–

Austrian Airlines AG, edustajinaan M. Brenner ja M. Klemm, Rechtsanwälte,

–

TW, edustajinaan F. Puschkarski, A. Skribe ja P. Zwifelhofer, Rechtsanwälte,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään G. Kunnert, A. Posch ja J. Schmoll,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, P. Busche ja M. Hellmann,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun, G. Wilms ja N. Yerrell,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Austrian Airlines AG ja TW ja jossa on kyse siitä, että Austrian Airlines kieltäytyi korvaamasta TW:lle ja tämän puolisolle määrää, joka heidän oli täytynyt maksaa päästäkseen Itävallan tasavallan konsulitehtäviensä yhteydessä järjestämälle kotiuttamislennolle sen jälkeen, kun Austrian Airlines oli peruuttanut heidän lentonsa covid-19-pandemian vuoksi.

3

Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä ja neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 2 artiklan otsikko on ”Määritelmät”. Tämän artiklan b alakohdassa säädetään, että ”lennosta vastaavalla lentoliikenteen harjoittajalla” tarkoitetaan ”lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen”.

5

Asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta ei sovelleta matkustajiin, jotka matkustavat ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle. Sitä kuitenkin sovelletaan matkustajiin, joilla on lentoliikenteen harjoittajan tai matkanjärjestäjän kanta-asiakasohjelman tai muun kaupallisen ohjelman mukaisesti kirjoitettu lippu.”

6

Saman asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Peruuttaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos lento peruutetaan:

– –

– –

2.   Kun matkustajalle ilmoitetaan peruutuksesta, hänelle on selvitettävä mahdolliset vaihtoehtoiset kuljetusvaihtoehdot.

3.   Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa 7 artiklan mukaista korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

– –”

7

Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen”, säädetään matkustajille maksettavasta vakiokorvauksesta, jonka suuruus vaihtelee muun muassa lennon pituuden mukaan.

8

Asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus palauttamiseen tai uudelleenreititykseen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajalle on annettava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:

2.   Edellä 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan myös matkustajaan, jonka lento on osa valmismatkaa, lukuun ottamatta oikeutta saada lennon hinta palautetuksi, jos matkustajalla on tämä oikeus [matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2302 (EUVL 2015, L 326, s. 1)] nojalla.

– –”

9

Mainitun asetuksen 12 artiklan otsikko on ”Lisäkorvaus”. Sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen säännöksiä on sovellettava siten, ettei rajoiteta matkustajan oikeutta muuhun korvaukseen. Tämän asetuksen nojalla myönnetty korvaus voidaan vähentää tällaisesta korvauksesta.”

10

Yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi ja päätöksen 95/553/EY kumoamisesta 20.4.2015 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/637 (EUVL 2015, L 106, s. 1) 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 2 artiklassa tarkoitettuun konsuliviranomaisten antamaan suojeluun voi sisältyä avustaminen muun muassa seuraavissa tilanteissa:

– –

– –”

11

Konsulitehtävien hoitamisesta annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über die Wahrnehmung konsularischer Aufgaben (Konsulargesetz); BGBl. I, 40/2019; jäljempänä konsulilaki) 3 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Konsulisuoja on se konsulitehtävien osa, joka käsittää auttamisen oikeussuojaan liittyvissä tilanteissa ja hätätilanteissa. Tähän sisältyy muun muassa auttaminen seuraavissa tapauksissa: – – avustaminen ja kotiuttaminen hätätapauksessa.”

12

TW:llä ja hänen aviopuolisollaan oli osana matkapakettia vahvistetut varaukset 7.3.2020 lennolle OS 17 Wienin (Itävalta) lentokentältä Mauritiuksen saarelle sekä 20.3.2020 lennolle OS 18 Mauritiuksen lentokentältä Wieniin. Austrian Airlinesin oli määrä suorittaa nämä kaksi lentoa.

13

Lento OS 17 toteutettiin. Sitä vastoin Austrian Airlines peruutti 18.3.2020 lennon OS 18 Itävallan hallituksen covid-19-pandemian vuoksi toteuttamien toimenpiteiden johdosta.

14

Landesgericht Korneuburgin (osavaltion tuomioistuin, Korneuburg, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, toimittamien tietojen mukaan on niin, että vaikka Austrian Airlinesilla oli käytössään TW:n ja hänen aviopuolisonsa yhteystiedot, se ei ilmoittanut heille lennon peruuttamisesta eikä heille asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvista oikeuksista. Matkanjärjestäjä ilmoitti heille vasta 19.3.2020, että heidän paluulentonsa oli peruutettu ja että Itävallan ulkoasiainministeriö järjesti kotiuttamislennon, joka oli määrä toteuttaa 20.3.2020, jolloin yhtään säännöllistä lentoa ei enää suoritettu.

15

TW ja hänen aviopuolisonsa ilmoittautuivat tälle kotiuttamislennolle ulkoasiainministeriön verkkosivustolla. Kummankin heistä oli maksettava 500 euron suuruinen pakollinen osuus lennosta aiheutuvista kustannuksista. Austrian Airlines suoritti kyseisen kotiuttamislennon numerolla OS 1024 lennolle OS 18 alun perin varatun aikataulun mukaisesti.

16

TW, joka toimi omissa nimissään ja aviopuolisonsa nimissä, vaati Bezirksgericht Schwechatissa (Schwechatin piirioikeus, Itävalta) 14.9.2020 nostamassaan kanteessa Austrian Airlinesin velvoittamista maksamaan hänelle 1000 euroa korkoineen, mikä vastaa sitä pakollista osuutta lennosta aiheutuvista kustannuksista, jonka hänen aviopuolisonsa ja hän itse olivat joutuneet maksamaan kotiuttamislennosta.

17

TW vetosi kanteen tueksi siihen, että Austrian Airlines oli asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten vastaisesti paitsi laiminlyönyt tarjota ja järjestää uudelleenreitityksen myös laskuttanut TW:n itse järjestämästä kuljetuksesta. TW väitti, että koska Austrian Airlines jätti näin ollen täyttämättä unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on vastuussa TW:lle ja hänen aviopuolisolleen aiheutuneesta vahingosta, joka johtui siitä, että he joutuivat löytämään omalla kustannuksellaan korvaavan ratkaisun peruutetulle paluulennolle.

18

Bezirksgericht Schwechatin hyväksyttyä TW:n vaatimuksen pääasiassa Austrian Airlines valitti tästä ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee ennakkoratkaisupyynnössään siitä, että avustaminen ja kotiuttaminen hätätilanteessa kuuluu Itävallan tasavallan konsulitehtäviin. Näiden tehtävien hoitaminen kuuluu konsulilain 3 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla kyseisen jäsenvaltion suvereeniin toimintaan. Austrian Airlines osallistui siihen Itävallan tasavallan sopimuskumppanina ilman, että sillä oli mitään vaikutusvaltaa kyseisen jäsenvaltion päätöksiin. Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että vaikka Austrian Airlinesilla ei ollut mahdollisuutta rekisteröidä itse uudelleen matkustajia kotiuttamislennolle, se olisi voinut itse ilmoittaa heidät ulkoasiainministeriön internetsivustolle ja korvata heille heidän pakollisen osuutensa lennosta aiheutuvista kustannuksista.

20

Kyseisen tuomioistuimen mukaan pääasian ratkaisu riippuu näin ollen siitä, miten asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevaa ilmaisua ”on tarjottava” ja saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olevaa ilmaisua ”uudelleenreititys” on tulkittava.

21

Näin ollen Landesgericht Korneuburg päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kotiuttamislento, jonka jäsenvaltio järjestää konsuliviranomaisten avustamistoimenpiteen yhteydessä lennon peruuttamisen jälkeen, on kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla lopulliseen määräpaikkaansa, mitä lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle, jonka lento on peruutettu.

23

Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle apua asetuksen 8 artiklan mukaisesti, jos lento peruutetaan.

24

Mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisillä matkustajilla on kolme vaihtoehtoa: joko lipusta maksetun hinnan palauttaminen tietyin edellytyksin sekä tarvittaessa paluulento, joka lähtee mahdollisimman pian ensimmäiseen lähtöpaikkaan, tai matkan uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa, taikka matkan uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla lopulliseen määräpaikkaansa hänelle sopivana myöhempänä ajankohtana edellyttäen, että paikkoja on saatavilla.

25

Uudelleenreitityksen käsitettä ei määritellä asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdassa eikä missään muussakaan kyseisen asetuksen säännöksessä. Tästä syystä tämän käsitteen merkitys ja ulottuvuus on määriteltävä sen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon se asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen säännöstön tavoitteet, johon se kuuluu (ks. vastaavasti tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 28 kohta).

26

Uudelleenreitityksen käsitteen tavanomaisesta merkityksestä on todettava, että tällä käsitteellä viitataan yleisesti ajatukseen alun perin suunnitellulle reitille erityisesti matkan tai aikataulun osalta vaihtoehtoisesta reitistä, joka kuitenkin päättyy samaan lopulliseen määräpaikkaan. Tältä osin tähän käsitteeseen ei sisälly mitään erityispiirrettä, joka rajaisi uudelleenreitityksen koskemaan vain kaupallisia tarjouksia.

27

Kuten asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisestä ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, asetuksen pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa matkustajien suojelun korkea taso (ks. vastaavasti tuomio 10.1.2006, IATA ja ELFAA, C‑344/04, EU:C:2006:10, 69 kohta ja tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 44 kohta).

28

Näin ollen asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun uudelleenreitityksen tarjoaminen ei voi rajoittua siihen, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja tarjoaa lentomatkustajalle pääsyn tämän lopulliseen määräpaikkaan kyseisen lentoliikenteen harjoittajan peruuttamaa lentoa seuraavalla lennolla. Uudelleenreitityksen tarjoaminen voi kattaa myös mahdollisesti muiden lentoliikenteen harjoittajien – riippumatta siitä, kuuluvatko ne samaan lentoyhtiöallianssiin – suorittamat sellaiset suorat tai jatkoyhteyden sisältävät lennot, jotka saapuvat määräpaikkaan lyhyemmällä viivästyksellä kuin peruutettua lentoa seuraava lento (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, Transportes Aéreos Portugueses, C‑74/19, EU:C:2020:460, 59 kohta).

29

Asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan asiayhteydestä on kuitenkin todettava, kuten julkisasiamies on pääasiallisesti katsonut ratkaisuehdotuksensa 23 ja 24 kohdassa, että asetus N:o 261/2004 perustuu EY 80 artiklan 2 kohtaan, josta on tullut SEUT 100 artiklan 2 kohta, jonka nojalla Euroopan unionin lainsäätäjä voi antaa yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä muun muassa lentoliikennettä koskevia aiheellisia säännöksiä. Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen soveltamisalaa ei voida laajentaa koskemaan muita kuin kaupallisia lentoja. Tämä tulkinta vahvistetaan muun muassa asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa, jossa viitataan nimenomaisesti lentoliikenteen harjoittajien toimintaan vapautetuilla markkinoilla, kyseisen asetuksen 2 artiklan b alakohdassa, jossa määritellään lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan käsite viittaamalla matkustajan kanssa tehtyyn sopimukseen, sekä kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa, jossa asetuksen henkilöllinen soveltamisala rajataan matkustajiin, jotka matkustavat hintaan, jota tarjotaan yleisölle.

30

Edellä esitetystä seuraa, että tällaisen uudelleenreitityksen toteuttamiseen voidaan käyttää ainoastaan kaupallisia lentoja.

31

Kotiuttamislento ei sitä vastoin ole luonteeltaan kaupallinen, koska se järjestetään lähtökohtaisesti valtion konsuliviranomaisten avustamistoimenpiteen yhteydessä, kuten nyt käsiteltävässä asiassa konsulilain 3 §:n 2 momentin 5 kohta ja unionin oikeudessa myös direktiivin 2015/637 9 artiklan e alakohta osoittavat.

32

Kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 34, 35 ja 38 kohdassa, tästä seikasta seuraa, että kotiuttamislennon olosuhteet voivat poiketa merkittävästi kaupallisen lennon olosuhteista sekä koneeseen nousun olosuhteiden että lentokoneessa tarjottavien palvelujen osalta. Lennosta vastaavat lentoliikenteen harjoittajat eivät etenkään voi tarjota matkustajilleen kotiuttamislentoa asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna uudelleenreitityksenä, koska niillä ei ole valtuutta antaa näille matkustajille oikeutta tulla kuljetetuiksi kotiuttamislennolla.

33

Edellä esitetyistä perusteluista seuraa, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kotiuttamislento, jonka jäsenvaltio järjestää konsuliviranomaisten avustamistoimenpiteen yhteydessä lennon peruuttamisen jälkeen, ei ole kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu uudelleenreititys lopulliseen määräpaikkaan vastaavin kuljetusehdoin, jota lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava matkustajalle, jonka lento on peruutettu.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä annetaan matkustajalle, jonka on paluulentonsa peruuttamisen jälkeen pitänyt itse ilmoittautua jäsenvaltion konsuliviranomaisten avustamistoimenpiteen yhteydessä järjestämälle kotiuttamislennolle ja maksaa tällä perusteella tälle valtiolle pakollinen osuus lennosta aiheutuvista kustannuksista, oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus näistä kuluista.

35

Aluksi on täsmennettävä, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että TW:n kanteella pyritään siihen, että Austrian Airlines velvoitetaan korvaamaan vahinko, jonka hän väittää kärsineensä sen vuoksi, että hän on joutunut maksamaan 1000 euroa hänen ja hänen aviopuolisonsa pakollisena osuutena lennosta aiheutuvista kustannuksista voidakseen saada kaksi paikkaa tämän tuomion 15 kohdassa mainitulle kotiuttamislennolle. Siltä osin kuin tämä kanne koskee erityisesti TW:lle aiheutunutta vahinkoa, joka on arvioitava yksilöllisesti ja jälkikäteen ja joka perustuu lennon, jolle TW:llä ja hänen aviopuolisollaan oli vahvistettu varaus, peruuttamiseen, sillä pyritään saamaan asetuksen N:o 261/2004 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lisäkorvaus (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 35 ja 36 kohta).

36

Tämän säännöksen sanamuodostakin ilmenee, että kyseisellä asetuksella ei rajoiteta matkustajan oikeutta muuhun korvaukseen, mutta tällaisen lisäkorvauksen on kuitenkin perustuttava kansalliseen oikeuteen tai kansainväliseen oikeuteen (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 35 ja 36 kohta).

37

Asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohtaa ei siis voida tulkita siten, että matkustajalla, joka paluulentonsa peruuttamisen jälkeen ilmoittautuu itse jäsenvaltion järjestämälle kotiuttamislennolle, olisi mainitun asetuksen perusteella oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus niistä lisäkustannuksista, jotka hänen oli maksettava ilmoittautuakseen tälle lennolle.

38

Tällaisella matkustajalla on kuitenkin oikeus vaatia korvausta asetuksen N:o 261/2004 8 ja 9 artiklassa mainittujen seikkojen perusteella, jos lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ei ole täyttänyt kyseisistä artikloista johtuvia velvoitteitaan (ks. vastaavasti tuomio 13.10.2011, Sousa Rodríguez ym., C‑83/10, EU:C:2011:652, 43 ja 44 kohta).

39

Tässä yhteydessä on muistutettava, että mainitun asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus palauttamiseen tai uudelleenreititykseen”, 1 kohdassa säädetään, että matkustajille on annettava mahdollisuus valita jokin siinä mainituista kolmesta vaihtoehdosta, eli lähtökohtaisesti ensimmäisenä vaihtoehtona on lipusta maksetun hinnan palauttaminen sekä tarvittaessa paluulento, joka lähtee mahdollisimman pian ensimmäiseen lähtöpaikkaan, toisena vaihtoehtona on matkan uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa, ja kolmantena vaihtoehtona on matkan uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla lopulliseen määräpaikkaansa hänelle sopivana myöhempänä ajankohtana edellyttäen, että paikkoja on saatavilla.

40

Kyseisessä artiklassa säädetään siten nimenomaisesti uudelleenreitityksen vaihtoehdoksi lipusta maksetun hinnan palauttaminen kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä tai josta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, edellyttäen, ettei lipusta maksettua hintaa voida jo palauttaa direktiivin 2015/2302 perusteella.

41

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 62 ja 63 kohdassa, on siis niin, että jos uudelleenreititys osoittautuu mahdottomaksi mahdollisimman pian tai asianomaiselle matkustajalle sopivana myöhempänä ajankohtana, lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ei voi vapautua asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan a alakohdasta johtuvasta velvollisuudestaan palauttaa lipusta maksettu hinta kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä tai josta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, edellyttäen, ettei lipusta maksettua hintaa voida jo palauttaa direktiivin 2015/2302 perusteella. Kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus tarjota apua menettäisi nimittäin merkityksensä, jos tämän velvollisuuden noudattamista ei olisi mahdollista varmistaa, tarvittaessa jälkikäteen nostetulla palauttamiskanteella.

42

Tällainen palauttamisvelvollisuus on lisäksi yhdenmukainen asetuksen N:o 261/2004 sen pääasiallisen tavoitteen kanssa, joka on – kuten tämän tuomion 27 kohdassa on todettu – matkustajien suojelun korkean tason varmistaminen.

43

Lisäksi lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan velvollisuus tarjota matkustajille, joiden lento on peruutettu, kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja eri vaihtoehtoja edellyttää, että se antaa näille matkustajille kaikki kyseiseen säännökseen perustuvia oikeuksia koskevat tiedot, jotta he voivat käyttää tehokkaasti oikeuksiaan siinä tapauksessa, että lento peruutetaan (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 53 ja 54 kohta ja tuomio 21.12.2021, Azurair ym., C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038, 99 ja 100 kohta).

44

Tämä matkustajien oikeus saada tarvittavat tiedot, jotta he voivat tehdä tarkoituksenmukaisen ja tietoisen valinnan, sulkee pois heidän velvollisuutensa osallistua aktiivisesti niiden tietojen etsimiseen, joiden on sisällyttävä lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan tarjoamaan valintamahdollisuuteen (tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 55 kohta). Samalla tavoin viimeksi mainitun tehtävänä on ilmoittaa lentomatkustajille hyödyllisellä tavalla, jos uudelleenreititys ei ole mahdollista.

45

Tältä osin on myös korostettava, että asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan mukainen velvollisuus tarjota apua koskee lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa riippumatta siitä, mikä tapahtuma on johtanut lennon peruuttamiseen. Myös silloin, kun kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet, mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa näet vapautetaan lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ainoastaan kyseisen asetuksen 7 artiklaan perustuvasta korvausvelvollisuudestaan (ks. analogisesti tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 31 kohta).

46

Asetus N:o 261/2004 ei sisällä mitään viitettä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että siinä tunnustettaisiin tämän asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa mainittujen poikkeuksellisten olosuhteiden lisäksi erillinen erityisen poikkeuksellisten olosuhteiden luokka, kuten covid-19-pandemia, niin, että tällaisten olosuhteiden seurauksena lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja vapautuisi kaikista velvollisuuksistaan, mukaan lukien mainitun asetuksen 8 artiklaan perustuvat velvollisuudet (ks. analogisesti tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 30 kohta).

47

Päinvastainen tulkinta johtaisi siihen, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja olisi velvollinen tarjoamaan apua asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan nojalla matkustajille, jotka lennon peruuttamisen vuoksi ovat jossain määrin epäedullisessa tilanteessa, kun taas pääasian vastapuolen kaltaisilla matkustajilla, jotka ovat erityisen haavoittuvassa tilassa sen vuoksi, ettei mitään kaupallisia lentoja ole, ei olisi tällaista oikeutta (ks. analogisesti tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 33 kohta).

48

Matkustajalla, jonka lento on peruutettu, on siis oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta vastaava korvaus siinä tapauksessa, että viimeksi mainittu ei noudata asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohtaan perustuvaa velvollisuuttaan tarjota apua, mukaan lukien tämän tuomion 43 ja 44 kohdassa määritelty velvollisuus antaa tietoja.

49

Kyseinen matkustaja voi siten vedota kansallisessa tuomioistuimessa siihen, että lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ei ole noudattanut yhtäältä velvollisuuttaan palauttaa lipusta maksettu hinta kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos lennosta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, ja toisaalta asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan mukaista velvollisuuttaan tarjota apua, mukaan lukien velvollisuus antaa tietoja, saadakseen kyseiseltä lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvausta (ks. analogisesti tuomio 31.1.2013, McDonagh, C‑12/11, EU:C:2013:43, 24 kohta). Korvaus rajoittuu kuitenkin siihen, mikä on kunkin yksittäistapauksen olosuhteissa tarpeellista, asianmukaista ja kohtuullista sen laiminlyönnin korjaamiseksi, johon lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on syyllistynyt (ks. analogisesti tuomio 22.4.2021, Austrian Airlines, C‑826/19, EU:C:2021:318, 73 kohta).

50

Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että matkustajalla, joka on paluulentonsa peruuttamisen jälkeen itse ilmoittautunut jäsenvaltion konsuliviranomaisten avustamistoimenpiteen yhteydessä järjestämälle kotiuttamislennolle ja joka on velvollinen maksamaan tällä perusteella tälle valtiolle pakollisen osuuden lennosta aiheutuvista kustannuksista, ei ole kyseisen asetuksen perusteella oikeutta saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvausta näistä kuluista. Tällainen matkustaja voi sitä vastoin vedota kansallisessa tuomioistuimessa siihen, ettei lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja ole noudattanut yhtäältä velvollisuuttaan palauttaa lipusta maksettu hinta kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos lennosta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, ja toisaalta mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaista velvollisuuttaan tarjota apua, mukaan lukien velvollisuus antaa tietoja, saadakseen kyseiseltä lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvausta. Tällainen korvaus on kuitenkin rajoitettava siihen, mikä on kunkin yksittäistapauksen olosuhteissa tarpeellista, asianmukaista ja kohtuullista sen laiminlyönnin korjaamiseksi, johon lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on syyllistynyt.

51

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: