1

Euroopan oikeusasiamiehen virka perustettiin EY:n perustamissopimuksen 138 e artiklalla, joka lisättiin perustamissopimukseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen G artiklan 41 kohdalla. Tässä artiklassa määrätään, että parlamentti nimittää oikeusasiamiehen.

2

Kun ensimmäinen oikeusasiamiehen nimitysmenettely heinäkuussa 1994 ei johtanut tuloksiin, parlamentti aloitti uuden menettelyn.

3

Tässä tarkoituksessa parlamentti muutti 16.5.1995 pidetyssä täysistunnossaan työjärjestyksensä 159 artiklaa.

4

Artiklassa säädetään tästä lähtien seuraavasti:

5

Parlamentti julkaisi 23.5.1995”pyynnön nimitysehdotuksista oikeusasiamiehen virkaan” (EYVL C 127, s. 4, jäljempänä nimitysehdotuksia koskeva pyyntö). Tämän pyynnön erityisartiklassa toistetaan edellä mainitun työjärjestyksen 159 artiklan 2 kohdan määräykset. Erityisartiklan 3 kohdassa ehdokkaita pyydetään lähettämään nimitysehdotuksensa Euroopan parlamentin puhemiehelle 16.6.1995 mennessä.

6

Kantaja lähetti Euroopan parlamentin puhemiehelle 9.6.1995 päivätyn kirjeen, johon hän liitti nimitysehdotuksen Euroopan oikeusasiamiehen virkaan. Kantaja vastusti tuolloin esittämissään kahdessa huomautuksessa sitä, että nimitys ehdotukselle edellytettiin vähintään 29 Euroopan parlamentin jäsenen kannatusta. Kantajan ensimmäinen huomautus koski muotoseikkoja, ja hän totesi, että tapa, jolla kannatus tuli ilmaista, henkilöt, joiden kannatus oli saatava (Euroopan parlamentin jäsenet vai jäsenvaltioiden kansanedustajat), ja päivämäärä, johon mennessä kannatus oli täytynyt ilmaista, oli esitetty epäselvästi. Toiseksi kantaja teki asiasisältöä koskevan huomautuksen ja totesi, että edellytys vähintään 29 parlamentin jäsenen kannatuksesta loukkaa perustamissopimuksen 138 e artiklassa määrättyä oikeusasiamiehen riippumattomuutta. Kantaja totesi, ettei hänen nimitysehdotuksessaan ole 29:n häntä kannattavan parlamentin jäsenen nimeä. Täyttääkseen tämän edellytyksen hän pyysi parlamentin puhemiestä, jos tämä katsoi sen tarpeelliseksi, jakamaan kiireellisesti hänen nimitysehdotusasiakirjansa parlamentin jäsenille ja poliittisille ryhmille kaikille unionin virallisille kielille käännettynä.

7

Parlamentin pääsihteeri ilmoitti kantajalle telekopiona 15.6.1995 lähetetyssä kirjeessä, että hänen nimitysehdotuksensa oli kirjattu vastaanotetuksi parlamentin kirjaamossa, mutta ettei kirjaamolla ollut ”toimivaltaa puuttua nimitysmenettelyyn jakamalla nimitysehdotuksia parlamentin jäsenille näiden mahdollisen tuen saamiseksi työjärjestyksen 159 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla”.

8

Kantaja lähetti 15.6.1995 kirjeen, johon oli liitetty hänen nimitysehdotuksensa, telekopiona parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajille ja postitse unionin uusista jäsenvaltioista oleville Euroopan parlamentin jäsenille.

9

Kantaja lähetti parlamentin pääsihteerille 23.6.1995 käsin kirjoitetun kirjeen, jossa hän pyysi vastausta 9.6.1995 päivättyyn kirjeeseensä. Kantajan mukaan vain jakamalla hänen nimitysehdotuksensa parlamentin jäsenille voitiin täyttää 29 parlamentin jäsenen kannatusta koskeva edellytys oikeusasiamiehen riippumattomuutta vaarantamatta. Kantaja totesi tästä syystä lisäksi, etteivät poliittisesti sitoutuneet henkilöt voi olla ehdokkaina.

10

Parlamentin pääsihteeri toisti kantajalle 4.7.1995 päivätyssä kirjeessään 15.6.1995 antamansa vastauksen.

11

Kantaja nosti EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 2.7.1995 jättämällään hakemuksella nyt käsiteltävänä olevan kanteen. Asia kirjattiin numerolla C-228/95.

12

Kantaja teki erillisellä, yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä jättämällään asiakirjalla EY:n perustamissopimuksen 186 artiklan ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisen välitoimihakemuksen, joka kirjattiin numerolla C-228/95 R.

13

Yhteisöjen tuomioistuin totesi 11.7.1995 antamallaan määräyksellä, että kanteet kuuluivat yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan ja siirsi nämä kaksi asiaa tähän oikeusasteeseen EY:n tuomioistuimen perussäännön 47 artiklan mukaisesti. Asiat rekisteröitiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa 13.7.1995 numeroilla T-146/95 ja T-146/95 R.

