61991A0083

Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Tuotemarkkinoiden määrittely - Maantieteelliset markkinat - 86 artiklan soveltaminen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen niistä markkinoista, joilla määräävä markkina-asema on olemassa, erillisillä markkinoilla toteuttamiin menettelytapoihin - Väärinkäyttö - Tuotteiden sidonta - Yksinmyynti - Kohtuuttomat ehdot - Saalistushinnoittelu - Syrjivät hinnat - Hallinnollinen menettely - Hyvän hallintotavan periaate - Suullisen käsittelyn pöytäkirjan tiedoksi antaminen - Määräykset - Sakko

1. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Kuulemiset - Pöytäkirjan laatiminen - Tyhjentävyyttä koskeva vaatimus - Rajoitukset

(Komission asetuksen N:o 99/63/ETY 9 artiklan 4 kohta)

2. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Relevantit markkinat - Rajaaminen - Perusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

3. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Relevantit markkinat - Maantieteellinen rajaaminen - Perusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

4. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Käsite - Harkintaperusteet - Markkinaosuuksien suuruuden merkitys

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

5. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet - Käyttäytyminen niiden markkinoiden, joilla määräävä markkina-asema on todettu, lähimarkkinoilla - 86 artiklan soveltaminen myös, kun lähimarkkinoilla ei ole määräävää markkina-asemaa - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

6. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Väärinkäyttö - Yksinomaista hankintaa koskevat sopimukset - Tuotteiden sidonnan järjestelmä

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

7. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Väärinkäyttö - Yritys, joka vaikeuttaa kilpailijoidensa toimintaa sellaisten tuotteiden markkinoilla, jotka on tarkoitettu käytettäviksi sen valmistamien laitteiden apuna - Perustelumahdollisuus vetoamalla teknisiin seikkoihin, vastuuseen tuotetasolla tai terveyden suojelemiseen - Ei voida käyttää perusteina

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

8. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Väärinkäyttö - Kustannuksia alhaisempien hintojen soveltaminen tarkoituksena kilpailijan syrjäyttäminen

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

9. Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Väärinkäyttö - Syrjivät hintakäytännöt

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla)

10. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Rikkomisen lopettaminen - Komission toimivalta - Yrityksille annetut määräykset - Toimenpiteet, jotka voidaan määrätä

(Neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohta)

11. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Rikkomisen lopettaminen - Komission toimivalta - Yrityksille annetut määräykset - Hallinnollisen menettelyn kuluessa annetut suositukset - Lopullisessa päätöksessä määrätyt ylimääräiset toimenpiteet - Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen - Ei ole loukattu

(Neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 ja 3 kohta)

12. Kilpailu - Sakot - Määrä - Määrittäminen - Oikeus tulla kuulluksi - Yksityiskohtaiset säännöt

(Neuvoston asetuksen N:o 17 19 artikla; komission asetuksen N:o 99/63/ETY 7 artikla)

13. Kilpailu - Sakot - Määrä - Määrittäminen - Arviointiperusteet - Useista seikoista koostuva rikkominen - Komission velvollisuus eritellä määrä ottamalla huomioon ne eri seikat, joista rikkominen koostuu - Ei velvollisuutta

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

14. Kilpailu - Yhteisön säännöt - Rikkominen - Tahallisuus - Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

15. Kilpailu - Sakot - Määrä - Määrittäminen - Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

1. Tyhjentävän pöytäkirjan laatiminen kuulemistilaisuudesta on olennainen menettelymääräys silloin kun se jossain tietyssä asiassa osoittautuu välttämättömäksi, jotta kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea voisi lausua näkemyksensä ja jotta komissio voisi tehdä päätöksensä täysin tietoisena asiaan vaikuttavista seikoista eli niin, ettei se tee jonkin olennaisen seikan suhteen vääriä päätelmiä epätarkkuuksien tai laiminlyönnin vuoksi. Näin ei ole silloin, kun kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan ainoastaan jätetään ottamatta asianomaisen yrityksen edustajan tietyt lausumat, joihin ei sisälly tärkeitä uusia tietoja verrattuna muihin kyseisen yrityksen edustajien suullisessa käsittelyssä esittämiin pöytäkirjaan otettuihin huomautuksiin. Tällaisessa tapauksessa laiminlyönnillä ei loukata asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksia, eikä se voi vaikuttaa millään tavoin kuulemismenettelyn lopputulokseen eikä lopullisen päätöksen sisältöön. Tämän vuoksi tällaisesta laiminlyönnistä ei voi seurata, että koko hallinnollinen menettely olisi virheellinen ja lopullinen päätös lainvastainen.

2. Yrityksen mahdollista määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla voidaan tutkia vasta kun on osoitettu, että relevanttien tuotteiden markkinat ovat yleisten markkinoiden muista aloista erilliset. Relevantit tuotemarkkinat on määriteltävä ottamalla huomioon kaikki taloudelliset olosuhteet, jotta voidaan arvioida asianomaisen yrityksen tosiasiallinen taloudellinen valta. Sen arvioimiseksi, onko yrityksellä mahdollisuus toimia kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja lopulta kuluttajista huomattavan riippumattomalla tavalla, on ensin määriteltävä, mitkä tuotteet - vaikka ne eivät olisi toisten tuotteiden kanssa toisiaan korvaavia - ovat riittävästi korvattavissa yrityksen itsensä tarjoamien tuotteiden kanssa paitsi niiden objektiivisten ominaisuuksiensa vuoksi, joiden perusteella ne erityisesti soveltuvat saman tarpeen tyydyttämiseen, myös markkinoiden kilpailuolosuhteiden sekä kysynnän ja tarjonnan rakenteen vuoksi.

3. Perustamissopimuksen 86 artiklan rakenteen mukaan maantieteelliset markkinat on rajattava sen määrittämiseksi, onko asianomaisella yrityksellä määräävä markkina-asema yhteisössä tai sen merkittävässä osassa. Maantieteellisten markkinoiden määritteleminen edellyttää siten taloudellista arviointia. Ne voidaan siten määritellä alueeksi, jolla kaikilla taloudellisilla toimijoilla on samankaltaiset tai riittävän yhdenmukaiset kilpailun edellytykset juuri relevanttien tuotteiden osalta, ilman, että edellytysten olisi oltava täysin yhdenmukaiset.

4. Noin 90 prosentin markkinaosuus on jo itsessään, jos poikkeuksellisia olosuhteita ei ole, riittävä peruste sille päätelmälle, että yritys on määräävässä markkina-asemassa. On selvää, että tällaiset osuudet asettavat kysymyksessä olevan yrityksen muiden toimijoiden kannalta välttämättömän kauppakumppanin asemaan markkinoilla ja takaavat määräävälle markkina-asemalle ominaisen toiminnan itsenäisyyden.

5. Perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa määräävässä asemassa olevalle yritykselle asetetun erityisen vastuun, joka koskee sen varmistamista, ettei sen toiminta haittaa toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla, on katsottava merkitsevän, ettei yritys saa toiminnallaan estää markkinoilla, joilla juuri kyseessä olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, vielä voimassa olevan kilpailuasteen säilymistä ja mainitun kilpailun kehittymistä.

Näin ollen tällaisen yrityksen toiminta kuuluu perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisalaan ja siitä voidaan määrätä seuraamuksia kyseisen artiklan mukaisesti, myös jos yrityksen toiminta on kohdistunut niistä markkinoista erillisiin markkinoihin, joilla määräävä markkina-asema on olemassa, koska, siltä osin kuin kyseiset markkinat ovat läheisesti yhteydessä niihin markkinoihin, joilla määräävä markkina-asema on olemassa, ja siltä osin kuin yrityksellä on näillä markkinoilla johtava asema, se voi toimia itsenäisesti suhteessa muihin näillä markkinoilla toimiviin yrityksiin, minkä perusteella sillä on myös näillä markkinoilla erityinen vastuu toimivan ja vääristymättömän kilpailun säilyttämisestä, ilman että sen olisi osoitettava olevan määräävässä markkina-asemassa.

6. Se että markkinoilla määräävässä asemassa oleva yritys sitoo koneitaan ostavia asiakkaitaan velvoitteella, joka koskee kyseisiin koneisiin käytettävien raaka-aineiden yksinomaista hankintaa joko siltä tai sen osoittamalta tavarantoimittajalta, on perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä. Se että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys sitoo asiakkaitaan suoraan tai epäsuorasti yksinostovelvoitteella, on katsottava väärinkäytöksi, koska se poistaa asiakkaalta hankintalähteitä koskevan valintamahdollisuuden ja estää toisten tuottajien pääsyn markkinoille. Näin on myös kun tällainen tuotteiden sidonta on kauppatapojen mukaista, sillä kilpailluilla markkinoilla vallitsevissa normaaleissa olosuhteissa hyväksyttävää käytäntöä ei voida hyväksyä silloin kun kilpailu markkinoilla on jo rajoittunutta.

7. Perustamissopimuksen 86 artiklassa kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä, joka valmistaa ja pitää kaupan sekä koneita että niiden yhteydessä käytettäviksi tarkoitettuja kulutustavaroita, teknisiin vaatimuksiin, tuotevastuuseen taikka kansanterveyden tai sen maineen suojelemiseen vetoamalla päättämästä omasta aloitteestaan, että kyseiset koneet ja tavarat muodostavat erottamattoman yhtenäisen järjestelmän ja että tuotteiden sidonta on näin ollen välttämätöntä, koska tämä estää kulutustavaroiden alan mahdollisten kilpailijoiden pääsyn markkinoille.

8. Vaikka tietyissä olosuhteissa voidaan hyväksyä, että määräävässä asemassa oleva yritys harjoittaa tappiollista myyntiä, sitä ei voida hyväksyä silloin, kun kyseiseen myyntiin liittyy syrjäytystarkoitus. Vaikka yhteisön oikeudessa annetaan määräävässä asemassa olevalle yritykselle oikeus kohtuullisessa määrin suojata taloudelliset intressinsä, siinä ei hyväksytä toimia, joiden tarkoituksena on tämän määräävän aseman vahvistaminen ja sen väärinkäyttö. Erityisesti perustamissopimuksen 86 artiklassa kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä syrjäyttämästä kilpailijaa harjoittamalla muunlaista kuin laatukilpailuun liittyvää hintakilpailua.

Negatiivisten brutto- tai puolibruttomarginaalien - jotka on saatu vähentämällä myyntihinnasta välittömät muuttuvat kustannukset tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset eli valmistettuun yksikköön liittyvät kustannukset - olemassaolo antaa aihetta olettaa, että hintakäytäntöön liittyy syrjäytystarkoitus. Määräävässä asemassa olevalle yritykselle ei ole mitään etua keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia (toisin sanoen niitä kustannuksia, jotka vaihtelevat valmistetun määrän mukaan) alhaisempien hintojen soveltamisesta, paitsi jos sen tarkoituksena on syrjäyttää kilpailijansa voidakseen sitten nostaa hintojaan käyttäen hyväkseen monopoliasemaansa, koska jokainen myyntitapahtuma tuottaa sille kaikkien valmistettuun yksikköön liittyvien kiinteiden kustannusten (toisin sanoen niiden kustannusten, jotka säilyvät muuttumattomina riippumatta valmistetuista määristä) sekä ainakin muuttuvien yksikkökustannusten osan suuruisen menetyksen.

Lisäksi on todettava, että jos nettomarginaali on negatiivinen ja bruttomarginaali positiivinen eli jos hinnat ovat keskimääräisiä kokonaiskustannuksia (joihin sisältyvät sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset) alhaisemmat, mutta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeammat, niiden on katsottava merkitsevän väärinkäyttöä, jos ne on määritetty osana sellaista suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kilpailijan syrjäyttäminen. Tällaisten hintakäytäntöjen, joiden tarkoituksena on kilpailijan vahingoittaminen, ajallinen kesto on tällöin otettava huomioon.

9. Perustamissopimuksen 86 artiklan c kohdassa kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä soveltamasta eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita käyttäjiä syrjiviä hintoja. Vaikka kyseisessä määräyksessä ei estetä sitä, että tällainen yritys vahvistaa erilaiset hinnat eri jäsenvaltioissa, varsinkin kun hintaerot ovat perusteltuja kaupan pitämisen edellytysten ja kilpailun voimakkuuden vaihtelun vuoksi, määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on kuitenkin oikeus ainoastaan puolustaa sillä tavoin kohtuullisella tavalla kaupallisia etujaan. Se ei voi toteuttaa sellaisia eri jäsenvaltioiden välisiä keinotekoisia hintaeroja, joiden seurauksena sen asiakkaat joutuvat epäedulliseen asemaan ja joiden seurauksena kilpailu vääristyy kansallisten markkinoiden keinotekoisen eristämisen seurauksena.

10. Jos yritys on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa soveltamalla sekä syrjiviä hintoja tai syrjäytyshintoja että uskollisuusalennuksia, komissiolla on sille asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluva toimivalta määrätä lopettamaan rikkominen kieltämällä asianomaista yritystä kaikilla niillä markkinoilla, joilla siihen sovelletaan 86 artiklaa, myöntämästä tietyille asiakkailleen minkäänlaisia alennuksia tai suhteessa muihin edullisempia ehtoja, jotka eivät ole objektiivisesti perusteltuja.

11. Komissio ei loukkaa luottamuksensuojan periaatetta määrätessään lopullisessa päätöksessään niiden toimenpiteiden lisäksi, joita se oli suositellut jo hallinnollisen menettelyn kuluessa, tiettyjä lisätoimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi. Asetuksen N:o 17 3 artiklan 3 kohdassa ainoastaan annetaan komissiolle toimivalta antaa yrityksille suosituksia väärinkäytön lopettamiseksi, ennen kuin se tekee päätöksen, jossa saman artiklan nojalla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen. Se, että yritys, jota asia koskee, noudattaa kyseisiä suosituksia, ei voi saman artiklan 1 kohdan nojalla koskaan vaikuttaa rajoittavasti komissiolle myönnettyyn toimivaltaan määrätä päätöksessään kaikista niistä toimenpiteistä, joiden se katsoo olevan tarpeen todetun väärinkäytön lopettamiseksi.

12. Asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 99/63/ETY 7 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että ennen sakkojen määräämistä komission on varattava yrityksille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa komission niitä vastaan esittämistä väitteistä. Näin ollen kysymyksessä olevien yritysten puolustautumisoikeudet, siltä osin kuin on kysymys sakon määrän määräämisestä, on taattu sillä, että yritykset voivat esittää komissiolle huomautuksia rikkomisen kestosta, vakavuudesta ja kilpailunvastaisen luonteen ennakoitavuudesta.

13. Jotta asianomaiset yritykset voisivat arvioida, onko sakon määrä asianmukainen, sekä esittää puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi tutkia päätöksen laillisuuden, komission ei, toisin kuin kantaja väittää, tarvitse eritellä sakon määrää sen yksilöimiseksi, mikä sakon osa on seurausta mistäkin väärinkäytöstä. On todettava erityisesti, että sellainen erittely on mahdotonta silloin kun, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa, kaikki kilpailusääntöjen rikkomiset ovat osa yhtenäistä kokonaisstrategiaa ja kun niitä on näin ollen sekä perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta että sakon määräämiseksi tarkasteltava kokonaisuutena. Riittää, että komissio täsmentää päätöksessä ne arviointiperusteet, joiden mukaisesti se on määrittänyt yritykselle määrätyn sakon yleisen tason. Sen ei tarvitse yksilöidä sitä, miten se on ottanut huomioon kunkin yksittäisen seikan, jotka on mainittu näiden arviointiperusteiden yhteydessä ja jotka ovat vaikuttaneet sakon yleisen tason määrittämiseen.

14. Jotta kilpailusääntöjen rikkominen voitaisiin katsoa tahalliseksi, riittää, että kysymyksessä olevan yrityksen olisi pitänyt tietää menettelynsä olevan kilpailua rajoittava, riippumatta siitä, tiesikö se rikkovansa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä.

15. Suhteuttaakseen sakon määrän siihen, kuinka vakavalla tavalla yritys on rikkonut yhteisön kilpailusääntöjä, komissio voi ottaa huomioon tiettyjen rikkomistapausten erityisen pitkän keston, kaikkia tai lähes kaikkia kyseisen yrityksen tuotteita koskevien rikkomistapausten, joista jotkin vaikuttivat kaikkiin jäsenvaltioihin, määrän ja moninaisuuden, kuten myös tarkoitukselliseen ja yhdenmukaiseen strategiaan - jonka tarkoituksena oli erilaisilla kilpailijoiden syrjäyttämiseksi ja asiakkaiden sitomiseksi yritykseen tarkoitetuilla menettelytavoilla kyseisen yrityksen määräävän markkina-aseman keinotekoinen säilyttäminen tai lujittaminen markkinoilla, joilla kilpailu oli jo muutenkin rajoittunutta - perustuvan rikkomisen erityisen vakavuuden, ja lopuksi väärinkäytön erityisen haitalliset vaikutukset kilpailuun sekä yrityksen tämän rikkomisen seurauksena saavuttamat edut.

Näin ollen sakon määrä, joka on suuruudeltaan noin 2,2 prosenttia tietyn vuoden kokonaisliikevaihdosta, ei ole kohtuuton. Se pysyy asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan sakon määrä voi olla jopa 10 prosenttia asianomaisen yrityksen edellisen varainhoitovuoden kokonaisliikevaihdosta, määrätyissä rajoissa.

Asiassa T-83/91,

Tetra Pak International SA, kotipaikka Pully (Sveitsi), edustajanaan ensin Christopher Bellamy, QC, myöhemmin asianajaja John Swift, QC, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, sekä asianajaja Michel Waelbroeck ja asianajaja Alexandre Vandencasteele, Bryssel, sekä Vivien Rose ja ensin barrister Stephen Morris, myöhemmin barrister Rhodri Thompson, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 8-10 rue Mathias Hardt,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Julian Currall, avustajanaan Nicholas Forwood, QC, ja barrister David Lloyd Jones, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1991 tehdyn komission päätöksen 92/163/ETY (IV/31.043 - Tetra Pak II, EYVL 1992, L 72, s. 1),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN

TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. Cruz Vilaça sekä tuomarit C. P. Briët, A. Kalogeropoulos, A. Saggio ja J. Biancarelli,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisen menettelyn ja 22.3.1994 pidetyn suullisen käsittelyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Tosiseikat ja menettely

1 Komissio totesi ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1991 tekemällään päätöksellä 92/163/ETY (IV/31.043 - Tetra Pak II, EYVL 1992, L 72, s. 1, jäljempänä päätös), että Tetra Pak International SA:lla (jäljempänä Tetra Pak) oli määräävä markkina-asema nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitettujen aseptisten koneiden ja pahvipakkausten markkinoilla Euroopan talousyhteisössä (jäljempänä yhteisö), ja että se oli käyttänyt väärin kyseistä asemaa ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetulla tavalla ainakin vuodesta 1976 vuoteen 1991 sekä aseptisten että ei-aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoilla. Komissio määräsi yritykselle 75 miljoonan ecun sakon ja määräsi sen lopettamaan todetun rikkomisen.

2 Tetra Pak, jonka kotipaikka on Sveitsissä, sovittaa yhteen erään alkujaan ruotsalaisen, sittemmin maailmanlaajuiseksi levinneen yritysryhmän toimintatapoja. Tetra Pak -yhtymä on erikoistunut laitteisiin, jotka on tarkoitettu nestemäisten ja puolijuoksevien elintarvikkeiden, erityisesti maidon, pakkaamiseen pahvisiin pakkauksiin. Tetra Pakin alaa ovat sekä aseptinen että ei-aseptinen pakkaaminen. Toiminta kohdistuu erityisesti pahvipakkausten ja täyttölaitteiden valmistukseen yritysryhmän omaa teknologiaa hyödyntämällä.

3 Päätöksessä ilmoitetuista tiedoista käy ilmi, että Tetra Pak -yhtymän konsolidoitu liikevaihto oli 2,4 miljardia ecua vuonna 1987 ja 3,6 miljardia vuonna 1990. Liikevaihdosta noin 90 prosenttia kertyi kartonkimarkkinoilta ja loput 10 prosenttia pakkauskoneiden markkinoilta ja niihin liittyvästä toiminnasta. Liikevaihdosta hieman yli 50 prosenttia kertyi yhteisön alueelta. Yhteisön maista Italia on se maa tai yksi niistä maista, joissa Tetra on Pak on parhaiten onnistunut markkina-asemansa luomisessa. Yhtymän seitsemän italialaisen yhtiön konsolidoitu liikevaihto vuonna 1987 oli 204 miljoonaa ecua.

4 Päätös on yksi kolmesta Tetra Pakia koskevasta päätöksestä. Ensimmäinen niistä on ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1988 tehty komission päätös 88/501/ETY [IV/31.043 - Tetra Pak I (BTG-lisenssi), EYVL L 272, s. 27, jäljempänä Tetra Pak I -päätös], jolla komissio totesi, että hankkimalla Liquipak-yhtymän ostolla erästä uutta maidon aseptista pakkausmenetelmää eli ultralämpökäsittelyä (jäljempänä UHT) koskevan patenttilisenssin yksinoikeuden Tetra Pak rikkoi perustamissopimuksen 86 artiklaa kyseisen hankinnan suorituspäivästä kyseisen yksinoikeuden päättymispäivään asti. Päätökseen haettiin muutosta, mutta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi muutoksenhaun asiassa T-51/89, Tetra Pak Rausing v. komissio, 10.7.1990 antamallaan tuomiolla (Kok. 1990, s. II-309). Toinen päätös on erään yrityskeskittymän yhteismarkkinoille soveltuvuuden toteamisesta 19 päivänä heinäkuuta 1991 tehty päätös 91/535/ETY (asia n:o IV/M068 - Tetra Pak v. Alfa-Laval, EYVL L 290, s. 35), jolla komissio totesi yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (oikaistu versio EYVL 1990, L 257, s. 13) 8 artiklan 2 kohdan perusteella Tetra Pakin suorittaman Alpha-Laval AB:tä koskevan yritysoston yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

5 Siltä osin kuin on kysymys käsiteltävänä olevassa asiassa tarkoitetuista tuotteista, päätöksessä (6 kohta) esitetyistä luvuista käy ilmi, että vuonna 1983 noin 90 prosenttia pahvipakkauksista käytettiin maidon ja muiden nestemäisten maitotuotteiden pakkaamiseen. Saman lähteen mukaan kyseinen osuus oli vuonna 1987 noin 79 prosenttia maidon pakkausten osuuden ollessa 72 prosenttia. Noin 16 prosenttia pakkauksista käytettiin hedelmämehujen pakkaamiseen. Pakkauksista ainoastaan noin 5 prosenttia käytettiin muihin tuotteisiin (viineihin, mineraalivesiin, tomaattipohjaisiin tuotteisiin, keittoihin, kastikkeisiin ja vauvanruokiin).

6 Maidon pakkaamisen osalta on huomautettava, että maitoa myydään pääasiallisesti pastöroituna (tuore maito) tai aseptisesti iskukuumennettuna; tällainen käsittely mahdollistaa useiden kuukausien säilytyksen jäähdyttämättömässä ympäristössä (iskukuumennettu maito). Päätöksestä käy ilmi, että steriloidun maidon osuus yhteisön markkinoilla sen sijaan on suhteellisen vähäinen.

7 Aseptisella alalla Tetra Pak valmistaa erityisesti iskukuumennetun maidon pakkaamiseen tarkoitettua "Tetra Brik" -järjestelmää. Kantajan antamien tietojen mukaan järjestelmässä tarvittavat laitteet tuotiin Saksan markkinoille vuonna 1968, ja vuonna 1970 aloitettiin niiden markkinointi muissa Euroopan maissa. Järjestelmää sovellettaessa käyttäjälle rullina toimitettava kartonki tehdään aseptiseksi itse täyttökoneessa upottamalla se vetyperoksidinesteeseen, minkä jälkeen sillä pakataan neste sen virratessa aseptiseen ympäristöön. Samalla alalla yksi ainoa Tetra Pakin kilpailija, PKL-yhtiö, jossa sveitsiläisellä SIG-yhtiöllä (Société industrielle générale) on määräysvalta, valmistaa myös aseptista järjestelmää, jossa pakkaamiseen käytetään "Combiblocs"-nimellä tunnettuja tiiliskiven muotoisia pahvipakkauksia. Toisin kuin Tetra Pakin jatkuvan pakkaamisen menetelmässä, siinä kartonki muotoillaan valmiiksi ennen pakkausajankohtaa. Teknisten syiden sekä sen vuoksi, että aseptisten koneiden valmistajilla on tapana toimittaa kartonkia myös omissa koneissaan käytettäväksi, aseptisen täyttötekniikan hallitseminen varmistaa pääsyn sekä aseptisten koneiden että aseptisten kartonkien markkinoille.

8 Sen sijaan ei-aseptinen pakkaaminen ei, varsinkaan kun on kysymys tuoreesta pastöroidusta maidosta, edellytä tällaista steriilisyysastetta, eikä siihen näin ollen tarvita yhtä pitkälle kehitettyjä laitteita. Ei-aseptisten kartonkien markkinoilla Tetra Pak käytti alussa ja käyttää yhä tiiliskiven muotoisia pakkauksia, mutta sen pääasiallinen tuote kyseisillä markkinoilla on nyt "Gable Top" -tyyppinen sivultaan päätykolmion muotoinen "Tetra Rex" -pakkaus, joka on norjalaisen Elopak-yhtymän (jäljempänä Elopak) valmistaman "Pure-Pak"-pakkauksen suora kilpailija.

9 Tetra Pak valmistaa itse omat ei-aseptiseen pakkaamiseen käyttämänsä koneet. Lisäksi se on Elopakin ja PKL:n tavoin, tosin vain vaihtelevasti, noin kymmenen pientuottajan, joista tärkeimpiä ovat Nimco, Cherry Burrel ja Shikoku, valmistamien koneiden jälleenmyyjä.

10 Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että Tetra Pak on hankkinut patentteja kehittämälleen kone- ja kartonkialan perusteknologialle ja sen menetelmille sekä näihin tuotteisiin myöhemmin tehdyille muutoksille ja tietyille erityistekniikoille, kuten kartongin taivuttamisen menetelmälle. Viimeiset 60-luvulla kehitettyjä aseptisia Tetra Brik -kartonkeja suojaavat patentit raukeavat 2000-luvun alussa (päätöksen 22 kohta). Asianosaisten esittämien yhdenmukaisten tietojen mukaan Tetra Pak ei ole myöntänyt ainoatakaan kartonkejaan koskevaa valmistuslisenssiä yhteisössä.

11 Päätöksestä käy myös ilmi, että lukuun ottamatta Tetra Pakin haltuunsa ottamalle Liquipakille työskenteleviä jälleenmyyjiä, Tetra Pakin koneiden ja pakkausten jakelusta yhteisössä huolehtii yksinomaan Tetra Pakin tytäryhtiöistä muodostuva verkosto (21 kohta).

12 Vertailujakson kuluessa Tetra Pakin ja sen yhteisön eri jäsenvaltioissa olevien asiakkaiden välillä oli voimassa erilaisia koneiden myyntiä ja vuokrausta sekä kartonkien toimitusta koskevia vakiosopimuksia. Sopimuksiin sisällytettyjen ehtojen, joilla on vaikutusta kilpailuun, sisältö on esitetty tiivistelmänomaisesti päätöksen 24-45 kohdassa seuraavasti:

"2.1. Tetra Pakin laitteita koskevat myyntiehdot (liite 2.1)

(24) Myyntiä koskevia vakiosopimuksia on seuraavissa viidessä maassa: Kreikka, Irlanti, Italia, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kunkin tarkastellun sopimuslausekkeen kohdalla on merkitty sulkuihin se maa tai ne maat, joita asia koskee.

2.1.1. Laitteiden kokoonpano

(25) Tetra Pak varaa itselleen Italiassa myytyjen laitteiden kokoonpanoa koskevan valvontaoikeuden ja kieltää ostajaa

(i) lisäämästä koneisiin lisävarusteita;

(ii) muuttelemasta konetta, lisäämästä siihen osia tai poistamasta siitä osia;

(iii) siirtämästä konetta.

2.1.2. Laitteiden käyttö ja huolto

(26) Seuraavien viiden laitteen käyttöä ja huoltoa koskevan sopimuslausekkeen tarkoituksena on taata Tetra Pakin yksinoikeus ja valvontaoikeus seuraavissa asioissa:

(iv) huoltoa ja korjausta koskeva yksinoikeus (kaikki maat Espanjaa lukuun ottamatta);

(v) varaosien toimitusta koskeva yksinoikeus (kaikki maat Espanjaa lukuun ottamatta);

(vi) oikeus sellaisen teknisen avun, koulutuksen, huollon ja ajantasalla pitämisen tarjoamiseen ilmaiseksi, joita asiakas ei ole pyytänyt (Italia);

(vii) liukuva hinnoittelu (40 prosenttiin asti kuukausittaisesta perusmaksusta), joka koskee osaa tekniseen apuun, huoltoon ja ajantasalla pitämiseen liittyvistä kustannuksista kaikissa samantyyppisissä Tetra Pakin koneissa käytettyjen kartonkien määrän mukaan (Italia);

(viii) velvollisuus ilmoittaa Tetra Pakille kaikista laitteisiin tehdyistä teknisistä parannuksista tai muutoksista ja varata sille niiden omistusoikeus (Italia).

2.1.3. Kartongit

(27) Seuraavat neljä kartonkia koskevaa sopimuslauseketta on myös tarkoitettu takaamaan Tetra Pakin kyseistä tuotetta koskeva yksinoikeus ja valvontaoikeus:

(ix) velvollisuus käyttää koneissa yksinomaan Tetra Pak -kartonkia (kaikki maat);

(x) velvollisuus hankkia kartongit yksinomaan Tetra Pakilta tai sen nimeämältä toimittajalta (kaikki maat);

(xi) velvollisuus ilmoittaa Tetra Pakille kaikista kartonkeihin tehdyistä teknisistä parannuksista tai muutoksista ja velvollisuus varata sille niiden omistusoikeus (Italia);

(xii) kartonkeihin liitettävää tekstiä koskeva valvontaoikeus (Italia).

2.1.4. Tarkastukset

(28) Seuraavien kahden lausekkeen tarkoituksena on erityisesti sen valvominen, että ostaja noudattaa sopimusvelvoitteita:

(xiii) ostajan velvollisuus antaa kuukausittainen selonteko (Italia);

(xiv) Tetra Pakille varattu oikeus yllätystarkastuksiin (Italia).

2.1.5. Laitteita koskevan omistusoikeuden siirtäminen tai käyttöoikeuden luovutus

(29) Seuraavissa kahdessa sopimuslausekkeessa rajoitetaan jälleenmyynti- tai luovutusoikeutta:

(xv) velvollisuus hankkia Tetra Pakin suostumus laitteiden jälleenmyyntiä tai käyttöoikeuden luovutusta varten (Italia), jälleenmyyntimahdollisuus tietyin edellytyksin (Espanja) ja Tetra Pakin takaisinosto-oikeus ennalta sovituin kiintein hinnoin (kaikki maat). Tämän lausekkeen noudattamatta jättämisestä voi seurata erityinen rangaistus (Kreikka, Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta);

(xvi) velvollisuus varmistaa se, että kolmas, joka hankkii laitteita, noudattaa ensimmäisen ostajan velvollisuuksia (Italia, Espanja).

2.1.6. Takuu

(30) (xvii) Myytyjen laitteiden takuun edellytyksenä on, että kaikkia sopimuslausekkeita noudatetaan (Italia) tai vähintään se, että ostaja käyttää yksinomaan Tetra Pak -kartonkia (muut maat).

2.2. Tetra Pakin laitteita koskevat vuokraehdot (liite 2.2)

(31) Kaikissa yhteisön maissa Kreikkaa ja Espanjaa lukuun ottamatta on vuokrausta koskevia vakiosopimuksia.

Vuokrasopimuksissa on suurin osa myyntisopimusten sisältämistä ehdoista, joihin on tehty tarpeelliset muutokset. Muut ehdot ovat erityisiä vuokraehtoja, joiden kaikkien tarkoituksena on Tetra Pakin ja asiakkaiden välisten suhteiden lujittaminen mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

2.2.1. Laitteiden kokoonpano

(32) Tässä kohdassa esitetään lausekkeet (i), (ii) ja (iii) [Italia lauseke (i); kaikki maat lauseke (ii); Ranska, Irlanti, Italia, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta lauseke (iii)].

(xviii) Lisäksi vuokraaja velvoitetaan lisälausekkeella käyttämään yksinomaan Tetra Pak -kartonkien kuljetukseen tarkoitettuja laatikoita, päällyspakkauksia ja/tai säiliöitä (Saksa, Belgia, Italia, Luxemburg, Alankomaat) tai hankkimaan vastaavat edellytykset täyttävät tarvikkeet Tetra Pakilta (Tanska, Ranska).

2.2.2. Laitteiden käyttö ja huolto

(33) Tässä kohdassa esitetään yksinoikeutta koskevat lausekkeet (iv) ja (v) (kaikki maat).

Lisäksi esitetään lauseke (viii), jossa Tetra Pakille varataan omistusoikeus käyttäjän tekemiin parannuksiin (Belgia, Saksa, Italia, Luxemburg, Alankomaat) tai jossa vähintään velvoitetaan vuokraaja myöntämään Tetra Pakille käyttölisenssi (Tanska, Ranska, Irlanti, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta).

2.2.3. Kartongit

(34) Tässä kohdassa esitetään samat yksinomaista hankintaa koskevat lausekkeet (ix) (kaikki maat) ja (x) (Italia), lauseke (xi), jossa Tetra Pakille myönnetään tehtyjä parannuksia koskeva omistusoikeus (Tanska, Italia) tai vähintään sille kuuluva käyttölisenssi (Ranska, Irlanti, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta), ja lauseke (xii), jossa sille varataan niiden tekstien tai tavaramerkkien valvontaoikeus, jotka asiakas tahtoo liittää pakkauskartonkeihin (Saksa, Espanja, Kreikka, Italia, Alankomaat, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta).

2.2.4. Tarkastukset

(35) Kuten myynnin ollessa kysymyksessä, vuokraajan on annettava kuukausittainen selonteko [lauseke (xiii) - kaikki maat], jonka antamatta jättämisestä voidaan laskuttaa kiinteällä summalla (Belgia, Luxemburg, Alankomaat), ja sallittava laitteiden sijoituspaikassa suoritettavat tarkastukset [lauseke (xiv) - kaikki maat] ja yllätystarkastukset (kaikki maat Tanskaa, Saksaa, Irlantia, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta).

(xix) Eräässä toisessa lausekkeessa sallitaan vuokraajana olevan yrityksen tilien tarkastaminen (kaikki maat) - milloin tahansa (Tanska, Ranska) - ja (maasta riippuen) vuokraajana olevan yrityksen laskujen, kirjeenvaihdon tai minkä tahansa muun sellaisen asiakirjan tarkastaminen, joka on tarpeen käytettyjen kartonkien määrän tarkistamiseksi.

2.2.5. Vuokrasopimuksen siirto, alivuokrasopimukset, käyttöoikeuden luovutus tai käyttö kolmannen lukuun

(36) Myynnin ollessa kysymyksessä omaisuuden myöhempi siirto on mahdollista ainoastaan hyvin rajoitetuissa olosuhteissa.

(xx) Vuokrasopimusten määräyksissä suljetaan samoin pois vuokrasopimusten luovutus, alivuokrasopimukset (kaikki maat) tai jopa pelkkä tilaustyö kolmannen lukuun (Italia).

2.2.6. Takuu

(37) Tämän kohdan teksti on sanamuodoltaan epätarkempaa kuin myyntisopimuksissa: siinä takuun edellytykseksi asetetaan Tetra Pakin koneiden 'huollosta' ja 'moitteettomasta käytöstä' antamien ohjeiden noudattaminen (kaikki maat). 'Ohjeiden', 'huollon' ja 'moitteettoman käytön' käsitteet ovat kuitenkin niin väljiä, että niiden on tulkittava kattavan vähintään Tetra Pakin varaosien, korjaus- ja huoltopalveluiden sekä pakkausmateriaalien yksinomaisen käytön. Tetra Pakin väitetiedoksiantoon antamat kirjalliset ja suulliset vastaukset vahvistavat tämän tulkinnan.

2.2.7. Vuokran määrääminen ja maksuehdot

(38) Vuokra sisältää seuraavat osat (kaikki maat):

a) (xxi) vuokran 'alkuosuus', joka maksetaan silloin kun kone annetaan vuokraajan käyttöön. Tämä maksu ei välttämättä ole määrältään alhaisempi kuin samojen koneiden myyntihinta, ja se muodostaa lähes yksinään tällöin ja myöhemmin maksettavien vuokrien koko määrän (joissain tapauksissa yli 98 prosenttia);

b) neljännesvuosittain ennakkoon maksettava vuotuinen vuokra;

c) (xxii) kuukausittainen tuotantomaksu, jonka määrä alenee asteittain kaikissa samantyyppisissä Tetra Pak -koneissa käytettyjen kartonkien määrän mukaan. Tämä maksu korvaa osaan huoltokuluista myynnin yhteydessä sovelletun määrältään rinnastettavissa olevan liukuvan hinnoittelun [katso lauseke (vii)]. Tietyissä maissa (Saksa, Ranska, Portugali) tämän maksun suorittamatta jättämisestä määräajan kuluessa seuraa erityinen rangaistus.

2.2.8. Vuokrasopimuksen kesto

(39) Vuokrasopimuksen kesto ja sen päättymiseen sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt vaihtelevat jäsenvaltioittain.

(xxiii) Vuokrasopimuksen vähimmäiskesto on kolmesta vuodesta (Tanska, Irlanti, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta) yhdeksään vuoteen (Italia).

2.2.9. Rangaistuslauseke

(40) (xxiv) Tavanomaisten vahingonkorvausten lisäksi Tetra Pak varaa itselleen oikeuden määrätä rangaistus vuokralaiselle, joka rikkoo jotain sopimusvelvoitetta; Tetra Pak määrää harkintansa mukaan tämän rangaistuksen määrän tietyn enimmäiskynnyksen rajoissa tapauksen vakavuuden perusteella (Italia).

2.3. Kartonkia koskevat toimitusehdot (liite 2.3)

(41) Toimitusta koskevia vakiosopimuksia on Kreikassa, Irlannissa, Italiassa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; ne ovat pakollisia aina kun asiakas vuokraamisen sijasta ostaa koneen.

2.3.1. Yksinomainen hankinta

(42) (xxv) Ostaja sitoutuu hankkimaan yksinomaan Tetra Pakilta kaikki Tetra Pakin tietyssä koneessa tai tietyissä koneissa käytettävät pakkausmateriaalit (kaikki maat) ja kaikissa muissa myöhemmin hankittavissa Tetra Pak -koneissa käytettävät pakkausmateriaalit (Italia).

2.3.2. Sopimuksen kesto

(43) (xxvi) Sopimus allekirjoitetaan ensin yhdeksäksi vuodeksi, minkä jälkeen se voidaan uusia viideksi vuodeksi (Italia) tai niin pitkäksi aikaa kuin kone pysyy ostajan omistuksessa (Kreikka, Irlanti, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta).

2.3.3. Hintojen määrääminen

(44) (xxvii) Kartongit toimitetaan tilauksentekoajankohtana voimassa ollein hinnoin. Minkäänlaisesta tasoitus- tai indeksijärjestelmästä ei ole sovittu (kaikki maat).

2.3.4. Sanamuoto

(45) Tässä kohdassa mainitaan jälleen Tetra Pakin valvontaoikeus [lauseke (xii)], joka koskee sen tekstin tai niiden tavaramerkkien sanamuotoa, jotka asiakas tahtoo liittää kartonkeihin."

13 Päätöksestä käy ilmi, että erityisesti kartonkiin pakattavien nestemäisten elintarvikkeiden aseptisen pakkaamisen alan järjestelmien tarjonnan rakenne yhteisössä on melko monopolistinen: Tetra Pakin hallussa oli päätöksentekoajankohtana 90-95 prosenttia alasta (12 kohta). Vuonna 1985 Tetra Pakin hallussa oli noin 89 prosenttia kartonkimarkkinoista ja 92 prosenttia aseptisten koneiden markkinoista yhteisön alueella (päätöksen liitteet 1.1 ja 1.2). PKL:llä, joka oli sen ainoa todellinen kilpailija näillä markkinoilla, oli hallussaan lähes kaikki loput markkinaosuudet eli 5-10 prosenttia alasta.

14 Ei-aseptisen alan rakenne on avoimempi mutta silti harvojen hallitsema. Päätöksentekoajankohtana Tetra Pakilla oli hallussaan 50-55 prosenttia alasta yhteisössä (päätöksen 13 kohta). Vuonna 1985 sen hallussa oli noin 48 prosenttia kartonkimarkkinoista ja 52 prosenttia ei-aseptisten koneiden markkinoista kahdentoista nykyisen jäsenmaan alueella (päätöksen liitteet 1.1 ja 1.2). Elopakilla puolestaan oli vuonna 1985 hallussaan 27 prosenttia ei-aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoista, ja sen jälkeen varteenotettavimmalla yrityksellä PKL:llä noin 11 prosenttia kyseisistä markkinoista. Aseptisten koneiden alalla Elopak oli ainoastaan jälleenmyyjä, kunnes se osti takaisin Ex-Cell-O:n pakkauskoneosaston vuonna 1987. Kolme yhtiötä, Schouw Packing (Tanska, +/- 7 prosenttia, josta Elopak omisti 50 prosenttia), Mono-Emballage/Scalpak (Ranska/Alankomaat, +/- 2,5 prosenttia) ja Van Mierlo (Belgia, +/- 0,5 prosenttia), joiden markkinat keskittyivät yhteen tai muutamaan maahan, hallitsi loppuja 12:ta prosenttia ei-aseptisten kartonkien markkinoista. Kyseiset yhtiöt tuottivat omat kartonkinsa yleensä lisenssillä (Ex-Cell-O, jonka Elopak otti haltuunsa vuonna 1987, Nimco, Sealright jne.). Konemarkkinoilla ne olivat ainoastaan jälleenmyyjiä. Ne noin 13 prosenttia ei-aseptisten koneiden markkinoista, joita Tetra Pak, Elopak ja PKL eivät hallinneet, jakautuivat noin kymmenen pientuottajan kesken, joista tärkeimmät olivat Nimco (Yhdysvallat, +/- 4 prosenttia), Cherry Burrel (Yhdysvallat, +/- 2,5 prosenttia) ja Shikoku (Japani, +/- 1 prosentti).

15 Tuoreiden nestemäisten elintarvikkeiden kartonkiin pakkaamisen alalla Elopak on siten Tetra Pakin tärkein kilpailija. Se ei ole tähän mennessä toiminut aseptisella alalla. Päätöksestä (3 kohta) käy ilmi, että Tetra Pakin ja Elopakin liikevaihdon suhteen voitiin arvioida olleen 7,5:1 vuonna 1987. Elopakia edustaa Italiassa sen tytäryhtiö Elopak Italia (Milano). Päätöksen mukaan italialaisella tytäryhtiöllä ei ole tuotantotoimintaa paikan päällä, vaan se tuo maahan tarvitsemansa kartongit yhtymän muilta tytäryhtiöiltä.

16 Elopak Italia teki 27.9.1983 komissiolle kantelun Tetra Pak Italianaa ja muita sen Italiassa sijaitsevia sisaryhtiöitä vastaan. Yhtymä katsoi, että edellisten vuosien aikana Tetra Pak oli pyrkinyt vähentämään Elopakin kilpailukykyä Italiassa harjoittamalla sellaisia kauppatapoja, joihin liittyi 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä. Elopakin mukaan osoituksena kyseisen kaltaisista menettelytavoista olivat erityisesti Tetra Rex -kartonkien myynti saalistushinnoin, kartonkien täyttökoneita koskevien epärehellisten toimitusehtojen asettaminen ja tietyissä tapauksissa myös kyseisten laitteiden myynti saalistushinnoin. Lopuksi Elopak ilmoitti toimenpiteistä, joiden tarkoituksena oli ollut evätä siltä tiettyjen mainontavälineiden käyttö.

17 Komissio päätti aloittaa tätä asiaa koskevan menettelyn 16.12.1988. Tetra Pakille lähetettiin väitetiedoksianto 20.12.1988 päivätyllä kirjeellä. Kuuleminen tapahtui 21. ja 22.9.1989.

18 Tetra Pakin ja komission välisten neuvottelujen seurauksena, jotka koskivat kuulemisen jälkeen riidanalaisiksi jääneitä seikkoja, Tetra Pak sitoutui komissiolle osoitetulla, 1.2.1991 päivätyllä kirjeellään (päätöksen liite 7) luopumaan yksinmyyntijärjestelmästään ja muuttamaan näin ollen vakiosopimuksiaan; kirjeen liitteenä oli uusia vakiosopimuksia (kanteen liite 3). Komissio hyväksyi kyseiset sitoumukset ja katsoi päätöksensä 180 kohdassa niiden koskevan jäljempänä olevassa 21 kohdassa mainitun päätöksen 3 artiklan 3 kohdan 1, 4 ja 5 alakohdassa esitettyjen määräysten täytäntöönpanoa.

19 Komissio totesi päätöksen 1 artiklassa seuraavaa: "Tetra Pak on, käyttäen hyväkseen määräävää markkina-asemaansa nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitettujen aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoilla rikkonut ainakin vuodesta 1976 ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa sekä aseptisten tuotteiden markkinoilla että niiden lähimarkkinat ja niiden liitännäismarkkinat muodostavilla ei-aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoilla käyttäen useita eri menettelytapoja, joiden tarkoituksena oli kilpailun eliminoiminen ja/tai saavutetusta asemasta mahdollisesti seuraavien etujen maksimointi käyttäjien kustannuksella."

20 Rikkominen kuvataan päätöksessä pääkohdittain seuraavasti:

"1) sellaisen kauppapolitiikan toteuttaminen, joka on johtanut tarjonnan huomattavaan rajoittumiseen ja kansallisten markkinoiden eristymiseen yhteisössä;

2) Tetra Pak -tuotteiden käyttäjiä koskevien monien sopimuslausekkeiden, sellaisina kuin on esitetty (i)-(xxvii) kohdissa, määrääminen kaikissa jäsenvaltioissa olennaisena tarkoituksena kyseisten käyttäjien sitominen perusteettomasti Tetra Pakiin ja mahdollisen kilpailun keinotekoinen eliminoiminen;

3) sellaisten hintojen soveltaminen, jotka ovat osoittaneet eri jäsenvaltioiden käyttäjien välistä syrjintää ja joiden tavoitteena on voitu todeta ainakin Italiassa olleen kilpailijoiden syrjäyttäminen;

4) sellaisten hintojen soveltaminen koneisiin, jotka ovat osoittaneet

- eri jäsenvaltioiden käyttäjien välistä syrjintää,

- ainakin Italiassa myös saman maan eri käyttäjien välistä syrjintää,

ja

- ainakin Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa pyrkimystä syrjäyttää kilpailijat;

5) erilaisia erityisiä menettelytapoja, joiden tarkoituksena on ollut ainakin Italiassa kilpailijoiden syrjäyttäminen ja/tai niiden teknologian eliminoiminen tietyiltä markkinoilta."

21 Komissio määräsi päätöksensä 3 artiklassa kantajan lopettamaan todetun rikkomisen, jollei se ollut jo lopettanut sitä, toteuttamalla seuraavat toimenpiteet:

"1) Tetra Pak muuttaa tai poistaa koneita koskevista myynti- ja vuokrasopimuksistaan sekä kartonkien toimittamista koskevista sopimuksistaan numeroilla (i)-(xxvii) merkityt lausekkeet siltä osin kuin on tarpeen komission osoittaman väärinkäytön poistamiseksi. Uudet sopimukset on annettava komission tiedoksi;

2) Tetra Pak poistaa sellaiset eri jäsenvaltioissa tuotteisiinsa soveltamiensa hintojen väliset erot, jotka eivät ole seurausta erityisistä markkinaolosuhteista. Kaikkien asiakkaiden on yhteisössä voitava hankkia tuotteita valitsemaltaan Tetra Pakin tytäryhtiöltä sen soveltamin hinnoin;

3) Tetra Pak ei sovella syrjäytyshintoja eikä syrjiviä hintoja eikä myönnä millekään asiakkaalleen minkäänlaisia tuotteitaan koskevia alennuksia tai suhteessa muihin edullisempia maksuehtoja, jotka eivät ole objektiivisesti perusteltuja. Näin ollen ainoastaan tilauskohtaiset määrään sidotut kartonkien hinnanalennukset ovat mahdollisia, eikä erilaisten kartonkien tilauksia voida laskea yhteen alennuksen saamiseksi;

4) Tetra Pak ei voi kieltäytyä vastaamasta voimassaolevin hintaehdoin yritysten tekemiin ostotarjouksiin sen perusteella, etteivät ne ole Tetra Pak -tuotteiden lopullisia käyttäjiä.

5) Tetra Pak ilmoittaa koneen ostajalle tai vuokraajalle ne laatuvaatimukset, jotka pakkauskartonkien on täytettävä, jotta niitä voitaisiin käyttää Tetra Pakin koneissa."

22 Näissä olosuhteissa Tetra Pak vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 18.11.1991 jättämällään kanteella tuomioistuinta kumoamaan päätöksen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia. Työjärjestyksen 64 artiklassa määrättyjen prosessinjohtotoimenpiteiden mukaisesti asianosaisia vaadittiin esittämään tiettyjä asiakirjoja ja vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin ennen suullista käsittelyä. Suullinen käsittely pidettiin 22.3.1994.

Asianosaisten vaatimukset

23 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa komission 24.7.1991 tekemän päätöksen;

- kumoaa kaikissa tapauksissa joko kokonaan tai osittain mainitun päätöksen 1 ja/tai 2 ja/tai 3 ja/tai 4 artiklan;

- poistaa 2 artiklassa määrätyn sakon tai alentaa sitä kaikissa tapauksissa;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut;

- määrää kaikki sakon maksamista koskevan vakuuden asettamisesta Tetra Pakille aiheutuneet kulut korvattaviksi.

Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- hylkää kanteen perusteettomana;

- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Vaatimukset, joiden tarkoituksena on päätöksen kumoaminen

24 Päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi kantaja esittää neljä perustetta, jotka koskevat hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, sitä, ettei suullisen käsittelyn pöytäkirjaa annettu tiedoksi, sitä, ettei kantaja ole rikkonut perustamissopimuksen 86 artiklaa sekä lopuksi sitä, että komissio on käyttänyt väärin valtaansa antaa määräyksiä.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee hyvän hallintotavan periaatteen loukkaamista

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

25 Kantaja väittää, että komissio toimi hallinnollisen menettelyn kuluessa epäasianmukaisella ja epäjohdonmukaisella tavalla. Se esittää, että vaikka hallinnollisen menettelyn tavoitteena on valmistella rikkomista koskevaa päätöstä, se "tarjoaa myös kyseisille yrityksille mahdollisuuden mukauttaa moitteen kohteena olevat käytännöt perustamissopimuksen määräyksiin" (yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 96/82-102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82, IAZ ym. v. komissio, Kok. 1983, s. 3369, 15 kohta, 8.11.1983 antama tuomio).

26 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja väittää antaneensa koko hallinnollisen menettelyn ajan näyttöä tahdostaan mukautua tulevaisuudessa perustamissopimuksen kilpailusääntöihin. Sen mukaan komissio ei ole noudattanut velvollisuuttaan tukea kantajaa tämän pyrkimyksissä. Komissio on jatkuvasti muuttanut kantaansa ratkaisun löytämiseksi käytetyn perusteen suhteen ottaen jatkuvasti esiin uusia seikkoja ja palaten jo ratkaistuihin ongelmiin ja viivästyttänyt siten loputtomasti päätöksen tekoa. Komission käyttäytymisen perusteella kantaja luotti perustellusti siihen, että jos se mukautuisi komission vaatimuksiin, sopimukseen voitaisiin päästä ennen päätöksen tekemistä.

27 Näissä olosuhteissa kantaja esittää, että komissio loukkasi sen perusteltua luottamusta ja puolustautumisoikeuksia, koska se ei myöntänyt, että kantaja oli lopettanut rikkomisen vapaasta tahdostaan, ja koska se antoi kantajalle määräyksiä, jotka ylittivät suuressa määrin neuvottelujen aikana tehdyt sopimukset. Kantaja teki sen johtopäätöksen, että komissio loukkasi siten hyvän hallinnon periaatetta, ja että päätös on kumottava tai että toissijaisesti ne päätöksessä määrätyt toimenpiteet, joiden tarkoituksena on rikkomisen lopettaminen, on kumottava tai niitä lievennettävä.

28 Komissio katsoo, ettei se ole loukannut hyvän hallinnon periaatetta. Se huomauttaa, että jos kantaja olisi todella tahtonut vapaaehtoisesti muuttaa kyseisiä käytäntöjä, se ei olisi sen tehdäkseen antanut kulua kuutta vuotta edeltävään asian selvittelyyn ja kahta ja puolta vuotta hallinnolliseen menettelyyn.

29 Siltä osin kuin on kysymys kantajan perustellusta luottamuksesta, komissio huomauttaa, ettei kukaan voi perustellusti olettaa voivansa välttyä aiemman toimintansa seurauksilta yksinomaan muuttamalla toimintatapojaan tulevaisuudessa. Missään tapauksessa komissio ei missään vaiheessa antanut kantajalle aihetta olettaa niin, mitä kantaja ei myöskään ole kiistänyt.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

30 Aivan ensin on huomautettava, että komission asian selvittämiseen käyttämän ajanjakson pituus kantelun tekemisestä vuonna 1983 menettelyn aloittamiseen ja väitetiedoksiantoon vuonna 1988 ei voi, siltä osin kuin se johtuu kaikkea Tetra Pakin erityisen pitkän ajanjakson kuluessa harjoittamaa toimintatapaa koskevan tutkimuksen laajuudesta ja siihen liittyvistä vaikeuksista, käsiteltävänä olevassa asiassa olla osoitus hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta.

31 Lisäksi on todettava, että vaikka kantelu oli jätetty jo vuonna 1983, vaikka menettely oli aloitettu 9.12.1988 ja vaikka Tetra Pakille oli osoitettu väitetiedoksianto 20.12.1988 päivätyllä kirjeellä, se sitoutui luopumaan yksinmyyntijärjestelmästään vasta vuoden 1991 alussa 1.2.1991 päivätyllä komissiolle osoittamallaan kirjeellä (päätöksen liite 7), jonka liitteinä uudet vakiosopimukset olivat (kanteen liite 3). Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei kantaja voi syyttää komissiota hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta.

32 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, ettei suullisen käsittelyn pöytäkirjaa annettu tiedoksi

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

33 Kantaja esittää, että kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle (jäljempänä neuvoa-antava komitea) toimitettu suullisen käsittelyn pöytäkirjaluonnos oli niin puutteellinen ja virheellinen, ettei komitea voinut ilmaista kantaansa täysin tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Vaikka kantaja esitti luettelon korjauksista, ne koskivat ainoastaan epäolennaisia seikkoja, eikä kantajalla ollut tilaisuutta korjata kyseisessä luonnoksessa olevia suuria puutteita.

34 Kantaja väittää erityisesti, että Tetra Pak Italianan valtuuttaman hallintovirkamies Severin julistusta, joka koski kaikille Tetra Pak -yhtymän yhtiöille asetettavaa hintaluetteloiden, joihin kyseisten yritysten olisi mukauduttava, julkaisuvelvollisuutta koskevan ehdotuksen vaikutusta hänen edustamaansa yhtiöön, ei ole merkitty pöytäkirjaan. Kantajan mukaan tämä on vakava puute siltä osin kuin se koskee merkittävimpiä päätöksessä rikkomisen lopettamiseksi annetuista määräyksistä aiheutuvia ongelmia.

35 Komissio puolestaan arvioi, että pöytäkirjaluonnoksen toimittaminen kokonaisuudessaan mahdollisti sen, että neuvoa-antava komitea saattoi antaa lausuntonsa täysin tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Komissio kiistää erityisesti sen, että Severi olisi esittänyt näkemyksensä hintaluetteloiden julkaisuvelvollisuudesta. Lisäksi Severin lausumaksi esitetty väite lausuttiin useita kertoja hallinnollisen menettelyn kuluessa ja se on merkitty suullisen käsittelyn pöytäkirjaluonnokseen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

36 On muistutettava ensin, että neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268) 1 artiklassa säädetään, että komission on kuultava kysymyksessä olevaa yritystä ennen kuin se kuulee kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa. Lisäksi, siltä osin kuin on kysymys kuulemisen suullisesta vaiheesta, saman asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kunkin kuultavan henkilön tärkeimmät lausunnot on otettava pöytäkirjaan, jonka kuultava hyväksyy sen luettuaan.

37 Tyhjentävän pöytäkirjan laatiminen kuulemistilaisuudesta on olennainen menettelymääräys silloin kun se jossain tietyssä asiassa osoittautuu välttämättömäksi, jotta kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea voisi lausua näkemyksensä ja jotta komissio voisi tehdä päätöksensä täysin tietoisena asiaan vaikuttavista seikoista eli niin, ettei se tee jonkin olennaisen seikan suhteen vääriä päätelmiä epätarkkuuksien tai laiminlyönnin vuoksi. Näin ei ole silloin, kun kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan ainoastaan jätetään ottamatta asianomaisen yrityksen edustajan tietyt lausumat, joihin ei sisälly tärkeitä uusia tietoja verrattuna muihin kyseisen yrityksen edustajien suullisessa käsittelyssä esittämiin pöytäkirjaan otettuihin huomautuksiin. Tällaisessa tapauksessa laiminlyönnillä ei loukata asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeuksia, eikä se voi vaikuttaa millään tavoin kuulemismenettelyn lopputulokseen eikä lopullisen päätöksen sisältöön. Tämän vuoksi tällaisesta laiminlyönnistä ei voi seurata, että koko hallinnollinen menettely olisi virheellinen ja lopullinen päätös lainvastainen.

38 Käsiteltävänä olevassa asiassa on huomattava, että ainoat kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa koskevat puutteet, jotka kantaja on täsmentänyt ja jotka komissio kiistää, koskevat erään sen edustajan pääasiallisesti erääseen komission tekemään ehdotukseen liittyvää lausumaa; ehdotuksen tarkoituksena oli, että kaikki Tetra Pakin kansalliset tytäryhtiöt velvoitettaisiin julkaisemaan hintaluettelo sekä koneista että kartongeista. Kuulemistilaisuuden pöytäkirjan perusteella voidaan kuitenkin todeta tältä osin, että eräs kantajan neuvonantajista on laajasti käsitellyt kantajan esittämää hintaluetteloväitettä, ja että se on otettu pöytäkirjaan.

39 Näin ollen kantajan väittämällä laiminlyönnillä ei ole missään tapauksessa loukattu sen puolustautumisoikeuksia, eikä väitetystä laiminlyönnistä voi seurata, että hallinnollinen menettely olisi virheellinen.

40 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, ettei kantaja ole rikkonut perustamissopimuksen 86 artiklan määräyksiä

41 Tämä kanneperuste on kaksiosainen. Ensin kantaja esittää, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla. Sen jälkeen se väittää, ettei päätöksessä tarkoitettua käyttäytymistä ole pidettävä perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä.

I Määräävän markkina-aseman olemassaolo

42 Kantaja katsoo, ettei sillä ole perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa. Ensinnäkään se ei hyväksy päätöksessä esitettyä tuotemarkkinoiden määritelmää (A). Lisäksi se riitauttaa maantieteellisten markkinoiden määritelmän (B). Lisäksi se vielä väittää, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa aseptisten tuotteiden markkinoilla, ja vastustaa kaikissa tapauksissa 86 artiklan soveltamista ei-aseptisilla markkinoilla, jotka ovat niiden markkinoiden lähimarkkinat, joilla määräävän markkina-aseman väitetään olevan olemassa (C).

A Tuotemarkkinat

43 Päätöksessä määritellään neljät relevanttien tuotteiden markkinat: kartonkiin pakattavien nestemäisten elintarvikkeiden aseptisten pakkauskoneiden markkinat ja vastaavat kartonkimarkkinat (jäljempänä aseptiset markkinat), sekä kartonkiin pakattavien nestemäisten elintarvikkeiden ei-aseptisten pakkauskoneiden markkinat ja vastaavat kartonkimarkkinat (jäljempänä ei-aseptiset markkinat; 9, 11 ja 92-97 kohta, joihin on viittauksina sisällytetty Tetra Pak I -päätöksen 29-39 kohta). Kantaja puolestaan katsoo, että relevantit markkinat ovat "sekamarkkinat", joihin sisältyvät kaikki nestemäisten elintarvikkeiden pakkausjärjestelmät.

44 Tämän vuoksi on tutkittava, ovatko toisaalta aseptiset markkinat ja toisaalta ei-aseptiset markkinat sekä toisistaan erillisiä että erillisiä niiden järjestelmien kannalta, joissa käytetään muita materiaaleja (1). Lisäksi on selvitettävä, muodostavatko koneet ja kartongit erilliset markkinat, mitä ajatusta kantaja vastustaa (2).

1. Kartongin käyttöön perustuvat aseptiset markkinat ja vastaavat ei-aseptiset markkinat eivät muodosta erillisiä markkinoita

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

45 Kantaja huomauttaa ensin, että päätös ei kata UHT-menetelmällä käsittelemättömien tuotteiden aseptisia pakkausmenetelmiä. Komissio katsoi virheellisesti kilpailutilanteen olevan samanlainen toisaalta UHT-menetelmällä käsittelemättömien tuotteiden, kuten hedelmämehujen, joita varten on olemassa monia muita aseptiset kartongit korvaavia pakkausjärjestelmiä, pakkaamiseen käytettävien aseptisten järjestelmien alalla, ja toisaalta UHT-käsittelyä edellyttävän pitkään säilyvän maidon pakkaamiseen käytettävien aseptisten järjestelmien alalla. Tämä virhe esiintyy ensimmäisen kerran Tetra Pak I -päätöksen 14 kohdassa, jossa esitetään, että "yhteisössä myös useimmat pitkään säilyvät hedelmämehut käsitellään UHT-menetelmällä ja pakataan aseptisesti". Tämän vuoksi aseptiset markkinat on päätöksen 11 kohdassa määritelty "UHT-menetelmällä käsiteltyjen nestemäisten elintarvikkeiden" pakkaamiseen tarkoitettujen koneiden ja kartonkien markkinoiksi.

46 Osoittaakseen vääräksi päätöksessä esitetyn relevanttien tuotteiden markkinoiden määritelmän kantaja väittää, että komission olisi pitänyt kunkin nestemäisten elintarvikkeiden luokan osalta, joista jokaiseen kohdistuvat omat erityiset tarpeensa pakkaamisen suhteen, tarkistaa erityisesti, ovatko erilaiset markkinoilla saatavilla olevat pakkausjärjestelmät riittävän suuressa määrin korvattavissa keskenään.

47 Kantaja tekee tästä sen johtopäätöksen, että sekä aseptisen alan että ei-aseptisen alan osalta päätöksessä käytetty markkinoiden määritelmä on liian laaja, koska siihen sisältyvät muiden nestemäisten elintarvikkeiden kuin maidon pakkaamiseen käytettävät kartongit, ilman, että on riittävästi tarkasteltu näiden tuotteiden alalla käytettävien pakkausjärjestelmien markkinoita. Komissio on vain otaksunut tekemiensä maidon pakkaamista koskevien johtopäätösten koskevan myös tätä alaa.

48 Kantaja tekee tästä myös sen johtopäätöksen, että edellä tarkoitettujen neljien relevanttien markkinoiden määritelmä on lisäksi liian rajoittava, koska siinä erotetaan aseptisten pakkausjärjestelmien markkinat ei-aseptisten järjestelmien markkinoista ja kartonkiin pakkaamisen menetelmiin perustuvat markkinat muihin materiaaleihin pakkaamisen menetelmiin perustuvista markkinoista. Kantaja väittää, että nestemäisten elintarvikkeiden pakkausjärjestelmien markkinoilla on olemassa pakattavien tuotteiden luokan mukaan eriytyneitä markkinoita. Nämä markkinat ovat laajemmat kuin päätöksessä määritellyt markkinat.

49 Tässä yhteydessä kantaja syyttää komissiota siitä, että se on soveltanut lopullista kulutusvaihetta koskevan lyhyen aikavälin täydellisen "korvaa-vuuden" arviointiperustetta pakkausvaihetta koskevan pitkän aikavälin riittävän korvaavuuden arviointiperusteen asemasta.

50 Kantaja korostaa erityisesti, että komissio on määritellyt relevantit markkinat yksinomaan suhteessa kuluttajakysyntään. Kuluttajat eivät kuitenkaan ohjaa kysyntää, vaan sitä ohjaavat vähittäiskauppiaat ja tavaroiden pakkaajat sekä sisällön, joko tuoreen tai pitkään säilyvän tuotteen, että pakkauksen osalta. Näissä olosuhteissa Tetra Pakin tarjoamien tuotteiden vähäiset hintaerot voivat olla ratkaisevia siltä osin kuin pakkauksen valinta on pakkaajalle sen valvottavissa olevien kustannusten tärkein tekijä. Komissio ei tässä tapauksessa suorittanut Tetra Pakin asiakkaisiin kohdistuvaa tutkimusta erilaisten pakkausmuotojen keskinäisestä korvaavuudesta, toisin kuin se menetteli erityisesti edellä mainitussa asiassa Tetra Pak vastaan Alfa-Laval.

51 Jos riittävän korvaavuuden perustetta sovelletaan oikein, voidaan kantajan mukaan todeta ensin, että erilaiset joko kartonkien tai muiden materiaalien käyttöön perustuvat aseptiset ja ei-aseptiset järjestelmät ovat riittävässä määrin korvattavissa keskenään silloin kun on kysymys muiden nestemäisten elintarvikkeiden kuin maidon pakkaamisesta. Näissä olosuhteissa mitään komission esittämistä kolmesta tärkeimmästä maitoalaa koskevasta väitteestä, nimittäin 1) sitä, että iskukuumennettu maito voidaan pakata ainoastaan aseptiseen kartonkiin, 2) että iskukuumennetulla maidolla on omat erityiset maku- ja säilytysominaisuutensa ja että se yhdistetään tietyntyyppisiin pakkauksiin, ja 3) että kuluttajien mielestä maidon eri lajit ja niihin yhdistetyt pakkaukset eivät ole täysin korvattavissa, ei voida siirtää hedelmämehujen ja muiden kuin maitotuotteiden alalle.

52 Toisena näkökohtana on todettava, että erilaiset muiden nestemäisten maitotuotteiden kuin maidon pakkausjärjestelmät ovat riittävässä määrin korvattavissa keskenään. Tiettyjen tällaisten tuotteiden, kuten kerman, ollessa kysymyksessä kuluttaja ei tee eroa tuoreiden, pitkään säilyvien ja steriilien tuotteiden välillä. Kolmas todettava seikka on, että pastöroidun maidon alalla toisaalta ei-aseptiset kartongit, toisaalta lasi- tai muovipullot ja muovipussit ovat riittävässä määrin korvattavissa keskenään.

53 Neljäntenä näkökohtana on todettava, että maidon alalla yleensä toisaalta aseptiset kartongit, toisaalta muut, sekä aseptiset että ei-aseptiset pakkausmuodot ovat riittävässä määrin korvattavissa keskenään. Tämä korvaavuus korostuu, kun kuluttajat ottavat huomioon pakkauksen ympäristövaikutukset, ja kun lainsäädännössä pyritään antamaan etusija palautettaville pakkauksille. Lisäksi pakkausmarkkinoista on tullut ostajien markkinat. Tässä yhteydessä se, ettei pastöroidun maidon ja iskukuumennetun maidon välillä ole täydellistä keskinäistä korvaavuutta kulutusvaiheessa, ei, toisin kuin komissio väittää, merkitse, että väitetty aseptisia pakkausjärjestelmiä koskevan monopoliaseman haltija voisi voittoa saaden nostaa asiakkailtaan vaatimaansa hintaa ilman riskiä, että ne siirtyvät ei-aseptiseen hyvän markkina-aseman saavuttaneeseen maidon pakkausjärjestelmään. Lisäksi uudet aseptiset pakkausjärjestelmät, joissa pakkaaminen tapahtuu muovi- tai lasipulloihin, ovat varteenotettavia korvaavia järjestelmiä. Esimerkiksi Ranskassa Tetra Pakin, Candian ja Lactelin tärkeimmät asiakkaat ovat asentaneet liukuhihnoja iskukuumennetun maidon pakkaamiseksi muovipulloihin ja ovat siten saavuttaneet yli viiden prosentin markkinaosuuden vuoden 1987 jälkeen. Siitä lähtien Tetra Brik on menettänyt 30 prosenttia puolirasvattoman maidon (joka edustaa 10:tä prosenttia iskukuumennetun maidon kokonaismäärästä) markkinoista Ranskassa aseptisella alalla. Saksassa Boschin ja SENin edustamaa aseptisen pakkaamisen järjestelmää, jossa käytetään palautettavia lasipulloja, on äskettäin myyty hyvin paljon. Aseptisia muovipusseja on menestyksekkäästi markkinoitu Espanjassa, ja iskukuumennettua maitoa myydään metallitölkkeihin pakattuna Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

54 Tarkasteltuaan kysyntäpuolen korvaavuutta Tetra Pak käsittelee lyhyesti myös täydentävää tarjontapuolen korvaavuuden perustetta. Se huomauttaa, että lähimarkkinoilla toimiva yritys, joka ei tällä hetkellä valmista aseptisia kartongin käyttöön perustuvia pakkausjärjestelmiä, voi helposti päästä aseptisille markkinoille.

55 Komissio kiistää kaikki tuotemarkkinoiden määritelmää koskevat kantajan väitteet. Se täsmentää ensin, että päätöksen 11 kohdassa tarkoitettu aseptisten markkinoiden määritelmä kattaa myös tuoremehujen pakkausjärjestelmät siltä osin kuin siinä viitataan UHT-menetelmällä käsiteltyjen tuotteiden pakkausjärjestelmille ominaiseen teknologiaan eikä oteta huomioon niiden käyttöä. Tätä määritelmää ei aseteta kyseenalaiseksi Tetra Pak I -päätöksen 14 kohdassa olevalla viittauksella "UHT-menetelmällä käsiteltyihin" hedelmämehuihin, jonka virheellisyyden komissio myöntää.

56 Komissio hylkää väitteen, jonka mukaan aseptisten markkinoiden määritelmä on liian laaja siltä osin kuin se sisältää myös muiden kuin maitotuotteiden pakkausjärjestelmät. Se väittää pääasiallisesti, että ei ollut taloudellisesti tarpeellista suorittaa kyseisen alan erittelyä erikseen maitoalan ollessa vallitseva.

57 Lisäksi komissio katsoo, että päätöksessä määritellyt neljät markkinat ovat todella erillisiä markkinoita. Se huomauttaa ensin, että pakkaajien tarpeista seuraavan kysynnän hintoja koskeva ristijousto, joka mahdollistaa pakkausjärjestelmien markkinoiden rajaamisen, riippuu hintojen ristijoustosta lopullisten tuotteiden markkinoilla.

58 Näissä olosuhteissa komissio esittää pääasiallisesti, että pakkaajien kannalta toisaalta aseptisten kartonkien, toisaalta ei-aseptisten pakkausten välillä ei ollut riittävää keskinäistä korvaavuutta, koska iskukuumennettu maito ja pastöroitu maito eivät olleet täydellisesti korvattavissa keskenään lopullisen kulutuksen vaiheessa. Lisäksi se väittää, ettei kyseisenä ajanjaksona ollut olemassa sellaisia muiden materiaalien käyttöön perustuvia aseptisia pakkausjärjestelmiä, jotka olisivat riittävässä määrin voineet korvata kartongin käyttöön perustuvat aseptiset pakkausjärjestelmät, ottaen huomioon näiden tuotteiden ominaisuudet käyttäjien kannalta sekä sen, että vuosina 1976-1987 aseptiset kartongit olivat käytännöllisesti katsoen ainoa iskukuumennettuun maitoon sovellettu pakkaamisen muoto.

59 Lisäksi sekä pastöroidun että iskukuumennetun maidon alalla lopullisten kuluttajien kysynnän yhteydessä äskettäin todetut siirtymiset yhdestä pakkausmuodosta toiseen ovat osoitus ulkopuolisiin tekijöihin yhteydessä olevista "rakenteellisista suuntauksista", kuten kuluttajien mieltymysten muuttumisesta ympäristötekijöiden mukaan. Eri pakkausmuotoihin liittyvät vähäiset mutta merkitsevät hinnanmuutokset eivät siis juuri vaikuta kysyntään.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

60 Ennen kuin tutkitaan, onko päätöksessä annettu neljien aseptisten markkinoiden määritelmä perusteltu, on täsmennettävä kyseisen määritelmän täsmällinen sisältö aseptisilla markkinoilla.

61 Toisin kuin kantaja väittää, päätös on tarkoitettu käsittämään molemmilla edellä tarkoitetuilla aseptisilla markkinoilla kaikki aseptiset koneet ja kartongit riippumatta siitä, käytetäänkö niitä iskukuumennetun maidon pakkaamiseen vai sellaisten nestemäisten elintarvikkeiden, kuten hedelmämehujen, aseptiseen pakkaamiseen, jotka eivät vaadi UHT-käsittelyä. Päätöksen 11 kohdassa aseptiset markkinat määritellään selvästi "a) konemarkkinoiksi, joihin sisältyy kartongin sterilointiteknologia ja jotka mahdollistavat UHT-menetelmällä käsiteltyjen nstemäisten elintarvikkeiden pakkaamisen aseptisin menetelmin näihin kartonkeihin, ja b) tällaisten pakkauskartonkien markkinoiksi". Määritelmästä käy selvästi ilmi, että kyseiset koneet määritellään yksinomaan UHT-menetelmällä käsiteltyjen tuotteiden pakkaamisessa käytettyjen koneiden ja kartonkien teknologisten ominaisuuksien perusteella, ja että näillä ominaisuuksilla varustettuja koneita ja kartonkeja käytetään myös UHT-menetelmällä käsittelemättömien tuotteiden aseptiseen pakkaamiseen. Tämä käsitys vahvistetaan päätöksen 1 artiklassa, jossa ainoastaan todetaan määräävän markkina-aseman olemassaolo "nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitettujen aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoilla", ilman, että millään tavoin viitataan kyseisten laitteiden käyttöön.

62 Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava, ovatko päätöksessä siten rajatut neljät markkinat erillisiä nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitettujen pakkausjärjestelmien yleisten markkinoiden muista aloista.

63 On huomautettava ensin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan relevantit tuotemarkkinat on määriteltävä ottamalla huomioon kaikki taloudelliset olosuhteet, jotta voidaan arvioida asianomaisen yrityksen tosiasiallinen taloudellinen valta. Sen arvioimiseksi, onko yrityksellä mahdollisuus toimia kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja lopulta kuluttajista huomattavan riippumattomalla tavalla, on ensin määriteltävä, mitkä tuotteet - vaikka ne eivät olisi toisten tuotteiden kanssa toisiaan korvaavia - ovat riittävästi korvattavissa yrityksen itsensä tarjoamien tuotteiden kanssa paitsi niiden objektiivisten ominaisuuksiensa vuoksi, joiden perusteella ne erityisesti soveltuvat saman tarpeen tyydyttämiseen, myös markkinoiden kilpailuolosuhteiden sekä kysynnän ja tarjonnan rakenteen vuoksi (katso yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 322/81, Michelin v. komissio, 9.11.1983 antama tuomio, Kok. 1983, s. 3461, 37 kohta).

64 Käsiteltävänä olevassa asiassa aseptisten pakkausjärjestelmien ja ei-aseptisten järjestelmien välistä korvaavuutta ja kartongin käyttöön perustuvien pakkausjärjestelmien ja muiden materiaalien käyttöön perustuvien järjestelmien välistä korvaavuutta on arvioitava ottamalla huomioon nestemäisille elintarvikkeille tarkoitettujen pakkausjärjestelmien yleisten markkinoiden kilpailuolosuhteet. Tästä seuraa, että käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä erityisissä olosuhteissa kantajan lähestymistapa, johon sisältyy näiden yleisten markkinoiden jakaminen eriytyneisiin osamarkkinoihin sen mukaan, käytetäänkö pakkausjärjestelmiä maidon, muiden maitotuotteiden kuin maidon vai muiden tuotteiden kuin maitotuotteiden pakkaamiseen, näiden eri tuoteluokkien erityispiirteiden vuoksi, ja johon sisältyy erilaisten korvaavien laitteiden mahdollinen olemassaolo, johtaisi sellaiseen markkinoiden pirstomiseen, joka ei kuvaa taloudellista todellisuutta. Sekä aseptisille että ei-aseptisille koneille ja kartongeille on ominaista rinnastettavissa oleva tarjonnan ja kysynnän rakenne riippumatta niiden käytöstä, koska kaikki kuuluvat samaan, nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamisen alaan. Riippumatta siitä, käytetäänkö aseptisia ja ei-aseptisia koneita ja kartonkeja maidon vai muiden tuotteiden pakkaamiseen, niillä ei ainoastaan ole vastaavasti samat tuotanto-ominaisuudet, vaan ne myös täyttävät samanlaiset taloudelliset tarpeet. Lisäksi huomattava osa Tetra Pakin asiakkaista toimii samanaikaisesti maidon ja hedelmämehujen alalla, kuten kantaja on myöntänyt. Näiden eri näkökantojen osalta käsiteltävänä oleva asia on siis erilainen kuin asiassa 85/76, Hoffmann-La Roche vastaan komissio, 13.2.1979 annetussa tuomiossa (Kok. 1979, s. 461) tarkasteltu tilanne, johon kantaja on vedonnut ja jossa yhteisöjen tuomioistuin ensin harkitsi, voidaanko yhden ja saman tuotteen osalta todeta kaksien erillisten markkinoiden olemassaolo, kun kyseistä tuotetta käytettiin, toisin kuin käsiteltävänä olevassa asiassa, kahteen erilaiseen tarkoitukseen toisistaan täysin erillisillä aloilla, joista toinen on "bionutritiivinen", toinen "teknologinen" (28 ja 29 kohta). Lisäksi on tärkeää huomauttaa, että molempien asianosaisten yhtäpitävien huomautusten mukaan samantyyppisiin Tetra Pakin valmistamiin koneisiin ja kartonkeihin sovellettiin yhtenäistä hintajärjestelmää riippumatta siitä, oliko ne tarkoitettu maidon vai muiden tuotteiden pakkaamiseen, mikä vahvistaa niiden kuulumisen yksille ja samoille tuotemarkkinoille. Siten ei ole aiheellista, toisin kuin kantaja väittää, todeta samantyyppisten pakkausjärjestelmien eriytyvän osamarkkinoiksi sen perusteella, käytetäänkö kyseisiä järjestelmiä johonkin tiettyyn luokkaan kuuluvien tuotteiden pakkaamiseen.

65 Sen selvittämiseksi, olivatko neljät päätöksessä rajatut markkinat kysymyksessä olevana ajanjaksona erillisiä markkinoita, on määritettävä erityisesti, kuten komissio esittää, mitkä tuotteet olivat vallitsevalla maitoalalla riittävästi korvattavissa aseptisilla ja ei-aseptisilla koneilla ja kartongeilla. Siltä osin kuin kartongin käyttöön perustuvia pakkausjärjestelmiä käytettiin pääasiallisesti maidon pakkaamiseen, mahdollinen määräävän markkina-aseman olemassaolo riitti tarvittaessa osoitukseksi määräävästä markkina-asemasta koko markkinoilla. Tätä mahdollista määräävää markkina-asemaa ei voitu asettaa kyseenalaiseksi kantajan väitteen perusteella, joka koski korvaavien laitteiden olemassaoloa muiden tuotteiden kuin maidon pakkaamisen alalla, koska kyseiset tuotteet muodostivat ainoastaan hyvin pienen osan kaikista kartonkiin pakattavista tuotteista ajanjaksona, jota päätös koskee. Tältä osin maidon pakkaamisen alan vallitsevuus käy hyvin selvästi ilmi päätöksessä (6 kohta) esitetyistä tiedoista, joita kantaja ei ole kiistänyt ja joiden mukaan vuonna 1987 72:ta prosenttia kartongin käyttöön perustuvista järjestelmistä käytettiin maidon pakkaamiseen, ja ainoastaan 7:ää prosenttia muiden maitotuotteiden pakkaamiseen. Samojen lähteiden mukaan vuonna 1983 90:tä prosenttia näistä järjestelmistä käytettiin maidon ja muiden maitotuotteiden pakkaamiseen. Tetra Pakin tuotteiden kohdalla tämä vallitsevuus korostui. Taulukoista, jotka se on esittänyt vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, käy ilmi, että vuonna 1976 sen aseptisten järjestelmien tuotannosta yhteisössä 96 prosenttia, vuonna 1981 81 prosenttia, vuonna 1987 70 prosenttia ja vuonna 1991 67 prosenttia oli tarkoitettu maidon pakkaamiseen. Nämä luvut osoittavat, että laskusta huolimatta suurinta osaa Tetra Pakin kartongeista käytettiin kysymyksessä olevana ajanjaksona maidon pakkaamiseen. Samojen lähteiden mukaan vuoteen 1980 asti 100 prosenttia ja sen jälkeen 99 prosenttia ei-aseptisista kartongeista käytettiin maidon pakkaamiseen. Kaikkien näiden syiden vuoksi komissio saattoi perustellusti arvioida, ettei muiden tuotteiden kuin maidon pakkaamisen alan erillisen tarkastelun suorittaminen ollut tarpeen.

66 Maidon pakkaamisen alalla on huomautettava, että komissio on perustellusti käyttänyt käsiteltävänä olevassa asiassa erilaisten nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitettujen järjestelmien riittävän korvaavuuden perustetta, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sen esittänyt (katso erityisesti asioissa 6/72, Europemballage ja Continental Can v. komissio, Kok. 1973, s. 215, 32 kohta, ja edellä mainitussa Hoffmann-La Roche -asiassa, 28 kohta, kolmas alakohta, 21.2.1973 annetut tuomiot). Oikeuskäytännön mukaista on myös se, että komissio on soveltanut tuotteiden riittävän korvaavuuden periaatetta itse pakkausjärjestelmien osalta eikä lopullisten tuotteiden eli tässä tapauksessa pakattujen nestemäisten elintarvikkeiden osalta; pakkausjärjestelmät muodostavat ne välituotteiden markkinat, joilla Tetra Pakin asemaa on arvioitava (katso yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, 6.3.1974 antama tuomio, Kok. 1974, s. 223, 19-22 kohta).

67 Pakkausjärjestelmien pakkausvaiheen korvaavuuden arvioimiseksi komission oli otettava huomioon lopullisten kuluttajien kysynnän vaikutukset pakkaajien tarpeista seuraavaan välivaiheen kysyntään. Se totesi, että pakkaajat saattoivat vaikuttaa kuluttajien tottumuksiin tuotteen pakkaustavan valinnassa ainoastaan pitkiä ja kalliita toimia edellyttävin, useita vuosia kestävin myynninedistämis- ja mainoskeinoin, kuten Tetra Pak nimenomaisesti myönsi väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa. Näissä olosuhteissa erilaisten pakkausten ei voitu, riippumatta pakkaajien neuvottelumahdollisuuksista, joihin kantaja viittasi, katsoa olevan "riittävästi" korvattavissa pakkausvaiheessa.

68 Komissio viittasi siten siihen, ettei täydellistä korvaavuutta ollut, tarkoittaen ainoastaan pakattuja tuotteita eikä pakkausjärjestelmiä, ainoastaan arvioidakseen lopullisen kysynnän vaikutusta pakkaajien tarpeista seuraavaan välivaiheen kysyntään. Komissio katsoi erityisesti ja perustellusti, että koska pakkauskustannusten osuus maidon myyntihinnasta oli vähäinen, "pienet mutta merkitykselliset erilaisten pakkausten hintaa koskevat muutokset eivät ole riittäviä, jotta erilaiset maitolaadut, joihin kyseiset pakkaukset yhdistetään, korvaisivat toisensa käytännössä, ottaen huomioon, ettei erilaisten maitolaatujen välillä ole täydellistä keskinäistä korvaavuutta" (Tetra Pak I -päätös, 32 kohdan loppuosa). Näin ollen kantajan väitteitä, joiden mukaan komissio on käyttänyt perusteenaan täydellisen kilpailun olettamusta ja määritellyt relevantit markkinat yksinomaan kuluttajakysynnän kannalta, ei voida hyväksyä.

69 Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensin, että komissio on perustellusti todennut, että toisaalta kartongin käyttöön perustuvien aseptisten pakkauskoneiden, toisaalta ei-aseptisten pakkauskoneiden välillä ei ollut riittävää korvaavuutta kysymyksessä olevana ajanjaksona, riippumatta käytetystä materiaalista. Kysyntävaiheessa aseptisilla järjestelmillä on omat kuluttajien erityistarpeita ja -mieltymyksiä vastaavat erityisominaisuutensa säilymisen keston ja laadun sekä maun osalta. Lisäksi siirtyminen iskukuumennetun maidon pakkauksista tuoreen maidon pakkauksiin edellytti sellaisen jakelujärjestelmän käyttöönottoa, joka takaa jatkuvan säilymisen jäähdytetyssä ympäristössä. Lisäksi tarjontavaiheen osalta on todettava, että iskukuumennetun maidon aseptisen kartonkiin pakkaamisen mahdollistavien koneiden valmistus edellytti monimuotoisen teknologian hallintaa, jollaisen ainoastaan Tetra Pak ja sen kilpailija PKL olivat päätöksessä tarkasteltuna ajanjaksona pystyneet kehittämään ja saattamaan toimivaksi. Näin ollen kartongin käyttöön perustuvien ei-aseptisten koneiden valmistajat, jotka toimivat relevantteja aseptisten koneiden markkinoita lähimpänä olevilla markkinoilla, eivät päässeet ensin mainituille markkinoille tekemällä koneisiinsa tiettyjä mukautuksia aseptisten koneiden markkinoita varten.

70 Myös aseptiset kartongit muodostavat ei-aseptisten pakkausten markkinoista erilliset markkinat. Pakkaajien tarpeista seuraavan välivaiheen kysynnän osalta aseptisten kartonkien ja ei-aseptisten pakkausten, kartongit mukaan lukien, välillä ei ollut riittävää korvaavuutta samoista syistä kuin edellä olevassa kohdassa on esitetty koneiden osalta. Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että tarjontavaiheessa ei-aseptisten kartonkien valmistajat eivät, vaikka ylitsepääsemättömiä teknisiä esteitä ei ollut, kyenneet käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä olosuhteissa mukautumaan aseptisten kartonkien valmistukseen. Tältä osin yhden ainoan Tetra Pakin kilpailijan, PKL:n, jolla oli kysymyksessä olevana ajanjaksona ainoastaan 10 prosentin markkinaosuus aseptisten kartonkien markkinoilla, läsnäolo kyseisillä markkinoilla osoittaa kilpailuedellytysten olleen sellaiset, ettei ei-aseptisten kartonkien valmistajilla käytännöllisesti katsoen ollut mahdollisuutta päästä aseptisten kartonkien markkinoille, varsinkaan, jos niillä ei ollut aseptisia täyttökoneita.

71 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että toisaalta aseptisten koneiden ja kartonkien, toisaalta muiden materiaalien käyttöön perustuvien aseptisten pakkausjärjestelmien välillä ei ollut riittävää korvaavuutta kysymyksessä olevana ajanjaksona. Oikeudenkäyntiasiakirjoissa esitettyjen tietojen mukaan, joita kantaja ei ole kiistänyt, tällaisia korvaavia laitteita ei ollut, lukuun ottamatta sellaisten aseptisten pakkausjärjestelmien ilmaantumista markkinoille Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa tarkasteltavana olevan ajanjakson loppuvaiheessa, joissa käytetään palautettavia lasipulloja ja pusseja. Kuitenkin kukin näistä uusista tuotteista otettiin käyttöön ainoastaan yhdessä maassa, ja niiden osuus oli vain vähäinen iskukuumennetun maidon pakkaamisen markkinoilla. Kantajan esittämien tietojen mukaan kyseinen osuus on ollut Ranskassa vain 5 prosenttia markkinoista vuodesta 1987. Yhteisössä kokonaisuutena tarkastellen kaikki maito pakattiin kartonkiin vuonna 1976. Kantajan vastauksena väitetiedoksiantoon esittämistä huomautuksista käy ilmi, että vuonna 1987 noin 97,7 prosenttia iskukuumennetusta maidosta pakattiin kartonkiin. Kysymyksessä olevan ajanjakson loppuvaiheessa, toisin sanoen vuonna 1991, kartonki muodosti vielä 97 prosenttia iskukuumennetun maidon pakkaamisen markkinoista muovisten pakkausten muodostaessa loput 3 prosenttia, kuten kantaja osoitti erääseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa. Muiden materiaalien käyttöön perustuvien aseptisten pakkausjärjestelmien vähäinen osuus riittää osoittamaan, ettei näiden pakkausten ja kartongin käyttöön perustuvien aseptisten järjestelmien välillä voitu katsoa olevan, edes sen ajanjakson viimeisinä vuosina, jota päätös koski, riittävää keskinäistä korvaavuutta (ks. em. asia Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomion 15 kohta).

72 Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ei-aseptiset koneet ja kartongit muodostivat muiden materiaalien kuin kartongin käyttöön perustuvista ei-aseptisen pakkaamisen järjestelmistä erilliset markkinat. Tältä osin on jo osoitettu (ks. edellä olevat 67 ja 68 kohta), että koska pakkauskustannusten osuus maidon hinnasta on vähäinen, ainoastaan lopullisten kuluttajien kysynnän lähes täydellinen korvaavuus olisi saattanut pakkaajat katsomaan, että pakkausvälineet, tässä tapauksessa ei-aseptiset kartongit, lasi- tai muovipullot ja pussit, ovat helposti korvattavissa. Ottaen huomioon lasipullojen ja kartongin hyvin erilaiset fyysiset ominaisuudet ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetyn järjestelmän, jossa maito toimitetaan kotiin lasipulloihin pakattuna ja pastöroituna, tämä pakkausmuoto ei ollut kuluttajien kannalta korvattavissa kartonkiin pakkaamisen muodolla. Lisäksi ympäristötekijät, joiden vaikutuksesta osa kuluttajista antoi etusijan tietynlaisille pakkausmuodoille, kuten palautettaville lasipulloille, ei ollut omiaan luomaan kyseisten pakkausten ja kartongin välille korvaavuutta. Kuluttajat, joihin nämä tekijät vaikuttivat, eivät katsoneet kyseisten pakkausten olevan korvattavissa kartongilla. Korvaavuudesta ei voida puhua myöskään niiden kuluttajien kohdalla, jotka ovat päinvastoin tottuneet kartonkiin pakattujen tuotteiden tietynlaiseen käyttömukavuuteen. Muovipullojen ja -pussien osalta on huomautettava, että niitä oli ainoastaan sellaisten maiden markkinoilla, joilla kuluttajat hyväksyivät kyseisen pakkaustavan; päätöksessä esitettyjen tietojen mukaan, joita kantaja ei ole kiistänyt, tällaisia maita olivat erityisesti Saksa ja Ranska. Lisäksi on todettava, että samojen lähteiden mukaan kyseisiä pakkauksia käytettiin Ranskassa ainoastaan noin kolmasosaan, Saksassa 20:een prosenttiin pastöroidusta maidosta. Tiedoista käy ilmi, ettei kyseisillä tuotteilla ja ei-aseptisilla pahvipakkauksilla ollut kaikkialla yhteisössä riittävää keskinäistä korvaavuutta ajanjaksona, jota päätös koskee.

73 Maidon pakkaamisen alan markkinoiden tarkastelu osoittaa myös, että neljät päätöksessä tarkoitetut rajatut markkinat muodostivat todellakin erilliset markkinat.

74 Lisäksi ja joka tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että hedelmämehujen, joiden osuus nestemäisistä elintarvikkeistä on maidon jälkeen suurin, alan erilaisten pakkausjärjestelmien korvaavuuden tarkastelu osoittaa, ettei tälläkään alalla aseptisten ja ei-aseptisten järjestelmien välillä eikä kartongin käyttöön perustuvien järjestelmien ja muiden materiaalien käyttöön perustuvien järjestelmien välillä ollut riittävää korvaavuutta.

75 Tältä osin on huomautettava ensin, että kysymyksessä olevana ajanjaksona hedelmämehujen kartonkiin pakkaamisen markkinat muodostuivat pääasiallisesti aseptisista järjestelmistä. Vuonna 1987 91 prosenttia hedelmämehujen pakkaamiseen käytetyistä kartongeista oli aseptisia. Tämä suhde pysyi muuttumattomana vuoteen 1991, jolloin aseptisten kartonkien osuus oli 93 prosenttia, kuten käy ilmi Tetra Pakin erääseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamasta vastauksesta. Hedelmämehujen pakkaamiseen käytettävien ei-aseptisten kartonkien osuus, jonka voidaan todeta olleen useiden vuosien ajan hyvin pieni, osoittaa, että käytännöllisesti katsoen ne ja aseptiset kartongit olivat vain hyvin vähäisessä määrin korvattavissa keskenään.

76 Hedelmämehujen pakkaamisen osalta on todettava, että toisaalta aseptisten koneiden ja kartonkien, toisaalta muiden materiaalien käyttöön perustuvien laitteiden välillä ei ollut riittävää keskinäistä korvaavuutta. Tässä yhteydessä on huomautettava, että Tetra Pakin vastauksena erääseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymykseen esittämistä taulukoista käy ilmi, että kysymyksessä olevana ajanjaksona kaksi tärkeintä kilpailevaa pakkaustapaa hedelmämehujen alalla olivat lasipullot ja kartongit. Taulukoista käy erityisesti ilmi, että yhteisössä (määrällisesti) yli 76 prosenttia hedelmämehuista pakattiin lasipulloihin, 9 prosenttia kartonkiin ja 6 prosenttia muovipulloihin vuonna 1976. Noin vuonna 1987 kartonkien osuus ylti 50 prosenttiin määrän ollessa 46 prosenttia vuonna 1991. Lasipullojen määrä nousi 30 prosentista 39 prosenttiin kyseisten ajankohtien välisenä aikana, ja muovipullojen osuus, joka pysyi vähäisenä, vaihteli noin 13 prosentin ja 11 prosentin välillä.

77 Ottaen huomioon kartonkien ja lasipullojen hyvin erilaiset ominaisuudet sekä ulkoasun, painon ja varastointimuodon että hintojen osalta, niiden välillä ei voitu katsoa olevan riittävää korvaavuutta. Siltä osin kuin on kysymys erityisesti hintavertailusta, molempien asianosaisten erääseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamista yhdenmukaisista vastauksista käy ilmi, että pakkaajalle aiheutuvat hedelmämehujen pakkaamiseen liittyvät kokonaiskustannukset käytettäessä poisheitettäviä lasipulloja olivat selvästi noin 75 prosenttia korkeammat kuin käytettäessä aseptisia kartonkeja.

78 Kaikista edellä esitetyistä huomioista seuraa, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että aseptisten koneiden ja kartonkien markkinat, kuten myös ei-aseptisten koneiden ja kartonkien markkinat, muodostivat elintarvikejärjestelmien pakkaamiseen tarkoitettujen järjestelmien yleisistä markkinoista erilliset markkinat.

2. Kone- ja kartonkimarkkinoita ei voida erottaa toisistaan

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

79 Kantaja väittää, että relevantit markkinat on määriteltävä pakkausjärjestelmien yhdentyneiksi markkinoiksi, joihin sisältyvät sekä nestemäisten elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitetut koneet että itse pakkaukset. Se väittää, että koneiden ja kartonkien välillä on perustamissopimuksen 86 artiklan d kohdassa tarkoitetun kaltainen luonnollinen kaupallinen yhteys. Aseptisten täyttökoneiden ja aseptisten kartonkien erottaminen toisistaan voisi johtaa vakaviin kansanterveydellisiin riskeihin, ja Tetra Pakin asiakkaisiin voisi kohdistua vakavia seurauksia.

80 Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei komissio ole ottanut lainkaan huomioon Tetra Pakin kilpailijoiden ilmoituksia, jotka osoittavat oikeiksi kantajan esittämät väitteet, eikä esittänyt minkäänlaisia todisteita siitä, että koneiden ja kartonkien erillisellä toimittamisella vastataan joko itsenäisten kartongin toimittajien olemassaoloa koskeviin pakkaajien tarpeisiin tai kartongin toimittajien omiin tarpeisiin.

81 Komissio puolestaan kiistää kantajan väittämän koneiden ja kartonkien välisen yhteyden. Se esittää, että se, että monimutkaisten tuotteiden valmistaja estää kolmansia valmistamasta sen laitteissa käytettäviksi tarkoitettuja kulutustavaroita, on vastoin perustamissopimuksen 86 artiklaa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

82 On huomautettava ensin, että toisin kuin kantaja väittää, kauppatapojen tarkastelun perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että tuotteen pakkaamiseen tarkoitetut koneet ja kartongit ovat luonteeltaan erottamattomia. Itsenäisiä tuottajia, jotka ovat erikoistuneet muiden yritysten valmistamissa koneissa käytettäviksi tarkoitettujen ei-aseptisten pakkauskartonkien valmistukseen ja jotka eivät itse valmista koneita, on ollut olemassa huomattavan kauan. Päätöksestä (16 kohta), jota kantaja ei ole kiistänyt, käy erityisesti ilmi, että vuoteen 1987 asti vuonna 1957 perustettu Elopak valmisti yksinomaan pakkauskartonkeja ja niihin, erityisesti niiden käsittelyyn, liittyviä varusteita. Lisäksi on todettava, että samojen lähteiden mukaan (13 kohta), joita kantaja ei ole kiistänyt, noin 12 prosenttia ei-aseptisten kartonkien alasta jakautui vuonna 1985 kolmen yhtiön kesken, jotka valmistivat omia kartonkejaan, yleensä lisenssillä, ja jotka koneiden osalta olivat ainoastaan jälleenmyyjiä. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että koneiden ja kartonkien myynnin sidonta oli kauppatapojen mukaista, koska sellainen myynti ei ollut yleistä ei-aseptisella alalla ja koska aseptisella alalla oli ainoastaan kaksi valmistajaa, Tetra Pak ja PKL.

83 Kansanterveyden suojelemiseen liittyviä vaatimuksia sekä kantajan ja sen asiakkaiden etuja koskevia kantajan väitteitä ei voida hyväksyä. Laitteistokokonaisuuksien valmistajat eivät voi päättää, että yleiseen etuun liittyvien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi kartonkien kaltaiset kulutustavarat muodostavat niiden koneiden kanssa, joiden kanssa ne on tarkoitettu käytettäviksi, erottamattoman yhtenäisen järjestelmän. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin kun ei ole olemassa sitovia standardeja tai yleisiä sääntöjä, kaikki itsenäiset tuottajat ovat yhteisön kilpailuoikeuden kannalta täysin vapaita valmistamaan muiden valmistamissa laitteissa käytettäviksi tarkoitettuja kulutustavaroita, edellyttäen, ettei tällä tavoin loukata kilpailijan teollis- ja tekijänoikeuksia (ks. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-30/89, Hilti v. komissio, 12.12.1991 antama tuomio, Kok. 1991, s. II-1439, 68 kohta, sekä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-53/92 P, Hilti v. komissio, 2.3.1994 antama tuomio, Kok. 1994, s. I-667, 11-16 kohta).

84 Riippumatta aseptisen täyttömenetelmän monimutkaisuudesta käsiteltävänä olevassa asiassa kansanterveyden suojeleminen voidaan näissä olosuhteissa taata muilla keinoilla, erityisesti tiedottamalla koneiden käyttäjille niistä teknisistä ominaisuuksista, jotka kartongeilla on oltava, jotta ne soveltuisivat kyseisiin koneisiin, ilman, että näin loukataan valmistajien teollisia ja kaupallisia oikeuksia. Lisäksi, vaikka kantajan tavoin oletettaisiin, että erilaista alkuperää olevia koneita ja kartonkeja ei voida käyttää yhdessä vaikuttamatta järjestelmän ominaisuuksiin, ratkaisun on löydyttävä siitä, että annetaan soveltuvia lakeja ja asetuksia, eikä siitä, että valmistajat asettavat yksipuolisesti standardeja, joiden vaikutuksesta suuri osa itsenäisten valmistajien toiminnasta estyy.

85 Näin ollen kantajan väitettä, jonka mukaan tuotteen pakkaamiseen tarkoitettuja konemarkkinoita ja pakkaamiseen tarkoitettujen kartonkien markkinoita ei voida erottaa toisistaan, ei voida hyväksyä.

B Relevantit maantieteelliset markkinat

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

86 Kantaja kiistää sen, että relevantit maantieteelliset markkinat kattavat koko yhteisön alueen. Se katsoo, että eri jäsenvaltiot muodostavat relevanttien tuotteiden kannalta erilliset markkinat, koska objektiiviset kilpailuedellytykset eivät ole kaikkien taloudellisten toimijoiden kannalta samanlaiset kaikkialla yhteisössä.

87 Kantaja esittää, että jokaisessa jäsenvaltiossa on paikalliset markkinat, joilla sekä Tetra Pakin että muiden valmistajien itsenäiset tytäryhtiöt toimivat. Lisäksi pakattujen nestemäisten elintarvikkeiden kuluttajakysyntä vaihtelee jäsenvaltioittain. Erityisesti Luoteis-Euroopan markkinoita, joihin kuuluu Tanska, Irlanti, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, olisi pitänyt tarkastella erikseen, koska iskukuumennetun maidon kulutus niissä on vähäistä. Lisäksi kantaja väittää, että koneiden ja kartonkien jäsenvaltioiden väliset hintaerot osoittavat, ettei yhteisö muodosta relevantteja maantieteellisiä markkinoita.

88 Lisäksi kantaja esittää, että Kreikan, Espanjan ja Portugalin alueiden ei voida katsoa kuuluneen relevantteihin markkinoihin ennen niiden liittymistä Euroopan yhteisöihin. Espanjan on katsottava liittymisensä jälkeen olleen relevanttien markkinoiden ulkopuolella siirtymävaiheen ajan voimassa olleiden tariffirajojen vuoksi.

89 Komissio puolestaan katsoo, että maantieteelliset markkinat sisältävät koko yhteisön. Se esittää pääasiallisesti, että kaikissa jäsenvaltioissa on merkittävässä määrin kaikkia erilaisia kartonkeja ja koneita, ja että sekä koneiden että kartonkien kuljetusmaksut ovat hyvin alhaiset. Lisäksi se katsoo, että kantajan väittämät jäsenvaltioiden väliset hintaerot johtuvat monopoliaseman kaltaisen tilanteen olemassaolosta markkinoilla tai markkinoiden eristämisestä.

90 Komissio täsmentää, että niiden jäsenvaltioiden alue, jotka liittyivät Euroopan yhteisöihin kysymyksessä olevana ajanjaksona, oli maantieteellisten markkinoiden ulkopuolella, eikä niiden kohdalla voida todeta minkäänlaista rikkomista ennen niiden liittymisajankohtaa. Tuontiin liittyvistä tariffiesteistä, jotka olivat voimassa Espanjassa sen liittymisen jälkeen, ei aiheutunut koneiden ja kartonkien valmistajien välistä "syrjintää", koska tällaisia valmistajia ei ollut sijoittautunut Espanjaan.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

91 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa ensin, että perustamissopimuksen 86 artiklan rakenteen mukaan maantieteelliset markkinat on rajattava sen määrittämiseksi, onko asianomaisella yrityksellä määräävä markkina-asema yhteisössä tai sen merkittävässä osassa. Maantieteellisten markkinoiden, kuten myös tuotemarkkinoiden määritteleminen, edellyttää siten taloudellista arviointia. Maantieteelliset markkinat voidaan siten määritellä alueeksi, jolla kaikilla taloudellisilla toimijoilla on samankaltaiset kilpailun edellytykset juuri relevanttien tuotteiden osalta. Tältä osin komissio huomauttaa perustellusti, ettei ole mitenkään välttämätöntä, että taloudellisten toimijoiden väliset objektiiviset kilpailuedellytykset ovat täysin yhdenmukaiset. Riittää, että ne ovat "samankaltaiset" tai "riittävän yhdenmukaiset" (ks. yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 27/76, United Brands v. komissio, 14.2.1978 antama tuomio, Kok. 1978, s. 207, 44 kohta; katso myös 11 ja 53 kohta).

92 Tämän vuoksi on tutkittava, luovatko kantajan esiin tuomat erilaiset tekijät yhteisössä epäyhdenmukaiset objektiiviset kilpailuedellytykset. Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että se, että pakkausjärjestelmien suurtuottajien kansallisia tytäryhtiöitä on sijoittautunut kaikkiin jäsenvaltioihin, ja se, että eri meijerit huolehtivat paikallisesta toimittamisesta, ei riitä, toisin kuin kantaja väittää, osoittamaan, että kaikissa näissä valtioissa on omat erityiset kilpailuedellytyksensä. Siltä osin kuin on kysymys erityisesti Tetra Pakin määrittelemästä politiikasta, käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät olosuhteet antavat päinvastoin aihetta olettaa, että edellä kuvatut olosuhteet johtuvat pikemminkin sen käyttämästä markkinoiden eristämisen strategiasta kuin paikallisten markkinoiden olemassaolosta, joille on ominaista objektiivisesti erilaisten kilpailuedellytysten olemassaolo. Vaikka erilaiset Tetra Pakin ja sen asiakkaiden väliset sopimukset poikkeavat toisistaan siten, että monet niihin sisällytetyt liitännäiset ehdot vaihtelevat jäsenvaltioittain, yhtymän eri tytäryhtiöiden kauppapolitiikka riippuu kuitenkin emoyhtiön tavasta yhteensovittaa kauppapolitiikkaansa, mistä on osoituksena erityisesti se, että kaikkien jäsenvaltioiden meijerien kanssa tehdyissä sopimuksissa on, mitä seikkaa kantaja ei kiellä, tuotteiden sidontaa koskeva lauseke (ix) sekä yksinomaista hankintaa Tetra Pakin tytäryhtiöltä koskeva lauseke. Lisäksi tietyt konkreettiset todisteet, kuten Tetra Pak -yhtymän ja Tetra Pak Italianan väliset päätöksessä (71-83 kohta) mainitut kirjeet ja teleksit, jotka on liitetty oikeudenkäyntiasiakirjoihin, vahvistavat, että Tetra Pakin kauppapolitiikka oli määritelty yhtymän tasolla.

93 Tältä kannalta tarkastellen käsiteltävänä oleva asia poikkeaa siis siitä, mitä on esitetty asiassa Michelin vastaan komissio, johon kantaja vetoaa ja jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että maailmanlaajuisella tasolla toimivien yhtymien uusia renkaita valmistavien alankomaalaisten tytäryhtiöiden asianomaisten kansallisten markkinoiden erityisiin tilanteisiin mukauttaman itsenäisen kauppapolitiikan harjoittaminen oli todiste sellaisten kansallisten markkinoiden olemassaolosta, joilla kilpailuedellytykset olivat riittävän samankaltaiset (tuomion 26 kohta).

94 Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio perustellusti rajasi koko yhteisön kattavat maantieteelliset yhtenäismarkkinat, mihin oli pääasiallisesti kolme syytä. Ensin, kuten komissio korostaa, ja ilman että kantaja kiistäisi asiaa, kysynnän - vaikka sen voimakkuus vaihteli jäsenvaltioittain - voidaan todeta olleen vakaa ja vahva kaikkien relevanttien tuotteiden osalta koko yhteisön alueella ajanjaksona, jota päätös koski. Samojen lähteiden mukaan asiakkailla ei myöskään ollut teknisiä esteitä suorittaa kone- ja kartonkiostonsa muista jäsenvaltioista, samalla kun voidaan todeta, että paikallisten jälleenmyyntiyksiköiden olemassaolo oli välttämätöntä ainoastaan koneiden asentamisen, huollon ja korjauksen kannalta. Kolmas todettava seikka on, että kartonkien ja koneiden hyvin alhaiset kuljetuskustannukset mahdollistivat jäsenvaltioiden välisen helpon ja nopean kaupan, mitä kantaja ei kiistä. Osoituksena siitä, ettei koneiden maahantuonnille ollut alhaisten kuljetuskustannusten ansiosta taloudellisia esteitä, on erityisesti se seikka, että yhteisössä myytiin Nimcon tai Cherry Burrelin Yhdysvalloissa valmistamia ja Shikokun Japanissa valmistamia koneita, kuten päätöksestä käy ilmi.

95 Tässä yhteydessä tietyt kulutustottumukset eivät yksinään riitä perusteeksi erillisten maantieteellisten markkinoiden, jollaisiksi kantaja väittää Luoteis-Euroopan valtioiden markkinoita, olemassaololle. Väitetyt erot, jotka koskivat kuluttajien mieltymyksiä maitolaadun tai pakkausmuodon osalta, vaikuttivat ainoastaan relevanttien tuotteiden markkinoiden kokonaislaajuuteen kussakin jäsenvaltioissa, eivätkä kyseisten erityistuotteiden valmistajien välisiin kilpailun edellytyksiin, jotka olivat kaikille samankaltaiset koko yhteisössä, mainituilla markkinoilla.

96 Lisäksi jäsenvaltioiden väliset hintaerot, joihin kantaja myös viittaa, eivät voi olla osoitus epäyhdenmukaisista objektiivisista kilpailuedellytyksistä, sillä edellä olevissa kohdissa kuvatuissa olosuhteissa ne ovat pikemminkin osoitus markkinoiden keinotekoisesta eristämisestä.

97 Siltä osin kuin on kysymys Euroopan yhteisöihin kysymyksessä olevan ajanjakson aikana liittyneistä valtioista, on lisäksi selvää, että ne saattoivat kuulua relevantteihin maantieteellisiin markkinoihin ainoastaan liittymisajankohdastaan alkaen, kuten päätöksen perusteella voidaan todeta, ja kuten komissio on todennut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Lisäksi vastaaja on perustellusti arvioinut, että tuontia koskevat tariffiesteet Espanjassa siirtymävaiheen aikana eivät luoneet epäyhdenmukaisia kilpailuedellytyksiä pakkausjärjestelmien eri valmistajille yhteisössä, koska mikään niistä ei komission toimittamien tietojen mukaan, joita kantaja ei ole kiistänyt, ollut sijoittautunut Espanjaan eikä siten ollut näiden maksujen vuoksi Espanjan alueella poikkeuksellisen suotuisassa asemassa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin kilpailijoihinsa nähden.

98 Näin ollen relevantit maantieteelliset markkinat kattavat käsiteltävänä olevassa asiassa koko yhteisön. Ne ulottuivat siten 31.12.1980 asti yhdeksään jäsenvaltioon, 31.12.1985 asti kymmeneen jäsenvaltioon ja 1.1.1986 alkaen kahteentoista jäsenvaltioon.

99 Kaikista edellä esitetyistä huomioista seuraa, että komission käyttämään relevanttien markkinoiden määritelmään ei liity minkäänlaista ilmeistä arviointivirhettä, riippumatta siitä, onko kysymys tuotemarkkinoista vai maantieteellisistä markkinoista.

C Tetra Pakin asema relevanteilla markkinoilla ja perustamissopimuksen 86 artiklan soveltaminen

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

100 Kantaja väittää, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa. Lisäksi se katsoo, että vaikka sillä olisikin määräävä asema aseptisilla markkinoilla, perustamissopimuksen 86 artiklaa ei sovellettaisi menettelytapoihin ei-aseptisilla markkinoilla, jotka ovat niiden markkinoiden, joilla määräävän aseman väitetään olevan olemassa, lähimarkkinat mutta niistä erilliset.

101 Kantaja moittii ensin komissiota siitä, että se on painottanut liikaa markkinaosuuksia, eikä ole ottanut huomioon sen tärkeimpien asiakkaiden "tasoittavaa vaikutusta" ja innovaatioon perustuvaa kilpailua arvioidessaan sen asemaa aseptisilla markkinoilla. Se viittaa tässä yhteydessä United Brands vastaan komissio -tuomioon (109 ja 110 kohta), joissa yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt, ettei 40 prosentin markkinaosuudesta sinänsä voi automaattisesti päätellä määräävän markkina-aseman olemassaoloa relevanttien tuotteiden markkinoilla.

102 Kantaja korostaa myös, että sillä on tärkeä, mutta ei määräävä asema ei-aseptisilla markkinoilla, kuten myös komissio totesi päätöksessään. Se kiistää tämän vuoksi sen, että 86 artiklaa olisi sovellettava ei-aseptisella alalla. Se korostaa, että komission väite, jonka mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettu väärinkäyttö voi tietyissä olosuhteissa tapahtua niistä markkinoista erillisillä mutta niiden markkinoiden lähimarkkinoilla, joilla määräävä markkina-asema on todettu, on ristiriidassa määräävässä asemassa olevalle yritykselle kuuluvan erityisen velvollisuuden perusperiaatteen kanssa, joka on perusteltu niiden markkinoiden, joilla määräävä markkina-asema on todettu, heikentyneen kilpailurakenteen vuoksi. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi vahvistanut edellä mainitussa asiassa Michelin vastaan komissio antamassaan tuomiossa, että yrityksen, jolla ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, toimintaan ei voi sisältyä väärinkäyttöä.

103 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja huomauttaa, että ei-aseptisilla markkinoilla ei ole toteutettu moitteen kohteena olevia käytäntöjä eikä väitetyillä käytännöillä ole myöskään ollut kilpailunvastaisia vaikutuksia niihin aseptisiin markkinoihin, joilla määräävän markkina-aseman väitettiin olevan olemassa, toisin kuin yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents vastaan komissio antamassa tuomiossa, asiassa 311/84, CBEM, 3.10.1985 antamassa tuomiossa (Kok. 1985, s. 3261) ja asiassa C-62/86, AKZO vastaan komissio, 3.7.1991 antamassa tuomiossa (Kok. 1991, s. I-3359), joihin päätöksessä viitataan, tarkastelluissa tilanteissa. Toisin kuin käsiteltävänä olevassa asiassa, edellä mainituissa asioissa todettu väärinkäyttö on aina tapahtunut markkinoilla, joilla määräävä markkina-asema on olemassa, vaikka niiden kilpailunvastaiset vaikutukset olisivat ilmenneet niihin liittyvillä markkinoilla, kuten edellä mainituissa Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio ja CBEM -asioissa.

104 Komissio ei myöskään ole kantajan mukaan osoittanut käsiteltävänä olevassa asiassa syy-seuraus-suhteen olemassaoloa ei-aseptisella alalla väitetyn väärinkäytön ja Tetra Pakin aseptisen alan määräävän aseman välillä. Kantaja kiistää erityisesti komission väitteen, jonka mukaan aseptisella alalla saavutetut voitot mahdollistivat sen, että se saattoi soveltaa saalistushinnoittelua tai syrjiviä hintoja ei-aseptisiin koneisiin ja kartonkeihin. Se kiistää myös kaikki yhteydet aseptisen alan määräävän asemansa ja ei-aseptisella alalla asettamiensa epäoikeudenmukaisiksi väitettyjen sopimusehtojen välillä. Kyseiset ehdot ovat sen mukaan perusteltuja, koska oli tarpeen taata pakkausjärjestelmien moitteeton toiminta, ja ehdot oli esitetty ei-aseptisten koneiden toimittamista koskevassa sopimuksessa jo ennen aseptisten laitteiden kehittämistä.

105 Komissio puolestaan katsoo, että kantajan vähintään 90 prosentin markkinaosuus aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoilla on kiistämätön todiste määräävästä markkina-asemasta aseptisilla markkinoilla.

106 Ei-aseptisten markkinoiden osalta päätöksessä ainoastaan todetaan määräävän markkina-aseman olemassaolo, minkä seikan komissio vahvisti suullisessa käsittelyssä. Se korostaa kuitenkin 104 kohdan toisessa alakohdassa, että Tetra Pakin markkinaosuus ei-aseptisella alalla olisi riittänyt osoittamaan määräävän markkina-aseman olemassaolon ei-aseptisilla markkinoilla erikseen tarkasteltuina. Ottaen huomioon Tetra Pakin määräävän aseman aseptisilla markkinoilla sekä kyseisten markkinoiden ja ei-aseptisten markkinoiden välisen yhteyden, komissio on kuitenkin sitä mieltä, että ei-aseptisella alalla toteutetut toimet kuuluvat myös 86 artiklan soveltamisalaan, ja että "näin ollen ei ole aiheellista osoittaa Tetra Pakin määräävän markkina-aseman olemassaoloa ei-aseptisilla markkinoilla erikseen tarkasteltuina" (päätöksen 104 kohdan neljäs alakohta).

107 Komissio esittää, ettei perustamissopimuksen 86 artiklan sanamuoto eikä tarkoitus anna aihetta olettaa, että siinä kielletään ainoastaan väärinkäyttö niillä relevanteilla markkinoilla, joilla määräävän markkina-aseman olemassaolo on määritelty, ja sallitaan se, että asianomainen yritys harjoittaa väärinkäyttöä muilla markkinoilla, varsinkaan niiden ollessa kiinteästi sidoksissa relevantteihin markkinoihin.

108 Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio väittää, että kantaja "on käyttänyt hyväkseen neljien tarkasteltavina olevien markkinoiden välistä yhteyttä harjoittaakseen ei-aseptisten tuotteiden markkinoilla sellaista väärinkäyttöä, joka ei olisi ollut mahdollista, jos sillä ei olisi ollut määräävää markkina-asemaa aseptisilla markkinoilla" (päätöksen 104 kohta, toiseksi viimeinen alakohta). Ei voida ajatella, että kantaja olisi ryhtynyt Elopakin vastaiseen saalistushinnoittelukampanjaan Italiassa ja yleisemmin yhteisössä, jos se ei olisi tiennyt, että noin 90 prosenttia sen voitoista oli peräisin aseptiselta alalta. Lisäksi kantaja saattoi asettaa epäoikeudenmukaisia sopimusehtoja ei-aseptisilla markkinoilla ainoastaan sen vuoksi, että 56 prosenttia sen kyseisen alan asiakkaista toimi myös aseptisella alalla.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

109 Siltä osin kuin on ensin kysymys aseptisesta alasta, asianosaisten esittämistä yhdenmukaisista tiedoista käy ilmi, että Tetra Pakilla oli noin 90 prosentin osuus sekä aseptisten koneiden että kartonkien markkinoista kaikkialla yhteisössä koko kysymyksessä olevan ajanjakson ajan. On selvää, että tällaiset osuudet asettivat kantajan pakkaajien kannalta välttämättömän kauppakumppanin asemaan markkinoilla ja takasivat määräävälle markkina-asemalle ominaisen toiminnan itsenäisyyden. Näin ollen se, että komissio katsoi tällaisten markkinaosuuksien itsessään olevan, koska asiaan vaikuttavia poikkeuksellisia olosuhteita ei ollut, todiste määräävän markkina-aseman olemassaolosta, oli perusteltua (ks. em. asia Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomion 41, 60 ja 66 kohta, ja em. asia AKZO v. komissio, tuomion 60 kohta, sekä em. asia Hilti v. komissio, tuomio 12.12.1991, 91 ja 92 kohta).

110 Lisäksi yhden ainoan Tetra Pakin kilpailijan PKL:n, joka omisti loput markkinaosuudet eli noin 10 prosenttia kyseisistä markkinoista, läsnäolo aseptisten koneiden ja kartonkien markkinoilla sekä teknologisten esteiden ja monien sellaisten patenttien olemassaolo, jotka estivät uusien kilpailijoiden pääsyn aseptisten koneiden markkinoille, myötävaikuttivat, kuten komissio on huomauttanut, Tetra Pakin määräävän markkina-aseman säilymiseen ja vahvistumiseen sekä aseptisten koneiden että kartonkien markkinoilla. Vaikka kilpailijoiden pääsylle aseptisten kartonkien markkinoille ei ollut teknisiä esteitä, se, ettei käytettävissä ollut aseptisia koneita erityisesti Tetra Pakin toteuttaman tuotteiden sidonnan politiikan vuoksi, muodosti, kuten molemmat asianosaiset myöntävät, käytännössä vakavan esteen uusien kilpailijoiden markkinoille pääsylle.

111 Kaikki nämä seikat huomioon ottaen kantajan esittämiä väitteitä, jotka koskevat sen asiakkaiden neuvottelumahdollisuutta ja innovaatioon perustuvaa kilpailua, ei voida hyväksyä, ja sen määräävä markkina-asema molemmilla aseptisilla markkinoilla on katsottava riittävässä määrin osoitetuksi.

112 Näissä olosuhteissa on lisäksi tutkittava, täyttyvätkö, kuten komissio väittää, 86 artiklan soveltamisen edellytykset molemmilla ei-aseptisilla markkinoilla; tämä on tarpeen niiden yhteyksien vuoksi, jotka kaksilla viimeksi mainituilla markkinoilla on kaksien aseptisten markkinoiden kanssa.

113 Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa ensin, että perustamissopimuksen 86 artiklassa kielletään yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla. Näin ollen siinä ainoastaan täsmennetään sen soveltamisen edellytyksenä oleva relevanttien maantieteellisten markkinoiden laajuus. Siinä ei määrätä nimenomaisesti mitään siitä, missä osassa tuotemarkkinoita väärinkäytön edellytetään tapahtuneen.

114 Näiden edellytysten määrittämiseksi perustamissopimuksen 86 artiklaa on tämän vuoksi tulkittava sen tavoitteen ja päämäärän perusteella sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on ne täsmentänyt edellä mainitussa asiassa Michelin v. komissio (tuomion 57 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että mainitussa artiklassa asetetaan määräävässä asemassa olevalle yritykselle, riippumatta määräävän aseman syistä, erityinen vastuu, joka koskee perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa, sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa olleessa sanamuodossaan, määritellyn tavoitteen mukaisesti sen varmistamista, ettei sen toiminta haittaa toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla. Näin ollen 86 artiklan soveltamisalaan kuuluu kaikki sellainen määräävässä asemassa olevan yrityksen toiminta, joka voi estää markkinoilla, joilla juuri kyseessä olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, vielä voimassa olevan kilpailuasteen säilymisen ja mainitun kilpailun kehittymisen (ks. em. asia Hoffman-La Roche v. komissio, tuomion 91 kohta).

115 Määräävässä asemassa olevan yrityksen erityisen vastuun aineellista soveltamisalaa on siten arvioitava kunkin asian erityisten olosuhteiden mukaan, jotka ilmentävät heikentynyttä kilpailutilannetta, kuten oikeuskäytännön tarkastelu osoittaa. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti todennut edellä mainitussa asiassa Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents vastaan komissio (tuomion 21 ja 22 kohta) ja edellä mainitussa CBEM-asiassa (tuomion 25-27 kohta), että se, että yritys, jolla on määräävä asema tietyillä markkinoilla, varaa itselleen ilman objektiivista tarvetta lisä- tai sivutehtävän erillisillä lähimarkkinoilla, joilla sillä ei ole määräävää markkina-asemaa, mikä saattaa johtaa kilpailun täydelliseen häviämiseen kyseisillä markkinoilla, kuuluu 86 artiklan soveltamisalaan. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio (tuomion 39-45 kohta) nimenomaisesti, että relevanttien tuotteiden markkinoista "erillisillä markkinoilla", jotka olivat ensin mainittujen markkinoiden osamarkkinat, myönnetyt hinnanalennukset kuuluivat 86 artiklan soveltamisalaan. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-65/89, BPB Industries ja British Gypsym vastaan komissio (tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. II-389, 92 ja 93 kohta), että kun kysymyksessä oleva yritys, joka oli määräävässä asemassa kipsilevyjen markkinoilla, myönsi erillisillä kipsimarkkinoilla erään tietyn edun ainoastaan asiakkaille, jotka suorittivat kipsilevyjen markkinoiden hankintansa yksinomaan siltä, kyseiseen etuun oli sovellettava 86 artiklaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käytti mainitussa asiassa perusteenaan niitä asiaan liittyviä olosuhteita, joissa yrityksen asiakkaat toimivat molemmilla markkinoilla ja olivat kipsimarkkinoiden osalta riippuvaisia tavarantoimittajastaan.

116 Siten käy ilmi, että kantajan väitteitä, joiden mukaan yhteisöjen tuomioistuimet ovat päättäneet, ettei 86 artiklaa voida soveltaa määräävässä asemassa olevan yrityksen niistä markkinoista, joilla määräävä asema on, erillisillä markkinoilla toteuttamaan toimeen, ei voida hyväksyä. On erityisesti huomattava, että vastoin kantajan puolustamaa tulkintaa edellä mainitussa asiassa Michelin vastaan komissio annettu tuomio ei ole asian kannalta merkityksellinen, koska siinä ei ole käsitelty kysymystä, sovelletaanko perustamissopimuksen 86 artiklaa niiden markkinoiden, joilla määräävä asema on, lähimarkkinoilla mutta niistä erillisillä markkinoilla toteutettuihin toimiin. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuinta oli ainoastaan pyydetty tutkimaan, oliko komission päätös, jossa se totesi henkilöautojen renkaiden markkinoita koskeviin myyntitavoitteisiin liittyvän ylimääräisen alennuksen olevan tosiasiallisesti samankaltainen kuin kuorma-autojen renkaiden myynnin yhteydessä annettu alennus ja merkitsevän perustamissopimuksen 86 artiklan d kohdassa tarkoitettua lisäsuoritusten edellyttämistä, perusteltu. Komissio katsoi, että tällä alennuksella kyseinen yritys asetti kuorma-autojen renkaiden markkinoita, joilla sillä oli määräävä markkina-asema, koskevan edun saamisen edellytykseksi myyntitavoitteen saavuttamisen henkilöautojen renkaiden erillisillä markkinoilla. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi päätöksen tältä osin sillä perusteella, että riidanalainen alennus oli myönnetty ainoastaan henkilöautojen renkaiden markkinoita koskevien myyntitavoitteiden mukaisesti, sekä sillä perusteella, että näin ollen kuorma-autojen renkaiden ja henkilöautojen renkaiden oston välillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä.

117 Asian tarkastelun tässä vaiheessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava, riippumatta kaikista kyseiseen toimintaan liittyvistä arvioista, voidaanko perustamissopimuksen 86 artiklaa soveltaa Tetra Pakin toimintaan ei-aseptisilla markkinoilla käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä erityisissä olosuhteissa.

118 Tässä yhteydessä on huomautettava, että komissio on perustellut päätöksessään perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisen ei-aseptisten tuotteiden alalla käyttäen perusteenaan sekä Tetra Pakin johtavaa asemaa kyseisellä alalla että ei-aseptisten markkinoiden ja aseptisten markkinoiden, joilla kyseisellä yrityksellä oli määräävä markkina-asema, välisiä yhdistäviä tekijöitä. Se katsoi, että sellaisten yhteyksien olemassaolo mahdollisti sen, ettei sen tarvinnut "osoittaa Tetra Pakin määräävän markkina-aseman olemassaoloa ei-aseptisilla markkinoilla erikseen tarkasteltuina". Sen jälkeen kun päätöksessä korostetaan, että ei-aseptisella alalla markkinavoimat vaikuttivat Tetra Pakiin vähäisemmässä määrin kuin yhteenkään sen kilpailijaan, siinä osoitetaan, että aseptisen ja ei-aseptisen alan välisten yhteyksien vuoksi "tämän menettelyn yhteydessä ei ole tarpeen selvittää, olisiko sen markkinavoiman, jonka vaikutuksesta Tetra Pak on johtavassa asemassa ei-aseptisilla markkinoilla, katsottava merkitsevän samaa kuin 86 artiklassa tarkoitettu suora määräävä asema" (päätöksen 101 kohta). Komission mukaan väärinkäytöt aseptisilla markkinoilla "on osoitettu, myös siinä tapauksessa, ettei Tetra Pakilla katsota olevan määräävää asemaa riippumatta sen asemasta aseptisilla markkinoilla" (päätöksen 104 kohdan viimeinen alakohta). Lisäksi päätöksessä korostetaan, että Tetra Pakin hallussa oli 78 prosenttia sekä aseptisten että ei-aseptisten kartonkien kokonaismarkkinoista eli seitsemän kertaa enemmän kuin sen lähimmällä kilpailijalla, ja että se "pysyisi epäilyksettä määräävässä asemassa" myös näillä suurimmilla markkinoilla (103 kohdan neljäs alakohta).

119 Siltä osin kuin on ensin kysymys Tetra Pakin markkinaosuuksista ei-aseptisella alalla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että asianosaisten esittämien yhdenmukaisten tietojen mukaan Tetra Pakin hallussa oli vuonna 1985 noin 48 prosenttia kartonkimarkkinoista ja 52 prosenttia ei-aseptisten koneiden markkinoista. Kyseinen osuus oli jo vuonna 1976 yli 40 prosenttia, eikä lakannut kasvamasta, kunnes oli vuonna 1987 noin 55 prosenttia. Lisäksi, kuten komissio huomauttaa, Tetra Pakin markkinaosuus yksinään oli 10-15 prosenttia suurempi kuin kahden sen tärkeimmän kilpailijan yhteenlasketut markkinaosuudet; näistä toinen oli noin puolet, toinen viidesosa Tetra Pakin markkinaosuudesta. Näin ollen komissio saattoi perustellusti korostaa päätöksessään (99 kohta), että sellaisten markkinaosuuksien olisi voitu yksinään katsoa merkitsevän määräävää markkina-asemaa.

120 Relevanttien markkinoiden välisten yhteyksien osalta on selvää, että ne ovat seurausta siitä, että ne avaintuotteet, joiden pakkaamiseen sekä aseptisia että ei-aseptisia kartonkeja käytetään, ovat samoja, sekä valmistajien ja käyttäjien käyttäytymisestä. Niitä sekä aseptisia että ei-aseptisia kartonkeja ja koneita, joista käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys, käytetään samojen, ihmisten ravinnoksi tarkoitettujen nestemäisten tuotteiden, pääasiallisesti maitotuotteiden, sekä hedelmämehujen pakkaamiseen. Lisäksi suuri osa Tetra Pakin asiakkaista toimii samanaikaisesti sekä aseptisten että ei-aseptisten tuotteiden alalla. Kantajan väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa esittämissä kirjallisissa huomautuksissa, jotka se vahvisti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, se täsmensi siten, että vuonna 1987 noin 35 prosenttia sen asiakkaista oli ollut samanaikaisesti sekä aseptisten että ei-aseptisten järjestelmien ostajia. Lisäksi komissio on perustellusti huomauttanut, että kartongin käyttöön perustuvien pakkausjärjestelmien pääasiallisten valmistajien käyttäytyminen vahvisti aseptisten markkinoiden ja ei-aseptisten markkinoiden välisen yhteyden, koska kaksi valmistajaa, Tetra Pak ja PKL, on jo läsnä neljillä markkinoilla, ja kolmas, Elopak, joka on saavuttanut hyvän aseman ei-aseptisella alalla, on jo kauan yrittänyt päästä aseptisille markkinoille.

121 Tämän jälkeen komissio on perustellusti todennut, että edellä tarkoitetut kaksien aseptisten ja kaksien ei-aseptisten markkinoiden väliset yhteydet vahvistivat Tetra Pakin taloudellista valtaa ei-aseptisilla markkinoilla. Se, että Tetra Pakilla oli lähes 90 prosentin markkinaosuus aseptisella alalla, teki siitä sekä tuoreita että pitkään säilyviä nestemäisiä ravintoaineita valmistaville yrityksille aseptisten järjestelmien sivuuttamattoman toimittajan sekä ei-aseptisten järjestelmien etuoikeutetun toimittajan. Lisäksi Tetra Pak saattoi teknologisen etumatkansa ja aseptisen alan lähes määräävän markkina-asemansa ansiosta keskittää voimansa kilpailun alalla ei-aseptisiin lähimarkkinoihin, joilla sillä oli jo hyvä asema, pelkäämättä vastahyökkäyksiä aseptisella alalla, mikä mahdollisti sen, että se saattoi toimia itsenäisesti suhteessa muihin ei-aseptisten markkinoiden taloudellisiin toimijoihin.

122 Kaikkien edellä esitettyjen huomioiden perusteella voidaan todeta, että käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä olosuhteissa Tetra Pakin ei-aseptisilla markkinoilla käyttämät menettelytavat kuuluvat perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisalaan, ilman että on tarpeen osoittaa määräävän markkina-aseman olemassaoloa kyseisillä markkinoilla erikseen tarkasteltuina, koska sen johtava asema ei-aseptisilla markkinoilla, ottaen huomioon myös kyseisten markkinoiden ja aseptisten markkinoiden väliset läheiset yhteydet, mahdollistaa sen, että Tetra Pak voi toimia itsenäisesti suhteessa muihin ei-aseptisten markkinoiden taloudellisiin toimijoihin, minkä perusteella sillä on 86 artiklaan perustuva erityinen vastuu tehokkaan ja vääristymättömän kilpailun säilyttämisestä kyseisillä markkinoilla.

123 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan esittämän kolmannen kanneperusteen ensimmäistä osaa ei voida hyväksyä.

II Väärinkäyttö

124 Kantaja esittää, että sen asiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset eivät sisältäneet lausekkeita, joihin liittyy väärinkäyttöä (A). Se ei myöskään hyväksy väitettä, jonka mukaan se on soveltanut syrjäytyshintoja Tetra Rex -kartonkeihin Italiassa (B). Se ei ole myöskään myynyt koneitaan ja kartonkejaan eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden käyttäjien kannalta syrjivin hinnoin (C). Se ei myöskään myynyt koneitaan syrjäytyshinnoin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (D). Lopuksi se toteaa, että sen koneiden hintoihin ja moitteen kohteena oleviin erityisiin käytäntöihin Italiassa ei ole liittynyt väärinkäyttöä (E).

A Yksinomaista hankintaa koskevat lausekkeet ja muut riidanalaiset sopimuslausekkeet

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

125 Kantaja esittää, ettei velvollisuutta käyttää koneissa yksinomaan Tetra Pak -kartonkeja [lauseke (ix)] eikä kartonkien hankinnan velvollisuutta yksinomaan Tetra Pakilta [lausekkeet (x) ja (xxv)] voitu pitää sellaisena tuotteiden sidontana, johon liittyy väärinkäyttöä. Sen mukaan Tetra Pakin myymät pakkaustarvikkeet ovat sekä luonteensa vuoksi että kauppatavan mukaan perustamissopimuksen 86 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla erottamattomia järjestelmäkokonaisuuksia, joihin sisältyy kone, pakkausmateriaali, koulutus ja jälkimarkkinointi.

126 Kantaja esittää, että pakkausjärjestelmäkokonaisuuksien markkinointi oli objektiivisesti perusteltua tarpeella kansanterveyden ja näin ollen sen maineen suojelemiseen, minkä mahdollisti koko pakkausprosessin yksinomainen hallinta. Pahvipakkaukset ovat paljon kehittyneempiä kuin perinteiset pakkaukset, kuten pullot; tämän vuoksi on olemassa merkittävä riski, että tekniset virheet aiheuttavat vakavia ongelmia niiden kohteeksi joutuvalle väestölle. Tämän vuoksi riidanalaiset lausekkeet olivat perusteltuja, myös Tetra Pakin Nimcolta ja Cherry Burrelilta hankkimien ei-aseptisten koneiden osalta, jotka oli mukautettava Tetra Pakin vaatimuksiin.

127 Kantaja väittää, että kaikki pakkausjärjestelmien valmistajat yhteisössä toimittivat kokonaisia pakkausjärjestelmiä. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissiolle kantelun tehnyt Elopak oli vahvistanut komissiolle, että koneiden ja kartonkien markkinoiden olisi oltava yhtenäismarkkinat, sillä siten kilpailu olisi tehokkainta. Komissio itse on hyväksynyt tämän väitteen Tetra Pak I -päätöksen 24 kohdassa. Lisäksi vastaaja, arvioidessaan päätöksen 180 kohdassa, että tuotteiden sidonta oli tietyissä olosuhteissa perusteltua, myönsi, ettei sellainen myynti sinänsä ollut lainvastaista.

128 Näissä olosuhteissa kantaja moittii komissiota siitä, että se on tuominnut yksinomaista hankintaa koskevat lausekkeet sellaisinaan tutkimatta, onko niillä todellisia vaikutuksia kilpailuun. Mikään ei erityisesti osoita, että asiakas olisi tahtonut hankkia aseptisia kartonkeja joltain Tetra Pakin kilpailijalta. Tämän vahvistaa Amerikan yhdysvaltojen tilanne, jossa Tetra Pakin sopimuksiin ei sisälly ainoatakaan tuotteiden sidontaa koskevaa lauseketta ja jossa terveyden suojeleminen taataan lainsäädännössä. Yhdysvalloissa pakkaajat eivät ole koskaan käyttäneet Tetra Pakin täyttökoneissa kolmansien toimittamia pakkauksia.

129 Kantaja esittää yleisemmin, ettei mihinkään päätöksessä mainittuun 27 lausekkeeseen liity väärinkäyttöä. Se esittää, että toisin kuin komissio väittää, lausekkeet eivät ole osa järjestelmällistä ja tahallista koko yhteisön kattavaa kilpailunvastaista kauppastrategiaa. Tässä yhteydessä kantaja korostaa, että sen itsenäinen tuotanto- ja jälleenmyyntijärjestelmä on lainmukainen organisaatiomenetelmä eikä anna aihetta olettaa, että sen toimintaan sisältyisi markkinoiden eristämisen strategia. Myöskään sen patenttipolitiikkaa koskeva komission kritiikki ei ole perusteltua.

130 Komission yksilöimistä lausekkeista ainoastaan kaksi, yksinomaista huoltoa ja korjausta koskeva lauseke (iv) sekä edellä tarkoitettu lauseke (ix), sisältyi kaikkien kahdentoista jäsenvaltion vakiosopimuksiin. Ainoastaan yhdessä maassa, Italiassa, kaikki 27 lauseketta sisältyivät kaikkiin sopimuksiin. Lisäksi päätöksen 24 ja 25 kohdasta, joissa luetellaan kyseiset lausekkeet, käy selvästi ilmi, että eri jäsenvaltioiden välillä lausekkeiden muodossa on tiettyjä eroja. Lisäksi ainoastaan kaksitoista jäljempänä tarkasteltua lauseketta koskevat vähintään kymmentä jäsenvaltiota mukaan lukien ne jäsenvaltiot, joissa maantieteelliset markkinat ovat kaikkein laajimmat.

131 Tässä yhteydessä kantaja esittää, että ne lausekkeet, joilla se takasi muutoksia, huoltoa ja varaosien toimittamista koskevan yksinoikeuden ja varasi itselleen kaikki laitteisiin tehtyjä teknisiä parannuksia tai muutoksia koskevat teollis- ja tekijänoikeudet, kuten lausekkeet (ii), (iv), (v) ja (viii), olivat perusteltuja turvallisuus- ja tehokkuussyistä. Lausekkeissa (xiii), (xiv) ja (xix), joissa Tetra Pakille annetaan oikeus valvoa sen koneiden vuokraajien tai ostajien kaupallista toimintaa, ilmaistaan liikkeenharjoittajan luonnollinen ja ymmärrettävä tarve huolehtia yrityksensä tehokkaasta toiminnasta. Ainoastaan vuokrasopimuksiin sisältyvä lauseke (xx), jossa suljetaan pois vuokrasopimusten luovutus ja alivuokrasopimukset, on tavanomainen tämänkaltaisissa sopimuksissa. Lausekkeet (xxi) ja (xxii), joissa määrätään "perusvuokran" ja kuukausittaisten vuokrakulujen kantamisesta niiden määrän vaihdellessa käytettyjen kartonkien määrän mukaan, eivät kantajan mukaan estäneet hankkimasta muilta tavarantoimittajilta muissa kuin Tetra Pakin koneissa käytettäviksi tarkoitettuja kartonkeja. Lopuksi, siltä osin kuin on kysymys vuokrasopimuksen kestosta, kantaja huomauttaa, että komission väitteet ovat sovellettavissa ainoastaan Italian markkinoille. Se huomauttaa, että jopa Italiassa - vaikka vuokrasopimuksen tavanomainen kesto oli yhdeksän vuotta - vuokraajalla oli oikeus sanoa se irti milloin tahansa vuoden varoitusajalla.

132 Komissio puolestaan esittää, että koneiden ja kartonkien sidonta on perustamissopimuksen 86 artiklan d kohdassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. On olemassa ilmeisiä todisteita siitä, että ei-aseptisia kartonkeja voitiin käyttää muun merkkisissä koneissa. Aseptisella alalla kartonkimarkkinoille pääsyn tekniset esteet, jotka johtuivat tietyistä teknisistä eroista aseptisen ja ei-aseptisen pakkaamisen menetelmissä, eivät olleet ylipääsemättömiä, ottaen huomioon tietyt kyseisten menetelmien väliset yhtäläisyydet. Näissä olosuhteissa kantajan käyttämien perusteiden nojalla ei voida todeta, että moitteen kohteena olevat tuotteiden sidontaa koskevat lausekkeet olisivat luonteeltaan laillisia. Muiden sopimuslausekkeiden osalta on todettava, että niillä pyrittiin tekemään kaikista asiakkaista koneen koko olemassaolon ajaksi täysin riippuvaisia Tetra Pakista myyntitoimen toteuduttua, mikä sulki pois kaikki kilpailumahdollisuudet kartonkien ja niihin liittyvien tuotteiden tasolla.

133 Näissä olosuhteissa kilpailu oli todella mahdollista koneiden myyntiajankohtana. Kantaja on siten keinotekoisesti rajoittanut kilpailua alalla, jolla sen teknologinen etumatka on suurin ja jolle pääsyn esteet ovat näin ollen suurempia. Lisäksi kantajan sopimuspolitiikka mahdollisti sen, että se saavutti lähes kaikki voittonsa kartonkien myynnistä saatuina tuloina.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

134 Siltä osin kuin on kysymys vakiolausekkeista, joissa velvoitetaan käyttämään yksinomaan Tetra Pak -kartonkia kyseisen yrityksen myymissä koneissa [lauseke (ix)] ja suorittamaan kartonkiostot yksinomaan Tetra Pakilta tai sen nimeämältä tavarantoimittajalta [lausekkeet (x) ja (xxv)], ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa ensin, että kantaja ei kiistä moitteen kohteena olevien seikkojen olemassaoloa. Se myöntää erityisesti, että lauseke (ix) liitettiin kysymyksessä olevana ajanjaksona kaikkiin kyseisten pakkausjärjestelmien käyttäjien kanssa tehtyihin koneita koskeviin myynti- tai vuokrasopimuksiin. Kantajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta käy ilmi, että lauseke (x) oli kaikissa sen koneita koskevissa myyntisopimuksissa. Niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joissa Tetra Pak myi koneita, tällainen yksinomaista hankintaa koskeva lauseke oli oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan liitetty myös kartonkien toimittamista koskeviin sopimuksiin. Lisäksi komissio esitti erääseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, ilman että kantaja olisi kiistänyt asiaa, että koneita koskevissa vuokrasopimuksissa oli lauseke, joka koski kartongin yksinomaista hankintaa paikalliselta Tetra Pakin tytäryhtiöltä.

135 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio on todennut perustellusti päätöksessään, että muut 24 riidanalaista sopimuslauseketta [lausekkeet (i)-(viii), (xi)-(xxiv), (xxvi) ja (xxvii)] olivat osa kokonaisstrategiaa, jonka tarkoituksena oli tehdä asiakas koneiden koko olemassaolon ajaksi täysin riippuvaiseksi Tetra Pakista myyntitoimen toteuduttua ja joka siten esti kaikki kilpailumahdollisuudet sekä kartonkien että niihin liittyvien tuotteiden tasolla. Niiden vaikutusta kilpailuun on siten tarkasteltava yhdessä edellä mainittujen lausekkeiden (ix), (x) ja (xxv) kanssa, jotka oli tarkoitettu tekemään kartonkimarkkinat täysin riippuvaisiksi konemarkkinoista ja jotka vahvistivat ja täydensivät kyseisten lausekkeiden syrjäyttävää vaikutusta. Lisäksi on huomautettava, että muiden lausekkeiden voidaan katsoa itsessään sisältävän väärinkäyttöä, koska niiden tarkoituksena oli erityisesti, tapauksesta riippuen, asettaa koneiden ja kartonkien myynnin edellytykseksi erilaisten lisäsuoritusten, kuten huolto- ja korjauspalveluiden sekä varaosien toimittamisen hyväksyminen, ja koska niiden tarkoituksena oli erityisesti koneisiin liittyvän avun, huollon ja ajantasalla pitämisen kustannuksia tai vuokran jotain osaa koskevien alennusten myöntäminen käytettyjen kartonkien määrän mukaan siten, että asiakkaita houkuteltiin ostamaan kartonkinsa Tetra Pakilta, ja lisäksi vielä, koska niiden tarkoituksena oli antaa Tetra Pakille oikeus valvoa asiakkaidensa toimia ja varata sille kaikkia käyttäjien kartonkeihin tekemiä teknisiä parannuksia ja muutoksia koskeva yksinomainen omistusoikeus.

136 Nyt kun on osoitettu, että kaikilla moitteen kohteena olevilla lausekkeilla pyrittiin saman tavoitteen toteuttamiseen, on tutkittava, oliko, kuten kantaja väittää, näin luotu tuotteiden sidonnan järjestelmä objektiivisesti perusteltu perustamissopimuksen 86 artiklan d kohdassa tarkoitetulla tavalla kauppatavan kannalta tai kyseisten tuotteiden "luonteen" vuoksi.

137 Tätä kantajan esittämää väitettä ei voida hyväksyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jo esittämien perusteiden vuoksi (ks. edellä oleva 82 kohta) ei ole aiheellista katsoa täyttökoneiden ja kartonkien sidonnan olevan kauppatapojen mukaista. Lisäksi, vaikka sellainen käytäntö olisi osoitettu, se ei missään tapauksessa riittäisi perusteluksi sille, että määräävässä asemassa oleva yritys käyttää tuotteiden sidonnan järjestelmää. Kilpailluilla markkinoilla vallitsevissa normaaleissa olosuhteissa hyväksyttävää käytäntöä ei voida hyväksyä silloin kun kilpailu markkinoilla on jo rajoittunutta. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti todennut, että se, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys sitoo asiakkaitaan suoraan tai epäsuorasti yksinostovelvoitteella, on väärinkäyttöä, koska se poistaa asiakkaalta hankintalähteitä koskevan valintamahdollisuuden ja estää toisten tuottajien pääsyn markkinoille (ks. em. asia Hoffman-La Roche v. komissio, tuomion 89 ja 90 kohta, em. asia AKZO v. komissio, tuomion 149 kohta, ja em. asia BPB Industries ja British Gypsym v. komissio, tuomion 68 kohta).

138 Tetra Pakin käyttämien pääasiallisten perusteiden osalta, jotka koskevat pakkausjärjestelmien yhtenäistä ja erottamatonta luonnetta taloudelliselta kannalta tarkastellen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös jo todennut tarkastellessaan relevanttien markkinoiden määritelmää (ks. edellä olevat 83 ja 84 kohta), ettei kyseistä määritelmää voitu tarkastelun perusteella hyväksyä. Tetra Pakin esittämiä teknisiä huomioita, tuotevastuuta taikka kansanterveyden tai sen maineen suojelemista koskevia näkemyksiä on tarkasteltava edellä mainitussa asiassa Hilti vastaan komissio, tuomio 12.12.1991 (118 kohta), esitettyjen periaatteiden valossa; siinä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että "määräävässä asemassa olevan yrityksen tehtävänä ei selvästikään ole omasta aloitteestaan toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on syrjäyttää kaikki tuotteet, joita se, riippumatta siitä, onko se oikeassa vai väärässä, pitää vaarallisina tai ainakin huonompilaatuisina kuin sen omat tuotteet".

139 Käsiteltävänä olevassa asiassa pakkausvälineiden luotettavuus meijerien ja muiden käyttäjien kannalta sekä terveysvaatimusten noudattaminen lopullisten kuluttajien kannalta voitiin taata toimittamalla Tetra Pakin koneiden käyttäjille tarvittavat tiedot kaikista kyseisissä laitteissa käytettäviä kartonkeja koskevista teknisistä laatuvaatimuksista, ilman että näin loukattiin kantajan teollisia ja kaupallisia oikeuksia. Tässä yhteydessä on lisäksi huomautettava, että osana niitä toimenpiteitä, joilla päätöksessä määrättiin Tetra Pak lopettamaan rikkominen, komissio määräsi, että Tetra Pakin on ilmoitettava koneen ostaneille tai vuokranneille asiakkailleen ne laatuvaatimukset, jotka pakkauskartonkien on täytettävä, jotta niitä voitaisiin käyttää kyseisissä koneissa. Lisäksi, vaikka muun merkkisten kartonkien käyttämiseen Tetra Pakin koneissa olisi liittynyt vaaroja, kantajan oli joka tapauksessa mukauduttava eri jäsenvaltioissa asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön sisältämiin mahdollisuuksiin.

140 Näissä olosuhteissa on selvää, että tuotteiden sidontaa koskevat lausekkeet ja muut päätöksessä tarkoitetut lausekkeet ylittivät näennäisen tavoitteensa, ja että niiden tavoitteena oli vahvistaa Tetra Pakin määräävää asemaa, siten että niillä vahvistettiin Tetra Pakin asiakkaiden taloudellista riippuvuutta Tetra Pakista. Lausekkeet eivät siis olleet kansanterveyden suojelemisen kannalta kohtuullisia, ja ne ylittivät myös määräävässä asemassa olevalle yritykselle myönnetyn oikeuden suojata kaupalliset intressinsä (jälkimmäisen näkökannan osalta ks. em. asia United Brands v. komissio, tuomion 189 kohta). Sekä erikseen että kokonaisuuden kannalta tarkasteltuina kyseiset lausekkeet olivat kohtuuttomia.

141 Näin ollen komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että kaikkiin edellä tarkoitettuihin lausekkeisiin sisältyi väärinkäyttöä.

B Tetra Pakin syrjäytyshinnoiksi väitetyt hinnat Italiassa

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

142 Kantaja väittää, ettei se pyrkinyt vuodesta 1976 vuoteen 1982 Italiassa ei-aseptisiin Tetra Rex -kartonkeihinsa soveltamillaan hinnoilla syrjäyttämään kilpailijoitaan. Kyseiset hinnat olivat sen mukaan perusteltuja Italian markkinoiden kilpailuedellytysten ja erityisesti Tetra Rex -kartonkien, jotka oli tarkoitettu kilpailemaan Elopakin valmistamien, jo hyvän aseman markkinoilla saavuttaneiden Pure-Pak-kartonkien kanssa, markkinoille tulovaiheen aikana käydyn Tetra Pakin ja Elopakin välisen kovan kaupallisen kilpailun vuoksi.

143 Tässä yhteydessä kantaja kiistää sen, että sekä omakustannushintaa että keskimääräisiä välittömiä muuttuvia kustannuksia huomattavasti alhaisempien hintojen asettamiselle ei ollut minkäänlaisia taloudellisia perusteita syrjäyttämisstrategiaan liittyviä syitä lukuun ottamatta. Se esittää, että edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio annettua tuomiota (71 kohta) ei voida tulkita siten, että siinä kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä soveltamasta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia alhaisempia hintoja. Kantajan mukaan komission on ensin osoitettava syrjäytysaikeen olemassaolo. Lisäksi, kuten kantaja täsmensi suullisessa käsittelyssä käyttäen perusteenaan Yhdysvaltojen Supreme Courtin asiassa Brooke Group vastaan Brown & Williamson Tobacco 21.6.1993 antamaa tuomiota (n:o 92-466), tappiota tuottavaan myyntiin voidaan katsoa sisältyvän syrjäytystarkoitus ainoastaan silloin kun kysymyksessä olevalla yrityksellä on järkevä syy uskoa saavansa myöhemmin takaisin näin menettämänsä varat.

144 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja katsoo, ettei kumpikaan edellä tarkoitetuista edellytyksistä täyty. Toisin kuin komissio väittää, Tetra Pak Italianan hallintoneuvoston vuosia 1979 ja 1980 koskevista selonteoista ei ilmene minkäänlaista syrjäytyssuunnitelmaa. Lisäksi kantaja esitti suullisessa käsittelyssä, että koska aseptisten kartonkien markkinat olivat kilpailumarkkinat, sillä ei ollut järkevää syytä uskoa saavansa pitkällä aikavälillä takaisin Tetra Rex -kartonkien myynnin yhteydessä menettämiään varoja.

145 Lisäksi kantaja väittää, ettei sen Tetra Rex -kartonkeihin Italiassa soveltamilla hintakäytännöillä ollut syrjäyttäviä vaikutuksia. Sen markkinaosuus ei kasvanut merkittävästi niiden seurauksena. Elopakin markkinaosuus sen sijaan kaksinkertaistui tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana.

146 Komissio puolestaan esittää, että Tetra Pak vahvisti Tetra Rex -kartonkien hinnat Italiassa tasolle, jonka tarkoituksena oli sen kilpailijoiden syrjäyttäminen siten, että se sovelsi tuotteisiinsa ristikkäisrahoitusta, minkä sen määräävä markkina-asema aseptisilla markkinoilla mahdollisti. Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio soveltaman ajattelutavan mukaan selvästi negatiivisten bruttomarginaalien olemassaolo vuodesta 1976 vuoteen 1982 antaa aihetta ainakin epäillä syrjäytystarkoitusta. Monet tekijät, kuten toisaalta Italiassa ja muissa yhteisön maissa myytyjen Tetra Rex -kartonkien, toisaalta Tetra Rex - ja Elopak - kartonkien, joiden määrä kasvoi muutamasta prosentista vuonna 1976 30 prosenttiin tai yli sen vuosina 1980/1981, kun taas Tetra Rex -kartongeista aiheutuneet tappiot nousivat, väliset hintaerot vahvistavat tällaisen syrjäytysstrategian, jonka tarkoituksena oli vallata ei-aseptisen pakkaamisen markkinat Italiassa, olemassaolon. Tällaisen strategian olemassaolo käy ilmi myös Tetra Pak Italianan hallintoneuvoston selonteoista vuosina 1979 ja 1980. Strategiasta seurasi ensin Elopakin myynnin kasvun hidastuminen, sitten sen myynnin lasku.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

147 On huomautettava ensin, että vaikka tietyissä olosuhteissa voidaan hyväksyä, että määräävässä asemassa oleva yritys harjoittaa tappiollista myyntiä, sitä ei selvästikään voida hyväksyä silloin kun kyseiseen myyntiin liittyy syrjäytystarkoitus. Vaikka yhteisön oikeudessa annetaan määräävässä asemassa olevalle yritykselle oikeus kohtuullisessa määrin suojata taloudelliset intressinsä, siinä ei hyväksytä toimia, joiden tarkoituksena on tämän määräävän aseman vahvistaminen ja sen väärinkäyttö (em. asiassa United Brands v. komissio annetun tuomion 189 kohta). Erityisesti perustamissopimuksen 86 artiklassa kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä syrjäyttämästä kilpailijaa harjoittamalla muunlaista kuin laatukilpailuun liittyvää hintakilpailua (em. asiassa AKZO v. komissio annetun tuomion 70 kohta).

148 Näiden periaatteiden kannalta tarkastellen negatiivisten brutto- tai puolibruttomarginaalien - jotka on saatu vähentämällä myyntihinnasta välittömät muuttuvat kustannukset tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset eli valmistettuun yksikköön liittyvät kustannukset - olemassaolo antaa aihetta olettaa, että hintakäytäntöön liittyy syrjäytystarkoitus. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio antamassaan tuomiossa (71 kohta), määräävässä asemassa olevalle yritykselle ei ole mitään etua keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia (toisin sanoen niitä kustannuksia, jotka vaihtelevat valmistetun määrän mukaan) alhaisempien hintojen soveltamisesta, paitsi jos sen tarkoituksena on syrjäyttää kilpailijansa voidakseen sitten nostaa hintojaan käyttäen hyväkseen monopoliasemaansa, koska jokainen myyntitapahtuma tuottaa sille kaikkien valmistettuun yksikköön liittyvien kiinteiden kustannusten (toisin sanoen niiden kustannusten, jotka säilyvät muuttumattomina riippumatta valmistetuista määristä) sekä ainakin muuttuvien yksikkökustannusten osan suuruisen menetyksen.

149 Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa AKZO vastaan komissio antamassaan tuomiossa, että jos nettomarginaali on negatiivinen ja bruttomarginaali positiivinen eli jos hinnat ovat keskimääräisiä kokonaiskustannuksia (joihin sisältyvät sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset) alhaisemmat, mutta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeammat, niiden on katsottava merkitsevän väärinkäyttöä, jos ne on määritetty osana sellaista suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on kilpailijan syrjäyttäminen. Tällaisten hintakäytäntöjen, joiden tarkoituksena on kilpailijan vahingoittaminen, ajallinen kesto on tällöin otettava huomioon (72, 140 ja 146 kohta).

150 Käsiteltävänä olevassa asiassa Tetra Pakin kirjanpitoon liittyvän Tetra Rex -kartonkeja Italiassa koskevan erittelyn perusteella voidaan todeta selvästi negatiivinen nettomarginaali (joka vaihtelee -11,4 prosentista -34,4 prosenttiin) vuoden 1976 ja 1982 välisenä aikana ja selvästi negatiivinen bruttomarginaali (joka vaihtelee -9,8 prosentista -33,8 prosenttiin) vuosien 1976 ja 1981 välisenä aikana. Tetra Rex -kartonkien myynti, joka on jatkuvasti sekä niiden omakustannushinnan että niiden välittömien muuttuvien kustannusten alapuolella, osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla kantajan toteuttaneen syrjäytyspolitiikkaa vuodesta 1976 vuoteen 1981. Ottaen huomioon kyseisten tappioiden, joilla ei voi olla muuta taloudellista perustetta kuin Elopakin syrjäyttäminen, laajuuden ja luonteen, niiden tavoitteena oli epäilyksettä Tetra Pakin aseman vahvistaminen ei-aseptisten kartonkien markkinoilla, joilla sillä jo oli johtava asema, kuten edellä on todettu (ks. edellä olevat 118-121 kohta), ja näin ollen kilpailun heikentäminen kyseisillä markkinoilla. Toisin kuin kantaja väittää, sellaiseen käytökseen liittyy näin ollen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti (ks. edellä oleva 114 kohta) perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, ilman että on tarpeen osoittaa erityisesti, että yrityksellä oli järkevä syy uskoa saavansa myöhemmin takaisin näin menettämänsä varat.

151 Samoin voidaan todeta vuoden 1982 osalta, jolloin nettomarginaali oli -11,4 prosenttia. Syrjäytystarkoituksen olemassaolo voidaan todeta useiden samansuuntaisten merkityksellisten tekijöiden perusteella. Erityisenä osoituksena syrjäytystarkoituksesta on vuodesta 1976 vuoteen 1982 koko kyseisen ajanjakson ajan harjoitetun tappiollisen myynnin kesto, jatkuvuus ja laajuus. Lisäksi kirjanpitotiedoista, joista käy ilmi, että kantaja, joka ei valmistanut Tetra Rex -kartonkeja Italiassa vuoden 1976 ja vuoden 1980 välisenä aikana, toi niitä maahan myydäkseen ne sitten niiden ostohintaa 10-34 prosenttia alhaisemmilla hinnoilla, ilmenee suunnitelma, jonka tarkoituksena oli Elopakin syrjäyttäminen Italiassa. Tämän perusteella komissio totesi erityisesti, kuten käy ilmi myös tietyistä kyseisiä tilauksia koskevista asiakirjoista, ja ilman, että kantaja kiistää asiaa, että kantaja myi Italiassa Ruotsista maahantuotuja Rex-kartonkeja 17-29 prosenttia niiden ostohintaa alhaisemmin hinnoin. Yleisemmin on myös otettava huomioon, että Italiassa myytyjen Tetra Rex -kartonkien hinnat olivat vähintään 20 prosenttia ja usein 50 prosenttia muiden jäsenvaltioiden hintoja alhaisempia, mitä seikkaa kantaja ei kiistä. Lisäksi olettamus, jonka mukaan syrjäytystarkoitus oli olemassa, on yhtäpitävä Tetra Pak Italianan hallintoneuvoston vuosia 1979-1980 koskevien selontekojen kanssa, joissa tuodaan esiin merkittävien taloudellisten uhrausten tarve hintojen ja toimitusehtojen yhteydessä sen kannalta, että erityisesti Pure-Pakista aiheutuvaan kilpailuun olisi pystytty vastaamaan. Tässä yhteydessä on huomautettava, että Tetra Rexin ja Pure-Pakin, jotka ovat toistensa kilpailijoita Italian markkinoilla, kartonkien välisten hintaerojen tarkastelu osoittaa, että toisin kuin Tetra Pak väittää, se ei ole koskaan noudattanut Elopakin soveltamia hintoja, vaan on päinvastoin kasvattanut hintaeroa Elopakin nostaessa hintojaan. Kuten komissio korostaa, kyseinen ero kasvoi parista prosentista vuosina 1976-1978 30 prosenttiin vuosina 1980/1981, vaikka Tetra Rex -kartongeista aiheutuneet tappiot kasvoivat. Lopuksi on todettava, että Tetra Rex -kartonkien myynnin kasvu Italiassa ja vastaava Elopak-kartonkien myynnin kasvun hidastuminen markkinoiden laajentuessa ja myynnin sitten laskiessa vuodesta 1981 alkaen vahvistaa myös syrjäytysstrategian olemassaolon.

152 Komissio on näin ollen oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että Italiassa vuodesta 1976 vuoteen 1982 myytyjen Tetra Rex -kartonkien hinnat olivat syrjäytyshintoja.

C Koneiden ja kartonkien hinnat, joiden väitettiin olevan tiettyjä jäsenvaltioita syrjiviä

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

153 Kantaja esittää, että vuodesta 1984 vuoteen 1986 sovellettujen koneiden hintojen ja vuodesta 1978 vuoteen 1984 sovellettujen kartonkien hintojen suuriin jäsenvaltioiden välisiin eroihin ei liittynyt syrjintää. Tässä yhteydessä komission lähestymistapa, johon sisältyi koneiden ja kartonkien hintojen tarkastelu erikseen, on periaatteessa epätarkka. Koneen ja kartonkien hinnan välillä on tietty vastaavuus, joka liittyy kilpailuun paikallisilla markkinoilla, siten, että ratkaiseva peruste on järjestelmän hinta kokonaisuudessaan. Koneiden ja kartonkien hintojen välinen tasapaino vaihtelee jäsenvaltioittain.

154 Joka tapauksessa on todettava, että vaikka hyväksyttäisiin koneiden ja kartonkien hintojen erillinen tarkastelu, komissio ei ole todistanut eri jäsenvaltioiden välisen hintoihin liittyvän lainvastaisen syrjinnän olemassaoloa. Komission esittämien tietojen perusteella voidaan, sekä koneiden että kartonkien osalta, todeta perustellusti ainoastaan, että hinnat olivat aina alhaisemmat yhdessä Tetra Pakin hintapolitiikan yleisten suuntausten ulkopuolelle jäävässä jäsenvaltiossa, nimittäin Italiassa. Muissa jäsenvaltioissa ei ollut havaittavissa minkäänlaista säännönmukaisuutta.

155 Siltä osin kuin on kysymys erityisesti sekä aseptisten että ei-aseptisten koneiden hinnoista, kantaja esittää, että on vaikea verrata luettelohintoja ja keskimääräisiä myynti- ja vuokraushintoja, kuten komissio on tehnyt. Kyseisestä vertailusta ei myöskään ole mitään tai juuri mitään hyötyä, koska koneiden hintoja koskevien alennusten myöntäminen teollisuudessa on yleisen käytännön mukaista. Lisäksi komission suorittamien Italian, jossa iskukuumennettua maitoa kulutetaan eniten, ja sellaisten maiden, kuten Kreikan ja Irlannin, jossa iskukuumennettua maitoa ei myydä juuri lainkaan, välisten hintavertailujen perusteella ei voida tehdä perusteltuja johtopäätöksiä. Lisäksi ja kaikissa tapauksissa koneiden väliset hintaerot eri jäsenvaltioissa johtuvat paikallisille markkinoille ominaisista historiallisista eroista.

156 Aseptisten kartonkien hintojen osalta kantaja esittää, että hinnastoissa, joita komissio käyttää perusteenaan, on ainoastaan hyvin summittaisia tietoja todellisista hinnoista, koska on olemassa monia erityyppisiä aseptisia Brik-kartonkeja, ja koska kussakin jäsenvaltiossa käytetään niiden keskimääräistä hintaa. Kantaja katsoo kuitenkin, että kyseinen kokonaiskuva on riittävän tarkka siltä osin kuin se osoittaa hintojen olleen yhdenmukaisia vuonna 1984 lukuun ottamatta Italian hintoja, jotka olivat hieman alhaisempia.

157 Lisäksi kantaja esittää, että erilaiset aseptisten Tetra Brik -kartonkien hintojen väliset erot johtuvat historiallisten tekijöiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta, jäsenvaltioittain merkittävästi vaihtelevista paikallisten markkinoiden edellytyksistä, maitoteollisuuden rakenteista, paikallisiin kustannuksiin liittyvistä seikoista sekä Tetra Pakin toteuttamasta politiikasta, johon sisältyy mahdollisimman suuren itsenäisyyden myöntäminen sen paikallisille tytäryhtiöille.

158 Komissio puolestaan esittää, että vaikka jäsenvaltioiden välistä koneiden (vuodesta 1984 vähintään vuoteen 1986) ja kartonkien (vuodesta 1978 vähintään vuoteen 1984) hintoihin liittyvää syrjintää on todettu kaikkialla yhteisössä, se oli erityisen huomattavaa Italian ja muiden jäsenvaltioiden välillä.

159 Siltä osin kuin on kysymys koneiden hintojen arvioinnista, komissio torjuu kritiikin, joka koske sitä, ettei koneiden hintojen alennuksia ole otettu huomioon vertailtaessa luettelohintoja ja keskimääräisiä hintoja. Aseptisten Tetra Brik -kartonkien hintojen osalta komissio katsoo, että todetut erot ovat liian suuria, jotta ne selittyisivät kantajan tarkoittamilla objektiivisilla materiaalisilla eroilla. Lopuksi komissio toteaa, että erilaiset objektiiviset tekijät, jotka kantajan mukaan ovat syynä eri jäsenvaltioiden välisille sekä koneiden että kartonkien hintaeroille, on esitetty äärimmäisen ylimalkaisesti, ilman, että niitä on eritelty ja niiden vaikutuksia täsmennetty.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

160 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa ensin, että perustamissopimuksen 86 artiklan c kohdassa kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä soveltamasta eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita käyttäjiä syrjiviä hintoja; kyseisessä kohdassa tarkoitetaan sellaisia menettelytapoja, joihin liittyy väärinkäyttöä ja "erilaisten ehtojen soveltamista eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla". Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä mainitussa United Brands vastaan komissio -tuomiossaan, että 86 artiklassa ei estetä sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys vahvistaa erilaiset hinnat eri jäsenvaltioissa, varsinkin kun hintaerot ovat perusteltuja kaupan pitämisen edellytysten ja kilpailun voimakkuuden vaihtelun vuoksi. Määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on kuitenkin oikeus ainoastaan puolustaa sillä tavoin kohtuullisella tavalla kaupallisia etujaan. Se ei voi toteuttaa sellaisia eri jäsenvaltioiden välisiä keinotekoisia hintaeroja, joiden seurauksena sen asiakkaat joutuvat epäedulliseen asemaan ja joiden seurauksena kilpailu vääristyy kansallisten markkinoiden keinotekoisen eristämisen seurauksena (189, 229 ja 233 kohta).

161 Nämä periaatteet huomioon ottaen on tutkittava, onko komissio osoittanut käsiteltävänä olevassa asiassa oikeudellisesti riittävällä tavalla ne seikat, joita se on käyttänyt perusteinaan todetessaan jäsenvaltioiden välillä syrjiviä hintakäytäntöjä.

162 Tässä tarkoituksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensin, että komissio on perustellusti vertaillut erikseen erilliset markkinat muodostavien koneiden ja kartonkien hintoja; koneet ja kartongit on myytävä erikseen, kuten on jo todettu (ks. edellä olevat 137-140 kohta). Lisäksi kaikissa tapauksissa on todettava, ettei kantaja väitä eikä esitä mitään sellaista tietoa, joka antaisi aihetta olettaa, että järjestelmäkokonaisuuksien hintojen vertailu olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen kuin se, johon on päästy vertailemalla koneiden ja kartonkien hintoja erikseen.

163 Tetra Pakin valmistamien kolmen tärkeimmän kartonkipakkaustyypin osalta päätöksessä todetaan, että keskimääräisten hintojen vertailu osoittaa, että "jäsenvaltioiden väliset hintaerot ovat huomattavia", ja että "varsinkin Italian ja muiden jäsenvaltioiden väliset hintaerot ovat suuria, jopa 50-prosenttisia, mutta (joitain poikkeuksia lukuun ottamatta) vähintään noin 20-25-prosenttisia". Näin ollen on oikeudenkäyntiasiakirjoissa esitettyjen erityyppisten kartonkien keskimääräisiä hintoja kuudessa eri jäsenvaltiossa, nimittäin Belgiassa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koskevien tietojen perusteella tutkittava, olivatko hintaerot niin suuria, että niiden perusteella voitiin todeta käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä olosuhteissa niiden olleen luonteeltaan syrjiviä.

164 Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että lukuun ottamatta Tanskaa, jossa hinnat olivat vuosien 1981 ja 1984 välisenä aikana keskimäärin noin 14 prosenttia korkeammat kuin Italiassa, yleisimmät keskimääräiset aseptisten Tetra Brik -kartonkien hintaerot vaihtelivat 40 prosentista 60:een, jopa 70 prosenttiin. Tetra Rex -kartonkien osalta erot olivat useimmiten 20-25 prosenttia ja olivat joissain tapauksissa 50 prosenttia keskimääräisestä hinnasta. Ei-aseptisia Tetra Brik -kartonkeja myytiin neljässä muussa edellä tarkoitetussa jäsenvaltiossa keskimäärin 20-30 prosenttia korkeammin hinnoin kuin Italiassa, ja Alankomaissa 20 prosenttia alhaisemmin hinnoin vuonna 1984. Käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä olosuhteissa on tehtävä se johtopäätös, että toisin kuin kantaja väittää, keskimääräisten hintojen välisiä eroja, jotka vaihtelivat vuonna 1984 20 prosentista 37 prosenttiin erityyppisten kartonkien kohdalla, ei voida pitää osoituksena yhdenmukaisuudesta. Komissio katsoi siten perustellusti, että näin suuria keskimääräisten hintojen eroja vuosien 1984 ja 1986 välisenä aikana ei voitu selittää samantyyppisten kartonkien kokoeroihin liittyvillä fyysisillä eroilla tai keskimääräisten tilausmäärien eroilla.

165 Lisäksi ei-aseptisten Tetra Rex - ja Tetra Brik -kartonkien hintaluetteloissa esitetyt päätöksen liitteenä olevat numerotiedot, joita kantaja ei ole kiistänyt, osoittavat huomattavia hintaeroja eri jäsenvaltioissa vuosien 1978 ja 1984 välisenä aikana. Näissä olosuhteissa, ottaen huomioon kuljetuskustannusten alhaisuuden ja raaka-aineiden, tässä tapauksessa kartongin, maailmanmarkkinahintojen, jotka selittävät yli 70 prosenttia kartonkien omakustannushinnasta, vakauden, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tosiasialliset taloudelliset tekijät eivät selittäneet todettuja hintaeroja, jotka olivat näin ollen luonteeltaan syrjiviä.

166 Koneiden osalta on vertailtava eri jäsenvaltioissa sovellettuja myynti- ja "vuokrahintoja". Tässä tarkoituksessa on ensin huomattava, että oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan "vuokrahintojen" tasoa voidaan arvioida pelkkien alussa maksettavien vuokraosuuksien perusteella, koska heti ja myöhemmin maksettavien vuokrien määrä on vain pieni osa kyseisistä alkumaksuista, mitä kantaja ei kiistä. Lisäksi päätöksen liitteenä olevat taulukot, jotka koskevat toisaalta koneiden myyntihintaa neljässä jäsenvaltiossa, nimittäin Kreikassa, Espanjassa, Irlannissa ja Italiassa, ja toisaalta "vuokrahintaa" seitsemässä muussa jäsenvaltiossa sekä Irlannissa, vahvistavat myös, siltä osin kuin on kysymys ainoasta valtiosta, jossa on osoitettu sekä myyntihinta että "vuokrahinta", niiden olevan hyvin lähellä toisiaan.

167 Ottaen huomioon edellä olevassa kohdassa esitetyt toteamukset, on tutkittava ensin, oliko Tetra Pakin myymien tärkeimpien konetyyppien myyntihinnoissa ja vuokrasopimuksen alkaessa maksettavissa vuokraosuuksissa vuosien 1984 ja 1986 välisenä aikana huomattavaa jäsenvaltioiden välistä vaihtelua, sekä lisäksi tutkittava, olivatko mahdollisesti todetut erot perusteltuja tosiasiallisten markkinoiden edellytysten nojalla.

168 Ensin on todettava, että keskimääräisten hintojen ja hintaluetteloissa esitettyjen, päätöksen liitteessä mainittujen hintojen, joita kantaja ei ole kiistänyt, välinen vertailu osoittaa huomattavia, 40:n-100:n, jopa yli 100 prosentin eroja aseptisissa Tetra Brik -koneissa kuudessa seitsemästä aseptisten Tetra Brik -koneiden malleista. Hintaerot olivat vieläkin suurempia ei-aseptisissa Tetra Rex - ja Tetra Brik -koneissa, joiden hinnat saman mallin kohdalla vaihtelivat vuosien 1984 ja 1986 välisenä aikana jopa 100:lla tai yli 100 prosentilla maasta riippuen, hintaerojen ollessa jopa yli 400 prosenttia vuonna 1986 tiettyjen Tetra Rex -koneiden kohdalla.

169 Näin ollen komissio on riittävässä määrin osoittanut jäsenvaltioiden välisten huomattavien hintaerojen olemassaolon sekä aseptisten että ei-aseptisten koneiden kohdalla vuoden tai usean vuoden ajan konetyypistä riippuen vuosien 1984 ja 1986 välisenä aikana.

170 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, etteivät objektiiviset markkinaedellytykset selitä kyseisiä hintaeroja. Käsiteltävänä olevassa asiassa todetut koneiden ja kartonkien huomattavat hintaerot esiintyivät tuotteiden sidontaa koskeviin sopimuslausekkeisiin perustuvan kansallisten markkinoiden eristämisen yhteydessä; Tetra Pakin itsenäinen tuotanto- ja jälleenmyyntijärjestelmä samoin kuin myös yhtymän lähes määräävä markkina-asema aseptisilla markkinoilla yhteisössä vahvisti kyseistä eristämistä. Näissä olosuhteissa on selvää, etteivät hintaerot voineet olla seurausta tavanomaisesta kilpailusta, ja että niitä sovellettiin pakkaajien kustannuksella. Tältä osin kantajan esittämät perustelut ovat täysin epätodenmukaisia. Erityisesti koko yhteisön kattavien yhtenäisten maantieteellisten markkinoiden määrittäminen hyvin alhaisten kuljetuskustannusten nojalla osoittaa, kuten komissio korostaa, paikallisten markkinoiden erityisiä edellytyksiä koskevan väitteen vääräksi.

171 Vaikka kantajan itsenäiseksi väittämä tytäryhtiöiden kauppapolitiikka olisi itsenäistä, se on kuitenkin osa markkinoiden eristämisen kokonaisstrategiaa. Tällaisen strategian olemassaolo voidaan päätellä Tetra Pakin erityisesti sopimusten yhteydessä kaikkialla yhteisössä toteuttamasta politiikasta. Lisäksi kokonaissuunnitelman olemassaolo käy ilmi myös erilaisista komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä esittämistä asiakirjoista, jotka Tetra Pak -yhtymä ja sen tytäryhtiö Tetra Pak Italiana ovat toimittaneet toisilleen. Kyseiset asiakirjat mainitaan päätöksen 77-83 kohdassa.

172 Lopuksi on todettava, että Tetra Pakin, joka ei kiistä edellä mainituissa liitteissä esitettyjä lukuja, esittämää väitettä, jonka mukaan sekä koneet että kartongit sisältävien pakkausjärjestelmäkokonaisuuksien hintojen tarkastelu on johtanut erilaisiin tuloksiin, ei voida hyväksyä, koska sen tueksi ei ole olemassa sellaisia todisteita, jotka riittäisivät kumoamaan komission johtopäätökset. Kantajan esittämien väitteiden vastaisesti on myös todettava, ettei ole aihetta katsoa, että se, ettei koneita koskevia hinnanalennuksia ole otettu huomioon, oli omiaan vääristämään komission suorittaman hintavertailun, koska kantaja ei kiistä sitä, että tällaisia alennuksia myönnettiin kaikissa jäsenvaltioissa, myös niissä, jossa hinnat olivat jo muutenkin erityisen alhaisia, kuten Italiassa.

173 Kaikista näistä huomioista seuraa, että komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustamissopimuksen 86 artiklan c alakohdassa tarkoitetun jäsenvaltioiden välisen syrjivän hintakäytännön olemassaolon vuosien 1984 ja 1986 välisenä aikana siltä osin kuin on kysymys sekä aseptisista että ei-aseptisista koneista ja aseptisista kartongeista, ja vuosien 1978 ja 1984 välisenä ajanjaksona ainakin ei-aseptisten kartonkien osalta.

D Syrjäytyshinnoiksi väitetyt koneiden hinnat Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

174 Kantaja kiistää sen, että sen koneiden myynti- ja vuokrahintoja koskevaan politiikkaan olisi liittynyt väärinkäyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosien 1981 ja 1984 välisenä aikana. Se huomauttaa ensin, että koska iskukuumennetun maidon käyttö oli vähäistä, ajatus kyseisen alan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 90 prosenttia erittäin tärkeistä maitomarkkinoista muodostavan pastöroidun maidon alan välisestä ristikkäisrahoituksesta ei tule kysymykseen. Lisäksi ja kaikissa tapauksissa on todettava, että ristikkäinen tukeminen ei itsessään merkitse perustamissopimuksen 86 artiklan rikkomista. Ristikkäinen tukeminen on käsiteltävänä olevassa asiassa perusteltua ei-aseptisten markkinoiden, joilla maito perinteisesti toimitetaan kotiin lasipulloissa, hintakilpailun voimakkuuden nojalla.

175 Osoittaakseen, ettei ole soveltanut saalistushinnoittelua, kantaja esittää, että sen kustannusten ja hintojen välisen suhteen perusteella ei voida osoittaa sillä olleen syrjäytystarkoitusta, ja ettei minkäänlaista syrjäytysvaikutusta ole todettu.

176 Kantaja esittää ensin, että sen koneiden kannattavuutta koskevat, komission sen kirjanpidon perusteella tekemät toteamukset eivät anna aihetta todeta syrjäytyshintojen käyttöä. Se toistaa ensin väitteen, jonka mukaan koneiden hintatasoa ei voida arvioida erillään kartonkien hintatasosta. Lisäksi koneiden hintatasoa koskevat komission perusteinaan käyttämät luvut ovat asian kannalta merkityksettömiä. Ne sisältävät pääasiallisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa aseptisten koneiden kannalta suurimman osuuden muodostavien, kantajan mukaan kuitenkin relevanttien tuotteiden markkinoiden määritelmän ulkopuolelle jäävien, hedelmämehujen pakkaamiseen tarkoitettuja aseptisia koneita koskevia tietoja.

177 Lisäksi kantaja korostaa, että väärinkäytön olemassaolon osoittamiseksi hintojen ollessa keskimääräisiä kokonaiskustannuksia alhaisemmat mutta keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeammat, komission on osoitettava kustannuksia alhaisempien hintojen järjestelmällinen ja pitkäaikainen käyttö.

178 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja esittää, että päätöksen perusteena käytetyt puolibruttomarginaalit (56 ja 157 kohta sekä liite 3.4) eivät sinänsä anna aihetta olettaa väärinkäytön olemassaoloa. Se väittää, että vuosina 1981 ja 1982 Tetra Pakin harjoittamat hinnat olivat keskimäärin sekä välittömiä muuttuvia kustannuksia että välillisiä muuttuvia kustannuksia korkeammat. Vuosina 1983 ja 1984 vaje puolibruttomarginaalin tasolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ollut riittävä, jotta Yhdistyneen kuningaskunnan tilannetta voitaisiin tarkastella erillisenä Alankomaiden tilanteesta vuonna 1984 ja Ranskan tilanteesta vuonna 1982; näissä kahdessa maassa on kirjattu negatiivisia bruttomarginaaleja, ja komissio on todennut, ettei niiden osalta voida tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden, Ranskan ja Saksan osalta nettomarginaalien tasossa ei myöskään enää ole huomattavaa eroa.

179 Komissio ei ole myöskään suorittanut kaikkien tarjousten järjestelmällistä erittelyä, kuten edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio. Se on, käyttäen perusteenaan kokonaismarginaalien erittelyä, ainoastaan todennut tappiollisen myynnin olleen "lähes järjestelmällistä". Kaikki nämä olosuhteet huomioon ottaen kantaja katsoo, ettei komissio ole esittänyt todistetta syrjäytysstrategiasta, jollaista ei kantajan mukaan voida todeta edellä käytettyjen vuosittaista marginaalia koskevien tilastojen eikä sen kilpailutilanteessa toteuttaman hintapolitiikan tarkoituksellisuuden perusteella.

180 Lisäksi kantaja esittää, ettei komissio ole osoittanut, että sen hintakäytännöillä olisi ollut syrjäyttävä vaikutus. Kantaja huomauttaa, että sen lisäksi, ettei pakkausjärjestelmien muita valmistajia ole syrjäytetty, PKL:n markkinaosuus on kasvanut myös iskukuumennetun maidon alalla. Pastöroidun maidon markkinoilla Tetra Pakin kasvuvauhti on ollut hitaampi kuin kartonkimarkkinoilla yleensä. Koneiden myynnin voimakkaampi asteittainen kasvu Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosien 1981 ja 1984 välisenä aikana oli pääasiallisesti seurausta hedelmämehujen kulutuksen kasvusta ja Tetra Pakin kasvusta pastöroidun maidon alalla. Kantajan mukaan kyseinen kasvu toteutui lasipullojen valmistajien kustannuksella eikä muiden kartongin käyttöön perustuvien pastöroidun maidon pakkausjärjestelmien valmistajien kustannuksella; viimeksi mainittujen myynti kyseisellä alalla kasvoi vieläkin suuremmassa määrin. Kyseiset markkinaosuudet pysyivät suunnilleen samoina vuoteen 1987 asti.

181 Komissio puolestaan torjuu kantajan väitteet sekä siltä osin kuin ne koskevat sen aseman, joka kantajalla on iskukuumennetun maidon alalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja sen koneita koskevien hintakäytäntöjen välistä yhteyttä että siltä osin kuin ne koskevat kyseisten käytäntöjen syrjäytystarkoitusta koskevan todisteen esittämistä.

182 Osoittaakseen moitteen kohteena oleviin käytäntöihin liittyvän väärinkäytön komissio käyttää perusteenaan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio antamassaan tuomiossa esittämää määräävässä asemassa olevan yrityksen kuluja ja strategiaa koskevaa perustetta. Tässä yhteydessä komissio torjuu kantajan väitteen, jonka mukaan hinnanalennusjärjestelmän käyttäminen voidaan todeta ainoastaan täsmällisesti määritellyille asiakkaille myönnettyjen erityishintojen perusteella.

183 Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio korostaa ensin, että Tetra Pakin koneiden myyntiin liittyvät marginaalit Yhdistyneessä kuningaskunnassa olivat, toisin kuin yritys väittää, huomattavasti heikompia kuin muissa jäsenvaltioissa, joissa minkäänlaista väärinkäyttöä ei ole todettu. Komissio huomauttaa erityisesti, että Tetra Pakin kirjaamat koneiden myyntiä Yhdistyneessä kuningaskunnassa koskevat puolibruttomarginaalit, jotka on saatu vähentämällä myyntihinnasta keskimääräiset muuttuvat kustannukset, toisin sanoen valmistettuun yksikköön liittyvät keskimääräiset kustannukset, olivat negatiiviset vuonna 1982 (- -)**, vuonna 1983 (- -) ja vuonna 1984 (- -), mikä riittää, sovellettaessa edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio annetussa tuomiossa esitettyjä periaatteita, osoitukseksi väärinkäytöstä kyseisenä ajanjaksona.

184 Siltä osin kuin on kysymys vuonna 1981 sovelletuista hinnoista, jotka olivat korkeampia kuin keskimääräiset muuttuvat kustannukset ja alhaisempia kuin keskimääräiset kokonaiskustannukset, komissio vahvistaa ensin, että se katsoi päätöksen 157 kohdassa lisätodisteiden perusteella myös niihin liittyvän väärinkäyttöä. Tältä osin 170 kohdassa olevaa viittausta Yhdistyneessä kuningaskunnassa harjoitettuihin syrjäytyshintoihin "vuosien 1982 ja 1984 välisenä aikana" ei pidä tulkita sen myöntämiseksi, ettei vuonna 1981 olisi ollut todettavissa väärinkäyttöä. Tässä yhteydessä komissio esittää, että se, että Tetra Pak myöntää toteuttamansa intensiiviseen hintakilpailuun perustuvan politiikan sekä kyseisen politiikan syrjäytysvaikutusten olleen tarkoituksellisia, on kiistämätön osoitus syrjäytyshintojen järjestelmällisestä käytöstä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

185 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa ensin, että Yhdistyneen kuningaskunnan maitomarkkinoiden erityistä rakennetta koskeva kantajan väite ei ole merkityksellinen. Siitä lähtien kun Yhdistyneessä kuningaskunnassa on ollut olemassa kartongin käyttöön perustuvaan aseptiseen pakkaamiseen tarkoitettujen koneiden markkinat sekä ei-aseptiseen pakkaamiseen tarkoitettujen koneiden markkinat, Tetra Pak on ollut, suhteessa kyseisillä markkinoilla toimiviin kilpailijoihinsa, samankaltaisessa kilpailutilanteessa kuin kaikkialla muuallakin yhteisössä, kuten on jo todettu relevanttien maantieteellisten markkinoiden määritelmää koskevan tarkastelun yhteydessä (ks. edellä oleva 95 kohta). Kyseisten markkinoiden pienempi koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei vaikuta arvioitaessa, olivatko Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla sovelletut koneiden hinnat syrjäytyshintoja.

186 Lisäksi, ottaen huomioon maailmanlaajuisen Tetra Pak -yhtymän koon, kantajan väitettä, jonka mukaan se ei voinut suorittaa aseptisten ja ei-aseptisten tuotteiden alan välistä ristikkäisrahoitusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa erittäin vähäisen iskukuumennetun maidon kulutuksen vuoksi, ei voida hyväksyä. Lisäksi kyseinen väite on joka tapauksessa merkityksetön, koska yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut (ks. edellä olevat 112-122 kohta), että kantajan johtava asema ei-aseptisella alalla ja kyseisen alan läheinen yhteys aseptiseen alaan riitti perusteeksi perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamiselle. Tältä kannalta tarkastellen perustamissopimuksen 86 artiklan soveltaminen ei-aseptisilla markkinoilla ei siis edellytä, että olisi osoitettava näiden kahden alan välisen ristikkäisrahoituksen olemassaolo.

187 Näissä olosuhteissa on tutkittava yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa AKZO vastaan komissio annetussa tuomiossa (ks. edellä olevat 147-149 kohta) tarkoittaman määräävässä asemassa olevan yrityksen kuluja ja toimintatapoja koskevan arviointiperusteen nojalla, onko komissio osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla koneiden hintojen Yhdistyneessä kuningaskunnassa olleen syrjäytyshintoja.

188 Tältä kannalta tarkastellen on korostettava ensin, että komissio myöntää nimenomaisesti päätöksessään (157 kohta), että, kuten Tetra Pak väittää, tappiollinen myynti tai vuokraaminen koski erityisesti ei-aseptiseen pakkaamiseen tarkoitettujen koneiden markkinoita. Ottaen huomioon nämä molempien asianosaisten yhdenmukaiset väitteet, päätöksen perusteena käytetyt koko konealan toiminnassa todetut negatiiviset marginaalit johtuivat ei-aseptisten koneiden alalla aiheutuneiden tappioiden laajuudesta.

189 Erityisesti on todettava, että koko konealan toiminnassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa todetut negatiiviset nettomarginaalit (- -) vuonna 1982, (- -) vuonna 1983 ja (- -) vuonna 1984 sekä negatiiviset bruttomarginaalit (- -) vuonna 1982, (- -) vuonna 1983 ja (- -) vuonna 1984 osoittavat, että Tetra Pak myi jatkuvasti ei-aseptisia koneitaan sekä omakustannushintaa että välittömiä muuttuvia kustannuksia alhaisemmin hinnoin, mikä on, sovellettaessa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa AKZO vastaan komissio antamassaan tuomiossa (ks. edellä olevat 147-149 kohta) esittämiä periaatteita, riittävä osoitus siitä, että kantajan kyseisinä vuosina toteuttamaan kauppapolitiikkaan on liittynyt syrjäytystarkoitus. Ottaen huomioon kyseisten tappioiden, joille ei ole mitään muuta järkevää perustetta kuin kilpailijoiden syrjäyttäminen, laajuuden ja luonteen, niiden tavoitteena oli epäilemättä Tetra Pakin aseman vahvistaminen ei-aseptisten koneiden markkinoilla, joilla sillä jo oli johtava asema, kuten edellä on jo todettu (ks. edellä olevat 118-121 kohta), mikä siten heikensi kilpailua markkinoilla. Vakiintuneen oikeuskäytännön kannalta tarkastellen tällaiseen käyttäytymiseen liittyy näin ollen väärinkäyttöä (ks. edellä oleva 114 kohta).

190 Ei-aseptisiin koneisiin vuonna 1981 sovellettuihin hintoihin, jotka myös olivat omakustannushintoja alhaisempia, kuten koko konealan toiminnassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa todettu negatiivinen nettomarginaali (- -) ja positiivinen puolibruttomarginaali osoittavat, on myös katsottava liittyvän väärinkäyttöä, koska monet muut tärkeät, samansuuntaiset tekijät antavat aihetta olettaa, että syrjäytystarkoitus oli olemassa. Syrjäytystarkoitus voidaan todeta erityisesti tappioiden keston, jatkuvuuden ja laajuuden, joita on kuvailtu edellä olevassa kohdassa, sekä sen Tetra Pakin myöntämän seikan perusteella, että tappiot olivat tarkoituksellisia, ottaen lisäksi huomioon voimakkaan hintakilpailupolitiikan vuosina 1981-1984 markkinoiden ollessa voimakkaassa kasvussa.

191 Lisäksi Tetra Pakin toteuttaman hintapolitiikan seurauksena kilpailijoihin kohdistuva syrjäytysvaikutus vahvistaa tämän erittelyn. Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy tältä osin ilmi, että koneiden myynti- ja vuokraustoiminta, joka muodosti (- -) Tetra Pakin kokonaisliikevaihdosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1981, oli (- -) vuonna 1984. Komission esittämien tietojen mukaan, joita kantaja ei ole kiistänyt, kyseisen toiminnan kasvuvauhti oli siten (- -) eli (- -) korkeampi kuin kasvu kaikissa muissa tarkastelun kohteena olleissa maissa. Lisäksi Tetra Pakin ei-aseptisten markkinoiden osuus kasvoi voimakkaasti vuosien 1980 ja 1986 välisenä aikana 34,2 prosentista 43,9 prosenttiin kartonkien osalta ja 25,8 prosentista 37,1 prosenttiin koneiden osalta.

192 Näin ollen komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla todennut, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosien 1981 ja 1984 välisenä aikana myytyjen ei-aseptisten koneiden hinnat olivat syrjäytyshintoja.

193 Lisäksi ja kaikissa tapauksissa on todettava, että komissiolla oli perusteet katsoa, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoita tarkasteltaisiin erikseen, kantajalla voidaan todeta olleen määräävä markkina-asema molemmilla aseptisilla markkinoilla ja johtava asema molemmilla ei-aseptisilla markkinoilla, mikä johtui sekä sen markkinaosuuksista että erityisesti yhtymän kokonsa perusteella saavuttamasta taloudellisesta vallasta, sen teknologisesta etumatkasta sekä sen tuotevalikoiman laajuudesta (ks. tältä osin em. asia Michelin v. komissio, tuomion 55 kohta). Tässä yhteydessä komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla todennut, että Tetra Pakin määräävä asema aseptisilla markkinoilla toi sille tilaisuuden toteuttaa tarkoituksellista tappiolliseen myyntiin perustuvaa kauppapolitiikkaa koneiden alalla vuosien 1981 ja 1984 välisenä aikana, mikä käy ilmi Tetra Pakin Yhdistyneen kuningaskunnan tytäryhtiön voimakkaasti positiivisista kokonaistuloksista kyseisenä ajanjaksona huolimatta tappioista, joita on kirjattu aiheutuneen lähes kaikista sen tuotteista lukuun ottamatta aseptisia Brik-kartonkeja, joiden osuus nettomarginaalista vaihteli oikeudenkäyntiasiankirjoissa esitettyjen kirjanpitotietojen mukaan (- -):sta vuonna 1981 (- -):een vuonna 1984.

E Koneiden hinnat ja muut toimintatavat Italiassa, joihin väitetään liittyneen väärinkäyttöä

194 Kantaja kiistää sen, että se olisi soveltanut koneisiinsa Italiassa hintoja, joilla se olisi pyrkinyt syrjäyttämään kilpailijansa (1) ja joilla se olisi syrjinyt tiettyjä asiakkaitaan (2). Lisäksi se torjuu väärinkäyttöä osoittavia, vähintään vuosina 1981-1983 toteutettuja erilaisia erityisiä menettelytapoja koskevat komission väitteet (3).

1. Syrjäytyshinnoiksi väitetyt koneiden hinnat

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

195 Kantaja kiistää soveltaneensa kartonkeihinsa vähintään vuosina 1976-1986 syrjäytyshintoja. Se huomauttaa määrittäneensä koneiden ja kartonkien hinnat lähtökohtanaan ajatus, että kyseiset tuotteet muodostivat erottamattoman kokonaisuuden. Jos komissio olisi tarkastellut järjestelmää kokonaisuudessaan, se olisi todennut, että, ottaen huomioon sopimuksen koko voimassaoloajalle jakautuvat yleiset kustannukset, sen mainitsemat alennukset olivat pienempiä kuin miltä ne ensivaikutelman perusteella vaikuttavat.

196 Joka tapauksessa kantaja esittää, että komissio myöntää päätöksen 158 kohdassa, että konealan toiminta oli kannattavaa tarkastellun ajanjakson ajan, ja että koneiden tappiollinen myynti ei ollut Italiassa yleinen käytäntö. Se tekee tästä sen johtopäätöksen, ettei yksittäistä myyntiä voida pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kyseinen myynti on seurausta kovasta kilpailusta, eikä se perustu syrjäytystarkoitukseen. Näissä olosuhteissa se, että mainittu myynti todetaan päätöksessä lainvastaiseksi, merkitsee samaa kuin jos kaikkea tappiollista myyntiä sellaisenaan pidettäisiin lainvastaisena.

197 Komissio torjuu ensin kantajan väitteen, joka koskee koneiden ja kartonkien erottamatonta luonnetta. Lisäksi se katsoo, että kaikki tappiollinen myynti, johon liittyy syrjäytystarkoitus, on väärinkäyttöä, riippumatta siitä, onko kysymys yleisestä käytännöstä.

198 Komissio esittää, että Italian tiettyjen myynti- ja vuokraustapahtumien erittely osoittaa, etteivät noin 50 prosentin alennukset olleet harvinaisia, ja että joukkoon mahtui yksi 75 prosentin alennus. Se seikka, että joidenkin liiketoimien ollessa kysymyksessä myönnetyt alennukset olivat suurempia kuin netto- ja bruttomarginaali, samoin kuin tilanne, jossa kyseiset liiketoimet on toteutettu, osoittavat, että oli kysymys tarkoituksellisesta syrjäytyshintojen soveltamisesta myynnin yhteydessä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

199 On korostettava ensin, että koneiden ja kartonkien hinnan välistä yhteyttä koskeva kantajan väite on hylättävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jo esittämien perusteiden nojalla (ks. edellä olevat 137-140 kohta). Lisäksi ja kaikissa tapauksissa on todettava, ettei kantaja ole esittänyt väitteidensä tueksi mitään ne komission toteamukset kumoavaa konkreettista arviointiperustetta, joiden mukaan Tetra Pak määritti koneiden hinnat Italiassa kartonkien hinnoista riippumatta.

200 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että toisin kuin kantaja väittää, myös erityiseen määräävässä asemassa olevan yrityksen toteuttamaan tappiolliseen myyntiin voi liittyä perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, jos on riittävässä määrin osoitettu, että kyseiseen myyntiin liittyy syrjäytystarkoitus.

201 Käsiteltävänä olevassa asiassa on huomautettava ensin, että komissio käyttää perusteinaan Tetra Pakin vuosina 1981-1984 Italiassa konealalla saavuttamia nettomarginaaleja (päätöksen liite 4.3) ja bruttomarginaaleja (päätöksen liite 4.4) väittäessään, että näitä marginaaleja huomattavasti suuremmat alennukset johtivat periaatteessa tappiolliseen myyntiin tai vuokraamiseen. Samaan perusteeseen vetoamalla se suorittaa erityisesti koneiden myyntiin tai vuokraamiseen liittyviä erityisiä toimia koskevan yksityiskohtaisen erittelyn (päätöksen 158 kohta ja liite 6.4).

202 Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvissä olosuhteissa erityisten syrjäytyshintamenettelyjen olemassaolo voidaan edellä tarkoitetun erittelyn perusteella katsoa osoitetuksi, ottaen huomioon myös sen tilanteen, jossa tappiollinen myynti tai vuokraaminen on tapahtunut. Erityisesti se, että Tetra Pak pyrki toteuttamillaan myynti- tai vuokraustoimilla kaappaamaan kilpailijoiltaan potentiaaliset tai niiden jo valtaamat markkinat, vahvistaa kysymyksessä olleen syrjäytyshintojen tarkoituksellisen soveltamisen. Komission tietyissä italialaisissa meijereissä tekemien yksityiskohtaisten tutkimusten perusteella suorittamasta oikeudenkäyntiasiakirjojen liitteenä olevasta, väitetiedoksiannon liitteessä 10 selostetusta eräiden tiettyjen toimien erittelystä käy ilmi, että Tetra Pak myönsi eri muodoissa bruttomarginaaliaan suurempia alennuksia ja tietyissä tapauksissa osti takaisin kohtuuttoman korkein, jopa uuden koneen ostoarvoa vastaavin hinnoin kilpailijoiden omistamia vanhoja koneita, joiden jäljellä oleva arvo oli lähes olematon, vuosien 1979 ja 1986 välisenä aikana. Siten käy ilmi, että vähintään päätöksessä (65 kohta) tarkoitetut "erityiset toimet", jotka koskivat neljää eri tapausta, joissa aseptisia koneita myytiin samana ajankohtana sovellettuja hintoja 25-50 prosenttia alhaisemmin hinnoin, sekä komission väitetiedoksiannon - johon päätöksessä (68 kohta) viitataan - liitteessä 10 erittelemät toimet oli tarkoitettu kilpailijoiden syrjäyttämiseen.

203 Komissio on näin ollen osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Italiassa myytiin vuosien 1979 ja 1986 välisenä aikana tietty määrä koneita syrjäytyshinnoin.

2. Syrjiviksi väitetyt koneiden hinnat

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

204 Kantaja toistaa, ettei koneiden ja kartonkien hintoja voida arvioida erikseen. Se havainnollistaa asiaa esittämällä, että eräästä Tetra Rex -koneesta (TR/4) myönnetty 50 prosentin alennus vastaa 4 prosentin alennusta koko liiketoimen määrästä. Koneen hinnan määrääminen suhteessa kartonkien hintaan järjestelmän yhteydessä on yleensä asiakkaan kannalta edullista, koska se mahdollistaa maksun mukauttamisen asiakkaan pyrkimysten ja mieltymysten mukaan.

205 Lisäksi kantaja esittää, että asiakkaiden välisiä hintaeroja voidaan perustella markkinavoimien normaalilla toiminnalla. On monia syitä, joiden vuoksi samojen ja samankaltaisten tuotteiden hinnat vaihtelevat kaikkialla kovan kilpailun markkinoilla. Kantaja ottaa tässä yhteydessä esiin eri asiakkaiden erilaiset neuvottelumahdollisuudet, erilaiset käsitykset, vaillinaisen markkinoiden tuntemuksen, epävarmuuden kilpailijoiden reaktioista ja hajautetun päätöksenteon.

206 Komissio puolestaan väittää, että Tetra Pakin soveltamiin hintaeroihin ja kauppaehtoihin sisältyi perustamissopimuksen 86 artiklan c kohdassa tarkoitettua asiakkaiden välistä syrjintää. Se esittää olevan hyvin tärkeää, että asiakkaalla on vapaus päättää korkeamman hinnan maksamisesta koneen ostamisen yhteydessä ja ostaa myöhemmin kartonkeja alennetuin hinnoin.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

207 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että yksityiskohtainen erittely, joka koskee suurinta osaa koneiden myynti- tai vuokrasopimuksista Italiassa vuosien 1976 ja 1986 välisenä aikana, osoittaa lyhyen aikavälin 20:n-40:n, jopa 50-60 prosentin tai yli 60 prosentin eroja ajankohtaistetuissa hinnoissa sekä aseptisten koneiden että ei-aseptisten koneiden ollessa kysymyksessä. Koska kantaja ei ole esittänyt mitään objektiivisia perusteita hintapolitiikalleen, tällaiset erot ovat kiistatta luonteeltaan syrjiviä (ks. päätöksen 170, 62-68, 158 ja 161 kohta ja sen liite 6.4).

208 On korostettava, että ottaen huomioon koneiden ja kartonkien erottamattoman luonteen, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo korostanut (ks. edellä olevat 137-148 kohta), merkittävät koneita koskevat hintaerot ovat kaikissa tapauksissa osoitus Tetra Pakin asiakkaiden välisestä syrjinnästä Italiassa, ilman että on tarpeen ottaa huomioon, kuten kantaja väittää, pakkausjärjestelmän hintaa kokonaisuudessaan kartonkien hinnat mukaan lukien. Tältä osin komissio saattoi perustellusti käyttää perusteinaan yksinomaan Tetra Pak -koneiden hintavertailua, koska yhteisön kilpailuoikeuden mukaan käyttäjien oli oltava täysin vapaita käyttämään kyseisissä koneissa Tetra Pakin kilpailijoilta ostettuja kartonkeja (ks. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Hilti v. komissio 12.12.1991 antaman tuomion 64-68 kohta, jonka yhteisöjen tuomioistuin vahvisti edellä mainitulla 2.3.1994 antamallaan tuomiolla, 13-16 kohta). Lisäksi ja kaikissa tapauksissa on todettava, että päätöksessä tarkoitettuja koneiden hintaeroja ei voida selittää komission suorittamalla koneiden ja kartonkien hintojen erillisellä tarkastelulla. Oikeudenkäyntiasiakirjoihin ei sisälly mitään sellaista tietoa eikä kantajalla ole mitään sellaista täsmällistä todistetta, joka tukisi sen väitettä siitä, että pakkausjärjestelmien hinnat kokonaisuutena tarkastellen olisivat tarkasteltuna ajanjaksona olleet yhdenmukaisia Italiassa.

209 Näin ollen komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että vuosien 1976 ja 1986 välisenä aikana Tetra Pak sovelsi koneiden alalla syrjiviä hintoja, erityisesti aseptisella alalla.

3. Muut toimintatavat, joihin väitetään liittyvän väärinkäyttöä

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

210 Kantaja torjuu päätöksen 165 kohdassa esitetyt erilaiset väitteet. Ensin se esittää, ettei koneiden ostoon kilpailijoilta sinänsä liity väärinkäyttöä. Lisäksi se esittää, että vain yhdessä tapauksessa on väitetty, että yritystä on kielletty käyttämästä kilpailijan konetta (päätöksen 73 ja 79 kohta), ja ettei sen perusteella voida tehdä yleisiä johtopäätöksiä. Lisäksi Il mondo del latte -aikakauslehden kanssa vuonna 1983 tehdyksi väitettyä suullista sopimusta ei ole mitenkään todistettu, ja koska se koskee vain yhtä ainoata aikakauslehteä yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, sitä ei voida pitää mainontavälineen haltuunottona. Lopuksi on todettava, että Resolvo-järjestelmä, jonka Tetra Pakin väitetään "syrjäyttäneen" (ks. päätöksen 76 kohta ja 79-83 kohta), myytiin itse asiassa vuonna 1981 International Paper -yhtiölle, joka on kaksi kertaa suurempi kuin Tetra Pak. Kantaja väittää, ettei se olisi voinut syrjäyttää niin voimakasta kilpailijaa, jos Resolvo-järjestelmä olisi ollut kilpailukykyinen. Italian markkinoilla on sitäpaitsi edelleen Resolvo-koneita.

211 Komissio puolestaan torjuu kaikki kantajan esittämät vastaväitteet. Ensin, siltä osin kuin on kysymys koneiden takaisinostosta kilpailijoilta koneiden poistamiseksi markkinoilta tai niiden kaupallisten viitetietojen poistamiseksi (päätöksen 73, 79 ja 83 kohta), se korostaa, että jokaista liiketointa on tarkasteltava erikseen sen todellisen tavoitteen selvittämiseksi. Lisäksi komissio myöntää, että päätöksessä mainitaan ainoastaan yksi tapaus, jossa Tetra Pak hankki asiakkaaltaan sitoumuksen olla enää käyttämättä tiettyjä kilpailijoiden koneita (päätöksen 73 kohta). Komissio väittää myös, että kantaja on ottanut haltuunsa tärkeän mainontavälineen, Il mondo del latte -aikakauslehden tekemällä sen kanssa yksinoikeussopimuksen (päätöksen 75 kohta). Lopuksi komissio väittää, että kantaja on yrittänyt erilaisia keinoja käyttämällä estää Poligrafico Buitonin kehittämän Resolvo-järjestelmän, jossa käytetään aseptisia pakkauksia, jälleenmyynnin. Päätöksen 77 ja 83 kohdassa esitetyt todisteet osoittavat tältä osin, että kantajalla on ollut syrjäytystarkoitus.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

212 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ottaen huomioon komission esittämät perusteet, erityisesti sen tietyissä meijereissä suorittamien tutkimusten yhteydessä hankkimat asiakirjat, joihin viitataan päätöksen 78-83 kohdassa ja jotka vastaaja on toimittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä, on erilaisia erityisiä, päätöksessä yksilöityjä menettelytapoja pidettävä näytettyinä. Tämä koskee erityisesti koneiden takaisinostoa kilpailijoilta kyseisten koneiden vetämiseksi pois markkinoilta, yhdeltä edellä mainituista meijereistä hankittua sitoumusta olla enää käyttämättä kahta Tetra Pakin kilpailijoilta hankittua konetta, lähes kaikkien aseptiseen pakkaamiseen käytettyjen Poligrafico Buitonin, joka oli Tetra Pakin potentiaalinen kilpailija aseptisilla markkinoilla, 1970-luvulla kehittämien Resolvo-koneiden poistamista markkinoilta Italiassa, ja lopuksi mainontavälineiden haltuunottoa hankkimalla ainakin vuotta 1982 koskeva suullinen yksinoikeussitoumus Il Mondo del Latte -aikakauslehdeltä, joka on tärkein maitoteollisuuteen erikoistunut aikakauslehti Italiassa. Tässä yhteydessä komissio on perustellusti arvioinut, että oikeudenkäyntiasiakirjojen liitteenä oleva Elopakin ja kyseisen lehden välinen kyseistä ajanjaksoa koskeva kirjeenvaihto oli riittävä todiste tällaisen sopimuksen olemassaolosta. Näin ollen 27.5.1982 päivätyssä kirjeessä lehti viittaa "erään toisen kyseisen alan yhtiön, jolle se oli myöntänyt pitkäaikaisen yksinoikeuden, kanssa tehtyyn sitoumukseen". Se, ettei Elopakilla, toisin kuin Tetra Pakilla, ollut oikeutta esittää omia mainoksiaan kyseisessä lehdessä, vahvistaa myös kyseisen sopimuksen olemassaolon.

213 On selvää, että näillä erilaisilla menettelytavoilla, joiden tarkoituksena on kilpailijoiden koneiden poistaminen markkinoilta tai niiden kaupallisten viitetietojen poistaminen, pyrittiin, kuten komissio väittää, vahvistamaan Tetra Pakin määräävää asemaa aseptisella alalla tai syrjäyttämään ei-aseptisten tuotteiden alan kilpailijat, minkä vuoksi niihin liittyi väärinkäyttöä.

214 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perustamissopimuksen 86 artiklan rikkomista koskevan kolmannen kanneperusteen molemmat osat on hylättävä.

Neljäs kanneperuste, joka koskee komission määräysvallan väärinkäyttöä

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

215 Kantaja vastustaa päätöksessä määrättyjä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada rikkominen loppumaan niillä markkina-aloilla, joilla sillä ei mielestään ole määräävä asema. Lisäksi se vastustaa erityisesti päätöksen 3 artiklan 3 kohdassa määrättyjä toimenpiteitä, joiden mukaan "Tetra Pak ei sovella syrjäytyshintoja eikä syrjiviä hintoja eikä myönnä millekään asiakkaalleen minkäänlaisia tuotteitaan koskevia alennuksia tai suhteessa muihin edullisempia maksuehtoja, jotka eivät ole objektiivisesti perusteltuja. Näin ollen ainoastaan tilauskohtaiset määrään sidotut kartonkien hinnanalennukset ovat mahdollisia, eikä erilaisten kartonkien tilauksia voida laskea yhteen alennuksen saamiseksi".

216 Tässä yhteydessä kantaja huomauttaa, että komissio ei anna koneiden osalta minkäänlaista selvennystä käsitteelle "objektiiviset" perustelut. Siltä osin kuin on kysymys kartongeista, kantaja katsoo, että muita kuin määrään sidottuja alennuksia koskeva kielto estää kokonaan suoritusten laatuun perustuvan hintakilpailun keinojen käytön vastauksena kilpailijoiden hintahyökkäyksiin. Se väittää, että asiassa Hilti vastaan komissio komissio itse on myöntänyt kolme poikkeusta Hilti AG:n sitoumuksesta "toteuttaa - - sellaista alennuspolitiikkaa, joka perustuu täsmällisiin yhtenäisiin ja avoimiin määrä/laatu-alennuksia koskeviin hintaluetteloihin, joita sovelletaan yhtenäisesti ja ilman syrjintää (ks. em. asiassa Hilti v. komissio 12.12.1991 annetun tuomion 7 kohta).

217 Lisäksi kantaja toteaa, että päätöksen edellä mainitussa 3 artiklan 3 kohdassa ei oteta huomioon luottamuksensuojan periaatetta siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle velvoitteita, vaikka se oli mukautunut komission neuvottelujen aikana esittämiin vaatimuksiin, ja vaikka sillä näin ollen oli oikeus luottaa siihen, ettei komissio määrää sille uusia toimenpiteitä.

218 Komissio hylkää kaikki kantajan esittämät väitteet. Siltä osin kuin on kysymys erityisesti päätöksen edellä mainitussa 3 artiklan 3 kohdan 3 alakohdassa esitetyistä vaatimuksista, komissio täsmentää, että ainoastaan päätöksessä lainvastaisiksi katsotut tai niitä vastaavat toimintatavat ovat kiellettyjä. Komissio torjuu myös suoritusten laatuun perustuvan kilpailun käsitteen sellaisena kuin kantaja on sitä puolustanut. Se väittää, että määräävässä asemassa olevilla yrityksillä on oikeus kilpailla muiden yritysten kanssa ainoastaan laadulla, kun taas muut yritykset voivat periaatteessa käyttää muita menetelmiä, kuten hintakilpailua. Tässä yhteydessä komissio mainitsee, että kantaja oli korostanut tarjoavansa tuotteillaan käyttäjille parempaa laatua ja erityisiä etuja.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

219 Siltä osin kuin on kysymys komission kantajalle määräämien määräysten asiallisesta ja maantieteellisestä ulottuvuudesta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissiolla oli 6.2.1962 annetun asetuksen N:o 17, joka on perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17), 3 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus määrätä toimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi neljillä relevanteilla markkinoilla, joilla, kuten edellä kolmannen kanneperusteen yhteydessä on jo todettu (ks. edellä olevat 109-122 kohta), kysymyksessä oleva yritys oli perustamissopimuksen 86 artiklan määräysten alainen koko yhteisön osalta ottaen huomioon, että relevantit markkinat muodostuivat koko yhteisöstä, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös jo todennut (ks. edellä olevat 91-98 kohta).

220 Siltä osin kuin on kysymys päätöksen 3 artiklan 3 kohdan 3 alakohdassa esitetystä kiellosta, joka koskee kaikenlaisia suhteessa muihin edullisempia, ilman "objektiivista perustetta" myönnettyjä alennuksia tai ehtoja, sillä pyritään lopettamaan kaikki päätöksessä lainvastaisiksi todetut toimintatavat ja estämään kaikki samankaltaiset toimintatavat. Käsiteltävänä olevassa asiassa on huomautettava, että tällaisiksi toimintatavoiksi katsottiin sekä syrjivät hinnat ja syrjäytyshinnat että tietyt lainvastaiset sopimusehdot, joilla Tetra Pak pyrki sitomaan asiakkaansa itseensä houkuttelemalla ne hankkimaan tarvitsemansa kartongit Tetra Pakilta myöntämällä alennuksia, jotka se toteutti koneiden myyntiä koskevissa sopimuksissa määrättyyn apuun, huoltoon ja ajantasalle saattamiseen liittyvien kulujen asteittaisella alentamisella [edellä mainittu lauseke (vii)] tai, koneiden vuokrasopimusten ollessa kysymyksessä, kuukausivuokramaksujen asteittaisella alentamisella [edellä mainittu lauseke (xxii)] käytettyjen kartonkien määrän mukaan.

221 Uskollisuusalennusten tai vastaavien menettelytapojen kieltäminen ei ole millään tavoin kohtuutonta tai syrjivää, ja se on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista (ks. erityisesti em. asiassa Hoffmann-La Roche annettu tuomio ja em. asiassa Michelin v. komissio annetun tuomion 71 kohta). Erityisesti kartonkien ollessa kysymyksessä tällaisella kiellolla perustellaan muunlaisia kuin tilauskohtaisia määrään sidottuja alennuksia koskeva kielto, kun erilaisten kartonkien tilauksia ei voida laskea yhteen alennuksen saamiseksi. Toisin kuin kantaja väittää, kyseinen kielto ei estä sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys harjoittaa erityisesti hintoihin perustuvaa kilpailua, kun se on perusteltua objektiivisten seikkojen, kuten esimerkiksi asiakkaan maksukyvyn nojalla, eikä siten ole luonteeltaan syrjivää ja kun siihen ei liity syrjäytystarkoitusta. Näissä olosuhteissa se, että ainoastaan tilauskohtaiset määräalennukset ovat sallittuja, ja se, ettei erilaisten kartonkien tilauksia voida laskea yhteen alennuksen saamiseksi, ei ole ristiriidassa asiassa Hilti vastaan komissio tehdyn ratkaisun kanssa; siinä komissio oli hyväksynyt sen mahdollisuuden, että yritys, jota asia koskee, voi poiketa yhdenmukaisia määräalennuksia koskevien täsmällisten hintaluetteloiden hyväksymisen velvollisuudesta (em. ensimmäisen oikeusasteen 12.12.1991 antaman tuomion 6 ja 7 kohta). Kyseinen asia ei ole käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellinen, koska kanteen kohteena olevassa päätöksessä ei velvoiteta Tetra Pakia määrittelemään alennusluetteloita, vaan siinä ainoastaan vaaditaan, että alennukset myönnetään tilatun määrän mukaan. Vaikka päätöksen 3 artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa velvoitetaan tiedottamaan hinnastoista ja vaaditaan Tetra Pakia antamaan kaikille asiakkailleen mahdollisuus suorittaa hankintansa valitsemaltaan tytäryhtiöltä sen soveltamin hinnoin, päätöksen 3 artiklan 3 kohdan 3 alakohdassa ei kuitenkaan määrätä alennusluetteloita koskevaa velvoitetta. Riittää, että alennusten taso on objektiivisesti perusteltu, mikä merkitsee sitä, ettei se ole millään tavoin syrjivä ja ettei siihen liity syrjäytystarkoitusta.

222 Lopuksi on todettava, ettei komissio ole loukannut luottamuksensuojan periaatetta määrätessään päätöksessä niiden toimenpiteiden lisäksi, joita se oli suositellut jo hallinnollisen menettelyn kuluessa, tiettyjä lisätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli rikkomisen lopettaminen. Asetuksen N:o 17 3 artiklan 3 kohdassa ainoastaan annetaan komissiolle toimivalta antaa yrityksille, joita asia koskee, suosituksia väärinkäytön lopettamiseksi, ennen kuin se tekee päätöksen, jossa saman artiklan nojalla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen. Se, että yritys noudattaa kyseisiä suosituksia, ei voi saman artiklan 1 kohdan nojalla koskaan vaikuttaa rajoittavasti komissiolle myönnettyyn toimivaltaan määrätä päätöksessään kaikista niistä toimenpiteistä, joiden se katsoo olevan tarpeen todetun väärinkäytön lopettamiseksi. Asianomaisen yrityksen osoittama yhteistyöhalukkuus ja komission hallinnollisen menettelyn kuluessa rikkomisen lopettamiseksi esittämien vaatimusten noudattaminen voidaan ottaa huomioon ainoastaan sakon määrää määrättäessä.

223 Näin ollen neljäs peruste, joka koskee komission määräysvallan väärinkäyttöä, on hylättävä.

Sakon määrää koskevat vaatimukset

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

224 Kantaja vastustaa 75 miljoonan ecun suuruisen sakon määrää, joka on paljon korkeampi kuin komission aikaisemmin perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla määräämien sakkojen määrä. Kantaja esittää seuraavat väitteet. Ensin ja kaikissa tapauksissa se toteaa, että sakko on täysin kohtuuton ja aivan liian suuri sekä absoluuttisesti että suhteessa Tetra Pakin kokoon, ottaen lisäksi huomioon komission aikaisemman käytännön.

225 Lisäksi kantaja väittää, että komissio on määrännyt kyseisen sakon määrän asettaakseen seuraamuksen erityisesti tietyistä sellaisilla markkinoilla toteutetuista toimista, joilla kantajalla ei ollut määräävää markkina-asemaa, kuten ei-aseptisilla markkinoilla, muiden nesteiden kuin maidon pakkaamiseen tarkoitettujen laitteiden markkinoilla, sekä Luoteis-Euroopan markkinoilla, joilla kantajalla ei ollut johtavaa asemaa edes maidon pakkaamisen markkinoilla.

226 Kolmas kantajan esittämä väite on, että komissio on asettanut seuraamuksia kantajan toiminnasta kaikissa kahdessatoista jäsenvaltiossa, vaikka niistä kolme oli jäsenvaltioita ainoastaan pienen osan siitä ajanjaksosta, jota päätös koskee.

227 Neljäs kantajan esittämä väite koskee sitä, että komissio on määrännyt sakon määrän ottamalla huomioon kantajan toiminnan kaikkialla yhteisössä, vaikka sen tätä varten käyttämät todisteet koskevat ainoastaan yhtä tai muutamaa jäsenvaltiota sekä kantajan sopimusten että sen hintapolitiikan osalta.

228 Viides väite on, että komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että sen käyttämä tuotemarkkinoiden rajaamisen menetelmä ja "lähimarkkinateoria", joilla se perusteli perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista ei-aseptisten tuotteiden alalla, olivat täysin aiemmista poikkeavia.

229 Kuudes kantajan esittämä väite on, ettei komissio ole ottanut huomioon sen yhteistyöhalukkuutta hallinnollisen menettelyn kuluessa määritellessään sakon määrää.

230 Seitsemäntenä seikkana kantaja esittää, että asetuksen N:o 17 nojalla määrätyt sakot ovat luonteeltaan rikosoikeudellisia. Jättäessään erittelemättä erilaisten todettujen väärinkäyttöjen osuuden sakon määrästä ja evätessään näin kantajalta tilaisuuden esittää huomautuksia sakon määrästä, komissio on loukannut kohtuusperiaatetta ja hyvän hallintotavan periaatetta sekä jäsenvaltioiden yhteisiä yleisiä oikeusperiaatteita, erityisesti yrityksen, jota asia koskee, oikeutta tietää, mikä seuraamus on määrätty mistäkin rikkomisesta, sekä common law'hon perustuvaa syytetyn oikeutta esittää huomautuksia rangaistuksesta sen jälkeen kun tuomioistuin on todennut syytetyn toiminnan antavan aihetta rangaistuksen määräämiseen.

231 Lopuksi kantaja esittää, ettei komissio ole lainkaan ottanut huomioon sen innovaatioiden ja investointien huomattavia suotuisia vaikutuksia kuluttajiin ja kilpailuun koko yhteisössä.

232 Komissio puolestaan katsoo, että sakon määrä on suora ja väistämätön seuraus niiden toimintatapojen vakavuudesta ja kestosta, joihin väärinkäyttö liittyi; kyseiset toimintatavat ulottuivat suurimpaan osaan jäsenvaltioita tai jopa koko yhteisöön, ja se että ne olivat vastoin 86 artiklaa, oli koko ajan ennakoitavissa. Määrättäessä sakon määrää otettiin huomioon asianomaisen yrityksen koko, jotta suuria yrityksiä ei aiheettomasti asetettaisi muita edullisempaan asemaan.

233 Komissio täsmentää, että sakko määrättiin ainoastaan niissä jäsenvaltioissa todettujen toimintatapojen vuoksi, joissa kyseisiä toimintatapoja harjoitettiin, mikä käy selvästi ilmi päätöksestä. Lisäksi komissio on ottanut huomioon yhteisön kokoonpanon kehityksen kyseisenä ajanjaksona.

234 Siltä osin kuin on kysymys menettelystä, jonka seurauksena sakon määrä määrättiin, komissio esittää, ettei minkäänlaisesta velvollisuudesta eritellä sakon määrää ja järjestää siihen liittyvä erillinen kuulemistilaisuus ole säädetty.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

235 Siltä osin kuin on kysymys sakon määrästä, on huomautettava ensin, että edellä olevassa 230 kohdassa esitettyä kantajan väitettä, jonka mukaan sakko on luonteeltaan rikosoikeudellinen ja jonka mukaan asianomaisella yrityksellä on oikeus esittää komissiolle huomautuksia sen määrästä, ei voida hyväksyä. Tässä yhteydessä on huomattava ensin, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 4 kohdan mukaan mainitun artiklan 2 kohdan nojalla määrätyt sakot eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia. Kysymyksessä olevien yritysten oikeuden osalta esittää huomautuksia hallinnollisen menettelyn kuluessa on huomautettava, että asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdassa ja 27.7.1963 annetun asetuksen N:o 99/63/ETY 7 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että ennen sakkojen määräämistä komission on varattava yrityksille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa "komission niitä vastaan esittämistä väitteistä". Näin ollen kysymyksessä olevien yritysten puolustautumisoikeudet, siltä osin kuin on kysymys sakon määrän määräämisestä, on taattu sillä, että yritykset voivat esittää komissiolle huomautuksia rikkomisen kestosta, vakavuudesta ja kilpailunvastaisen luonteen ennakoitavuudesta. Lisäksi on huomattava, että sakon määrän määräämisen osalta yrityksillä on vielä yksi menettelyllinen lisätae, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on asetuksen N:o 17 17 artiklan nojalla täysi harkintavalta, ja se voi erityisesti poistaa sakon tai alentaa sitä.

236 On myös korostettava, että jotta asianomaiset yritykset voisivat arvioida, onko sakon määrä asianmukainen, sekä esittää puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi tutkia päätöksen laillisuuden, komission ei, toisin kuin kantaja väittää, tarvitse eritellä sakon määrää sen yksilöimiseksi, mikä sakon osa on seurausta mistäkin väärinkäytöstä. On todettava erityisesti, että sellainen erittely on mahdotonta silloin kun, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa, kaikki kilpailusääntöjen rikkomiset ovat osa yhtenäistä kokonaisstrategiaa ja kun niitä on näin ollen sekä perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta että sakon määräämiseksi tarkasteltava kokonaisuutena. Riittää, että komissio täsmentää päätöksessä ne arviointiperusteet, joiden mukaisesti se on määrittänyt yritykselle määrätyn sakon yleisen tason. Sen ei tarvitse yksilöidä sitä, miten se on ottanut huomioon kunkin yksittäisen seikan, jotka on mainittu näiden arviointiperusteiden yhteydessä ja jotka ovat vaikuttaneet sakon yleisen tason määrittämiseen (ks. vastaavuuden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-1/89, Rhône-Poulenc v. komissio, Kok. 1991, s. II-867, 166 kohta, asiassa T-2/89, Petrofina v. komissio, Kok. 1991, s. II-1087, ja asiassa T-3/89, Atochem v. komissio, Kok. 1991, s. II-1177, 24.10.1991 antamat tuomiot, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että erilaiset yhdenmukaistetut menettelytavat muodostivat yhdessä yhden rikkomisen, sekä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, 15.7.1970 antama tuomio, Kok. 1979, s. 661 sekä asiassa 40/73, Suiker Unie v. komissio, 16.12.1975 antama tuomio, Kok. 1975, s. 1663).

237 Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on ensin tutkittava, oliko rikkominen tahallista vai tuottamuksellista, ennen sen tutkimista, ovatko komission päätöksessään sakon määrän määrittämiseksi käyttämät arviointiperusteet asianmukaisia ja riittäviä.

238 Sen osalta, oliko todettu rikkominen tahallista vai tuottamuksellista ja onko sen seurauksena näin ollen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla määrättävä sakko, yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että kyseinen edellytys täyttyy, kun kysymyksessä olevan yrityksen olisi pitänyt tietää menettelynsä olevan kilpailua rajoittava, riippumatta siitä, tiesikö se rikkovansa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä (ks. erityisesti em. asiassa IAZ ym. v. komissio annetun tuomion 45 kohta).

239 Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei kantaja voinut olla tietämätön siitä, että kysymyksessä olevien toimintatapojen laajuus, kesto ja järjestelmällisyys johtivat vakaviin kilpailunrajoituksiin, ottaen huomioon erityisesti sen lähes määräävän aseman aseptisilla markkinoilla ja sen johtavan aseman ei-aseptisilla markkinoilla. Lisäksi, ottaen huomioon sen aseman relevanteilla markkinoilla ja kilpailunrajoitusten vakavuuden, kantajan täytyi tietää rikkovansa perustamissopimuksen 86 artiklaa. Näin ollen, vaikka tietyiltä kannoilta tarkastellen relevanttien tuotteiden markkinoiden määrittelemiseen, samoin kuin 86 artiklan soveltamisalan määrittelyyn saattoi liittyä tiettyjä vaikeuksia, tämä seikka ei voi käsiteltävänä olevassa asiassa vaikuttaa sakon määrää alentavasti kysymyksessä olevasta väärinkäytöstä johtuvien kilpailunrajoitusten selvän ja erityisen vakavan luonteen vuoksi. Näin ollen edellä olevassa 228 kohdassa esitettyjä kantajan väitteitä, jotka koskevat sitä, että tietyt päätöksessä esitetyt oikeudelliset arviot olivat täysin aiemmasta poikkeavia, ei voida hyväksyä.

240 Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on lisäksi arvioitava asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti, onko päätöksessä määrätyn sakon määrä todetun rikkomisen vakavuuden ja keston kannalta kohtuullinen, ottaen huomioon rikkomisen kilpailunvastaisten vaikutusten laajuus ja kuluttajien ja kilpailijoiden etujen vaarantuminen (ks. esim. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen em. asiassa Hilti v. komissio 12.12.1991 antama tuomio, 134 kohta), sekä Tetra Pakin taloudellinen kapasiteetti.

241 Tältä kannalta tarkastellen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että määrätyn sakon suuri määrä oli komission käyttämien ja päätöksessä esittämien arviointiperusteiden nojalla perusteltu. Komissio on erityisesti ja perustellusti ottanut huomioon tiettyjen rikkomistapausten erityisen pitkän keston (jopa yli viisitoista vuotta), kaikkia tai lähes kaikkia yhtymän tuotteita koskevien rikkomistapausten, joista jotkin vaikuttivat kaikkiin jäsenvaltioihin, määrän ja moninaisuuden, kuten myös yhtymän tarkoitukselliseen ja yhdenmukaiseen strategiaan - jonka tarkoituksena oli erilaisilla kilpailijoiden syrjäyttämiseksi ja asiakkaiden sitomiseksi Tetra Pakiin tarkoitetuilla menettelytavoilla Tetra Pakin määräävän markkina-aseman keinotekoinen säilyttäminen tai lujittaminen markkinoilla, joilla kilpailu oli jo muutenkin rajoittunutta - perustuvan rikkomisen erityisen vakavuuden, ja lopuksi väärinkäytön erityisen haitalliset vaikutukset kilpailuun sekä kantajan tämän rikkomisen seurauksena saavuttamat edut.

242 On korostettava, että kaikki todettu rikkominen, joka oli osa täysin itsenäistä tuotannon ja jälleenmyynnin järjestämistä, sekä hyvin aktiivinen patenttipolitiikka, jotka sinänsä olivat lainmukaisia, olivat osa koko yhteisöön kohdistuvaa pitkän aikavälin kokonaisstrategiaa, joka mahdollisti sen, että Tetra Pak saattoi eristää kansalliset markkinat, säilyttää määräävän markkina-asemansa aseptisella alalla sekä vahvistaa johtavaa asemaansa ei-aseptisella alalla, jolla sen markkinaosuus kasvoi noin 40 prosentista vuonna 1980 50-55 prosenttiin vuonna 1991. Kuten komissio korostaa, Italiassa toteutettu hintapolitiikka olisi todennäköisesti johtanut Elopakin syrjäyttämiseen Italian markkinoilta, jos se olisi jatkunut Elopakin tekemän kantelun jälkeen. Tetra Pakin onnistui siten maksimoida voittonsa aseptisilla markkinoilla asiakkaidensa ja kilpailijoidensa kustannuksella sekä aseptisella että ei-aseptisella alalla. Erityisesti on todettava, että koneiden ja kartonkien sidottua myyntiä koskevat lausekkeet, joilla estettiin Tetra Pakin asiakkaita hankkimasta aseptisia kartonkeja sen kilpailijoilta, estivät ei-aseptisten kartonkien valmistajien pääsyn aseptisten kartonkien markkinoille niiden teknisten mukautusten ansiosta, jotka olivat teknisesti toteutettavissa.

243 Tässä yhteydessä on huomautettava kuitenkin, että toisin kuin kantaja väittää, ainoastaan siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joissa rikkomista on tosiasiallisesti todettu, tapahtunut rikkominen on otettu huomioon sakon määrää määritettäessä. Vaikka komissio on perustellusti arvioinut kunkin yksittäisen rikkomisen vakavuuden Tetra Pakin toteuttaman kauppapolitiikan yhteydessä tarkastellessaan kyseistä politiikkaa kokonaisuutena, se ei ole missään tapauksessa käyttänyt perusteinaan yhtä jäsenvaltiota koskevia todisteita siten, että se olisi laajentanut kyseisen rikkomisen muihin jäsenvaltioihin tai jopa koko yhteisöön. Sakon määräämiseksi komissio on siten ottanut huomioon vuosien 1976 ja 1991 välisenä aikana voimassa olleiden erilaisten väärinkäyttöä osoittavien sopimusehtojen, joista osa, kuten sidottua myyntiä ja yksinoikeutta koskevat lausekkeet, koski koko yhteisöä, osa ainoastaan yhtä tai muutamaa jäsenvaltiota, maantieteellisen laajuuden, vakavuuden ja keston. Samoin se on ottanut huomioon niissä valtioissa, jotka olivat yhteisön jäsenvaltioita ajankohtana, jolloin väärinkäyttö tapahtui, erilaisten syrjiviksi käytännöiksi tai syrjäytyskäytännöiksi todettujen hintakäytäntöjen maantieteellisen ulottuvuuden, vakavuuden ja keston. Näin ollen kantajan 225-227 kohdassa esittämiä väitteitä ei voida hyväksyä.

244 Koska komissio on osoittanut seuraavien päätöksessä todettujen väärinkäytösten olemassaolon oikeudellisesti riittävällä tavalla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on, tarkistettuaan niiden oikeellisuuden, sakon määrän arvioimiseksi otettava huomioon vuosina 1976-1991 voimassa olleet sopimuslausekkeet, joihin sisältyy väärinkäyttöä, samoin kuin vuosina 1984-1986 kaikkiin koneisiin ja aseptisiin kartonkeihin ja vuosina 1978-1984 ei-aseptisiin kartonkeihin sovelletut jäsenvaltioiden välistä syrjintää osoittavat hinnat, Italiassa vuosina 1976-1986 sovelletut, eri käyttäjien välistä syrjintää osoittavat hinnat, ja lisäksi Italiassa vuosina 1976-1986 Tetra Rex -kartonkeihin sovelletut syrjäytyshinnat ja Italiassa vuosina 1979-1986 tiettyyn määrään koneita sovelletut syrjäytyshinnat sekä vuosina 1982-1984 Yhdistyneessä kuningaskunnassa kartonkeihin sovelletut syrjäytyshinnat, ja lopuksi vielä erilaiset päätöksessä yksilöidyt ja edellä eritellyt menettelytavat, joihin liittyy väärinkäyttöä (ks. edellä olevat 212 ja 213 kohta).

245 Edellä olevassa 229 kohdassa esitettyä Tetra Pakin väitettä, jonka mukaan komission, joka olisi sen mielestä voinut lyhentää rikkomisen kestoa toimimalla johdonmukaisemmin, olisi pitänyt sakon määrää määrätessään ottaa huomioon kantajan hallinnollisen menettelyn kuluessa osoittama yhteistyöhalukkuus, ei voida hyväksyä. Komission suorittaman kuusi vuotta kestäneen selvittelyn ja sen jälkeen kaksi vuotta vaatineen hallinnollisen menettelyn pitkä kesto johtuu komission suorittamien kaikkea Tetra Pakin vuodesta 1976 yhteisössä toteuttamaa kauppapolitiikkaa koskevien tutkimusten monimutkaisuudesta ja laajuudesta. Lisäksi kantajan väitteitä, joiden mukaan se mukautui välittömästi sen rikkomisen lopettamista koskeviin komission vaatimuksiin, josta sitä syytettiin hallinnollisen menettelyn kuluessa, ei myöskään voida hyväksyä. Tältä osin on riittävää huomauttaa, että kantaja luopui riidanalaisista sopimusehdoistaan vasta vuoden 1991 alussa, kun taas väitetiedoksianto oli osoitettu sille jo joulukuussa 1988. Näissä olosuhteissa komission oli sakon määrää määrätessään otettava huomioon ainoastaan kantajan tosiasiallisesti vuoden 1991 alussa osoittama yhteistyöhalukkuus. Näin tehtiin, kuten päätöksen perusteluista nimenomaisesti käy ilmi.

246 Lopuksi on todettava, että - kuten komissio korostaa - Tetra Pakin kehittämistä tuotteista kuluttajille seuraavat edut eivät voi vaikuttaa sakon määrää alentavasti. Todettu väärinkäyttö ei ollut kyseisten tuotteiden kehittämiseen ja markkinoille tuomiseen liittyvien erityisten vaatimusten nojalla perusteltavissa. Näin ollen kantajan edellä olevassa 231 kohdassa esittämää väitettä ei voida hyväksyä.

247 Kaikki edellä esitetyt seikat, jotka korostavat todetun väärinkäytön erityistä kestoa, laajuutta ja vakavuutta, huomioon ottaen päätöksessä määrätyn sakon määrä ei ole kohtuuton Tetra Pakin kokoon nähden. Asianosaisten esittämien yhdenmukaisten tietojen mukaan kyseinen 75 miljoonan ecun sakko on suuruudeltaan noin 2,2 prosenttia sen vuoden 1990 kokonaisliikevaihdosta. Sakko pysyy asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan sakon määrä voi olla jopa 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen edellisen varainhoitovuoden kokonaisliikevaihdosta, määrätyissä rajoissa. Edellä olevassa 224 kohdassa esitetty kantajan väite, jonka mukaan sakko on aivan liian suuri ja kohtuuton, ei näin ollen ole perusteltu.

248 Näin ollen päätöksen kumoamiseen ja sakon määrään liittyviä vaatimuksia ei voida hyväksyä.

Oikeudenkäyntikulut

249 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että kantajan on korvattava oikeudenkäyntikulut, ja koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään.

2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.