1

Kantaja Udo Voigt valittiin 25.5.2014 pidetyissä vaaleissa Euroopan parlamenttiin saksalaisen Nationaldemokratische Partei Deutschlands (NPD) ‑puolueen listalta. Hän on toiminut tästä lähtien sitoutumattomana edustajana.

2

Pietarissa (Venäjä) järjestettiin 22.3.2015”Venäjän kansallinen foorumi” ‑niminen poliittinen foorumi, johon venäläinen Rodina-puolue kutsui kantajan ja johon osallistuivat Andrei Petrov, Fedor Biryukov ja Alexander Sotnichenko, jotka ovat kantajina asiassa, joka on rekisteröity unionin yleiseen tuomioistuimeen numerolla T‑452/15.

3

Tämän foorumin jatkotoimena Voigtin avustaja ilmoitti 3.6.2015 päivätyllä sähköpostiviestillä parlamentin lehdistöyksikölle Voigtin aikomuksesta järjestää 16.6.2015 lehdistötilaisuus aiheesta ”Toimenpiteet kylmän ja kuuman sodan välttämiseksi Euroopassa” (jäljempänä lehdistötilaisuus). Tässä lehdistötilaisuudessa oli tarkoitus olla kuusi osallistujaa eli kantaja, yksi kreikkalainen edustaja, yksi italialainen entinen edustaja ja yksi brittiläinen entinen edustaja sekä Petrov ja Biryukov, jotka kummatkin ovat Venäjän kansalaisia ja venäläisen Rodina-puolueen jäseniä. Kantajan avustaja pyysi, että kantaja saisi tätä varten käyttöönsä yhden parlamentin salin ja tulkkauslaitteistot.

4

Edelleen ”Venäjän kansallinen foorumi” ‑nimisen foorumin jatkotoimena kantajan avustaja pyysi 9.6.2015 akkreditoinnista vastaavalta parlamentin turvallisuusasioiden pääosastolta kulkulupia 21 henkilölle, joista viisi eli Petrov, Biryukov ja Sotnichenko sekä E. N. ja P. E. on Venäjän kansalaisia (jäljempänä venäläiset vieraat), toista tilaisuutta eli aiheesta ”Seminaari eurooppalaisesta yhteistyöstä” myös 16.6.2015 järjestettäväksi suunniteltua työkokousta varten.

5

Turvallisuusasioiden pääosasto ilmoitti myös 9.6.2015 lähettämässään sähköpostiviestissä vastaanottaneensa akkreditointipyynnön. Tämä vastaanottoilmoitus sisälsi viitenumeron, jonka avulla kulkuluvat voitiin 16.6.2015 noutaa, ja siinä oli liite, jossa vahvistettiin, että tilaisuus oli turvallisuusmääräysten mukainen ja täsmennettiin, ettei järjestäjää ollut vapautettu tavanomaisesta lupamenettelystä.

6

Lehdistöyksikkö ilmoitti edelleen 9.6.2015 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajan avustajalle saaneensa poliittisilta tahoilta ohjeen olla asettamatta kantajan avustajan käyttöön lehdistötilaisuutta varten pyydettyjä tiloja (jäljempänä lehdistöyksikön sähköpostiviesti). Tässä sähköpostiviestissä viitattiin rajoituksiin, joita toimielin oli asettanut venäläisten poliitikkojen ja diplomaattien pääsylle ja vaaraan siitä, että Petrovin ja Biryukovin läsnäolo aiheuttaa toimielimen toiminnalle haittaa.

7

Parlamentti antoi 10.6.2015 Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden tilaa koskevan päätöslauselman (2015/2001 (INI)) (EUVL 2016, C 407, s. 35; jäljempänä 10.6.2015 annettu päätöslauselma), jota koskevat neuvottelut olivat alkaneet 15.1.2015.

8

Kantajan avustaja nouti 16.6.2015 kulkuluvat, jotka oli tarkoitettu kantajan työkokoukseen kutsumille vieraille. Tämä viimeksi mainittu sai kuitenkin aamupäivällä turvallisuusasioiden pääosaston akkreditointiyksiköstä sähköpostiviestin, jonka mukaan tämän kokouksen osallistujalistan vuoksi ja parlamentin puhemiehen kabinetista saatujen ohjeiden mukaisesti viideltä venäläiseltä vieraalta evättiin pääsy toimielimen tiloihin.

9

Kantaja nosti unionin tuomioistuimeen 31.7.2015 jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen parlamenttia ja sen puhemiestä vastaan.

10

Unionin tuomioistuin katsoi 29.10.2015 antamallaan määräyksellä Voigt v. parlamentin puhemies ja parlamentti (C‑425/15, ei julkaistu, EU:C:2015:741), että asia on selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton, ja siirsi tämän asian unionin yleiseen tuomioistuimeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan toisen kohdan nojalla ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

11

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 4.2.2016 antamallaan määräyksellä Voigt v. parlamentti ja parlamentin puhemies (T‑618/15, ei julkaistu, EU:T:2016:72) siltä osin kuin se oli nostettu parlamentin puhemiestä vastaan.

12

Kantaja toimitti vastauksensa 23.5.2016 ja parlamentti omansa 4.7.2016.

13

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 6.12.2016 parlamentille tiedoksi prosessinjohtotoimia, joihin tämä vastasi 21.12.2016.

14

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

15

Lisäksi kantaja vaatii kanteessaan unionin yleistä tuomioistuinta ilmoittamaan hänelle, pitääkö se tarpeellisena, että hän esittää kanteensa tueksi ylimääräisiä perusteluita tai todisteita.

16

Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

17

Kantaja esittää kannekirjelmässään, että hänen kanteensa on katsottava nostetuksi ensisijaisesti SEUT 263 artiklan kolmannen kohdan nojalla ja toissijaisesti SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla. SEUT 263 artiklan kolmannella kohdalla pyritään nimittäin kantajan mukaan mahdollistamaan, että Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin, Euroopan keskuspankki (EKP) ja alueiden komitea voivat vedota oikeuksiinsa muiden toimielinten toimia vastaan, ja tällainen mahdollisuus on hänen mukaansa erityisesti tunnustettava parlamentin jäsenille, jotka nauttivat suurempaa demokraattista legitimiteettiä.

18

Kantajalta tiedusteltiin istunnossa, pysyikö hän vaatimuksessaan, jonka mukaan riita-asia on ratkaistava SEUT 263 artiklan kolmannen kohdan perusteella, ja hän vastasi, että unionin tuomioistuin on ratkaissut tämän kysymyksen 29.10.2015 antamallaan määräyksellä Voigt v. parlamentin puhemies ja parlamentti (C‑425/15, ei julkaistu, EU:C:2015:741) ja että hän hyväksyi tämän ratkaisun. On siis katsottava, että kantaja luopui oikeudestaan vedota kyseiseen määräykseen.

19

Joka tapauksessa on niin, että kantajalla on asiavaltuus nostaa kanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella, minkä parlamentti on hyväksynyt.

20

Parlamentti katsoo, että kanne ei täytä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisia vaatimuksia. Parlamentin mukaan kantaja ilmoitti kanteelleen kaksi kohdetta eli päätöksen, jolla hylättiin hänen pyyntönsä saada käyttöönsä sali lehdistötilaisuutta varten ja päätöksen, jolla hänen venäläisille vierailleen asetettiin kielto päästä sisään parlamentin rakennuksiin. Kanteessa esitetyt selitykset ovat kuitenkin parlamentin mukaan epäselvät siltä osin kuin kanneperusteiden liittyminen jompaankumpaan päätökseen on epävarmaa.

21

Käsiteltävässä asiassa kanteessa esitetyistä vaatimuksista käy ilmi, että kanne koskee kahden päätöksen eli riidanalaisten päätösten kumoamista.

22

Lisäksi kantaja erotteli kannekirjelmän luvussa I ”Perussopimusten rikkominen” ensimmäisen osan, jonka otsikko on ”salin käyttöön asettamista koskevan pyynnön hylkääminen”, toisesta osasta, jonka otsikko on ”venäläisille [vieraille] asetettu pääsykielto”.

23

Kuten parlamentti huomauttaa, edellä mainitussa ensimmäisessä osassa esitetyissä selityksissä viitataan sekä lehdistötilaisuuteen että työkokoukseen, kun taas kummastakin riidanalaisesta päätöksestä käy ilmi, että päätös kieltäytyä asettamasta kantajan käyttöön parlamentin salia koski vain lehdistötilaisuutta, ei työkokousta.

24

On kuitenkin muistutettava, että kanneperustetta voidaan tulkita sen sisältöön nähden ja se voidaan ottaa tutkittavaksi, jos se käy riittävän selkeästi ilmi kanteesta (ks. vastaavasti määräys 20.9.2011, Land Wien v. komissio, T‑267/10, ei julkaistu, EU:T:2011:499, 18 kohta).

25

Se, että luvussa I olevassa ensimmäisessä osassa ”salin käyttöön asettamista koskevan pyynnön hylkääminen” viitataan työkokoukseen, voidaan kuitenkin ymmärtää siitä seikasta, että toisessa osassa, jossa käsitellään ”venäläisille [vieraille] asetettua pääsykieltoa” ja joka koskee mainittua työkokousta, kantaja viittaa juuri ”[ensimmäisessä osassa] esitettyihin huomautuksiin”, joten tässä ensimmäisessä osassa esitetyt väitteet ovat todellisuudessa kummallekin riidanalaiselle päätökselle yhteiset.

26

Parlamentti toteaa lisäksi, että kantaja ei tehnyt kannekirjelmän luvussa II ”Harkintavallan väärinkäyttö” minkäänlaista erottelua riidanalaisten päätösten välillä. Parlamentti katsoo, että tämä luku on epäselvä, koska kantaja pitää siinä sisäänpääsyn epäämistä koskevaa päätöstä saivarteluna ja viittaa lehdistöyksikön sähköpostiviestiin, joka koski vain päätöstä olla asettamasta hänen käyttöönsä salia lehdistötilaisuuden järjestämistä varten.

27

Luvussa II ”Harkintavallan väärinkäyttö” esitetyistä toteamuksista käy kuitenkin ilmi, että kantaja halusi arvostella kumpaakin riidanalaista päätöstä, minkä vuoksi hän ei erotellut niitä millään tavalla.

28

Edellä todetun valossa kannetta ei voida pitää sekavana eikä näin ollen voida katsoa, että se on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.

29

Lopuksi parlamentti väittää toissijaisesti, että siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kanne otetaan sellaisenaan tutkittavaksi, tietyt kantajan perusteidensa yhteydessä esittämät väitteet pitäisi jättää tutkimatta. Näiden väitteiden tutkittavaksi ottamista arvioidaan mainittujen kanneperusteiden tarkastelemisen yhteydessä.

30

Parlamentti toi vastauksessaan esille epäilevänsä sitä, täyttääkö kantajan vastaus tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Sen mukaan kantajan vastauksen tarkoitus on yleensä, että kantaja voi täsmentää kantaansa tai perusteluitaan tärkeän kysymyksen osalta ja vastata vastineessa ilmenneisiin uusiin seikkoihin. Käsiteltävässä asiassa toimitetussa kantajan vastauksessa kuitenkin yhtäältä toistetaan seikat, jotka kantaja oli jo esittänyt kanteessa ja toisaalta esitetään uusia väitteitä, jotka eivät liity millään tavoin kanteeseen tai vastineessa esitettyihin väitteisiin.

31

Tältä osin työjärjestyksen 83 artiklassa määrätään, että kannetta voidaan täydentää kantajan vastauksella. Lisäksi työjärjestyksen täytäntöönpanosta annettujen käytännön määräysten 142 kohdasta käy ilmi, että ”[k]oska oikeusriidan puitteet ja sen kohteena olevat perusteet tai väitteet on jo esitetty – – perusteellisesti kannekirjelmässä – –, kantajan vastauksen – – tarkoituksena on antaa kantajalle – – tilaisuus täsmentää kannanottojaan tai tarkentaa lausumiaan jostain tärkeästä kysymyksestä sekä vastata – – vastinekirjelmässä esiin tulleisiin uusiin seikkoihin”.

32

Käsiteltävässä asiassa on todettava, toisin kuin parlamentti katsoo, että kantajan vastauksessa täsmennetään kannekirjelmässä esitettyjä perusteluita vastineeseen nähden. Lisäksi se, että kantajan vastauksessa oli mahdollisia uusia väitteitä, jotka eivät liittyneet aikaisempiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin, ei johda koko tämän vastauksen tutkimatta jättämiseen vaan se voi enimmillään johtaa kyseessä olevien väitteiden hylkäämiseen, mikä on tarkistettava kanneperusteiden tarkastelemisen yhteydessä.

33

Kantajan vastaus on näin ollen otettava tutkittavaksi.

34

On muistutettava, että työjärjestyksen 76 artiklan d ja f alakohdan mukaisesti kantajan on heti kanteen toimittamisen yhteydessä mainittava tosiseikat ja perusteet sekä esitettävä todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi. Lisäksi työjärjestyksen 85 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan varsinaiset asianosaiset voivat esittää lausumiensa tueksi näyttöä ja pyytää saada esittää näyttöä ensimmäisen kirjelmien vaihdon jälkeen vain sillä edellytyksellä, että niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

35

Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan mukaisesti kehottaa asianosaisia prosessinjohtotoimien avulla lausumaan tietyistä oikeusriitaan liittyvistä kysymyksistä tai toimittamaan asiaan liittyviä asiakirjoja. Tällaisten toimenpiteiden toteuttamista koskeva päätös kuuluu kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen vapaaseen harkintaan (ks. vastaavasti määräys 29.10.2004, Ripa di Meana v. parlamentti, C‑360/02 P, EU:C:2004:690, 28 kohta).

36

Näistä määräyksistä seuraa, että yleisesti ottaen kantajan tehtävänä ei ole vaatia unionin yleiseltä tuomioistuimelta, että se kehottaa tätä esittämään perusteluita tai näyttöä kanteensa tueksi.

37

Joka tapauksessa on todettava, että kantajalle ilmoitettiin 6.12.2016 päivätyssä kirjeessä prosessinjohtotoimena, että häntä pyydettiin vastaamaan istunnossa väitteisiin, joita parlamentti tulee siellä esittämään vastauksena väitteisiin, jotka koskivat suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, poliittisiin näkemyksiin perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen loukkaamista ja yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen loukkaamista.

38

Johdantona kannekirjelmän osaan, jossa käsiteltiin ”kanteen perusteltavuutta”, kantaja väittää, että riidanalaisilla päätöksillä ”loukataan oikeuksia”, jotka hänelle parlamentin jäsenenä kuuluvat.

39

Jos oletetaan, että tämä väite on itsenäinen kanneperuste, se on jätettävä tutkimatta, kuten parlamentti väittää. Kantaja ei nimittäin esittänyt kanteessa näyttöä tällaisen perusteen tueksi, vaikka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisesti kanteeseen tulee sisältyä muun muassa yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista ja siinä on siis mainittava ainakin tiivistetysti mutta riittävän selvästi oikeusperiaatteet, joita kantajan mukaan on rikottu sekä pääasialliset tosiseikat, joille väitteet perustuvat (ks. analogisesti tuomio 15.12.1999, Latino v. komissio, T‑300/97, EU:T:1999:328, 35 kohta). Näin ollen pelkkä ylimalkainen viittaaminen väitteeseen ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön ja työjärjestyksen vaatimusten mukainen (ks. analogisesti tuomio 11.3.1999, Herold v. komissio, T‑257/97, EU:T:1999:55, 68 kohta ja tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T‑443/11, EU:T:2014:774, 66 kohta).

40

Joka tapauksessa on niin, että koska kyseessä oleva väite ei ole itsenäinen kanneperuste, vaan ”perustamissopimusten rikkomista” koskevaa kanneperustetta edeltänyt alustava huomautus, sen on katsottava olevan osa tätä kanneperustetta, jolloin viitataan sen tarkasteluun.

41

Kantaja vetoaa kanteessa kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu ”perussopimusten rikkomiseen” ja toinen harkintavallan väärinkäyttöön.

42

SEUT 263 artiklan toisen kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä SEUT 256 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan perussopimusten rikkomista koskevista kanteista.

43

Työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisesti kanteeseen tulee kuitenkin sisältyä yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi olennaiset oikeudelliset seikat käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä (tuomio 29.9.2016, Bach Flower Remedies v. EUIPO – Durapharma (RESCUE), T‑337/15, ei julkaistu, EU:T:2016:578, 50 ja 51 kohta). Kantajan ei tarvitse nimenomaisesti ilmoittaa tiettyä säännöstä, johon hänen väitteensä perustuu, kunhan esitetyt perustelut ovat riittävän selkeitä, jotta vastapuoli ja unionin tuomioistuimet voivat vaikeuksitta yksilöidä tämän säännöksen (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2006, Galileo International Technology ym. v. komissio, T‑279/03, EU:T:2006:121, 47 kohta ja tuomio 13.11.2008, SPM v. neuvosto ja komissio, T‑128/05, ei julkaistu, EU:T:2008:494, 65 kohta).

44

Edellä mainituista määräyksistä seuraa, että ”perussopimusten rikkominen” on yleisesti ilmaistu perustelu kumoamiskanteelle, joka voidaan saattaa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta että sen avulla ei voida yksilöidä kanneperusteen oikeudellista perustaa (ks. vastaavasti tuomio 27.11.1997, Tremblay ym. v. komissio, T‑224/95, EU:T:1997:187, 80 ja 81 kohta).

45

On siis tarkasteltava, perustuuko ensimmäinen kanneperuste täsmällisemmälle oikeudelliselle perustalle kuin pelkkään ”perussopimusten rikkomiseen” tehtyyn viittaukseen.

46

Käsiteltävässä asiassa kannekirjelmän sisällöstä ja siihen liitetystä tiivistelmästä, joka voidaan ottaa huomioon kannekirjelmän tulkitsemista varten (tuomio 25.10.2007, Komninou ym. v. komissio, C‑167/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:633, 25 ja 26 kohta ja tuomio 12.4.2016, CP v. parlamentti, F‑98/15, EU:F:2016:76, 16 kohta), käy ilmi, että todellisuudessa kantajan esittämä ensimmäinen kanneperuste perustuu parlamentin puhemiehistön 4.7.2005 antamien poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen (jäljempänä poliittisten ryhmien kokouksia koskevat säännöt) 4 artiklaan, ja hän väittää, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklaa on rikottu. Perusoikeuskirjan 21 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen osalta kantaja vetoaa täsmällisemmin hänen venäläisten vieraidensa etniseen alkuperään perustuvaan syrjintään sekä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon rikkomiseen.

47

Lisäksi kantaja väittää vastauksessaan, että se, että hänen venäläisiltä vierailtaan evättiin pääsy parlamenttiin, merkitsi syrjintää heidän poliittisten näkemystensä vuoksi. Kantaja väittää siinä myös, että tällä samalla epäämisellä loukattiin yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, koska asianomaisia kohdeltiin väitetysti eri tavalla kuin muita vierailijoita ja vastaanottajia parlamentissa.

48

Lopuksi sekä kannekirjelmässä että kantajan vastauksessa viitataan riidanalaisten päätösten suhteettomaan luonteeseen, ja näiden viittausten osalta on määriteltävä heti alkuun, muodostavatko ne itsenäisen kanneperusteen.

49

Tältä osin ja toisin kuin parlamentti ehdottaa, vaikka suhteellisuusperiaatteella on itsenäinen olemus, se voi myös olla osa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita. Oikeuskäytännössä on todettu, että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet edellyttävät, että erilaista kohtelua perustellaan objektiivisella ja järkevällä perusteella eli että se vastaa hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää ja että tämä erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa asianomaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään nähden (tuomio 17.10.2013, Schaible, C‑101/12, EU:C:2013:661, 77 kohta; tuomio 23.3.1994, Huet v. tilintarkastustuomioistuin, T‑8/93, EU:T:1994:35, 45 kohta ja tuomio 30.1.2003, C v. komissio, T‑307/00, EU:T:2003:21, 49 kohta).

50

Käsiteltävässä asiassa kantaja muotoili kannekirjelmässä väitteensä, joka koskee sen päätöksen suhteettomuutta, jolla kieltäydyttiin asettamasta hänen käyttöönsä salia lehdistötilaisuutta varten, siten, että hän esitti sen seurauksena väitteestä, joka koskee poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklan rikkomista. Istunnon aikana kantaja vahvisti näiden kahden väitteen liittyvän toisiinsa. Kannekirjelmässä kantaja viittasi sen päätöksen suhteettomaan luonteeseen, jolla hänen venäläisiltä vierailtaan evättiin pääsy parlamenttiin, myös siten, että se on jatkoa kantajan väitteelle, joka koskee kaiken etniseen alkuperään tai kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon rikkomista. Lopuksi kantaja viittasi vastauksessa suhteellisuusperiaatteeseen niiden lausumiensa yhteydessä, jotka koskevat poliittisiin näkemyksiin perustuvan syrjinnän kiellon rikkomista ja yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen loukkaamista. On siis katsottava, että riidanalaisten päätösten suhteettomuutta koskeva väite ei ole erillinen kanneperuste.

51

Kaiken edellä esitetyn valossa on siis tarkasteltava

52

Kantaja väittää, että poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti sitoutumattomat edustajat voivat järjestää toimielimen tiloissa lehdistötilaisuuksia, jos tiloja on vapaana ja edellyttäen, ettei näiden tilojen käytettäväksi asettaminen vaaranna parlamentin tavanomaista työskentelyä. Samojen sääntöjen 8 artiklassa sallitaan kantajan mukaan nimenomaisesti edustajille kolmansien osapuolten, kuten toimittajien, kutsuminen kokouksiin. Parlamentti ei kantajan mukaan ole väittänyt, että 16.6.2015 kaikki salit olivat jo käytössä. Kantajan mukaan on myös mahdotonta, että lehdistötilaisuus haittaisi parlamentin työskentelyä, etenkin koska kantaja oli jo järjestänyt samankaltaisia tilaisuuksia ilman, että niistä aiheutui ongelmia. Lopuksi kantaja katsoo, ettei Petrovin ja Biryukovin läsnäolo vaikuttanut parlamentin toimintaan, toisin kuin parlamentti lehdistöyksikön sähköpostiviestissä väitti.

53

Kantaja väittää näin ollen, että koska sellaista objektiivista syytä ei ole, jolla olisi voitu perustella päätöstä kieltäytyä asettamasta hänen käyttöönsä salia, tämä kieltäytyminen on suhteeton ja sillä loukataan hänelle parlamentin jäsenenä kuuluvia oikeuksia, koska hän ei voinut tiedottaa parlamentaarisesta työskentelystään eikä erityisesti selittää eurooppalaisille kansalaisille, miltä osin 10.6.2015 annetussa päätöslauselmassa esiteltiin virheellisesti Pietarissa 22.3.2015 järjestetty ”Venäjän kansallinen foorumi” ‑niminen foorumi.

54

Parlamentti kiistää nämä perustelut ja väittää, että kanneperuste on perusteeton.

55

Poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen rakenteesta, sellaisena kuin se seuraa sen otsikosta ja 1 artiklan 1 kohdasta, käy ilmi, että näillä säännöillä säädellään sitä, millä tavoin ”[parlamentin] pääsihteeristö avustaa poliittisten ryhmien kokousten järjestämisessä ja niiden moitteettoman kulun varmistamisessa”. Näissä säännöissä vahvistetaan täten muun muassa se, miten poliittiset ryhmät ja niiden elimet voivat käyttää parlamentin saleja.

56

Poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 8 artiklassa säädetään, että poliittiset ryhmät voivat kutsua kokouksiinsa kolmansia osapuolia.

57

Poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”[s]itoutumattomilla jäsenillä on mahdollisuus saada parlamentin jäsenen tehtäviä hoitaessaan käyttöönsä” myös parlamentin saleja. Kun otetaan huomioon tämä säännös ja sitoutumattomien edustajien mahdollisuus kokoontumiseen vaikka he eivät muodosta parlamentaarista ryhmää, tällä säännöksellä säädellään myös sitä, millä tavoin parlamentin pääsihteeristö avustaa sitoutumattomien edustajien kokousten järjestämisessä. Kyseisten sääntöjen 4 artiklan 2 kohdan mukaan ”sitoutumattomien jäsenten koordinaattorin on esitettävä” sitoutumattomien jäsenten kokoussalipyynnöt; kyseessä on hallinnollinen säännös, jolla mahdollistetaan, että nämä edustajat voivat käyttää joitakin palveluita, jotka on lähtökohtaisesti varattu ryhmille.

58

Myös niistä vastauksista, jotka parlamentti antoi unionin yleisen tuomioistuimen sille osoittamiin prosessinjohtotoimiin, käy ilmi, että edustajien järjestämiin lehdistötilaisuuksiin sovelletaan erillisiä sääntöjä eli ”Euroopan parlamentin lehdistötilaisuushuoneen käyttöä koskevia sääntöjä”, jotka parlamentin puhemiehistö antoi 22.10.2007.

59

Edellä esitetystä seuraa, että vaikka poliittisten ryhmien kokouksia koskevissa säännöissä sallitaan, että nämä ryhmät voivat kutsua kokouksiinsa kolmansia osapuolia, niillä ei ole tarkoitus ratkaista kysymystä, joka koskee salien käyttöön asettamista lehdistötilaisuuksien järjestämistä varten, etenkään sellaisissa tapauksissa, joissa tämä tapahtuu yhden edustajan aloitteesta.

60

Tätä tulkintaa tukee se seikka, ettei kantaja itse esittänyt pyyntöään saada sali käyttöönsä lehdistötilaisuutta varten poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koska hän osoitti tämän pyynnön suoraan parlamentin lehdistöyksikölle eikä hän käyttänyt välittäjänä sitoutumattomien jäsenten koordinaattoria.

61

Näin ollen poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklaa koskeva väite on hylättävä ilman, että tämän säännöksen soveltamisen yhteydessä on tarpeen pohtia kysymystä siitä, oliko parlamentin kielteinen päätös perusteltavissa sillä, ettei saleja ollut vapaana tai sillä, että toimielimen työskentelyyn saattoi kohdistua haittaa tai kysymystä siitä, oliko tämä kielteinen päätös suhteeton.

62

Joka tapauksessa, vaikka – toisin kuin edellä 50 kohdassa todetaan – väitettä, joka koskee sen päätöksen suhteetonta luonnetta, jolla kieltäydyttiin asettamasta kantajan käyttöön salia lehdistötilaisuuden järjestämistä varten, on tulkittava siten, että se on poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklaa koskevasta väitteestä erillinen, on tämä väite kuitenkin hylättävä.

63

Lehdistöyksikön sähköpostiviestissä parlamentti nimittäin perusteli päätöstä kieltäytyä asettamasta kantajan käyttöön salia lehdistötilaisuuden järjestämistä varten muun muassa vaaralla siitä, että Petrovin ja Biryukovin läsnäolosta aiheutuu haittaa toimielimen toiminnalle. Kantaja on kuitenkin vain kiistänyt tämän vaaran esittämättä väitteensä tueksi yhtäkään vakuuttavaa perustelua. Tältä osin se seikka, että hän oli jo aikaisemmin järjestänyt lehdistötilaisuuksia ja työkokouksia, on merkityksetön, koska hän ei väitä, että nämä tilaisuudet järjestettiin parlamentin luvalla niin, että venäläiset vieraat osallistuivat niihin ja sellaisissa olosuhteissa, jotka olivat verrattavissa käsiteltävän asian olosuhteisiin. Lisäksi jäljempänä 119–122 kohdasta ilmenee, että käsiteltävässä asiassa parlamentti ei laiminlyönyt suhteellisuusperiaatetta.

64

Kantaja katsoo, että päätös evätä venäläisiltä vierailta pääsy parlamenttiin ”on ristiriidassa primaarioikeuden kanssa” syistä, jotka hän jo esitti sitä päätöstä vastaan, jolla kieltäydyttiin asettamasta hänen käyttöönsä kokoussalia.

65

Parlamentti kiistää tämän väitteen tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että kantaja ei täsmennä, mistä tässä rikkomisessa on kyse.

66

Kannekirjelmän lukemisen perusteella kantajan väite on ymmärrettävä siten, että päätöstä, jolla kieltäydyttiin asettamasta hänen käyttöönsä lehdistötilaisuuksissa käytettävää salia, vastaan esitettyjä perusteluita, jotka koskevat poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklan rikkomista ja mahdollisesti tämän toimenpiteen suhteettomuutta, sovelletaan myös sitä päätöstä vastaan, jolla venäläisiltä vierailta evättiin pääsy parlamenttiin.

67

Vaikka oletetaan, että tämä väite täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset, se on kuitenkin hylättävä edellä 55–63 kohdassa esitetyistä syistä.

68

Väite, joka koskee poliittisten ryhmien kokouksia koskevien sääntöjen 4 artiklan rikkomista, on käsiteltävässä asiassa hylättävä siksikin, koska vaikka oletetaan, että tämä säännös on sovellettavissa, kantajalta ei evätty parlamentin salien käyttämistä työkokousta varten, vaan tässä asiassa on kyse vain venäläisten vieraiden pääsystä toimielimen rakennuksiin.

69

Kantaja väittää, että hänen venäläisiin vieraisiinsa ei liittynyt minkäänlaista vaaraa parlamentin tavanomaiselle työskentelylle tai sen turvallisuudelle. Objektiivisen syyn puuttuessa päätös, jolla heiltä evättiin pääsy toimielimen rakennuksiin, merkitsee heidän kansalaisuuteensa tai etniseen alkuperäänsä perustuvaa syrjintää ja sillä rikotaan näin ollen perusoikeuskirjan 21 artiklaa. Lisäksi vaikka oletetaan, että tietyt Venäjän kansalaiset merkitsivät tosiasiallisesti vaaraa parlamentin moitteettomalle toiminnalle, olisi riittänyt, että pääsykielto rajoitettiin koskemaan vain heitä.

70

Parlamentti katsoo, että kantaja ei voi vedota kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kiellon rikkomiseen, joka kohdistui kolmansiin henkilöihin eli kantajan venäläisiin vieraisiin, ja se katsoo, että kanneperuste on joka tapauksessa perusteeton.

71

Oikeuskäytännössä katsotaan, että kantaja ei voi toimia yleisen lainmukaisuuden tai toimielinten edun nimissä ja että hän voi vedota kumoamiskanteensa tueksi ainoastaan sellaisiin seikkoihin, jotka ovat hänelle henkilökohtaisesti vastaisia (tuomio 30.6.1983, Schloh v. neuvosto, 85/82, EU:C:1983:179, 14 kohta). Tämän vaatimuksen ei kuitenkaan voida tulkita tarkoittavan, että unionin tuomioistuimet voivat ottaa väitteen tutkittavaksi vain, jos se liittyy ainoastaan kantajan henkilökohtaiseen tilanteeseen. Todellisuudessa kantajan väitteet voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos niillä voidaan perustella kumoaminen, josta on kantajalle hyötyä (ks. tuomio 11.7.2007, Wils v. parlamentti, F-105/05, EU:F:2007:128, 38 kohta).

72

Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että venäläisten vieraiden väitetty syrjintä heidän kansalaisuutensa tai etnisen alkuperänsä vuoksi saattoi lähtökohtaisesti olla myös kantajalle vahingollinen, koska hän oli kutsun esittäjä ja koska hän ei voinut osallistua heidän kanssaan parlamentissa työkokoukseen, jonka hän oli järjestänyt.

73

Käsiteltävän asian olosuhteissa on myös niin, että kantajalla on parlamentin tiloissa, joihin venäläiset vieraat eivät päässeet, pidetyn kokouksen järjestäjän ominaisuudessaan intressi vedota siihen, että näitä viimeksi mainittuja syrjittiin kansalaisuuden tai etnisen alkuperän vuoksi.

74

Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa kielletään kaikki muun muassa etniseen alkuperään perustuva syrjintä. Saman artiklan 2 kohdassa kielletään myös kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityismääräysten soveltamista.

75

Koska kantaja ei erottele selvästi kahta syrjinnän muotoa, joihin hän vetoaa, on muistutettava, että kun yleisesti sovellettavassa määräyksessä käytetään kahta erillistä termiä, ei johdonmukaisuuteen ja oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä voida katsoa, että näillä termeillä on sama ulottuvuus. Näin on varsinkin silloin, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – yleiskielessä näillä termeillä on eri merkitykset (tuomio 25.9.2013, Marques v. komissio, F‑158/12, EU:F:2013:135, 28 kohta ja tuomio 14.5.2014, Cocco v. komissio, F‑17/13, EU:F:2014:92, 33 kohta).

76

Näin ollen jos kansalaisuus on oikeudellinen ja poliittinen side yksilön ja suvereenin valtion välillä, etnisen alkuperän käsite perustuu ajatukseen siitä, että väestöryhmillä on yhteinen tunne siitä, että he ovat yhtä kansaa tai heillä on yhteinen uskonto, kieli, kulttuurinen ja perinteellinen tausta ja elinympäristö (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, CHEZ Razpredelenie Bulgaria, C‑83/14, EU:C:2015:480, 46 kohta).

77

Etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kiellosta kantaja on vain korostanut, että hänen vieraansa ovat Venäjän kansalaisia, eikä hän osoita, että he kuuluisivat johonkin tiettyyn etniseen ryhmään. Sitä suuremmalla syyllä kantaja ei ole millään tavoin osoittanut, että päätös, jolla hänen venäläisiltä vierailtaan evättiin pääsy parlamenttiin, tehtiin johonkin tiettyyn etniseen ryhmään kuulumisen vuoksi.

78

Näin ollen kantaja ei ole osoittanut, että perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät, eikä hän voi näin ollen väittää, että hänen venäläisiä vieraitaan syrjittiin tietyn etnisen alkuperän vuoksi.

79

Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellosta on muistutettava, että SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan mukaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan selityksissä (EUVL 2007, C 303, s. 17) on otettava huomioon sen tulkinta.

80

Perusoikeuskirjan selitysten mukaisesti sen 21 artiklan 2 kohta ”vastaa [SEUT] 18 artiklan ensimmäistä kohtaa, ja sitä on sovellettava kyseisen artiklan mukaisesti”. Lisäksi perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdan mukaan oikeuksia, jotka siinä tunnustetaan ja joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan näissä viimeksi mainituissa määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohtaa on luettava siten, että sen soveltamisala on sama kuin SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisala.

81

SEUT 18 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että ”kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perustamissopimuksen soveltamisalalla on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen erityismääräysten soveltamista”. Tämä määräys on tämän sopimuksen toisessa osassa, jonka otsikko on ”Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus”. Se koskee unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita, joissa jäsenvaltion kansalaista kohdellaan syrjivästi verrattuna toisen jäsenvaltion kansalaisiin pelkästään hänen kansalaisuutensa perusteella. Tätä artiklaa ei näin ollen ole tarkoitus soveltaa tapauksessa, jossa jäsenvaltioiden kansalaisia ja kolmansien valtioiden kansalaisia mahdollisesti kohdellaan eri tavalla (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2009, Vatsouras ja Koupatantze, C‑22/08 ja C‑23/08, EU:C:2009:344, 51 ja 52 kohta ja tuomio 7.4.2011, Francesco Guarnieri & Cie, C‑291/09, EU:C:2011:217, 20 kohta).

82

Kantaja ei näin ollen voi väittää, että hänen venäläisten vieraidensa osalta rikottiin perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohtaa.

83

Edellä todetun valossa kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 21 artiklan rikkomista siltä osin kuin päätös, jolla venäläisiltä vierailta evättiin pääsy parlamenttiin, merkitsee venäläisten vieraiden syrjintää etnisen alkuperän tai kansalaisuuden perusteella, on hylättävä. Väitteestä, jonka mukaan tämä epäävä päätös oli suhteeton, koska siinä ei eroteltu venäläisiä vieraita niiden riskien mukaan, joita heihin liittyi, viitataan joka tapauksessa jäljempänä 119–122 kohtaan.

84

Kantaja väittää vastauksessaan, että se, että hänen venäläisiltä vierailtaan evättiin pääsy parlamenttiin, merkitsi syrjivää kohtelua heidän poliittisten näkemystensä vuoksi. Hän esittää myös, että ”loppujen lopuksi – – pääsykieltoa on joka tapauksessa arvioitava yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen valossa”. Tämän epäävän päätöksen vuoksi venäläisiä vieraita nimittäin kohdeltiin eri tavalla kuin parlamentin muita vieraita ja kutsun esittäjiä.

85

Parlamentti kiistää näiden väitteiden tutkittavaksi ottamisen, koska ne ovat sen mukaan kanneperusteita, joihin kantaja on vedonnut ensimmäisen kerran ja liian myöhään vastauksessa. Lisäksi yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen loukkaamista koskeva väite on sen mukaan monitulkintainen ja vaikeaselkoinen.

86

Kantaja väittää kuitenkin, että hän sai tiedon venäläisten vieraiden syrjinnän poliittisista perusteista vasta luettuaan asiassa Petrov ym. v. parlamentti (T‑452/15) toimitetun vastinekirjelmän.

87

Työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi. Uuden argumentin pitäminen aikaisemmin esitetyn kanneperusteen tai väitteen laajentamisena edellyttää sitä, että tällainen argumentti on riittävän läheisessä yhteydessä kannekirjelmässä alun perin esitettyihin kanneperusteisiin tai väitteisiin siten, että sen voitaisiin katsoa seuranneen oikeudenkäyntimenettelyssä käydyn näkemystenvaihdon tavanomaisesta kehityksestä (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2011, Groupe Gascogne v. komissio, T‑72/06, ei julkaistu, EU:T:2011:671, 23 ja 27 kohta).

88

Ensimmäiseksi ja siltä osin kuin on kyse kaikenlaisen poliittisille näkemyksille perustuvan syrjinnän kiellosta, tästä kiellosta määrätään perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa, johon kantaja vetoaa kanneperusteessaan, joka koskee ”perussopimusten rikkomista”. Kannekirjelmässä kantaja kuitenkin rajoitti tätä määräystä koskevat perustelunsa vetoamalla vain etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kiellon rikkomiseen. Lisäksi hän vetosi kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan perusteella. Missään kannekirjelmänsä kohdassa hän ei viitannut hänen venäläisten vieraidensa poliittisille näkemyksille perustuvaa syrjintää koskevan kiellon rikkomiseen.

89

Käsiteltävässä asiassa on erityistä merkitystä sillä, ettei kantaja vedonnut kannekirjelmässä tällaiseen syrjintään. Sitä, että venäläisiltä vierailta evättiin pääsy parlamenttiin, ei nimittäin voida eristää asiayhteydestään. Erityisesti asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kanteen nostamisen ajankohtana kantajalla oli hallussaan lehdistöyksikön sähköpostiviesti, jossa parlamentti kieltäytyi asettamasta hänen käyttöönsä kalustoa, joka oli tarpeen sitä lehdistötilaisuutta varten, joka myös oli tarkoitus järjestää 16.6.2015. Tälle kieltäytymiselle oli kaksi syytä. Ensinnäkin lehdistöyksikön sähköpostissa muistutetaan sisäänpääsyrajoituksista, joita toimielin on asettanut venäläisille diplomaateille ja poliitikoille ja erityisesti Gosudarstvennaya Duma Federal’nogo Sobrania Rossiskoï Federatsiin (Venäjän federaation liittokokouksen valtioduuma) ja Soviet Federatsii Federal’nogo Sobrania Rossiskoï Federatsiin (Venäjän federaation liittokokouksen liittoneuvosto) jäsenille, kuten edellä 13 kohdassa mainituista parlamentin prosessinjohtotoimiin antamista vastauksista käy ilmi. Toiseksi tässä samassa sähköpostiviestissä mainitaan vaara siitä, että Petrovin ja Biryukovin läsnäolo haittaa toimielimen toimintaa. Lisäksi riidanalaisella epäävällä päätöksellä oli tarkoitus kieltää venäläisiltä vierailta pääsy parlamentin eli poliittisen elimen rakennuksiin osallistuakseen kantajan, joka toimi edustajan ominaisuudessaan, kutsumina vieraina kokoukseen, jossa oli tarkoitus käsitellä poliittista aihetta eli ”eurooppalaista yhteistyötä”. Lisäksi Petrovilla ja Biryukovilla on merkittävää vastuuta venäläisessä Rodina-puolueessa, ja Sotnichenko on esitelty yliopiston kansainvälisten suhteiden professoriksi. Tämän lisäksi kyseisen kokouksen oli tarkoitus olla jatkoa poliittiselle foorumille eli ”Venäjän kansalliselle foorumille”, johon kolme edellä mainittua olivat osallistuneet ja jota parlamentti oli juuri arvostellut 10.6.2015 päivätyssä päätöslauselmassa. Lopuksi kantaja vahvisti istunnossa, että 16.6.2015 suunnitelluilla tapahtumilla, joihin hän oli asianomaiset kutsunut, oli tarkoitus mahdollistaa heille poliittisen näkemyksensä esittäminen ”eurooppalaisesta yhteistyöstä”, jotta ”Venäjän kansallinen foorumi” ‑niminen foorumi esitetään muulla tavalla kuin se esitettiin 10.6.2015 päivätyssä päätöslauselmassa ja jotta aloitettua työskentelyä jatketaan. Näissä olosuhteissa kantajan, joka oli kokenut poliitikko ja noudattaa tavanomaista tarkkaavaisuutta, oli kiinnitettävä huomiota riidanalaisen sisäänpääsykiellon poliittiseen asiayhteyteen.

90

Menettelyllisestä näkökulmasta on vielä lisättävä, että kantaja ei voi vedota siihen, että hän sai selville venäläisten vieraidensa väitetyn syrjinnän poliittisen perusteen kun hän luki asiassa Petrov ym. v. parlamentti (T‑452/15) toimitetun vastinekirjelmän.

91

Tältä osin on muistutettava, että jokaisella unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille pannulla asialla on oma asiakirjavihkonsa, joka sisältää muun muassa asianosaisten kyseessä olevassa asiassa esittämät oikeudenkäyntiasiakirjat ja muut asiakirjat, ja että jokainen tällainen asiakirjavihko on täysin itsenäinen. Tämä käy ilmi työjärjestyksen täytäntöönpanosta annettujen käytännön määräysten 25 kohdasta, jonka mukaan ”[a]sian käsittelyn yhteydessä jätettyjä oikeudenkäyntiasiakirjoja ja niiden liitteitä, jotka on otettu sitä koskevaan asiakirjavihkoon, ei saada ottaa huomioon toisen asian valmistelussa” (ks. analogisesti määräys 15.10.2009, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, EU:T:2009:403, 12 kohta ja tuomio 18.11.2015, Einhell Germany ym. v. komissio, T‑73/12, EU:T:2015:865, 36 kohta).

92

On totta, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että sellaisia poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta, joissa tietojen antaminen asiakirjasta voisi vaarantaa hyvän oikeudenhoidon, tietyn asian asianosaiset voivat vapaasti antaa tietoja omista kirjelmistään kyseiseen asiaan nähden kolmannelle. Samaan tapaan menettelyn asianosainen voisi samoin varauksin antaa suostumuksensa sitä varten, että toinen asianosainen käyttää tämän asianosaisen tässä menettelyssä toimittamaa kirjelmää toisen menettelyn yhteydessä (määräys 15.10.2009, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, EU:T:2009:403, 14 kohta ja tuomio 18.11.2015, Einhell Germany ym. v. komissio, T‑73/12, EU:T:2015:865, 38 kohta).

93

Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole osoitettu, että kantaja pyysi parlamentilta lupaa käyttää käsiteltävässä asiassa vastinetta, jonka tämä viimeksi mainittu esitti asiassa T‑452/15.

94

On siis aiheellista todeta, että se, että kantajan vastauksessa viitataan syrjintäkiellon rikkomiseen venäläisten vieraiden poliittisten näkemysten vuoksi, ei merkitse kannekirjelmässä esitetyn kanneperusteen laajentamista, joka olisi seurausta tämän oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa käydyn näkemystenvaihdon tavanomaisesta kehityksestä, vaan se on uusi kanneperuste. Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on jätettävä tutkimatta, koska se ei perustu menettelyn aikana esille tulleille oikeudellisille seikoille ja tosiseikoille.

95

Toiseksi siltä osin kuin on kyse jälleen kantajan vastauksessa olevasta väitteestä, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen loukkaamista, parlamentti katsoo, että se on vaikeasti käsitettävissä, koska siinä kyseenalaistetaan ”kantajien” kohtelu parlamentin muiden vierailijoiden ja vieraiden kohteluun nähden, kun taas kantaja ei edustajan asemassaan ole näihin verrattavissa olevassa tilanteessa. Tämä viittaus ”kantajiin” on kuitenkin ilmeinen kirjoitusvirhe. Parlamentti ei tehnyt virhettä kirjelmiensä muissa kohdissa.

96

Siltä osin kuin on kyse yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen loukkaamista koskevan väitteen väitetystä viivästymisestä, on todettava, että harkintavallan väärinkäyttöä koskevan kanneperusteen yhteydessä kantaja väitti kanteessa muun muassa, että riidanalaiset päätökset olivat ”täysin mielivaltaisia ja täydellisessä ristiriidassa primaarioikeuden syrjintäkiellon kanssa”. Tässä väitteessä viitattiin kuitenkin ”edellä esitettyihin syihin” eli selityksiin, jotka koskevat venäläisten vieraiden väitettyä kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää. Missään vaiheessa kannettaan nostaessaan kantaja ei vedonnut sellaisenaan siihen, että yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta on loukattu parlamentin muihin vierailijoihin ja vastaanottajiin nähden.

97

Näin ollen jos kantaja pyrki laajentamaan vastauksessa sen kanneperusteen ulottuvuutta, joka koski kaikenlaisen hänen venäläisten vieraidensa kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kiellon rikkomista vetoamalla yleisluonteisesti yhdenvertaisen kohtelun yleiseen periaatteeseen parlamentin muiden vierailijoiden ja vastaanottajien kohteluun nähden, kyseisen periaatteen loukkaamista koskevaa kanneperustetta on pidettävä uutena perusteena, joka ei ole seurausta näkemystenvaihdon tavanomaisesta kehityksestä. Tältä osin ja koska tämä kanneperuste ei perustu oikeudellisille seikoille ja tosiseikoille, jotka ovat tulleet ilmi menettelyn aikana, myös se on jätettävä tutkimatta.

98

On lisättävä, että perusoikeuskirjan 21 artikla, johon kantaja vetoaa sen kanneperusteen perusteeksi, joka koskee kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kieltoa, on erityinen ilmaus yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2015, Léger, C‑528/13, EU:C:2015:288, 48 kohta) ja että sekä tämä periaate että kaikenlaisen syrjinnän kielto ovat kaksi nimitystä, jotka on annettu samalle yleiselle oikeusperiaatteelle, jonka mukaan on yhtäältä kiellettyä käsitellä samanlaisia tapauksia eri tavalla ja toisaalta eri tapauksia samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (tuomio 27.1.2005, Europe Chemi-Con (Deutschland) v. neuvosto, C‑422/02 P, EU:C:2005:56, 33 kohta).

99

Koska tämän oikeuskäytännön valossa sitä, että kantajan vastauksessa viitataan yhdenvertaisen kohtelun yleiseen periaatteeseen, tulisi pitää sen kanneperusteen toisin sanoin esitettynä ilmaisuna, joka koskee kaikenlaisen kansalaisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kieltoa, olisi kyseessä oleva väite hylättävä perusteettomana edellä 74 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa jo esitetyistä syistä.

100

Joka tapauksessa kanneperuste, joka koskee yhtäältä perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan rikkomista siltä osin kuin päätös evätä kantajan venäläisiltä vierailta pääsy parlamentin tiloihin merkitsee heidän poliittisiin näkemyksiinsä perustuvaa syrjintää ja toisaalta yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen loukkaamista on vailla perustetta, koska jäljempänä 108–122 kohdasta käy ilmi, että kumpikin riidanalainen päätös perustuu objektiiviselle ja kohtuulliselle perusteelle, joka vastaa hyväksyttävästi tavoiteltua päämäärää ja ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

101

Kantaja väittää, että riidanalaiset päätökset merkitsevät harkintavallan väärinkäyttöä, minkä parlamentti on kiistänyt.

102

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan väärinkäytön käsite on hyvin tarkkaan rajattu, ja sillä tarkoitetaan hallintoviranomaisen valtuuksien käyttämistä muussa tarkoituksessa kuin siinä, jota varten valtuudet on annettu. Harkintavaltaa on päätöstä tehtäessä käytetty väärin vain silloin, kun objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muiden kuin ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä suhteessa ei ole riittävää vedota tiettyihin tosiseikkoihin väitteiden tueksi, vaan lisäksi on esitettävä riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat näiden seikkojen todenmukaisuutta tai ainakin niiden todennäköisyyttä. Muussa tapauksessa asianomaisen toimielimen toteamusten aineellista paikkansapitävyyttä ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Harkintavallan väärinkäyttöä koskevien seikkojen kokonaisarviointi ei näin ollen voi perustua pelkkiin väitteisiin, riittämättömän täsmällisiin todisteisiin tai todisteisiin, jotka eivät ole objektiivisia saati asiaankuuluvia (ks. määräys 19.12.2013, da Silva Tenreiro v. komissio, T‑32/13 P, EU:T:2013:721, 31–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103

Ensimmäiseksi kantaja väittää, että ”edellä esitetyistä syistä” riidanalaiset päätökset tehtiin harkintavaltaa väärinkäyttäen, koska ne ovat ”täysin mielivaltaisia ja täydellisessä ristiriidassa syrjintäkiellon kanssa”.

104

Siltä osin kuin kantaja kuitenkin käyttää perusteena ”perussopimusten rikkomista” koskevissa kanneperusteissa esille tuotuja väitettyjä sääntöjenvastaisuuksia, on muistutettava, ettei tämä viittaus voi menestyä, koska nämä kanneperusteet on hylätty.

105

Toiseksi kantaja myöntää, että parlamentin turvallisuus ja moitteeton toiminta ovat laillisesti hyväksyttäviä tavoitteita, joilla riidanalaisia päätöksiä voidaan perustella. Hän kuitenkin kiistää, että nämä olivat näiden päätösten todelliset tavoitteet.

106

Kantaja väittää nimittäin, että hänen venäläiset vieraansa eivät muodostaneet uhkaa parlamentin turvallisuudelle ja moitteettomalle toiminnalle. Vaikka parlamentti on paikka, jossa käydään poliittista keskustelua, oli sen päätöksen, jolla heiltä evättiin pääsy parlamenttiin, todellinen tavoite kantajan mukaan se, että heidät pidetään sivussa sen vuoksi, että heidän poliittinen vakaumuksensa ja puoluekantansa eivät miellyttäneet parlamentin enemmistöä.

107

On havaittava, että tällä perustelulla kantaja pyrkii johtamaan harkintavallan väärinkäyttöä koskevan näytön riidanalaisten päätösten perusteluissa olevista virheistä.

108

Tältä osin on todettava, että edellä 89 kohdasta käy ilmi, että vaikka kantajan venäläiset vieraat eivät olleet Venäjän federaation liittokokouksen valtioduuman tai Venäjän federaation liittokokouksen liittoneuvoston jäseniä, riidanalaiset päätökset perustuivat sille, että heidän läsnäolonsa parlamentissa saattoi aiheuttaa haittaa toimielimen järjestykselle ja turvallisuudelle sekä moitteettomalle toiminnalle niiden tapahtumien muodostamassa yleisessä asiayhteydessä, jotka ovat kyseisten pääsyrajoitusten taustalla.

109

Täsmällisemmin parlamentti vetosi 10.6.2015 päivätyn päätöslauselman valossa Venäjän federaation ja unionin poliittisten suhteiden erityiseen asiayhteyteen tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Se viittasi tällä Ukrainan tilanteeseen ja siihen, että Venäjän federaatio julkaisi mustan listan, jossa mainittiin parlamentin nykyisten ja entisten edustajien sekä unionin virkamiesten nimiä, minkä vuoksi parlamentti päätyi rajoittamaan venäläisten poliitikkojen ja diplomaattien pääsyä tiloihinsa.

110

Sen erityisen asiayhteyden valossa, joka kyseisenä ajankohtana oli luonteenomainen Venäjän federaation ja unionin poliittisille suhteille ja kun otetaan huomioon, että parlamentin mukaan populistisiksi luokiteltujen eurooppalaisten puolueiden ja kansallismielisinä pidettyjen venäläisten voimien väliset suhteet syvenivät, parlamentti korosti, että Petrov, Biryukov ja Sotnichenko olivat osallistuneet ”Venäjän kansallinen foorumi” ‑nimiseen foorumiin, jonka parlamentti oli tuominnut hyvin voimakkaasti. Parlamentti korosti myös, että Petrov ja Biryukov olivat kansallismielisenä pidetyn venäläisen poliittisen puolueen aktiivisia jäseniä. Se lisää, että Petrov, Biryukov ja Sotnichenko olivat keskeisiä henkilöitä, joita oli pyydetty yhtäältä tuomaan toimielimessä esille 10.6.2015 päivätystä päätöslauselmasta eroavaa näkemystä ”Venäjän kansallinen foorumi” ‑nimisestä foorumista ja toisaalta jatkamaan tämän foorumin yhteydessä aloitettua työskentelyä, minkä kantaja vahvisti istunnon aikana (ks. edellä 89 kohta).

111

Kantaja huomauttaa kuitenkin, että parlamentin puhemiehelle kuuluvaa ”talon päällikön oikeutta”, johon parlamentti on vedonnut, ei voida käyttää estämään kokouksia, joiden aihe ei miellytä sen enemmistöä, koska parlamentit ovat nimenomaisesti paikkoja, joissa poliittista keskustelua käydään.

112

Parlamentin työjärjestyksen 22 artiklassa kuitenkin myönnetään toimielimen puhemiehelle toimivalta, joka on tarpeen yleisen turvallisuuden varmistamiseksi parlamentin tiloissa, parlamentaarisen toiminnan moitteettomaan toimintaan kohdistuvien häiriöiden ennaltaehkäisemiseksi ja keskeyttämiseksi sekä toimielimen arvokkuuden suojaamiseksi. Lisäksi parlamentti väittää perustellusti, ettei se ole velvollinen suosimaan tiloissaan kolmannen maan puolueen poliittista toimintaa. Näin ollen parlamentilla ei ole velvollisuutta vastaanottaa tällaisen puolueen jäseniä tai kannattajia, jotta nämä voivat tuoda sen tiloissa esille näkemyksiään. Yleisemmin SEU 14 artiklasta käy ilmi, että oikeus toimia lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä, huolehtia poliittisesta valvonnasta ja antaa neuvoja parlamentissa kuuluu vain unionin kansalaisten edustajille, jotka valitaan yleisillä, välittömillä, vapailla ja salaisilla vaaleilla, kun taas erityisissä määräyksissä, kuten SEU 15 artiklan 6 kohdan d alakohdassa ja SEUT 230 artiklan ensimmäisessä kohdassa taataan erikseen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle ja Euroopan komissiolle oikeus tulla siellä kuulluksi. Lisäksi vaikka parlamentin työjärjestyksen 115 artiklan mukaisesti keskustelut ovat julkisia ja valiokuntien kokoukset myös ovat yleensä julkisia, kyseisen työjärjestyksen 157 artiklassa täsmennetään, että lehteriltä istuntoa seuraavan yleisön on istuttava hiljaa paikoillaan. Myös perussopimusten ja niiden täytäntöönpanoa varten annettujen asiakirjojen yleisestä rakenteesta sekä tarpeesta taata parlamentille myönnettyjen toimivaltuuksien vapaa käyttäminen seuraa, ettei parlamentti ole paikka, jossa kaikella yleisöllä on täysi oikeus ilmaista itseään.

113

Kantaja väittää vielä, että hänen venäläisille vierailleen myönnettiin kulkuluvat, jolloin hänen annettiin ymmärtää, että vaikka lehdistötilaisuutta ei järjestetty, toimielimen tiloissa voitaisiin järjestää työkokous, johon he voisivat osallistua. Näiden kulkulupien myöntäminen osoittaa kantajan mukaan, ettei venäläisiin vieraisiin liittynyt erityistä uhkaa, kun taas parlamentin suhtautumisessa tapahtunut muutos paljastaa sen, että riidanalaiset päätökset ovat saivartelua ja että hänen edustajantyötään on niiden seurauksena tarpeettomasti haitattu.

114

Vaikka pitää paikkansa, että turvallisuusasioiden pääosaston 9.6.2015 päivätyllä sähköpostiviestillä parlamentti ilmoitti vastaanottaneensa akkreditointipyynnön työkokousta varten ja että tässä sähköpostiviestissä oli viitenumero, jonka avulla kantajan venäläisille vieraille tarkoitetut kulkuluvat voitiin noutaa, on muistutettava, että sähköpostiviesti oli peräisin turvallisuusasioiden pääosastolta, kun taas päätös, jolla kantajan venäläisiltä vierailta evättiin pääsy rakennuksiin, perustui poliittisesta asiayhteydestä tehtyyn arviointiin, joka ylitti parlamentin hallinnollisten yksiköiden toimivaltuudet ja kuului yksin toimielimen poliittisille elimille. Lisäksi turvallisuusasioiden pääosaston 9.6.2015 päivätyssä sähköpostiviestissä oli liite, jossa täsmennettiin, että tilaisuuden järjestäjää ei ollut vapautettu toimielimessä voimassa olevasta tavanomaisesta lupamenettelystä. Sen viitenumeron toimittamisesta, joiden avulla kulkuluvat voitiin noutaa ja päätöksestä, jolla venäläisiltä vierailta evättiin loppujen lopuksi pääsy parlamenttiin, seurannut ilmeinen ristiriita selittyy täten hallinnollisille yksiköille ja poliittisille elimille uskotuista erilaisista tehtävistä. Näin ollen ei voida väittää, että parlamentti antoi vain saivartelun halusta ymmärtää, että riidanalainen kokous olisi voitu järjestää sen tiloissa.

115

Edellä todetun valossa, koska sellaiset toimenpiteet kuten päätös evätä henkilöiltä pääsy parlamentin tiloihin kaikenlaisten sen työskentelyyn kohdistuvien häiriöiden estämiseksi, edellyttävät saatavilla olevien tietojen valossa suoritettavaa ennakoivaa riskienarviointia, mikä merkitsee välttämättä tiettyä epävarmuutta, ei voida katsoa, ettei parlamentin turvallisuuden ja moitteettoman toiminnan varmistamisen päämäärä ollut oikeassa suhteessa niihin päämääriin nähden, joihin parlamentti vetosi.

116

Lopuksi kantaja väittää, että harkintavallan väärinkäyttö käy ilmi siitä, että päätöksellä evätä pääsy parlamenttiin mentiin joka tapauksessa pidemmälle kuin oli tarpeen. Hän huomauttaa täten, että parlamentin puhemiehellä on käytössään turvallisuuspalvelu, joka kykenee tyrehdyttämään kaikenlaiset provosoivat toimet. Lisäksi se seikka, että päätös evätä pääsy parlamenttiin koski kaikkia kutsuttuja venäjän kansalaisia vaikka vain Petrov ja Biryukov merkitsivät lehdistöyksikön sähköpostiviestin mukaan uhkaa toimielimen turvallisuudelle ja moitteettomalle toiminnalle, osoittaa kantajan mukaan, että tämä epäävä päätös merkitsi eräänlaista ”kollektiivista seuraamusta”.

117

On kuitenkin muistutettava, että kantaja ei ole osoittanut eikä edes väittänyt, että kenellä tahansa on täysin vapaa pääsy parlamentin tiloihin poliittista propagandaa varten tai parlamentin poliittisista päämääristä keskustelemista varten. Kuten edellä 112 kohdassa todetaan, parlamentti esitti päinvastoin – mitä ei ole vastustettu – että unionin oikeudessa ei myönnetä yleisölle automaattista oikeutta päästä sisälle sen rakennuksiin ja käyttää niitä mielipiteidensä ilmaisemista varten.

118

Näissä olosuhteissa sitä seikkaa, että parlamentin puhemies esti kantajan venäläisiä vieraita astumasta sisään toimielimen tiloihin esittääkseen poliittisen kokouksen yhteydessä lausuntoja sen sijaan, että se olisi jättänyt asian turvallisuusyksiköidensä toimintakyvyn varaan, ei voida edellä 109 ja 110 kohdassa muistutetussa kansainvälisessä kontekstissa pitää osoituksena harkintavallan väärinkäytöstä. Näin on erityisesti sen vuoksi, että parlamentti vahvisti istunnon aikana, että koska riidanalainen epäävä pääsy liittyi kyseessä olevaan kontekstiin, se oli luonteeltaan vain väliaikainen.

119

Kantaja ei voi vedota myöskään siihen, että pääsykielto koski ”venäläisten vierailijoiden koko ryhmää” eli myös E. N:ää ja P. E:tä, osoittaakseen, että tämä epäävä päätös oli todellisuudessa kollektiivinen ja kohtuuton seuraamus. Päätös evätä näiltä kahdelta henkilöltä pääsy parlamenttiin selittyy sillä, että – kuten istunnon aikana esitetyistä näkemyksistä kävi ilmi – he olivat seuralaisia eli heistä toinen oli Biryukovin puoliso ja toinen tulkki.

120

Lopuksi kantaja pyrkii yhtä turhaan kiistämään sen päätöksen kollektiivisen luonteen, jolla hänen venäläisiltä vierailtaan evättiin pääsy parlamenttiin väittämällä, että lehdistöyksikön sähköpostiviestistä käy päinvastoin ilmi, että Sotnichenko ei merkinnyt parlamentille erityistä vaaraa.

121

Siihen seikkaan ei voida vedota, että parlamentti katsoi lehdistöyksikön sähköpostiviestissä, jossa kieltäydyttiin asettamasta kantajan käyttöön salia lehdistötilaisuuden järjestämistä varten, että Petrovin ja Biryukovin läsnäoloa pidettiin riskinä toimielimen moitteettomalle toiminnalle ilman, että siinä viitattiin Sotnichenkoon. Kantajan avustajan parlamentin lehdistöyksikölle 3.6.2015 osoittamasta sähköpostiviestistä, joka koski tämän lehdistötilaisuuden järjestämistä, käy nimittäin ilmi, että asianomaisen ei ollut tarkoitus osallistua siihen.

122

Lisäksi parlamentti katsoi, että Sotnichenko oli osallistunut Petrovin ja Biryukovin tavoin ”Venäjän kansallinen foorumi” ‑nimiseen foorumiin, mitä ei ole kiistetty, ja että tämä osallistuminen johti siihen, että myös häneltä evättiin pääsy toimielimen rakennuksiin työkokoukseen osallistumista varten siinä kontekstissa, joka on kuvailtu edellä 109 ja 110 kohdassa.

123

Kaikesta edellä esitetystä johtuu, että kantaja ei ole esittänyt riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka antavat aihetta ajatella, että parlamentin turvallisuus ja moitteeton toiminta eivät olleet tavoite, johon sen puheenjohtaja todellisuudessa pyrki riidanalaisia päätöksiä tehdessään. Näin ollen harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste on hylättävä.

124

Koska yksikään kanneperuste ei ole perusteltu, kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

125

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

126

Koska kantaja on hävinnyt asian ja parlamentti on vaatinut, että hänet velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, hänet on velvoitettava vastaamaan kaikista kuluista, unionin tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: