1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 2 artiklan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat lentoliikenteen harjoittaja Eurowings GmbH ja Flightright GmbH, jolle matkustajat ovat luovuttaneet mahdolliset oikeutensa korvaukseen, ja joka koskee Flightrightin vaatimaa korvausta näiden matkustajien varaaman lennon väitetyn peruuttamisen vuoksi.

3

Asetuksen N:o 261/2004 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –”

4

Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikkona on ”Peruuttaminen”, 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

1.   ”Jos lento peruutetaan:

– –

4.   Näyttövelvollisuus siitä, että matkustajalle on ilmoitettu lennon peruuttamisesta ja ajankohdasta, jona ilmoitus on tehty, kuuluu lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle.”

5

Saman asetuksen 7 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:

– –

– –”

6

Flightright, jolle lentomatkustajat ovat luovuttaneet mahdolliset oikeutensa korvaukseen, vaatii Eurowingsiltä asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla 1600 euron suuruista korvausta.

7

Kyseiset matkustajat olivat varanneet matkanjärjestäjältä matkapaketin, johon sisältyi lentokuljetus Mallorcalle (Espanja). Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseisen matkanjärjestäjän toimittamien matkustusasiakirjojen mukaan kyseiset matkustajat oli tarkoitus kuljettaa 14.7.2018 lennolla numero EW 6850, joka Eurowingsin piti suorittaa ja jonka aikataulun mukainen lähtöaika Palma de Mallorcalta (Espanja) oli 19.45 ja laskeutumisaika Hannoveriin (Saksa) oli 22.15. Eurowings ei kuitenkaan suorittanut kyseistä lentoa, joten nämä samat matkustajat saapuivat Hannoveriin 15.7.2018 uudelleenreititetyllä lennolla, jonka lentonumero oli DE 1529.

8

Eurowings väittää, ettei se ole koskaan suunnitellut 14.7.2018 Palma de Mallorcalta lähtevää lentoa, jonka numero oli EW 6850 ja jonka määräpaikka oli Hannover. Koska tällaista lentoa ei koskaan ollut olemassa, sitä ei voida luokitella asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetuksi lennosta vastaavaksi lentoliikenteen harjoittajaksi.

9

Flightright nosti Amtsgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alioikeus, Saksa) kanteen, jossa se vaati kyseisessä asetuksessa säädetyn korvauksen maksamista. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi kanteen sillä perusteella, että asianomaisilla matkustajilla oli kyseisessä asetuksessa tarkoitettu vahvistettu varaus lennolle numero EW 6850 Palma de Mallorcalta Hannoveriin. Se katsoi, että Eurowingsin yleinen väite, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevaa lentoa ei ollut koskaan ollut olemassa, ei täyttänyt vaatimusta osoittaa, miksi varausvahvistuksessa mainittiin tietty lento ja lennon numero.

10

Eurowings valitti Amtsgericht Düsseldorfin tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Landgericht Düsseldorfiin, joka tiedustelee, voidaanko lentoliikenteen harjoittajaa pitää asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, vaikka matkanjärjestäjän välityksellä varattua lentoa ei lentoliikenteen harjoittajan mukaan oltu koskaan suunniteltu.

11

Tässä tilanteessa Landgericht Düsseldorf on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen [N:o 261/2004] 2 artiklan b alakohtaa tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajaa voidaan pitää suhteessa lentomatkustajaan kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, jos matkustaja on tehnyt matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tietystä lennosta ilman, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja on missään vaiheessa suunnitellut suorittavansa kyseisellä lentonumerolla lennon asianomaisena päivänä, siis jos tällaista lentoa ei ole koskaan ollutkaan olemassa?”

12

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaan on niin, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

13

Tätä artiklaa on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohtaa tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajaa voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana silloin, kun matkustaja on tehnyt matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen tietystä lennosta, jolla on lennon numero ja päivämäärä ja joka kyseisen lentoliikenteen harjoittajan on määrä suorittaa ilman, että viimeksi mainittu olisi koskaan suunnitellut lentoa kyseisellä numerolla ja kyseisenä päivänä.

15

Tästä on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdan mukaan lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan käsite on määritelty niin, että sillä tarkoitetaan ”lentoliikenteen harjoittajaa, joka suorittaa tai aikoo suorittaa lennon joko matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tai sellaisen toisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön puolesta, joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen”.

16

Tämä määritelmä asettaa siten kaksi kumulatiivista edellytystä sille, että lentoliikenteen harjoittaja voidaan luokitella lennosta vastaavaksi lentoliikenteen harjoittajaksi, ja ne koskevat kyseessä olevan lennon suorittamista ja matkustajan kanssa tehdyn sopimuksen olemassaoloa (tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 18 kohta).

17

Ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että siinä korostetaan lennon käsitettä, joka on edellytyksen keskeinen osa. Unionin tuomioistuin on katsonut jo aikaisemmin, että tämä käsite on ymmärrettävä niin, että se on ”ilmakuljetustoim[i], jolloin se on tietyllä tavalla tämän kuljetuksen ’yksikkö’, jonka toteuttaa lentoliikenteen harjoittaja, joka määrää sen reitin” (tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Tästä seuraa, että lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana on pidettävä lentoliikenteen harjoittajaa, joka matkustajaliikennetoimintaa harjoittaessaan tekee päätöksen tietyn lennon suorittamisesta, myös sekä sen reitin että sen aikataulun määräämisestä, ja näin tehdessään lentoliikennettä koskevan tarjouksen tekemisestä asianomaisille. Tällaisen päätöksen tekeminen merkitsee nimittäin sitä, että tämä lentoliikenteen harjoittaja on vastuussa kyseessä olevan lennon suorittamisesta, myös erityisesti mahdollisesta lennon peruuttamisesta tai määräpaikkaan saapumisen pitkäaikaisesta viivästymisestä (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2018, Wirth ym., C‑532/17, EU:C:2018:527, 20 kohta).

19

Jos lentoliikenteen harjoittaja ei kuitenkaan tee tällaista päätöstä tietyn lennon suorittamisesta eikä tee lentokuljetustarjousta, ei voida katsoa, että lentoliikenteen harjoittaja olisi aikonut suorittaa tällaisen lennon asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, joten sitä ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana.

20

Tämä tilanne on kuitenkin erotettava tilanteesta, jossa on olemassa lentoliikenteen harjoittajan esittämä tarjous, jota kyseinen lentoliikenteen harjoittaja muuttaa myöhemmin, mikä mahdollisesti aiheuttaa lennon viivästymisen tai peruuttamisen.

21

Viimeksi mainitusta tilanteesta unionin tuomioistuin on jo todennut, että lentoliikenteen harjoittajan, joka on tehnyt sellaisen lentokuljetustarjouksen, joka vastaa matkanjärjestäjän suhteessaan matkustajaan tekemää tarjousta, on, vaikka muutoksia tähän tarjoukseen voikin tulla, näet katsottava aikovan suorittaa lennon asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, joten sitä voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Azurair ym., C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038, 59 ja 62 kohta).

22

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka on yksin toimivaltainen arvioimaan sen käsiteltäväksi saatetun asian tosiseikkoja, tehtävänä on tarkistaa, onko niin, ettei Eurowings tämän määräyksen 18–21 kohdassa mainitut seikat huomioon ottaen ollut tehnyt mitään lentokuljetustarjousta tai että se oli tehnyt tarjouksen, jota se oli mahdollisesti muuttanut myöhemmin.

23

On lisättävä, että jos lentoliikenteen harjoittaja ei ole asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolloin se ei ole velvollinen maksamaan korvausta tämän asetuksen nojalla, matkustaja ei kuitenkaan menetä oikeuttaan haastaa sopimuskumppaniaan – eli tässä tapauksessa matkanjärjestäjää – oikeuteen vaatiakseen korvausta kyseisen matkanjärjestäjän toiminnasta hänelle aiheutuneesta vahingosta.

24

Esitettyyn kysymykseen on edellä todettujen seikkojen perusteella vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajaa ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, kun matkustaja on tehnyt matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen tietystä lennosta, jolle on annettu lennon numero ja päivämäärä ja jonka kyseisen lentoliikenteen harjoittajan oletetaan suorittavan ilman, että viimeksi mainittu olisi koskaan suunnitellut lentoa kyseisellä numerolla ja kyseisenä päivänä, mutta sitä voidaan pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, jos se on tehnyt tarjouksen, jota se on mahdollisesti muuttanut myöhemmin.

25

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 2 artiklan b alakohtaa

on tulkittava siten, että

lentoliikenteen harjoittajaa ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, kun matkustaja on tehnyt matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen tietystä lennosta, jolle on annettu lennon numero ja päivämäärä ja jonka kyseisen lentoliikenteen harjoittajan oletetaan suorittavan ilman, että viimeksi mainittu olisi koskaan suunnitellut lentoa kyseisellä numerolla ja kyseisenä päivänä, mutta sitä voidaan pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna lennosta vastaavana lentoliikenteen harjoittajana, jos se on tehnyt tarjouksen, jota se on mahdollisesti muuttanut myöhemmin.