21.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 132/21

(1)

Neuvoston direktiiveihin 2004/114/EY (4) ja 2005/71/EY (5) olisi tehtävä muutoksia. Mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Tällä direktiivillä on tarkoitus vastata direktiivien 2004/114/EY ja 2005/71/EY täytäntöönpanokertomuksissa esitettyyn tarpeeseen korjata havaitut puutteet, varmistaa, että avoimuutta ja oikeusvarmuutta lisätään, ja tarjota erilaisille unioniin tuleville kolmansien maiden kansalaisten ryhmille yhtenäinen oikeudellinen kehys. Direktiivillä olisi sen vuoksi yksinkertaistettava ja virtaviivaistettava voimassa olevia säännöksiä näiden ryhmien osalta yhdessä ja samassa välineessä. Huolimatta siitä, että näiden ryhmien välillä on eroja, niillä on myös yhteisiä piirteitä, minkä vuoksi niitä on mahdollista käsitellä yhteisessä säädöskehyksessä unionin tasolla.

(3)

Tällä direktiivillä on tarkoitus edistää Tukholman ohjelman tavoitetta lähentää kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Unionin ulkopuolelta saadaan maahanmuuton kautta erittäin osaavia ihmisiä, ja erityisesti opiskelijoiden ja tutkijoiden kysyntä on kasvussa. Heillä on tärkeä osa muodostettaessa unionin keskeistä voimavaraa, osaamispääomaa, ja varmistettaessa älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, ja he edistävät tällä tavoin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

(4)

Direktiivien 2004/114/EY ja 2005/71/EY täytäntöönpanokertomuksissa huomautettiin tietyistä puutteista, jotka liittyivät lähinnä maahanpääsyn edellytyksiin, oikeuksiin, menettelyllisiin takeisiin, opiskelijoiden pääsyyn työmarkkinoille heidän opiskelunsa aikana ja EU:n sisäistä liikkuvuutta koskeviin säännöksiin. Lisäksi katsottiin, että oli tehtävä tiettyjä sellaisia kolmannen maan kansalaisryhmiä koskevia parannuksia, joiden osalta direktiivin soveltaminen on vapaaehtoista. Sittemmin toteutetuissa laajemmissa kuulemisissa on tuotu esiin myös tarve parantaa tutkijoiden ja opiskelijoiden työnhakumahdollisuuksia ja suojella paremmin au paireja, joita direktiivit 2004/114/EY ja 2005/71/EY eivät koske.

(5)

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaista perustamista varten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta.

(6)

Tällä direktiivillä olisi edistettävä myös ihmisten välisiä yhteyksiä ja liikkuvuutta, jotka ovat unionin ulkoisen politiikan tärkeitä osatekijöitä, erityisesti kun on kyse Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista maista ja unionin strategisista kumppaneista. Direktiivillä on tarkoitus paremmin myötävaikuttaa maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja liikkuvuuskumppanuuksiin, jotka tarjoavat konkreettiset puitteet jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliselle vuoropuhelulle ja yhteistyölle, myös laillisen muuttoliikkeen helpottamisessa ja järjestämisessä.

(7)

Tässä direktiivissä säädettyjen tarkoitusten mukaisen muuttoliikkeen olisi edistettävä tietojen ja taitojen kartuttamista ja hankintaa. Se on hyödyksi niin muuttajalle itselleen kuin tämän alkuperämaalle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle ja vahvistaa samalla kulttuurisia yhteyksiä ja lisää kulttuurien monimuotoisuutta.

(8)

Tällä direktiivillä olisi lisättävä unionin houkuttelevuutta paikkana, jossa harjoitetaan tutkimusta ja innovointia, ja parannettava unionin asemaa maailmanlaajuisessa kilpailussa lahjakkuuksista ja siten lisättävä unionin yleistä kilpailukykyä ja kasvua sekä luotava työpaikkoja, joilla edistetään BKT:n kasvua. Unionin avaaminen kolmansien maiden kansalaisille, jotka voidaan päästää maahan tutkimusta varten, on myös osa Innovaatiounioni-lippulaivahanketta. Avoimien työmarkkinoiden luominen unionin tutkijoille ja kolmansista maista tuleville tutkijoille on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi myös eurooppalaisella tutkimusalueella, jolla tutkijat, tieteellinen tieto ja teknologia liikkuvat vapaasti.

(9)

On aiheellista helpottaa tutkimustoiminnan suorittamista varten maahanpääsyä hakevien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä sellaisen maahanpääsymenettelyn avulla, joka ei ole riippuvainen heidän oikeudellisesta asemastaan suhteessa vastaanottavaan tutkimusorganisaatioon eikä enää edellytä luvan lisäksi työluvan myöntämistä. Tämän menettelyn olisi perustuttava tutkimusorganisaatioiden ja jäsenvaltioiden maahanmuuttoviranomaisten väliseen yhteistyöhön. Tässä menettelyssä tutkimusorganisaatioille olisi annettava keskeinen asema maahanpääsymenettelyssä tutkimustoiminnan suorittamista varten maahanpääsyä hakevien kolmansien maiden kansalaisten unionin alueelle tulon helpottamiseksi ja menettelyn nopeuttamiseksi, ja samalla olisi säilytettävä ennallaan maahanmuuttopolitiikkaa koskevat jäsenvaltioiden toimivaltuudet. Tutkimusorganisaatioiden, jotka jäsenvaltioiden olisi voitava hyväksyä etukäteen, olisi voitava allekirjoittaa kolmannen maan kansalaisen kanssa tutkimustoiminnan toteuttamista koskeva vastaanottosopimus tai muu sopimus. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä vastaanottosopimuksen tai sopimuksen perusteella lupa, jos maahantulolle ja maassa oleskelulle asetetut edellytykset täyttyvät.

(10)

Toimet, joilla voidaan saavuttaa tavoite sijoittaa tutkimukseen 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, koskevat suurelta osin yksityistä sektoria, minkä vuoksi tätä sektoria olisi tarvittaessa kannustettava palkkaamaan lisää tutkijoita lähivuosina.

(11)

Jotta Euroopan unioni olisi houkuttelevampi kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat harjoittaa tutkimustoimintaa unionissa, heidän neuvoston direktiivissä 2003/86/EY (6) määritellyn mukaisten perheenjäsentensä olisi sallittava siirtyä heidän mukanaan ja kyseisiin perheenjäseniin olisi sovellettava EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevia säännöksiä. Kyseisillä perheenjäsenillä olisi oltava myös pääsy työmarkkinoille ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja pitkäaikaisen liikkuvuuden yhteydessä toisissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita, kuten erittäin korkea työttömyysaste, jolloin jäsenvaltioilla olisi oltava enintään 12 kuukauden ajan mahdollisuus soveltaa tarveharkintaa, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta. Tässä direktiivissä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia direktiivin 2003/86/EY säännöksiä olisi sovellettava, mukaan lukien hylkäämistä tai peruuttamista tai hyväksynnän uusimatta jättämistä koskevat syyt. Näin ollen perheenjäsenille myönnetyt oleskeluluvat olisi voitava peruuttaa tai niiden uusiminen evätä, jos lupa, joka on myönnetty tutkijalle, jonka mukana he ovat tulleet, päättyy, eikä perheenjäsenillä ole oikeutta erilliseen oleskelulupaan.

(12)

Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltioita olisi kannustettava kohtelemaan tohtorintutkintoa tekeviä henkilöitä tutkijoina, kun se on tarkoituksenmukaista.

(13)

Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saisi kuitenkaan edistää aivovuotoa nousevan talouden maista tai kehitysmaista. Yhteistyössä alkuperämaiden kanssa olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään tukemaan tutkijoiden palaamista alkuperämaihinsa tavoitteena kokonaisvaltaisen muuttoliikepolitiikan luominen.

(14)

Jotta koko Euroopan asemaa opintojen ja harjoittelun maailmanluokan osaamiskeskuksena voitaisiin edistää, olisi parannettava ja yksinkertaistettava niiden henkilöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, jotka haluavat tulla unioniin näitä tarkoituksia varten. Tämä vastaa Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelman tavoitteita, erityisesti eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisen yhteydessä. Jäsenvaltioiden asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön lähentäminen on osa tätä pyrkimystä. Tässä yhteydessä ja korkeakoulujen nykyaikaistamisesta annettujen neuvoston päätelmien (7) mukaisesti käsite ”korkeakoulutus” kattaa kaikki korkea-asteen oppilaitokset, joita voivat olla muun muassa yliopistot, korkeakoulut, ammattikorkeakoulut, teknologiainstituutit, ”grandes écoles”, kauppaoppilaitokset, tekniset oppilaitokset, Instituts Universitaires de Technologie (IUT), opistot, ammattikoulut, polytekniset oppilaitokset ja akatemiat.

(15)

Opetusministerien 19 päivänä kesäkuuta 1999 antamalla yhteisellä Bolognan julistuksella käynnistetyn Bolognan prosessin laajentaminen ja syventäminen on johtanut siihen, että korkeakoulujärjestelmät ovat keskenään vertailukelpoisempia, yhteensopivampia ja johdonmukaisempia osallistuvissa maissa ja muuallakin. Näin siksi, että jäsenvaltiot ovat tukeneet opiskelijoiden liikkuvuutta ja korkeakoulut ovat integroineet liikkuvuuden opetussuunnitelmiinsa. Tämä on tarpeen saada näkymään parempina opiskelijoihin sovellettavina EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevina säännöksinä. Eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen tekeminen houkuttelevaksi ja kilpailukykyiseksi on yksi Bolognan julistuksen tavoitteista. Bolognan prosessi on johtanut eurooppalaisen korkeakoulutusalueen perustamiseen. Sen kolmiportainen tutkintorakenne, helposti ymmärrettävät ohjelmat ja tutkinnot samoin kuin tutkintojen viitekehyksen käyttöönotto ovat tehneet unionissa opiskelusta houkuttelevampaa kolmansien maiden kansalaisille.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilta opiskelijoilta vaadittavien valmentavien opintojen kesto ja muut edellytykset kansallisen oikeutensa mukaisesti.

(17)

Todiste kolmannen maan kansalaisen hyväksymisestä johonkin korkeakouluun voi olla muun muassa kirjoittautumisen vahvistava kirje tai todistus.

(18)

Harjoittelijoiksi hakevien kolmansien maiden kansalaisten olisi esitettävä todiste korkeakoulututkinnosta, joka on saatu hakemuksen päiväystä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tai osallistumisesta kolmannessa maassa opinto-ohjelmaan, joka johtaa korkeakoulututkintoon. Heidän olisi myös esitettävä harjoittelusopimus, jossa kuvaillaan harjoitteluohjelma, koulutustavoite tai oppimissisältö, jossa ilmoitetaan sen kesto ja harjoittelijoiden valvontaolosuhteet ja joka osoittaa, että he saavat todellista koulutusta eikä heitä käytetä tavallisina työntekijöinä. Lisäksi vastaanottavilta yksiköiltä voidaan edellyttää todisteita siitä, että harjoittelijalla ei korvata työntekijää. Jos kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä on jo määritetty harjoittelijoita koskevia erityisiä edellytyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että harjoittelijoiksi hakevien kolmansien maiden kansalaisten on täytettävä kyseiset erityisedellytykset.

(19)

Tämä direktiivi ei koske työsuhteisia harjoittelijoita, jotka tulevat unioniin töihin yrityksen sisäisen siirron yhteydessä, sillä he kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/66/EU (8) soveltamisalaan.

(20)

Tällä direktiivillä olisi tuettava eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun tavoitteita kehittää yhteisvastuullisuutta, keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta nuorten ja niiden yhteiskuntien keskuudessa, joissa he elävät, sekä vahvistaa osaltaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja edistää nuorten aktiivista osallistumista yhteiskunnallisiin asioihin. Jotta voidaan varmistaa mahdollisuus osallistua eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun yhtenäisesti kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi sovellettava tämän direktiivin säännöksiä eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun hakeviin kolmannen maan kansalaisiin.

(21)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa tämän direktiivin säännöksiä vaihto-oppilaisiin, muihin kuin eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun piirissä työskenteleviin vapaaehtoistyöntekijöihin ja au paireihin, jotta heidän maahantuloaan ja oleskeluaan voitaisiin helpottaa ja varmistaa heidän oikeutensa.

(22)

Jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa tätä direktiiviä vaihto-oppilaisiin, niitä kannustetaan varmistamaan, että oppilasvaihto-ohjelman tai opetushankkeen puitteissa yksinomaan vaihto-oppilaiden mukana saapuviin opettajiin sovellettava kansallinen maahanpääsymenettely vastaa tämän direktiivin mukaista vaihto-oppilaisiin sovellettavaa menettelyä.

(23)

Au pairina työskentely edistää osaltaan ihmisten välisiä yhteyksiä, sillä se antaa kolmannen maan kansalaisille tilaisuuden parantaa kielitaitoaan, lisätä tietämystään jäsenvaltioista ja luoda kulttuurisiteitä niihin. Samalla au pairin asemassa olevat kolmansien maiden kansalaiset voivat kuitenkin altistua hyväksikäytön riskeille. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tämän direktiiviin säännöksiä au pairien maahantuloon ja oleskeluun, jotta voidaan varmistaa au pairien oikeudenmukainen kohtelu ja vastata heidän erityistarpeisiinsa.

(24)

Jos kolmannen maan kansalaiset voivat osoittaa saavansa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa oleskelunsa ajan varoja avustuksen tai apurahan, voimassa olevan työsopimuksen tai sitovan työtarjouksen perusteella taikka oppilasvaihtojärjestön, harjoittelijoita vastaanottavan yksikön, vapaaehtoisjärjestön, isäntäperheen tai au paireja välittävän järjestön antaman rahallisen sitoumuksen perusteella, jäsenvaltioiden olisi otettava tällaiset varat huomioon arvioidessaan käytettävissä olevien varojen riittävyyttä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa ohjeellinen määrä, jonka ne katsovat ”riittäviksi varoiksi” ja joka saattaa vaihdella kolmansien maiden kansalaisten ryhmien välillä.

(25)

Jäsenvaltioita kehotetaan sallimaan se, että hakija esittää asiakirjoja ja tietoja jollakin asianomaisen jäsenvaltion määrittämällä unionin virallisella kielellä, joka on muu kuin sen oma virallinen kieli tai viralliset kielet.

(26)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säätää hyväksymismenettelystä, jota sovelletaan julkisiin tai yksityisiin tutkimusorganisaatioihin taikka sekä julkisiin että yksityisiin tutkimusorganisaatioihin, jotka haluavat toimia tutkijan asemassa olevien kolmannen maan kansalaisten vastaanottajana, tai korkeakouluihin, jotka haluavat toimia opiskelijan asemassa olevien kolmannen maan kansalaisten vastaanottajana. Hyväksymisen olisi tapahduttava jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisessa käytännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Hakemusten tekemistä hyväksytyille tutkimusorganisaatioille tai korkeakouluille olisi helpotettava, ja niiden olisi nopeutettava tutkimusta tai opiskelua varten unioniin tulevien kolmannen maan kansalaisten maahantuloa.

(27)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säätää hyväksymismenettelystä, jota sovelletaan asianomaisiin vastaanottaviin yksiköihin, jotka haluavat toimia oppilaiden, harjoittelijoiden tai vapaaehtoistyöntekijöiden asemassa olevien kolmannen maan kansalaisten vastaanottajina. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa tätä menettelyä joihinkin tai kaikkiin vastaanottavien yksiköiden ryhmiin. Hyväksymisen olisi tapahduttava jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisessa käytännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Hyväksytyille vastaanottaville yksiköille osoitettujen hakemusten olisi nopeutettava harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmia tai opetushankkeita varten unioniin tulevien kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa.

(28)

Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön vastaanottaviin yksiköihin sovellettavia hyväksymismenettelyjä, niiden olisi voitava päättää joko sallia maahantulon ainoastaan hyväksyttyjen vastaanottavien yksiköiden kautta tai ottaa käyttöön hyväksymismenettelyn ja sallia samalla maahantulon myös muiden kuin hyväksyttyjen vastaanottavien yksiköiden kautta.

(29)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen myöntää lupia muuta kuin tässä direktiivissä säänneltyä opiskelua, tutkimusta tai harjoittelua varten kolmansien maiden kansalaisille, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan.

(30)

Kun kaikki maahanpääsyn yleiset ja erityiset edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä lupa määritetyissä aikarajoissa. Jos jäsenvaltio myöntää oleskelulupia vain alueellaan ja kaikki maahanpääsyyn liittyvät tämän direktiivin edellytykset täyttyvät, jäsenvaltion olisi myönnettävä asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle vaadittu viisumi ja varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tässä tuloksellista yhteistyötä. Jos jäsenvaltio ei myönnä viisumeita, sen olisi myönnettävä asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle vastaava lupa, jolla sallitaan maahantulo.

(31)

Luvissa olisi mainittava kyseisen kolmannen maan kansalaisen asema. Jäsenvaltioiden olisi voitava ilmoittaa lisätietoja paperilla tai tallentaa ne sähköisesti edellyttäen, että tämä ei aiheuta lisävaatimuksia.

(32)

Tämän direktiivin nojalla myönnettävien lupien eripituisissa voimassaoloajoissa olisi otettava huomioon kunkin tämän direktiivin kattaman kolmansien maiden kansalaisten ryhmän oleskelun erityisluonne.

(33)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus määritellä, että opiskelijoiden oleskelun kesto ei ole pidempi kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetty opintojen enimmäiskesto. Tältä osin opintojen enimmäiskestoon voitaisiin, mikäli kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään, sisällyttää mahdollisuus pitkittää opintoja yhden tai kahden opintovuoden kertaamiseksi.

(34)

Jäsenvaltioiden olisi voitava periä hakijoilta maksu lupahakemusten käsittelystä ja ilmoituksista. Maksut eivät saa olla suuruudeltaan kohtuuttomia tai liiallisia, jotta niistä ei muodostuisi estettä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiselle.

(35)

Tämän direktiivin soveltamisalan mukaiset kolmansien maiden kansalaisille myönnettävät oikeudet eivät saisi riippua kunkin jäsenvaltion myöntämän luvan muodosta.

(36)

Maahanpääsy tämän direktiivin tarkoituksia varten olisi voitava evätä asianmukaisesti perustelluista syistä. Maahanpääsy olisi voitava yksittäistapauksessa evätä erityisesti, jos jäsenvaltio katsoo tosiseikkoihin perustuvan arvion mukaisesti ja suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaen, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on mahdollinen uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.

(37)

Tämän direktiivin tavoitteena ei ole säännellä kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja oleskelua työntekoa varten, eikä sillä pyritä yhdenmukaistamaan työntekijöiden asemaa koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä tai käytänteitä. On kuitenkin mahdollista, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien kolmansien maiden kansalaisryhmien katsotaan joissakin jäsenvaltioissa olevan työsuhteessa kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytänteiden nojalla. Jos jäsenvaltio katsoo tutkijan, vapaaehtoistyöntekijän, harjoittelijan tai au pairin asemassa olevan kolmannen maan kansalaisen olevan työsuhteessa, kyseisellä jäsenvaltiolla olisi edelleen oltava oikeus päättää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 5 kohdan mukaisesti siitä, kuinka paljon asianomaiseen ryhmään tai asianomaisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä päästetään niiden alueelle.

(38)

Jos tutkijan, vapaaehtoistyöntekijän, harjoittelijan tai au pairin asemassa oleva kolmannen maan kansalainen hakee maahanpääsyä solmiakseen työsuhteen jäsenvaltiossa, kyseisellä jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus tehdä testi, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta.

(39)

Opiskelijoiden yhteydessä maahantulomäärien sääntelyä ei pitäisi soveltaa, vaikka opiskelijoille annettaisiin lupa työntekoon opintojen aikana tässä direktiivissä säädettyjen ehtojen mukaisesti, sillä opiskelijat hakevat lupaa päästä jäsenvaltion alueelle osallistuakseen päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, johon voi kuulua pakollinen harjoittelujakso.

(40)

Jos tutkija, vapaaehtoistyöntekijä, harjoittelija tai au pair, jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle, hakee luvan uusimista voidakseen solmia työsuhteen tai jatkaa sitä asianomaisessa jäsenvaltiossa, tällä jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus tehdä testi, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta. Tämä ei kuitenkaan koske tutkijoita, jotka jatkavat työsuhdettaan samassa vastaanottavassa yksikössä.

(41)

Jos maahanpääsyä koskevan hakemuksen perusteista on epäilyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä asiankuuluvia tarkastuksia tai vaatia todisteita, jotta voidaan arvioida tapauskohtaisesti hakemuksen kohteena olevaa tutkimusta, opintoja, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai opetushanketta taikka au pairina työskentelyä ja torjua tässä direktiivissä säädetyn menettelyn väärinkäyttöä.

(42)

Jos esitetyt tiedot ovat puutteelliset, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava hakijalle kohtuullisen ajan kuluessa, mitä lisätietoja vaaditaan, ja asetettava niiden toimittamista varten kohtuullinen määräaika. Jos lisätietoja ei ole toimitettu määräajan puitteissa, hakemus voitaisiin hylätä.

(43)

Kansallisten viranomaisten olisi ilmoitettava hakemusta koskevasta päätöksestä hakijalle. Niiden olisi tehtävä se kirjallisesti mahdollisimman pian ja viimeistään tässä direktiivissä määritetyn määräajan kuluessa.

(44)

Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa tutkijoiden ja opiskelijoiden EU:n sisäistä liikkuvuutta muun muassa keventämällä liikkuvuuteen liittyvää hallinnollista taakkaa monissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi tällä direktiivillä perustetaan erityinen EU:n sisäinen liikkuvuusjärjestelmä, jonka nojalla kolmannen maan kansalainen, jolle ensimmäinen jäsenvaltio on myöntänyt luvan tutkimusta tai opiskelua varten, voi saapua yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, oleskella siellä ja suorittaa siellä osan tutkimuksestaan tai opinnoistaan tämän direktiivin mukaisten liikkuvuutta koskevien säännösten mukaisesti.

(45)

Jotta tutkijat voisivat liikkua helposti tutkimusorganisaatiosta toiseen tutkimustoimintaan liittyvässä tarkoituksessa, heitä koskevan lyhytaikaisen liikkuvuuden olisi katettava oleskelut toisessa jäsenvaltiossa enintään 180 päivän ajan minkä tahansa 360 päivän jakson aikana jäsenvaltiota kohden. Tutkijoita koskevan pitkäaikaisen liikkuvuuden olisi katettava oleskelut yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa yli 180 päivän ajan jäsenvaltiota kohden. Tutkijan perheenjäsenten olisi voitava siirtyä hänen mukanaan liikkuvuuden aikana. Menettely, jota sovelletaan tutkijan mukana siirtyviin perheenjäseniin, olisi yhdenmukaistettava tutkijaan sovellettavan menettelyn kanssa.

(46)

Unionin tai monenvälisten ohjelmien piirissä olevien opiskelijoiden taikka kahden tai useamman korkeakoulun välillä tehdyn sopimuksen nojalla opiskelevien opiskelijoiden osalta tässä direktiivissä olisi säädettävä yhteen tai useampaan toiseen jäsenvaltioon suuntautuvasta liikkuvuudesta enintään 360 päivän jakson aikana jäsenvaltiota kohden, jotta voidaan varmistaa näiden opiskelijoiden opintojen jatkuvuus.

(47)

Jos tutkija tai opiskelija siirtyy toiseen jäsenvaltioon ilmoitusmenettelyn perusteella ja tarvitsee asiakirjaa, joka helpottaa hänen mahdollisuuksiaan käyttää palveluja ja oikeuksia, toisen jäsenvaltion olisi voitava myöntää asiakirja, jolla osoitetaan, että tutkijalla tai opiskelijalla on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella. Tämä asiakirja ei voi olla lisäedellytys tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien käyttämiselle, ja sen olisi oltava luonteeltaan ainoastaan toteava.

(48)

Vaikka tällä direktiivillä perustetulla liikkuvuusjärjestelmällä olisi luotava itsenäisiä sääntöjä, jotka koskevat maahantuloa ja oleskelua tarkoituksena tehdä tutkimusta tai opiskella muissa kuin alkuperäisen luvan antaneissa jäsenvaltioissa, kaikkia muita Schengenin säännöstön asiaankuuluvien määräysten mukaisia sääntöjä henkilöiden liikkumisesta rajojen yli olisi edelleen sovellettava.

(49)

Jos luvan on myöntänyt jäsenvaltio, joka ei sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, ja tutkija, hänen perheenjäsenensä tai opiskelija ylittää EU:n sisäisen liikkuvuuden yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 (9) tarkoitetun ulkorajan, jäsenvaltiolla olisi oltava oikeus vaatia todisteita siitä, että tutkija tai opiskelija on siirtymässä sen alueelle tutkimustyön tai opintojen vuoksi tai että perheenjäsenet ovat siirtymässä sen alueelle tutkijan mukana liikkuvuuden puitteissa. Lisäksi jos kyseessä on asetuksessa (EU) 2016/399 tarkoitettu ulkorajan ylitys, Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden olisi haettava tietoa Schengenin tietojärjestelmästä ja evättävä maahantulo tai vastustettava liikkuvuutta niiden henkilöiden osalta, joista on mainitussa järjestelmässä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 (10) tarkoitettu kuulutus maahantulon tai maassa oleskelun epäämiseksi.

(50)

Tällä direktiivillä toisille jäsenvaltioille olisi annettava lupa vaatia, että tutkija tai opiskelija, joka siirtyy ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan nojalla eikä enää täytä liikkuvuutta koskevia ehtoja, poistuu jäsenvaltion alueelta. Jos tutkijalla tai opiskelijalla on ensimmäisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva lupa, toisen jäsenvaltion olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (11) mukaisesti voitava vaatia, että hän palaa ensimmäiseen jäsenvaltioon. Jos toinen jäsenvaltio sallii liikkuvuuden ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan perusteella ja kyseinen lupa on peruutettu tai sen voimassaolo on päättynyt liikkuvuuden aikana, toisen jäsenvaltion olisi voitava joko tehdä direktiivin 2008/115/EY mukaisesti päätös tutkijan tai opiskelijan palauttamisesta kolmanteen maahan tai vaatia viipymättä ensimmäiseltä jäsenvaltiolta, että se sallii paluun alueelleen. Jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäisen jäsenvaltion olisi annettava tutkijalle tai opiskelijalle asiakirja, jolla sallitaan paluu sen alueelle.

(51)

Unionin maahanmuuttopolitiikan ja -sääntöjen sekä tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta unionissa edistävien unionin politiikkatoimien ja ohjelmien olisi täydennettävä toisiaan paremmin. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon toisiin jäsenvaltioihin suuntautuva suunniteltu liikkuvuus niiden määrittäessä tutkijoille ja opiskelijoille myönnettävän luvan kestoa liikkuvuutta koskevien säännösten mukaisesti. Liikkuvuustoimenpiteitä sisältävien unionin tai monenvälisten ohjelmien taikka kahden tai useamman korkeakoulun välisten sopimusten piiriin kuuluvilla tutkijoilla ja opiskelijoilla olisi oltava oikeus saada lupa vähintään kahdeksi vuodeksi edellyttäen, että he täyttävät asiaankuuluvat maahantulon edellytykset tänä aikana.

(52)

Voidakseen rahoittaa osan opiskelukustannuksistaan ja mahdollisuuksien mukaan kartuttaa käytännön kokemustaan on opiskelijoilla oltava mahdollisuus päästä opintojensa aikana sen jäsenvaltion työmarkkinoille, jossa opintoja suoritetaan, tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. Tätä tarkoitusta varten opiskelijoiden olisi sallittava työskennellä tietty tässä direktiivissä määritetty vähimmäistuntimäärä. Periaatetta, jonka mukaan opiskelijoilla on oikeus päästä työmarkkinoille, olisi noudatettava pääsääntönä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava ottaa kansallinen työmarkkinatilanteensa huomioon.

(53)

Unionissa valmistuville opiskelijoille, jotka aikovat kartoittaa työmahdollisuuksia tai perustaa yrityksen, olisi annettava mahdollisuus jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle tässä direktiivissä määritellyksi ajanjaksoksi. Tällä tavoin pyritään osaltaan varmistamaan, että hyvin koulutettua työvoimaa on käytössä tulevaisuutta varten. Tutkijoille olisi myös annettava tämä mahdollisuus, kun he ovat saaneet vastaanottosopimuksessa määritellyn tutkimushankkeen päätökseen. Tätä koskevan oleskeluluvan myöntämiseksi opiskelijoita ja tutkijoita voidaan pyytää esittämään tämän direktiivin vaatimusten mukaisia todisteita. Jäsenvaltion myönnettyä heille tällaisen oleskeluluvan heidän ei olisi enää katsottava olevan tutkijoita tai opiskelijoita tässä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarkistaa tässä direktiivissä vahvistetun vähimmäisajan päätyttyä, onko heillä todellisia mahdollisuuksia työllistyä tai käynnistää yritystoiminta. Tämä mahdollisuus ei vaikuta muihin kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin muita tarkoituksia koskeviin ilmoittamisvelvollisuuksiin. Työmahdollisuuksien kartoittamiseen tai yrityksen perustamiseen myönnettyyn lupaan ei pitäisi sisältyä automaattista oikeutta päästä työmarkkinoille tai perustaa yritys. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus ottaa huomioon työmarkkinatilanteensa, kun kolmannen maan kansalainen, jolle on myönnetty lupa jäädä jäsenvaltion alueelle työpaikan etsimistä tai yrityksen perustamista varten, hakee työlupaa jonkin toimen hoitamiseksi.

(54)

Tämän direktiivin kattama kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu olisi taattava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan mukaisesti. Tutkijoita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/98/EU (12) 12 artiklan 1 ja 4 kohdan osalta, jollei kyseinen jäsenvaltio sovella mahdollisuutta rajoittaa yhdenvertaista kohtelua tässä direktiivissä säädetyissä erityistapauksissa. Direktiiviä 2011/98/EU sekä mainitussa direktiivissä säädettyjä rajoituksia olisi edelleen sovellettava opiskelijoihin. Direktiiviä 2011/98/EU olisi sovellettava harjoittelijoihin, vapaaehtoistyöntekijöihin ja au paireihin, kun heidän katsotaan olevan työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa. Harjoittelijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja au paireja, joiden ei katsota olevan työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa, samoin kuin vaihto-oppilaita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti kyseisen jäsenvaltion kansalaisten kanssa tässä direktiivissä säädettyjen vähimmäisoikeuksien osalta. Näitä ovat oikeus saada tavaroita ja palveluja, joihin eivät kuulu opintotuki tai -laina.

(55)

Yhdenvertainen kohtelu, joka koskee tutkijoita ja opiskelijoita samoin kuin harjoittelijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja au paireja, joiden katsotaan olevan työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa, kattaa yhdenvertaisen kohtelun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (13) 3 artiklassa luetelluilla sosiaaliturvan aloilla. Tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöä. Sillä ainoastaan sovelletaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sosiaaliturvan alalla sen soveltamisalaan kuuluviin kolmannen maan kansalaisiin. Tällä direktiivillä ei myöskään anneta oikeuksia tapauksissa, jotka eivät kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan, kuten suhteessa kolmannessa maassa asuviin perheenjäseniin. Tämän ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa niiden edunsaajien oikeuteen, joilla on tilanteen mukaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin kolmannen maan kansalaisiin perustuvia oikeuksia perhe-eläkkeeseen kolmannessa maassa asuessaan.

(56)

Monissa jäsenvaltioissa oikeus perhe-etuuksiin edellyttää tiettyä yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon, sillä etuuksilla on tarkoitus tukea väestörakenteen myönteistä kehitystä työvoiman turvaamiseksi tulevaisuudessa kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos tutkija ja hänen mukanaan tulevat perheenjäsenet oleskelevat kyseisessä jäsenvaltiossa tilapäisesti, tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa tietyin edellytyksin yhdenvertaista kohtelua perhe-etuuksien osalta.

(57)

Jäsenvaltioiden välisen liikkuvuuden ollessa kyseessä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1231/2010 (14). Sosiaaliturvan osalta tässä direktiivissä ei tulisi antaa niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on jäsenvaltioiden rajat ylittäviä intressejä, enempää oikeuksia, kuin mitä jo unionin oikeus edellyttää.

(58)

Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi estää soveltamasta unionin oikeuteen tai sovellettaviin kansainvälisiin välineisiin sisältyviä suotuisampia säännöksiä.

(59)

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi myönnettävä tässä direktiivissä säädetyt oleskeluluvat käyttäen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 (15) mukaista yhtenäistä kaavaa.

(60)

Kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että yleisön saatavissa on, muun muassa internetin kautta, riittävää ja säännöllisesti päivitettyä tietoa tämän direktiivin tarkoituksia varten hyväksytyistä vastaanottavista yksiköistä sekä edellytyksistä ja menettelyistä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten pääsyä jäsenvaltioiden alueelle tämän direktiivin tarkoituksia varten.

(61)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(62)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

(63)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(64)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on tutkimusta, opiskelua, harjoittelua ja eurooppalaista vapaaehtoispalvelua, joita koskevat pakottavat säännökset, sekä oppilasvaihtoa tai muun kuin eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun piirissä tehtävää vapaaehtoistyötä tai au pairina työskentelyä varten, joita koskevat vapaaehtoiset säännökset, tapahtuvalle kolmansien maiden kansalaisten maahantulolle ja oleskelulle asetettavien edellytysten määrittely, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(65)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(66)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(67)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivien 2004/114/EY ja 2005/71/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuihin direktiiveihin.

(68)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,

a)

edellytyksistä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten sekä tarvittaessa heidän perheenjäsentensä maahantuloa ja oleskelua yli 90 päivän ajan jäsenvaltioiden alueella tutkimusta, opiskelua, harjoittelua tai eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun puitteissa tehtävää vapaaehtoistyötä varten ja jäsenvaltioiden niin päättäessä oppilasvaihto-ohjelmia tai opetushankkeita ja muuta kuin eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun puitteissa tehtävää vapaaehtoistyötä tai au pairina työskentelyä varten, ja heitä koskevat oikeudet;

b)

edellytyksistä, jotka koskevat a alakohdassa tarkoitettujen tutkijoiden ja tapauksen mukaan heidän perheenjäsentensä sekä opiskelijoiden maahantuloa ja oleskelua muissa jäsenvaltioissa kuin siinä jäsenvaltiossa, joka myöntää kolmannen maan kansalaiselle ensimmäisenä oleskeluluvan tämän direktiivin perusteella, ja heitä koskevat oikeudet.

a)

jotka hakevat kansainvälistä suojelua tai jotka saavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (17) mukaista kansainvälistä suojelua tai jotka saavat neuvoston direktiivin 2001/55/EY (18) mukaista tilapäistä suojelua jossain jäsenvaltiossa;

b)

joiden karkottamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä;

c)

jotka ovat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa käyttäneiden unionin kansalaisten perheenjäseniä;

d)

jotka ovat saaneet neuvoston direktiivin 2003/109/EY (19) mukaisen pitkään oleskelleen henkilön aseman jossain jäsenvaltiossa;

e)

joilla itsellään ja joiden perheenjäsenillä on kansalaisuudestaan riippumatta joko unionin, sen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten tai unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten nojalla samanlainen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen kuin unionin kansalaisilla;

f)

jotka tulevat unioniin direktiivin 2014/66/EU nojalla työsuhteisiksi harjoittelijoiksi yrityksen sisäisen siirron yhteydessä;

g)

joille on myönnetty oikeus maahantuloon erittäin pätevän työntekijän asemassa neuvoston direktiivin 2009/50/EY (20) mukaisesti.

1)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen;

2)

’tutkijalla’ kolmannen maan kansalaista, jolla on tohtorintutkinto tai tohtoriohjelmaan pääsyn mahdollistava ylempi korkeakoulututkinto, ja jonka tutkimusorganisaatio valitsee ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle suorittamaan sellaista tutkimustoimintaa, johon tavallisesti edellytetään tällaista tutkintoa;

3)

’opiskelijalla’ kolmannen maan kansalaista, joka on hyväksytty korkeakouluun ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, joka johtaa kyseisen jäsenvaltion tunnustamaan korkeakoulututkintoon, mukaan lukien korkeakoulu- tai tohtorintutkinto; kyseeseen voivat tulla myös tällaiseen koulutukseen valmentavat opinnot kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai pakollinen harjoittelujakso;

4)

’vaihto-oppilaalla’ kolmannen maan kansalaista, jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan hyväksyttyyn valtiolliseen tai alueelliseen opetusohjelmaan toisen asteen koulutuksessa, joka vastaa kansainvälisen koulutusluokituksen tasoa 2 tai 3, osana oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta, jonka oppilaitos järjestää kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti;

5)

’harjoittelijalla’ kolmannen maan kansalaista, jolla on korkeakoulututkinto tai joka osallistuu kolmannessa maassa korkeakoulututkintoon johtavaan opinto-ohjelmaan ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan harjoitteluohjelmaan, jonka tavoitteena on saada tietoa ja kokemusta ammatillisessa toimintaympäristössä;

6)

’vapaaehtoistyöntekijällä’ kolmannen maan kansalaista, jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan vapaaehtoistyöohjelmaan;

7)

’vapaaehtoistyöohjelmalla’ kyseisen jäsenvaltion tai unionin sellaiseksi tunnustamaa käytännön yhteisvastuutoimintaan keskittyvää ohjelmaa, jolla pyritään yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin voittoa tavoittelematta ja jonka yhteydessä tehtävästä toiminnasta ei makseta palkkaa, lukuun ottamatta kulujen korvausta ja/tai taskurahaa;

8)

’au pairilla’ kolmannen maan kansalaista, joka vastaanotetaan tilapäisesti jäsenvaltion alueelle perheeseen parantamaan kielitaitoaan ja kyseisen jäsenvaltion tuntemustaan kevyttä kotitaloustyötä ja lastenhoitoa vastaan;

9)

’tutkimuksella’ järjestelmällisesti harjoitettavaa luovaa toimintaa, jonka tavoitteena on esimerkiksi ihmistä, kulttuuria ja yhteiskuntaa koskevan tiedon lisääminen ja tämän tiedon käyttäminen uusien sovellusten kehittämiseen;

10)

’tutkimusorganisaatiolla’ julkista tai yksityistä organisaatiota, joka tekee tutkimusta;

11)

’oppilaitoksella’ julkista tai yksityistä toisen asteen oppilaitosta, jonka kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt tai jonka opinto-ohjelma on hyväksytty läpinäkyvien kriteerien perusteella vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti ja joka osallistuu vaihto-ohjelmaan tai koulutushankkeeseen tässä direktiivissä säädettyjä tarkoituksia varten;

12)

’koulutushankkeella’ jäsenvaltion oppilaitoksen yhteistyössä muiden samankaltaisten kolmansien maiden oppilaitosten kanssa kehittämää koulutustoimintaa, jolla pyritään levittämään kulttuuritietoutta ja muuta tietoa;

13)

’korkeakoululla’ korkea-asteen koulutusta tarjoavia oppilaitoksia, jotka on tunnustettu tai jotka katsotaan sellaisiksi asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joissa kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti voi suorittaa tunnustetun korkeakoulututkinnon tai muun tunnustetun korkea-asteen ammattipätevyyden, riippumatta siitä, mitä nimitystä tällaisesta oppilaitoksesta käytetään, tai muuta kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti korkea-asteen ammatillista koulutusta tarjoavaa oppilaitosta;

14)

’vastaanottavalla yksiköllä’ tutkimusorganisaatiota, korkeakoulua, oppilaitosta, vapaaehtoistyöohjelmasta vastaavaa organisaatiota tai harjoittelijoita vastaanottavaa yksikköä, jonka toimintaan kolmannen maan kansalainen osallistuu tämän direktiivin tarkoituksia varten ja joka sijaitsee asianomaisen jäsenvaltion alueella, riippumatta asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesta yksikön oikeusmuodosta;

15)

’isäntäperheellä’ perhettä, joka vastaanottaa au pairin väliaikaisesti ja ottaa tämän mukaan perheen päivittäiseen elämään jäsenvaltion alueella kyseisen perheen ja au pairin välillä tehdyn sopimuksen perusteella;

16)

’työnteolla’ työnantajan lukuun tai tämän johdolla taikka valvonnan alaisena harjoitettua toimintaa, jossa on kyse kansallisen lainsäädännön tai sovellettavien työehtosopimusten sääntelemästä tai vakiintuneen käytännön mukaisesta työstä;

17)

’työnantajalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeussubjektia, jonka lukuun tai jonka johdolla tai valvonnan alaisena työntekoa ryhdytään harjoittamaan;

18)

’ensimmäisellä jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka tämän direktiivin perusteella ensimmäisenä myöntää kolmannen maan kansalaiselle luvan;

19)

’toisella jäsenvaltiolla’ mitä tahansa muuta jäsenvaltiota kuin ensimmäistä jäsenvaltiota;

20)

’liikkuvuustoimenpiteitä sisältävillä unionin tai monenvälisillä ohjelmilla’ unionin tai jäsenvaltioiden rahoittamia ohjelmia, joilla edistetään kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuutta unionissa tai ohjelmiin osallistuvissa jäsenvaltioissa;

21)

’luvalla’ oleskelulupaa tai, jos asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, tämän direktiivin tarkoituksia varten myönnettyä pitkäaikaista viisumia;

22)

’oleskeluluvalla’ lupaa, joka on myönnetty asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaista yhtenäistä kaavaa käyttäen ja jonka nojalla luvanhaltija voi oleskella laillisesti jäsenvaltion alueella;

23)

’pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyllä viisumilla’ lupaa, jonka jäsenvaltio on myöntänyt Schengenin yleissopimuksen (21) 18 artiklan määräysten mukaisesti tai Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltamattomien jäsenvaltioiden tapauksessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

24)

’perheenjäsenillä’ direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä kolmansien maiden kansalaisia.

a)

kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita unioni tai unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa; tai

b)

kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

a)

7 artiklassa säädetyt yleiset edellytykset; sekä

b)

8, 11, 12, 13, 14 tai 16 artiklassa säädetyt asiaan kuuluvat erityisedellytykset.

a)

esitettävä kansallisen lainsäädännön mukainen voimassa oleva matkustusasiakirja ja vaadittaessa viisumihakemus tai voimassa oleva viisumi tai tarvittaessa voimassa oleva oleskelulupa tai voimassa oleva pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi; jäsenvaltiot voivat edellyttää, että matkustusasiakirjan voimassaoloaika kattaa vähintään aiotun oleskelun keston;

b)

esitettävä aiottua oleskelua varten huoltajan antama lupa tai vastaava, jos kolmannen maan kansalainen on asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan alaikäinen;

c)

esitettävä todisteet siitä, että kolmannen maan kansalaisella on sairasvakuutus tai, jos siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, että hän on hakenut sairausvakuutusta, joka kattaa kaikki riskit, jotka vakuutus yleensä kattaa kyseisen jäsenvaltion kansalaisten osalta; vakuutuksen on oltava voimassa aiotun oleskelun keston ajan;

d)

esitettävä jäsenvaltion vaatimuksesta tosite hakemuksen käsittelystä 36 artiklassa säädetyn maksun suorittamisesta;

e)

osoitettava asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä, että kolmannen maan kansalaisella on suunnitellun oleskelun aikana riittävät varat toimeentuloa ja paluumatkaa varten ilman että hänen tarvitsee turvautua kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään. Riittävien varojen arvioinnin on perustuttava tapauksen yksilölliseen tutkimiseen ja siinä on otettava huomioon varat, jotka ovat peräisin muun muassa avustuksista tai apurahoista, voimassa olevasta työsopimuksesta tai sitovasta työtarjouksesta taikka rahallisesta sitoumuksesta, joka on saatu oppilasvaihtojärjestöltä, harjoittelijoita vastaanottavalta yksiköltä, vapaaehtoisjärjestöltä, isäntäperheeltä tai au paireja välittävältä järjestöltä.

a)

organisaatio ei ole enää tämän artiklan 2 kohdassa, 8 artiklan 2 kohdassa tai 10 artiklan 7 kohdassa säädettyjen edellytysten mukainen;

b)

hyväksyntä on hankittu vilpillisin keinoin; tai

c)

organisaatio on allekirjoittanut vastaanottosopimuksen kolmannen maan kansalaisen kanssa vilpillisesti tai huolimattomasti.

a)

tutkimustoiminnan tai tutkimusalan nimi tai tarkoitus;

b)

kolmannen maan kansalaisen sitoumus pyrkiä saattamaan tutkimustoiminta päätökseen;

c)

tutkimusorganisaation sitoumus ottaa vastaan kolmannen maan kansalainen tutkimustoiminnan päätökseen saattamista varten;

d)

tutkimustoiminnan alkamis- ja päättymispäivä tai arvioitu kesto;

e)

tiedot yhteen tai useampaan toiseen jäsenvaltioon suuntautuvaa liikkuvuutta koskevista aikeista, jos liikkuvuudesta on tietoa haettaessa ensimmäiseen jäsenvaltioon.

a)

tiedon tutkimusorganisaation ja tutkijan välisestä oikeussuhteesta;

b)

tiedon tutkijan työehdoista.

a)

tutkimustoiminnan tavoite, arvioitu kesto ja toteutukseen tarvittavien varojen saatavuus;

b)

kolmannen maan kansalaisen pätevyys tutkimustavoitteiden kannalta; pätevyydestä on oltava osoituksena oikeaksi todistettu jäljennös tutkijan tutkintotodistuksista.

a)

asianomainen kolmannen maan kansalainen on hyväksytty korkeakouluopintoihin;

b)

korkeakoulun vaatimat maksut on suoritettu, jos jäsenvaltio sitä vaatii;

c)

asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on opinnoissa vaadittava riittävä kielitaito, jos jäsenvaltio sitä vaatii;

d)

asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on riittävät varat opinnoista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, jos jäsenvaltio sitä vaatii.

a)

siitä, että asianomainen kolmannen maan kansalainen täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäis- ja enimmäisikää tai vähimmäis- ja enimmäisluokkatasoa koskevat vaatimukset;

b)

hyväksymisestä oppilaitokseen;

c)

osallistumisesta hyväksyttyyn valtiolliseen tai alueelliseen koulutusohjelmaan koulutuslaitoksen järjestämän oppilasvaihto-ohjelman tai koulutushankkeen puitteissa kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti;

d)

siitä, että oppilaitos tai – mikäli kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään – kolmas osapuoli vastaa asianomaisesta kolmannen maan kansalaisesta koko hänen oleskelunsa ajan kyseisen jäsenvaltion alueella ja erityisesti hänen opiskelukustannustensa osalta;

e)

siitä, että kolmannen maan kansalainen majoitetaan koko oleskeluajan perheeseen, oppilaitoksessa olevaan erityismajoitukseen tai, mikäli kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään, muuhun majoitukseen, joka vastaa asianomaisen jäsenvaltion vahvistamia vaatimuksia ja joka on valittu sen oppilasvaihto-ohjelman tai koulutusohjelman sääntöjen mukaisesti, johon asianomainen kolmannen maan kansalainen osallistuu.

a)

esitettävä harjoittelusopimus, jossa on sovittu teoriaan ja käytäntöön perustuvasta harjoittelusta vastaanottavan yksikön kanssa. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tällaisen harjoittelusopimuksen ja että ehdot, joiden perusteella sopimus on tehty, täyttävät asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä vahvistetut vaatimukset. Harjoittelusopimuksessa on esitettävä:

b)

esitettävä todisteet korkeakoulututkinnosta, joka on saatu hakemuksen päiväystä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tai osallistumisesta opinto-ohjelmaan, joka johtaa korkeakoulututkintoon;

c)

osoitettava, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on riittävät varat oleskeluajalleen harjoittelun kustannusten kattamiseksi;

d)

osoitettava, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että hän on seurannut tai aikoo seurata kielenopetusta, jotta hänellä olisi riittävä kielitaito harjoittelun suorittamiseen;

e)

osoitettava, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että vastaanottava yksikkö vastaa asianomaisesta kolmannen maan kansalaisesta koko hänen kyseisen jäsenvaltion alueella oleskelunsa ajan erityisesti hänen toimeentulonsa ja majoituskustannustensa osalta;

f)

osoitettava, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että jos asianomainen kolmannen maan kansalainen majoitetaan koko oleskeluajakseen vastaanottavaan yksikköön, majoitus vastaa kyseisen jäsenvaltion vahvistamia vaatimuksia.

a)

esitettävä sopimus, joka on tehty sen vastaanottavan yksikön tai kansallisen lainsäädännön sitä edellyttäessä muun elimen kanssa, joka vastaa asianomaisessa jäsenvaltiossa vapaaehtoistyöohjelmasta, johon asianomainen kolmannen maan kansalainen osallistuu. Sopimuksessa on esitettävä:

b)

osoitettava, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että jos asianomainen kolmannen maan kansalainen majoitetaan koko hänen oleskeluajakseen vastaanottavaan yksikköön, majoitus vastaa kyseisen jäsenvaltion vahvistamia vaatimuksia;

c)

osoitettava, että vastaanottava yksikkö tai jos kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää, muu vastaava elin, joka vastaa vapaaehtoistyöohjelmasta, on ottanut vastuuvakuutuksen;

d)

osoitettava, jos jäsenvaltio sitä vaatii, että kolmannen maan kansalainen on seurannut tai seuraa tämän jäsenvaltion kieltä, historiaa sekä poliittisia ja yhteiskunnallisia rakenteita koskevaa perustason opetusta.

a)

esitettävä kolmannen maan kansalaisen ja isäntäperheen välillä tehty sopimus, jossa määritellään asianomaisen kolmannen maan kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet au pairina, mukaan lukien maksettava taskuraha ja asianmukaiset järjestelyt, jotka mahdollistavat au pairin kursseilla käymisen, sekä perheelle tehtävien töiden enimmäistuntimäärä;

b)

oltava 18–30-vuotias. Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat hyväksyä enimmäisiän ylittäneen kolmannen maan kansalaisen maahanpääsyn au pairina työskentelyä varten;

c)

osoitettava, jos siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, että isäntäperhe tai au paireja välittävä organisaatio vastaa asianomaisesta kolmannen maan kansalaisesta koko hänen oleskelunsa ajan kyseisen jäsenvaltion alueella ja erityisesti toimeentulon, majoituksen ja tapaturmariskin osalta.

a)

hänellä on perustiedot asianomaisen jäsenvaltion kielestä; tai

b)

hänellä on keskiasteen koulutus, ammattipätevyys tai että hän täyttää tarvittaessa säännellyn ammatin harjoittamisen ehdot kansallisessa lainsäädännössä vaaditun mukaisesti.

a)

edellä 7 artiklassa säädetyt yleiset edellytykset tai tapaukseen sovellettavat, 8, 11, 12, 13, 14 ja 16 artiklassa säädetyt erityisedellytykset eivät täyty;

b)

esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne on väärennetty tai niitä on muutettu;

c)

asianomaiset jäsenvaltiot sallivat maahanpääsyn ainoastaan hyväksytyn vastaanottavan yksikön kautta, eikä kyseinen vastaanottava yksikkö ole saanut hyväksyntää.

a)

vastaanottava yksikkö, muu 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu elin tai 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu kolmas osapuoli, isäntäperhe tai au paireja välittävä organisaatio ei ole täyttänyt sosiaaliturvaan, verotukseen, työoikeuksiin tai työehtoihin liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan;

b)

tapauksen mukaan vastaanottava yksikkö tai isäntäperhe, joka aikoo työllistää kolmannen maan kansalaisen, ei täytä asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytäntöjen mukaisia työehtoja;

c)

vastaanottavalle yksikölle, muulle 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle elimelle tai 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulle kolmannelle osapuolelle, isäntäperheelle tai au paireja välittävälle organisaatiolle on kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätty seuraamuksia pimeän työn tai laittoman työnteon vuoksi;

d)

vastaanottava yksikkö on perustettu tai toimii pääasiassa tämän direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluvien kolmansien maiden kansalaisten maahantulon helpottamista varten;

e)

vastaanottavan yksikön yritystä ollaan tapauksen mukaan likvidoimassa tai se on likvidoitu kansallisten maksukyvyttömyyslakien mukaisesti tai jos mitään taloudellista toimintaa ei ole;

f)

jäsenvaltiolla on todisteita tai vakavia ja objektiivisia perusteita, joilla se voi osoittaa, että kolmannen maan kansalainen tulee maahan muista kuin niistä syistä, joiden vuoksi hän hakee maahanpääsyä.

a)

kolmannen maan kansalainen ei enää täytä 7 artiklassa säädettyjä yleisiä edellytyksiä, 7 artiklan 6 kohtaa lukuun ottamatta, taikka 8, 11, 12, 13, 14 tai 16 artiklassa säädettyjä asiaankuuluvia erityisedellytyksiä tai 18 artiklassa säädettyjä edellytyksiä;

b)

esitetyt luvat tai asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin tai ne on väärennetty tai niitä on muutettu;

c)

asianomainen jäsenvaltio sallii maahanpääsyn ainoastaan hyväksytyn vastaanottavan yksikön kautta, eikä kyseinen vastaanottava yksikkö ole saanut hyväksyntää;

d)

kolmannen maan kansalainen on maassa muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka perusteella hänelle on myönnetty lupa oleskeluun.

a)

vastaanottava yksikkö tai muu 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu elin taikka 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu kolmas osapuoli, isäntäperhe tai au paireja välittävä organisaatio ei ole täyttänyt sosiaaliturvaan, verotukseen, työoikeuksiin tai työehtoihin liittyviä oikeudellisia velvoitteitaan;

b)

tapauksen mukaan vastaanottava yksikkö tai isäntäperhe, joka aikoo työllistää kolmannen maan kansalaisen, ei täytä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytäntöjen mukaisia työehtoja;

c)

vastaanottavalle yksikölle, muulle 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle elimelle tai 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulle kolmannelle osapuolelle, isäntäperheelle tai au paireja välittävälle organisaatiolle on asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätty seuraamuksia pimeän työn tai laittoman työnteon vuoksi;

d)

vastaanottava yksikkö on perustettu tai toimii pääasiassa tämän direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluvien kolmansien maiden kansalaisten maahantulon helpottamista varten;

e)

vastaanottavan yksikön yritystä ollaan tapauksen mukaan likvidoimassa tai se on likvidoitu kansallisten maksukyvyttömyyslakien mukaisesti tai jos mitään taloudellista toimintaa ei ole;

f)

opiskelija ei noudata 24 artiklassa säädettyjä taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevia aikarajoja tai hänen opiskelunsa ei edisty asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti riittävällä tavalla.

a)

direktiivin 2011/98/EU 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla jättämällä sen soveltamisalan ulkopuolelle opintotuet ja -lainat sekä toimeentulotuet ja -lainat tai muut tuet ja lainat,

b)

direktiivin 2011/98/EU 12 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla olemalla myöntämättä perhe-etuuksia tutkijoille, joille on myönnetty lupa oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella enintään kuuden kuukauden ajan,

c)

direktiivin 2011/98/EU 12 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla rajoittamalla yhdenvertaisen kohtelun soveltamisen tapauksiin, joissa niiden perheenjäsenten rekisteröity tai tavanomainen asuinpaikka, joista tutkija vaatii etuuksia, on asianomaisen jäsenvaltion alueella,

d)

direktiivin 2011/98/EU 12 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla rajoittamalla asunnon saantia.

a)

edellä 3 kohdassa ja tapauksen mukaan 2 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty,

b)

esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, väärennetty tai niitä on muutettu.

a)

joko hakemisajankohtana ensimmäisessä jäsenvaltiossa, kun liikkuvuus toiseen jäsenvaltioon on siinä vaiheessa jo suunnitteilla; tai

b)

sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on sallinut tutkijan maahanpääsyn, heti kun aiottu liikkuvuus toiseen jäsenvaltioon on tiedossa.

a)

edellä 10 artiklassa tarkoitettu ensimmäisessä jäsenvaltiossa tehty vastaanottosopimus tai, jos toinen jäsenvaltio sitä vaatii, toisen jäsenvaltion tutkimusorganisaation kanssa tehty vastaanottosopimus;

b)

liikkuvuuden suunniteltu kesto ja ajankohta, jos niitä ei ole mainittu vastaanottosopimuksessa;

c)

todisteet siitä, että tutkijalla on 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sairausvakuutus kaikkien niiden riskien varalta, joiden osalta kyseisen jäsenvaltion kansalaiset yleensä on vakuutettu;

d)

todisteet siitä, että tutkijalla on 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti riittävät varat oleskeluajalleen toimeentuloaan varten ilman että hänen tarvitsee turvautua kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään sekä riittävät varat ensimmäiseen jäsenvaltioon suuntautuvaa paluumatkaansa varten 32 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

a)

edellä 5 kohdassa ja tapauksen mukaan 6 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty;

b)

jokin 20 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan tai mainitun artiklan 2 kohdan mukaisista hylkäysperusteista pätee;

c)

edellä 1 kohdassa tarkoitettu oleskelun enimmäiskesto on täyttynyt.

a)

sovellettava 28 artiklaa ja sallittava tutkijan oleskella alueella ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan perusteella ja sen voimassaolon ajan; tai

b)

sovellettava 2–7 kohdassa säädettyä menettelyä.

a)

toinen jäsenvaltio voi vaatia tutkijaa, ensimmäisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa tutkimusorganisaatiota tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa tutkimusorganisaatiota toimittamaan seuraavat asiakirjat:

Toinen jäsenvaltio voi vaatia hakijaa ilmoittamaan alueellaan sijaitsevan asianomaisen tutkijan osoitteen. Jos toisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan osoitteen ilmoittamista hakemisajankohtana ja asianomainen tutkija ei vielä tiedä tulevaa osoitettaan, asianomaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä väliaikaisen osoitteen ilmoittaminen. Tällaisessa tapauksessa tutkijan on toimitettava pysyvä osoitteensa viimeistään pitkäaikaista liikkuvuutta koskevan luvan myöntämisajankohtana.

Toinen jäsenvaltio voi vaatia, että hakija esittää asiakirjat asianomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai millä tahansa kyseisen jäsenvaltion määrittämällä unionin virallisella kielellä.

b)

toisen jäsenvaltion on tehtävä päätös pitkäaikaista liikkuvuutta koskevasta hakemuksesta ja annettava päätös kirjallisena tiedoksi hakijalle mahdollisimman pian ja viimeistään 90 vuorokauden kuluttua siitä päivästä, jolloin täydellinen hakemus tehtiin toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille;

c)

tutkijalta ei edellytetä, että hän poistuu jäsenvaltioiden alueelta tehdäkseen hakemuksen eikä häneen sovelleta viisumivaatimusta;

d)

tutkijan on saatava tehdä osan tutkimusta toisen jäsenvaltion tutkimusorganisaatiossa, kunnes toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet päätöksen pitkäaikaista liikkuvuutta koskevasta hakemuksesta edellyttäen, että:

e)

pitkäaikaista liikkuvuutta koskevaa hakemusta ja lyhytaikaista liikkuvuutta koskevaa ilmoitusta ei saa tehdä samaan aikaan. Kun tarve pitkäaikaiseen liikkuvuuteen syntyy tutkijan lyhytaikaisen liikkuvuuden jo alettua, toinen jäsenvaltio voi pyytää, että pitkäaikaista liikkuvuutta koskeva hakemus tehdään vähintään 30 vuorokautta ennen lyhytaikaisen liikkuvuusjakson päättymistä.

a)

edellä olevan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty;

b)

jokin 20 artiklan mukaisista hylkäysperusteista pätee, kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta;

c)

ensimmäisen jäsenvaltion tutkijalle myöntämän luvan voimassaolo päättyy menettelyn aikana; tai

d)

tapauksen mukaan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu oleskelun enimmäiskesto on täyttynyt.

a)

tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tai 4 kohdassa säädetyt edellytykset eivät tai eivät enää täyty; tai

b)

jokin 21 artiklan mukaisista luvan peruuttamista koskevista syistä pätee lukuun ottamatta kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 2 kohdan f alakohtaa sekä 3, 5 ja 6 kohtaa.

a)

edellä olevan 28 artiklan 5 kohdan ja 6 kohdan b, c ja d alakohdan nojalla vaaditut asiakirjat ja tiedot, jotka koskevat tutkijan mukana olevia perheenjäseniä;

b)

todisteet siitä, että perheenjäsenet ovat oleskelleet ensimmäisessä jäsenvaltiossa tutkijan perheenjäseninä 26 artiklan mukaisesti.

a)

edellä 29 artiklan 2 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdan mukaisesti vaaditut asiakirjat ja tiedot, jotka koskevat tutkijan mukana olevia perheenjäseniä;

b)

todisteet siitä, että perheenjäsen on oleskellut ensimmäisessä jäsenvaltiossa tutkijan perheenjäsenenä 26 artiklan mukaisesti.

a)

joko hakemisajankohtana ensimmäisessä jäsenvaltiossa, kun liikkuvuus toiseen jäsenvaltioon on siinä vaiheessa jo suunnitteilla; tai

b)

sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on sallinut opiskelijan maahanpääsyn, heti kun aiottu liikkuvuus toiseen jäsenvaltioon on tiedossa.

a)

todisteet siitä, että opiskelija suorittaa osan opinnoista toisessa jäsenvaltiossa liikkuvuustoimenpiteitä sisältävän unionin tai monenvälisen ohjelman tai kahden tai useamman korkeakoulun välisen sopimuksen puitteissa, sekä todisteet siitä, että opiskelija on hyväksytty toisen jäsenvaltion korkeakouluun;

b)

liikkuvuuden suunniteltu kesto ja ajankohta, jos niitä ei ole mainittu a kohdassa;

c)

todisteet siitä, että opiskelijalla on 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sairausvakuutus kaikkien niiden riskien varalta, joiden osalta kyseisen jäsenvaltion kansalaiset yleensä on vakuutettu;

d)

todisteet siitä, että opiskelijalla on 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti riittävät varat oleskeluajalle toimeentuloa varten ilman että hänen tarvitsee turvautua kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään sekä riittävät varat opiskelukustannuksia ja ensimmäiseen jäsenvaltioon suuntautuvaa paluumatkaa varten 32 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

e)

tarvittaessa todisteet siitä, että hän on maksanut korkeakoulun vaatimat maksut.

a)

5 tai 6 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty;

b)

jokin 20 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdan tai kyseisen artiklan 2 kohdan mukaisista hylkäysperusteista pätee;

c)

edellä 1 kohdassa tarkoitettu oleskelun enimmäiskesto on täyttynyt.

a)

jäljennös edellä olevan 28 artiklan 2 kohdan tai 31 artiklan 2 kohdan mukaisesta ilmoituksesta, tai

b)

toisen jäsenvaltion salliessa liikkuvuuden ilman ilmoitusta todisteet siitä, että opiskelija suorittaa osan opinnoista toisessa jäsenvaltiossa liikkuvuustoimenpiteitä sisältävän unionin tai monenvälisen ohjelman tai kahden tai useamman yliopiston välisen sopimuksen puitteissa, tai tutkijoiden osalta joko jäljennös vastaanottosopimuksesta, jossa täsmennetään tutkijan liikkuvuutta koskevat tiedot, tai jos liikkuvuutta koskevia tietoja ei ole täsmennetty vastaanottosopimuksessa, toisen jäsenvaltion tutkimusorganisaation lähettämä kirje, jossa täsmennetään vähintään EU:n sisäisen liikkuvuuden kesto sekä tutkimusorganisaation sijainti toisessa jäsenvaltiossa.

a)

toinen jäsenvaltio voi vaatia, että tutkija tai tapauksen mukaan hänen perheenjäsenensä taikka opiskelija lopettavat viipymättä kaiken toimintansa ja poistuvat sen alueelta;

b)

ensimmäinen jäsenvaltio sallii toisen jäsenvaltion pyynnöstä tutkijan ja tapauksen mukaan hänen perheenjäsentensä taikka opiskelijan uuden maahantulon ilman muodollisuuksia ja viipymättä. Tätä sovelletaan myös, jos ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan voimassaolo on päättynyt tai lupa on peruutettu toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen liikkuvuuden aikana.

a)

edellä 28–31 artiklassa tarkoitetuista liikkuvuuteen sovellettavista menettelyistä;

b)

siitä, että asianomainen jäsenvaltio sallii opiskelijoiden ja tutkijoiden maahantulon ainoastaan hyväksyttyjen tutkimusorganisaatioiden tai korkeakoulujen kautta;

c)

opiskelijoille ja tutkijoille suunnatuista liikkuvuustoimenpiteitä sisältävistä monenvälisistä ohjelmista ja kahden tai useamman korkeakoulun välillä tehdyistä sopimuksista.