(1)

Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3) säädetään verovelvollisia koskevista yleisistä arvonlisäveron (alv) kirjanpitovelvoitteista.

(2)

Sähköisen kaupankäynnin, jäljempänä ’verkkokauppa’, kasvu helpottaa rajatylittävää tavaroiden ja palvelujen myyntiä loppukuluttajille jäsenvaltioissa. Siinä yhteydessä rajatylittävällä verkkokaupalla tarkoitetaan sellaista tavaroiden luovuttamista ja palvelujen suorittamista, jonka osalta arvonlisävero on maksettava yhdessä jäsenvaltiossa mutta luovuttaja tai suorittaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, kolmannelle alueelle tai kolmanteen maahan. Petollista toimintaa harjoittavat yritykset käyttävät kuitenkin hyväkseen verkkokaupan mahdollisuuksia saadakseen epäoikeudenmukaista markkinaetua kiertämällä arvonlisäverovelvoitteitaan. Kun sovelletaan määräpaikassa tapahtuvan verotuksen periaatetta ja koska kuluttajilla ei ole kirjanpitovelvoitteita, kulutusjäsenvaltiot tarvitsevat asianmukaiset välineet tällaista petollista toimintaa harjoittavien yritysten havaitsemiseksi ja valvomiseksi. On tärkeää torjua rajatylittäviä arvonlisäveropetoksia, jotka johtuvat joidenkin rajatylittävää verkkokauppaa harjoittavien yritysten petollisesta toiminnasta.

(3)

Suurin osa kuluttajien unionissa tekemiin verkko-ostoksiin liittyvistä maksuista suoritetaan maksupalveluntarjoajien kautta. Maksupalveluntarjoajalla on maksupalvelujen tarjoamiseksi hallussaan tiettyjä tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa maksun vastaanottaja tai maksunsaaja, yksityiskohtaisia tietoja maksun ajankohdasta, määrästä ja alkuperäjäsenvaltiosta sekä siitä, käynnistettiinkö maksu kauppiaan fyysisissä tiloissa. Kyseiset yksityiskohtaiset tiedot ovat erityisen tärkeitä rajatylittävässä maksussa, jossa maksaja sijaitsee yhdessä jäsenvaltiossa ja maksunsaaja toisessa jäsenvaltiossa, kolmannella alueella tai kolmannessa maassa. Tällaiset tiedot ovat tarpeen, jotta jäsenvaltioiden veroviranomaiset, jäljempänä ’veroviranomaiset’, voivat hoitaa perustehtävänsä eli tunnistaa petollista toimintaa harjoittavat yritykset ja valvoa arvonlisäverovelvoitteita. Sen vuoksi on tarpeen, että maksupalveluntarjoajat antavat kyseiset tiedot veroviranomaisten saataville, jotta ne voivat havaita ja torjua rajatylittäviä arvonlisäveropetoksia.

(4)

Arvonlisäveropetosten torjumiseksi on tärkeää vaatia maksupalveluntarjoajia pitämään riittävän yksityiskohtaista kirjaa ja ilmoittamaan tietyistä maksajan ja maksunsaajan sijainnin perusteella rajatylittäviksi määritettävistä maksuista. Sen vuoksi on tarpeen määritellä maksajan sijainnin ja maksunsaajan sijainnin käsitteet sekä keinot kyseisten sijaintien tunnistamiseksi. Maksajan ja maksunsaajan sijainnin perusteella syntyvien kirjaamis- ja ilmoittamisvelvoitteiden olisi koskettava ainoastaan unioniin sijoittautuneita maksupalveluntarjoajia, ja kyseiset velvoitteet eivät saisi rajoittaa direktiivissä 2006/112/EY ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011 (4) säädettyjen sääntöjen soveltamista verollisen liiketoimen paikan osalta.

(5)

Maksupalveluntarjoajat voivat hallussaan jo olevien tietojen perusteella määrittää ja antaa tarjoamiensa maksupalvelujen osalta maksunsaajan ja maksajan sijainnin käyttämällä maksajan tai maksunsaajan maksutilin tunnistetta tai jotain muuta tunnistetta, joka yksiselitteisesti yksilöi maksajan tai maksunsaajan ja antaa heidän sijaintinsa. Mikäli tällaisia tunnisteita ei ole saatavilla, maksajan tai maksunsaajan sijainti olisi määritettävä maksajan tai maksunsaajan puolesta toimivan maksupalveluntarjoajan tunnistekoodin avulla, jos varat siirretään maksunsaajalle ilman maksajan nimissä avattua maksutiliä, jos varoja ei suoriteta maksunsaajan maksutilille tai jos maksajalla tai maksunsaajalla ei ole muuta tunnistetta.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (5) mukaisesti on tärkeää, että maksupalveluntarjoajan velvoite säilyttää ja antaa rajatylittävää maksua koskevia tietoja on oikeasuhteinen ja että se rajoittuu siihen, mikä on tarpeen jäsenvaltioille arvonlisäveropetosten torjumiseksi. Lisäksi maksajasta olisi säilytettävä ainoastaan maksajan sijaintia koskeva tieto. Maksunsaajaa ja maksua koskevien tietojen osalta maksupalveluntarjoajilta olisi edellytettävä ainoastaan, että ne säilyttävät ja ilmoittavat veroviranomaisille tietoja, joita kyseiset viranomaiset tarvitsevat havaitakseen mahdolliset petoksentekijät ja tehdäkseen verotarkastuksia. Maksupalveluntarjoajia olisi sen vuoksi vaadittava säilyttämään tietoja ainoastaan niistä rajatylittävistä maksuista, jotka todennäköisesti osoittavat taloudellista toimintaa. Ottamalla käyttöön enimmäismäärä, joka perustuu maksunsaajan kalenterivuoden neljänneksen aikana saamien maksujen määrään, voidaan saada käsitys siitä, onko kyseiset maksut suoritettu osana taloudellista toimintaa eikä muista kuin kaupallisista syistä. Maksupalveluntarjoajan tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteet syntyisivät silloin, kun tällainen enimmäismäärä saavutetaan.

(7)

Yhteen maksajalta maksunsaajalle tapahtuvaan maksuun saattaa olla osallisena useita maksupalveluntarjoajia. Kyseinen yksittäinen maksu voi johtaa useisiin varainsiirtoihin eri maksupalvelujen tarjoajien välillä. Kaikilla tiettyyn maksuun osallistuvilla maksupalveluntarjoajilla on tarpeen olla tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteet, ellei sovelleta erityistä soveltamisalan ulkopuolelle jättämistä. Kyseisten tietojen ja ilmoitusten olisi sisällettävä tietoja maksusta alkuperäiseltä maksajalta lopulliselle maksunsaajalle eikä maksupalveluntarjoajien välisistä välivaiheen varainsiirroista.

(8)

Tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteita olisi sovellettava myös tapauksissa, joissa maksupalveluntarjoaja vastaanottaa varoja tai maksutapahtumia maksunsaajan puolesta eikä pelkästään silloin, kun maksupalveluntarjoaja siirtää varoja tai myöntää maksuvälineitä maksunsaajalle.

(9)

Tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita ei olisi sovellettava maksupalveluntarjoajiin, jotka eivät kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 (6) soveltamisalaan. Maksajan maksupalveluntarjoajat olisi sen vuoksi velvoitettava pitämään kirjaa ja ilmoittamaan rajatylittävistä maksuista silloin, kun maksunsaajan maksupalveluntarjoajat eivät sijaitse jäsenvaltiossa. Sitä vastoin ja jotta tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteet olisivat oikeasuhteisia, ainoastaan maksunsaajan maksupalveluntarjoajien olisi pidettävä kirjaa silloin, kun sekä maksajan että maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat jäsenvaltiossa. Tietojen kirjaamis- ja ilmoitusvelvoitteita sovellettaessa maksupalveluntarjoajan olisi katsottava sijaitsevan jäsenvaltiossa, jos sen BIC-koodi tai yksilöllinen tunniste viittaa kyseiseen jäsenvaltioon.

(10)

Koska tietoja on runsaasti ja ne ovat henkilötietojen suojan kannalta arkaluonteisia, on tarpeen ja oikeasuhteista, että maksupalveluntarjoajat pitävät kirjaa rajatylittävistä maksuista kolmen kalenterivuoden ajan, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita torjumaan arvonlisäveropetoksia ja havaitsemaan petoksentekijät. Kyseinen ajanjakso antaa jäsenvaltioille riittävästi aikaa suorittaa tarkastukset tehokkaasti ja tutkia epäiltyjä arvonlisäveropetoksia tai havaita arvonlisäveropetokset.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi kerättävä ja vaihdettava maksupalveluntarjoajien säilyttämiä tietoja noudattaen neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010 (7), jossa vahvistetaan säännöt hallinnolliselle yhteistyölle ja tietojenvaihdolle arvonlisäveropetosten torjumiseksi.

(12)

Arvonlisäveropetokset ovat yhteinen ongelma kaikille jäsenvaltioille, mutta yksittäisillä jäsenvaltioilla ei ole tarvittavia tietoja sen varmistamiseksi, että rajatylittävää verkkokauppaa koskevia arvonlisäverosääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, tai rajatylittävään verkkokauppaan liittyvien arvonlisäveropetosten torjumiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on arvonlisäveropetosten torjunta, jos asialla on rajatylittävä ulottuvuus, ja johtuen tarpeesta saada tietoa muista jäsenvaltioista, vaan tavoite voidaan toimen laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(13)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus henkilötietojen suojaan. Ainoastaan veroviranomaisten petostentorjunta-asiantuntijoiden olisi voitava käsitellä tämän direktiivin mukaisesti säilytettäviä ja annettavia maksutietoja, ja vain siinä määrin kuin on oikeasuhteista ja välttämätöntä tämän direktiivin tavoitteen eli arvonlisäveropetosten torjunnan saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä noudetaan myös asetuksessa (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 (8) vahvistettuja sääntöjä.

(14)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 14 päivänä maaliskuuta 2019 (9).

(15)

Direktiivi 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,