–

Association interprofessionnelle des fruits et légumes frais (Interfel), edustajinaan A. Bouviala, P. Morrier, S. Pelet-Serra ja A. Soualem, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään G. Bain ja J.-L. Carré,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään E. Leftheriotou, M. Tassopoulou ja A.‑E. Vasilopoulou,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér ja R. Kissné Berta,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Konstantinidis ja F. Le Bot,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671) 164 artiklan 1 ja 4 kohdan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty neljässä asiassa, joissa vastakkain ovat Association interprofessionnelle des fruits et légumes frais (Interfel) ja ministre de l’Agriculture et de la Souveraineté alimentaire (maatalous- ja elintarvikeministeri, Ranska; jäljempänä ministeri) ja jotka koskevat sitä, että tämä viimeksi mainittu hylkäsi Interfelin neljä hakemusta, jotka koskivat Interfelin tekemien neljän toimialakohtaisen sopimuksen soveltamisalan ulottamista toimijoihin, jotka eivät ole Interfelin jäseniä.

3

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL 2007, L 299, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 14.4.2008 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 361/2008 (EUVL 2008, L 121, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1234/2007), 125 a artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä, että sen jäsentuottajien on erityisesti:

– –”

4

Kyseisen asetuksen 125 f artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos tietyllä talousalueella toimivan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation katsotaan olevan kyseisellä talousalueella edustava jonkin tuotteen tuotannon ja tuottajien osalta, asianomainen jäsenvaltio voi tuottajaorganisaation pyynnöstä velvoittaa talousalueelle sijoittautuneet mutta tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat noudattamaan seuraavia sääntöjä:

– –”

5

Mainitun asetuksen 125 l artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla alueella toimiva toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi tämän toimialakohtaisen organisaation pyynnöstä velvoittaa siihen kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla alueella toimivat yksittäiset tuottajat tai ryhmittymät noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

– –

3.   Säännöt, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea,

– –

– –

4.   Edellä olevan 3 kohdan a alakohdan – – iv – – alakohdassa tarkoitetut säännöt eivät saa poiketa liitteessä XVI a esitetyistä säännöistä. – –”

6

Saman asetuksen liitteessä XVI a, jonka otsikko oli ”Täydellinen luettelo säännöistä, jotka voidaan 125 f ja 125 l artiklan nojalla laajentaa koskemaan tuottajaorganisaatioihin kuulumattomia tuottajia”, oli 3 kohta, jonka sanamuoto oli seuraava:

”3. Kaupan pitämistä koskevat säännöt

7

Asetuksen N:o 1308/2013 230 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetus N:o 1234/2007 on kumottu 1.1.2014 alkaen.

8

Asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 132 ja 134 perustelukappaleen sanamuoto on seuraavaa:

– –

9

Kyseisen asetuksen II osaan, jonka otsikko on ”Sisämarkkinat”, sisältyy II osasto, jonka otsikko puolestaan on ”Kaupan pitämistä ja tuottajaorganisaatioita koskevat säännöt”. Kyseisen osaston I lukuun, jonka otsikko on ”Kaupan pitämistä koskevat säännöt”, sisältyy 1 jakso, jonka otsikko on ”Kaupan pitämisen vaatimukset” ja jossa on 2 alajakso, jonka otsikko on ”Ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset” ja joka sisältää muun muassa mainitun asetuksen 74–76 artiklan.

10

Saman asetuksen 74 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleisperiaate”, säädetään seuraavaa:

”Tuotteita, joille on vahvistettu ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset tämän jakson mukaisesti, voidaan pitää kaupan [Euroopan] unionissa ainoastaan, jos ne täyttävät kyseiset vaatimukset.”

11

Asetuksen N:o 1308/2013 75 artiklan, jonka otsikko on ”Vahvistaminen ja sisältö”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Kaupan pitämisen vaatimuksia voidaan soveltaa yhteen tai useampaan seuraavista tuotteista ja aloista:

– –

– –

3.   – – edellä 1 kohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset voivat koskea yhtä tai useampaa seuraavista seikoista – –:

– –

– –”

12

Kyseisen asetuksen 76 artiklassa, jonka otsikko on ”Hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevat lisävaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 75 artiklassa tarkoitettujen kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi voidaan hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäväksi tuoreina kuluttajille, pitää tarvittaessa kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia sekä tämän alajakson mukaisesti vahvistettuja hedelmä- ja vihannesalaan sovellettavia kaupan pitämisen vaatimuksia sovelletaan kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, ja ne voivat koskea laatua, luokittelua, painoa, kokoa, pakkaamista, päällysmerkintöjä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa ja kaupan pitämistä.

3.   Sellaisten hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden haltija, joita hyväksytyt kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, ei saa pitää kyseisiä tuotteita esillä myyntitarkoituksessa, saattaa niitä myyntiin eikä toimittaa tai pitää niitä kaupan millään tavoin unionissa, elleivät ne ole mainittujen vaatimusten mukaisia, ja haltijan on vastattava siitä, että vaatimuksia noudatetaan.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa esitetyn vaatimuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti erityisistä poikkeuksista tähän artiklaan, jos ne ovat tarpeen sen soveltamiseksi asianmukaisesti.”

13

Asetuksen N:o 1308/2013 II osan II osastossa on III luku, jonka otsikko on ”Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät ja toimialakohtaiset organisaatiot”. Kyseiseen III lukuun sisältyy 3 jakso, jonka otsikko on ”Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen ja pakolliset maksut” ja johon kuuluu kyseisen asetuksen 164 artikla, jonka otsikko on ”Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen” ja jonka sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla talousalueella toimiva hyväksytty tuottajaorganisaatio, hyväksytty tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä tai hyväksytty toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi mainitun organisaation pyynnöstä velvoittaa tuohon organisaatioon tai yhteenliittymää kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla talousalueella toimivat muut toimijat, jotka voivat olla yksittäisiä tuottajia tai ryhmiä, noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

– –

4.   Säännöillä, joiden soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin voidaan pyytää 1 kohdassa säädetyllä tavalla, on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

Kyseiset säännöt eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin muille toimijoille, niillä ei saa olla mitään 210 artiklan 4 kohdassa lueteltuja vaikutuksia eivätkä ne saa olla muutoin ristiriidassa voimassa olevien unionin lainsäädännön tai kansallisten sääntöjen kanssa.

– –”

14

Saman asetuksen 210 artiklan, jonka otsikko on ”Hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan joka tapauksessa olevan ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa, jos ne

15

Asetuksen N:o 1308/2013 230 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan viittauksia asetukseen N:o 1234/2007 pidetään viittauksina muun muassa asetukseen N:o 1308/2013 tämän viimeksi mainitun asetuksen liitteessä XIV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. Tästä vastaavuustaulukosta ilmenee, että asetuksen N:o 1234/2007 113 artiklan 1 kohta vastaa asetuksen N:o 1308/2013 75 artiklan 1 kohdan a–e alakohtaa ja 2 kohtaa ja että asetuksen N:o 1234/2007 113 a artiklan 1–3 kohta vastaa asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklaa. Saman vastaavuustaulukon mukaan asetuksen N:o 1234/2007 125 f ja 125 l artikla vastaavat asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklaa.

16

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7.6.2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (EUVL 2011, L 157, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 12.7.2018 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2019/428 (EUVL 2019, L 75, s. 1) (jäljempänä täytäntöönpanoasetus N:o 543/2011), 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   [Asetuksen N:o 1234/2007] 113 a artiklan 1 kohdan vaatimuksia pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimuksina. Kaupan pitämisen yleisvaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot esitetään tämän asetuksen liitteessä I olevassa A osassa.

Hedelmien ja vihannesten, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, on oltava kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisia. Jos tuotteiden haltija voi osoittaa tuotteidensa olevan jonkin Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) hyväksymän sovellettavan standardin mukaisia, niitä pidetään kaupan pitämisen yleisvaatimusten mukaisina.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 113 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen erityisvaatimukset esitetään tämän asetuksen liitteessä I olevassa B osassa seuraavien tuotteiden osalta:

– –

– –

– –”

17

Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I olevan A osan otsikko on ”Kaupan pitämisen yleisvaatimukset”, ja se sisältää jaksoja, jotka koskevat ”vähimmäisvaatimuks[ia]”, ”kypsyyttä koskev[ia] vähimmäisvaatimuks[ia]”, ”sallit[tuja] poikkeam[ia]” ja ”merkitsemi[stä]”.

18

Kyseisessä liitteessä olevassa B osassa, jonka otsikko on ”Kaupan pitämisen erityisvaatimukset”, on 1 osa, jonka otsikko on ”Omenoiden kaupan pitämisen vaatimukset” ja jonka III kohdassa, jonka otsikko on ”Kokoluokittelua koskevat säännökset”, säädetään seuraavaa:

”Koko määritetään joko poikkileikkauksen suurimman halkaisijan tai painon mukaan.

– –

Tasakokoisuuden varmistamiseksi saman pakkauksen tuotteiden kokoero saa olla

Myyntipakkauksessa tai irtotavarana pakkauksessa oleville II luokan hedelmille ei ole vahvistettu tasakokoisuusvaatimusta.

Miniomenalajikkeisiin, joihin on merkitty näiden vaatimusten lisäyksessä ’M’, ei sovelleta kokoluokittelua koskevia säännöksiä. Kyseisten miniatyyrilajikkeiden arvon on oltava Brixin asteikolla [laskettuna OECD:n objektiivisia testejä koskevissa ohjeissa kuvatun mukaisesti] vähintään 12°.”

19

Mainitussa liitteessä olevassa B osassa on myös 3 osa, jonka otsikko on ”Kiivien kaupan pitämisen vaatimukset” ja jonka II kohdan B alakohdassa, jonka otsikko on ”Kypsyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”Kiivien on oltava riittävän kehittyneitä ja kypsiä.

Tämän säännöksen noudattamiseksi hedelmän on oltava pakatessa niin kypsä, että sen arvo Brixin asteikolla [laskettuna OECD:n objektiivisia testejä koskevissa ohjeissa kuvatun mukaisesti] on vähintään 6,2° tai sen keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus on 15 prosenttia, jolloin jakeluketjun alussa arvon Brixin asteikolla [laskettuna OECD:n objektiivisia testejä koskevissa ohjeissa kuvatun mukaisesti] pitäisi olla 9,5°.”

20

Mainitussa B osassa on myös 5 osa, jonka otsikko on ”Persikoiden ja nektariinien kaupan pitämisen vaatimukset” ja jonka III kohdassa, jonka otsikko on ”Kokoluokittelua koskevat säännökset”, säädetään seuraavaa:

”– –

Vähimmäiskoko on

Alle 56 millimetrin kokoisia tai alle 85 gramman painoisia hedelmiä ei kuitenkaan pidetä kaupan 1 päivän heinäkuuta ja 31 päivän lokakuuta välisenä aikana (pohjoinen pallonpuolisko) ja 1 päivän tammikuuta ja 30 päivän huhtikuuta välisenä aikana (eteläinen pallonpuolisko).

– –”

21

UNECE perustettiin vuonna 1947 talous- ja sosiaalineuvoston (YK) (Ecosoc) 28.3.1947 antamalla päätöslauselmalla 36 (IV). Siihen kuuluu tällä hetkellä 56 Euroopan maata (kaikki unionin jäsenvaltiot mukaan lukien), itsenäisten valtioiden yhteisö ja Pohjois-Amerikka. Koska unioni ei ole YK:n jäsen, se ei myöskään ole UNECEn jäsen. Se osallistuu sitä vastoin UNECEen tarkkailijana.

22

UNECEen kuuluu maatalouden laatuvaatimuksia käsittelevä työryhmä, joka on hyväksynyt kurkkujen kaupan pitämistä ja kaupallisen laadun tarkistamista koskevat UNECEn laatuvaatimukset FFV-15. Näiden laatuvaatimusten, sellaisena kuin ne ovat vuoden 2017 versiossa, jota sovelletaan pääasiassa kyseessä oleviin riita-asioihin, III kohdan, jonka otsikko on ”Kokoluokittelua koskevat säännökset”, sanamuoto on seuraava:

”Koko määritellään painon tai halkaisijan ja pituuden mukaan.

Ekstraluokassa tai I luokassa tasakokoisuus on pakollista.

Saman pakkauksen tuotteiden tasakokoisuus tulee varmistaa jommallakummalla seuraavista tavoista:

23

Maaseutu- ja merikalastuskoodeksin (code rural et de la pêche maritime) L. 632‑2‑1 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”[Toimialakohtaiset organisaatiot] voivat määritellä toimialakohtaisten sopimusten yhteydessä vakiosopimuksia, joiden soveltamisalan laajentamista ne voivat pyytää hallintoviranomaiselta, malliesimerkit mukaan lukien – – sekä lausekkeita, jotka koskevat määrien sääntelytoimenpiteitä tarjonnan mukauttamiseksi kysyntään. – –”

24

Kyseisen koodeksin L. 632-3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Toimivaltainen hallintoviranomainen voi määrätä hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation tekemien sopimusten soveltamisalan laajentamisesta määrätyksi ajaksi joko osittain tai kokonaan, jos niissä määrätään yhteisistä toimista tai sellaisista yhteistä etua ilmentävistä toimista, jotka ovat yleisen edun mukaisia ja yhteensopivia Euroopan unionin lainsäädännön kanssa.”

25

Mainitun koodeksin L. 632-4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

[Hyväksytyssä toimialakohtaisessa organisaatiossa tehtyjen] sopimusten soveltamisalan laajentaminen edellyttää myös kyseisiin sopimuksiin sovellettavassa Euroopan unionin lainsäädännössä vahvistettujen edellytysten noudattamista.

– –

Kun soveltamisalan laajentamisesta päätetään, täten säädetyt toimenpiteet velvoittavat kaikkien niiden toimialojen työntekijöitä, jotka kuuluvat kyseiseen toimialakohtaiseen organisaatioon.

– –”

26

Interfel on maatalous- ja merikalastuskoodeksin L. 632-1 §:n perusteella hyväksytty maatalousalan toimialakohtainen organisaatio. Se teki 10.6.2020 markkinointivuosia 2021–2023 koskevan toimialakohtaisen sopimuksen, jonka otsikko on ”Persikoiden ja nektariinien kokoluokittelu” (jäljempänä persikoita ja nektariineja koskeva sopimus) ja jossa muun muassa kiellettiin pienikokoisten persikoiden tai nektariinien (D-koko) kaupan pitäminen koko kyseessä olevan markkinointikauden ajan. Se esitti ministerille kyseisen toimialakohtaisen sopimuksen soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin ja perusteli tätä pyyntöä tarpeella taata kuluttajille myytävien hedelmien laatu.

27

Ministeri hylkäsi tämän pyynnön 7.9.2020 tekemällään päätöksellä. Interfel nosti Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) kanteen, jossa se vaati kyseisen päätöksen kumoamista.

28

Conseil d’État toteaa, että persikoita ja nektariineja koskevassa sopimuksessa määrätään, että Ranskassa tuotettujen ja Ranskan markkinoilla kaupan pidettäväksi sekä vientiin tarkoitettujen persikoiden ja nektariinien vähimmäiskoon on oltava 56 millimetriä tai 85 grammaa kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa ja koko markkinointivuoden aikana. Nämä määräykset ovat kuitenkin täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 liitteessä I olevan B osan 5 osan III kohdan säännöksiä ankarampia.

29

Conseil d’État lisää, että Interfel muun muassa esitti kanneperusteen, jonka mukaan ministeri ei voinut laillisesti kieltäytyä laajentamasta persikoita ja nektariineja koskevaa sopimusta muihin toimijoihin. Conseil d’État katsoo, että tämän kanneperusteen tutkiminen edellyttää vastausta kysymykseen siitä, onko asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan toimialakohtaisten sopimusten, joissa määrätään unionin sääntelyssä vahvistettuja sääntöjä tiukemmista säännöistä, soveltamisalan laajentaminen muihin toimijoihin paitsi kyseisen 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ”tuotantoa koskevien sääntöjen” osalta, myös kaikkien sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat yhtä tai useampaa mainitun 4 kohdan a ja c–n alakohdassa tarkoitettua tavoitetta, ja erityisesti kysymykseen siitä, sallitaanko kyseisessä säännöksessä, että toimialakohtaisella sopimuksella annetaan tiettyyn luokkaan kuuluvien hedelmien tai vihannesten kaupan pitämistä koskevia sääntöjä, jotka ovat tiukempia kuin unionin sääntelyssä annetut säännöt ja ulotetaan nämä säännöt koskemaan kaikkia toimijoita.

30

Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen [N:o 1308/2013] 164 artiklan tulkittava tarkoittavan, että siinä sallitaan unionin sääntelyssä vahvistettuja sääntöjä tiukempia sääntöjä sisältävien toimialakohtaisten sopimusten soveltamisalan laajentaminen paitsi kyseisen artiklan [4 kohdan] b alakohdassa mainittujen ’tuotantoa koskevien sääntöjen’ alalla myös kaikilla [kyseisen 4 kohdan] a ja c–n alakohdassa mainituilla aloilla, joiden osalta siinä säädetään, että toimialakohtaisen sopimuksen soveltamisalan laajentamista voidaan pyytää, ja erityisesti – –, sallitaanko kyseisessä artiklassa – kun otetaan huomioon, että unionin sääntelyssä säädetään kaupan pitämistä koskevista säännöistä hedelmien tai vihannesten tietyn luokan osalta – sitovampien sääntöjen antaminen toimialakohtaisen sopimuksen muodossa ja niiden soveltamisen ulottaminen kaikkiin toimijoihin?”

31

Interfel teki 10.6.2020 markkinointivuosia 2021–2023 koskevan toimialakohtaisen sopimuksen, jonka otsikko on ”Pitkä eli hollantilainen kurkku” (jäljempänä kurkkuja koskeva sopimus). Se pyysi ministeriltä tämän toimialakohtaisen sopimuksen soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin ja perusteli tätä pyyntöä tarpeella varmistaa kuluttajille myytävien kurkkujen laatu.

32

Ministeri hylkäsi tämän pyynnön 7.9.2020 tekemällään päätöksellä. Interfel nosti Conseil d’État’ssa kanteen, jossa se vaati kyseisen päätöksen kumoamista.

33

Conseil d’État toteaa, että Manner-Ranskassa tuotetut ja ekstraluokassa tai I luokassa myytävien kurkkujen koko määräytyy yksinomaan painon mukaan, eikä halkaisijan ja pituuden yhdistävän kokoluokitteluasteikon mukaan, että niiden vähimmäispainon on oltava 250 grammaa ja että ekstraluokkaan tai I luokkaan kuuluvien kurkkujen on oltava tasakokoisia ja samassa pakkauksessa saa olla ainoastaan tuotteita, jotka vastaavat samaa määritellyn kokoluokitteluasteikon luokkaa. Conseil d’État’n mukaan tällaiset määräykset ovat tiukemmat kuin ne, jotka ovat seurausta yhtäältä asetuksen N:o 543/2011 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kaupan pitämistä koskevasta yleisestä vaatimuksesta, jossa ei mainita mitään tuotteiden kokoluokittelua koskevaa sääntöä, ja toisaalta UNECEn laatuvaatimuksesta FFV-15, joka koskee kurkkujen sertifiointia, kaupan pitämistä ja niiden kaupallisen laadun tarkistamista.

34

Conseil d’État lisää, että Interfel on muun muassa esittänyt kanneperusteen, jonka mukaan ministeri ei voinut laillisesti kieltäytyä laajentamasta kurkkuja koskevaa sopimusta muihin toimijoihin. Conseil d’État katsoo, että tämän kanneperusteen tutkiminen edellyttää, että vastataan kysymykseen siitä, onko asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohtaa tulkittava yhtäältä siten, että siinä sallitaan toimialakohtaisten sopimusten, joissa määrätään unionin sääntelyssä vahvistettuja sääntöjä tiukemmista säännöistä, soveltamisalan laajentaminen muihin toimijoihin paitsi kyseisen 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ”tuotantoa koskevien sääntöjen” osalta, mutta myös kaikkien sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat yhtä tai useampaa kyseisen 4 kohdan a ja c–n alakohdassa tarkoitettua tavoitetta, ja toisaalta siten, että siinä sallitaan silloin, kun tietystä hedelmien tai vihannesten luokasta ei ole annettu nimenomaisia unionin sääntöjä, tällaisten sopimusten, joissa määrätään UNECEn hyväksymissä sovellettavissa vaatimuksissa vahvistettuja sääntöjä tiukemmista säännöistä, soveltamisalan laajentaminen muihin toimijoihin.

35

Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

36

Interfel teki 10.6.2020 markkinointivuosia 2021–2023 koskevan toimialakohtaisen sopimuksen, jonka otsikko on ”Omena – koon määrittäminen painon mukaan” (jäljempänä omenoita koskeva sopimus). Se pyysi ministeriä laajentamaan kyseisen toimialakohtaisen sopimuksen soveltamisalan muihin toimijoihin ja perusteli tätä pyyntöä tarpeella varmistaa kuluttajille myytävien hedelmien laatu.

37

Ministeri hylkäsi tämän pyynnön 20.11.2020 tekemällään päätöksellä. Conseil d’État katsoo, että tällä 20.11.2020 päivätyllä päätöksellä on katsottava peruutettavan Interfelin laajentamispyynnön hyväksymispäätös, joka katsotaan tehdyksi maaseutu- ja merikalastuskoodeksin L. 632-4 §:n nojalla, kun kyseisestä laajentamista koskevasta pyynnöstä ei ollut tehty nimenomaista päätöstä ennen 7.11.2020 asti jatketun käsittelyajan päättymistä. Interfel vaati Conseil d’État’ta kumoamaan mainitun 20.11.2020 tehdyn päätöksen.

38

Conseil d’État toteaa, että omenoita koskevassa sopimuksessa määrätään yhtäältä kokoluokittelusta yksinomaan painon mukaan, mikä sulkee pois kokoluokittelun halkaisijan mukaan, josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 liitteessä I olevan B osan 1 osan III kohdassa, ja toisaalta, että I ja II luokkaan luokiteltujen, kerroksittain tai päällekkäin riveissä samassa pakkauksessa olevien omenien osalta on noudatettava yhtä siinä säädetyistä neljästätoista kokohaarukasta ja että irtotavarana samassa pakkauksessa olevien I luokan omenoiden osalta on noudatettava kahdeksaa kyseisessä sopimuksessa mainittua kokohaarukkaa, jotka ovat yksityiskohtaisempia kuin täytäntöönpanoasetuksen (EU) 543/2011 liitteessä I olevan B osan 1 osan III kohdassa säädetyt kokohaarukat.

39

Conseil d’État lisää, että Interfel on muun muassa esittänyt kanneperusteen, jonka mukaan ministeri ei voinut laillisesti peruuttaa päätöstään, jolla se oli hyväksynyt pyynnön omenoita koskevan sopimuksen soveltamisalan laajentamisesta muihin toimijoihin. Conseil d’État katsoo, että tämän kanneperusteen tutkiminen edellyttää vastausta kysymykseen siitä, onko asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan toimialakohtaisten sopimusten, joissa määrätään unionin sääntelyssä vahvistettuja sääntöjä tiukemmista säännöistä, soveltamisalan laajentaminen muihin toimijoihin paitsi kyseisen 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ”tuotantoa koskevien sääntöjen” osalta, myös kaikkien niiden sääntöjen osalta, jotka koskevat yhtä tai useampaa mainitun 4 kohdan a ja c–n alakohdassa tarkoitettua tavoitetta. Siinä tapauksessa, että tähän kysymykseen on annettava erilainen vastaus sen mukaan, ovatko kyseessä saman 4 kohdan d alakohdassa mainitut ”kaupan pitämistä koskevat säännöt” vai saman kohdan k alakohdassa mainitut ”pakkaamista ja esillepanoa koskevat vähimmäisvaatimukset”, Conseil d’État haluaa tietää, kuuluuko samassa pakkauksessa olevien tuotteiden tasalaatuisuuden varmistamiseksi tarkoitettujen kokoluokitteluhaarukoiden vahvistaminen näihin sääntöihin vai vaatimuksiin.

40

Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

41

Interfel teki 10.6.2020 toimialakohtaisen sopimuksen, jonka otsikko on ”Hayward-kiivi – korjuuta ja kaupan pitämistä koskeva ajankohta – Kypsyysaste” markkinointivuosiksi 2021–2023 (jäljempänä kiivejä koskeva sopimus). Se pyysi ministeriä laajentamaan kyseisen toimialakohtaisen sopimuksen soveltamisalan muihin toimijoihin ja perusteli tätä pyyntöä tarpeella varmistaa kuluttajille myytävien hedelmien laatu.

42

Ministeri hylkäsi tämän pyynnön 22.10.2020 tekemällään päätöksellä. Interfel nosti Conseil d’État’ssa kanteen, jossa se vaati kyseisen päätöksen kumoamista.

43

Conseil d’État toteaa, että kiivejä koskevassa sopimuksessa määrätään, että Ranskassa tuotettuja Actinidia Deliciosa ‑lajin Hayward-lajikkeen kiivejä ei saa Ranskassa korjata ennen 10.10. eikä pitää kaupan ennen 6.11. Tällaiset määräykset ovat ankarampia kuin täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 liitteessä I olevan B osan 3 osan II kohdan B alakohdan säännökset, joissa ei aseteta kypsyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten lisäksi mitään korjuuta ja kaupan pitämistä koskeviin ajankohtiin liittyviä edellytyksiä.

44

Conseil d’État lisää, että Interfel on muun muassa esittänyt kanneperusteen, jonka mukaan ministeri ei voinut laillisesti kieltäytyä laajentamasta kiivejä koskevaa sopimusta muihin toimijoihin. Conseil d’État katsoo, että tämän kanneperusteen tutkiminen edellyttää, että vastataan ensinnäkin kysymykseen siitä, onko asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan toimialakohtaisten sopimusten, joissa määrätään unionin sääntelyssä vahvistettuja sääntöjä tiukemmista säännöistä, soveltamisalan laajentaminen muihin toimijoihin paitsi kyseisen 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ”tuotantoa koskevien sääntöjen” osalta, myös kaikkien sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat yhtä tai useampaa mainitun 4 kohdan a ja c–n alakohdassa tarkoitettua tavoitetta, ja toiseksi kysymykseen siitä, kuuluuko yhtäältä korjuuta ja toisaalta kaupan pitämistä koskevien ajankohtien vahvistaminen sääntöihin, jotka voidaan vahvistaa toimialakohtaisella sopimuksella ja joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan perusteella, ja jos näin on, kuuluuko tällaisten ajankohtien vahvistaminen saman 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ”tuotantoa koskeviin sääntöihin”, vai – kuten asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XVI a aiemmin säädettiin – ”kaupan pitämistä koskeviin sääntöihin”.

45

Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

46

Unionin tuomioistuimen presidentin 9.9.2022 antamalla päätöksellä asiat C‑501/22–C‑504/22 yhdistettiin asian käsittelyn kirjallista ja suullista vaihetta sekä tuomion antamista varten.

47

Asiassa C‑504/22 esittämällään toisella kysymyksellä, jota on tarkasteltava ensimmäiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklaa tulkittava siten, että kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluu se, että hyväksytyssä tuottajaorganisaatiossa, hyväksytyssä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymässä tai hyväksytyssä toimialakohtaisessa organisaatiossa vahvistetaan sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla maataloustuotteen korjuuta tai kaupan pitämistä koskevat ajankohdat.

48

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä XVI a olevan 3 kohdan a alakohdan mukaan sadonkorjuulle määrätyt alkamispäivämäärät ja kaupan pitämisen porrastaminen sisältyivät kaupan pitämistä koskevina sääntöinä täydelliseen luetteloon säännöistä, jotka voitiin kyseisen asetuksen 125 f ja 125 l artiklan nojalla laajentaa koskemaan tuottajaorganisaatioihin kuulumattomia tuottajia. Nämä artiklat vastaavat asetuksen N:o 1308/2013 230 artiklan mukaan sen 164 artiklaa.

49

Lisäksi kyseisen 230 artiklan 1 kohdalla kumottiin asetuksen N:o 1234/2007 liite XVI a. Asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohdassa säädetään, että säännöillä, joiden soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin voidaan pyytää, on oltava jokin kyseisessä kohdassa säädetyistä tavoitteista, joihin kaupan pitäminen kuuluu. Viimeksi mainittuun asetukseen ei kuitenkaan sisälly kyseisen liitteen 3 kohtaa vastaavaa säännöstä, jossa olisi tyhjentävä luettelo kaupan pitämistä koskevista säännöistä, jotka voidaan ulottaa koskemaan muita toimijoita. Näissä olosuhteissa on katsottava, että asetus N:o 1308/2013 koskee ”kaupan pitämistä” sen laajassa merkityksessä.

50

Tästä seuraa, että kun unionin lainsäätäjä jätti mainitsematta asetuksessa N:o 1308/2013 tyhjentävää luetteloa kaupan pitämistä koskevista säännöistä, jotka voidaan ulottaa koskemaan muita kuin jäseninä olevia toimijoita, sen tarkoituksena ei missään tapauksessa ollut rajoittaa tämän asetuksen 164 artiklan soveltamisalaa suhteessa asetuksen N:o 1234/2007 niiden vastaavien säännösten soveltamisalaan, jotka sillä on kumottu.

51

Näin ollen asiassa C‑504/22 esitettyyn toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklaa on tulkittava siten, että kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluu se, että hyväksytyssä tuottajaorganisaatiossa, hyväksytyssä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymässä tai hyväksytyssä toimialakohtaisessa organisaatiossa vahvistetaan sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla maataloustuotteen korjuuta tai kaupan pitämistä koskevat ajankohdat.

52

Asiassa C‑501/22 esittämällään kysymyksellä, asiassa C‑502/22 esittämillään kysymyksillä sekä asioissa C‑503/22 ja C‑504/22 esitetyillä ensimmäisillä kysymyksillä, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 1 ja 4 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sellaisen hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation pyynnöstä, joka toimii jäsenvaltion yhdellä tai useammalla tietyllä talousalueella ja joka katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, velvoittaa kyseiseen organisaatioon tai yhteenliittymään kuulumattomat, kyseisillä talousalueilla toimivat muut toimijat noudattamaan tiettyjä sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä tuottajaorganisaatiossa, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymässä tai toimialakohtaisessa organisaatiossa, kun näissä sopimuksissa, päätöksissä tai yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa vahvistetut säännöt, jotka koskevat yhtä tai useampaa kyseisen artiklan 4 kohdan a ja c–n alakohdassa mainittua tavoitetta, ovat tiukempia kuin unionin sääntelyssä tai UNECEn hyväksymissä vaatimuksissa vahvistetut säännöt.

53

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 28.10.2022, Generalstaatsanwaltschaft München (Luovutus ja ne bis in idem), C‑435/22 PPU, EU:C:2022:852, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Oikeuskäytännössä katsotaan myös vakiintuneesti, että kun unionin oikeuden säännöstä voidaan tulkita usealla tavalla, etusija on annettava tulkinnalle, jolla voidaan varmistaa säännöksen tehokas vaikutus (tuomio 7.3.2018, Cristal Union, C‑31/17, EU:C:2018:168, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka – toisin kuin asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohdan b alakohdan sanamuodossa – asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohdan a ja c–n alakohdan sanamuodossa ei viitata sääntöihin, jotka ovat ”unionin tai kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat”, viimeksi mainitussa sanamuodossa ei kuitenkaan suljeta nimenomaisesti pois mahdollisuutta laajentaa muihin toimijoihin sääntöjä, jotka ovat unionin sääntelyssä vahvistettuja sääntöjä tiukemmat.

56

Asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 1 ja 4 kohdan asiayhteydestä on todettava, että kyseinen 164 artikla, joka kuuluu kyseisen asetuksen III luvun 3 jaksoon, jonka otsikko on ”Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen ja pakolliset maksut”, muodostaa perustan, jonka nojalla tiettyjen hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation antamien sääntöjen soveltamisala voidaan laajentaa toimijoihin, jotka eivät ole asianomaisen organisaation jäseniä. Tällainen soveltamisalan laajentamismahdollisuus on ymmärrettävä kyseisen asetuksen 74 artiklan valossa, jonka mukaan tuotteita, joiden kaupan pitämisen vaatimukset on vahvistettu ala- tai tuotekohtaisesti, voidaan pitää unionissa kaupan vain, jos ne ovat näiden vaatimusten mukaisia.

57

Tästä 74 artiklasta seuraa näin ollen, että jokaisen toimijan, riippumatta siitä, onko se hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäsen, on noudatettava mainituissa vaatimuksissa vahvistettuja sääntöjä voidakseen pitää tuotteitaan kaupan.

58

Näin ollen asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohdan a ja c–n alakohdan säännökset jäisivät vaille tehokasta vaikutusta, jos jäsenvaltio ei voisi tehdä pakollisiksi kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kaltaisella sopimuksella annettuja sääntöjä, jotka ylittävät säännöt, joita jo sovelletaan unionin sääntelyn nojalla sovellettaviin kaupan pitämisen vaatimuksiin.

59

Tällainen tulkinta on lisäksi asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 132 ja 134 perustelukappaleessa esitettyjen tavoitteiden mukainen. Kuten ensimmäisessä niistä todetaan, toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä. Kuten jälkimmäisestä niistä käy ilmi, unionin lainsäätäjä on katsonut, että eri aloilla voimassa olevat säännökset, jotka tehostavat tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien sekä toimialakohtaisten organisaatioiden vaikutusta sallimalla jäsenvaltioiden laajentaa tällaisten organisaatioiden sääntöjen soveltamisalaa tietyin edellytyksin muihin kuin niiden jäseninä oleviin toimijoihin, ovat osoittautuneet toimiviksi, ja niitä olisi yhdenmukaistettava ja virtaviivaistettava, ja ne olisi ulotettava koskemaan kaikkia aloja.

60

Tältä osin on korostettava, että asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 1 kohdan mukaan tällainen soveltamisalan laajentaminen ei ole pakollinen, vaan se on pelkkä mahdollisuus asianomaiselle jäsenvaltiolle, jonka yksinomaiseen toimivaltaan tämän laajentamisen tarkoituksenmukaisuuden arviointi kuuluu.

61

Tämän mahdollisuuden käyttämisen osalta ja sen takaamiseksi, että tällaisella käytöllä edistetään tämän tuomion 59 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamista, asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tällaisten sääntöjen ulottaminen koskemaan toimijoita, jotka eivät ole sen organisaation tai yhteenliittymän jäseniä, jonka puitteissa ne on annettu, on poissuljettu, jos niistä aiheutuu vahinkoa näille toimijoille, jos niillä on kyseisen asetuksen 210 artiklan 4 kohdassa lueteltuja vaikutuksia tai jos ne ovat voimassa olevan unionin lainsäädännön tai kansallisen lainsäädännön vastaisia.

62

UNECEn hyväksymistä vaatimuksista on lisäksi huomautettava, että asetuksen N:o 543/2011 3 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1308/2013 76 artiklan kanssa, säädetään, että tässä viimeksi mainitussa säännöksessä ilmaistut vaatimukset nimetään kaupan pitämisen yleisvaatimuksiksi, joiden mukaisia sellaisten hedelmien ja vihannesten, joihin ei sovelleta kaupan pitämisen erityisvaatimuksia, on oltava, samalla kuin siinä säädetään kuitenkin, että jos tuotteiden haltija voi osoittaa tuotteidensa olevan jonkin UNECEn hyväksymän vaatimuksen mukaisia, niiden katsotaan olevan kaupan pitämisen yleisten vaatimusten mukaisia. Tästä seuraa, että tämän tuomion 55–61 kohdassa esitetyt seikat pätevät soveltuvin osin UNECEn hyväksymiin vaatimuksiin.

63

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑501/22 esitettyyn kysymykseen, asiassa C‑502/22 esitettyihin kysymyksiin sekä asioissa C‑503/22 ja C‑504/22 esitettyihin ensimmäisiin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 1 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sellaisen hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation pyynnöstä, joka toimii jäsenvaltion tietyllä yhdellä tai useammalla talousalueella ja joka katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, velvoittaa kyseiseen organisaatioon tai yhteenliittymään kuulumattomat, kyseisillä talousalueilla toimivat muut toimijat noudattamaan tiettyjä sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä tuottajaorganisaatiossa, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymässä tai toimialakohtaisessa organisaatiossa, kun näissä sopimuksissa, päätöksissä tai yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa vahvistetut säännöt, jotka koskevat yhtä tai useampaa kyseisen artiklan 4 kohdan a ja c–n alakohdassa mainittua tavoitetta, ovat tiukempia kuin unionin sääntelyssä tai UNECEn hyväksymissä vaatimuksissa vahvistetut säännöt.

64

Asiassa C‑503/22 esitetty toinen kysymys on esitetty vain siltä varalta, että tässä asiassa ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus on erilainen sen mukaan, onko kyse asetuksen N:o 1308/2013 164 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista ”kaupan pitämistä koskevista säännöistä” vai saman asetuksen 164 artiklan 4 kohdan k alakohdassa tarkoitetuista ”pakkaamista ja esillepanoa koskevista vähimmäisvaatimuksista”.

65

Koska tässä tapauksessa näin ei ole, tähän toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

66

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: