–

Celní jednatelství Zelinka s. r. o., edustajanaan J. Slunečko, advokát,

–

Generální ředitelství cel, edustajanaan P. Polák, vedoucí oddělení,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään L. Březinová, M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Demeneix, B. Eggers ja J. Hradil,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä unionin tullikoodeksi) 116 artiklan 7 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Celní jednatelství Zelinka s. r. o. ja Generální ředitelství cel (tullihallinto, Tšekki) ja jossa on kyse tullivelan palauttamista koskevasta päätöksestä.

3

Unionin tullikoodeksin johdanto-osan 26 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Jotta saataisiin pidetyksi tasapainossa toisaalta tulliviranomaisten tarve varmistaa tullilainsäädännön oikea soveltaminen ja toisaalta talouden toimijoiden oikeus oikeudenmukaiseen kohteluun, tulliviranomaisille olisi annettava laajat valvontamahdollisuudet ja talouden toimijoille muutoksenhakuoikeus.”

4

Koodeksin 28 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Myönteinen päätös on muissa kuin 27 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kumottava tai sitä on muutettava, jos

– –”

5

Kyseisen koodeksin 103 artiklan 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tullivelkaa ei voida antaa velalliselle tiedoksi enää, kun on kulunut kolme vuotta siitä päivästä, jona tullivelka on syntynyt.”

6

Saman koodeksin 116 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei tässä jaksossa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, tuonti- tai vientitullin määrät on palautettava tai peruutettava seuraavista syistä:

Maksetut tuonti- tai vientitullin määrät on palautettava, jos niitä vastaava tulli-ilmoitus mitätöidään 174 artiklan mukaisesti.

– –

7.   Jos tulliviranomaiset ovat myöntäneet tullin palautuksen tai peruutuksen erehdyksessä, alkuperäinen tullivelka saatetaan uudelleen voimaan, jos se ei ole vanhentunut 103 artiklan mukaisesti.

– –”

7

Celní jednatelství Zelinka tuo Euroopan unioniin elektroniikkatuotteita (jäljempänä kyseessä olevat tavarat). Se oli tulli-ilmoituksessaan alun perin luokitellut kyseiset tavarat tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL 1987, L 256, s. 1) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön (jäljempänä yhdistetty nimikkeistö) nimikkeeseen 8521900090. Mainitusta nimikkeestä kannettavan tullin määrä on 8,7 prosenttia. Tämän ilmoituksen perusteella Celní úřad pro hlavní město Prahu (Prahan tullitoimipaikka, Tšekki) määräsi Celní jednatelství Zelinkalle 1541018 Tšekin korunan (CZK) (n. 60000 euroa) suuruisen tullin.

8

Celní jednatelství Zelinka esitti tämän jälkeen Prahan tullitoimipaikalle kyseisten tavaroiden uudelleenluokittelua ja maksettujen tullien palauttamista koskevan hakemuksen. Se vetosi tässä tarkoituksessa Celní úřad pro Olomoucký krajin (Olomoucin alueen tullitoimipaikka, Tšekki) toiselle talouden toimijalle antamaan sitovaan tariffitietoon, jossa vastaavia tavaroita luokiteltiin yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8517620000, josta kannettavan tullin määrä on 0 prosenttia. Prahan tullitoimipaikka hyväksyi tämän hakemuksen.

9

Celní úřad pro Jihomoravský kraj (Etelä-Määrin alueen tullitoimipaikka, Tšekki) aloitti 8.6.2021 valittajaa koskevan jälkitarkastuksen, jolla oli tarkoitus todentaa kyseisten tavaroiden tariffiluokittelu. Tämän tarkastuksen päätteeksi todettiin, että kyseiset tavarat olisi pitänyt luokitella yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8521900090, kuten ne oli alun perin luokiteltu ja kuten yhdistetystä nimikkeistöstä, sellaisena kuin se on muutettuna 22.3.2021 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/532 (EUVL 2021, L 106, s. 55), nyttemmin nimenomaisesti ilmenee.

10

Prahan tullitoimipaikka päätti 17.3.2022 unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdan nojalla määrätä Celní jednatelství Zelinkan maksamaan yhteensä 1541018 CZK:n (n. 60000 euroa) suuruisen oikaisun, joka perustui uudelleen voimaan saatettuun tullivelkaan. Se perusteli päätöstään sillä, että tullit oli palautettu tulliviranomaisen tekemän virheen vuoksi, koska tämä oli luokitellut kyseiset tavarat väärään tullinimikkeeseen.

11

Koska tullihallinto hylkäsi tästä päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen, Celní jednatelství Zelinka nosti Městský soud v Prazessa (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki) kanteen, joka myös hylättiin.

12

Celní jednatelství Zelinka valitti hylkäyspäätöksestä Nejvyšší správní soudiin (ylin hallintotuomioistuin, Tšekki), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Valituksensa tueksi se väitti, että unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdan tšekinkielinen versio koskee vain tilanteita, joissa tulliviranomainen on palauttanut tullit tahattoman virheen vuoksi. Kyse on näin ollen tilanteista, jotka johtuvat sen tahattomasta teosta, eikä tilanteista, joissa kyseinen viranomainen on tarkoituksellisesti suorittanut tariffiluokituksen, joka on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaiseminen edellyttää unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdassa olevan ilmaisun ”erehdyksessä” tulkintaa.

14

Nejvyšší správní soud on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [unionin tullikoodeksin] 116 artiklan 7 kohdassa olevaa erehdyksen käsitettä (tšekiksi ’omyl’) tulkittava siten, että tullivelka saatetaan uudelleen voimaan ainoastaan tulliviranomaisen tahattoman toiminnan seurauksena, vai voidaanko erehdyksenä pitää myös tulliviranomaisen virhettä tavaroiden tulliluokittelussa?”

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohtaa tulkittava siten, että se koskee ainoastaan tilanteita, joissa tullit on palautettu tulliviranomaisten tahattoman erehdyksen vuoksi, vai koskeeko se myös tilanteita, joissa kyseiset viranomaiset ovat tarkoituksellisesti suorittaneet tariffiluokittelun, joka on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi.

16

Aluksi on todettava, että unionin tullikoodeksissa ei määritellä ilmaisuja ”erehdys” ja ”erehdyksessä myönnetty”.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kyseessä olevan säännöksen sanamuodosta, että sen tietyistä kieliversioista voidaan päätellä, että tullivelan uudelleen voimaan saattaminen edellyttää sitä, että tulliviranomainen on toiminut virheellisesti mutta tahattomasti. Näin on kyseisen säännöksen tšekinkielisessä versiossa, jossa käytetään ilmaisua ”omylem”, sekä puolan- ja slovakinkielisissä versioissa, joissa käytetään ilmaisuja ”omyłkowo” ja ”omylom”.

18

Sitä vastoin on todettava, että unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdan muissa kieliversioissa käytetään merkitykseltään laajempia ilmaisuja, joissa ei viitata yksinomaan tulliviranomaisten tahattomaan toimintaan. Esimerkiksi sen espanjan-, saksan-, englannin-, ranskan-, italian-, hollannin- portugalin- ja ruotsinkielisissä versioissa käytetään ilmaisuja ”erróneamente”, ”zu Unrecht”, ”error”, ”à tort”, ”errore”, ”ten onrechte”, ”erradamente” ja ”felaktigt”.

19

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdessä kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla unionin kielillä laaditut kieliversiot. Unionin oikeuden tekstin erikielisten toisintojen poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tarkoituksen mukaan, jonka osa säännös on (tuomio 27.10.1977, Bouchereau, 30/77, EU:C:1977:172, 14 kohta; tuomio 9.7.2020, Banca Transilvania, C‑81/19, EU:C:2020:532, 33 kohta ja tuomio 21.12.2021, Trapeza Peiraios, C‑243/20, EU:C:2021:1045, 32 kohta).

20

Säännöstön, jonka osa unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohta on, systematiikasta on todettava, että kyseinen säännös sisältyy tullikoodeksin III osastossa, jonka otsikko on ”Tullivelka ja vakuudet”, olevassa 3 luvussa, jonka otsikko on ”Tuonti- tai vientitullin määrän kantaminen, maksaminen, palauttaminen ja peruuttaminen”, olevaan 3 jaksoon, jonka otsikko on ”Tullin palauttaminen ja peruuttaminen”. Kuten Euroopan komissio on kirjallisissa huomautuksissaan korostanut, kyseinen säännös kuuluu siis tullivelan peruuttamista ja palauttamista koskevien säännösten kokonaisuuteen, joka puolestaan on osa laajempaa kyseisen koodeksin tuonti- tai vientitullien kantamista koskevien säännösten kokonaisuutta.

21

Koska tullien peruuttaminen on unionin tullikoodeksin 124 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tullivelan lakkaamisperuste, sitä on tulkittava suppeasti. Tällä säännöksellä nimittäin vastataan unionin omien varojen turvaamisen tarpeeseen (tuomio 17.2.2011, Berel ym., C‑78/10, EU:C:2011:93, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Näin ollen unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdan ensimmäistä alakohtaa, jonka nojalla silloin, jos tulliviranomaiset ovat myöntäneet tullin palautuksen tai peruutuksen erehdyksessä, alkuperäinen tullivelka saatetaan uudelleen voimaan, on puolestaan tulkittava laajasti.

23

Sen lainsäädännön tarkoituksesta, jonka osa kyseinen säännös on, on todettava, että on sekä taloudellisten toimijoiden että tulliviranomaisten edun mukaista, että tullivelkaa koskevat päätökset ovat aineellisesti paikkansapitäviä, kunhan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteista johtuvia vaatimuksia noudatetaan. Unionin tullikoodeksilla pyritään, kuten sen johdanto-osan 26 perustelukappaleesta ilmenee, varmistamaan tullien asianmukainen soveltaminen (ks. analogisesti tuomio 27.2.2014, Greencarrier Freight Services Latvia, C‑571/12, EU:C:2014:102, 32 kohta ja tuomio 10.12.2015, Veloserviss, C‑427/14, EU:C:2015:803, 26 kohta).

24

Unionin tullikoodeksin I osastossa, joka koskee sen yleisiä säännöksiä, olevan 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että myönteinen päätös on kumottava tai sitä on muutettava, jos yksi tai useampi sen tekemisen edellytyksistä ei ole täyttynyt tai ei enää täyty. Kun otetaan huomioon tämä säännös, unionin tuomioistuin on jo todennut sitovien tariffitietojen osalta, että mikäli tulliviranomaisten tulkinta kyseisten tavaroiden tariffiluokitukseen sovellettavista oikeussäännöistä osoittautuu virheelliseksi, näillä viranomaisilla on oikeus kumota päätöksensä muuttamalla tariffiluokitusta. Näin on sekä arviointivirheen että tariffiluokitusta koskevien käsitysten muutoksen johdosta (ks. tältä osin tuomio 22.1.2004, Timmermans Transport ja Hoogenboom Production, C‑133/02 ja C‑134/02, EU:C:2004:43, 24 ja 25 kohta).

25

Nämä seikat puoltavat unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdan tulkintaa, jonka mukaan tulliviranomaiset voivat saattaa alkuperäisen tullivelan uudelleen voimaan tilanteessa, jossa ne ovat ensin palauttaneet tullivelan tavaroiden sellaisen tariffiluokittelun perusteella, joka myöhemmin on osoittautunut virheelliseksi.

26

Tällaista tulkintaa tukee myös oikeuskäytäntö, joka koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1) 78 artiklaa, joka on kumottu yhteisön tullikoodeksista 23.4.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 450/2008 (uudistettu tullikoodeksi) (EUVL 2008, L 145, s. 1), joka puolestaan on korvattu unionin tullikoodeksilla. Tässä säännöksessä säädettiin, että jos tulliviranomaisten suorittamassa tulli-ilmoituksen oikaisussa tai jälkitarkastuksessa ilmeni, että tullit oli laskettu virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella, näiden viranomaisten oli toteutettava tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi käytössään olleet uudet tiedot huomioon ottaen. Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseistä säännöstä oli tulkittava siten, että siinä sallittiin muun muassa, että tulliviranomaiset toistavat siinä niille asetettujen velvollisuuksien yhteydessä tulli-ilmoituksen uudelleentutkinnan tai jälkitarkastuksen ja vahvistavat sen seurauksena uuden tullivelan. Tässä yhteydessä se otti huomioon mainitun säännöksen taustalla olevan erityisen logiikan, jonka tarkoituksena on saattaa tullimenettely vastaamaan todellista tilannetta korjaamalla sisällölliset virheet ja puutteet sekä virheet sovellettavan lainsäädännön tulkinnassa (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2012, Südzucker ym., C‑608/10, C‑10/11 ja C‑23/11, EU:C:2012:444, 47 kohta ja tuomio 10.12.2015, Veloserviss, C‑427/14, EU:C:2015:803, 22–28 kohta). Koska unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohta perustuu samaan logiikkaan, siinä on näin ollen annettava tulliviranomaisille mahdollisuus saattaa alkuperäinen tullivelka uudelleen voimaan, jos käy ilmi, että se on palautettu virheellisen tariffiluokittelun perusteella.

27

Celní jednatelství Zelinka väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen pitäisi kuitenkin johtaa unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohdan tulkintaan siten, että tullivelka voidaan saattaa uudelleen voimaan vain, jos tullit on palautettu tulliviranomaisten tahattoman virheen johdosta.

28

Tältä osin sen edellytyksenä, että tulliviranomaiset voivat toteuttaa tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, on kylläkin, että asiassa noudatetaan näistä periaatteista seuraavia vaatimuksia (ks. vastaavasti tuomio 10.12.2015, Veloserviss, C‑427/14, EU:C:2015:803, 29 kohta. Tämän säännöksen tulkinta, jonka mukaan sen soveltamisala ei rajoitu tulliviranomaisten tahattomiin virheisiin, ei kuitenkaan sellaisenaan ole ristiriidassa näiden vaatimusten kanssa.

29

Oikeusvarmuuden periaatteesta on nimittäin todettava, että mahdollisuus saattaa alkuperäinen tullivelka uudelleen voimaan edellyttää, ettei kyseinen velka ole vanhentunut unionin tullikoodeksin 103 artiklan nojalla. Tämän viimeksi mainitun säännöksen mukaan vanhentumisaika päättyy pääsääntöisesti sen jälkeen, kun kolmen vuoden määräaika on kulunut siitä päivästä, jona tullivelka on syntynyt.

30

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kohtuullisen vanhentumisajan asettamisen tarkoituksena on palvella sekä asianosaista että kyseistä viranomaista suojaavaa oikeusvarmuutta eikä sillä estetä oikeussubjektia käyttämästä unionin oikeusjärjestyksessä sille vahvistettuja oikeuksia. Näin ollen tulliviranomaisten on vanhentumisajan kuluessa voitava muuttaa tullivelkaa (ks. analogisesti tuomio 10.12.2015, Veloserviss, C‑427/14, EU:C:2015:803, 32 ja 37 kohta).

31

Luottamuksensuojan periaatteesta on todettava, että tullien maksamisesta vastuussa olevan on ennen vanhentumisajan päättymistä talouden toimijana hyväksyttävä riski siitä, että tulliviranomaiset palaavat vielä kyseiseen tullivelkaa koskevaan päätökseen ja ottavat huomioon tarkastusten jälkeen mahdollisesti käytettävissään olevat uudet tiedot (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.12.2015, Veloserviss, C‑427/14, EU:C:2015:803, 41 ja 42 kohta).

32

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että unionin tullikoodeksin 116 artiklan 7 kohtaa on tulkittava siten, että se ei koske ainoastaan tilanteita, joissa tullit on palautettu tulliviranomaisten tahattoman erehdyksen vuoksi, vaan se koskee myös tilanteita, joissa kyseiset viranomaiset ovat tarkoituksellisesti suorittaneet tariffiluokittelun, joka on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi.

33

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 116 artiklan 7 kohtaa

on tulkittava siten, että

se ei koske ainoastaan tilanteita, joissa tullit on palautettu tulliviranomaisten tahattoman erehdyksen vuoksi, vaan se koskee myös tilanteita, joissa kyseiset viranomaiset ovat tarkoituksellisesti suorittaneet tariffiluokittelun, joka on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi.