–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja A. Rotăreanu,

–

Viron hallitus, asiamiehenään M. Kriisa,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Armenia, F. Clotuche-Duvieusart ja F. Moro,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä unionin tullikoodeksi) 173 ja 174 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat romanialainen yritys SC Zes Zollner Electronic SRL (jäljempänä ZZE) ja Direcția Regională Vamală Cluj – Biroul Vamal de Frontieră Aeroport Cluj-Napoca (Clujin alueellinen tullihallinto – Cluj-Napocan lentoaseman tullitoimipaikka, Romania) ja jossa on kyse viimeksi mainitun päätöksestä määrätä ZZE:lle seuraamusmaksu, koska tämä siirsi 5000 mikropiiriä pois tullivalvonnasta, ja velvoittaa ZZE maksamaan kyseisten tavaroiden tullausarvoa vastaava summa korotettuna tuontitullilla ja muilla maksuilla.

3

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1) 66 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaisten on tavaranhaltijan pyynnöstä mitätöitävä jo vastaanotettu ilmoitus, jos tavaranhaltija näyttää toteen, että ilmoituksessa tarkoitettu tullimenettely on ilmoitettu tavaralle erheellisesti tai että tavaran asettaminen ilmoitettuun tullimenettelyyn ei erityisten olosuhteiden vuoksi enää ole perusteltua.

Jos tulliviranomaiset kuitenkin ovat ilmoittaneet tavaranhaltijalle aikovansa tarkastaa tavarat, ilmoituksen mitätöintiä koskeva pyyntö voidaan hyväksyä vasta tarkastuksen jälkeen.

2.   Ilmoitus voidaan mitätöidä tavaroiden luovutuksen jälkeen ainoastaan komiteamenettelyä noudattaen määritellyissä tapauksissa.

3.   Ilmoituksen mitätöinti ei rajoita voimassa olevien rangaistussäännösten soveltamista.”

4

Unionin tullikoodeksin johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Laillisen kaupan helpottaminen ja petosten torjunta edellyttävät yksinkertaisia, nopeita ja vakiomuotoisia tullimenettelyjä ja ‑prosesseja. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista komission 24 päivänä heinäkuuta 2003 antaman tiedonannon ’Yksinkertainen, sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö tullille ja kaupalle’ [COM(2003) 452 final] mukaisesti yksinkertaistaa tullilainsäädäntöä, mahdollistaa nykyaikaisten välineiden ja tekniikan käyttö sekä edistää tullilainsäädännön ja uudenaikaisten lähestymistapojen yhdenmukaista soveltamista tullitarkastuksiin, ja siten auttaa varmistamaan perusta tehokkaille ja yksinkertaisille tulliselvitysmenettelyille. – –”

5

Unionin tullikoodeksin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 16, 26 ja 33 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Koodeksia sovellettaessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –

6

Unionin tullikoodeksin 15 artiklan, jonka otsikko on ”Tietojen toimittaminen tulliviranomaisille”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Henkilön tulliviranomaisille osoittaman tulli-ilmoituksen – – tekeminen merkitsee kyseisen henkilön sitoutumista vastuuseen kaikista seuraavista:

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös missä tahansa muussa muodossa oleviin tietoihin, joita tulliviranomaiset vaativat tai joita niille toimitetaan.

– –”

7

Unionin tullikoodeksin 42 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamusten täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on säädettävä tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista seuraamuksista. Tällaisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Kun hallinnollisia seuraamuksia määrätään, ne voivat olla muun muassa joko jompikumpi tai molemmat seuraavista:

– –”

8

Unionin tullikoodeksin 139 artiklan, jonka otsikko on ”Tavaroiden esittäminen tullille”, 1 ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   – – unionin tullialueelle tuotujen tavaroiden saapuessa [ne on esitettävä] tullille viipymättä määrätyssä tullitoimipaikassa – –

– –

7.   Tullille esitettyjä tavaroita ei saa ilman tulliviranomaisten lupaa siirtää paikasta, jossa ne esitettiin tullille.”

9

Unionin tullikoodeksin 158 artiklan, jonka otsikko on ”Tulli-ilmoituksen teko ja unionitavaroiden tullivalvonta”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kaikista tavaroista, jotka on tarkoitus asettaa johonkin tullimenettelyyn, vapaa-aluemenettelyä lukuun ottamatta, on tehtävä kyseistä tullimenettelyä koskeva tulli-ilmoitus.”

10

Saman koodeksin 172 artiklan, jonka otsikko on ”Tulli-ilmoituksen hyväksyminen”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Tulliviranomaisten on välittömästi hyväksyttävä tässä luvussa säädetyt edellytykset täyttävät tulli-ilmoitukset, jos niissä tarkoitetut tavarat on esitetty tullille.

2.   Niitä säännöksiä, jotka ovat voimassa sinä päivänä, jona tulliviranomaiset hyväksyvät tulli- ilmoituksen, on, jollei toisin säädetä, sovellettava tavaroille ilmoitettuun tullimenettelyyn ja muihin tuonti- tai vientimuodollisuuksiin.”

11

Unionin tullikoodeksin 173 artiklassa, jonka otsikko on ”Tulli-ilmoituksen oikaiseminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ilmoittajan on saatava pyynnöstään oikaista yhtä tai useampaa tulli-ilmoituksessa olevaa tietoa sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat hyväksyneet kyseisen ilmoituksen. Oikaisulla ei voida muuttaa tulli-ilmoitusta koskemaan muita kuin siinä alun perin tarkoitettuja tavaroita.

2.   Tällaista oikaisua ei kuitenkaan voida sallia, jos sitä haetaan sen jälkeen, kun jokin seuraavista toimista on suoritettu:

3.   Ilmoittajan voidaan hakemuksesta sallia 3 vuoden kuluessa hyväksymispäivästä oikaista tulli-ilmoitusta tavaroiden luovutuksen jälkeen, jotta ilmoittaja voisi noudattaa tavaroiden asettamisesta kyseiseen tullimenettelyyn johtuvia velvoitteitaan.”

12

Saman tullikoodeksin 174 artiklassa, jonka otsikko on ”Tulli-ilmoituksen mitätöinti”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaisten on ilmoittajan hakemuksesta mitätöitävä jo hyväksytty tulli-ilmoitus

Jos tulliviranomaiset kuitenkin ovat ilmoittaneet ilmoittajalle aikovansa tarkastaa tavarat, tulli-ilmoituksen mitätöintiä koskeva hakemus voidaan hyväksyä vasta tarkastuksen jälkeen.

2.   Tulli-ilmoitusta ei voida mitätöidä tavaroiden luovutuksen jälkeen, jollei toisin säädetä.”

13

Saman koodeksin 175 §:ssä, jonka otsikko on ”Säädösvallan siirto”, säädetään seuraavaa:

”Siirretään [Euroopan] komissiolle valta antaa 284 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä sellaisten tapausten määrittämiseksi, joissa tulli-ilmoitus mitätöidään 174 artiklan 2 kohdan mukaisesti tavaroiden luovutuksen jälkeen.”

14

Asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta 28.7.2015 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (EUVL 2015, L 343, s. 1), joka on annettu muun maussa unionin tullikoodeksin 175 artiklan nojalla, 148 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kun todetaan, että tavarat on erehdyksessä ilmoitettu tullimenettelyyn, jossa on syntynyt tuontitullivelka, sen sijaan, että ne olisi ilmoitettu toiseen tullimenettelyyn, asianomainen tulli-ilmoitus on mitätöitävä tavaroiden luovutuksen jälkeen ilmoittajan perustellusta hakemuksesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –

2.   Kun todetaan, että väärät tavarat on erehdyksessä ilmoitettu johonkin tullimenettelyyn, jossa on syntynyt tuontitullivelka, asianomainen tulli-ilmoitus on mitätöitävä tavaroiden luovutuksen jälkeen ilmoittajan perustellusta hakemuksesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –

3.   Kun [kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64)] 2 artiklan 7 [ala]kohdassa määritellyllä etäsopimuksella myydyt tavarat on luovutettu vapaaseen liikkeeseen ja ne palautetaan, tulli-ilmoitus on ilmoittajan perustellusta hakemuksesta mitätöitävä tavaroiden luovutuksen jälkeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –

4.   Tulli-ilmoitukset on mitätöitävä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi ilmoittajan perustellusta hakemuksesta tavaroiden luovutuksen jälkeen seuraavissa tapauksissa:

– –”

15

Romanian tullikoodeksista annetun lain nro 86/2006 (Legea nr. 86/2006 privind Codul vamal al României) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 350, 19.4.2006; jäljempänä Romanian tullikoodeksi), sellaisena kuin oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 68 §:n mukaan tavarat voitiin tulliviranomaisen luvalla tarkastaa tai niistä voidaan pyydettäessä ottaa näytteitä tulliselvitysmuodon osoittamiseksi.

16

Romanian tullikoodeksin 100 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaisella on oikeus viran puolesta tai ilmoittajan hakemuksesta oikaista tulli-ilmoitusta viiden vuoden kuluessa tavaroiden luovutuksesta.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitetussa määräajassa tulliviranomainen tarkastaa kaikki tullattuja tavaroita tai näihin tavaroihin myöhemmin kohdistettavia liiketoimia koskevat asiakirjat, luettelot ja kirjanpidon. Tarkastus voidaan suorittaa ilmoittajan tiloissa, ammattitoiminnan harjoittajana suoraan tai välillisesti mainituissa toimissa osallisena olevan henkilön tiloissa taikka muun mainittuja asiakirjoja ja tietoja hallussaan pitävän henkilön tiloissa. Tavarat voidaan tarkastaa myös fyysisesti, jos ne ovat vielä olemassa.

3.   Jos tulli-ilmoituksen uuden tarkastuksen tai jälkitarkastuksen perusteella todetaan, että kyseistä tullimenettelyä koskevia säännöksiä on sovellettu virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella, tulliviranomainen toteuttaa toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi käytössään olevat uudet tiedot huomioon ottaen.

4.   Tulliviranomainen laatii tilanteen korjaamiseen tarvittavan asiakirjan mallin ja täyttöohjeet.

5.   Kun todetaan, että on syntynyt tullivelka tai että on suoritettu liikaa maksuja, tulliviranomainen toteuttaa toimenpiteet maksamatta jääneiden määrien perimiseksi tai liikaa maksettujen määrien palauttamiseksi lainsäädännön mukaisesti.

6.   Tulli-ilmoitusten jälkitarkastuksen yhteydessä tulliviranomainen määrittää edellä 3 momentin mukaisesti liikaa maksetut tai maksamatta jääneet määrät, jotka liittyvät tullitoiminnoista valtiolle maksettaviin muihin veroihin ja maksuihin, ja toteuttaa toimenpiteet todettujen maksamatta jääneiden määrien perimiseksi. Näihin veroihin ja maksuihin liittyvät liikaa maksetut määrät palautetaan niitä sääntelevien lain säännösten mukaisesti.

7.   Jos tullilainsäädännön rikkomisessa on kyse hallinnollisesta rikkomuksesta tai tapauksen mukaan rikoksesta, tulliviranomaisen on sovellettava hallinnollisesta rikkomuksesta määrättäviä seuraamuksia tai saatettava asia rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaisten käsiteltäväksi.

8.   Hyväksytty ja rekisteröity tulli-ilmoitus ja edellä 4 momentissa tarkoitettu asiakirja muodostavat yhdessä velkasitoumuksen.”

17

Romanian tullikoodeksin soveltamissääntöjen hyväksymisestä 7.6.2006 annetun hallituksen päätöksen nro 707/2006 (Hotărârea Guvernului nr. 707/2006 pentru aprobarea Regulamentului de aplicare a Codului vamal al României) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 520, 15.6.2006; jäljempänä Romanian tullikoodeksin soveltamisasetus) 653 §:n 1 momentin a kohdan mukaan minkä tahansa sellaisen tavaran, joka kuuluisi asettaa tullimenettelyyn, siirtäminen pois tullivalvonnasta on hallinnollinen rikkomus, josta voidaan määrätä 3 000–8 000 Romanian leun (RON) suuruinen hallinnollinen seuraamusmaksu. Tässä tapauksessa tavarat myös julistetaan valtiolle menetetyiksi.

18

Romanian tullikoodeksin soveltamisasetuksen 654 §:ssä säädetään, että 653 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetun hallinnollisen rikkomuksen tapauksessa silloin, kun tavarat eivät ole enää yksilöitävissä, hallinnollisen rikkomuksen tekijä on velvollinen maksamaan tavaroiden tullausarvoa vastaavan summan korotettuna tuontimaksuilla ja muilla lain mukaan kannettavilla maksuilla, jotka vastaavat tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä määritettyjä veroja ja maksuja, ja kyseisellä toimenpiteellä on tullivelan lakkaamisen osalta sama oikeusvaikutus kuin tavaroiden julistamisella valtiolle menetetyiksi.

19

Kyseisen soveltamisasetuksen 655 §:n mukaan 651–653 §:ssä tarkoitetut teot ovat hallinnollisia rikkomuksia, jos ne eivät ole tapahtuneet sellaisissa olosuhteissa, että ne rikoslainsäädännön mukaan olisivat rikoksia.

20

ZZE teki sveitsiläiseltä yhtiöltä kaksi tilausta, jotka kattoivat yhteensä 10000 mikropiiriä. Kyseinen yhtiö laati tätä varten kaksi laskua eli yhtäältä 2.7.2019 päivätyn laskun nro VFE19‑03168, joka koski 5000 kappaletta ja 4950 euron määrää, ja toisaalta 2.7.2019 päivätyn laskun nro VFE19‑03169, joka koski myös 5000 kappaletta ja 4950 euron määrää. Kyseisten tavaroiden kuljetuksesta huolehti kuriiripalveluja tarjoava yhtiö.

21

ZZE vastaanotti 4.7.2019 lentorahtikirjaa nro 1Z3022056899895681 koskevan tuonnin saapumiskirjan, joka koski 2,7 kilogramman painoista pakettia ja tavarantoimittajan ilmoittamaa 4950 euron summaa. Tämän asiakirjan perusteella Cluj-Napocan lentoaseman tullitoimipaikalle ilmoitettiin vain 2.7.2019 päivättyyn laskuun nro VFE19‑03169 liittyvät tavarat kuljetuskustannuksineen.

22

Vastaanottaessaan lähetystä Satu Maressa (Romania) ZZE:n työntekijät havaitsivat, että paketti sisälsi kaksinkertaisen määrän 2.7.2019 päivätyssä laskussa nro VFE19‑03169 mainittuun määrään verrattuna ja että tavarantoimittaja oli laatinut samana päivänä laskun nro VFE19‑03168, jota ei ollut otettu huomioon tulliviranomaisille tehdyssä ilmoituksessa.

23

Niinpä ZZE esitti 9.7.2019 Cluj-Napocan lentoaseman tullitoimipaikalle oikaisuhakemuksen todetun sääntöjenvastaisuuden oikaisemiseksi tulliviranomaisen tekemällä oikaisupäätöksellä tilanteen korjaamiseksi ja siitä seuraavien tullivelvoitteiden laskemiseksi.

24

Toimivaltainen tulliviranomainen laati 2.9.2019 pöytäkirjan, jonka mukaan ZZE oli tarkoituksellisesti siirtänyt 2.7.2019 päivättyyn laskuun nro VFE19‑03168 liittyvät tavarat pois tullivalvonnasta. Se määräsi siten viimeksi mainitulle 3000 RON:n suuruisen seuraamusmaksun Romanian tullikoodeksin soveltamisasetuksen 653 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetusta hallinnollisesta rikkomuksesta sekä 27839 RON:n suuruisen liitännäisseuraamuksen mainitun asetuksen 654 §:n nojalla.

25

ZZE riitautti tämän pöytäkirjan romanialaisissa tuomioistuimissa.

26

Ensimmäisenä oikeusasteena toimiva Judecătoria Cluj-Napoca (Cluj-Napocan alioikeus, Romania) hylkäsi ZZE:n nostaman kanteen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Romanian tullikoodeksin soveltamisasetuksen 653 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitettu rikkomus voidaan toteuttaa sekä tahallisesti että huolimattomuudella. Se, että ZZE oli joitakin päiviä vastaanottamiensa tavaroiden luovutuksen jälkeen saattanut asian toimivaltaisen tulliviranomaisen käsiteltäväksi tilanteensa korjaamiseksi, ei voinut olla syy, jolla voitaisiin sulkea pois se, että teot, joista yrityksiä moitittiin, olivat luonteeltaan lainvastaisia.

27

Kyseinen tuomioistuin katsoi lisäksi, ettei unionin tullikoodeksin 173 artiklaa voitu soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska kyseisessä säännöksessä ei sallita tulli-ilmoituksen oikaisemista, jos oikaisulla ilmoitusta muutetaan koskemaan muita kuin siinä alun perin tarkoitettuja tavaroita.

28

ZZE:lle määrätystä seuraamusmaksusta ensimmäinen asteen tuomioistuin katsoi, että kyseessä oli laissa säädetty vähimmäisseuraamus ja että se oli oikeassa suhteessa siihen, missä määrin yhteiskunnan etuja oli konkreettisesti vaarannettu. Se katsoi lisäksi, että ZZE:lle Romanian tullikoodeksin soveltamisasetuksen 654 §:n nojalla määrätty liitännäisseuraamus oli asianmukainen. Tarkemmin sanoen kyseinen ensimmäisen asteen tuomioistuin otti huomioon sen, että kun otetaan huomioon aika, joka kului sen ajankohdan, jona kyseiset tavarat oli siirretty pois tullivalvonnasta, ja sen ajankohdan, jona oli käännytty tulliviranomaisen puoleen näiden tavaroiden osalta, välillä, ja koska ZZE oli vuonna 2019 tuonut jo aiemmin kahdeksan kertaa saman tyyppisiä tavaroita, jotka olivat peräisin samalta tavarantoimittajalta, pääasian vastaaja ei ollut varma siitä, voitiinko tullivalvonnasta siirretyt tavarat vielä yksilöidä. Lisäksi ZZE olisi voinut esittää kyseiset tavarat sen jälkeen, kun se oli saattanut asian viranomaisten käsiteltäväksi, mitä se ei ollut tehnyt.

29

ZZE valitti tästä ratkaisusta Tribunalul Clujiin (Clujin alioikeus, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

30

Se toteaa, että Romanian tulliviranomaiset ja tuomioistuimet ovat omaksuneet erilaisia lähestymistapoja unionin tullikoodeksin 173 artiklan ja erityisesti sen 3 kohdan tulkintaan, mikä on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista. Se katsoo, että jos kyseisen koodeksin 173 artiklaa ei voitaisi soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, olisi kuitenkin oltava olemassa toinen laillinen keino korjata senkaltainen virhe, jonka pääasian valittaja väittää tehneensä, eli joko kyseisen koodeksin 174 artiklassa säädetty menettelyllinen keino tai jokin muu menettelyllinen keino, johon ei liity ankaria seuraamuksia, jotka voisivat estää valittajaa noudattamasta voimassa olevia säännöksiä.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin tämän tuomion 20–23 kohdassa kuvattuihin pääasian olosuhteisiin ja korostaa, ettei ZZE ollut vilpillisessä mielessä.

32

Näissä olosuhteissa Tribunalul Cluj on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

33

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko unionin tullikoodeksin 173 ja 174 artiklaa tulkittava siten, että niitä voidaan soveltaa tilanteessa, jossa ilmoittaja tulli-ilmoituksensa jätettyään ja tavaroiden luovutuksen jälkeen havaitsee, että ilmoituksessa olisi pitänyt ilmoittaa suurempi määrä tavaroita kuin kyseisessä ilmoituksessa oli alun perin ilmoitettu.

34

Ensinnäkin unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 kohdassa säädetään ilmoittajan mahdollisuudesta saada pyynnöstään oikaista tulli-ilmoitustaan sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat hyväksyneet kyseisen ilmoituksen, edellyttäen, että pyydetyllä oikaisulla ei muuteta tulli-ilmoitusta koskemaan muita kuin siinä alun perin tarkoitettuja tavaroita.

35

Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tällaista oikaisua ei voida sallia, jos sitä haetaan sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmoittajalle aikovansa tarkastaa tavarat, kun tulliviranomaiset ovat todenneet tulli-ilmoituksen tiedot virheellisiksi tai kun tulliviranomaiset ovat luovuttaneet tavarat.

36

Unionin tullikoodeksin kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetään tulliviranomaisten mahdollisuudesta sallia ilmoittajan hakemuksesta 3 vuoden kuluessa hyväksymispäivästä tulli-ilmoituksen oikaiseminen tavaroiden luovutuksen jälkeen, jotta ilmoittaja voisi noudattaa tavaroiden asettamisesta kyseiseen tullimenettelyyn johtuvia velvoitteitaan.

37

Unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 ja 3 kohdasta yhdessä luettuina on siis pääteltävä, että tulli-ilmoituksen oikaisemista ei missään tapauksessa voida sallia, jos pyydetyn oikaisun seurauksena tulli-ilmoitus koskisi muita kuin alun perin tarkoitettuja tavaroita. Näin ollen sen ratkaisemiseksi, voidaanko kyseistä artiklaa soveltaa tämän tuomion 33 kohdassa kuvatussa tilanteessa, on tulkittava mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”muita kuin [tulli-ilmoituksessa] alun perin tarkoitettuja tavaroita”.

38

On huomautettava, että unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut tavoitteet, jonka osa säännös on (tuomio 16.7.2020, Pfeifer & Langen, C‑97/19, EU:C:2020:574, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Ensinnäkin unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen sanamuodosta on todettava, että adjektiivin ”muita” käyttö tekee tämän säännöksen muotoilusta riittävän laajan, jotta siinä suljetaan pois kaikki sellaiset tavarat, joita alkuperäinen ilmoitus ei kata, mukaan lukien ilmoitettujen tavaroiden määrän ylittävä tavaroiden määrä. Vaikka kyseessä olevat tavarat olisivat laadullisesti samanlaisia kuin kyseisessä ilmoituksessa tarkoitetut tavarat, tällainen ilmoitettua suurempi tavaroiden määrä vastaa tavaroita, joita mainittu tulli-ilmoitus nimenomaan ei alun perin koskenut.

40

Toiseksi unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 kohdan suppeaa tulkintaa, jossa suljetaan pois oikaisumahdollisuus sellaisten tavaroiden osalta, joiden määrä ylittää alkuperäisessä tulli-ilmoituksessa ilmoitetun määrän, tukee asiayhteys, johon kyseinen säännös kuuluu ja jonka osa yhtäältä kyseisen 173 artiklan 3 kohta on. Kyseisessä 3 kohdassa säädetään tosin mahdollisuudesta oikaista tulli-ilmoitusta tavaroiden luovutuksen jälkeen, mutta ainoastaan”jotta ilmoittaja voisi noudattaa tavaroiden asettamisesta kyseiseen tullimenettelyyn johtuvia velvoitteitaan”. Koska tavarat voidaan katsoa asetetuiksi tällaiseen menettelyyn vasta sen jälkeen, kun niistä on ilmoitettu, unionin tullikoodeksin 173 artikla voi koskea ainoastaan tavaroita, jotka on saatettu tulliviranomaisten tietoon sillä tulli-ilmoituksella, jonka oikaisemista on pyydetty. Näin ei kuitenkaan voi olla silloin, kun tavaroiden määrä ylittää alun perin ilmoitetun tavaroiden määrän.

41

Toisaalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin tullikoodeksin perustana on ilmoitusjärjestelmä, jolla pyritään rajoittamaan tullimuodollisuuksia ja tullitarkastuksia niin pitkälti kuin mahdollista ja ehkäisemään samalla sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, joista voi aiheutua vahinkoa unionin talousarviolle. Unionin tullikoodeksin 15 artiklassa ilmoittajat velvoitetaan toimittamaan oikeat ja täydelliset tiedot juuri sen merkityksen vuoksi, joka ennakkoilmoituksilla on tulliunionin moitteettoman toiminnan kannalta (tuomio 9.7.2020, Unipack, C‑391/19, EU:C:2020:547, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Tähän velvollisuuteen liittyy loogisesti se periaate, jonka mukaan tulli-ilmoitusta ei voida enää peruuttaa, kun se on hyväksytty, ja jonka poikkeukset on tarkasti rajattu unionin asiaa koskevassa lainsäädännössä (tuomio 17.9.2014, Baltic Agro, C‑3/13, EU:C:2014:2227, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Vaikka tätä peruuttamattomuuden periaatetta lievennetään unionin tullikoodeksissa sen 173 artiklassa säädetyllä mahdollisuudella oikaista tulli-ilmoitus, tämä mahdollisuus on kuitenkin poikkeus tästä periaatteesta ja sitä on tulkittava suppeasti.

44

Tällainen tulkinta ilmentää lisäksi unionin lainsäätäjän tahtoa. On nimittäin niin, että kuten unionin tullikoodeksin 173 artiklan 3 kohdan, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä on sen hyväksynyt, vertailusta tekstiin, jota komissio oli tältä osin ehdottanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin tullikoodeksista (COM(2012) 64 final) 149 artiklassa, ilmenee, juuri kyseinen lainsäätäjä lisäsi kyseiseen 173 artiklaan tämän tuomion 40 kohdassa mainitun edellytyksen, jonka mukaan tällaista oikaisua voidaan hakea tavaroiden luovutuksen jälkeen ainoastaan, jotta hakija voisi noudattaa tavaroiden asettamisesta kyseiseen tullimenettelyyn johtuvia velvoitteitaan, mikä ilmentää näin ollen lainsäätäjän tahtoa rajoittaa mahdollisuuksia oikaista tulli-ilmoituksia.

45

Kolmanneksi pääasiassa kyseessä olevan säännöstön tavoitteista on todettava, että ne tukevat unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 kohdan sellaista tulkintaa, jonka mukaan oikaisua ei ole mahdollista tehdä sellaisten tavaroiden osalta, joiden määrä ylittää alkuperäisessä tulli-ilmoituksessa ilmoitetun määrän, ja erityisesti näin tekee kyseisen koodeksin johdanto-osan 15 perustelukappaleessa ilmaistu petosten torjuntaa koskeva tavoite.

46

On nimittäin niin, että kuten yhtäältä tämän tuomion 41 kohdasta ilmenee, ilmoittajien velvollisuudella antaa ilmoituksissaan oikeat ja täydelliset tiedot on olennainen merkitys tullitarkastusten moitteettomalle toteuttamiselle sekä petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjumiselle. Tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta on siis johdonmukaista, että mahdollisuudet tulli-ilmoitusten oikaisemiseen on tiukasti rajattu. Toisaalta kyseisestä perustelukappaleesta ilmenee myös, että tullitarkastukset ovat erottamaton osa tämän tavoitteen saavuttamista.

47

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo korostanut tavaroiden luovutuksen jälkeistä tulli-ilmoitusten tarkistamista koskevien tapausten yhteydessä sitä, kuinka tärkeää on voida esittää asianomaiset tavarat, ja vaikeuksia, joita voi aiheutua siitä, että tätä mahdollisuutta ei enää ole, kun tarkastus edellyttää tavaroiden fyysistä tarkastusta, ja näin on erityisesti tavaroiden aineellisia seikkoja koskevien tietojen, kuten tavaroiden luonnetta tai ominaisuuksia koskevien tietojen, muuttamisen osalta (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2005, Overland Footwear, C‑468/03, EU:C:2005:624, 47 ja 48 kohta ja tuomio 16.7.2020, Pfeifer & Langen, C‑97/19, EU:C:2020:574, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Tällaiset seikat ovat selitys sille, miksi unionin lainsäätäjä on petosten torjuntaa koskevan tavoitteen toteutumisen varmistamiseksi halunnut unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 kohdalla joka tapauksessa sulkea pois sen, että ilmoittaja voisi tulli-ilmoituksen aineellisia seikkoja koskevien tietojen oikaisun avulla vapautua alkuperäisestä velvollisuudesta ilmoittaa kyseiset tavarat tulliviranomaisille.

49

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että unionin tullikoodeksin 173 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”muita kuin [tulli-ilmoituksessa] alun perin tarkoitettuja tavaroita” on tulkittava siten, että siihen kuuluu tavaroiden määrä, joka ylittää alkuperäisessä tulli-ilmoituksessa ilmoitetun tavaroiden määrän.

50

Näin ollen unionin tullikoodeksin 173 artiklaa on tulkittava siten, että tulli-ilmoituksen oikaisua koskevaa pyyntöä ei voida hyväksyä, kun sen tarkoituksena on muuttaa kyseistä ilmoitusta siten, että se koskee sellaista tavaroiden määrää, joka ylittää ilmoituksessa ilmoitetun tavaroiden määrän.

51

Toiseksi unionin tullikoodeksin 174 artiklassa säädetään, että tietyissä sen 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tulliviranomaiset voivat mitätöidä jo hyväksytyn tulli-ilmoituksen. Kuten asetusta N:o 2913/92, jonka 66 artikla toistetaan kyseisen 174 artiklan säännöksissä, koskevissa tapauksissa on todettu, jos ilmoitus mitätöidään, mitätöidystä tulli-ilmoituksesta seuraava tullivelka lakkaa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, Pfeifer & Langen, C‑97/19, EU:C:2020:574, 39 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Kuten unionin tullikoodeksin 174 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, tällainen mitätöinti on kuitenkin mahdollista vain ennen tavaroiden luovutusta, ”jollei toisin säädetä”. Näin ollen tällaisen luovutuksen jälkeen 174 artiklaa ei lähtökohtaisesti voida soveltaa.

53

Unionin tullikoodeksin 175 artiklassa annetaan kuitenkin komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä sellaisten tapausten määrittämiseksi, joissa tulli-ilmoitus mitätöidään tämän koodeksin 174 artiklan 2 kohdan mukaisesti tavaroiden luovutuksen jälkeen. Komissio antoi erityisesti tämän säännöksen perusteella delegoidun asetuksen 2015/2446, jonka 148 artiklassa säädetään tapauksista, joissa tulli-ilmoituksen mitätöinti sallitaan myös tavaroiden luovutuksen jälkeen. Kuten kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, pääasiassa kyseessä olevat olosuhteet eivät kuulu mihinkään delegoidun asetuksen 2015/2446 148 artiklassa tarkoitetuista tapauksista, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava.

54

Edellä esitetty huomioon ottaen unionin tullikoodeksin 174 artiklaa on tulkittava siten, että tämän tuomion 33 kohdassa kuvatun kaltaisessa tapauksessa tulli-ilmoituksen mitätöintiä koskevaa hakemusta ei voida hyväksyä, kun kyseinen hakemus on esitetty tavaroiden luovutuksen jälkeen mutta se ei kuulu niiden tapausten piiriin, jotka komissio on määrittänyt saman tullikoodeksin 175 artiklan nojalla.

55

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että unionin tullikoodeksin 173 ja 174 artiklaa on tulkittava siten, että niitä ei voida soveltaa tilanteessa, jossa ilmoittaja tulli-ilmoituksensa jätettyään ja tavaroiden luovutuksen jälkeen havaitsee, että ilmoituksessa olisi pitänyt ilmoittaa suurempi määrä tavaroita kuin kyseisessä ilmoituksessa oli alun perin ilmoitettu, koska

56

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään, onko unionin tullikoodeksia tulkittava siten, että kun ilmoittaja toteaa tavaroiden luovutuksen jälkeen, että maahantuotujen tavaroiden määrä on suurempi kuin ilmoittajan tulli-ilmoituksessa ilmoitettu määrä, se voi korjata tilanteensa saman tullikoodeksin muiden säännösten kuin sen 173 ja 174 artiklan mukaisesti ilman, että sille mahdollisesti määrätään seuraamuksia.

57

Tästä on todettava, että tällaisessa tapauksessa ilmoittajan on joka tapauksessa ilmoitettava unionin tullikoodeksin 139 artiklan 1 kohdan ja 158 artiklan 1 kohdan nojalla kaikki kyseisessä ilmoituksessa mainitun määrän ylittävät tavaroiden määrät. Kyseisessä tullikoodeksissa ei kuitenkaan suljeta pois sitä, että tulliviranomaiset voivat, vaikka ne hyväksyvät tällaisen myöhässä tehdyn ilmoituksen, määrätä kyseiselle ilmoittajalle seuraamuksia, jotka liittyvät tullilainsäädännön noudattamatta jättämiseen.

58

Unionin tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimittäin säädettävä tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista seuraamuksista, joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

59

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseisen 42 artiklan nojalla säädettyjen seuraamusten tarkoituksena ei ole sanktioida mahdollista petollista tai lainvastaista toimintaa vaan kaikkia tullilainsäädännön rikkomisia (tuomio 4.3.2020, Schenker, C‑655/18, EU:C:2020:157, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Tästä on todettava, että silloin, kun unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden ja näin ollen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti (tuomio 4.3.2020, Schenker, C‑655/18, EU:C:2020:157, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Erityisesti on todettava, että kansallisen lainsäädännön mukaan sallituilla hallinnollisilla toimenpiteillä tai rankaisutoimenpiteillä ei saada ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella lainsäädännöllä hyväksyttävästi tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi, eivätkä ne myöskään saa olla ylimitoitettuja näihin päämääriin nähden (tuomio 4.3.2020, Schenker, C‑655/18, EU:C:2020:157, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Näin ollen silloin, kun tulliviranomaiset soveltavat pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa kansallista lainsäädäntöä, jonka on oltava tämän tuomion 59 ja 60 kohdassa mainittujen periaatteiden mukainen, niiden on otettava huomioon sekä mahdollisen rikkomuksen oikeudellisen luonnehdinnan tekemiseksi että mahdollisesti määrättävien tullilainsäädännön noudattamatta jättämiseen liittyvien seuraamusten määrittämiseksi kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, mukaan lukien mahdollinen ilmoittajan vilpitön mieli, sen takaamiseksi, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

63

Edellä esitetyn perusteella unionin tullikoodeksia ja erityisesti sen 42 artiklaa, 139 artiklan 1 kohtaa ja 158 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun ilmoittaja havaitsee tavaroiden luovutuksen jälkeen, että maahantuotujen tavaroiden määrä on suurempi kuin ilmoittajan tulli-ilmoituksessa ilmoitettu määrä, sen on tehtävä uusi tulli-ilmoitus tästä ylimenevästä määrästä. Jos tulliviranomaisten on tällaisen myöhästyneen ilmoituksen tapauksessa sovellettava kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään saman tullikoodeksin 42 artiklan mukaisista seuraamuksista, niiden on mahdollisen rikkomuksen oikeudellisen luonnehdinnan tekemiseksi ja mahdollisesti määrättävien tullilainsäädännön noudattamatta jättämiseen liittyvien seuraamusten määrittämiseksi otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, mukaan lukien mahdollinen ilmoittajan vilpitön mieli, sen takaamiseksi, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: