Asia C-425/02
Johanna Maria Delahaye (puolison nimi Boor)
vastaan
Ministre de la Fonction publique et de la Réforme administrative
(Cour administrativen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen valtiolle luovutuksen yhteydessä – Valtion mahdollisuus soveltaa julkisoikeudellisia oikeussääntöjä – Palkan alentaminen
Tuomion tiivistelmä
Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yrityksen luovutus – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen
– Direktiivi 77/187 – Toiminnan, jota on aikaisemmin harjoittanut yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, siirtyminen valtiolle
– Valtion mahdollisuus noudattaa valtion toimihenkilöiden asemaan sovellettavia kansallisia säännöksiä – Palkan olennainen
alentaminen – Työsuhteen ehtojen muuttuminen olennaisesti – Työsopimuksen päättyminen, josta työnantajan katsotaan olevan
vastuussa
(Neuvoston direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 2 kohta)
Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden
lainsäädännön lähentämisestä annettua neuvoston direktiiviä 77/187 on tulkittava siten, että kun yksityisoikeudellinen oikeushenkilö
luovuttaa valtiolle taloudellisen toimintansa, se, että valtio uutena työnantajana alentaa asianomaisten työntekijöiden palkkaa
noudattaakseen voimassa olevia valtion toimihenkilöiden asemaan sovellettavia kansallisia säännöksiä, ei lähtökohtaisesti
ole kyseisen direktiivin vastaista. Toimivaltaisten viranomaisten, joiden on sovellettava ja tulkittava mainittuja säännöksiä,
on kuitenkin sovellettava ja tulkittava niitä niin pitkälti kuin mahdollista mainitun direktiivin tarkoituksen valossa, ja
viranomaisten on etenkin otettava huomioon työntekijän virkaikä sikäli kuin kansallisissa säännöksissä, jotka koskevat valtion
toimihenkilöiden asemaa, otetaan palkanlaskennassa huomioon valtion toimihenkilön virkaikä. Siinä tapauksessa, että tällainen
palkanlaskenta johtaa asianomaisen palkan olennaiseen alentamiseen, kyseessä oleva palkanalennus on olennainen työsuhteen
ehtojen muutos niiden työntekijöiden vahingoksi, joita luovutus koskee, joten työnantajan katsotaan tällaisessa tilanteessa
olevan direktiivin 77/187 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuussa kyseisten työntekijöiden työsopimusten päättymisestä tällä
perusteella.
(ks. 35 kohta ja tuomiolauselma)
-
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
11 päivänä marraskuuta 2004(1)
Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen valtiolle luovutuksen yhteydessä – Valtion mahdollisuus soveltaa julkisoikeudellisia oikeussääntöjä – Palkan alentaminen
Asiassa C-425/02,jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour administrative (Luxemburg) on esittänyt 21.11.2002
tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 25.11.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Johanna Maria Delahaye (puolison nimi Boor),
vastaan
Ministre de la Fonction publique et de la Réforme administrative,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),,
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann ja N. Colneric (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: P. Léger,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.5.2004 pidetyssä istunnossa esitetyn,ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- –
Johanna Maria Delahaye, puolison nimi Boor, edustajanaan avocat R. Assa ja avocat N. Prüm-Carré,
- –
Luxemburgin hallitus, asiamiehenään S. Schreiner, avustajanaan avocat A. Rukavina,
- –
Italian hallitus, asiamiehinään I. M. Braguglia ja D. Del Gaizo, avustajanaan avvocato dello Stato A. Gingolo,
- –
Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja A. Seiça Neves,
- –
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään A. Aresu ja D. Martin,
kuultuaan julkisasiamiehen 17.6.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1
Ennakkoratkaisupyyntö koskee pääosin työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan
luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston
direktiivin 77/187/ETY (EYVL L 61, s. 26) tulkintaa.
- 2
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Delahaye, puolison nimi Boor, ja ministre de la Fonction publique
et de la Réforme administrative (julkisen hallinnon ja hallinnon uudistamisen ministeri) ja joka koskee kyseessä olevan ministeriön
kieltäytymistä maksamasta alkujaan Delahayen ja Foprogest ASBL:n (aatteellinen yhdistys; jäljempänä Foprogest), joka on yksityisoikeudellinen
oikeushenkilö, tekemän työsopimuksen mukaista palkkaa sen jälkeen kun Foprogestin taloudellinen toiminta oli luovutettu Luxemburgin
valtiolle.
-
- Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yhteisön lainsäädäntö
- 3
Direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen
perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.”
- 4
Mainitun direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä:
– –
- b)
- ’luovutuksensaajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, josta 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutuksen
vuoksi tulee yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa työnantaja;
– – .”
- 5
Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Ne luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutuksen tapahtuessa voimassa
olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen vuoksi luovutuksensaajalle.
– –
2. Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutuksen jälkeen luovutuksensaajan on noudatettava kollektiivisen sopimuksen määräyksiä
ja ehtoja kollektiivisen sopimuksen mukaan luovuttajaan sovelletuin edellytyksin, kunnes kollektiivinen sopimus lakkaa olemasta
voimassa taikka uusi kollektiivinen sopimus tulee voimaan tai sitä aletaan soveltaa.
Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tällaisten määräysten ja ehtojen noudattamisaikaa niin, että se on kuitenkin vähintään yksi
vuosi.”
- 6
Saman direktiivin 4 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja
voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä
tai organisatorisista syistä.
– –
2. Jos työsopimus tai työsuhde päättyy sen vuoksi, että 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta luovutuksesta seuraa olennainen
työolojen muutos työntekijän vahingoksi, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen tai työsuhteen päättymisestä.”
- 7
Direktiiviä 77/187 muutettiin 29.6.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/50/EY (EYVL L 201, s. 88), jonka täytäntöönpanolle
varattu määräaika päättyi kyseisen direktiivin 2 artiklan nojalla 17.7.2001.
- 8
Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys‑ tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä
koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/23/EY
(EYVL L 82, s. 16) kodifioitiin direktiivi 77/187 siihen direktiivillä 98/50 tehtyine muutoksineen.
Kansallinen lainsäädäntö
- 9
Loi sur le contrat du travail ‑nimisen 24.5.1989 annetun lain (työsopimuslaki; Mém. A 1989, s. 611; jäljempänä 24.5.1989 annettu
laki) 36 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Mikäli työnantajan tilanne muuttuu esimerkiksi seuraannon, myynnin, sulautumisen, varojen muuntamisen tai yhtiöittämisen
vuoksi, kaikki muutospäivänä voimassa olevat työsopimukset pysyvät voimassa uuden työnantajan ja yrityksen työntekijöiden
välillä.
2) Esimerkiksi sopimukseen perustuva tai sulautumisesta johtuva yrityksen luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja
tai luovutuksensaaja voisi käyttää irtisanomiseen.
Jos työsopimus päättyy sen vuoksi, että luovutuksesta seuraa olennainen työsuhteen ehtojen muutos työntekijän vahingoksi,
työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen päättymisestä.
– – ”
- 10
Kyseisen lain 37 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kaikista työntekijän vahingoksi tehtävistä työsopimuksen olennaisten ehtojen muutoksista on ilmoitettava työntekijöille 19
ja 20 §:ssä tarkoitettujen muotoa ja määräaikaa koskevien säännösten mukaisesti, ja niistä on ilmettävä kyseisen muutoksen
voimaantulopäivä, tai muuten muutos on mitätön. Tässä tapauksessa työntekijä voi vaatia työnantajaa ilmaisemaan muutoksen
perustelut, ja työnantajan on ilmaistava kyseiset perustelut 22 §:ssä säädettyjen muotoa ja määräaikaa koskevien säännösten
mukaisesti.
– –
Jos työsopimus päätetään sen vuoksi, että työntekijä kieltäytyy hyväksymästä hänelle ilmoitettua muutosta, työsopimuksen päättämistä
pidetään irtisanomisena, josta voidaan nostaa 28 §:ssä tarkoitettu kanne.”
- 11
Luxemburgin valtion palveluksessa olevien toimihenkilöiden palkkaehdoista ja palkan määristä säädetään suurherttuan asetuksella.
Pääasia
- 12
Delahaye, puolison nimi Boor, oli Foprogestin työntekijä. Sellaista työehtosopimusta, jota olisi sovellettu hänen palkkaansa,
ei ollut.
- 13
Foprogestin toiminta koostui muun muassa sellaisten koulutusmahdollisuuksien tukemisesta ja tarjoamisesta, joilla pyritään
parantamaan työnhakijoiden ja työttömien sosiaalista ja ammatillista asemaa, jotta he voisivat osallistua tai palata työelämään.
Mainitun järjestön varat koostuivat lähinnä tuista, lahjoituksista ja testamentatuista varoista.
- 14
Foprogestin harjoittama toiminta luovutettiin Luxemburgin valtiolle eli peruskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja urheiluun
liittyvistä asioista vastaavalle ministeriölle. Näin luovutettua toimintaa harjoitetaan nyttemmin yleisenä hallinnollisena
palveluna.
- 15
Delahaye otettiin työhön Luxemburgin valtion palveluksessa olevaksi toimihenkilöksi 1.1.2000 alkaen. Myös muita aikaisemmin
Foprogestin palveluksessa olleita työntekijöitä otettiin valtion palvelukseen. Tämän toimenpiteen vuoksi Luxemburgin valtion
ja asianomaisten työntekijöiden välillä tehtiin uusia työsopimuksia. Tässä tilanteessa Delahaye teki 22.12.1999 toistaiseksi
voimassa olevan sopimuksen asianomaisen ministeriön kanssa.
- 16
Valtion toimihenkilöiden palkkauksesta annetun suurherttuan asetuksen nojalla Delahayelle maksettiin siitä lähtien alempaa
palkkaa kuin se, jonka hän sai alun perin Foprogestin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
- 17
Delahaye väitti istunnossa, ilman että Luxemburgin hallitus olisi tätä kiistänyt, että Luxemburgin valtio luokitteli hänet
virkaikää huomioimatta palkkataulukon ensimmäisen palkkaluokan viimeiselle palkkatasolle, minkä seurauksena hän menetti 37
prosenttia kuukausipalkastaan.
- 18
Pääasian asianosaiset ovat erimielisiä lähinnä siitä, onko valtion pidettävä kyseessä olevan luovutuksen jälkeen samoina henkilöstön
kaikki oikeudet mukaan lukien muun muassa oikeus työntekijöiden ja luovuttajana olevan järjestön välisen työsopimuksen mukaiseen
palkkaan.
Ennakkoratkaisukysymykset
- 19
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että on tapahtunut 24.5.1989 annetun
lain 36 §:ssä tarkoitettu yrityksen luovutus, ja myös se yhtyy tähän näkemykseen.
- 20
Kyseinen tuomioistuin hylkää nimenomaisesti pääasian vastaajan argumentin, jonka mukaan kyseessä olevan toiminnan määrittely
taloudelliseksi toiminnaksi voidaan perustellusti riitauttaa, koska kyse on työttömyyden torjunnasta, jonka voidaan katsoa
olevan julkisen vallan käyttöä. Tältä osin mainittu tuomioistuin viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C‑29/91, Redmond
Stichting, 19.5.1992 antamaan tuomioon (Kok. 1992, s. I‑3189, Kok. Ep. XII, s. I‑131; asiassa oli kyse huumausaineiden väärinkäyttäjiin
kohdistuvasta avustustoiminnasta); yhdistetyissä asioissa C‑173/96 ja C‑247/96, Hidalgo ym., 10.12.1998 antamaan tuomioon
(Kok. 1998, s. I‑8237; asiassa oli kyse kodinhoitoavun tarjoamisesta) ja asiassa C‑175/99, Mayeur, 26.9.2000 antamaan tuomioon
(Kok. 2000, s. I‑7755).
- 21
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää tämän oikeuskäytännön nojalla, että pääasiassa on kyse yhteisön lainsäädännössä
tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta.
- 22
Kyseisen tuomioistuimen mukaan on oikeudenkäynnin kohde valitusvaiheessa huomioon ottaen aluksi tutkittava, onko 24.5.1989
annetun lain 36 §:n – jota on sovellettava yhteisön oikeussääntöjen ja erityisesti direktiivien 77/187 ja 98/50, jotka on
konsolidoitu direktiivillä 2001/23, valossa – mukaan sallittua, että henkilöstön oikeuksia ja velvoitteita ei siirretä sellaisinaan
liiketoimintaa julkiselle sektorille luovutettaessa, vaan, kuten asiaa aikaisemmin käsitellyt tuomioistuin on päätöksessään
todennut, ”julkisoikeudellisten oikeussääntöjen rajoissa”. Kyse on toisin sanoen sen määrittämisestä, voiko valtio luovutuksensaajana
korvata aikaisemman työsopimuksen mukaiset ehdot omaan henkilöstöönsä sovellettavilla palkkausta koskevilla säännöksillä.
- 23
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa yhtäältä, että yhteisön lainsäädännössä säädetään, että lähtökohtaisesti yrityksen
luovutuksen yhteydessä luovuttajan – esillä olevassa asiassa Foprogestin – oikeudet ja velvoitteet siirtyvät luovutuksen johdosta
luovutuksensaajalle – esillä olevassa asiassa Luxemburgin valtiolle. Lisäksi kyseisen tuomioistuimen mukaan 24.5.1989 annetun
lain 36 §:ssä säädetään, että tällaisessa tapauksessa kaikki työsopimukset pysyvät voimassa uuden työnantajan ja yrityksen
työntekijöiden välillä.
- 24
Kyseinen tuomioistuin muistuttaa toisaalta, että direktiivin 77/187 4 artiklan 2 kohdassa, joka on sellaisenaan otettu 24.5.1989
annetun lain 36 §:n 2 momentin 2 kohtaan, säädetään, että jos työsopimus tai työsuhde päättyy sen vuoksi, että luovutuksesta
seuraa olennainen työsuhteen ehtojen muutos työntekijän vahingoksi, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsopimuksen tai
työsuhteen päättymisestᄂ.
- 25
Se katsoo, että vaikka saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdan säännökset koskevatkin niitä tapauksia, joissa on kyse työsuhteen
päättämisestä, kyseisten säännösten perusteella on kuitenkin välttämättä päädyttävä sille kannalle, että työntekijöiden asema
voi muuttua luovutuksen johdosta.
- 26
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan jäljelle jää näin ollen kysymys siitä, voiko luovutuksensaaja, Luxemburgin
valtio, sisäisten julkisoikeudellisten säännöstensä pakottamana velvoittaa työntekijät, jotka siirtyvät sen palvelukseen luovutuksen
johdosta, hyväksymään sellaiset muutokset palkkauksessaan, joiden johdosta työntekijöillä on tarvittaessa mahdollisuus irtisanoa
työsuhteensa direktiivin 77/187 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin, vai velvoittaako työsopimusten säilyttämisen
periaate päinvastoin siihen, että valtion on pysytettävä alkuperäisen työsopimuksen mukainen palkkaus omien palkkasäännöstensä
vastaisesti.
- 27
Tässä tilanteessa Cour administrative päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Kun aatteellinen yhdistys, joka on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, luovuttaa valtiolle taloudellisen toimintansa, onko
valtiolla luovutuksensaajana direktiivien 77/187/ETY, 98/50/EY ja 2001/23/EY edellä mainittujen säännösten perusteella mahdollisuus
ottaa vastaan luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet ainoastaan siltä osin kuin ne ovat yhteensopivia sen omien julkisoikeudellisten
säännösten kanssa, erityisesti palkkauksen osalta, kun palkkojen suorittamistapa ja niiden määrä on vahvistettu suurherttuan
asetuksella ja lisäksi asianomaiset työntekijät saavat julkisyhteisön palveluksessa olemisen perusteella lakisääteisiä etuja
urakehityksen ja työsuhteiden pysyvyyden osalta ja kun kyseisillä työntekijöillä on direktiivien 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen
olennaisten työolojen muutosten yhteydessä oikeus irtisanoa työsopimus tässä säännöksessä tarkoitetuin edellytyksin?”
Ennakkoratkaisukysymys
- 28
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 27 kohdassa esitetyillä perusteilla direktiivit 98/50 ja 2001/23 eivät ole sovellettavissa
kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan oikeusriitaan. Näin ollen ainoastaan direktiivin 77/187 tulkinnalla on merkitystä.
- 29
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään lähinnä selvittämään, onko tämän viimeksi mainitun direktiivin
vastaista, että kun yksityisoikeudellinen oikeushenkilö luovuttaa valtiolle taloudellisen toimintansa, valtio uutena työnantajana
alentaa asianomaisten työntekijöiden palkkaa noudattaakseen voimassa olevia valtion toimihenkilöiden asemaan sovellettavia
kansallisia säännöksiä.
- 30
Tältä osin on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksityisoikeudellisen oikeushenkilön taloudellisen
toiminnan luovuttaminen julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle kuuluu lähtökohtaisesti direktiivin 77/187 soveltamisalaan.
Ainoastaan julkishallinnon rakenteen uudelleenjärjestäminen tai hallinnollisten tehtävien siirtäminen hallintoyksiköltä toiselle
ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan (asia C‑298/94, Henke, tuomio 15.10.1996, Kok. 1996, s. I‑4989, 14 kohta ja
em. asia Mayeur, tuomion 29–34 kohta).
- 31
Direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdan mukaan kuitenkin ne luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat työsopimuksesta
tai työsuhteesta, siirtyvät luovutuksen vuoksi luovutuksensaajalle.
- 32
Koska direktiivillä 77/187 pyritään ainoastaan osittaiseen yhdenmukaistamiseen kyseisellä alalla (ks. mm. asia 324/86, Tellerup,
ns. Daddy’s Dance Hall ‑tapaus, tuomio 10.2.1988, Kok. 1988, s. 739, Kok. Ep. IX, s. 361, 16 kohta ja asia C‑4/01, Martin
ym., tuomio 6.11.2003, 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), direktiivi ei ole esteenä sellaisten kansallisten
oikeussäännösten soveltamiselle, joissa määrätään yksityisoikeudellisten työsopimusten päättymisestä niissä tilanteissa, joissa
toiminta luovutetaan julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle (ks. vastaavasti em. asia Mayeur, tuomion 56 kohta). Tällaisen
työsopimusten päättymisen on kuitenkin direktiivin 77/187 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti katsottava olevan suoraan luovutuksesta
seuraava olennainen työsuhteen ehtojen muutos työntekijän vahingoksi, joten työnantajan katsotaan tällaisessa tilanteessa
olevan vastuussa kyseisten työsopimusten päättymisestä (ks. em. asia Mayeur, tuomion 56 kohta).
- 33
Asiaa on arvioitava samalla tavalla silloin kun, kuten pääasiassa, kansallisten säännösten, jotka koskevat valtion toimihenkilöiden
asemaa, soveltamisesta seuraa niiden työntekijöiden, joita luovutus koskee, palkan aleneminen. Tällaisen palkanalennuksen
on katsottava olevan, silloin kun se on olennainen, direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu olennainen työsuhteen ehtojen
muutos kyseessä olevien työntekijöiden vahingoksi.
- 34
Toimivaltaisten viranomaisten, joiden tehtävänä on soveltaa ja tulkita valtion toimihenkilöitä koskevia kansallisia oikeussäännöksiä,
on sovellettava ja tulkittava niitä niin pitkälti kuin mahdollista direktiivin 77/187 tarkoituksen valossa. Olisi mainitun
direktiivin hengen vastaista kohdella luovuttajan palveluksesta siirtynyttä työntekijää niin, ettei oteta huomioon hänen virkaikäänsä,
sikäli kuin kansallisissa säännöksissä, jotka koskevat valtion toimihenkilöiden asemaa, otetaan palkanlaskennassa huomioon
valtion toimihenkilön virkaikä.
- 35
Näin ollen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiiviä 77/187 on tulkittava siten, että kun yksityisoikeudellinen
oikeushenkilö luovuttaa valtiolle taloudellisen toimintansa, se, että valtio uutena työnantajana alentaa asianomaisten työntekijöiden
palkkaa noudattaakseen voimassa olevia valtion toimihenkilöiden asemaan sovellettavia kansallisia säännöksiä, on ei lähtökohtaisesti
ole kyseisen direktiivin vastaista. Toimivaltaisten viranomaisten, joiden tehtävänä on soveltaa ja tulkita mainittuja säännöksiä,
sovellettava ja tulkittava niitä niin pitkälti kuin mahdollista direktiivin tarkoituksen valossa ja viranomaisten on etenkin
otettava huomioon työntekijän virkaikä sikäli kuin kansallisissa säännöksissä, jotka koskevat valtion toimihenkilöiden asemaa,
otetaan palkanlaskennassa huomioon valtion toimihenkilön virkaikä. Siinä tapauksessa, että tällainen palkanlaskenta johtaa
asianosaisen palkan olennaiseen alentamiseen, kyseessä oleva palkanalennus on olennainen työsuhteen ehtojen muutos niiden
työntekijöiden vahingoksi, joita luovutus koskee, joten työnantajan katsotaan tällaisessa tilanteessa olevan direktiivin 77/187
4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuussa kyseisten työntekijöiden työsopimusten päättymisestä.
Oikeudenkäyntikulut
- 36
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä
olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle,
ei voida määrätä korvattaviksi.
-
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden
lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annettua neuvoston direktiiviä 77/187/ETY on tulkittava siten, että
kun yksityisoikeudellinen oikeushenkilö luovuttaa valtiolle taloudellisen toimintansa, se, että valtio uutena työnantajana
alentaa asianomaisten työntekijöiden palkkaa noudattaakseen voimassa olevia valtion toimihenkilöiden asemaan sovellettavia
kansallisia säännöksiä, ei lähtökohtaisesti ole kyseisen direktiivin vastaista. Toimivaltaisten viranomaisten, joiden on sovellettava
ja tulkittava mainittuja säännöksiä, on kuitenkin sovellettava ja tulkittava niitä niin pitkälti kuin mahdollista mainitun
direktiivin tarkoituksen valossa, ja viranomaisten on etenkin otettava huomioon työntekijän virkaikä sikäli kuin kansallisissa
säännöksissä, jotka koskevat valtion toimihenkilöiden asemaa, otetaan palkanlaskennassa huomioon valtion toimihenkilön virkaikä.
Siinä tapauksessa, että tällainen palkanlaskenta johtaa asianosaisen palkan olennaiseen alentamiseen, kyseessä oleva palkanalennus
on olennainen työsuhteen ehtojen muutos niiden työntekijöiden vahingoksi, joita luovutus koskee, joten työnantajan katsotaan
tällaisessa tilanteessa olevan direktiivin 77/187 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuussa kyseisten työntekijöiden työsopimusten
päättymisestä. Allekirjoitukset
- 1 –
- Oikeudenkäyntikieli: ranska.