(1)

Pääomamarkkinaunionia koskevan aloitteen tavoitteena on vähentää riippuvuutta pankkien luotonannosta, monipuolistaa kaikkien pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, markkinaperusteisia rahoituslähteitä sekä edistää pk-yritysten joukkovelkakirjojen ja osakkeiden liikkeeseenlaskua julkisilla markkinoilla. Unioniin sijoittautuneille yrityksille, jotka pyrkivät hankkimaan pääomaa kauppapaikoissa, aiheutuu suuria kertaluonteisia ja jatkuvia kustannuksia tietojen julkistamisesta ja säännösten noudattamisesta. Nämä kustannukset voivat estää niitä hakemasta kaupankäynnin kohteeksi ottamista unionin kauppapaikoissa. Lisäksi pk-yritysten unionin kauppapaikoissa liikkeeseen laskemat osakkeet kärsivät usein alhaisemmasta likviditeetistä ja suuremmasta volatiliteetista, mikä nostaa pääomakustannuksia ja tekee kyseisestä rahoituslähteestä liian kuormittavan. Siksi pk-yrityksiä varten tarvitaan tältä osin välttämättä horisontaalista unionin politiikkaa. Tällaisen politiikan on oltava osallistavaa, johdonmukaista ja tehokasta, ja siinä on huomioitava se, miten erilaisia keskenään pk-yritykset ovat, ja niiden erilaiset tarpeet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/65/EU (3) luotiin uudentyyppinen kauppapaikka, pk-yritysten kasvumarkkinat. Ne ovat monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien alaluokka, jonka on määrä lisätä pk-yritysten mahdollisuuksia saada pääomaa ja mahdollistaa niiden kasvu sekä myös helpottaa sellaisten erikoistuneiden markkinoiden kehitystä, joiden tarkoituksena on palvella kasvupotentiaalia omaavien pk-yritysten, jotka toimivat liikkeeseenlaskijoina, tarpeita. Direktiivissä 2014/65/EU todetaan lisäksi, että olisi ”kiinnitettävä huomiota siihen, miten tulevalla lainsäädännöllä voidaan edistää näiden markkinoiden käyttöä siten, että niistä tulee sijoittajien kannalta houkuttelevia, ja miten voidaan vähentää hallinnollista rasitetta ja luoda pk-yrityksille uusia kannustimia, jotta ne pääsevät pääomamarkkinoille pk-yritysten kasvumarkkinoiden kautta”. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toisti komission ehdotuksesta täksi muutosasetukseksi antamassaan lausunnossa, että viestinnän heikko taso ja byrokraattiset toimintamallit ovat merkittäviä esteitä ja että kyseisten esteiden poistamiseksi on tehtävä paljon nykyistä enemmän. Lisäksi se totesi, että toimet olisi kohdistettava ketjun loppupäähän eli pk-yrityksiin osallistamalla muun muassa pk-yritysjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja kauppakamarit.

(3)

On kuitenkin pantu merkille, että liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, on tarjolla suhteellisen vähän lakisääteisiä helpotuksia verrattuna liikkeeseenlaskijoihin, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi muissa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai säännellyillä markkinoilla. Useimpia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (4) velvoitteita sovelletaan samalla tavoin kaikkiin liikkeeseenlaskijoihin riippumatta niiden koosta tai kauppapaikasta, jossa niiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi. Se, että liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, ja liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi muissa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä välillä ei tehdä suurtakaan eroa, on tekijä, joka estää monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä rekisteröitymästä pk-yritysten kasvumarkkinaksi. Tästä on osoituksena se, että pk-yritysten kasvumarkkinaksi hakeutuminen on toistaiseksi ollut vähäistä. Siksi on tarpeen ottaa käyttöön oikeasuhteisia lisähelpotuksia, jotta pk-yritysten kasvumarkkinoiden käyttöä voidaan edistää riittävästi. Pk-yritysten kasvumarkkinoiden käyttöä olisi edistettävä aktiivisesti. Monet pk-yritykset eivät edelleenkään ole tietoisia pk-yritysten kasvumarkkinoiden olemassaolosta uudentyyppisenä kauppapaikana.

(4)

Pk-yritysten kasvumarkkinoiden houkuttelevuutta olisi lisättävä vähentämällä edelleen hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta johtuvia kustannuksia, joita liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, aiheutuu. Jotta säännösten noudattaminen voitaisiin säilyttää mahdollisimman korkealaatuisena säännellyillä markkinoilla, tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet olisi rajattava yrityksiin, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla. Tämä rajaus olisi tehtävä siitä huolimatta, ettei kaikkia pk-yrityksiä ole otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla eivätkä kaikki pk-yritysten kasvumarkkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otetut yritykset ole pk-yrityksiä. Direktiivin 2014/65/EU mukaan enintään 50 prosenttia liikkeeseenlaskijoista, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, voi olla muita kuin pk-yrityksiä. Tällä vaatimuksella halutaan pitää yllä pk-yritysten kasvumarkkinoiden liiketoimintamallin kannattavuutta muun muassa muiden kuin pk-yritysten arvopapereiden likviditeetin avulla. Tiettyjä riskejä syntyy, kun samantyyppisellä kauppapaikalla, tässä tapauksessa pk-yritysten kasvumarkkinoilla, kaupankäynnin kohteeksi otettuihin liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan erilaisia sääntöjä. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä ei pitäisi rajata koskemaan ainoastaan pk-yrityksiä, jotka toimivat liikkeeseenlaskijoina. Jotta muutokset olisivat johdonmukaisia liikkeeseenlaskijoiden kannalta ja selkeitä sijoittajien näkökulmasta, säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen piiriin olisi otettava kaikki liikkeeseenlaskijat, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, niiden markkina-arvosta riippumatta.

(5)

Pk-yritysten kasvumarkkinoiden menestystä ei pitäisi mitata vain siellä kaupankäynnin kohteeksi otettujen yritysten lukumäärällä vaan pikemminkin kyseisten yritysten kasvuvauhdilla. Toimet olisi kohdennettava tarkemmin tämän asetuksen lopullisiin edunsaajiin eli pk-yrityksiin ja niiden tarpeisiin. Byrokratian purkaminen on keskeinen osa tätä prosessia, mutta tarvitaan myös muita toimia. On pyrittävä parantamaan suoraan pk-yritysten saatavilla olevaa tietoa käytettävissä olevista rahoitusmahdollisuuksista niiden kehityksen edistämiseksi. Sääntelyn keventämisen olisi hyödytettävä sellaisia pienempiä yrityksiä, joilla on kasvupotentiaalia.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 10 artiklan 1 kohdan mukaan sisäpiiritiedon laittomalla ilmaisemisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on hallussaan sisäpiiritietoa ja hän ilmaisee kyseisen sisäpiiritiedon toiselle henkilölle, jollei tämä ilmaiseminen tapahdu osana työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista. Mainitun asetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti markkinoiden tunnustelun aikana tapahtunut sisäpiiritiedon ilmaiseminen on katsottava tapahtuneeksi osana henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista, jos markkinoiden tunnustelujärjestelmässä vahvistettuja tiettyjä menettelyjä noudatetaan. Markkinoiden tunnustelulla tarkoitetaan ennen liiketoimesta ilmoittamista tapahtuvaa tietojen välittämistä yhdelle tai useammalle mahdolliselle sijoittajalle tarkoituksena kartoittaa mahdollisten sijoittajien kiinnostusta mahdolliseen liiketoimeen ja siihen liittyviä ehtoja kuten sen mahdollista kokoa tai hintaa. Kun tarjotaan arvopapereita kokeneille sijoittajille, jäljempänä ’suunnattu emissio’, neuvotteluvaiheessa liikkeeseenlaskijat aloittavat keskustelut potentiaalisista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1129 (5) määritellyistä kokeneista sijoittajista muodostuvan rajoitetun ryhmän kanssa ja neuvottelevat kaikista sopimusehdoista kyseisten kokeneiden sijoittajien kanssa.

Kyseisessä neuvotteluvaiheessa tietojen välittämisen tavoitteena on strukturoida ja viimeistellä koko liiketoimi eikä mitata mahdollisten sijoittajien kiinnostusta tiettyä ennalta määritettyä liiketoimea kohtaan. Markkinoiden tunnustelujärjestelmän soveltaminen suunnatuissa emissioissa voi joskus olla kuormittavaa ja vähentää sekä liikkeeseenlaskijoiden että sijoittajien halukkuutta aloittaa keskusteluja tällaisista liiketoimista. Jotta suunnattujen emissioiden houkuttelevuutta voidaan lisätä, tällaisia liiketoimia koskevan sisäpiiritiedon ilmaiseminen kokeneille sijoittajille olisi katsottava tapahtuneeksi osana henkilön työn, ammatin tai tehtävien tavanomaista suorittamista ja se olisi jätettävä markkinoiden tunnustelujärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle edellyttäen, että käytössä on asianmukainen salassapitosopimus.

(7)

Liikkeeseenlaskijan osakkeiden likviditeettiä voidaan tietyssä määrin saada aikaan likviditeettijärjestelyillä, kuten markkinatakausjärjestelyillä tai likviditeettisopimuksilla. Markkinatakausjärjestelyssä on kyse markkinoiden ylläpitäjän ja kolmannen osapuolen välisestä sopimuksesta, jossa kyseinen kolmas osapuoli sitoutuu pitämään yllä tiettyjen osakkeiden likviditeettiä ja saa vastineeksi alennuksia kaupankäyntimaksuista. Likviditeettisopimuksessa on kyse liikkeeseenlaskijan ja kolmannen osapuolen välisestä sopimuksesta, jossa kyseinen kolmas osapuoli sitoutuu tarjoamaan likviditeettiä liikkeeseenlaskijan osakkeiden yhteydessä ja liikkeeseenlaskijan puolesta. Likviditeettisopimuksia olisi oltava kaikkien liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, saatavilla kaikkialla unionissa tietyin edellytyksin, jotta voidaan varmistaa markkinoiden luotettavuus kaikilta osin.

Kaikki toimivaltaiset viranomaiset eivät ole asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisesti vahvistaneet hyväksyttyjä markkinakäytäntöjä likviditeettisopimusten osalta, minkä vuoksi kaikilla liikkeeseenlaskijoilla, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, ei ole nykyisin mahdollisuutta käyttää likviditeettijärjestelyjä kaikkialla unionissa. Likviditeettijärjestelyjen puuttuminen voi estää pk-yritysten kasvumarkkinoiden tehokasta kehitystä. Sen vuoksi on tarpeen luoda unionin kehys, jonka ansiosta liikkeeseenlaskijat, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, voivat tehdä likviditeettisopimuksen likviditeetin tarjoajan kanssa, vaikkei kansallisella tasolla ole vahvistettu hyväksyttyä markkinakäytäntöä. Tällaisen unionin kehyksen mukaisesti henkilön, joka tekee likviditeettisopimuksen likviditeetin tarjoajan kanssa, ei katsottaisi manipuloivan markkinoita. On kuitenkin erittäin tärkeää, ettei ehdotettu pk-yritysten kasvumarkkinoiden likviditeettisopimuksia koskeva unionin kehys korvaa olemassa olevia tai tulevia kansallisia hyväksyttyjä markkinakäytäntöjä, vaan pikemminkin täydentää niitä. On niin ikään olennaista, että toimivaltaisilla viranomaisilla on vastaisuudessakin mahdollisuus vahvistaa likviditeettisopimuksia koskevat hyväksytyt markkinakäytännöt, jotta ne voivat räätälöidä niiden ehdot paikallisten erityispiirteiden mukaan tai ulottaa tällaisten sopimusten soveltamisalan myös epälikvideihin arvopapereihin, jotka eivät ole kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteeksi otettuja osakkeita.

(8)

Jotta voidaan varmistaa ehdotetun likviditeettisopimuksia koskevan unionin kehyksen johdonmukainen yhtenäistäminen, komission olisi hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (6) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) laatimat tekniset sääntelystandardit, joissa vahvistetaan tällaisia sopimuksia tehtäessä käytettävä malli, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 17 artiklan 4 kohdan mukaan liikkeeseenlaskijat voivat päättää lykätä sisäpiiritiedon julkistamista yleisölle, jos julkistaminen todennäköisesti vaarantaisi liikkeellelaskijoiden oikeutetut edut, jos julkistamisen lykkääminen ei todennäköisesti johtaisi yleisöä harhaan ja jos liikkeeseenlaskijat pystyvät takaamaan kyseisen tiedon säilymisen luottamuksellisena. Liikkeeseenlaskijat ovat kuitenkin velvollisia ilmoittamaan asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittamaan kirjallisen selvityksen päätöksensä perusteluista. Kyseinen ilmoitusvelvollisuus voi olla kuormittava liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi ainoastaan pk-yritysten kasvumarkkinalla. Tällaisille liikkeeseenlaskijoille asetettava kevyempi vaatimus, jonka mukaan niiden on selvitettävä lykkäyksen syyt ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, vähentäisi liikkeeseenlaskijoiden hallinnollista rasitusta vaikuttamatta merkittävästi toimivaltaisen viranomaisen kykyyn valvoa sisäpiiritiedon julkistamista, kunhan lykkäämispäätöksestä tehdään edelleen ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle, jolla on mahdollisuus aloittaa tutkimus, jos se katsoo, että päätös antaa aihetta epäilyihin.

(10)

Liikkeeseenlaskijoihin, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, sovelletaan nykyisin asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 6 kohdan mukaisesti löyhempää vaatimusta, jonka mukaan niiden on esitettävä sisäpiiriluettelo ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Löyhemmän vaatimuksen vaikutus on kuitenkin käytännössä vähäinen, koska kyseisiin liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan edelleen vaatimusta seurata jatkuvasti henkilöitä, jotka katsotaan sisäpiiriläisiksi käynnissä olevien hankkeiden yhteydessä. Tämän vuoksi nykyinen vaatimus olisi korvattava antamalla liikkeeseenlaskijoille, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, mahdollisuus pitää yllä ainoastaan luetteloa henkilöistä, joilla on osana tehtäviensä tavanomaista suorittamista säännöllinen pääsy sisäpiiritietoon, kuten johtajista, ylimpien hallintoelinten jäsenistä ja sisäisistä neuvonantajista. Liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, kannalta olisi myös kuormittavaa saattaa viipymättä ajan tasalle täydelliset sisäpiiriluettelot komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/347 (7) säädetyllä tavoin. Koska eräät jäsenvaltiot kuitenkin katsovat sisäpiiriluettelojen olevan tärkeitä markkinoiden luotettavuuden korkean tason varmistamisen kannalta, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus ottaa käyttöön liikkeeseenlaskijoita, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, koskeva vaatimus laatia laajemmat sisäpiiriluettelot, joissa on lueteltu kaikki henkilöt, joilla on pääsy sisäpiiritietoihin. Kun otetaan huomioon tarve varmistaa, että pk-yritysten hallinnollinen rasitus on oikeasuhteinen, näihin laajempiin luetteloihin olisi kuitenkin liityttävä vähäisempi hallinnollinen rasite kuin täydellisiin sisäpiiriluetteloihin.

(11)

On olennaisen tärkeää täsmentää, että sisäpiiriluettelojen laatimisvelvollisuus koskee sekä liikkeeseenlaskijoita että niiden puolesta tai niiden lukuun toimivia henkilöitä. Liikkeeseenlaskijan puolesta tai lukuun toimivien henkilöiden vastuuta sisäpiiriluettelojen laatimisessa olisi selkeytettävä, jotta voidaan välttää erilaiset tulkinnat ja käytännöt eri puolilla unionia. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 596/2014 asianomaisia säännöksiä olisi muutettava vastaavasti.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 19 artiklan 3 kohdan mukaan liikkeeseenlaskijoiden ja päästöoikeuksien markkinoilla toimivien markkinaosapuolten on julkistettava johtotehtävissä toimivien henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden toteuttamat liiketoimet kolmen työpäivän kuluessa liiketoimesta. Samaa määräaikaa sovelletaan myös johtotehtävissä toimivien henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden velvollisuuteen ilmoittaa liiketoimistaan liikkeeseenlaskijalle tai päästöoikeuksien markkinoilla toimivalle markkinaosapuolelle. Jos johtotehtävissä toimivat henkilöt ja heidän lähipiiriinsä kuuluvat henkilöt ilmoittavat liiketoimistaan myöhään liikkeeseenlaskijoille tai päästöoikeuksien markkinoilla toimiville markkinaosapuolille, kyseisten liikkeeseenlaskijoiden tai markkinaosapuolten on teknisesti vaikeaa noudattaa kolmen päivän määräaikaa, mikä voi johtaa vastuukysymyksiin. Sen vuoksi olisi sallittava, että liikkeeseenlaskijat ja päästöoikeuksien markkinoilla toimivat markkinaosapuolet julkistavat liiketoimet kahden työpäivän kuluessa siitä, kun on vastaanotettu johtotehtävissä toimivien henkilöiden tai heidän lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden niitä koskeva ilmoitus.

(13)

Asetuksen (EU) 2017/1129 mukaan liikkeeseenlaskijalla ei tietyin edellytyksin ole velvollisuutta julkaista esitettä silloin, kun on kyse arvopapereista, jotka tarjotaan sellaisen julkisen ostotarjouksen yhteydessä, jossa vastikkeena tarjotaan arvopapereita, ja silloin, kun on kyse arvopapereista, jotka tarjotaan, luovutetaan tai aiotaan luovuttaa sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä. Sen sijaan asiakirjan, joka sisältää vähimmäistiedot liiketoimesta ja sen vaikutuksesta liikkeeseenlaskijaan, on oltava yleisön saatavilla. Unionin oikeuden nojalla kansallisella toimivaltaisella viranomaisella ei ole velvollisuutta tarkistaa tai hyväksyä tällaista asiakirjaa ennen sen julkaisemista, ja se on sisällöltään kevyempi esitteeseen verrattuna. Tällaisen poikkeuksen tahattomana seurauksena on, että joissain tilanteissa yritys, jonka osakkeita ei ole otettu julkisesti kaupankäynnin kohteeksi arvopaperimarkkinoilla, voi toteuttaa ensimmäisen kerran osakkeidensa ottamisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ilman esitteen laatimista. Tällöin sijoittajat eivät saa esitteen sisältämää hyödyllistä tietoa ja vältetään se, että kansallinen toimivaltainen viranomainen tarkistaisi markkinoille annettavat tiedot. Tästä syystä on asianmukaista ottaa käyttöön vaatimus siitä, että yrityksen, jonka osakkeita ei ole otettu julkisesti kaupankäynnin kohteeksi arvopaperimarkkinoilla ja joka hakee kaupankäynnin kohteeksi ottamista säännellyllä markkinalla julkisen vaihtotarjouksen, sulautumisen tai jakautumisen jälkeen, on julkaistava esite.

(14)

Asetuksen (EU) 2017/1129 14 artiklassa ei nykyisellään sallita sitä, että liikkeeseenlaskijat, joiden osakesidonnaiset arvopaperit ovat olleet otettuina kaupankäynnin kohteeksi joko säännellyllä markkinalla tai pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään viimeisten 18 kuukauden ajan ja jotka haluavat laskea liikkeeseen arvopapereita, jotka oikeuttavat osakesidonnaisiin arvopapereihin, jotka ovat samanlajisia aikaisemmin liikkeeseenlaskettujen osakesidonnaisten arvopapereiden kanssa, voisivat käyttää yksinkertaistettua esitettä. Sen vuoksi mainitun asetuksen 14 artiklaa olisi muutettava, jotta tällaiset liikkeeseenlaskijat voivat käyttää yksinkertaistettua esitettä.

(15)

Pk-yritysten kasvumarkkinoita ei pitäisi nähdä liikkeeseenlaskijoiden laajenemisen viimeisenä vaiheena. Pk-yritysten kasvumarkkinoiden olisi annettava menestyville yrityksille mahdollisuus kasvaa ja siirtyä jonakin päivänä säännellyille markkinoille, jotta yritykset voisivat hyötyä paremmasta likviditeetistä ja suuremmasta sijoittajakunnasta. Jotta siirtyminen pk-yritysten kasvumarkkinalta säännellylle markkinalle olisi helpompaa, kasvaville yrityksille olisi annettava mahdollisuus soveltaa asetuksen (EU) 2017/1129 14 artiklassa säädettyjä yksinkertaistettuja tietovaatimuksia, kun niiden arvopapereita, jotka ovat samanlajisia aikaisemmin liikkeeseenlaskettujen arvopapereiden kanssa, otetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Tämä edellyttää, että kyseiset yritykset ovat tarjonneet yleisölle arvopapereita, jotka ovat olleet otettuina kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ja että ne ovat noudattaneet täysin raportointi- ja julkistamisvelvoitteita koko mainitun ajan. Kahden vuoden ajanjakson olisi mahdollistettava se, että liikkeeseenlaskijoille kertyy riittävästi toimintahistoriaa ja ne voivat antaa markkinoille tietoa taloudellisesta tuloksestaan ja raportointivaatimuksistaan direktiivin 2014/65/EU mukaisesti.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (8) mukaan liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, ei tarvitse julkistaa tilinpäätöstään kansainvälisten tilinpäätösstandardien edellyttämässä muodossa. Jotta vältyttäisiin poikkeamasta säännellyillä markkinoilla sovellettavista standardeista, liikkeeseenlaskijoiden, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla ja jotka haluavat soveltaa asetuksen (EU) 2017/1129 14 artiklassa säädettyjä yksinkertaistettuja tietovaatimuksia rahoitusvälineidensä kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle ottamisen yhteydessä, olisi kuitenkin laadittava viimeisin tilinpäätöksensä asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti, mukaan lukien vertailutiedot edelliseen vuoteen nähden, jos niitä vaadittaisiin laatimaan konsolidoitu tilinpäätös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (9) soveltamisen johdosta sen jälkeen, kun niiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla. Jos mainitun direktiivin soveltamisesta ei seuraisi, että liikkeeseenlaskijoilla on velvollisuus laatia konsolidoitu tilinpäätös, liikkeeseenlaskijoiden olisi noudatettava sen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa kyseiset liikkeeseenlaskijat on perustettu.

(17)

Tämän asetuksen tarkoitus on asetuksen (EU) 2017/1129 15 artiklassa säädetyn EU:n kasvuesitteen tavoitteiden mukainen. EU:n kasvuesite on lyhyt ja siten edullinen tuottaa, mikä alentaa pk-yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Pk-yritysten olisi voitava halutessaan käyttää EU:n kasvuesitettä. Pk-yritysten tämänhetkinen määritelmä asetuksessa (EU) 2017/1129 saattaa olla liian rajoittava erityisesti niiden liikkeeseenlaskijoiden kannalta, jotka hakevat kaupankäynnin kohteeksi ottamista pk-yritysten kasvumarkkinalla ja jotka ovat yleensä suurempia kuin perinteiset pk-yritykset. Tästä seuraa, että kun on kyse julkisista tarjouksista, joiden jälkeen arvopaperit otetaan välittömästi ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinalla, pienemmät liikkeellelaskijat eivät voisi käyttää EU:n kasvuesitettä, vaikka niiden arvopapereiden markkina-arvo sen jälkeen, kun ne on otettu ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi, olisi alle 200 000 000 euroa. Sen vuoksi asetusta (EU) 2017/1129 olisi muutettava, jotta liikkeellelaskijat, jotka haluavat tehdä ensimmäisen kerran julkisen tarjouksen, jonka alustava markkina-arvo on alle 200 000 000 euroa, voivat laatia EU:n kasvuesitteen.

(18)

Kun otetaan huomioon, miten tärkeitä pk-yritykset ovat unionin talouden toiminnan kannalta, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, miten rahoituspalveluja koskeva unionin lainsäädäntö vaikuttaa pk-yritysten rahoitukseen. Tässä tarkoituksessa komission olisi pk-yritysten, joiden osakkeet on julkisesti otettu kaupankäynnin kohteeksi, ja pk-yritysten, joiden osakkeita ei ole julkisesti otettu kaupankäynnin kohteeksi, rahoitusta koskevaa koskevia säädöksiä tarkistaessaan analysoitava sääntely- ja hallinnollisia esteitä, myös tutkimuksen alalla, jotka rajoittavat tai estävät pk-yrityksiin investoimisen. Komission olisi tällöin arvioitava pk-yritysten pääomavirtojen kehittymistä ja pyrittävä luomaan suotuisa sääntely-ympäristö pk-yritysten rahoituksen edistämiseksi.

(19)

Direktiivi 2014/65/EU sekä asetukset (EU) N:o 596/2014 ja (EU) 2017/1129 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(20)

Tätä asetusta olisi sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2019. Jäljempänä olevaa 1 artiklaa olisi kuitenkin sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021,