14

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 18.8.1995 antamallaan määräyksellä (Kok. 1995, s. II-2255).

15

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen nojalla aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämis-toimia.

16

Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 11.6.1996 pidetyssä istunnossa.

17

Kantaja vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

”toteaa, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu;

toteaa,

kumoaa 23.5.1995 julkaistun ’pyynnön nimitysehdotuksista oikeusasiamiehen virkaan’ (EYVL C 127, s. 4) ja muut tähän liittyvät ja tätä seuranneet toimet, erityisesti

toteaa samalla, että Euroopan parlamentti on vastaanottanut kantajan nimitysehdotuksen, mutta se ei ole antanut kantajalle tiedoksi mitään häntä koskevaa kirjallista selvää päätöstä perusteluineen, ja ettei kantajalle tämän vuoksi ole annettu minkäänlaista mahdollisuutta todeta, onko hänen nimitysehdotuksensa hylkääminen mahdollisesti tapahtunut sääntöjen vastaisesti eikä riitauttaa hylkäämistä;

joka tapauksessa, koska asialla on kiire,

asettaa Euroopan oikeusasiamiehen nimittämiseksi tehtäviä nimitysehdotuksia koskevalle pyynnölle uudet määräajat, sillä aikaa kun kantajan (ja muiden ehdokkaiden) nimitysehdotukset ja niihin liittyvät muut asiakirjat annetaan kokonaisuudessaan tiedoksi Euroopan parlamentin jäsenille asianmukaisesti kaikille pääkielille tai kaikille virallisille kielille käännettyinä;

määrää kysymykseen tulevat oikeudelliset velvoitteet;

toteaa heti, että kantajalla on oikeus siihen, että Euroopan parlamentin on omalla kustannuksellaan jaettava kannekirjelmän ja kiireellisyyshakemuksen jäljennökset samoin kuin samana päivänä kiireellisyyden perusteella vaaditun päätöksen jäljennös 11 viralliselle kielelle käännettyinä Euroopan unionin 15 jäsenvaltiosta oleville 626:11e parlamentin jäsenelle (jotka on luetteloitu maaliskuussa 1995 tai sen jälkeen ilmestyneessä Euroopan parlamentin jäsenluettelossa);

velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa;

varaa nimenomaisesti oikeuden esittää muita vaatimuksia ja ryhtyä muihin oikeudellisiin toimiin”.

18

Vastauksessaan kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

”toteaa, että kantajan oikeuksia on loukattu, koska [EY:n tuomioistuimen] perussäännön 36 artiklaa ei ole sovellettu;

toteaa, että 26.6.1995 jätetty kiireellisyyshakemus (joka toistettiin 26.6. iltapäivällä samoin kuin 28.6.1995 ja 2.7.1995) otettiin (osittain) huomioon vasta 11.7.1995 annetussa määräyksessä, jolla asia siirrettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja 18.8.1995 annetussa määräyksessä, jolla hylättiin välitoimihakemus;

toteaa, että kohtuullista määräaikaa koskevaa periaatetta on loukattu, erityisesti asian kiireellisyyden vuoksi;

toteaa, että ihmisoikeussopimuksen 6, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettua perustavanlaatuista puolustautumisoikeutta on yleisesti loukattu;

toteaa, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu;

hyväksyy jo esitetyt vaatimukset;

varaa oikeuden esittää muita vaatimuksia ja ryhtyä muihin oikeudellisiin toimiin”.

19

Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

20

Parlamentti toteaa, että kumoamista koskevia vaatimuksia ei voida ottaa tutkittaviksi, koska kantajalta puuttuu oikeussuojan tarve, sillä kanteen kohteena olevat toimet eivät koske häntä perustamissopimuksen 173 artiklassa edellytetyn mukaisesti suoraan ja erikseen. Parlamentti jättää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioitavaksi viran puolesta sen, voidaanko muita vaatimuksia ottaa tutkittaviksi.

21

Kantaja katsoo, että hänellä on suora ja välitön oikeussuojan tarve, koska hän on unionin kansalainen ja riippumaton ehdokas.

22

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että koska asia koskee ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumista, se voi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan mukaisesti tutkia omasta aloitteestaan kaikki kanteen tutkittavaksi ottamiseen liittyvät seikat.

23

Ensiksikin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kumoamiskanteen ollessa kyseessä vaatimukset, jotka koskevat ainoastaan tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen toteamista, eivät voi sellaisenaan olla päteviä vaatimuksia.

24

Tämäntyyppiset vaatimukset on tästä syystä kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta.

25

Toiseksi työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti kantajan on mainittava kanteessaan oikeudenkäynnin kohde. Tämä tarkoittaa, että oikeudenkäynnin kohde on ilmoitettava riittävän tarkasti, jotta vastaaja voi käyttää tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan puolustautumiskeinoja ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ymmärtää kantajan vaatimusten tavoitteen.

26

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei ”kaikkien tähän liittyvien ja tätä seuranneiden toimien” ja erityisesti ”kirjallisten tai muiden, erityisesti poliittisesti sitoutuneiden henkilöiden nimitysehdotusten hyväksyttävyyttä koskevien toimien” samoin kuin ”28.—29.6.1995 pidettyä kuulemistilaisuutta seuranneiden toimien” kumoamista koskeva vaatimus ole riittävän täsmällinen eikä kanteen sisältöä ole yksilöity (ks. asia T-56/92, Koelman ν. komissio, tuomio 29.11.1993, Kok. 1993, s. II-1267, 19 kohta).

27

Myöskään ”kysymykseen tulevien oikeudellisten velvoitteiden” määräämistä koskeva vaatimus ei ole riittävän täsmällinen. Jos lisäksi oletetaan, että tätä viimeksi mainittua vaatimusta on tulkittava siten, että siinä vaaditaan parlamenttia koskevan määräyksen antamista, on muistutettava, että kun kyseessä on perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla nostettu kanne, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa toimielimille määräyksiä (em. asia Koelman ν. komissio, tuomion 18 kohta).

28

Edellä esitettyjen syiden perusteella nämä vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

29

Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että välitoimihakemus on tehtävä työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti erillisellä asiakirjalla.

30

Tämän vuoksi kanteeseen sisältyvät välitoimia koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta (asia T-140/94, Enrique Gutiérrez de Quijano y Llorens v. parlamentti, tuomio 22.5.1996, 32 kohta, Kok. H., s. II-689). Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja on esittänyt samat vaatimukset erillisellä asiakirjalla 2.7.1995 ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi ne edellä mainitulla, 18.8.1995 antamallaan määräyksellä, joten kanteeseen sisältyvistä välitoimia koskevista vaatimuksista ei ole tämänkään vuoksi syytä lausua.

31

Neljänneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklasta ja työjärjestyksen 44 artiklasta seuraa, että kantaja ei voi esittää vastauksessaan uusia vaatimuksia (asia T-22/92, Weißenfels v. parlamentti, tuomio 26.10.1993, Kok. 1993, s. II-1095, 27 kohta).

32

Lukuun ottamatta kanteen tutkittavaksi ottamista ja perusteltavuutta koskevia vaatimuksia samoin kuin vaatimuksia, joissa viitataan kanteessa esitettyihin vaatimuksiin, vastauksessa esitetyt vaatimukset eivät liity mitenkään kanteessa esitettyihin vaatimuksiin. Ne on tästä syystä jätettävä tutkimatta.

33

Viidenneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa nimitysehdotuksia koskevan pyynnön kumoamisvaatimuksen osalta, että perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaisesti luonnollinen henkilö voi nostaa kumoamiskanteen päätöksestä, jota ei ole osoitettu hänelle, jos se koskee häntä suoraan ja erikseen. Jotta voidaan katsoa, että kanteen kohteena oleva päätös koskee kantajaa perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaisesti erikseen, sillä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on oltava vaikutuksia kantajaan hänelle ominaisten tiettyjen erityisten ominaisuuksien tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella hänet erotetaan kaikista muista ja yksilöidään samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197 ja 223).

34

lassä asiayhteydessä riittää kun todetaan, että kanteen kohteena oleva toimi on nimitysehdotuksia koskeva pyyntö, joka on luonteensa vuoksi osoitettu määrittelemättömälle joukolle henkilöitä. Se koskee siis kantajaa ainoastaan siten, että hän on mahdollinen ehdokas. Tästä syystä nimitysehdotuksia koskevan pyynnön kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, ilman että on tarpeen ratkaista, onko kanteen kohteena oleva toimi sellainen parlamentin toimi, jonka tarkoituksena on vaikuttaa kolmansien oikeudelliseen asemaan perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisessa merkityksessä.

35

Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ottaen huomioon edellä esitetyn (22—34 kohta), että ainoastaan parlamentin pääsihteerin 15.6.1995 kantajalle osoittaman kirjeen kumoamista koskeva vaatimus (ks. edellä 7 kohta) voidaan tutkia oikeudenkäyntikuluja tässä oikeusasteessa koskevan vaatimuksen lisäksi.

36

Kantajan kanteeseen voidaan katsoa sisältyvän vain yksi ainoa tämän päätöksen kumoamista tukeva kanneperuste, ja se perustuu siihen, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, koska kantaja ei ole voinut esittää vaaditulla tavalla nimitysehdotustaan oikeusasiamiehen virkaa koskevaa äänestystä varten.

37

Tämän osalta on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon periaate tarkoittaa, että samankaltaisissa tilanteissa ei menetellä eri tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (yhdistetyt asiat T-551/93, T-231/94, T-232/94, T-233/94 ja T-234/94, Industrias Pesqueras Campos ym. v. komissio, 164 kohta, Kok. 1996, s. II-247).

38

Kantaja ei ole esittänyt yhtään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin näyttää, että muita ehdokkaita on kohdeltu eri tavalla. Erityisesti hän ei ole näyttänyt toteen, että parlamentin kirjaamo olisi suostunut jakamaan muiden henkilöiden nimitysehdotukset, jotka on tehty samoissa olosuhteissa kuin kantajan nimitysehdotus.

39

Tämän vuoksi tämä ainoa kanneperuste on hylättävä.

40

Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska parlamentti on vaatinut sitä, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman: