1.   Tätä direktiiviä sovelletaan sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin seuraavasti:

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta turvallisuutta ja terveyttä koskevan lainsäädännön, kemikaalilainsäädännön, erityisesti kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun asetuksen EY N:o 1907/2006 (18), sekä erityisen jätehuoltoa tai tuotesuunnittelua koskevan unionin lainsäädännön vaatimusten soveltamista.

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin:

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen laitteiden lisäksi tätä direktiiviä ei sovelleta 15. elokuuta 2018 lukien seuraaviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin:

5.   Komissio tarkastelee uudelleen viimeistään 14. elokuuta 2015 tämän direktiivin soveltamisalaa, josta säädetään 1 kohdan b alakohdassa, mukaan lukien parametrit suurten ja pienten laitteiden erottamiseksi toisistaan liitteessä III, ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskevan kertomuksen. Kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotus.

1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

2.   Lisäksi sovelletaan direktiivin 2008/98/EY 3 artiklassa vahvistettuja ”vaarallisen jätteen”, ”keräyksen”, ”erilliskeräyksen”, ”ehkäisemisen”, ”uudelleenkäytön”, ”käsittelyn”, ”kierrätyksen”, ”hyödyntämisen”, ”valmistelun uudelleenkäyttöön”, ”kierrätyksen” ja ”loppukäsittelyn” määritelmiä.

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sähkö- ja elektroniikkalaiteromun lajittelemattomana yhdyskuntajätteenä loppukäsittelyn minimoimiseksi, kaiken kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun asianmukaisen käsittelyn varmistamiseksi ja korkean tason saavuttamiseksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erilliskeräyksessä erityisesti ja ensi sijassa otsonikerrosta heikentäviä aineita ja fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden, elohopeaa sisältävien loistelamppujen, aurinkosähköpaneelien ja liitteessä III olevassa 5 ja 6 luokassa tarkoitettujen pienten laitteiden osalta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta, että

Jäsenvaltiot voivat säätää erityisjärjestelyistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun palauttamiselle a, b ja c alakohdan mukaisesti tapauksissa, joissa laitteet eivät sisällä oleellisia komponentteja tai jos ne sisältävät muuta jätettä kuin sähkö- ja elektroniikkalaiteromua.

3.   Jäsenvaltiot voivat nimetä 2 kohdassa tarkoitetut toimijat, joiden sallitaan kerätä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua kotitalouksilta.

4.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin keräyspaikkoihin tuotu sähkö- ja elektroniikkalaiteromu toimitetaan tuottajille tai näiden puolesta toimiville kolmansille osapuolille taikka, kun on kyse valmistelusta uudelleenkäyttöön, nimetyille laitoksille tai yrityksille.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat tai näiden puolesta toimivat kolmannet osapuolet huolehtivat muun kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista.

1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisen erilliskerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun loppukäsittely, jota ei ole vielä käsitelty 8 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että erilliskerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys ja kuljetus suoritetaan niin, että luodaan optimaaliset edellytykset valmisteluille uudelleenkäyttöä ja kierrätystä sekä vaarallisten aineiden eristämistä varten.

Uudelleenkäyttöön valmistelun maksimoimiseksi jäsenvaltioiden on edistettävä sitä, että ennen siirtoa keräysjärjestelmissä tai keräyspaikoissa tarpeen mukaan huolehditaan siitä, että uudelleenkäyttöön valmisteltavat sähkö- ja elektroniikkalaitteet erotellaan muusta erilliskerätystä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta varmistamalla erityisesti uudelleenkäyttökeskusten henkilökunnan pääsy laitteisiin.

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava tuottajavastuuta koskevan periaatteen soveltaminen ja sen perusteella vähimmäiskeräysasteen saavuttaminen vuosittain, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan soveltamista. Vähimmäiskeräysaste on 45 prosenttia 2016 lukien, ja se lasketaan kyseisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa 5 ja 6 artiklan mukaisesti kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kokonaismäärän perusteella, ilmaistuna kolmen edellisen vuoden aikana kyseisessä jäsenvaltiossa markkinoille saatettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keskimääräisen painon prosentuaalisena osuutena. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä kasvaa asteittain 2016 ja 2019 välisenä aikana, ellei toisessa alakohdassa säädettyä keräysastetta ole jo saavutettu.

Vuosittain saavutettava vähimmäiskeräysaste on 2019 lukien 65 prosenttia kolmen edellisen vuoden aikana asianomaisessa jäsenvaltiossa markkinoille saatettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keskimääräisestä painosta tai vaihtoehtoisesti 85 prosenttia kyseisen jäsenvaltion alueella syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun painosta.

31. joulukuuta 2015 saakka erilliskeräysasteena on edelleen sovellettava keskimäärin vähintään neljää kilogrammaa kotitalouksilta kerättyä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua asukasta kohden vuodessa tai samaa määrää sen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun painosta, joka on kerätty kyseisessä jäsenvaltiossa keskimäärin edellisen kolmen vuoden aikana, sen mukaan kumpi on suurempi.

Jäsenvaltiot voivat asettaa itselleen kunnianhimoisempia sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erilliskeräystavoitteita, jolloin niiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

2.   Sen osoittamiseksi, onko vähimmäiskeräysaste saavutettu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltioille välitetään maksutta tiedot 5 artiklan mukaisesti erilliskerätystä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, mukaan luettuina ainakin tiedot sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, jonka

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Bulgaria, Tšekki, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Romania, Slovenia ja Slovakia voivat tarvittavien infrastruktuurien puuttumisen ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vähäisen käytön vuoksi päättää:

4.   Komissio antaa tarvittavista siirtymämukautuksista delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti, jotta voidaan ottaa huomioon vaikeudet, joita jäsenvaltioilla on 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisessa.

5.   Tämän artiklan yhdenmukaisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissio hyväksyy 14. elokuuta 2015 mennessä täytäntöönpanosäädökset yhteisestä menetelmästä kansallisille markkinoille saatettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden painon laskemiseksi ja yhteisestä menetelmästä kussakin jäsenvaltiossa syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun painomäärän laskemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle 14. elokuuta 2015 mennessä kertomuksen, joka koskee 1 kohdassa tarkoitettujen keräysasteiden määräaikojen uudelleen tarkastelua ja mahdollisten yksilöllisten keräysasteiden asettamista yhdelle tai useammalle liitteessä III vahvistetulle luokalle, erityisesti lämmitys- ja jäähdytyslaitteille, aurinkosähköpaneeleille, pienille laitteille, pienille tieto- ja teleteknisille laitteille ja elohopeaa sisältäville lampuille. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

7.   Jos komissio katsoo vaikutustutkimuksen perusteella, että syntyvään sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun perustuva keräysaste edellyttää tarkistamista, se välittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki erilliskerätty sähkö- ja elektroniikkalaiteromu käsitellään asianmukaisesti.

2.   Muun kuin uudelleenkäyttöön valmistelevan asianmukaisen käsittelyn sekä hyödyntämis- tai kierrätystoimien on sisällettävä vähintään kaikkien nesteiden poisto ja valikoiva käsittely liitteen VII mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat tai heidän nimissään toimivat kolmannet osapuolet perustavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämisjärjestelmiä käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Tuottajat voivat perustaa järjestelmät muista erillään tai yhteisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keräys- tai käsittelytoimia suorittavat laitokset ja yritykset varastoivat ja käsittelevät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun liitteessä VIII esitettyjen teknisten vaatimusten mukaisesti.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen VII muuttamisesta sisällyttämällä siihen muita käsittelytekniikoita, joilla varmistetaan ainakin sama ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun taso.

Komissio arvioi ensisijaisesti, onko matkapuhelinten painettuja piirilevyjä ja nestekidenäyttöjä koskevia kohtia tarpeen muuttaa. Komissiota kehotetaan arvioimaan, onko liitettä VII tarpeen muuttaa sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sisältämien nanomateriaalien ottamiseksi huomioon.

5.   Jäsenvaltiot voivat ympäristönsuojelua varten asettaa laadullisia vähimmäisnormeja kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelylle.

Jäsenvaltioiden, jotka ottavat käyttöön tällaisia laadullisia normeja, on ilmoitettava tästä komissiolle, joka julkaisee nämä normit.

Komissio pyytää viimeistään 14. helmikuuta 2013, että Euroopan standardisointijärjestöt laativat eurooppalaiset normit sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyä, hyödyntäminen, kierrätys ja valmistelu uudelleenkäyttöön mukaan luettuina, varten. Normien on ilmennettävä uusinta tekniikkaa.

Tämän artiklan täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädökset, joilla vahvistetaan vähimmäislaatunormit, jotka perustuvat erityisesti Euroopan standardisointijärjestöjen laatimiin normeihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.

Viittaus komission hyväksymiin normeihin julkaistaan.

6.   Jäsenvaltioiden on rohkaistava käsittelylaitoksia ja -yrityksiä ottamaan käyttöön sertifioituja ympäristönhallintajärjestelmiä noudattaen vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettua asetusta (EY) N:o 1221/2009 (23).

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käsittelytoimia toteuttavat laitokset ja yritykset hankkivat luvan toimivaltaisilta viranomaisilta direktiivin 2008/98/EY 23 artiklan mukaisesti.

2.   Poikkeuksissa luvanvaraisuudesta, poikkeuksia koskevissa edellytyksissä ja rekisteröinnissä on noudatettava direktiivin 2008/98/EY 24, 25 ja 26 artiklaa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu lupa tai rekisteröinti sisältää kaikki ehdot, jotka ovat tarpeen 8 artiklan 2, 3 ja 5 kohdan vaatimusten noudattamiseksi sekä 11 artiklassa asetettujen hyödyntämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.   Käsittelytoimet voidaan toteuttaa myös kyseisen jäsenvaltion tai koko unionin ulkopuolella edellyttäen, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun siirrossa noudatetaan asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteessä III tai IIIA lueteltujen tietyntyyppisten jätteiden viennistä hyödynnettäväksi maihin, joihin ei sovelleta OECD:n päätöstä jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta, 29 päivänä marraskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1418/2007 (24) säännöksiä.

2.   Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, joka on viety unionista, otetaan huomioon tämän direktiivin 11 artiklassa säädettyjen velvoitteiden noudattamisen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta ainoastaan, jos maastaviejä voi asetusten (EY) N:o 1013/2006 ja (EY) N:o 1418/2007 mukaisesti osoittaa, että käsittely on tapahtunut tämän direktiivin vaatimuksia vastaavalla tavalla.

3.   Komissio antaa viimeistään 14. helmikuuta 2014 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla annetaan yksityiskohtaiset säännökset tämän artiklan 2 kohdan täydentämiseksi, erityisesti perusteet vastaavien olosuhteiden arvioimiseksi.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat täyttävät kaiken 5 artiklan mukaisesti erilliskerätyn ja 8, 9 ja 10 artiklan mukaisesti käsiteltäväksi lähetetyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta liitteen V mukaiset vähimmäistavoitteet.

2.   Näiden tavoitteiden saavuttaminen lasketaan kunkin luokan osalta jakamalla hyödyntämis-, kierrätys- tai uudelleenkäyttöön valmistelulaitokseen tulevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun paino, sen jälkeen kun sille on tehty 8 artiklan 2 kohdan mukainen asianmukainen käsittely hyödyntämisen tai kierrätyksen osalta, kaiken erilliskerätyn sähkö- ja elektroniikkaromun painolla kunkin luokan osalta ilmaistuna prosentteina.

Hyödyntämistä edeltäviä alustavia toimia kuten lajittelua ja varastointia ei saa ottaa huomioon tavoitteiden toteutumista laskettaessa.

3.   Tämän artiklan täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset vähimmäistavoitteiden soveltamiseen käytettyjä laskentamenetelmiä koskevista lisäsäännöistä; nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden tavoitteiden laskemista varten tuottajat tai näiden puolesta toimivat kolmannet osapuolet pitävät kirjaa keräyspaikasta lähtevän, käsittelylaitoksiin tulevan ja niistä lähtevän sekä hyödyntämis-, kierrätys- tai uudelleenkäyttöön valmistelulaitoksiin tulevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun, sen sisältämien komponenttien, materiaalien tai aineiden painosta.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava 6 kohtaa sovellettaessa, että hyödyntämislaitoksesta tai kierrätys-/uudelleenkäyttöön valmistelulaitoksesta lähtevien tuotteiden ja materiaalien painosta pidetään kirjaa.

5.   Jäsenvaltioiden on kannustettava uusien hyödyntämis-, kierrätys- ja käsittelymenetelmien kehittämistä.

6.   Komissio antaa asiaa koskevan kertomuksen, johon sisältyy tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, ja mainitun kertomuksen perusteella viimeistään 14. elokuuta 2016 Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat uudelleen liitteessä V olevassa 3 osassa tarkoitettuja hyödyntämistavoitteita, tarkastelevat mahdollisuutta asettaa erilliset tavoitteet uudelleenkäyttöön valmisteltavalle sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle ja tarkastelevat uudelleen 2 kohdassa tarkoitettua laskentamenetelmää arvioidakseen sitä, voidaanko tavoitteet asettaa hyödyntämis-, kierrätys- ja uudelleenkäytön valmisteluprosessien tuloksena saatavien tuotteiden ja materiaalien perusteella.

1.   Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat rahoittavat 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustettuihin keräyspaikkoihin tuodun kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta ainakin sen keräyksen, käsittelyn, hyödyntämisen ja ympäristöä säästävän loppukäsittelyn.

2.   Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa kannustaa tuottajia rahoittamaan myös sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä kotitalouksilta keräyspaikkoihin aiheutuvat kustannukset.

3.   Niiden tuotteiden osalta, jotka on saatettu markkinoille 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen, kukin tuottaja vastaa 1 kohdassa tarkoitettujen toimien rahoittamisesta omista tuotteistaan aiheutuvien jätteiden osalta. Tuottaja voi valita, täyttääkö se tämän velvollisuuden muista erillään vai liittymällä yhteiseen järjestelmään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin tuottaja asettaa tuotteen markkinoille saattaessaan vakuuden, joka osoittaa, että kaiken sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitus on kunnossa, ja varmistettava, että tuottaja merkitsee tuotteensa selvästi 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tällä vakuudella varmistetaan, että tätä tuotetta koskevien 1 kohdassa tarkoitettujen toimien rahoitus on kunnossa. Vakuus voidaan asettaa joko siten, että tuottaja osallistuu asianmukaisiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon rahoitusjärjestelmiin, tai kierrätysvakuutuksella taikka suljetulla pankkitilillä.

4.   Markkinoille viimeistään 13 päivänä elokuuta 2005 saatetuista tuotteista peräisin olevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun, jäljempänä ’vanha jäte’, jätehuollosta aiheutuvien kulujen rahoituksesta on huolehdittava yhden tai useamman järjestelmän avulla, johon kaikki kyseisten kulujen syntyhetkellä markkinoilla toimivat tuottajat osallistuvat suhteellisella osuudellaan, esimerkiksi niiden laitetyyppikohtaisten markkinaosuuksien mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kehitetään asianmukaisia mekanismeja tai korvausmenettelyjä tuottajille maksettavien maksujen maksamiseksi takaisin, jos sähkö- ja elektroniikkalaitteet siirretään saatettaviksi markkinoille asianomaisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella. Tuottajat tai niiden puolesta toimivat kolmannet osapuolet voivat kehittää näitä mekanismeja tai menettelyjä.

6.   Komissiota kehotetaan raportoimaan 14. elokuuta 2015 mennessä mahdollisuudesta laatia perusteet käyttöiän päättymiseen liittyvien tuottajien todellisten kustannusten sisällyttämiselle sähkö- ja elektroniikkalaiteromun rahoitukseen ja välittämään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat rahoittavat muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä, käsittelystä, hyödyntämisestä sekä ympäristöä säästävästä loppukäsittelystä aiheutuvat kustannukset niiden tuotteiden osalta, jotka on saatettu markkinoille 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen.

Sellaisesta vanhasta jätteestä, joka korvataan uusilla vastaavilla tuotteilla tai uusilla saman käyttötarkoituksen omaavilla tuotteilla, aiheutuvien kustannusten rahoituksesta vastaavat asianomaisten tuotteiden tuottajat niitä toimittaessaan. Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti säätää, että myös muille käyttäjille kuin kotitalouksille annetaan osittain tai kokonaan vastuu huolehtia tästä rahoituksesta.

Muun vanhan jätteen osalta kustannusten rahoituksesta huolehtivat muut käyttäjät kuin kotitaloudet.

2.   Tuottajat ja muut käyttäjät kuin kotitaloudet voivat tehdä sopimuksia muista rahoitustavoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.

1.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tuottajat osoittavat ostajille uusia tuotteita myytäessä keräyksestä, käsittelystä ja ympäristöä säästävästä loppukäsittelystä aiheutuvat kustannukset. Mainitut kustannukset eivät saa ylittää mahdollisimman tarkkaa arviota todellisista kustannuksista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotitalouksissa sähkö- ja elektroniikkalaitteita käyttäville annetaan tarvittavat tiedot:

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kuluttajat osallistuisivat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräykseen, ja kannustettava kuluttajia helpottamaan uudelleenkäyttöä, käsittelyä ja hyödyntämistä.

4.   Jotta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun loppukäsittely lajittelemattomana yhdyskuntajätteenä minimoidaan ja helpotetaan sen erilliskeräystä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat – mieluiten eurooppalaisen standardin EN 50419 (25) mukaisesti – merkitsevät asianmukaisesti liitteessä IX esitetyllä tunnuksella markkinoille saatetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Poikkeustapauksissa, jos se on tuotteen koon tai toiminnan vuoksi tarpeen, tunnus merkitään sähkö- ja elektroniikkalaitteen pakkaukseen, käyttöohjeisiin ja takuuseen.

5.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tuottajat ja/tai jakelijat antavat jotkin tai kaikki 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tiedot esimerkiksi käyttöohjeissa, myyntipisteissä ja valistuskampanjoissa.

1.   Helpottaakseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun valmistelua uudelleenkäyttöä varten sekä oikeaa ja ympäristöä säästävää käsittelyä, huolto, päivittäminen, uudistaminen ja kierrätys mukaan lukien, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tuottajat antavat maksutta uudelleenkäyttöön valmisteluun ja käsittelyyn liittyvät tiedot kustakin ensimmäisen kerran unionin markkinoille saatetusta uuden sähkö- ja elektroniikkalaitteen tyypistä vuoden kuluessa laitteen markkinoille saattamisesta. Mikäli se on tarpeen uudelleenkäytön valmistelusta, käsittelystä ja kierrätyksestä vastaaville laitoksille tämän direktiivin säännösten noudattamista varten, näissä tiedoissa yksilöidään sähkö- ja elektroniikkalaitteiden komponentit ja materiaalit sekä vaarallisten aineiden ja seosten sijainti sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajien on asetettava nämä tiedot uudelleenkäytön valmistelusta, käsittelystä ja kierrätyksestä vastaavien laitosten saataville käsikirjojen tai sähköisten välineiden muodossa (esimerkiksi CD-ROM, online-palvelut).

2.   Jotta sähkö- tai elektroniikkalaitteen markkinoillesaattamisajankohta olisi kiistattomasti määritettävissä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkö- tai elektroniikkalaitteessa on erityinen merkintä, josta käy ilmi, että kyseinen sähkö- tai elektroniikkalaite on saatettu markkinoille 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen. Tässä tarkoituksessa on mieluiten sovellettava eurooppalaista standardia EN 50419.

1.   Jäsenvaltioiden on 2 kohdan mukaisesti laadittava rekisteri tuottajista, myös sähkö- ja elektroniikkalaitteita etäviestinnän avulla toimittavista tuottajista. Rekisterin avulla seurataan tämän direktiivin vaatimusten noudattamista.

Tuottajat, jotka toimittavat sähkö- ja elektroniikkalaitteita etäviestinnän avulla, siten kuin 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan iv alakohdassa on määritelty, on rekisteröitävä jäsenvaltiossa, johon ne myyvät tuotteita. Jollei näitä tuottajia ole rekisteröity jäsenvaltiossa, johon ne myyvät tuotteita, ne on rekisteröitävä niiden 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen valtuutettujen edustajien välityksellä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

3.   Tämän artiklan yhdenmukaisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset, joilla vahvistetaan rekisteröinnin ja kertomusten muoto sekä rekisteriin toimitettavien kertomusten laadintaväli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Jäsenvaltioiden on koottava vuosittain tiedot, mukaan lukien selvityksiin perustuvat arviot, niiden markkinoille saatettujen jäsenvaltioissa eri tavoin kerättyjen, uudelleenkäyttöön valmisteltujen, kierrätettyjen ja hyödynnettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä erilliskerätyn maastaviedyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määristä ja luokista painon mukaan.

5.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista kolmen vuoden välein. Täytäntöönpanokertomuksen perustana on käytettävä komission päätöksissä 2004/249/EY (26) ja 2005/369/EY (27) vahvistettua kyselylomaketta. Kertomus on saatettava komission saataville yhdeksän kuukauden kuluessa sen kolmivuotiskauden päättymisestä, jota se koskee.

Ensimmäinen kertomus koskee ajanjaksoa, joka ulottuu 14 päivästä helmikuuta 201431 päivään joulukuuta 2015.

Komissio julkaisee kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltioiden kertomukset.

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan i–iii alakohdassa määritelty tuottaja, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, voi 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan i–iii alakohdasta poiketen nimetä sen alueelle sijoittautuneen luonnollisen tai oikeushenkilön valtuutetuksi edustajaksi, joka on vastuussa kyseisen tuottajan tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämisestä asianomaisen jäsenvaltion alueella.

2.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan iv alakohdassa määritelty tuottaja, joka on sijoittautunut jäsenvaltion alueelle ja joka myy sähkö- ja elektroniikkalaitteita toiseen jäsenvaltioon, johon se ei ole sijoittautunut, nimeää kyseisessä jäsenvaltiossa valtuutetun edustajan, joka on vastuussa kyseisen tuottajan tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämisestä kyseisessä jäsenvaltiossa.

3.   Valtuutettu edustaja nimetään kirjallisella valtuutuksella.

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 7 artiklan 4 kohdassa, 8 artiklan 4 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 13 päivästä elokuuta 2012 lähtien. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 4 kohdassa, 8 artiklan 4 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 7 artiklan 4 kohdan, 8 artiklan 4 kohdan, 10 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat tarkastukset ja seuranta tämän direktiivin soveltamisen todentamiseksi.

Tarkastusten alaisia ovat ainakin

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromuksi epäiltyjen käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden siirrot suoritetaan liitteessä VI olevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti, ja seurattava tällaisia siirtoja vastaavasti.

3.   Sähkö- ja elektroniikkalaiteromuksi epäiltyjen käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tarkoituksenmukaisten analyysien ja tarkastusten kustannukset, myös varastointikustannukset, voidaan periä tuottajilta, niiden puolesta toimivilta kolmansilta osapuolilta tai muilta henkilöiltä, jotka järjestävät sähkö- ja elektroniikkalaiteromuksi epäiltyjen käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden siirtoja.

4.   Tämän artiklan ja liitteen VI yhdenmukaisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissio voi tarkastusten ja seurannan osalta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan myös muita sääntöjä ja erityisesti liitteessä VI olevan 2 kohdan yhdenmukaisia täytäntöönpanoedellytyksiä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 14. helmikuuta 2014. Niiden on toimitettava viipymättä nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on oltava myös maininta, jossa tarkennetaan, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.   Edellyttäen, että tässä direktiivissä asetetut tavoitteet saavutetaan, jäsenvaltiot voivat saattaa 8 artiklan 6 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan sekä 15 artiklan säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten talouden sektorien välillä tehdyillä sopimuksilla. Tällaisten sopimusten on täytettävä seuraavat vaatimukset: