YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
7 päivänä helmikuuta 2007
Asia T-339/03
Gabrielle Clotuche
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Johtajan uudelleensijoittaminen pääneuvonantajaksi – Yksikön etu – Tehtävien vastaavuus – Eurostatin uudelleenorganisointi – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä komission 9.7.2003 tekemä päätös, jolla kantaja sijoitettiin uudelleen johtajan virasta pääneuvonantajan virkaan, ja Eurostatin uudelleenorganisoinnista 1.10.2003 tehty komission päätös siltä osin kuin siinä ei sijoiteta kantajaa uudelleen johtajan tehtäviin, ja toisaalta korvausta henkisestä kärsimyksestä
Ratkaisu: Komissio velvoitetaan suorittamaan kantajalle yhden euron suuruinen summa vahingonkorvauksena virkavirheestä. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien, ja yhdestä viidesosasta kantajalle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien. Kantaja vastaa neljästä viidesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Siirtäminen toisiin tehtäviin – Uudelleensijoittaminen – Erotteluperuste
(Henkilöstösääntöjen 4 artikla, 7 artiklan 1 kohta ja 29 artikla)
2. Henkilöstö – Kanne – Oikeussuojaintressi
(Henkilöstösääntöjen 38, 90 ja 91 artiklat)
3. Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)
4. Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen
(Henkilöstösääntöjen 5 artiklan 4 kohta ja 7 artiklan 1 kohta)
5. Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)
6. Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)
7. Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)
8. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Pääosaston yksiköiden uudelleenjärjestely sen jälkeen kun sen keskuudessa tehtyjä sääntöjenvastaisuuksia koskevat tarkastukset on saatettu päätökseen
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta sekä 90 ja 91 artikla)
9. Henkilöstö – Periaatteet – Luottamuksensuoja
10. Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Virkavirhe
1. Henkilöstösääntöjen järjestelmästä ilmenee, että kyseessä voi olla varsinainen siirto vain silloin, jos virkamies siirretään avoinna olevaan virkaan. Tästä seuraa, että kaikkiin varsinaisiin siirtoihin sovelletaan henkilöstösääntöjen 4 ja 29 artiklassa vahvistettuja muotovaatimuksia. Näitä muotovaatimuksia ei sitä vastoin sovelleta silloin, kun kyseessä on virkamiehen uudelleensijoittaminen, koska tällainen siirto ei johda viran vapautumiseen.
Uudelleensijoittamisesta tehtäviin päätöksiin sovelletaan kuitenkin samalla tavoin kuin siirtoihin asianomaisten virkamiesten laillisten oikeuksien ja intressien suojelemisen osalta henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan sääntöjä erityisesti siinä mielessä, että virkamiehet voidaan sijoittaa uudelleen vain yksikön edun nimissä ja virkojen vastaavuuden mukaisesti.
(ks. 31, 35 ja 47 kohta)
Viittaukset: yhdistetyt asiat 161/80 ja 162/80, Carbognani ja Coda Zabetta v. komissio, 24.2.1981 (Kok. 1981, s. 543, 21 kohta); asia 19/87, Hecq v. komissio, 23.3.1988 (Kok. 1988, s. 1681, 6 kohta); yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio, 7.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑599, 11 kohta); asia C‑398/93 P, Rasmussen v. komissio, 9.8.1994 (Kok. 1994, s. I‑4043, 11 kohta); asia T‑98/96, Costacurta v. komissio, 22.1.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑21 ja II‑49, 36 kohta); asia T‑23/96, De Persio v. komissio, 15.9.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑483 ja II‑1413, 79 kohta); asia T‑100/00, Campoli v. komissio, 6.3.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑71 ja II‑347, 29 kohta) ja asia T‑103/01, Cwik v. komissio, 26.11.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑229 ja II‑1137, 30 kohta).
2. Virkamiehen vaatimus hänen uudelleensijoittamista koskevan päätöksen kumoamisesta on tutkittava, vaikka hänet olisi tämän jälkeen siirretty väliaikaisesti muihin tehtäviin yksikön edun vuoksi. Koska virkamies näet palaa tällaisen väliaikaisen siirron jälkeen välittömästi virkaan, jossa hän työskenteli aikaisemmin, hänellä on edelleen henkilökohtainen intressi vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista, sillä mikäli päätös kumotaan, on katsottava, että hän ei ole koskaan luopunut virasta, joka hänellä oli ennen uudelleensijoittamista.
(ks. 40–43 kohta)
3. Jos ilmenee, että pääosaston sisällä on syyllistytty sääntöjenvastaisuuksiin, hallinto ei tee ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että yksikön etu edellyttää kaikkien johtotehtäviä hoitaneiden johtajien poistamista tehtävistään ja heidän uudelleensijoittamistaan pääneuvonantajien virkoihin, jotta varmistettaisiin näitä sääntöjenvastaisuuksia koskevien tutkimusten ja erityisesti heidän mahdollista osuuttaan näihin sääntöjenvastaisuuksiin koskeviin arviointeihin kohdistuvien selvitysten häiriötön ja asianmukainen kulku. Kun otetaan huomioon tällainen tavoite, johon ei liity seuraamusten määrääminen johtajille tai sääntöjenvastaisuuksien jatkumisen estäminen tässä yhteydessä on merkityksetöntä, että kyseiset rahavirrat olivat olleet yksikön päälliköiden valvonnassa ja että johtaja ei ole voinut sekaantua sääntöjenvastaisuuksiin, kun otetaan huomioon ajankohta, jona hän on aloittanut tehtävissään. Johtajan uudelleensijoittamisella ei myöskään loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska hän on samassa tilanteessa kuin muut johtajat, joiden ei myöskään epäillä sekaantuneen tapahtuneisiin sääntöjenvastaisuuksiin.
Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa sillä, että väitettäisiin uudelleensijoittamisia koskevien päätösten olevan poliittisia tai julkisuuden vuoksi tehtäviä päätöksiä, sillä yksikön etu on sellaisenaan hyväksyttävä peruste näille päätöksille, eivätkä mahdolliset muut seikat, jotka saattaisivat olla niiden tekemisen syynä, voi missään tapauksessa vaikuttaa niiden laillisuuteen.
(ks. 70, 76, 77 ja 107 kohta)
4. Päätös uudelleensijoittamisesta virkaan, joka on virkamiehen työnantajana olevan toimielimen vahvistamien henkilöstösääntöjen 5 artiklan 4 kohdan yleisten täytäntöönpanosääntöjen mukaan saman palkkaluokan samantyyppinen virka kuin hänen aikaisemmin hoitamansa tehtävä, ei ole virkojen vastaavuutta koskevan säännön eikä palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskevan säännön vastainen. Objektiivisesti arvioiden tällainen tehtävä ei näet ole sinänsä alempitasoinen kuin aikaisempi tehtävä, eikä asianomaisen henkilön näkemyksellä ole tältä osin merkitystä.
Se, että uudelleensijoittamista koskevaan päätökseen, jolla palkkaluokkaan A 2 kuuluva virkamies on siirretty johtajan virasta pääneuvonantajan virkaan, ei sisälly mitään kuvausta tehtävästä, johon asianomainen siirretään, ja että kyseessä on juuri perustettu tehtävä, ei riitä osoittamaan, että virkojen vastaavuutta ei olisi noudatettu, kun otetaan huomioon se, että tehtävä on uusi, ja pääneuvonantajan tehtävien luonne.
(ks. 93, 95, 97, 101 ja 102 kohta)
5. Kaikkien pääosaston johtajien uudelleensijoittaminen yksikön edun vuoksi pääneuvonantajien virkoihin, jotta varmistettaisiin kyseisessä pääosastossa tapahtuneita sääntöjenvastaisuuksia koskevien tutkimusten ja erityisesti heidän mahdollista osuuttaan näihin sääntöjenvastaisuuksiin koskevien selvitysten häiriötön ja asianmukainen eteneminen, on yleisluonteinen ja ei-henkilökohtainen toimenpide, johon ei liity hallinnon pyrkimys määrätä seuraamus uudelleensijoitettujen virkamiesten omasta käyttäytymisestä. Kun nämä saavat uuden, palkkaluokkaansa vastaavan viran, he eivät voi perustellusti väittää, että heille olisi määrätty seuraamus, eivätkä esittää, että hallinto olisi käyttänyt toimivaltaansa tai menettelyä väärin, koska se ei ole aloittanut heitä koskevaa kurinpitomenettelyä.
(ks. 127 ja 129 kohta)
6. Uudelleensijoittamisesta yksikön edun vuoksi tehdyn päätöksen laillisuuteen ei sinänsä vaikuta se, että se, että hallinto on ilmoittanut päätöksestä suurelle yleisölle, on saattanut herättää virheellisesti sen vaikutelman, että uudelleen sijoitettu virkamies saattoi olla syyllistynyt tai että hänen ainakin epäillään olevan osallinen sääntöjenvastaisuuksiin. Tällä seikalla saattaa kuitenkin olla merkitystä tutkittaessa asianomaisen esittämää vahingonkorvausvaatimusta.
(ks. 145 ja 146 kohta)
7. Koska tavanomaisella sisäisellä järjestelytoimenpiteellä, joka toteutetaan yksikön edun vuoksi, kuten uudelleensijoittamista koskevalla toimenpiteellä, ei heikennetä virkamiehen henkilöstösääntöihin perustuvaa asemaa eikä loukata palkkaluokan ja viran välisen vastaavuuden periaatetta, sitä ei tarvitse edeltää asianomaisen kuuleminen eikä sitä tarvitse perustella.
(ks. 147, 153 ja 195 kohta)
Viittaukset: em. asia Hecq v. komissio, 7.3.1990, 14 kohta ja em. asia Cwik v. komissio, 62 kohta.
8. Jos hallinto saatettuaan päätökseen pääosaston sisällä tapahtuneita sääntöjenvastaisuuksia koskevat tutkimukset tekee päätöksen yksiköiden organisoimisesta uudelleen kahdella tavalla, eli ensinnäkin vähentämällä johtajien lukumäärää ja muuttamalla heidän valtuuksiaan sekä julkaisemalla avoimia toimia koskevia ilmoituksia, jotta uudet johtajien virat täytettäisiin siirrolla, ylennyksellä tai ulkoisella nimityksellä, ja toiseksi tekemällä useita yksittäispäätöksiä, joilla pysytetään entisten johtajien uudelleensijoittamisesta tehdyt aikaisemmat päätökset, joilla pyrittiin takaamaan tutkimusten asianmukainen kulku, ensin mainittu toimenpide ei ole entisille johtajille vastainen päätös, kun puolestaan jälkimmäinen toimenpide on heille vastainen päätös, koska sillä pysytetään heidän uudelleensijoittamisensa sellaisesta syystä eli yksiköiden uudelleenorganisoimisen tarpeen vuoksi, joka eroaa siitä syystä, joka oli heidän väliaikaisen uudelleensijoittamisensa perusteena, mistä syystä toimenpidettä ei voida pitää pelkästään vahvistavana toimenpiteenä.
(ks. 180 kohta)
9. Se, että virkamiehen uudelleensijoittamista koskeva päätös on ollut väliaikainen, ja se, että hänen palaamisensa alkuperäiseen virkaan kuului vaihtoehtoihin, joita hallinto oli harkinnut, eivät ole täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutuksia, jotka olisivat luoneet perustellun luottamuksen tällaiseen alkuperäiseen virkaan palaamiseen, joten päätös pysyttää virkamiehen uudelleensijoittaminen eri syistä kuin hänen uudelleensijoittamistaan alun perin perusteltiin, ei voi olla luottamuksensuojan periaatteen vastaista.
10. Hallinto tekee virkavirheen, jonka perusteella se joutuu vastuuseen, jos se antaa suurelle yleisölle vapaasti saatavilla olevalla lehdistötiedotteella sen vaikutelman, että virkamies, joka uudelleensijoitetaan yksikön edun vuoksi, on sotkeutunut tiettyihin sääntöjenvastaisuuksiin, vaikka uudelleensijoittamista koskevaa päätöstä ei sinänsä rasitakaan lainvastaisuus. Tällainen virhe aiheuttaa kyseiselle virkamiehelle henkistä kärsimystä, koska hänet asetetaan tilanteeseen, jossa hän joutuu jatkuvasti puolustautumaan sekä työtovereitaan että yksikön ulkopuolisia henkilöitä vastaan.
(ks. 219–221 kohta)