jotka käyvät niiden satamissa ja ankkuripaikoissa, paitsi jos niiden lippuvaltio on sama kuin tarkastussataman sijaintivaltio.

3.   Laajennettuja tarkastuksia koskevia tämän direktiivin 14 artiklan säännöksiä sovelletaan direktiivin 1999/35/EY 2 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin ro-ro-aluksiin ja suurnopeusmatkustaja-aluksiin.

Jos alus on katsastettu direktiivin 1999/35/EY 6 ja 8 artiklan mukaisesti isäntävaltiossa, joka ei ole aluksen lippuvaltio, tällainen erityiskatsastus voidaan kirjata joko yksityiskohtaisena tai laajennettuna tarkastuksena tarkastustietokantaan ja ottaa huomioon tämän direktiivin 10, 11 ja 12 artiklaa sovellettaessa sekä laskettaessa kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitteen täyttymistä edellyttäen, että kaikki tämän direktiivin liitteessä VII mainitut seikat on katettu.

Tämän direktiivin säännökset puutteiden korjaamisesta, pysäyttämisestä, pääsyn epäämisestä sekä tarvittaessa tarkastusten, pysäyttämisten ja pääsyn epäämisten jatkotoimista eivät vaikuta direktiivin 1999/35/EY 10 artiklan mukaisesti päätettyyn ro-ro-aluksen tai suurnopeusmatkustaja-aluksen liikennöinnin estämiseen.

4.   Komissio voi tarvittaessa antaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukaista soveltamista koskevat säännöt.

16 artikla

Pääsyn epäämiseen liittyvät toimenpiteet, jotka koskevat tiettyjä aluksia

1.   Jäsenvaltion on varmistettava, että alukselta,

—

jonka lippuvaltion pysäyttämisaste täyttää Pariisin pöytäkirjan mukaisesti hyväksyttyyn ja tarkastustietokantaan kirjattuihin, komission vuosittain julkaisemiin tietoihin perustuvaan mustaan listaan sisällyttämisen perusteet ja joka on pysäytetty tai jonka liikennöinti on estetty direktiivin 1999/35/EY nojalla yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 36 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion satamassa tai ankkuripaikassa, tai

—

jonka lippuvaltion pysäyttämisaste täyttää Pariisin pöytäkirjan mukaisesti hyväksyttyyn ja tarkastustietokantaan kirjattuihin, komission vuosittain julkaisemiin tietoihin perustuvaan harmaaseen listaan sisällyttämisen perusteet ja joka on pysäytetty tai jonka liikennöinti on estetty direktiivin 1999/35/EY nojalla yli kaksi kertaa viimeksi kuluneiden 24 kuukauden aikana jäsenvaltion tai Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajavaltion satamassa tai ankkuripaikassa,

evätään pääsy sen satamiin 21 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta.

Pääsyn epäämistä sovelletaan heti, kun alus poistuu satamasta tai ankkuripaikasta, jossa se on pysäytetty kolmannen kerran ja jossa sille on annettu pääsyn epäämispäätös.

2.   Pääsyn epäämispäätös kumotaan vasta vähintään kolmen kuukauden kuluttua sen antamisesta ja kun liitteessä VIII olevan 3–9 kohdan edellytykset täyttyvät.

Jos aluksen pääsy evätään jo toisen kerran, epäämispäätös voidaan kumota vasta 12 kuukauden kuluttua.

3.   Jos alus tämän jälkeen pysäytetään yhteisön alueella olevassa satamassa tai ankkuripaikassa, sen pääsy yhteisön satamiin tai ankkuripaikkoihin evätään. Tämä kolmas pääsyn epäämispäätös voidaan kumota 24 kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta ja vain, jos

—	aluksen lippuvaltion pysäyttämisaste ei täytä 1 kohdassa tarkoitettuun mustaan eikä harmaaseen listaan sisällyttämisen perusteita,

—

aluksen lakisääteiset todistuskirjat ja luokitustodistukset ovat alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009 (12), mukaisesti hyväksytyn laitoksen tai hyväksyttyjen laitosten antamia,

—	alusta hallinnoivan yhtiön toiminnan laatu on korkea liitteessä I olevan I osan 1 kohdan mukaisesti, ja

—	liitteessä VIII olevan 3–9 kohdan edellytykset täyttyvät.

Aluksilta, jotka eivät täytä tässä kohdassa säädettyjä vaatimuksia, kun päätöksen antamisesta on kulunut 24 kuukautta, on evättävä pysyvästi pääsy kaikkiin satamiin ja ankkuripaikkoihin yhteisön alueella.

4.   Jos pääsy on evätty kolmannen kerran ja alus sen jälkeen pysäytetään jossain satamassa tai ankkuripaikassa yhteisön alueella, alukselta evätään pysyvästi pääsy kaikkiin satamiin ja ankkuripaikkoihin yhteisön alueella.

5.   Tätä artiklaa soveltaessaan jäsenvaltioiden on noudatettava liitteessä VIII säädettyjä menettelyjä.

17 artikla

Päällikölle annettava tarkastuskertomus

Kun tarkastus, yksityiskohtainen tarkastus tai laajennettu tarkastus on suoritettu, tarkastajan on laadittava liitteen IX mukainen tarkastuskertomus. Tarkastuskertomuksesta on toimitettava jäljennös aluksen päällikölle.

18 artikla

Valitukset

Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kaikille valituksille pikaisesti alustava arviointi. Arvioinnin avulla voidaan päätellä, onko valitus oikeutettu.

Jos näin on, toimivaltainen viranomainen vie valituksen asianmukaisesti eteenpäin huolehtien siitä, että kaikilla, joita valitus välittömästi koskee, on mahdollisuus esittää näkemyksensä.

Jos toimivaltainen viranomainen pitää valitusta selkeästi perusteettomana, viranomaisen on ilmoitettava tästä päätöksestä perusteluineen valituksen tekijälle.

Valittajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa kyseisen aluksen päällikölle eikä omistajalle. Tarkastajan on toteutettava kaikki miehistön haastattelut luottamuksellisesti.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava lippuvaltion hallinnolle ja tarvittaessa Kansainväliselle työjärjestölle (ILO) kaikista sellaisista valituksista, jotka eivät ole selkeästi perusteettomia, sekä niiden johdosta toteutetuista toimenpiteistä.

19 artikla

Puutteiden korjaaminen ja pysäyttäminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistuttava siitä, että tarkastuksessa varmistuneet tai ilmenneet puutteet on korjattu tai korjataan yleissopimusten mukaisesti.

2.   Kun on kyse puutteista, jotka muodostavat selvän vaaran turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle, sen satamavaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa alus tarkastetaan, on varmistettava, että alus pysäytetään tai toiminto, jonka aikana puute on havaittu, keskeytetään. Pysäyttämismääräystä tai toiminnon keskeyttämistä ei saa peruuttaa ennen kuin vaara on poistettu tai ennen kuin kyseinen viranomainen toteaa, että alus voi, tarpeelliseksi katsotuin ehdoin, lähteä merelle tai käynnistää toiminnon uudelleen vaarantamatta matkustajien tai miehistön turvallisuutta ja terveyttä tai aiheuttamatta vaaraa muille aluksille, taikka ilman että meriympäristölle aiheutuu kohtuutonta haittaa.

3.   Käyttäessään ammatillista harkintaansa sen ratkaisemiseksi, onko alus pysäytettävä, tarkastajan on sovellettava liitteessä X vahvistettuja perusteita.

4.   Jos tarkastuksessa käy ilmi, että alusta ei ole varustettu toimivalla matkatietojen tallentimella sen käytön ollessa direktiivin 2002/59/EY mukaan pakollista, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alus pysäytetään.

Jos tällaisia puutteita ei voida nopeasti korjata pysäyttämissatamassa, toimivaltainen viranomainen voi joko antaa alukselle luvan siirtyä pysäyttämissatamasta lähimmälle sopivalle korjaustelakalle, jossa puutteet voidaan nopeasti korjata, tai edellyttää, että puute korjataan korkeintaan 30 päivän kuluessa Pariisin pöytäkirjan yhteydessä määritellyissä ohjeissa olevien säännösten mukaisesti. Näiltä osin sovelletaan 21 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

5.   Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos aluksen yleinen kunto selvästikään ei vastaa vaatimuksia, voi toimivaltainen viranomainen siirtää aluksen tarkastusta siihen asti, kunnes vastuulliset osapuolet toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alus täyttää yleissopimusten asiaa koskevat vaatimukset.

6.   Jos alus pysäytetään, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava kirjallisesti kaikista niistä olosuhteista, joiden takia väliintulo katsottiin tarpeelliseksi, lippuvaltion hallinnolle, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, kyseisen valtion konsulille tai hänen poissa ollessaan sen lähimmälle diplomaattiselle edustajalle, sekä liitettävä ilmoitukseen tarkastuskertomus. Lisäksi asiasta on tarvittaessa ilmoitettava myös nimetyille katsastajille tai hyväksytyille laitoksille, jotka vastaavat luokitustodistusten antamisesta tai yleissopimusten mukaisten lakisääteisten todistusten antamisesta.

7.   Tämä direktiivi ei vaikuta niihin yleissopimusten lisävaatimuksiin, jotka koskevat satamavaltiotarkastuksiin liittyvää ilmoitusvelvollisuutta ja ilmoittamismenettelyä.

8.   Kun satamavaltiovalvontaa harjoitetaan tämän direktiivin mukaisesti, on kaikki mahdollinen pyrittävä tekemään sen välttämiseksi, että alus pysäytetään tai sen matkaa viivytetään aiheettomasti. Mikäli alus pysäytetään tai sen matkaa viivytetään aiheetta, on aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja oikeutettu korvauksiin kärsimästään menetyksestä tai vahingosta. Milloin pysäyttämistä epäillään aiheettomaksi, todistusvelvollisuus on aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla.

9.   Sataman ruuhkautumisen välttämiseksi toimivaltainen viranomainen voi sallia pysäytetyn aluksen siirtämisen sataman toiseen osaan, jos se on turvallista. Sataman ruuhkautumiseen liittyviä näkökohtia ei kuitenkaan saa ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä aluksen pysäyttämisestä tai vapauttamisesta.

Satamaviranomaisten tai -organisaatioiden on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa pysäytettyjen alusten sijoittamisen helpottamiseksi.

10.   Satamaviranomaisille tai -organisaatioille tiedotetaan mahdollisimman pian pysäyttämismääräyksen antamisesta.

20 artikla

Valitusoikeus

1.   Aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla tai heidän jäsenvaltioon sijoittautuneella edustajallaan on oikeus valittaa toimivaltaisen viranomaisen tekemästä pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätöksestä. Valitus ei aiheuta pysäyttämis- tai pääsyn epäämistoimenpiteen keskeyttämistä.

2.   Tätä varten jäsenvaltioiden on laadittava ja ylläpidettävä sopivia menettelytapoja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on asianmukaisella tavalla ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun aluksen päällikölle valitusoikeudesta ja tähän liittyvistä käytännön menettelyistä.

4.   Jos pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätös kumotaan tai sitä muutetaan aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan tai heidän edustajansa valituksen tai pyynnön johdosta,

a)	jäsenvaltion on varmistettava, että tarkastustietokantaan tehdään viipymättä tarvittavat muutokset;

b)	sen jäsenvaltion, jossa pysäyttämis- tai pääsyn epäämispäätös on annettu, on 24 tunnin kuluessa tällaisesta päätöksestä korjattava 26 artiklan mukaisesti julkaistut tiedot.

21 artikla

Tarkastusten ja pysäyttämisten seuranta

1.   Kun 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja puutteita ei voida korjata tarkastussatamassa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa alukselle luvan jatkaa matkaansa ilman perusteetonta viivästystä pysäyttämissatamasta lähimmälle sopivalle, päällikön ja kyseisten viranomaisten valitsemalle korjaustelakalle, jossa jatkotoimenpiteet voidaan toteuttaa, mikäli alus noudattaa lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämiä ja kyseisen jäsenvaltion hyväksymiä ehtoja. Näiden ehtojen avulla varmistetaan, että alus voi lähteä matkaan aiheuttamatta vaaraa matkustajien tai miehistön turvallisuudelle ja terveydelle tai muille aluksille tai aiheuttamatta kohtuutonta vaaraa meriympäristölle.

2.   Jos päätös lähettää alus korjaustelakalle perustuu IMO:n päätöslauselman A.744 (18) noudattamatta jättämiseen joko aluksen asiakirjojen tai aluksen rakenteellisten vikojen tai puutteiden suhteen, toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että tarvittavat paksuusmittaukset suoritetaan pysäyttämissatamassa ennen kuin alus saa poistua satamasta.

3.   Jäsenvaltion tarkastussatamassa olevan toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa ilmoitettava kaikista matkaa koskevista ehdoista sen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa korjaustelakka sijaitsee, 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuille osapuolille sekä tarvittaessa muille kyseeseen tuleville viranomaisille.

Ilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava ilmoituksen tehneelle viranomaiselle niistä toimista, joihin asian johdosta on ryhdytty.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisön satamiin tai ankkuripaikkoihin pääsy evätään 1 kohdassa tarkoitetuilta aluksilta, jotka lähtevät merelle, jos ne

a)	eivät täytä niitä ehtoja, jotka jäsenvaltion tarkastussataman toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet, tai

b)	kieltäytyvät noudattamasta yleissopimusten asiaa koskevia vaatimuksia jättämällä saapumatta kyseiselle korjaustelakalle.

Epääminen on voimassa, kunnes omistaja tai liikenteenharjoittaja esittää sellaiset todisteet, jotka sen puutteet todenneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät osoituksena siitä, että alus täyttää kaikki yleissopimusten asiaan liittyvät vaatimukset.

5.   Edellä 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa aluksessa todettiin olevan puutteita, on heti tehtävä ilmoitus kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa korjaustelakka sijaitsee, on heti tehtävä ilmoitus kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Ennen satamaan pääsyn epäämistä jäsenvaltio voi pyytää neuvotteluja kyseisen aluksen lippuvaltion kanssa.

6.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdan säännöksissä säädetään, satamavaltion viranomainen voi sallia aluksen pääsyn tiettyyn satamaan tai ankkuripaikkaan ylivoimaisen esteen sattuessa tai ylivoimaisesti tärkeämpien turvallisuusnäkökohtien vuoksi tai pilaantumisvaaran poistamiseksi tai vähentämiseksi tai puutteiden korjaamiseksi, mikäli aluksen omistaja, liikenteenharjoittaja tai päällikkö on ryhtynyt aiheellisiin, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin toimenpiteisiin turvallisen satamaan tulon varmistamiseksi.

22 artikla

Tarkastajien ammatillinen pätevyys

1.   Tarkastuksia saavat suorittaa vain sellaiset tarkastajat, jotka täyttävät liitteessä XI eritellyt pätevyysvaatimukset ja jotka toimivaltainen viranomainen on valtuuttanut harjoittamaan satamavaltiovalvontaa.

2.   Jos satamavaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole käytettävissään vaadittua ammatillista asiantuntemusta, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tarkastajaa voi avustaa henkilö, jolla on vaadittu asiantuntemus.

3.   Toimivaltaisella viranomaisella, satamavalvontaa suorittavilla tarkastajilla ja heidän avustajillaan ei saa olla tarkastussatamaan tai tarkastettaviin aluksiin liittyvää kaupallista intressiä, eivätkä tarkastajat saa olla sellaisen yksityisen organisaation palveluksessa tai tehdä työtä sellaiselle organisaatiolle, joka myöntää pakollisia todistuskirjoja ja luokitustodistuksia tai joka suorittaa aluksille todistuskirjojen myöntämistä varten vaadittavia katsastuksia.

4.   Jokaisella tarkastajalla on oltava toimivaltaisen viranomaisen yhteisen mallin laatimisesta satamavalvontaa suorittavien tarkastajien henkilötodistusta varten 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/40/EY (13) mukaisesti antama henkilötodistus.

5.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tarkastajien pätevyys ja se, että he täyttävät liitteen XI vähimmäisvaatimukset, todennetaan ennen kuin heidät valtuutetaan suorittamaan tarkastuksia ja tämän jälkeen säännöllisin väliajoin 7 kohdassa tarkoitettu koulutusjärjestelmä huomioon ottaen.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastajat saavat riittävää koulutusta tässä direktiivissä säädetyistä ja yleissopimusten muutosten myötä tapahtuvista muutoksista yhteisössä sovellettavaa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa järjestelmässä.

7.   Komissio kehittää ja edistää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön yhteistä järjestelmää satamavaltiovalvontaa harjoittavien tarkastajien jäsenvaltioissa tapahtuvaa kouluttamista ja pätevyyden todentamista varten.

23 artikla

Luotsien ja satamaviranomaisten tekemät ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden luotsit, jotka osallistuvat aluksen kiinnittämiseen laituriin tai sen irrottamiseen laiturista tai jotka toimivat aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan tai kulkevat jäsenvaltion alueen kautta, ilmoittavat viipymättä satamavaltion tai rannikkovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, mikäli he tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan havaitsevat aluksessa olevan ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata aluksen turvallista kulkua tai aiheuttaa meriympäristölle vaaraa.

2.   Kun satamaviranomaiset tai -organisaatiot tavanomaisia tehtäviään suorittaessaan saavat tietää, että heidän satamassaan olevassa aluksessa on ilmeisiä sääntöjenvastaisuuksia, jotka voivat haitata aluksen turvallisuutta tai aiheuttaa meriympäristölle kohtuutonta vaaraa, viranomaisen tai organisaation on välittömästi ilmoitettava asiasta kyseisen satamavaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotsit ja satamaviranomaiset tai -organisaatiot ilmoittavat vähintään seuraavat tiedot mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa:

—	aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero, radiokutsutunnus ja lippuvaltio),

—	aluksen reitti (viimeinen käyntisatama, määräsatama),

—	kuvaus aluksella todetuista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden ilmoittamien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien johdosta toteutetaan tarvittavat jatkotoimenpiteet, ja merkittävä toteutetut toimenpiteet muistiin.

5.   Komissio voi 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä tämän artiklan täytäntöönpanotoimenpiteitä, myös yhtenäistetyn sähköisen lomakkeen ja menettelytavat, joita käytetään luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden havaitsemien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien ja jäsenvaltioiden toteuttamien jatkotoimenpiteiden ilmoittamisessa.

24 artikla

Tarkastustietokanta

1.   Komissio kehittää, pitää yllä ja päivittää tarkastustietokantaa Pariisin pöytäkirjan nojalla kertyneen asiantuntemuksen ja kokemusten pohjalta.

Tarkastustietokantaan on sisällyttävä kaikki tässä direktiivissä perustetun tarkastusjärjestelmän täytäntöönpanon edellyttämät tiedot sekä liitteessä XII säädetyt toiminnot.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden satamissa ja ankkuripaikoissa käyvien alusten todellista saapumisaikaa ja todellista lähtöaikaa koskevat tiedot siirretään kyseisen sataman tunnisteen kanssa kohtuullisessa ajassa tarkastustietokantaan direktiivin 2002/59/EY 3 artiklan s kohdassa tarkoitetun yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmän (”SafeSeaNet-järjestelmä”) välityksellä. Kun nämä tiedot on siirretty tarkastustietokantaan SafeSeaNet-järjestelmän välityksellä, jäsenvaltiot vapautetaan tämän direktiivin liitteessä XIV olevan 1.2 kohdan sekä 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesta tietojen toimittamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisesti tehtyihin tarkastuksiin liittyvät tiedot siirretään tarkastustietokantaan heti, kun tarkastuskertomus on saatu valmiiksi tai pysäyttämispäätös on kumottu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava 72 tunnin kuluessa, että tarkastustietokantaan siirretyt tiedot validoidaan julkaisemista varten.

4.   Jäsenvaltioiden toimittamien tarkastustietojen perusteella komission on voitava hakea tarkastustietokannasta kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat asiaankuuluvat tiedot, erityisesti tiedot aluksen riskiprofiilista, tarkastusvuorossa olevista aluksista, alusten liikkeistä ja kunkin jäsenvaltion tarkastusvelvoitteista.

Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus saada kaikki tarkastustietokantaan tallennetut tiedot, jotka liittyvät tämän direktiivin mukaisten tarkastusmenettelyjen toteuttamiseen.

Jäsenvaltioille ja Pariisin pöytäkirjan allekirjoittajina oleville kolmansille osapuolille on annettava mahdollisuus saada kaikki tiedot, jotka ne ovat tallentaneet tarkastustietokantaan, ja kaikkia niiden lipun alla purjehtivia aluksia koskevat tiedot.

25 artikla

Tietojenvaihto ja yhteistyö

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että satamaviranomaiset tai -organisaatiot ja muut asiaan liittyvät viranomaiset tai elimet toimittavat toimivaltaiselle, satamavaltion suorittamasta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle seuraavat hallussaan olevat tiedot:

—	9 artiklan ja liitteen III mukaisesti ilmoitetut tiedot,

—

tiedot aluksista, jotka eivät ole ilmoittaneet tämän direktiivin, aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY (14) ja direktiivin 2002/59/EY sekä soveltuvissa tapauksissa asetuksen (EY) N:o 725/2004 vaatimusten mukaisia tietoja,

—	tiedot aluksista, jotka ovat lähteneet merelle noudattamatta direktiivin 2000/59/EY 7 tai 10 artiklaa,

—	tiedot aluksista, joiden pääsy satamaan on turvallisuussyistä kielletty tai jotka on turvallisuussyistä karkotettu satamasta,

—	tiedot 23 artiklan mukaisista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista.

26 artikla

Tietojen julkaiseminen

Komissio asettaa saataville ja pitää yllä julkisella verkkosivustolla tarkastuksiin, pysäyttämisiin ja pääsyn epäämisiin liittyvät tiedot liitteen XIII mukaisesti Pariisin pöytäkirjan nojalla kertyneen asiantuntemuksen ja siitä saatujen kokemusten pohjalta.

27 artikla

Luettelon julkaiseminen yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko

Komissio laatii ja julkaisee säännöllisesti julkisella verkkosivustolla tietoja yhtiöistä, joiden toiminnan laadun on liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettua aluksen riskiprofiilia määriteltäessä katsottu olleen heikko tai erittäin heikko vähintään kolmen kuukauden ajan.

Komissio antaa tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen ja vahvistaa erityisesti julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

28 artikla

Kustannusten takaisinmaksu

1.   Jos 13 ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tarkastuksissa varmistuu tai ilmenee, että aluksessa on yleissopimusten vaatimuksiin nähden sellaisia puutteita, jotka oikeuttavat aluksen pysäyttämisen, on aluksen omistajan tai liikenteenharjoittajan tai heidän satamavaltioon sijoittautuneen edustajansa katettava kaikki tarkastuksiin liittyvät kustannukset normaalin kirjanpitokauden aikana.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittamista 16 artiklan ja 21 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisista tarkastuksista aiheutuneet kustannukset on perittävä aluksen omistajalta tai liikenteenharjoittajalta.

3.   Mikäli alus pysäytetään, aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja vastaa kaikista satamaan pysäyttämisestä aiheutuneista kuluista.

4.   Pysäyttämistä ei saa kumota ennen kuin kustannukset on maksettu kokonaan tai kustannusten takaisinmaksusta on annettu riittävä vakuus.

29 artikla

Täytäntöönpanon seurantaa varten tarvittavat tiedot

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle liitteessä XIV luetellut tiedot kyseisessä liitteessä mainituin väliajoin.

30 artikla

Jäsenvaltioiden toimien seuranta

Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja yhteisön satamavaltiovalvontajärjestelmän yleisen toiminnan seuraamiseksi asetuksen (EY) N:o 1406/2002 2 artiklan b kohdan i alakohdan mukaisesti komissio kerää tarvittavia tietoja ja tekee käyntejä jäsenvaltioihin.

31 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (15) 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

32 artikla

Muutosmenettely

Komissio

a)

mukauttaa liitteitä, liitettä I lukuun ottamatta, merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia koskevassa yhteisön lainsäädännössä ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen yleissopimuksissa, kansainvälisissä säännöstöissä ja päätöslauselmissa tapahtuneiden muutosten sekä Pariisin pöytäkirjassa tapahtuneen kehityksen huomioon ottamiseksi;

b)	muuttaa määritelmiä, joissa viitataan tämän direktiivin soveltamisen kannalta merkityksellisiin yleissopimuksiin, kansainvälisiin säännöstöihin ja päätöslauselmiin sekä yhteisön lainsäädäntöön.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Edellä 2 artiklassa mainittuihin kansainvälisiin oikeudellisiin asiakirjoihin tehdyt muutokset voidaan jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle asetuksen (EY) N:o 2099/2002 5 artiklaa noudattaen.

33 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt

Vahvistaessaan 8 artiklan 4 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 4 kohdassa, 15 artiklan 4 kohdassa, 23 artiklan 5 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä 31 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti komissio valvoo erityisesti, että kyseisissä säännöissä otetaan huomioon yhteisön tarkastusjärjestelmän ja Pariisin pöytäkirjan alueella kertynyt asiantuntemus ja niistä saadut kokemukset.

34 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä seuraamuksia sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

35 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee tämän direktiivin täytäntöönpanoa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012. Tarkastelun kohteena on muun muassa 5 artiklassa säädetyn yhteisön kokonaistarkastusvelvoitteen täyttyminen, satamavaltion tarkastajien määrä kussakin jäsenvaltiossa, suoritettujen tarkastusten lukumäärä sekä kunkin jäsenvaltion vuosittaisen tarkastusvelvoitteen täyttyminen ja 6, 7 ja 8 artiklan täytäntöönpano.

Komissio ilmoittaa tarkastelun tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja määrittelee tarkastelun perusteella, onko tarpeen ehdottaa direktiivin muuttamista tai uutta lainsäädäntöä tällä alalla.

36 artikla

Täytäntöönpano ja ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2011.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4.   Komissio tiedottaa lisäksi säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioissa, erityisesti tarkastusjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kannalta yhteisössä.

37 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 95/21/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä XV olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä XV olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin tämän direktiivin liitteessä XVI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

39 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 584), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 198 E, 5.8.2008, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1.

(5)  EUVL L 161, 22.6.2007, s. 63.

(6)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.

(7)  EYVL L 138, 1.6.1999, s. 1.

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(9)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(10)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10.

(11)  EUVL L 129, 29.4.2004, s. 6.

(12)  Katso tämän virallisen lehden sivu 11

(13)  EYVL L 196, 7.8.1996, s. 8.

(14)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 81.

(15)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---